Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Tänään käynnistyy 32. raskausviikko.  Täytyy sanoa, että raskauden alettua tähän päivään saakka en ole sen koomin jaksanut stressata tai pelätä tulevaa synnytystä. Eilen asia kuitenkin konkretisoitua aivan kamalasti, kun istuttiin mieheni ja 4 muun pariskunnan kanssa sairaalan synnytyssalissa katsellen ja kuunnellen pp- esitystä synnytyksen eri vaiheisiin ja kivunlievitykseen liittyen. Se on oikeasti edessä ehkä jo alle kahden kuukauden päästä.

Eilinen valmennus kesti puolitoista tuntia, joka vietettiin siis kokonaisuudessaan nimenomaan synnytysosastolla. Pääsimme näkemään huoneet sekä siellä, että kerrosta alempana lapsivuodeosastolla, johon siirrytään muutama tunti itse synnytyksen jälkeen. Hirveästi mitään uutta tietoa tai asiaa ei tullut, mutta se itse tilojen kokeminen ja näkeminen oli ihan kullan arvoista. Koko synnytys, avautumisvaihe ja itse synnytys tapahtuu yhdessä huoneessa, eli ei siirrytä erikseen synnytyssaliin. Huoneet oli tosi hyvin varustettuja; jokaisessa huoneessa on sänky, monitorit, oma kylpyamme, oma iso kylpyhuone suihkuineen, eri kokoisia jumppapalloja, roikkumisliaani, erilaisia tuoleja ja tyynyjä. Meille esiteltiin erilaisia tekniikoita ottaa vastaan supistuksia ja käytiin läpi, miten puoliso voi missäkin tilanteessa olla avuksi. Kätilö opasti puolisoita erilaisilla hieromis ja lantion työntötekniikoilla, jotka yleensä auttavat avautumisen eri vaiheissa. Sitten siellä samaisessa huoneessa synnytetään itse vauva lääkärin opastuksella. Käytiin myöskin erilaisia synnytysasentoja läpi, vaikka meille ensisynnyttäjille suositeltiinkin perinteistä puoli-istuvaa tai kylkiasentoa verivuotojen minimoimiseksi. Samalla käytävällä oli leikkaussali, jossa sekä suunnitellut, että hätäsektiot toteutetaan. Saimme paljon tietoa liittyen epiduraaliin ja sen laittamiseen. Meille kuitenkin painotettiin, että siitä ajankohdasta meidän ei tarvitse stressata itse sen enempää, kätilöt kyllä pitävät huolen siitä, että aika on oikea. Puhuttiin myöskin välilihan leikkauksesta ja siitä miten se tapahtuu, jos sille on tarvetta. Siinä kohtaa alkoi itseä vähän heikottamaan ja ahdistamaan...
Käytiin myöskin läpi käytännön asioita: koska on aika tulla sairaalaan, mitä pakata mukaan, miten syödä ja juoda avautumisen aikana..

Minä olen aikaisemmin pelännyt synnytystä jossakin määrin, jo kauan ennen kuin lapsen saaminen oli mitenkään edes ajankohtaista. Vauvakuumeen iskettyä kaikki pelkoni ovat kariutuneet ja raskauden alettua olen alkanut jopa jollakin kierolla tavalla odottamaan koko synnytystä kokemuksena. Pari naista eilisessä ryhmässä sanoivat ihan samaa. Ehkä tämä on jokin luonnollinen naisellinen ajatusmekanismi, joka tukee ihmisten lisääntymistä? Tällä hetkellä en kuitenkaan osaa pelätä tulevaa synnytystä vaan olen todella avoimin mielin sen suhteen. Ainoa mikä minua pelottaa, on se välilihan leikkaus ja sen jälkeinen vessassa käyminen. Jos se on edessä, niin kai minä siitäkin selviän. Lisäksi meille painotettiin, että jos ottaa epiduraalin, niin sitä välilihan leikkausta ei edes paljon tunne. Tiedä sitten..
Aionkin nyt pitää edelleen avoimen mielen synnytykseen liittyen ja olla ajattelematta sitä liikaa. Olen päättänyt lukea konkreettista faktaa synnytyksen eri vaiheista, mutta jätän suosiolla kauhutarinat tässä vaiheessa lukematta. Siihen kun itse ei voi oikeen mitenkään vaikuttaa, miten ne asiat siellä tulevat menemään. Se on sitten sen ajan murhe. Toiveista sen verran, että olen ehdottomasti epiduraalin kannalla ainakin tässä ensimmäisessä synnytyksessä. Epiduraali oli mahdollista ottaa siitä lähtien, kun lääkäri on todennut, että nyt tosiaan synnytys on käynnistynyt ja avautumista on tapahtunut noin 3cm verran. Haluaisin kuitenkin päästä vähän pidemmälle ilman puudutusta ja tukeutua siihen sitten siinä vaiheessa, kun en kestä kipua yhtään enempää. Koska minulla ei vieläkään ole mitään hajua miltä supistus tuntuu, toivon voivani kokeilla kaikkea mahdollista mitä huoneesta löytyy: amme, pallot, liaani, suihku, erilaiset tuolit. Ehkä sieltä sitten itse tilanteen ollessa päällä löytyy ne itselle parhaat asennot ja tuet kivun kanssa pärjäämiseen. Liikkumisen tärkeyttä avautumisen aikana painotettiin hyvänä kivunlievittäjänä.

Eilinen valmennus herätti myöskin ajatuksia synnytyksestä mieheni kannalta ja miten hän sen tulee kokemaan. Vaikka miehillä on fyysisesti helpompi rooli synnytyksessä, voin vain kuvitella kuinka hirveää se on heille nähdä puoliso niin tuskissaan. Itse olen jotenkin sellainen luonteeltani, että jos minua sattuu oikeen kunnolla jonnekkin, niin vetäydyn mieluiten omaan kuplaani ja haluan olla rauhassa. Olen puhunut tästä miehelleni avoimesti, että hän ei saa loukkaantua, jos alan äksyilemaan tai hylkimään hänen kosketustaan. Toivonkin, että hän olisi ennen kaikkea henkisenä tukena ja huolehtisi siitä, että minä saan juotavaa jos haluan juoda ja että hän kutsuu henkilökuntaa paikalle tarvittaessa. Luulen, että itse supistusten aikana en halua lisä käsiparia kiinni kehooni enkä tule kaipaamaan mitään tsemppi hellyytyksiä. Silloin haluan vain keskittyä omassa kuplassani hengissä selviämiseen ja olla rauhassa. Tämä on vain oma ajatukseni siitä, kuinka luulen käyttäytyväni siinä vaiheessa kun kipu on karmivaa. Senkin näkee sitten. Mitään sen konkreettisempaa listaa synnytystoiveista on mielestäni vaikea tehdä ensimmäiseen synnytykseen, sillä minulla ei oikeastaan ole pienintäkään hajua siitä, mitä se käytännössä tulee olemaan.

Tänään käytiin muuten seurantaultrassa, jossa nähtiin että meidän neidillä on kaikki hyvin. Hän oli synnytystä ajatellen ihanteellisessa asennossa: pää alaspäin ja sivuttain niin, että hänen kasvot olivat minun oikean kyljen puolella. Painoarvio oli 1890g joka vastasi viikkoja 31+4, kun tänään on siirron mukaan 31+0. Keskikäyrällä mentiin koon puolesta. Emme päässeet tällä kertaa näkemään kasvoja sitäkään vähää, sillä kädet olivat niin tiukasti kasvojen peitteenä. Gyne törkki ja törkki, mutta vain sormien asennot muuttuivat...hän haluaa siis ilmeisesti pitää ulkonäkönsä vielä visusti salassa meiltä :D No mutta pääasia, että hänellä oli kaikki niinkuin pitääkin!