Nyt kun kierto on saapunut taas viimeiselle neljännekselle niin ajattelin tehdä pienen yhteenvedon tämän kierron tapahtumista ja fiiliksistä. Kiertohan alkoi ihan hirveän korkealla pudotuksella pilvilinnoista takaisin maanpinnalle. Kuukautiset ottivat ihan tosi koville ja kärvistelin useamman päivän itsesäälin ja surun pyörteissä: en voinut käsittää miksi me ei onnistuta tulemaan raskaaksi. Me olemme kaksi todella tervettä nuorehkoa ihmistä, joista ei löydy mitään vikaa ja silti tunnen itseni ja kehoni ihan kamalan vialliseksi. Ehkä se oli kohtalon ivaa, mutta niinä päivinä törmäsin kaupungilla yksi toisensa jälkeen raskaana oleviin naisiin. Mietin pienessä mielessäni, että hekin kaikki ovat onnistuneet. Hänkin näyttää jo ihan todella vanhalta vauvantekoon ja silti hän on onnistunut. Miten pirussa hänkin on voinut jo onnistua, hänen ihosta ja hampaista näkee kilometrien päähän, että hän polttaa monta askia päivässä ja juo litratolkulla alkoholia. Se tuntui siltä, kuin puukkoa olisi käännetty sydämmessä: bitch you're not pregnant, deal with it! En halua edes puhua tapauksista, jossa raskaana oleva kävelee nilkat paljaana, takki auki ja rööki kädessä keskellä talven kylmintä viikkoa...En halua uhrata enään yhtäkään ajatusta sille vihalle, jota ne raskausmahan kanssa röökittelevät naiset minussa herättävät.
Päätin, että on aika päästää irti tästä vihasta. Halusin kokeilla jotakin uutta ja varasin itselleni ajan akupunktioon.
Akupunktiosta nousi tässä kierrossa minun henkinen tuki ja turva. Sain sieltä paljon uutta tietoa ja mahdollista syytä sille, miksi me ei olla vielä onnistuttu. Minulle tehtiin oma hoito-ohjelma avittamaan inseminaatiota, jonka ansiosta minulle tuli olo, että minua todellakin halutaan auttaa. Kävin ennen inssiä kaksi kertaa hoidossa stimuloimassa munarakkulaa ja kohtua. Ennen ovista he työstävät sitä niin sanottua "Yin"- energiaa, joka auttaa kohtua kasvattamaan hyvän alustan uudelle elämälle. Inssin jälkeen piti mennä samana päivänä hoitoon, jolla buustattaisiin ovulaatiota. Sen jälkeen oli tiedossa vielä kaksi hoitokertaa, joilla yritettiin saada minun aamulämpöäni hieman korkeammalle luteaalivaiheessa ja tuettaisiin mahdollista alkion kiinnittymistä. Näillä kerroilla työstettiin "Yang"- energiaa, elikkä sitä lämpöä, joka auttaa uuden elämän kasvussa.
Kaikin puolin minulla jäi ihan hirveän hyvä fiilis akupunktiosta. En todellakaan odota mitään ihmettä tapahtuvaksi sen ansiosta, mutta voin käsi sydämellä todeta, että uskon sen vaikutukseen. Tulokset kertovat puolestaan: aamulämpöni nousi tässä kierrossa heti ovulaation jälkeen 0,2 astetta korkeammalle kuin viime kierrossa ja minulla ei ollut tuttua lämpödippiä dpo 4. Alin lämpöni luteaalivaiheessa on ollut 0,3 astetta korkeammalla, kuin viime kierrossa! Uskon vahvasti, että akulla ja ottamillani yrteillä on vaikutusta tähän asiaan. Luulenkin, että pidän akupunktion ohjelmassani myöskin ensi kierrossa. Aamulämpöjen seuraamisen saatan jättää, sillä lääkkeellisiin kiertoihin ei sitä kai hirveästi suositella. Ne hormonit saattavat heittää lämmöt ihan sekaisin.
Toinen uusi tuttavuus tässä kierrossa on ollut pregnyl-piikki varmistamaan munasolun irtoamista. Kirjoittelin ensialkuun, ettei piikistä tullut mitään oireita, mutta taisin hihkaista liian aikaisin. Päivä- pari ovulaation jälkeen olon veti todella vetämättömäksi. Mahani oli pari päivää sekavan oloinen ja mielialani vaihtelivat kauheasti. Lisäksi minulla on ollut inhottavaa vatsan turvotusta iltaisin. Nämä ovat kai sit niitä tunnettuja raskaushormonin aiheuttamia tuntemuksia. Oloni on parantunut parina viime päivänä huomattavasti. Jäljelle on jäänyt vain ihan jäätävä mahan turvotus, joka ei meinaa ollenkaan loppua. Eilen taisin näyttää siltä, että olen neljännellä kuulla raskaana😂 No, parin päivän sisällä se pregnylin vaikutus pitäisi olla kokonaan poissa kehostani. Mitään raskaus epäilyjä minulla ei ole tässä kierrossa. Yhtään ei tunnu siltä, että nyt olisi tärpännyt. Minä odotan jo ihan kauheasti seuraavaa kiertoa, sillä kaapissa on jo odottamassa resepti clomid- lääkkeelle! Alan ottamaan clomeja 3. kiertopäivä ja niitä otetaan viiden päivän ajan. Odotan mielenkiinnolla, että mitä se kyseinen lääke saa minussa aikaan! Saisinko kasvatettua kaksi hyvää johtofollia inseminaatiota varten ja sitten meille tulisi kaksoset?? No okei, nyt lentää mielikuvitus jo vähän liian kirkkaana ja liian pitkälle...
Olen yrittänyt parhaani mukaan olla positiivisempi tässä kierrossa. Minulla on ollut kiertoja, joissa en ole uskaltanut uhrata ajatustakaan elämälle vauvan kanssa, sillä pelkään, että jinksaan mahdollisuuteni onnistua entistä kovemmin. Tässä kierrossa olen antanut itselleni luvan hyvällä omallatunnolla ajetella elämää lapsen kanssa. Olen miettinyt paljon millainen äiti haluaisin olla ja olen tullut siihen tulokseen, että minusta tulisi ihan kauhean hyvä äiti 😃 Mietin tilanteita, joissa lohduttaisin lastamme tai jossa loisin uskoa häneen, että mikä vain on mahdollista jos hän tekee parhaansa. Hänestä tulisi ihan kauhean rakastettu. Kertoisin hänelle usein, kuinka haluttu hän oli ja mitä kaikkea me olimme valmiita tekemään hänen aikaansaamiseksi. Pitäisin huolen siitä että hän tietää, ettei hän ole mikään itsestäänselvyys, vaan ihme, jonka eteen me olimme valmiita uhraamaan kaikkemme! Tiedän, että puolisostani tulee jonakin päivänä maailman paras isä, isä jollaista toivoo joka ikiselle lapselle tässä maailmassa . Näillä positiivisilla ajatuksilla on hyvä jatkaa tätä tämän kierron viimeistä viikkoa, sillä jokainen päivä, viikko ja kierto vie meidät lähemmäksi meidän vielä täysin olemassa olematonta, mutta jo tässä vaiheessa niin kamalasti rakastettua aarrettamme <3
tiistai 29. tammikuuta 2019
torstai 24. tammikuuta 2019
voinko itse vaikuttaa hedelmällisyyteeni?
Luin yhteen edelliseen postaukseeni "huono aineenvaihdunta?" kommentoineen lukijani innoittamana kirjan: "yes, you can get pregnant" Aimee Raupilta. Kirjassa kerrotaan millä keinoin voi parantaa omaa terveyttä ja sitä kautta lisääntymisterveyttä. Aimee on sitä mieltä, että todella suuri osa naisista, vaikka olisi löydetty vikaakin, onnistuu tulemaan luomusti raskaaksi, jos omaksuu hänen kuvaamansa terveellisen elämäntyylin. Kirjassa länsimainen ja itämainen lääketiede kohtaavat puolitiessä. Kirja painottaa ihan hirveästi henkisen puolen tärkeyttä raskautumisessa. Jos itse uskoo omaan kehoonsa ja kohtuunsa, niin raskaus saa alkunsa. Jos mieltä valtaa negatiivinen ajatusmaailma, pelko, stressi tai suru, niin raskaus ei ala. Kirjassa annetaan paljon erilaisia treenivinkkejä, jolla oman negatiivisen mielen saa käännettyä positiiviseksi. Aimee painottaa mielen keveyttä ja omaa hyvää oloa, elämästä ja seksistä nauttimista. Hän kehottaa naisia meditoimaan päivittäin ja toistamaan joka aamu mantran: "uskon kykyyni edistää terveyttäni ja hedelmällisyyttäni". Meditaation avulla tulisi visualisoida positiivisen raskaustestin tekeminen ja mitä tunteita se itsessä herättää.
Lukiessani kirjaa, tunsin palan kurkussa. Tunnistin itseni paremmin kuin hyvin hänen kuvaamien negatiivisten tunteiden vankina. En usko tällä hetkellä kehoni kykyyn raskautua. Vaikka pidänkin itseäni vielä toistaiseksi suht iloisena ja nauravana tyyppinä, niin olen kadottanut jollakin tasolla elämän iloni lapsettomuuden myötä. Ajattelen päivittäin, että sitten kun olen raskaana, tunnen taas oloni hyväksi. Sitten kun se tärppi tulee, niin voin tehdä sitä ja sitä. Sitten kun olen raskaana, saan tämän paskan oloni pois. EI! Ei saisi ajatella näin. Minun tehtäväni olisi vaalia hyvää oloani päivittäin ja löytää onni tämän hetkisestä elämästäni. Minun tulisi kirjan mukaan hyväksyä meidän polku ja nauttia joka ikisestä hetkestä, niinkuin se on meille suotu. Kirjassa myös kehotetaan kääntämään se raskausmahojen herättämä kateuden tunne positiiviseksi ja iloiseksi asiaksi. Meidän pitäisi oppia olemaan iloinen niistä kaikista pallomahoista ja ajatella, että pian se on myös meidän arkipäivää. Well...helpommin sanottu kuin tehty!
Vaikka ymmärrän Raupin pointin liittyen positiivisuuteen, kiitollisuuteen ja iloon oikeen hyvin, niin en tiedä missä määrin jaksan uskoa, että kuka vain voi positiivisuudella tulla raskaaksi. Olen melkein varma, että joka ikinen oikeasti raskautta yrittävä ja toivova nainen kokee asiaan liittyen tiettyjä pelkoja ja stressiä, oli sitten kyseessä nopeasti tai vaikeasti raskautuva nainen. Silti surin osa meistä raskautuu tosta noin vaan! Hän antaa kirjassa oikeen hyviä ja simppeleitä neuvoja kuinka lisätä omaa uskoa kehoon ja kykyyn tulla raskaaksi.
Toinen ristiriitaisia tunteita herättävä aihe kirjassa oli nykypäiväisten kemikaalien ja kauneustuotteiden vaikutus hedelmällisyyteen. Kirjassa puhutaan siitä, kuinka käyttämämme tuotteet hammastahnasta meikkeihin ja shampooseen sisältävät kehollemme je hedelmällisyydellemme haitallisia aineita. Raupp kehottaakin kaikkia raskautta yrittäviä naisia käyttämään vain ja ainoastaan luonnollisia, ei-vaarallisia aineita sisältäviä tuotteita. Itse käytän ihan normeja vartalovoiteita, deodorantteja, hammastahnaa, shampoota ja kaikkea muuta. Aiheutanko itse itselleni hedelmättömyyttä käyttämällä näitä tuotteita? Pitäisikö minun heivata koko kylpyhuoneen kaapin sisältö roskikseen ja ostaa pelkkiä luomu kosmetiikka tuotteita? En usko, että kaikki muut nopeasti raskautuvat naiset käyttävät pelkkää luomu kosmetiikkaa!! Kävin pari päivää sitten ostamassa itselleni vähän uusia, luonnollisempia tuotteita päivittäiseen käyttöön: vartalovoiteen, shampoon, käsivoiteen ja pari meikki juttua. Ei muuten ollut halpa lysti!
Tästä kirjasta innostuneena aloitin toisen kirjan: "It starts with the egg:how the science of egg quality can help you get pregnant". Kirjan on kirjoittanut Rebecca Fett. Tätä kyseistä kirjaa en ole vielä lukenut loppuun, mutta se kertoo kuinka voimme oikeasti vaikuttaa munasolujen laatuun omilla elämäntavoilla. Kirjassa nostetaan ihan samat kosmetiikka tuotteiden myrkyt esille. Lisäksi siellä puhutaan Bisfenoli-A:sta (BPA), joka on muoviteollisuuden käyttämä monomeeri. Käyttämämme muovipullot, muoviset säilytysrasiat ym. haittaisivat myöskin munasolujemme laatua. Kirjassa korostetaan, että "selittämättömästi lapsettomilla" on todella usein kysymys huonolaatuisista munasoluista, jotka eivät vain kehity poikkeavuuksien takia niin pitkälle, että se voisi kiinnittyä kohtuun. Kyllä tätäkin lukiessa aloin miettimään, että olenko itse aiheuttanut hallaa munasoluilleni juomalla muovipulloista ja säilyttämällä ruokaa tupperware-kipoissa...?
Olen varma, että jollakin tasolla me kaikki voimme vaikuttaa omaan hedelmällisyyteemme, mutta itse olen jotenkin sitä mieltä, että tämä Aimee Raupin kuvaama elämäntyyli organic-kosmetiikka tuotteineen ja gluteenittomine ruokavalioineen menee hieman liian yksityiskohtaiseksi. Pitäisikö minun lopettaa gluteenin syönti, vaikka kehoni ei reagoi siihen mitenkään? Positiivisuuteen liittyen minulla on paljon opittavaa Aimeelta! Voisin hyvinkin kokeilla hänen suosittelemia kohtu-mantroja ja meditaatio harjoituksia. Haluan oppia hyväksymään tämän meidän polun ja haluan taas oppia uskomaan kykyyni raskautua! Mitä mieltä te olette positiivisuuteen, kosmetiikka tuotteisiin ja muovirasioihin liittyen? Käytättekö itse orgaanisia luomu meikkejä, voiteita ja hammastahnoja? Oletteko karsineet kaikki muoviset pullot pois elämästänne raskautta yrittäessä?
Lukiessani kirjaa, tunsin palan kurkussa. Tunnistin itseni paremmin kuin hyvin hänen kuvaamien negatiivisten tunteiden vankina. En usko tällä hetkellä kehoni kykyyn raskautua. Vaikka pidänkin itseäni vielä toistaiseksi suht iloisena ja nauravana tyyppinä, niin olen kadottanut jollakin tasolla elämän iloni lapsettomuuden myötä. Ajattelen päivittäin, että sitten kun olen raskaana, tunnen taas oloni hyväksi. Sitten kun se tärppi tulee, niin voin tehdä sitä ja sitä. Sitten kun olen raskaana, saan tämän paskan oloni pois. EI! Ei saisi ajatella näin. Minun tehtäväni olisi vaalia hyvää oloani päivittäin ja löytää onni tämän hetkisestä elämästäni. Minun tulisi kirjan mukaan hyväksyä meidän polku ja nauttia joka ikisestä hetkestä, niinkuin se on meille suotu. Kirjassa myös kehotetaan kääntämään se raskausmahojen herättämä kateuden tunne positiiviseksi ja iloiseksi asiaksi. Meidän pitäisi oppia olemaan iloinen niistä kaikista pallomahoista ja ajatella, että pian se on myös meidän arkipäivää. Well...helpommin sanottu kuin tehty!
Vaikka ymmärrän Raupin pointin liittyen positiivisuuteen, kiitollisuuteen ja iloon oikeen hyvin, niin en tiedä missä määrin jaksan uskoa, että kuka vain voi positiivisuudella tulla raskaaksi. Olen melkein varma, että joka ikinen oikeasti raskautta yrittävä ja toivova nainen kokee asiaan liittyen tiettyjä pelkoja ja stressiä, oli sitten kyseessä nopeasti tai vaikeasti raskautuva nainen. Silti surin osa meistä raskautuu tosta noin vaan! Hän antaa kirjassa oikeen hyviä ja simppeleitä neuvoja kuinka lisätä omaa uskoa kehoon ja kykyyn tulla raskaaksi.
Toinen ristiriitaisia tunteita herättävä aihe kirjassa oli nykypäiväisten kemikaalien ja kauneustuotteiden vaikutus hedelmällisyyteen. Kirjassa puhutaan siitä, kuinka käyttämämme tuotteet hammastahnasta meikkeihin ja shampooseen sisältävät kehollemme je hedelmällisyydellemme haitallisia aineita. Raupp kehottaakin kaikkia raskautta yrittäviä naisia käyttämään vain ja ainoastaan luonnollisia, ei-vaarallisia aineita sisältäviä tuotteita. Itse käytän ihan normeja vartalovoiteita, deodorantteja, hammastahnaa, shampoota ja kaikkea muuta. Aiheutanko itse itselleni hedelmättömyyttä käyttämällä näitä tuotteita? Pitäisikö minun heivata koko kylpyhuoneen kaapin sisältö roskikseen ja ostaa pelkkiä luomu kosmetiikka tuotteita? En usko, että kaikki muut nopeasti raskautuvat naiset käyttävät pelkkää luomu kosmetiikkaa!! Kävin pari päivää sitten ostamassa itselleni vähän uusia, luonnollisempia tuotteita päivittäiseen käyttöön: vartalovoiteen, shampoon, käsivoiteen ja pari meikki juttua. Ei muuten ollut halpa lysti!
Tästä kirjasta innostuneena aloitin toisen kirjan: "It starts with the egg:how the science of egg quality can help you get pregnant". Kirjan on kirjoittanut Rebecca Fett. Tätä kyseistä kirjaa en ole vielä lukenut loppuun, mutta se kertoo kuinka voimme oikeasti vaikuttaa munasolujen laatuun omilla elämäntavoilla. Kirjassa nostetaan ihan samat kosmetiikka tuotteiden myrkyt esille. Lisäksi siellä puhutaan Bisfenoli-A:sta (BPA), joka on muoviteollisuuden käyttämä monomeeri. Käyttämämme muovipullot, muoviset säilytysrasiat ym. haittaisivat myöskin munasolujemme laatua. Kirjassa korostetaan, että "selittämättömästi lapsettomilla" on todella usein kysymys huonolaatuisista munasoluista, jotka eivät vain kehity poikkeavuuksien takia niin pitkälle, että se voisi kiinnittyä kohtuun. Kyllä tätäkin lukiessa aloin miettimään, että olenko itse aiheuttanut hallaa munasoluilleni juomalla muovipulloista ja säilyttämällä ruokaa tupperware-kipoissa...?
Olen varma, että jollakin tasolla me kaikki voimme vaikuttaa omaan hedelmällisyyteemme, mutta itse olen jotenkin sitä mieltä, että tämä Aimee Raupin kuvaama elämäntyyli organic-kosmetiikka tuotteineen ja gluteenittomine ruokavalioineen menee hieman liian yksityiskohtaiseksi. Pitäisikö minun lopettaa gluteenin syönti, vaikka kehoni ei reagoi siihen mitenkään? Positiivisuuteen liittyen minulla on paljon opittavaa Aimeelta! Voisin hyvinkin kokeilla hänen suosittelemia kohtu-mantroja ja meditaatio harjoituksia. Haluan oppia hyväksymään tämän meidän polun ja haluan taas oppia uskomaan kykyyni raskautua! Mitä mieltä te olette positiivisuuteen, kosmetiikka tuotteisiin ja muovirasioihin liittyen? Käytättekö itse orgaanisia luomu meikkejä, voiteita ja hammastahnoja? Oletteko karsineet kaikki muoviset pullot pois elämästänne raskautta yrittäessä?
maanantai 21. tammikuuta 2019
Pregnyl ja kolmas inseminaatio
Kolmas inseminaatio luomukiertoon tehtiin tänään aamupäivällä. Niinkuin viimeksi kerroin, sain tähän kiertoon pregnyl-piikin varmistamaan munasolun irtoamisen. Se laitettiin eilen aamulla klo 10 aikoihin, eli 24 tuntia ennen inseminaatiota. Pregnyl piikki ei tuntunut oikeen missään. Sen pistokohta vatsallani jäi hieman araksi. Huomasin meinaan tänään aamulla, että farkut tekivät kipeää siihen pistokohtaan. Mitään erikoisia oireita siitä ei tullut. Muutama tunti piikin jälkeen minulla alkoi tutun tuntuinen oviskipuilu vasemmalla munasarjassa ja rinnat alkoi ehkä vähän aristamaan. En tiedä liittyikö se pregnyliin vai olisiko se alkanut myös ilman piikkiä. Vähän alkoi jo kammottamaan, että meneekö ovis ohi ennen inseminaatiota. Sitä on muutenkin vaikea sanoa, että mihin ne ovulaatiokivut liittyy. Viittaako ne munarakkulan puhkeamiseen, kasvamiseen vai itse ovulaatioon eli munasolun irtoamiseen?
Aamulämpönikään ei ollut tänään vielä kunnolla noussut, niin päätin sitten että ei se ovis vielä ole tapahtunut :D Inssissähän sen sitten näkee ultratessa.
Puolisoni antama näyte oli taas priima kamaa! Inssi aloitettiin tuttuun tapaan ultralla ja siellä näkyi litistynyt munarakkula. Kysyin sitten lääkäriltä, että tarkoittaako se sitä, että ovulaatio on jo tapahtunut. Lääkäri vastasi tähän, että prosessi on käynnissä. Hänen mielestään ajoitus oli hyvä, kun ultratessa näkyy litistynyt munarakkula. Silloin LH-piikki on saanut aikaan munarakkulan puhkeamisen ja sitten vuorokauden sisällä se munasolu irtoaa. Päättelinkin tämän vastauksen perusteella, että se eilinen kipu oli sitten sitä munarakkulan puhkeamisesta johtuvaa kipua. Mikä kai on ihan loogista, kun se LH-piikki pitikin olla eilen sen pregnylin ansiosta.
Lääkäri kehui myös kohdun limakalvon olevan täydellinen. Kai sekin kertoo, että ajoitus oli hyvä. Haluaisinkin kuulla teidän mielipiteitä inseminaation ajoitukseen liittyen? Onko litistynyt folli jo liian myöhään vai onko se parempi, kuin vielä puhkeamaton rakkula?
Kyllä tämä ajoitus aina mietityttää, vaikka kuinka lupaa olla stressaamatta 😀 Kahdessa viime inssissä olen stressannut, että onko ollut liian aikaista ja nyt stressaan, että onko liian myöhäistä! Eipä ne kaksi viimeistä ole mitään tulosta tuottanut, niin ei tästä ainakaan alemmas enään pääse. Ja täytyy nyt vaan luottaa siihen pregnyliin, että sen ansiosta ajoitus olisi hyvä! Lupaan parhaani mukaan olla stressaamatta, piinailematta ja kyttäämättä joka ikistä mahan vääntöä ja kääntöä tässä kierrossa, sillä odotuksia minulla ei ole. Toivonkin, että menkat alkaisi heti dpo 14 päivänä, että päästäisiin nopeasti meidän ensimmäiseen lääkkeelliseen kiertoon. No ei mietitä sitä vielä. Vitsi kun voisi vaan kääntää oman pään johonkin off-asentoon, ettei tarttis miettiä tätä hitsin vauva-asiaa. Haluan elää huoletonta ja iloista nuoren naisen elämää!
Onko teillä hyviä vinkkejä miten sen toteuttaisin?? Kaikki ideat ovat tervetulleita🙋 Onneksi ainakin tämän iltainen inseminaatiota tukeva akupunktio piristää mieltäni tänä masentavaakin masentavampana "blue monday"- päivänä. En ollut tästäkään koskaan aikaisemmin kuullut. On meilläkin päivä valikoitunut inssille: vuoden masentavin päivä 😂 Toivottavasti tämä ei ole mikään enne lopputulokselle....
Huoletonta ja stressitöntä viikkoa kaikille!
Aamulämpönikään ei ollut tänään vielä kunnolla noussut, niin päätin sitten että ei se ovis vielä ole tapahtunut :D Inssissähän sen sitten näkee ultratessa.
Puolisoni antama näyte oli taas priima kamaa! Inssi aloitettiin tuttuun tapaan ultralla ja siellä näkyi litistynyt munarakkula. Kysyin sitten lääkäriltä, että tarkoittaako se sitä, että ovulaatio on jo tapahtunut. Lääkäri vastasi tähän, että prosessi on käynnissä. Hänen mielestään ajoitus oli hyvä, kun ultratessa näkyy litistynyt munarakkula. Silloin LH-piikki on saanut aikaan munarakkulan puhkeamisen ja sitten vuorokauden sisällä se munasolu irtoaa. Päättelinkin tämän vastauksen perusteella, että se eilinen kipu oli sitten sitä munarakkulan puhkeamisesta johtuvaa kipua. Mikä kai on ihan loogista, kun se LH-piikki pitikin olla eilen sen pregnylin ansiosta.
Lääkäri kehui myös kohdun limakalvon olevan täydellinen. Kai sekin kertoo, että ajoitus oli hyvä. Haluaisinkin kuulla teidän mielipiteitä inseminaation ajoitukseen liittyen? Onko litistynyt folli jo liian myöhään vai onko se parempi, kuin vielä puhkeamaton rakkula?
Kyllä tämä ajoitus aina mietityttää, vaikka kuinka lupaa olla stressaamatta 😀 Kahdessa viime inssissä olen stressannut, että onko ollut liian aikaista ja nyt stressaan, että onko liian myöhäistä! Eipä ne kaksi viimeistä ole mitään tulosta tuottanut, niin ei tästä ainakaan alemmas enään pääse. Ja täytyy nyt vaan luottaa siihen pregnyliin, että sen ansiosta ajoitus olisi hyvä! Lupaan parhaani mukaan olla stressaamatta, piinailematta ja kyttäämättä joka ikistä mahan vääntöä ja kääntöä tässä kierrossa, sillä odotuksia minulla ei ole. Toivonkin, että menkat alkaisi heti dpo 14 päivänä, että päästäisiin nopeasti meidän ensimmäiseen lääkkeelliseen kiertoon. No ei mietitä sitä vielä. Vitsi kun voisi vaan kääntää oman pään johonkin off-asentoon, ettei tarttis miettiä tätä hitsin vauva-asiaa. Haluan elää huoletonta ja iloista nuoren naisen elämää!
Onko teillä hyviä vinkkejä miten sen toteuttaisin?? Kaikki ideat ovat tervetulleita🙋 Onneksi ainakin tämän iltainen inseminaatiota tukeva akupunktio piristää mieltäni tänä masentavaakin masentavampana "blue monday"- päivänä. En ollut tästäkään koskaan aikaisemmin kuullut. On meilläkin päivä valikoitunut inssille: vuoden masentavin päivä 😂 Toivottavasti tämä ei ole mikään enne lopputulokselle....
Huoletonta ja stressitöntä viikkoa kaikille!
perjantai 18. tammikuuta 2019
....lääkärikäynneistä, akupunktiosta ja yrteistä!
Mistä ovat pienet tytöt ja pojat tehty? Lääkärikäynneistä, akupunktiosta ja kiinalaisista yrteistä! Tänään elellään kiertopäivä 12:sta ja oli taas aika vetää housut verhon takana alas ja levittää koivet lapsettomuuslääkärin nenän edessä yläviistoon kohti taivaita. Inseminaatiota edeltävässä ultrassa kaikki näytti taas hyvältä: limakalvo oli paksuuntunut päiviin nähden oikeen mainiosti ja tällä kertaa vasemmalta löytyi johtofolli, joka oli samaa koko luokkaa kuin viime kierrossa samana päivänä. Tuttuun tapaan taas verinäytettä varten labraan ja soittoa odottelemaan inseminaation ajankohtaa varten. Muistan pari kuukautta sitten, kuinka jännitys valtasi kehoni kontrolliultrassa ja soittoa odotellessa. Se oli niin uutta ja jännää ja olin täynnä toivoa. Nyt ei tunnu missään. Ei yhtään missään. Toivo on valunut kuukautisveren mukana vessanpönttöön ja sitä kautta johonkin syvimpään viemäriin. Tällä hetkellä tämä tuntuu pakkopullalta, joka on vain pakko hoitaa alta pois, että päästään IVF hoitoihin. Juteltiin lääkärin kanssa tänään hieman meidän hoitojen tulevaisuudesta ja nyt edetäänkin seuraavasti: saan jo tähän kiertoon pregnyl pistoksen varmistamaan munarakkulan irtoamisen ja jos ja kun menkat alkaa, niin ensi kierrosta vedetään sitten ihan kokonaan lääkkeelliseen kiertoon. Sitä yritetään samat kolme kertaa ja sen jälkeen edetään vasta IVF hoitoihin.
Olin helpottunut lääkärikäynnin jälkeen. Eihän näitä luomukiertoja jaksa loputtomiin yrittää, kun ei niistä näytä tulevan yhtään mitään. Olen iloinen, että pääsen testaamaan tuon pregnyl pistoksen. Voi ainakin olla varma, että ovulaatio oikeasti tapahtuu oikeaan aikaan! Kävin heti tilaamassa pistoksen apteekista ja saan sen jo tänään iltapäivällä. Sen hinnaksi tuli vain 6 euroa, ei paha! Käyn ensimmäisellä kerralla laitattamassa piikin omalääkärilläni ja hän saa opastaa, että voisin jatkossa laittaa piikin itse kotosalla. Nyt vaan odotellaan klinikan soittoa inseminaatiolle ja pregnyl-piikin laittamiselle. Ultran mukaan inssi tulee ajoittumaan maanantaille tai tiistaille.
Tänään on illalla taas tiedossa akupunktiohoito! Jes, sitä odotan ihan fiiliksissä. Akuhoitajasta on tullut minun yksityinen terapeutti 😁 Saan itkeä sylini täydeltä hänelle pahaa oloani. Hän kuuntelee ja tsemppaa samalla kun tökkii neuloja kehooni. Tänään oli myös aika aloittaa akupunktiosta saamani kiinalainen yrtti-kuuri, jonka pitäisi erityisesti lämmittää kehoani. Odotankin nyt mielenkiinnolla, että miten kehoni reagoi näihin yrtteihin. Seoksen nimi on An Tai Fang (Safety Fetus Formula kiinalaisen lääketieteen mukaan) jota otan 2g kolmesti päivässä. Olen saanut nyt ainakin tähän asti pidettyä aamulämpöni 36,0:ssa asteessa ja sen paremalla puolella. Viime kierrossa mentiin pahimillaan 35,6 asteessa. Baby steps, baby steps...
Minulla ei ole mitään odotuksia tämän kierron osalta. Ainoa mikä minua kiinnostaa, on tuo akupunktion vaikutus minun kehooni ja mieleeni. Jos tuntuu siltä, että mieleni on paremman oloinen tulevina luteaalipäivinä (en edes aio kutsua niitä piinapäiviksi tässä kierrossa! saa jäädä piinailut romukoppaan tässä kierrossa!), niin voisin jättää hoidon ohjelmaani. Akupunktiotahan suositellaan aloitettavaksi kolmea kuukautta ennen lapsettomuushoitoja, eli se saattaa kestää kuukauden- pari, kunnes keho alkaa kunnolla reagoimaan neulotteluun. Voisin meinaan jatkaa niitä akuja ihan sinne meidän tuleviin lääkkeellisiin insseihin ja IVF hoitoihin asti. Olisi sitten keho oikeen rennossa tilassa, kun järeemmät hoidot alkavat. Toisaalta minulla on tällä hetkellä ihan hyvät fiilikset kaiken suhteen. Asiat näyttävät taas etenevän ja pääsen jo tässä kierrossa testaamaan uutta juttua! Sen jälkeen alkaakin sitten ihan aikuisten oikeasti meillä hoidot. Eihän tätä inseminaatiota luomukiertoon oikeen edes kutsuta vielä miksikään hoidoksi. Ne tulevat lääkkeelliset kierrot antaa hirveästi toivoa, että tänä keväänä meille voitaisiin suoda se kaikista paras ja ihanin ihme. Me emme luovuta <3
ps. nyt ottaisinkin innolla vastaan kokemuksia Pregnylistä!? Tuntuuko se jotenkin erilaiselta kuin luomu ovulaatio? Pianhan se selviää...varmasti tietysti jokaisen keho reagoi siihenkin eri tavalla.
Olin helpottunut lääkärikäynnin jälkeen. Eihän näitä luomukiertoja jaksa loputtomiin yrittää, kun ei niistä näytä tulevan yhtään mitään. Olen iloinen, että pääsen testaamaan tuon pregnyl pistoksen. Voi ainakin olla varma, että ovulaatio oikeasti tapahtuu oikeaan aikaan! Kävin heti tilaamassa pistoksen apteekista ja saan sen jo tänään iltapäivällä. Sen hinnaksi tuli vain 6 euroa, ei paha! Käyn ensimmäisellä kerralla laitattamassa piikin omalääkärilläni ja hän saa opastaa, että voisin jatkossa laittaa piikin itse kotosalla. Nyt vaan odotellaan klinikan soittoa inseminaatiolle ja pregnyl-piikin laittamiselle. Ultran mukaan inssi tulee ajoittumaan maanantaille tai tiistaille.
Tänään on illalla taas tiedossa akupunktiohoito! Jes, sitä odotan ihan fiiliksissä. Akuhoitajasta on tullut minun yksityinen terapeutti 😁 Saan itkeä sylini täydeltä hänelle pahaa oloani. Hän kuuntelee ja tsemppaa samalla kun tökkii neuloja kehooni. Tänään oli myös aika aloittaa akupunktiosta saamani kiinalainen yrtti-kuuri, jonka pitäisi erityisesti lämmittää kehoani. Odotankin nyt mielenkiinnolla, että miten kehoni reagoi näihin yrtteihin. Seoksen nimi on An Tai Fang (Safety Fetus Formula kiinalaisen lääketieteen mukaan) jota otan 2g kolmesti päivässä. Olen saanut nyt ainakin tähän asti pidettyä aamulämpöni 36,0:ssa asteessa ja sen paremalla puolella. Viime kierrossa mentiin pahimillaan 35,6 asteessa. Baby steps, baby steps...
Minulla ei ole mitään odotuksia tämän kierron osalta. Ainoa mikä minua kiinnostaa, on tuo akupunktion vaikutus minun kehooni ja mieleeni. Jos tuntuu siltä, että mieleni on paremman oloinen tulevina luteaalipäivinä (en edes aio kutsua niitä piinapäiviksi tässä kierrossa! saa jäädä piinailut romukoppaan tässä kierrossa!), niin voisin jättää hoidon ohjelmaani. Akupunktiotahan suositellaan aloitettavaksi kolmea kuukautta ennen lapsettomuushoitoja, eli se saattaa kestää kuukauden- pari, kunnes keho alkaa kunnolla reagoimaan neulotteluun. Voisin meinaan jatkaa niitä akuja ihan sinne meidän tuleviin lääkkeellisiin insseihin ja IVF hoitoihin asti. Olisi sitten keho oikeen rennossa tilassa, kun järeemmät hoidot alkavat. Toisaalta minulla on tällä hetkellä ihan hyvät fiilikset kaiken suhteen. Asiat näyttävät taas etenevän ja pääsen jo tässä kierrossa testaamaan uutta juttua! Sen jälkeen alkaakin sitten ihan aikuisten oikeasti meillä hoidot. Eihän tätä inseminaatiota luomukiertoon oikeen edes kutsuta vielä miksikään hoidoksi. Ne tulevat lääkkeelliset kierrot antaa hirveästi toivoa, että tänä keväänä meille voitaisiin suoda se kaikista paras ja ihanin ihme. Me emme luovuta <3
ps. nyt ottaisinkin innolla vastaan kokemuksia Pregnylistä!? Tuntuuko se jotenkin erilaiselta kuin luomu ovulaatio? Pianhan se selviää...varmasti tietysti jokaisen keho reagoi siihenkin eri tavalla.
maanantai 14. tammikuuta 2019
Huono aineenvaihdunta?
Akupunktion jälkeen aloin ihan hulluna googlettelemaan, että mistä alhainen basal body temperature oikeen voi johtua. Linkki toisensa jälkeen internet vei minut ihan uuteen maailmaan: alhaiseen ruumiinlämpöön on vain yksi selitys: aineenvaihdunta ei ole kokonaisuudessaan kunnossa, joka hidastaa kilpirauhasen toimintaa. Löysin tieteellisiä tutkimuksia, jossa todistettavasti alhaisen lämpötilan omaavilla henkilöillä on paljon vaikeampi tulla raskaaksi, kuin ns. normaali lämpöisillä. Tämä taas puolestaan selittyy aineenvaihdunnalla, koska aineenvaihduntamme on suoranaisesti yhteydessä hormooni toimintaamme. Eksyin australialaiseen blogiin: http://www.ladycomp.com.au/blog/how-to-raise-your-basal-body-temperature/ , jossa kerrotaan aineenvaihduntamme olevan suoranaisesti yhteydessä hedelmällisyyteen. Nykypäiväiset ruokatottumuksemme (vähäkaloriset vaihtoehdot, rasvattomat tuotteet, kasvisöljyt ym..) hidastavat kilpirauhasen toimintaa. Tämä ei blogin mukaan ole ongelma itse kilpirauhasen toiminnassa (jonka vuoksi veriarvot ovat ihan normaalit), vaan maksa ei saa muutettua T4 hormonia T3 hormoniksi, joka on todella tärkeä asia naisen hormoonitoiminnan kannalta. Tämän ilmiön huomattavin oire on alhainen aamulämpö, päivisin palelevat kädet ja jalat, tiheä virtsaamisen tarve ja väritön virtsa. Check, check, check, check!
Lainaus suoraan blogista: "aineenvaihdunnan nopeus - aktiivinen kilpirauhasen toiminta, joka on aineenvaihduntahäiriön ensisijainen tekijä, määrittää millä nopeudella pro-gestation hormooni muunnetaan keltarauhashormoniksi. Kun aineenvaihdunta on vähäistä ja hidasta, hedelmällisyys on huono. Kun aineenvaihdunta paranee, mahdollisuutesi tulla raskaaksi kasvaa huomattavasti."
Löysin yllä mainitusta blogista myöskin suositellun kirjan aiheeseen liittyen: Diet Recovery: Restoring Hormonal Health, Metabolism, Mood and Your Relationship with Food by Matt Stone
Lainaus suoraan blogista: "aineenvaihdunnan nopeus - aktiivinen kilpirauhasen toiminta, joka on aineenvaihduntahäiriön ensisijainen tekijä, määrittää millä nopeudella pro-gestation hormooni muunnetaan keltarauhashormoniksi. Kun aineenvaihdunta on vähäistä ja hidasta, hedelmällisyys on huono. Kun aineenvaihdunta paranee, mahdollisuutesi tulla raskaaksi kasvaa huomattavasti."
Löysin yllä mainitusta blogista myöskin suositellun kirjan aiheeseen liittyen: Diet Recovery: Restoring Hormonal Health, Metabolism, Mood and Your Relationship with Food by Matt Stone
Ostin kirjan heti Apple-kirjakaupasta ja ahmaisin sen viikonlopun aikana yhdeltä istumalta😀 Vitsi, että kirja oli mielenkiintoinen. Siellä puhutaan useaan otteeseen huonon aineenvaihdunnan aiheuttamasta hedelmättömyydestä ja naiset kertoivat yksi toisensa jälkeen, kuinka olivat plussanneet vuosien yrityksen jälkeen noudatettuuaan tätä Matt Stonen kuvaamaa ruokavaliota, joka kiihdyttää aineenvaihduntaa ja nostaa kehon lämpötilaa.
Konkreettiset ohjeet naiselle, joka haluaa nostaa kehon lämpötilaa ja maksimoida raskaaksi tulemisen ovat todella simppelit:
- päivittäinen ravitseva ruoka, jossa pääroolissa ovat käsittelemättömät hiilihydraatit, tyydyttyneet rasvat ( eli ne meidän tuntemat muka "pahat rasvat") ja proteiini.
- Päivän aikana pitää syödä vähintään kolme näistä ravintoaineista koostuvaa ateriaa. Joka aterialla pitää syödä enemmän, kuin ruokahalu antaa periksi. Eli syödä itsensä ns. todella kylläiseksi. Tämä pakottaa kehoa aktivoimaan aineenvaihdunnan ja poistamaan ylimääräisen ravinnon.
- Illan viimeisen aterian ja aamun ensimmäisen aterian välillä tulee olla vähintään 12 tuntia aikaa. Tämä "väliaika" saa kehon vastaanottavaisemmaksi leptiini hormonille, joka on hedelmällisyyden kannalta tärkein hormooni kehossa, koska se nostaa progesteronia ja kilpirauhashormonia.
- vältä liiallista liikuntaa ( tämä tulee olemaan itselle vaikein kohta, olen himo liikkuja!)
- käytä tyydyttyneitä rasvoja tyydyttymättömien sijaan: voita paistamiseen, täysrasvaisia maitotuotteita, kookos öljyä, punaista lihaa...
Jos tätä "ruokavalioo" noudattaa 30 päivän ajan, pitäisi ruumiinlämmön alkaa nousemaan! Kuulostaa simppeliltä. Itse olen aina (tai ainakin viimeiset 3-4 vuotta) syönyt omasta mielestäni suht terveellisesti. Syömme päivittäin perinteisen lautasmallin mukaan: puolet vihanneksia, 1/4 lihaa tai kalaa ja 1/4 hiilareita. Herkuttelen silloin tällöin, mutta en ikinä liiottele. Juon todella kohtuudella alkoholia ja kahvia. En polta tupakkaa ja BMI:ni on normaali. Emme kuitenkaan vuosiin ole käyttäneet esim. voita paistamiseen, vaan aina auringonkukka öljyä. En ole vuosiin syönyt maitotuotteita, ainoastaan silloin tällöin jugurttia, sekin rasvatonta. Olen yrittänyt tietoisesti välttää liiallista hiilihydraattien saantia. Nyt luettuani tuon kirjan, ymmärrän, että tämä kaikki on tehnyt keholleni hallaa. Olen "aliravitsemus" tilassa. Pelkään myöskin, etten saa tarpeeksi ravintoa päivän aikana. Minulla on todella pieni rasvaprosentti, varmasti senkin takia, kun juoksen pitkiä lenkkejä. Olen vähentänyt juoksua raskauden yrityksen aikana, mutta juoksen edelleen. Matt Stonen mukaan pitkät lenkit ovat raskautta tavoittelevien naisten vihollinen. Lenkit heikentävät aineenvaihduntaamme, jonka seurauksena ruumiinlämpö laskee ja hormoonituotanto (varsinkin progesteroni) heikkenee.
Innostuin kirjasta ihan kauheasti ja aionkin tehdä pienen testin: aion elää kuukauden tämän Matt Stonen ideologian mukaan ja aion seurata, mitä aamulämmölleni tapahtuu. En aio toteuttaa ohjeita ihan kirjaimellisesti, en esimerkiksi aio syödä itseäni joka aterialla ihan ähkyksi vaan aloitan vaikka sillä, että syön itseni aamulla ja lounaalla täydemmäksi, kuin yleensä. Aion ottaa täysrasvaiset maitotuotteet mukaan päivittäiseen ruokavaliooni ja alan paistamaan sekä lihan, kalan että kasvikseni voissa tai kookosöljyssä. Yritän myöskin syödä hieman enemmän hiilihydraatteja. Aion myöskin jättää juoksemisen kuukauden ajaksi Stonen ohjeistuksen mukaan, ja otan tilalle hänen suositteleman venyttelyn ja joogan.
Aloitin jo viikonloppuna kokeilemaan tätä systeemiä ja arvatkaapa mitä!? Aamulämpöni oli pitkästä aikaa follikkeli vaiheessa yli 36 astetta ja virtsani väri muuttui heti keltaisemmaksi! 😀 Kaikki siis aineenvaihdunnan kannalta oikeen positiivisia muutoksia! Tavoite olisikin saada se aamulämpö nyt folli vaiheessen tonne 36,4-36,5 paikkeille ja luteaaliin sitten sinne ihan 37 asteeseen. Katsotaan onnistuisinko tässä yhdessä akupunktion kanssa!
Tänään olin toistamiseen akupunktio hoidossa ja ai että se teki taas hyvää! Hoitaja oli etsinyt tietoa siitä minun lämpödipistä dpo 4 ja oli sitä mieltä, ettei se ole ollenkaan hyvä asia raskauden kannalta. Voi hyvinkin olla, että kohdun kylmä lämpötila hylkii hedelmöittynyttä alkiota heti kättelyssä. Yritämmekin nyt tässä kierrossa välttää tämän lämpödipin. Hän määräsi minulle ylimääräisen hoitokerran dpo 3 päivälle, ettäs saataisiin keho tosi rentoon ja lämpimään tilaan. Tällä hetkellä ei muu auta, kun vain yrittää ja yrittää uusia juttuja ja toivoa parasta <3
Innostuin kirjasta ihan kauheasti ja aionkin tehdä pienen testin: aion elää kuukauden tämän Matt Stonen ideologian mukaan ja aion seurata, mitä aamulämmölleni tapahtuu. En aio toteuttaa ohjeita ihan kirjaimellisesti, en esimerkiksi aio syödä itseäni joka aterialla ihan ähkyksi vaan aloitan vaikka sillä, että syön itseni aamulla ja lounaalla täydemmäksi, kuin yleensä. Aion ottaa täysrasvaiset maitotuotteet mukaan päivittäiseen ruokavaliooni ja alan paistamaan sekä lihan, kalan että kasvikseni voissa tai kookosöljyssä. Yritän myöskin syödä hieman enemmän hiilihydraatteja. Aion myöskin jättää juoksemisen kuukauden ajaksi Stonen ohjeistuksen mukaan, ja otan tilalle hänen suositteleman venyttelyn ja joogan.
Aloitin jo viikonloppuna kokeilemaan tätä systeemiä ja arvatkaapa mitä!? Aamulämpöni oli pitkästä aikaa follikkeli vaiheessa yli 36 astetta ja virtsani väri muuttui heti keltaisemmaksi! 😀 Kaikki siis aineenvaihdunnan kannalta oikeen positiivisia muutoksia! Tavoite olisikin saada se aamulämpö nyt folli vaiheessen tonne 36,4-36,5 paikkeille ja luteaaliin sitten sinne ihan 37 asteeseen. Katsotaan onnistuisinko tässä yhdessä akupunktion kanssa!
Tänään olin toistamiseen akupunktio hoidossa ja ai että se teki taas hyvää! Hoitaja oli etsinyt tietoa siitä minun lämpödipistä dpo 4 ja oli sitä mieltä, ettei se ole ollenkaan hyvä asia raskauden kannalta. Voi hyvinkin olla, että kohdun kylmä lämpötila hylkii hedelmöittynyttä alkiota heti kättelyssä. Yritämmekin nyt tässä kierrossa välttää tämän lämpödipin. Hän määräsi minulle ylimääräisen hoitokerran dpo 3 päivälle, ettäs saataisiin keho tosi rentoon ja lämpimään tilaan. Tällä hetkellä ei muu auta, kun vain yrittää ja yrittää uusia juttuja ja toivoa parasta <3
torstai 10. tammikuuta 2019
Akupunktio kokemukseni
Kuten viime postauksessa kerroinkin, kävin eilen ensimmäistä kertaa lapsettomuushoitoja tukevassa akupunktiossa. Käynti osoittautui todella mielenkiintoiseksi. Päätökseni lähteä kokeilemaan akupunktiota ei todellakaan ollut kiinni omasta uskomuksestani kiinalaiseen lääketieteeseen, vaan pikemminkin tarpeesta kokeilla taas jotain uutta tämän meidän projektin edistämiseksi. Hoitaja oli aivan ihana! Hän oli keski-ikäinen nainen, jolla on itse ollut aikoinaan vaikeuksia tulla raskaaksi. Hänellä on ollut nuoruudessa myös muuta terveydellistä ongelmaa, joka sai hänet lähtemään opiskelemaan kiinalaista lääketiedettä. Minun piti lähettää hänelle etukäteen oma aamulämpökäyräni, jonka hän oli analysoinut etukäteen. Kävimme alussa läpi kaikki perusasiat: minun kiertoni, kuukautisten koostumukset ja värit, PMS-oireet, kivut ja meidän lapsettomuus taipaleemme kaikkine lääketieteellisine tutkimuksineen. Johtopäätös tietojemme perusteella oli, että miten ihmeessä te ette ole vielä raskaan. No kidding!??
Hoitaja tunnusteli ranteeni ja katsoi kieleeni ja totesi, että tyttö on ihan kipsissä. Kehoni käy tällä hetkellä ihan hirveillä ylikierroksilla stressin takia. Kuulemma kieli- ja pulssidiagnostiikka ovat osa kiinalaisen lääketieteen taudinmääristystä. Kielen pääni oli todella tummanpunainen, mikä kertoo voimakkaasta stressi tilasta. Ranteen pulssistani oli myöskin havaittavissa ihan sama asia. Hermoni ovat todella kireällä. Sanoin ihan suoraan hoitajalle, että lapsettomuus stressaa, surettaa ja pelottaa minua päivittäin.
Seuraavaksi käytiin läpi lämpökäyräni. Lämpökäyrää pidetään yhtenä todella tärkeänä tiedon lähteenä naisen hedelmällisyyttä tutkittaessa. Lämpökäyräni on sinänsä hyvä, mutta minun lämpötilani ovat kuulemma liian alhaisia. Follikkeli-vaiheessa keskilämpötilani tippuu alle 36,0 asteen, mikä on kuulemma vähän liian alhainen. Lämpökäyräni näyttää ovulaation tapahtuvan hienosti, mutta myös luteaalivaiheen lämpötilat jäävät vain 36,4-36,7 asteeseen. Käyrän kontrolliviiva oli esim. viime kierrossa vain 36,15°:tta. Se pitäisi saada vähintään 36,3-36,4 asteeseen. Tätä "alilämpöä" pidetään kiinalaisessa lääketieteessä ongelmallisena kiinnittymiselle. Kylmä kohtu voikin hyvin johtaa hedelmöittyneen munasolun hylkimiseen. Kysymys kuuluukin, että miten tätä kehon lämpötilaa saataisiin korkeammalle? Useasti kyseessä saattaa olla progesteronin puutostila. Minulla kuitenkin proge-tasot on todettu hyviksi verikokeilla. Toinen lämpökäyrään liittyvä huomio oli dpo 4 tapahtuva lämpödippi. Se tapahtuu minulla joka kierrossa. Lämpötila tippuu päiväksi kontrolliviivan alapuolelle. Hoitaja ei osannut sanoa selitystä tälle, mutta aikoo kuulemma etsiä tietoa kirjallisuudesta.
Ennen itse akun aloittamista teimme hoitajan kanssa minulle "hoito-ohjelman" tälle kierrolle. Eilen minua pisteltiin paikkoihin, jotka stimuloivat munasolun kasvua ja laatua. Lisäksi neuloja pisteltiin päähäni, jotta stressitasojani saataisiin vähän laskettua. Sain myös vatsani päälle lämpölampun, joka lämmittäisi kohtua oikeen kunnolla. Seuraava aikani on ensi maanantaina, kp 8. Tarkoituksena on silloin taas pistellä munasolun laatua parantaen ja kohdun limakalvoja valmistaen. Ideaali olisi, että menisin vielä päivää ennen inseminaatiota hoidettavaksi, mutta se näyttää osuvan juuri viikonloppuun tässä kierrossa. Siitä seuraava on sitten 6:des päivä inseminaation jälkeen, joka on oma sessionsa tukemaan alkion kiinnittymistä. Lisäksi sain luteaalivaiheeseen kiinalaisen yrtti-seoksen, joka auttaa kehoani nostamaan lämpötilaa kohdussa mahdollista alkion kiinnittymistä varten. Niitä yrttejä alan ottamaan kp 12, LH-piikin aikaan. Eilinen sessio teki minulle ihan hirveän hyvää! Minulla oli todella lämmin ja rento olo piikityksen jälkeen. Nukuin yön todella hyvin ja sikeästi.
Tiedostan hyvin, ettei tässä nyt mistään maata mullistavasta hoidosta ole kysymys enkä todellakaan odota ihmeitä. Itselleni tärkeintä olisikin saada laskettua stressiäni ja sitä kautta saada tasapainoisempi tila keholleni ja mielelleni. Tästä ei varmasti ainakaan mitään haittaa ole. Mitä lämpökäyrääni tulee, aionkin nyt toteuttaa seuraavan tässä kierrossa: ovulaation jälkeen en syö mitään raakoja vihanneksia, salaatteja tai trooppisia hedelmiä. Ne kuulemma kaikki laskevat kehon lämpötilaa. Päivittäinen salaatti-lounaani vaihtuu nyt lämpimiin keittoihin ja täysjyvä leipään. Käyn ostamassa pari extra kaurapussia, joita kuljetan mukanani myös työpaikalle. Pahinta on kuulemma paikallaan istuminen, jonka seurauksena veri ei pääse kiertämään kehossa ja lämpötila laskee. Alan juomaan enemmän vihreää teetä päivän aikana. Lisäksi aion kysyä lääkäriltä ensi viikolla, että olisiko minulla mitään mahdollisuutta saada lisä keltarauhashormonia inseminaation jälkeen tukemaan mahdollista kiinnittymistä ja nostamaan kehon lämpötilaani. En tietenkään lääkärille ala puhumaan mitään läpökäyrä analyyseja 😀 Eihän lapsettomuuslääkärit sellaisiin usko. Laitan ehkä mieheni vielä asialle, hän on muutenkin tietämättömämpi tällaisissa asioissa. Jos lääkäri pitää sitä lisä progea ihan naurattavana ideana, niin voidaan laittaa miehen tietämättömyyden piikkiin!
Odotan jo innolla maanantaita, että pääsen taas piikiteltäväksi! Onpahan taas jotakin uutta mitä kokeilla ja odottaa. Aikakin menee nopeammin, kun saan käydä näissä hoidoissa. Se sessio toimi muuten myöskin ihan mahatavana terapiana! Hoitaja oli niin ymmärtäväinen ja kyseli miten jaksellaan tämän kaiken keskellä. Eihän sieltä lapsettomuusklinikalta saa mitään empatiaa epäonnistuneen kierron jälkeen. Sain puhua hirveän avoimesti eilen meidän tilanteesta ja siitä kuinka raskasta tämä on ollut. Tämän pitäisi olla sitä elämän iloisinta ja jännittävintä aikaa. Minulle tästä on tullut elämäni hirvein ajanjakso. Hoitaja totesi, että älä huoli, sinusta tulee ihan varmasti äiti. Siihen vain menee hiukan enemmän aikaa, kuin alunperin oli tarkoitus. Mietittiin siinä vielä yhdessä elämän epäreiluutta...Se, että saa kuulla nämä kaikki jonkun toisen suusta, antaa minulle ihan hirveästi lisä tsemppiä!
Tulipa pitkä sepustus...No, kannattaa lukea jos akupunktio hoitomuotona yhtään kiinnostaa!
Hoitaja tunnusteli ranteeni ja katsoi kieleeni ja totesi, että tyttö on ihan kipsissä. Kehoni käy tällä hetkellä ihan hirveillä ylikierroksilla stressin takia. Kuulemma kieli- ja pulssidiagnostiikka ovat osa kiinalaisen lääketieteen taudinmääristystä. Kielen pääni oli todella tummanpunainen, mikä kertoo voimakkaasta stressi tilasta. Ranteen pulssistani oli myöskin havaittavissa ihan sama asia. Hermoni ovat todella kireällä. Sanoin ihan suoraan hoitajalle, että lapsettomuus stressaa, surettaa ja pelottaa minua päivittäin.
Seuraavaksi käytiin läpi lämpökäyräni. Lämpökäyrää pidetään yhtenä todella tärkeänä tiedon lähteenä naisen hedelmällisyyttä tutkittaessa. Lämpökäyräni on sinänsä hyvä, mutta minun lämpötilani ovat kuulemma liian alhaisia. Follikkeli-vaiheessa keskilämpötilani tippuu alle 36,0 asteen, mikä on kuulemma vähän liian alhainen. Lämpökäyräni näyttää ovulaation tapahtuvan hienosti, mutta myös luteaalivaiheen lämpötilat jäävät vain 36,4-36,7 asteeseen. Käyrän kontrolliviiva oli esim. viime kierrossa vain 36,15°:tta. Se pitäisi saada vähintään 36,3-36,4 asteeseen. Tätä "alilämpöä" pidetään kiinalaisessa lääketieteessä ongelmallisena kiinnittymiselle. Kylmä kohtu voikin hyvin johtaa hedelmöittyneen munasolun hylkimiseen. Kysymys kuuluukin, että miten tätä kehon lämpötilaa saataisiin korkeammalle? Useasti kyseessä saattaa olla progesteronin puutostila. Minulla kuitenkin proge-tasot on todettu hyviksi verikokeilla. Toinen lämpökäyrään liittyvä huomio oli dpo 4 tapahtuva lämpödippi. Se tapahtuu minulla joka kierrossa. Lämpötila tippuu päiväksi kontrolliviivan alapuolelle. Hoitaja ei osannut sanoa selitystä tälle, mutta aikoo kuulemma etsiä tietoa kirjallisuudesta.
Ennen itse akun aloittamista teimme hoitajan kanssa minulle "hoito-ohjelman" tälle kierrolle. Eilen minua pisteltiin paikkoihin, jotka stimuloivat munasolun kasvua ja laatua. Lisäksi neuloja pisteltiin päähäni, jotta stressitasojani saataisiin vähän laskettua. Sain myös vatsani päälle lämpölampun, joka lämmittäisi kohtua oikeen kunnolla. Seuraava aikani on ensi maanantaina, kp 8. Tarkoituksena on silloin taas pistellä munasolun laatua parantaen ja kohdun limakalvoja valmistaen. Ideaali olisi, että menisin vielä päivää ennen inseminaatiota hoidettavaksi, mutta se näyttää osuvan juuri viikonloppuun tässä kierrossa. Siitä seuraava on sitten 6:des päivä inseminaation jälkeen, joka on oma sessionsa tukemaan alkion kiinnittymistä. Lisäksi sain luteaalivaiheeseen kiinalaisen yrtti-seoksen, joka auttaa kehoani nostamaan lämpötilaa kohdussa mahdollista alkion kiinnittymistä varten. Niitä yrttejä alan ottamaan kp 12, LH-piikin aikaan. Eilinen sessio teki minulle ihan hirveän hyvää! Minulla oli todella lämmin ja rento olo piikityksen jälkeen. Nukuin yön todella hyvin ja sikeästi.
Tiedostan hyvin, ettei tässä nyt mistään maata mullistavasta hoidosta ole kysymys enkä todellakaan odota ihmeitä. Itselleni tärkeintä olisikin saada laskettua stressiäni ja sitä kautta saada tasapainoisempi tila keholleni ja mielelleni. Tästä ei varmasti ainakaan mitään haittaa ole. Mitä lämpökäyrääni tulee, aionkin nyt toteuttaa seuraavan tässä kierrossa: ovulaation jälkeen en syö mitään raakoja vihanneksia, salaatteja tai trooppisia hedelmiä. Ne kuulemma kaikki laskevat kehon lämpötilaa. Päivittäinen salaatti-lounaani vaihtuu nyt lämpimiin keittoihin ja täysjyvä leipään. Käyn ostamassa pari extra kaurapussia, joita kuljetan mukanani myös työpaikalle. Pahinta on kuulemma paikallaan istuminen, jonka seurauksena veri ei pääse kiertämään kehossa ja lämpötila laskee. Alan juomaan enemmän vihreää teetä päivän aikana. Lisäksi aion kysyä lääkäriltä ensi viikolla, että olisiko minulla mitään mahdollisuutta saada lisä keltarauhashormonia inseminaation jälkeen tukemaan mahdollista kiinnittymistä ja nostamaan kehon lämpötilaani. En tietenkään lääkärille ala puhumaan mitään läpökäyrä analyyseja 😀 Eihän lapsettomuuslääkärit sellaisiin usko. Laitan ehkä mieheni vielä asialle, hän on muutenkin tietämättömämpi tällaisissa asioissa. Jos lääkäri pitää sitä lisä progea ihan naurattavana ideana, niin voidaan laittaa miehen tietämättömyyden piikkiin!
Odotan jo innolla maanantaita, että pääsen taas piikiteltäväksi! Onpahan taas jotakin uutta mitä kokeilla ja odottaa. Aikakin menee nopeammin, kun saan käydä näissä hoidoissa. Se sessio toimi muuten myöskin ihan mahatavana terapiana! Hoitaja oli niin ymmärtäväinen ja kyseli miten jaksellaan tämän kaiken keskellä. Eihän sieltä lapsettomuusklinikalta saa mitään empatiaa epäonnistuneen kierron jälkeen. Sain puhua hirveän avoimesti eilen meidän tilanteesta ja siitä kuinka raskasta tämä on ollut. Tämän pitäisi olla sitä elämän iloisinta ja jännittävintä aikaa. Minulle tästä on tullut elämäni hirvein ajanjakso. Hoitaja totesi, että älä huoli, sinusta tulee ihan varmasti äiti. Siihen vain menee hiukan enemmän aikaa, kuin alunperin oli tarkoitus. Mietittiin siinä vielä yhdessä elämän epäreiluutta...Se, että saa kuulla nämä kaikki jonkun toisen suusta, antaa minulle ihan hirveästi lisä tsemppiä!
Tulipa pitkä sepustus...No, kannattaa lukea jos akupunktio hoitomuotona yhtään kiinnostaa!
tiistai 8. tammikuuta 2019
Luovutus voitto?
Olen nyt viimeisen puolen vuoden aikana huomannut aina menkkojen alettua, että olen henkisesti joka kerta ihan poikki. Kierron viimeiset päivät ovat käyneet ihan hirveän raskaiksi. Mieliala vaihtelee tunneittain toivon ja epätoivon välillä. Jokainen vessakäynti on kuin matka tuntemattomaan, kun pelottaa, että joko on verta paperissa. Yöt ovat levottomia ja pelon siivittämiä, kun pelkään, että herään hiestä märkänä ja menkat alkavat. Kehoni tärisee iltaisin. Pellottaa jo etukäteen, että miten selviän henkisesti taas menkoista. Viime kierrossa nämä tuntemukset olivat voimakkaammin läsnä, kun koskaan aikaisemmin. Odotukseni olivat taivaissa kaiken menneen niin nappiin. En kuitenkaan voi elää näin. Tämä on pidemmän päälle ihan hirveän raskasta keholleni ja mielelleni. Mietin itsekseni, että olisiko luovutuksen tuska helpompi kestää, kuin se joka kuukautinen hermoromahdus menkkojen alettua? Mitä jos vain luovuttaisin? En yrittäisi enään. Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta en pysty enään jatkamaan elämääni näin. Tottakai "yrittäminen" jatkuu ja mielessäni olenkin jo IVF- hoidoissa. En usko, että inseminaatio tulee meitä auttamaan. Vika on melkein pakko olla joko itse hedelmöittymisessä, tai sitten kiinnittymisessä.
Olen tullut pisteeseen, että en vain jaksa tätä enään. Kehoni on varmasti han lukossa. Ei ihme, ettei sinne kukaan viitsi kiinnittyä.
Varasin ajan taas kontrolliultraan ja verikokeisiin kiertopäivälle 12. Se on ensi viikon perjantaina. Se tuntuu olevan ikuisuuden päässä. Sitä odotetaan taas kuin kuuta nousevaa ja sit kierron lopussa menkkojen alettua ihmetellään, että mihin se tammikuukin on taas hujahtanut. Sama rumba jatkuu 12 kertaa ja huomataan, että vuosi lähenee loppuaan ja me ei olla vieläkään raskaana...Näen tämän jo sieluni silmin. Rehellisesti sanoen minua ei huvittaisi yhtään mennä sinne lääkäriin. Ei se kuitenkaan mitään auta. Olen myöskin varma, ettei lääkäri tule lämpiämään hormoonilääkitykselle kohdallani. "Omat hormonit ovat aina niin paljon parempi vaihtoehto kuin lääkkeelliset". Tämä lausahdus lääkärin suusta on tullut vähän liiankin tutuksi viime kuukausina. No minkäs teet, kun ei ne omat täydelliset hormonini pysty saamaan lasta aikaiseksi! Taitavat olla jotenkin viallisia täydellisiä hormoneja.
Tämä huonoakin huonompi oloni sai minut etsimään tietoa akupunktiosta. Varasinkin ajan itselleni huomisillalle hedelmällisyyttä edistävään akupunktioon. He tekevät yhteistyötä lapsettomuushoidoissa olevien naisten kanssa. IUI, IVF ja ICSI potilaat tukevat hoitoansa akupunktiolla. Luin netistä naisten kokemuksia, missä he kertovat, että akupunktion suorittaja löytää kehosta epätasapainoja hoidon aikana ja hän pystyy esimerkiksi kertomaan, että onko ongelma hedelmöittymisessä vai esimerkiksi kiinnittymisessä. Odotan innolla, että mitä omasta kehostani paljastuu. Varmasti ainakin todella paljon huonoa energiaa ja jännitteitä. Aionkin nyt ottaa tähän kiertoon inseminaation tueksi tämän akupunktion. Olin lueskelevinani, että hoitoja pitäisi tehdä kerran tai kaksi ennen ovulaatiota ja vielä kai yksi tukemaan mahdollista kiinnittymistä. Nämä hoidot eivät tietysti ole ilmaisia, mutta mihinkä muuhunkaan minä tällä hetkellä rahani laittaisin. En ainakaan lastenhuoneen sisustamiseen!
Inseminaatio ei motivoi minua yhtään tässä kierrossa. Ihan sama minulle meneekö ajoitus nappiin vai ei, eihän sillä kuitenkaan ole kohdallani mitään merkistystä. Saimme postissa laskun ensimmäisestä inseminaatiosta ja olin yllättynyt kuinka "halpa" lysti se yksi kerta on. Kaikkine ultrineen ja verikokeineen maksoin 59 euroa koko kuukauden rumbasta. Odotin itse jotain 500 euron laskua😀 Maassa, jossa asun on kylläkin todella hyvä sosiaaliturva systeemi. Paikallinen "kela" maksaa inseminaatio kuluista yli 60%. Verojakin tietysti maksan paljon enemmän, mitä Suomessa maksetaan, että saavat kyllä korvatakin ison osan!
Mitenhän tämänkin sekavan kirjoitukseni voisi taas tiivistää...pääni on ihan sekaisin enkä jaksa enään. Luovutan, mutta en kuitenkaan luovuta. Inseminaatio ei innosta eikä motivoi minua enään. En usko sen mahdollisuuksiin.
Aikuisten oikeasti: yritän ottaa tähän kiertoon vähän rennomman asenteen ja yrittää ajatella, että tähän projektiin voi vielä mennä aikaa. Jokainen kierto vie meidät kuitenkin lähemmäksi sitä lopullista palkintoa. Tutustun kiinalaiseen lääketieteeseen ja yritän saada mieleni ja kehoni sitä kautta rennomaksi, jotta inseminaatiolla olisi paremmat mahdollisuudet onnistua. Kaikkea uutta on aina kiva kokeilla. Ja jos ei muuta apua ole, niin se ainakin varmasti auttaa minua rentoutumaan.
Anteeksi minun negatiivinen asenteeni, mutta kiertopäivä 2 se on vielä sallittua! Ja sitähän varten tämän blogin aloitinkin, että tästä tulisi se paikka, missä saa aidosti olla oma itsensä ja jakaa ajatukset. Tällä ei tarvitse vetää sitä tuttua tekohymyä kaapin hyllyltä ja todeta, että minulla on kaikki hyvin. Totuus kuitenkin on, että tällä hetkellä minulla on ihan hirveän paha olo, mutten voi kertoa siitä kenellekkään, paitsi miehelleni. Ja teille ihan parhaille lukijoille! Tulen varmasti päivittelemään lähipäivinä kokemukseni akupunktioon liittyen. Jos täällä joukossa sattuu olemaan joku, jolla on kokemusta akupunktiosta liittyen hedelmöityshoitoihin, niin kaikki kertomukset ovat tervetulleita!? :)
Olen tullut pisteeseen, että en vain jaksa tätä enään. Kehoni on varmasti han lukossa. Ei ihme, ettei sinne kukaan viitsi kiinnittyä.
Varasin ajan taas kontrolliultraan ja verikokeisiin kiertopäivälle 12. Se on ensi viikon perjantaina. Se tuntuu olevan ikuisuuden päässä. Sitä odotetaan taas kuin kuuta nousevaa ja sit kierron lopussa menkkojen alettua ihmetellään, että mihin se tammikuukin on taas hujahtanut. Sama rumba jatkuu 12 kertaa ja huomataan, että vuosi lähenee loppuaan ja me ei olla vieläkään raskaana...Näen tämän jo sieluni silmin. Rehellisesti sanoen minua ei huvittaisi yhtään mennä sinne lääkäriin. Ei se kuitenkaan mitään auta. Olen myöskin varma, ettei lääkäri tule lämpiämään hormoonilääkitykselle kohdallani. "Omat hormonit ovat aina niin paljon parempi vaihtoehto kuin lääkkeelliset". Tämä lausahdus lääkärin suusta on tullut vähän liiankin tutuksi viime kuukausina. No minkäs teet, kun ei ne omat täydelliset hormonini pysty saamaan lasta aikaiseksi! Taitavat olla jotenkin viallisia täydellisiä hormoneja.
Tämä huonoakin huonompi oloni sai minut etsimään tietoa akupunktiosta. Varasinkin ajan itselleni huomisillalle hedelmällisyyttä edistävään akupunktioon. He tekevät yhteistyötä lapsettomuushoidoissa olevien naisten kanssa. IUI, IVF ja ICSI potilaat tukevat hoitoansa akupunktiolla. Luin netistä naisten kokemuksia, missä he kertovat, että akupunktion suorittaja löytää kehosta epätasapainoja hoidon aikana ja hän pystyy esimerkiksi kertomaan, että onko ongelma hedelmöittymisessä vai esimerkiksi kiinnittymisessä. Odotan innolla, että mitä omasta kehostani paljastuu. Varmasti ainakin todella paljon huonoa energiaa ja jännitteitä. Aionkin nyt ottaa tähän kiertoon inseminaation tueksi tämän akupunktion. Olin lueskelevinani, että hoitoja pitäisi tehdä kerran tai kaksi ennen ovulaatiota ja vielä kai yksi tukemaan mahdollista kiinnittymistä. Nämä hoidot eivät tietysti ole ilmaisia, mutta mihinkä muuhunkaan minä tällä hetkellä rahani laittaisin. En ainakaan lastenhuoneen sisustamiseen!
Inseminaatio ei motivoi minua yhtään tässä kierrossa. Ihan sama minulle meneekö ajoitus nappiin vai ei, eihän sillä kuitenkaan ole kohdallani mitään merkistystä. Saimme postissa laskun ensimmäisestä inseminaatiosta ja olin yllättynyt kuinka "halpa" lysti se yksi kerta on. Kaikkine ultrineen ja verikokeineen maksoin 59 euroa koko kuukauden rumbasta. Odotin itse jotain 500 euron laskua😀 Maassa, jossa asun on kylläkin todella hyvä sosiaaliturva systeemi. Paikallinen "kela" maksaa inseminaatio kuluista yli 60%. Verojakin tietysti maksan paljon enemmän, mitä Suomessa maksetaan, että saavat kyllä korvatakin ison osan!
Mitenhän tämänkin sekavan kirjoitukseni voisi taas tiivistää...pääni on ihan sekaisin enkä jaksa enään. Luovutan, mutta en kuitenkaan luovuta. Inseminaatio ei innosta eikä motivoi minua enään. En usko sen mahdollisuuksiin.
Aikuisten oikeasti: yritän ottaa tähän kiertoon vähän rennomman asenteen ja yrittää ajatella, että tähän projektiin voi vielä mennä aikaa. Jokainen kierto vie meidät kuitenkin lähemmäksi sitä lopullista palkintoa. Tutustun kiinalaiseen lääketieteeseen ja yritän saada mieleni ja kehoni sitä kautta rennomaksi, jotta inseminaatiolla olisi paremmat mahdollisuudet onnistua. Kaikkea uutta on aina kiva kokeilla. Ja jos ei muuta apua ole, niin se ainakin varmasti auttaa minua rentoutumaan.
Anteeksi minun negatiivinen asenteeni, mutta kiertopäivä 2 se on vielä sallittua! Ja sitähän varten tämän blogin aloitinkin, että tästä tulisi se paikka, missä saa aidosti olla oma itsensä ja jakaa ajatukset. Tällä ei tarvitse vetää sitä tuttua tekohymyä kaapin hyllyltä ja todeta, että minulla on kaikki hyvin. Totuus kuitenkin on, että tällä hetkellä minulla on ihan hirveän paha olo, mutten voi kertoa siitä kenellekkään, paitsi miehelleni. Ja teille ihan parhaille lukijoille! Tulen varmasti päivittelemään lähipäivinä kokemukseni akupunktioon liittyen. Jos täällä joukossa sattuu olemaan joku, jolla on kokemusta akupunktiosta liittyen hedelmöityshoitoihin, niin kaikki kertomukset ovat tervetulleita!? :)
maanantai 7. tammikuuta 2019
Kiertopäivä 1 ja yrityskerta satamiljoonaa jotain...
Viime yönä ne taas alkoi, menkat. En ole raskaana. Miksi olisin? En meille sitä ihmettä näköjään ainakaan helpolla suoda. Ei auta, vaikka kaikki menisi ihan nappiin. Kehossani ei tapahdu yhtään mitään, paitsi muka "niin täydellinen kiertoni". Ärsyttää, vituttaa, suututtaa, itkettää, pelottaa...ei tästä tule mitään. Aloin miettimään aamuyöllä menkkojen alettua, että mitä me tehdään tämän asian kanssa. Päätin, että haluan ottaa seuraavalla lääkärikäynnillä puheeksi inseminaation toteuttamisen lääkkeelliseen kiertoon. En tiedä onko se edes mahdollista, jos kerran omat hormoonit muka toimii niin ihanteellisesti. No ihan sama, aion vaatia yritystä lääkkeelliseen kiertoon. Jos sillä saisi buustattua ovulaatiota jotenkin..Täytyy soittaa tänään klinikalle ja varata taas aika follikkeliultraan. Vaikka ei yhtään nappaisi. Hävettää muutenkin soittaa sinne, kun meitä pidettiin jotenkin sellaisena helppona tapauksena: inssi kehiin ja rouva pamahtaa paksuksi. Nope!
Ennen ensimmäisen inseminaation toteuttamista meidän piti allekirjoittaa suostumus toimenpiteeseen, jonka yhteydessä oli tietopakettin inseminaatiosta. Siellä luki, että inssiä kannataa kokeilla 4 kertaa, jonka jälkeen mahdollisuus onnistumiseen pienenee. Meillä on jo puolet tehty tuosta neljästä kerrasta! Sen jälkeen tie vie meidät IVF hoitoihin. Apua! Kaksi ihmistä, joissa ei ole tiedettävästi mitään vikaa. Tai vikahan varmasti on minussa. Kyllä ne puolison simpat on nyt todettu niin huippu luokkaisiksi, että omassa kehossani ei vaan tapahdu jotakin mitä pitäisi.
Tehdään tästä nyt vielä vähän masentavampi teksti, kun mitä se nyt jo on: tänään on ensimmäinen päivä toimistolla kahden viikon loman jälkeen. Olen itkenyt melki koko yön, naamani on turvonnut ja punainen. Minusta ei huokaa yhtään levännyt olo kahden viikon loman jälkeen. Mitähän meidän pomokin ajattelee...No ihan sama. Kai tämä taas tästä. Tässä kierrossa ei onneksi ole menkka kipuja. Tutut kivuttomat menkat niiden viime kierron hirveiden supistusten jälkeen! Yritän olla kiitollinen edes siitä!
Hyvää viikon alkua kaikille!
Ennen ensimmäisen inseminaation toteuttamista meidän piti allekirjoittaa suostumus toimenpiteeseen, jonka yhteydessä oli tietopakettin inseminaatiosta. Siellä luki, että inssiä kannataa kokeilla 4 kertaa, jonka jälkeen mahdollisuus onnistumiseen pienenee. Meillä on jo puolet tehty tuosta neljästä kerrasta! Sen jälkeen tie vie meidät IVF hoitoihin. Apua! Kaksi ihmistä, joissa ei ole tiedettävästi mitään vikaa. Tai vikahan varmasti on minussa. Kyllä ne puolison simpat on nyt todettu niin huippu luokkaisiksi, että omassa kehossani ei vaan tapahdu jotakin mitä pitäisi.
Tehdään tästä nyt vielä vähän masentavampi teksti, kun mitä se nyt jo on: tänään on ensimmäinen päivä toimistolla kahden viikon loman jälkeen. Olen itkenyt melki koko yön, naamani on turvonnut ja punainen. Minusta ei huokaa yhtään levännyt olo kahden viikon loman jälkeen. Mitähän meidän pomokin ajattelee...No ihan sama. Kai tämä taas tästä. Tässä kierrossa ei onneksi ole menkka kipuja. Tutut kivuttomat menkat niiden viime kierron hirveiden supistusten jälkeen! Yritän olla kiitollinen edes siitä!
Hyvää viikon alkua kaikille!
keskiviikko 2. tammikuuta 2019
Uusi vuosi ja oireettomuus
Niin siinä kävi, että vuoden vaihde toi mukanaan ihan hirveän tunteiden purkauksen. Olimme viettämässä uutta vuotta kaveriporukalla, jossa porukan yksi pariskunnista sai pari kuukautta sitten esikoisensa. Vauva oli tietysti bileissä mukana ja itsekin häntä useaan kertaan illan aikana pitelin sylissä. Hän oli niin levollinen ja sulonen tapaus. Sain pidettyä tunteeni kurissa illana ajan, mutta päästyämme kotiin vuosi kaikki ulos: koko vuoden tuska. Ne mukana kulkeneet toivon rippeet, lukuisat pettymykset ja moninkertaiset itsensä keräämiset valuivat kyynelinä poskia pitkin tyynyliinaani. Vuosi oli paska. Siitä ei pääse mihinkään. Vaikka mukaan tietenkin mahtui myös paljon hyviä muistoja, paljon matkustelua ja uusia kokemuksia...syli on edelleen tyhjä. Se on ammottanut tyhjyyttään koko vuoden, vuoden jona niin monet pääsivät kokemaan positiivisen raskaustestin ja saivat pienokaisen syliin.
Mieltäni on varjostanut jo pari päivää todella neutraali olotila. Nyt eletään 10 dpo ja en tunne kehossani mitään, aristavia rintoja lukuun ottamatta. Aamulämmötkin on pysynyt niin olemattomalla tasolla, että en usko raskauden mahdollisuuteen tässä kierrossa. Kaikki meni niin hyvin: inseminaatio meni ajoituksen puolesta juuri nappiin, siittiöitä oli paljon ja en ollut kipeänä toimenpiteen aikaan. Lähtökohdat olivat mitä mainioimmat. Ja silti tuntuu, ettei mitään tapahdu. Tai oikeestaan turhautumiseni johtuu lähinnä siitä, etten ollenkaan tiedä miltä sen pitäisi tuntua. Viime kierrossa olin dpo 10 päivästä lähtien melko varma, että raskaana ollaan. Mutta ei sekään sitten johtanut mihinkään. Nyt vertailenkin vaan niitä viime kierron oireita tähän kiertoon. Tiedän, ettei niin saisi tehdä. Kertokaa nyt hyvät kanssasisaret jotka raskauden olette kokeneet, että miltä se sit oikeesti tuntuu piinapäivinä, kun raskaus on saanut alkunsa??
Ääh, ärsyttää niin sikana, kun mulla on jo tässä vaiheessa 95% olo, ettei tästä taaskaan tullut mitään. Ei tämän vuoden näin pitänyt alkaa! Miten tämä voi olla näin vaikeaa? Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että kaikki muut raskautuu paitsi minä, jolla lääkärin mukaan on kadehdittavan täydellinen kierto?? Mikä ihme mussa on vikana??
Kaikkien näiden negatiivisten ajatusten keskeltä toivotan kaikille sieluni pohjasta oikeen positiivista ja plussatuulista vuotta 2019!
Mieltäni on varjostanut jo pari päivää todella neutraali olotila. Nyt eletään 10 dpo ja en tunne kehossani mitään, aristavia rintoja lukuun ottamatta. Aamulämmötkin on pysynyt niin olemattomalla tasolla, että en usko raskauden mahdollisuuteen tässä kierrossa. Kaikki meni niin hyvin: inseminaatio meni ajoituksen puolesta juuri nappiin, siittiöitä oli paljon ja en ollut kipeänä toimenpiteen aikaan. Lähtökohdat olivat mitä mainioimmat. Ja silti tuntuu, ettei mitään tapahdu. Tai oikeestaan turhautumiseni johtuu lähinnä siitä, etten ollenkaan tiedä miltä sen pitäisi tuntua. Viime kierrossa olin dpo 10 päivästä lähtien melko varma, että raskaana ollaan. Mutta ei sekään sitten johtanut mihinkään. Nyt vertailenkin vaan niitä viime kierron oireita tähän kiertoon. Tiedän, ettei niin saisi tehdä. Kertokaa nyt hyvät kanssasisaret jotka raskauden olette kokeneet, että miltä se sit oikeesti tuntuu piinapäivinä, kun raskaus on saanut alkunsa??
Ääh, ärsyttää niin sikana, kun mulla on jo tässä vaiheessa 95% olo, ettei tästä taaskaan tullut mitään. Ei tämän vuoden näin pitänyt alkaa! Miten tämä voi olla näin vaikeaa? Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että kaikki muut raskautuu paitsi minä, jolla lääkärin mukaan on kadehdittavan täydellinen kierto?? Mikä ihme mussa on vikana??
Kaikkien näiden negatiivisten ajatusten keskeltä toivotan kaikille sieluni pohjasta oikeen positiivista ja plussatuulista vuotta 2019!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)