Meidän pieni vauveli on jo melkein 8kk! Minusta tuntuu, että hän on jo niin iso, että vauvasta ei voi edes enään puhua :D Iltaisin kun viedään vauva nukkumaan omaan sänkyyn, kannan hänet aina sylissä siinä tutussa vauvan kanto asennossa yläkertaan ja sanon hänelle joka ilta: "äidin pieni vauva", johon neiti virnahtaa sellaisella ihanalla puolihymyllä..Pitää jo lomittain mennä portaatkin ylös, sillä hänen jalkansa sojottavat jo niin pitkälle, ettei muuten mahduta menemään portaissa..
No miten meillä menee? Ihan todella hyvin! Katsotaan nyt mitä tapahtuu tämän postauksen jälkeen, mutta korvatulehdusten osalta on ollut tosi hyvä jakso. (*koputtaa puuta*) Neidillä oli yksi tosi lievä korvatulehdus, joka parantui ilman antibioottia tällä kertaa. Meillä olisi muutaman viikon päästä jatkoaika korva- erikoislääkärille putkitus tiimoilta, mutta luultavasti näiltä osin perutaan aika. Katsotaan sitten uudestaan, jos tilanne alkaa taas pahenemaan.
Vauva on alkanut selvästi tarvitsemaan pidempiä yöunia viime kuukausina. Meillä nukutaan tällä hetkellä noin 12 tunnin yöunia, viikonloppusin jopa 13 tuntia. Neiti käy nukkumaan noin 19:30 aikoihin illalla. Päiväunet ovat karsiutuneet oikeastaan kaksiin päikkäreihin: yhdet aamupäivällä ja yhdet iltapäivällä. Päiväunien kanssa meillä on sellainen jännä tilanne, että hoidossa vauva nukkuu päiväunet ongelmitta sängyssä, mutta viikonloppuisin kotona ei saada vauvaa millään nukahtamaan päikkäreitä sänkyyn. Ollaan yritetty ja yritetty, mutta ei onnistu. Minusta aika jännää, sillä yöunille vauva simahtaa usein alle minuutissa, kun hänet laittaa omaan sänkyyn. Viikonloppuisin tehdään kuitenkin kärrylenkki, niin vauva nukkuu yhdet päikkärit vaunuissa ja toiset ovat sitten joko sitterissä, tai lattialla leikkimatolla...
Hoidosta on tullut meille ihan joka päiväinen rutiini enkä sitä mieti enään edes sen koomin. Olen todella tyytyväinen, että vauvamme on hoidossa, sillä hän selvästi nauttii siitä. Hän on aina intoa täynnä kun häntä viedään hoitoon ja intoa täynnä, kun haemme häntä kotiin. Lisäksi olemme mieheni kanssa huomanneet, että oma jaksaminen vauvan kanssa puuhaillessa on ihan eri luokkaa, kuin jos olisimme 24/7 hänen kanssaan. Se aika iltaisin kun olemme vauvan kanssa ja viikonloput, omistamme 110% vauvalle ja annamme hänelle kaiken huomion. Meille jotenkin tuntuu sopivan tämä työ-vauva balanssi tosi hyvin, se pitää mielen virkeänä ja vauvan kanssa leikkimiseen ja touhuamiseen ei pääse kyllästymään. Vauva on alkanut hoidossa ihanasti ottamaan kontaktia muihin vauvoihin, sitä on niin ihana katsella.
Taidoista ollaan nyt selvästi opittu istuminen ilman tukea. Vauva leikkii jo hienosti istualtaan lattialla ja osaa kellahtaa siitä itse makuulleen. Hän pääsee liikkumaan jo pieniä matkoja eteenpäin, ryömiminen onnistuu taaksepäin, mutta eteenpäin se on sellaista vetämistä mattoa vasten. Konttausasentoon vauva ei vielä nouse, mutta seisoo jalkojen varassa tukea vasten jo hienosti. Kaikki "kielletty", kuten tv-johdot, kaktukset ja huonekasvit ovat alkaneet kovasti kiinnostamaan. Me ollaan aloitettu pikkuhiljaa sormiruokailua, se on minulle ihan painajainen! Minua pelottaa koko ajan, että vauva tukehtuu. En ymmärrä ollenkaan, miten asian kanssa pitäisi edetä, minkä kokoisia paloja saa antaa ja mitä pitäisi tehdä. Olen aina ihan jännittynyt ja panikoin jokaisella nielaisulla, että tukehtuuko vauva.. minusta huonosti löytyy sormiruokailun osalta konkreettista opastusta: esim ihan kuvina, että millaisia paloja ja mitä kannattaa antaa alussa.
Meitä oikeen naurattaa usein, että emme ole olleet pitkään aikaan näin levänneitä: vauva nukkuu kellon ympäri ja meille on hänen ansiostaan muodostunut hyvä rytmi päiviin, joka ei viikonloppuisinkaan poikkea normaalista. Jos täällä seassa on lukijoita, joita kiinnostaa tietää enemmän siitä, miten ihmeessä vauvamme on alkanut nukkumaan niin kamalan hyvin, niin voisin tehdä aiheeseen liittyen ihan oman postauksen. Vaikka matkassa on varmasti myös hyvää tuuria, niin olemme noudattaneet tiettyjä unioppeja ihan syntymästä saakka. Luin ennen synnytystä uniasioihin liittyvää kirjallisuutta, josta sain tosi paljon hyviä vinkkejä vauvan hyvään nukkumiseen. Olen vakuuttunut, että näiden rituaalien ansiosta meidän yöt ovat niin hyviä. Elämä on ihan mielettömän ihanaa vauvan kanssa. Jos itsellä on välillä vähän huonompi päivä, niin pelkkä vauvaan päin katsominen saa maailman suurimman hymyn huulilleni. Välillä iltaisin saatamme tuijottaa mieheni kanssa nukkuvaa neitiä itkukameran kautta alakerrassa. Olemme hänestä niin kamalan kiitollisia, joka ikinen päivä.
