Erikoinen vauvavuosi lähenee loppuaan

Kääk, meidän neiti on jo melkein 10kk! Täällä ollaan lähdetty nyt toden teolla liikkumaan: ryömiminen, konttaaminen, sohvaa tai lipastoja vasten ylös kiipeäminen ja tukea vasten pienien askelien ottaminen...vauva on koko ajan liikkeessä. Meidän neiti on kova tarinan kertoja, pälpättää siihen tahtiin, että usein mietitään mieheni kanssa, että mistä hän oikeen senkin on perinyt, kun me olemme molemmat aika hiljaisia tyyppejä :D Hänestä on selvästi kasvanut jo iso tyttö ja taidot kehittyvät hurjaa vauhtia. Itselle alkaa pukkaamaan pientä henkistä kriisiä vauvavuoden lähentyessä loppuaan.. on jotenkin todella haikeaa päästää meidän pienestä vauvasta irti ja hyväksyä se, että hänestä tulee taapero, joka ei ole enään koko ajan äidissä kiinni. Voi minne katosivat nämä kuukaudet!? Varmasti taapero aika tulee olemaan yhtä ihanaa, ehkä vähän vauhdikkaampaa ja meille vanhemmille ehkä vielä antoisampaa, mutta silti koen haikeutta ja irtipäästämise tuskaa. Raskaus, synnytys ja ne ensimmäiset vauvakuukaudet ovat jotenkin niin maagista aikaa. Ja vielä kaiken sen odotuksen ja yrittämisen jälkeen. 

Vauvavuosi on ollut todella erikoinen koronan vuoksi: täällä Belgiassa tilanne on ollut todella huono verrattuna Suomeen, jonka vuoksi me olemme olleet oikeastaan jo useamma kuukauden vain kotona menemättä yhtään mihinkään. Teemme mieheni kanssa molemmat kotoa töitä, onneksi neiti saa käydä hoidossa normaalistai, että me saadaan työt tehtyä. Olemme ehkä jollakin kierolla tapaa nauttinut tästä huonosta tilanteesta, sillä teletyöskentelyn vuoksi voimme hakea neidin hoidosta kotiin ihanan aikaisin, että meille jää vielä illaksi vähän aikaa puuhailla vauvan kanssa. Tutut eivät ole ollenkaan nähneet meidän vauvaa, koska täällä ei saa nyt tavata edes perhettä eikä ystäviä. Isovanhemmat ovat ihan pelkän Facetimen välityksellä seuranneet meidän pienokaisen kasvua. Toisaalta todella harmillista, mutta ollaan nyt oltu sillä meiningillä, että tilanne on mitä se on eikä siihen pystytä mitenkään vaikuttamaan. Ollaan kiitollisia edes siitä, että molemmat isovanhemmat ehtivät näkemään meidän neitiä heti syntymän jälkeen ja pienen ajan sen jälkeen. Ystäväni, jotka ovat synnyttäneet vauvan nyt pahimpaan korona- aikaan, eivät saa esitellä uutta tulokasta ollenkaan kasvotusten isovanhemmille tällä hetkellä. Lisäksi olen kiitollinen, että sain synnyttää ns. normaalioloissa miehen läsnäollessa, sillä tällä hetkellä naiset joutuvat synnyttämään ilman puolisoa kasvomaskien kera, jos koronatestin tulokset eivät ole ehtineet tulla ennen ponnistusvaihetta...siis apua! 

Olen todella kiitollinen, että ehdimme saada meidän vauvan ennen tätä kaikkea, sillä hän on pitänyt meidät tervejärkisinä tämän piinallisen pitkän karanteenin aikana. Hänestä saamme päivittäin niin paljon iloa, että tämä pandemian synkkyys ei pääse valtaamaan meidän mieliä. Voin myöskin kertoa, että on henkisesti todella rankkaa, kun ei saada tavata oman kodin ulkopuolelta ketään ihmisiä. Kaikki kaupat, kahvilat, ravintolat, museot ja teatterit ovat visusti kiinni, ainakin vielä tämän vuoden loppuun saakka. Kävelylle luontoon saa mennä, joten pitkistä kärrylenkeistä viikonloppusin on tämä meidän syksy tehty. Nyt meillä kuitenkin näkyy valoa tunnelin päässä, sillä me aiomme matkustaa jouluksi Suomeen, ollaan vähän pidempi aika, niin saadaan lusittua ensin karanteeni suomen päässä, sen jälkeen käymme kaikki koronatestissä ja jos negatiiviset paperit tulee, niin saamme nähdä ja viettää joulua minun perheeni luona. Sitä odotellessa!

Vauvojen hoitopaikat ovat saaneet nyt kesän jälkeisen aallon jälkeen pysyä auki, mutta säännökset ovat todella tiukat: vain yksi ja sama vanhempi saa viedä ja hakea vauvan hoitoon/hoidosta kotiin. Viedessä ja tuodessa tulee aina olla kasvomaski päällä, sekä vanhemmilla että hoitajilla. Kädet pitää aina desinfioida sisälle tullessa. Vauvoja ei saa tuoda hoitoon, jos lämpöä on 37,9° kun raja yleensä on 38,5°. On jotenkin tosi outoa, että vauvat tunnistavat ihmisiä täällä paremmin kasvomaskien kanssa, kuin ilman. Joskus saattaa käydä niin, että viedään vauvaa hoitoon ja hän näkee yhden hoitajista ensin ilman maskia eikä reagoi sen kummemmin. Sitten kuin hoitaja tulee ottamaan neitiä, laittaa hän maskin päälle ja sillä hetkellä neiti alkaa viuhtomaan ilosta ja hymyilemään..sama on itsellä kun vien häntä hoitoon: 50m ennen tarhan ovea vedän kasvomaskin päälle ja neiti alkaa nauraa kikattamaan.. Ollaan muuten ikuistettu monet kuvat kasvomaskien kera, että voidaan myöhemmin näyttää pienokaiselle millaisena vuonna hän on tänne maailmaan tullut. Elämä vuonna 2020 oli sitten sellaista...

Nyt aion nauttia vielä toden teolla kahdesta viimeisestä vauvakuukaudesta, pitää meidän neittiä sylissä vauva-asennossa hänen rimpuiluistaan huolimatta ja alkaa pikkuhiljaa hyväksymään sitä tosiasiaa, että vauvavuosi on kääntymässä loppusuoralleen. Se tuo mukanaan niin paljon haikeutta ja luopumisen tuskaa. Luopumista siitä äärimmäisen lyhyestä ja ainutlaatuisen läheisestä ajanjaksosta pienen rakkaan kanssa. Samalla se vahvistaa ymmärrystä siitä, että minä ja tuo pieni ihminen olemme kaksi erillistä yksilöä. Silti odotan niin innolla, että juuri tuo pieni ihminen pääsee elämään elämäänsä täysin rinnoin: löytämään oman itsensä ja oppia rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin hän on. 

Kuulumisia

Meidän pieni vauveli on jo melkein 8kk! Minusta tuntuu, että hän on jo niin iso, että vauvasta ei voi edes enään puhua :D Iltaisin kun viedään vauva nukkumaan omaan sänkyyn, kannan hänet aina sylissä siinä tutussa vauvan kanto asennossa yläkertaan ja sanon hänelle joka ilta: "äidin pieni vauva", johon neiti virnahtaa sellaisella ihanalla puolihymyllä..Pitää jo lomittain mennä portaatkin ylös, sillä hänen jalkansa sojottavat jo niin pitkälle, ettei muuten mahduta menemään portaissa..

No miten meillä menee? Ihan todella hyvin! Katsotaan nyt mitä tapahtuu tämän postauksen jälkeen, mutta korvatulehdusten osalta on ollut tosi hyvä jakso. (*koputtaa puuta*) Neidillä oli yksi tosi lievä korvatulehdus, joka parantui ilman antibioottia tällä kertaa. Meillä olisi muutaman viikon päästä jatkoaika korva- erikoislääkärille putkitus tiimoilta, mutta luultavasti näiltä osin perutaan aika. Katsotaan sitten uudestaan, jos tilanne alkaa taas pahenemaan. 

Vauva on alkanut selvästi tarvitsemaan pidempiä yöunia viime kuukausina. Meillä nukutaan tällä hetkellä noin 12 tunnin yöunia, viikonloppusin jopa 13 tuntia. Neiti käy nukkumaan noin 19:30 aikoihin illalla. Päiväunet ovat karsiutuneet oikeastaan kaksiin päikkäreihin: yhdet aamupäivällä ja yhdet iltapäivällä. Päiväunien kanssa meillä on sellainen jännä tilanne, että hoidossa vauva nukkuu päiväunet ongelmitta sängyssä, mutta viikonloppuisin kotona ei saada vauvaa millään nukahtamaan päikkäreitä sänkyyn. Ollaan yritetty ja yritetty, mutta ei onnistu. Minusta aika jännää, sillä yöunille vauva simahtaa usein alle minuutissa, kun hänet laittaa omaan sänkyyn. Viikonloppuisin tehdään kuitenkin kärrylenkki, niin vauva nukkuu yhdet päikkärit vaunuissa ja toiset ovat sitten joko sitterissä, tai lattialla leikkimatolla... 

Hoidosta on tullut meille ihan joka päiväinen rutiini enkä sitä mieti enään edes sen koomin. Olen todella tyytyväinen, että vauvamme on hoidossa, sillä hän selvästi nauttii siitä. Hän on aina intoa täynnä kun häntä viedään hoitoon ja intoa täynnä, kun haemme häntä kotiin. Lisäksi olemme mieheni kanssa huomanneet, että oma jaksaminen vauvan kanssa puuhaillessa on ihan eri luokkaa, kuin jos olisimme 24/7 hänen kanssaan. Se aika iltaisin kun olemme vauvan kanssa ja viikonloput, omistamme 110% vauvalle ja annamme hänelle kaiken huomion. Meille jotenkin tuntuu sopivan tämä työ-vauva balanssi tosi hyvin, se pitää mielen virkeänä ja vauvan kanssa leikkimiseen ja touhuamiseen ei pääse kyllästymään. Vauva on alkanut hoidossa ihanasti ottamaan kontaktia muihin vauvoihin, sitä on niin ihana katsella. 

Taidoista ollaan nyt selvästi opittu istuminen ilman tukea. Vauva leikkii jo hienosti istualtaan lattialla ja osaa kellahtaa siitä itse makuulleen. Hän pääsee liikkumaan jo pieniä matkoja eteenpäin, ryömiminen onnistuu taaksepäin, mutta eteenpäin se on sellaista vetämistä mattoa vasten. Konttausasentoon vauva ei vielä nouse, mutta seisoo jalkojen varassa tukea vasten jo hienosti. Kaikki "kielletty", kuten tv-johdot, kaktukset ja huonekasvit ovat alkaneet kovasti kiinnostamaan. Me ollaan aloitettu pikkuhiljaa sormiruokailua, se on minulle ihan painajainen! Minua pelottaa koko ajan, että vauva tukehtuu. En ymmärrä ollenkaan, miten asian kanssa pitäisi edetä, minkä kokoisia paloja saa antaa ja mitä pitäisi tehdä. Olen aina ihan jännittynyt ja panikoin jokaisella nielaisulla, että tukehtuuko vauva.. minusta huonosti löytyy sormiruokailun osalta konkreettista opastusta: esim ihan kuvina, että millaisia paloja ja mitä kannattaa antaa alussa. 

Meitä oikeen naurattaa usein, että emme ole olleet pitkään aikaan näin levänneitä: vauva nukkuu kellon ympäri ja meille on hänen ansiostaan muodostunut hyvä rytmi päiviin, joka ei viikonloppuisinkaan poikkea normaalista. Jos täällä seassa on lukijoita, joita kiinnostaa tietää enemmän siitä, miten ihmeessä vauvamme on alkanut nukkumaan niin kamalan hyvin, niin voisin tehdä aiheeseen liittyen ihan oman postauksen. Vaikka matkassa on varmasti myös hyvää tuuria, niin olemme noudattaneet tiettyjä unioppeja ihan syntymästä saakka. Luin ennen synnytystä uniasioihin liittyvää kirjallisuutta, josta sain tosi paljon hyviä vinkkejä vauvan hyvään nukkumiseen. Olen vakuuttunut, että näiden rituaalien ansiosta meidän yöt ovat niin hyviä. Elämä on ihan mielettömän ihanaa vauvan kanssa. Jos itsellä on välillä vähän huonompi päivä, niin pelkkä vauvaan päin katsominen saa maailman suurimman hymyn huulilleni. Välillä iltaisin saatamme tuijottaa mieheni kanssa nukkuvaa neitiä itkukameran kautta alakerrassa. Olemme hänestä niin kamalan kiitollisia, joka ikinen päivä. 

Asioita, jotka mieheni on opettanut minulle vanhemmuudesta

Noin viikko sitten aloin pohtimaan omaa äitiyttäni, kun vietimme iltaa kavereiden kanssa ja juttelimme meidän tuoreesta vanhemmuudesta ja siitä, mikä meille on tärkeää vauvan kasvatuksessa ja hänen kanssaan touhuillessa. Siinä jutellessamme tajusin, että mieheni tekee monia asioita paremmin ja selkeämmin kuin minä ja olenkin oppinut aivan tosi paljon juttuja häneltä. Hän sanoi samaa minusta. Niinpä voimmekin todeta, että yhdessä muodostamme todella hyvän tiimin ja kunnioitamme molemmat toistemme tapaa käsitellä vauvaa, vaikka välillä asioita teemmekin hyvin eri tavoin. Tässä muutama pointti, jonka olen oppinut mieheltäni:

1. Olemaan armollisempi itselleni, sillä maailmassa ei ole yhtäkään vanhempaa, joka ei olisi tehnyt yhtäkään virhettä. 

Alussa ruoskin itseäni kovastikin tekemistäni virheistä äitinä. Mieheni ansiosta olen oppinut, että ihmisiä mekin vain ollaan jo tosi kokemattomia vanhempia, eli virheet on sallittuja ja niistä kannattaa oppia eikä jäädä mollaamaan itseään huonona äitinä. 

2. Kuuntelemaan omaa vaistoa ja tekemään päätöksiä oman mielen pohjalta. Muiden antamat vinkit eivät välttämättä toimi oman lapsen kanssa. 

Alussa noudatin ammattilaisten ja kokeneempien ystävien vinkkejä hyvinkin kirjaimellisesti, mutta mieheni sisäistikin nopeammin, että me tunnemme vauvamme parhaiten ja tiedämme milloinkin, mikä hänelle on parasta. Vauvan hoidossa kaikki ei ole niin mustavalkoista.

3. Olemaan välittämättä vauvan itkusta, sillä se ei ole meidän syy. Vauvat nyt vaan itkevät.

Älkää nyt ottako ihan kirjaimellisesti, tottakai me välitetään vauvan itkusta :D Alussa vauvan itku särki sydämeni ja halusin keinolla millä hyvänsä saada hänet tyytyväiseksi. Esimerkiksi vauvan nenää huuhdellessa tai korvia putsatessa vauva alkaa itkemään. Minä yritän edelleenkin saada vauvan hiljenemään sitä tehdessä, eikä itse peseminen etene sen vuoksi. Miehelläni on paljon jämptimpi tapa edetä pesussa vauvan itkusta huolimatta ja alkaa sen jälkeen lohduttamaan vauvaa. 

4. Tekemään jotakin rentouttavaa aina kun suinkin jaksaa ja pystyy. 

Vaikka olemme nyt vanhempia, olemme edelleen myöskin ihmisiä, jotka tarvitsevat rentoutumista. Itse ajattelin alussa jotenkin jännästi, että nyt ei mitään rentoutumisia, vaan nyt ollaan vanhempia ja ollaan passissa 24/7! Mieheni osaa paremmin keskittyä siihen omaan aikaan, kun vauva esim. on jo nukkumassa tai nukkuu päiväunia.

5. Saan olla myös väsynyt ja turhautunut välillä, se on ihan ok. 

Vanhemmuuden ja vauvan kanssa puuhastelun ei tarvitse olla koko ajan ihanaa ja pilvilinnoissa tanssimista. On ihan okei myöntää, että tänään väsyttää ja en ehkä ole se paras mahdollinen versio lapsellemme. Emme tee sillä mitään hallaa hänelle. 

6. Vauvan voi ja pitääkin jättää hetkeksi puuhastelemaan ihan itsekseen. Emme voi olla koko ajan vahtimassa hänen jokaista liikettään.

Tämä on ollut ehkä kaikista haastavinta minulle. Alussa ajattelin, että minun täytyy ihan koko ajan viihdyttää vauvaa, en voi jättää häntä hetkeksikään. Mieheni on ollut tässäkin asiassa sen "terveemmän" lähestymistavan omaava: on ihan okei antaa vauvan leikkiä itsekseen, kun hän itsekseen niinkin hyvin viihtyy. On ihan okei lähteä käymään esim. vessassa ja vaikka vauva alkaisikin vähän itkemään, voi vessareissun suorittaa loppuun saakka ja tulla rauhoittamaan hänet sen jälkeen. Mieheltäni olen myöskin oppinut, että on ihan okei katsoa esim. jokin jakso jostakin sarjasta vauvan leikkiessä lähistöllä. 

Mieheni on mielestäni todella hyvä isä ja myönnän ihan avoimesti, että hän tekee monta asiaa vauvan kanssa paljon paremmin kuin minä. Vanhemmuus ei olekaan mikään kilpailu, vaan se on tiimityötä ja tässäkin asiassa kommunikaatio ja rehellisyys on avainasemassa. Monesti kuulee tuoreiden vanhempien puhuvan siitä, että suhde muuttuu kovasti, kun lapsia alkaa tulemaan, mutta meillä ei ainakaan olla huomattu tällaista ilmiötä. Tottakai se yhteinen aika on kortilla verrattuna aikaisempaan, mutta omasta mielestäni ei ollenkaan sillä tavalla, kuin meitä oltiin varoiteltu. Ehkä meillä on muutenkin käynyt vauvan kanssa hyvä tuuri siinä mielessä, että hän on niin kovin helppohoitoinen ja nukkuu pitkät yöunet läpeensä ilman heräämisiä. Emme ole päässeet siihen niin väsyneeseen tilaan, että se alkaisi painamaan myöskin suhteessa. Itse koen koko vauvan jotenkin niin, että se on yhdistänyt meitä vielä enemmän ja rakkaus toista kohtaan on vaan kasvanut, kun näkee millainen pieni neiti me ollaan saatu aikaan :D Tietysti paha sanoa millainen olisi tilanne, jos vauva nukkuisi huonosti, itkisi paljon ja me oltaisi kuin perseeseen ammuttuja karhuja koko ajan..

Oletteko te oppineet jotakin juttuja puolisolta tai todenneet, että vitsi, hänhän on ihan luonnonlahjakkuus tuossa ja tuossa asiassa vauvan kanssa? Onko teidän parisuhde kärsinyt vauvan myötä?

Kun kroppa on ihan sekaisin

Synnytyksestä on kulunut jo yli puoli vuotta, muta silti voin todeta, että kroppani on vielä aivan sekaisin. Kaksi kuukautta sitten ajattelin, että kroppa alkaa vihdoin palautumaan, sillä suurimmat vaivat ja kolotukset olivat poissa, mutta väärässä olin. Aloitin lääkärin määräyksestä 2 viikkoa synnytyksen jälkeen minipillerit raskauden ehkäisemiseksi. Minipillereitä voi käyttää myös imetyksen aikana, jonka vuoksi nämä pillerit olivat hyväntuntuinen vaihtoehto. Alku sujui oikeen hyvin ja jälkivuodon loputtua synnytyksen jälkeen pääsin nauttimaan vuodottomista kuukausista. Imetyshän kai pitää kiertoa vielä pausella monilla naisilla ja minipillereillä on sama vaikutus, eli niitä syödään putkeen ja monilla naisilla jää kuukautisvuoto kokonaan pois. Näin tuntui käyneen minullekkin. Kun vauva oli noin 4kk aloin lopettamaan imetystä töihin menon vuoksi ja kehossa alkoi taas tapahtua vimmatusti kaikkea outoa, mitä en ole ennen kokenut.

Ensimmäinen huomattava muutos oli hiustenlähtö. Olin tottunut raskauden aikana hehkuvaan raskaustukkaan jokaisen päivän olleen good hair day. Minulla on tyypillinen suomalainen hius: hiuksia on kyllä ihan suht paljon, mutta hius on aivan hirveän ohut ja hento. Hiuksia alkoi yhtäkkiä putoamaan ihan urakalla. Hiusharja oli jatkuvasti täynnä hiuksia, suihkun lattia ja viemärikaivo täyttyi minu hiuksista, vauvan kädet ja jalat olivat täynnä minun hiuksia, mieheni oli täynnä minun hiuksia! Paniikki: tuleeko musta kalju?! Noin kuukausi sitten huomasin, kuinka ohimon hennot hiukset ovat katkenneet kokonaan pois ja ne sojottelee tällä hetkellä sänkenä ympäriinsä. Hius on menettänyt sen raskauden tuoman volyymin ja nyt jokainen päivä tuntuu olevan bad hair day. Olen tullut sinuiksi tämän asian kanssa ja koska niin monet naiset kärsivät ja ovat kärsineet tästä samasta vaivasta ja todenneet tilanteen tasoittuneen muutamassa kuukaudessa- vuodessa, uskon että hiusasia tulee tässä jossakin vaiheessa tasaantumaan. Kävin kuitenkin tässä hiljattain kampaajalla ja leikkautin paljon lyhyemmän kampauksen, joka selvästi auttaa tähän huonoon hiustilanteeseen...

Noin kuukausi imetyksen loppumisen jälkeen aloin huomaamaan merkkejä siitä, että kehon hormoonitoiminta muuttuu. Valkovuotoa alkoi tulemaan paljon reilummin ja alapään kuivuus helpotti jonkin verran. Minulle tuli minipillerien läpi ensimmäistä kertaa tyhjennysvuotoa. Ajattelin silloin, että jees, taitaa kierto alkaa palautumaan imetyksen jälkeen ja olin vähän jopa innoissani näistä ensimmäisistä menkoista. Menkat loppuivat tuttuun tapaan noin 5 vuotopäivän jälkeen. Siitä kului sitten noin 3 päivää, kun huomasin, että taas vuodan verta. Söin siinä vaiheessa vielä minipillereitä ja ajattelin sen kuuluvan asiaan. Vuotoa kesti noin viikon ja siihen osui myöskin minipillerilaatan viimeinen pilleri ja päätin vaihtaa minipillerit tavallisiin yhdistelmäehkäisypillereihin. Taas parin päivän päästä alkoi vuotamaan ja olen nyt vuotanut melkein 2kk putkeen! Luin paljon samantyylisiä kokemuksia muilta minipillerien käyttäjiltä, että ne ovat saaneet monen kuukauden yhtäkestoiset menkat aikaan, jonka vuoksi en ole jaksanut olla kovin huolissaan asiasta. Päätin kuitenkin varata ajan lääkärille, joka oli kanssani samaa mieltä, että vuodon aiheuttaja on minipillerit. Nyt minulla on menossa pillerien ensimmäinen taukoviikko, joten katsotaan miten vuototilanne etenee sen ansiosta. Lääkäri kannusti minua jatkamaan niitä tavallisia pillereitä vuodosta huolimatta ja antaa keholleni 3kk aikaa tottua lääkkeeseen. Nyt olenkin kauhusta kankeana, jos tämä vuoto jatkuu vielä monta kuukautta. Minulla ei ole ikinä elämän aikana ollut mitään vuotohäiriötiä, joten tuntuu tosi oudolta.

Toinen imetyksen lopettamiseen liittyvä (näin ainakin luulisin) vaiva minulla oli lievä pahoinvointi ja ruokahaluttomuus. Oli vähän sellainen samanlainen olo, kuin alkuraskaudessa, mutta ei ollenkaan niin voimakkaana. Silloin luin, että hormonaaliset muutokset imetyksen jälkeen saattavat aiheuttaa juuri tällaista. Laihduin ihan jonkun verran, sillä minun ei muutamaan viikkoon tehnyt oikeen mieli syödä yhtään mitään. Onneksi nämä vaivat ovat taakse jäänyttä elämää ja olen päässyt nauttimaan taas viinilasillisista silloin tällöin pitkän pitkän tauon jälkeen! Ai että on maistunut hyvältä! 

Kaiken tämän vaivan lisäksi minulla on vieläkin sellainen tunne, että alapää meni aivan totaalisen rikki synnytyksessä. Kärsin edelleen yhdyntäkivusta, joka lääkärin mukaan saattaa kovan synnytyksen jälkeen kestää vaikka vuoden päivät tai pidempään. Lantiopohjanlihakset olen saanut treenattua taas paremmiksi, mutta silti on sellainen olo, ettei ne ne entiset enään ole. Paikat ovat edelleen todella kuivat, jonka vuoksi tekisi mieli heivata pillerit kaivoon, sillä nekään ei sitä tilannetta mitenkään auta. Ehkäisy asia tuntuu minusta muutenkin niin turhan päiväiseltä, sillä enhän minä tullut raskaaksi, vaikka olin yli 3 vuotta ilman mitään ehkäisyä. Hormonaalinen ehkäisy ei tunnu enään omalta jutulta, mutta eipä sitä kokonaan poiskaan uskalla jättää, kun raskaus ei tällä hetkellä ole toiveissa. Kierukkaakin voisi tietysti miettiä, mutta olen jotenkin aina vierastanut kierukkaa ajatuksena..onko kenelläkään positiivisia/negatiivisia kokemuksia kierukasta?

Vaikka tällä hetkellä on vielä sellainen jännä olo, ettei tämä kroppa ole se vanha oma mikä se oli ennen raskautta, niin silti tämä asia ei minua ollenkaan haittaa. Mielelläni otan kaiken vaivan vastaan siitä maailman arvokkaimmasta palkinnosta. Häntä katsoessa mietin, että ehkä sen kropan ei kuulukkaan enään koskaan olla se sama vanha, sillä eihän mikään ole enään niinkuin ennen.

Vaivana toistuvat korvatulehdukset

Niinkuin jo aiemmin kirjottelinkin, niin meillä on ollut riesana viime kuukausina uusiutuvat korvatulehdukset. Meidän 6,5 kk neidillä on ollut jo neljä korvatulehdusta. Kävimme reilu viikko sitten korva-, nenä- ja suutautien erikoislääkärillä konsultoimassa tilannetta, jossa neidin korvat todettiin tyypillisiksi vauvan tulehdusalttiiksi korviksi, joissa oli nestettä ja pientä punerrusta, vaikkei akuuttia tulehdusta ollutkaan päällä. Neste ei pääse poistumaan ahtaista korvista, jonka vuoksi välikorva tulehtuu hyvin helposti. 

Tulehdus numero kolme oli päällä juuri ennen meidän lähtöä Suomeen ja ajattelinkin silloin, että jes, saadaan hoidettua tulehdus pois alta eikä meidän lomareissu ei häiriinny sairauden takia. Otimme antibioottikuurin mukaan suomeen ja annoimme viimeisen annoksen lääkettä reissun alussa. Siitä kahden päivän päästä neiti muuttui ilansuussa vaisuksi ja arvasin heti, että kuume nousee. Kuume oli noussut jo melkein 39 asteeseen ja päätettiin lähteä viemään neitiä sairaalaan päivystykseen, sillä en saanut enään aikaa minnekkään yksityiselle lääkäriasemalle. Tajusin autossa, että enhän minä edes tiennyt meidän vauvan henkilötunnusta, sillä hänellä on vain Belgian passi. Suomen kansalaisuus anottiin, mutta emme olleet saaneet mistään mitään henkilötunnusta. Jouduimme sairaalassa jonnekkin ulkomaalaisten koronatelttaan, josta meidät tultiin hakemaan hoitajan voimin sisälle. Neidiltä mitattiin kuume ja sen ollessa koholla hänestä otettiin koronatesti, joka kuulemma tehdään kaikille päivystykseen tulleille, joilla on ylähengitystieinfektion oireita...Onneksi vauva rauhoittui nopeasti testin jälkeen syliini. Jäätiin jonnekkin eristettyyn huoneeseen odottamaan päivystävää lääkäriä yli kahdeksi tunniksi ja mies joutui odottamaan sairaalan parkkipaikalla autossa, sillä ei saanut lupaa tulla sisälle. Lääkäri tutki vauvan ja totesi, että korvatulehdus on uusiutunut. Saimme reseptin uuteen antibioottikuuriin. Tulehdus numero 4 oli päällä! Korvatulehdukset osuvat aina jollain ihmee kaupalla viikonloppuun ja myöhään iltaan. Oli sunnuntai ilta klo 23:30, kun lähdettiin sairaalasta. 

Tämän viimeisimmän tulehduksen jälkeen neiti on ollut terveenä jo kolme viikkoa. Nyt kuitenkin odotan kauhulla seuraavaa tulehdusta tällä viikolla alkaneen hoidon alettua. Hoidossa vauvat tartuttavat nuhaa toisilleen jatkuvasti ja tiedän, että kun vauvamme saa nuhan tuliaisina, kehittyy siitä hänelle korviin tulehdus. Olemme nyt kuitenkin alkanut aktiivisesti estämään mahdollisia tulehduksia huuhtelemalla vauvan nenää 4 kertaa päivässä keittosuolaliuksolle. Nenä on selvästi pysynyt auki tämän ansiosta. Lisäksi erikoislääkäri määräsi meille vauvoille tarkoitettua nenäsumutetta, joka sisältää pienen määrän antibioottia ja jota voi alkaa käyttämään heti, kun nenä selvästi menee tukkoon nuhan vuoksi. Se saattaisi vähän helpottaa korvatulehdusta tai ettei tulehdus korvissa pääsisis kehittymään niin pahaksi. Toistaiseksi ei olla vielä tarvittu tätä suihketta. Huomaan myöskin kuinka paranoidi minusta itsestä on tullut: aina kun vauva edes hipaisee korvaansa, saan itselleni paniikin ja ryntään mittaamaan hänen lämpötilaa. Voi apua! 

Erikoislääkäri laittoi meidät toistaiseksi odotustilaan, sillä korvien putkituksia aletaan tekemään vasta 9kk ikäisille vauvoille. Jos tulehduksia tulee kovin usein, voivat he tehdä poikkeuksen ja putkittaa jo 8kk ikäisen korvat. Hän käski meidän jatkaa aktiivista nenän huuhtelua ja kokeilla ensi kerralla sitä nenäsumutetta jos nuha iskee. Saimme uuden ajan lokakuulle, jolloin me saamme putkitusajan meidän neidille, jos tulehdukset jatkuvat samaan malliin. Tieto helpotti meitä siinä mielessä, että toistuvat tulehdukset ovat kurjia ennen kaikkea vauvalle, mutta myös meille, sillä olemme saaneet nyt itsekin joka tulehduksen jälkeen kunnon nuhan mieheni kanssa. Lisäksi vauvaa ei saa viedä hoitoon kuumeisena, joka auheuttaa meille kovasti järjestelyjä töiden kanssa: kuka jää hoitamaan vauvaa ja kuka menee töihin. Nyt meillä on ajallisesti tieto avusta, jos tämä kierre jatkuu samaan tahtiin. Vaikka minusta on ihan kauhea ajatus, että meidän pieni neiti joudutaan nukuttamaan operaatiota varten, tiedän sen olevan paras ratkaisu tähän tilanteeseen. Onneksi kyseessä on tosi rutiinitoimenpide, jossa on pienet riskit ja harvoin sattuu mitään komplikaatioita. Nyt toivotaan kuitenkin, että jo useamman viikon kestänyt terve kausi jatkuisi vielä edes jonkun aikaa! 

Puolivuotias

Heipparallaa pienen kesätauon jälkeen! Pari viikkoa sitten meidän vauvalla tuli jo 6kk täyteen, apua kuinka nopeasti aika menee. Vielä vuosi- pari sitten minua ärsytti ihan kamalasti vanhempien päivittely siitä, kuinka nopeasti lapset kasvavat ja kunpa ajan voisi pysäyttää. Nyt ymmärrän! Tämä on taas yksi niistä jutuista, jonka ymmärtää vasta sitten, kun on oma lapsi.
Mitä meille kuuluu? No ihan tosi hyvää, vaikka meillä onkin ehkä ollut vähän "raskaampi jakso" vauvanhoidon osalta toistuvien korvatulehdusten vuoksi. Kerrottakoon niistä toisessa postauksessa. Vietettiin heinäkuu kotona loman merkeissä vauvan kanssa ja nyt edessä on paluu arkeen, eli töihin ja hoitoon.

Me oltiin vauvan kanssa ensimmäisellä lomareissulla ja ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Reissu meni tosi mainiosti yhtä sairaalan päivystysreissua lukuunottamatta Suomessa ja neiti oli kuin mallimatkalainen ihan alusta loppuun saakka! Hän ei inahtanutkaan lentokoneessa, joi kiltisti maitoa pullosta ja nukkui yli puolet lennosta meidän sylissä. Liikkuminen lentokentällä meni tosi kätevästi vaunujen ansiosta, jotka saatiin viedä ihan lentokoneen ovelle saakka, josta ne sitten kerättiin ruumaan. Tavaraa oli vauvan takia tietysti tosi paljon matkassa, mutta siitäkin selvittiin loppujen lopuksi todella hyvin. Olin pelännyt jonkin verran etukäteen vauvan reaktiota niihin kaikkiin uusiin kasvoihin mitä hän näki viikon aikana Suomessa, mutta sekin meni niin paljon paremmin kuin olin kuvitellut. Vauva oli selkeästi alkanut tunnistamaan vieraat kasvot ennen meidän reissua, mutta iloksemme hän otti Suomen sukulaiset tosi hymyilevästi ja iloisesti vastaan.

Me hyppäsimme kiinteiden ruokien kanssa taas askeleen ylemmäs ja lisättiin liha vihannessoseiden sekaan. Ollaan annettu vaihtelevasti lihaa, kalaa ja kanaa ja ainakin tähän mennessä kaikki on maistunut tosi hyvin. Neitimme todella nauttii kiinteiden syömisestä ja hän avaa suutaan päivä päivältä isommaksi ja vetää ihan kamalan kokoisia annoksia. Nyt lisättiin myöskin toinen kiinteä ateria meidän päivään, eli vauva saa nyt vihannes-lihasoseen  lounaaksi hoidossa ja illansuussa annetaan sitten hedelmäsose toisena ateriana. Muut ateriat koostuvat korvikemaidosta. Mainittakoon, että täällä on hyvinkin erilaiset ohjeistukset kiinteiden ruokien osalta kuin suomessa, ennenkuin meidän ruokatottumuksia aletaan kyseenalaistamaan täällä. Me menemme Belgian ohjeistuksen mukaan, sillä täällä päivittäistä elämää elämme. 8kk ikäisenä otetaan sitten kolmas ateria mukaan päivään, koska silloin saa alkaa antamaan vehnätuotteita, eli leipää ja puuroa. Sormiruokailua suositellaan täällä aloitettavaksi 8kk iästä. Ollaan kuitenkin huomattu, että vauvalla olisi kova tarve päästä itse käsin kiinni ruokaan, että ehkä saatetaan jo vähän aikaisemmin kokeilla..

Vauva on oppinut kovasti uusia taitoja viime viikkoina: hän selkeästi yrittää lähteä liikkumaan lattialla! Hän nostaa peppua irti maasta ja vetää käsillä itseään eteenpäin. Hän rullailee jo kovaa kyytiä pitkin olohuoneen lattiaa kääntyen selältä vatsalle ja siitä taas selälleen. Jos vain käännähtääkin poispäin, saattaa neiti olla ihan eri paikassa, kuin mihin hänet jätettiin. Hän on myöskin alkanut istumaan tukea vasten ja itse itseään tukien silleen etukenoisesti. Tosi haperaan on istuminen vielä ja hän helposti kaatuukin kyljelleen matolle. Hän on selkeästi kiinnostunut kirjoista ja tutkii kuvia todella tarkasti. Lisäksi hän on alkanut äännähtelemään ihanasti, kun hänelle lukee tarinaa. Muutenkin runosuoni on alkanut kukkimaan ja eri ääniä tulee todella paljon pitkin päivää, iltaisin hän aloittaa ihan "puhetunnin". Hän on alkanut pärisyttämään huulillaan kovasti ja saattaa pärisyttää kaiken lähellä olevan märäksi, kun sylkeä lentää pitkin poikin! Vauva on alkanut nyt nukkumaan myöskin kyljellään ja vatsallaan, jonka vuoksi meillä oli meidän mittakaavassa parin viikon ajan rankkoja öitä, kun vauva kääntyi koko ajan vatsalleen, mutta alkoi hetken päästä itkemään eikä halunnut kääntyä itse takaisin. Meidän piti käydä kääntämässä neiti sängyssä, jotta hän jatkoi unia. Tilanne kuitenkin rauhoittui nopeasti ja nyt hän nukkuu jo pätkiä vatsallaan ja kääntyy sitten itse takaisin selälleen tai kyljelleen. Ja me ollaan taas päästy nauttimaan öistä ilman heräämisiä!
Meidän päivärytmi on nyt kutakuinkin tällainen:

yöunet: klo 20.30 - 08.00
päikkärit: klo 10.30-11.30
päikkärit: klo 14.00- 15.30
power nap: klo 17.30-18.00

Nyt kuitenkin viime päivinä nuo viimeiset pikapäikkärit on alkanut jäämään, jonka vuoksi vauvan on selkeästi helpompi nukahtaa illalla yöunille. Hän nukahtaa iltamaidon jälkeen ihan muutamassa minuutissa uneen. Niinpä yritetäänkin nyt arjen alettua aikaistaa nukkumaanmenoaikaa vielä puolella tunnilla ja jättää nuo viimeiset päikkärit kokonaan pois. Katsotaan miten rytmi alkaa asettumaan taas hoidon alettua.

Viime viikolla oli nopea tarkastus paikallisessa neuvolassa, jossa saatiin neidille mitoiksi 70cm ja 8,65kg. Painonnousu on nyt selkeästi tasoittunut imetyksen loputtua, eikä painoa tule enään niin kovalla tahdilla verrattuna parin kuukauden takaiseen. Lisäksi neiti oli tippunut ensimmäistä kertaa käyrien sisäpuolelle! Meille myöskin selvisi syy tähän: koska vanhemmat ovat kotoisin eri maista, ei meidän vauvaa saisi seurata täällä tämän maan käyrällä. Vauvat ovat niin eri kokoisia eri maissa pohjoismaiden suurista vauvoista etelä- Euroopan mini vauvoihin. Ottaen huomioon tämän, tulisi meidän vauvalle tehdä mukautettu käyrä Suomen ja Belgian käyrän välille. Koska pohjoismaiset vauvat ovat keskimäärin suurempia, on kuulemma ollut ihan normaalia, että neitimme on ollut täällä ihan yläkäyrällä ja yhdessä vaiheessa vähän ulkopuolella.

Korvakierteen alku?

Noin kuukausi sitten meidän vauvalle nousi ensimmäistä kertaa kuume noin 6 tuntia annettujen rokotusten jälkeen. Laitettiin kuume ihan niiden piikkiin ja noin 24 tunnin ja parin paracetamol- annoksen jälkeen kuume alkoi laskemaan ja neiti oli taas oma itsensä. Siitä parin päivän päästä hoitopaikan ohjaaja sanoi minulle, ettei neitimme ollut syönyt normaalisti sinä iltapäivänä ja oli herännyt tosi kärttyisenä päiväunilta, joka ei kuulu neidin tapoihin ollenkaan. Näin vauvasta heti, että hän ei ollut oma iloinen itsensä. Lämpöä tai kuumetta ei ollut päivän aikana ollut. Kotiin tultuamme seurasimme vauvaa vielä iltapäivän ja illan ja päätettiin lähteä lääkäriin, sillä vauva oli itkuinen ja apean oloinen. Lääkäri tutki vauvan ja siinä vaiheessa kuume oli noussut jo 38° ja korviin katsoessa hän näki, että toinen korva oli kunnolla tulehtunut ja toisessa korvassa oli alkava tulehdus. Ei muuta kun apteekin kautta hakemaan antibioottikuuri, joka aloitettin heti illalla ennen nukkumaan menoa. Heti antibiootin ja kipulääkkeen annettuamme neiti alkoi juttelemaan ja sepustelemaan ihan hulluna, oikeen koko päivän edestä. Hän oli taas niin energinen ja olisi halunnut leikkiä.

Korvatulehdus helpotti todella nopeasti ja neiti sai luvan mennä taas hoitoon. Minua alkoi heti pelottamaan hänen puolesta, sillä minulla on ollut kamala korvakierre pienenä vauvana. Sairastelin tosi monet korvatumehdukset 5kk- 1 vuotiaana. Ihan niin monet, että sain siihen estolääkityksen jossakin kohtaa 1 vuotiaaksi saakka, jolloin minulta poistettiin kitarisat. Siihen leikkaukseen sitten loppui minun tulehdukseni. Myöhemmin ollessani joku 20 vuotias, minulle tehtiin nenästä poskionteloihin johtavien aukkojen suurennus leikkaus, sillä tänne Belgiaan muutettuani kärsin tosi usein poskiontelontulehduksista Suomea kosteamman ilmaston vuoksi. Nyt olenkin jo todella vakuuttunut, että meidän vauva on perinyt minun ahtaat korva- ja nenätiehyt, jotka tulevat aiheuttamaan hänelle ongelmia.

Sain pelkoni joksikin aikaa kuriin, kunnes kolme viikkoa ensimmäisen korvatulehduksen jälkeen viime perjantaina huomasin, kun vauva hiplaili toista korvaansa vähän väliä koko päivän ajan. Olin suhteellisen varma, että taas pukkaa tulehdusta. Vauva oli kuitenkin hyväntuulinen, ei ollut edes lämpöä, niinpä seurattiin tilannetta päivän ajan. No, illalla vauva alkoi taas itselleen epätyypilliseen tapaan itkemään. Hän ei itke lähes koskaan. Katsottiin vielä lämpö, muttei se ollut edelleenkään noussut. Laitettiin vauva normaalisti nukkumaan, mutta noin 1,5 tunnin jälkeen hän heräsi kovin itkuisena ja kipeän oloisena. Taaskaan kuumetta ei ollut, mutta äidinvaistoni sanoi, että nyt on tulehdus taas päällä ja lähdettiin viemään neitiä päivystykseen. Lääkäri varmisti epäilyni oikeaksi ja molemmissa korvissa oli alkava tulehdus. Saatiin taas antibiootti sen vuoksi, että meillä on lähtö tällä viikolla Suomeen ja toivotaan, että korvat olisivat kunnossa lentämistä varten. Lääkäri kuitenkin sanoi, että vauvan kanssa voi huoletta matkustaa, sillä tulehdus paranee sen verran nopeasti. Nyt olen taas ollut todella masentunut viime päivinä neitimme puolesta oman historiani vuoksi.

Keskiviikkona meidän olisi tarkoitus lähteä kesälomalle suomeen. Minua mietityttää lentämisen vaikutus kovasti pieneen vauvaan ja hänen korviinsa liittyen. Niinpä päätettiin vielä mieheni kanssa varata aika meidän oma lääkärille huomiseksi, että tutkitaan vielä ne korvat ja kysytään, voidaanko lähteä reissuun. Vaikka on kurja nähdä neiti kipeänä, niin kovin nopeasti nämä tuntuvat menemään ohi pienellä vauvalla. Ja kuinka toinen jaksaa leikkiä ja hymyillä, vaikka olisi pipi olo! Itse on aina ihan kuoleman partaalla ihan tavallisen nuha-flunssa aikana :D Tottakai minua pelottaa nyt, että me olemme ajautumassa korvakierteeseen. Niinpä päätinkin varata ajan kesäksi korva- nenäspesialistille, vaikkei lääkäri tätä vielä kahden tulehduksen jälkeen pitänyt tarvittavana. Silti takaraivossani kummittelee minun historia. Ja meidän neidillä on niin saletisti minulta perityt pienet ja ahtaat korva- ja nenäaukot..Sen näkee ihan päällepäin hänen siroista korvistaan ja nenästä.

Olemme olleet taas positiivisesti yllättyneitä neitimme käytöksestä sairastettaessa. Hänestä näkee, että kaikki ei ole hyvin, muttei hän silti mitenkään itke kurkku suorana, vaikka kuumetta olisikin ja korvat ovat kipeät. Hän on itkuisempi, mutta rauhottuu heti syliin ottamisella ja jos aletaan puheleen hänelle kaikkea. Yöt aiheuttavat enemmän heräämsiä, kuin ollaan totuttu, mutta silti se on usein esim. kerran yössä. Neiti nukkuu kipeänäkin todella hyvin yöunet. Siitä olemme taas todella kiitollisia. Lisäksi ruoka eli vihannessoseet maistuvat ihan normaalisti ja maitoa hän juo myöskin normaalin määrän.
Toivottavasti tästä ei kehittyisi kunnon kierrettä, vaikka henkisesti olenkin siihen jo varautunut. Tiedän, että korvatulehdukset ovat yleisiä vauvoilla ja taaperoilla, eikä kahden tulehduksen takia vielä pitäisi vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Toivottavasti päästään lähtemään reissuun normaalisti ja kesäloma menisi sairastamatta!

Onko täällä kenelläkään kokemuksia usein toistuvista korvatulehduksista vauvalla?

Arki on aika ihanaa just nyt!

Arki on alkanut todellakin taas pyörimään ja se on aivan tavattoman ihanaa vauvan kanssa! Itse koin lyhyen äitiysloman jotenkin juhlana ja nyt on vasta tullut sellainen olo, että vauva-arki on alkanut. Minä käyn taas normaalisti töissä, vaikka vähän lyhyempää päivää olenkin tehnyt. Vauva on hoidossa, jossa kaikki on mennyt ihan yli odotusteni. Olin kuvitellut, että vauva tottuu hoitoon ja siihen ympäristöön hitaammin, mutta päinvastoin, meillä on mieheni kanssa tunne, että neiti todellakin nauttii hoidosta sillä hän on joka päivä yhtä hymyä, kun hän tulee kotiin. On niin sydäntä lämmittävää nähdä hänen hymyilevän minulle tai miehelleni, kun me häntä hoidosta kotiin haemme <3

Meidän neidillä tulee ensi viikolla täyteen jo 5kk! Me olemma aloittaneet pikkuhiljaa kiinteiden maistelun, joka on myöskin lähtenyt rullaamaan vallan mainiosti. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien hän on osannut avata suun hienosti lusikan lähestyessä. Ensimmäisinä kertoina se meni vielä enemmän lusikan pureskeluksi, kuin syömiseksi, mutta nyt tuntuu, että itse syöminenkin alkaa pelittämään. Tähän saakka ollaan menty kiinteiden osalta vihannespainotteisesti: sekoitetaan aina jotakin vihannesta perunan kanssa. Nyt ollaan maisteltu peruna-porkkana, - bataatti, - kiinankaali, - punajuuri, ja - parsakaalisosetta. Kaikki on maistunut. Yhtä lajia ollaan annettu aina kolmisen päivää peräkkäin, että vauva tottuisi vähän siihen makuun. Ollaan annettu nyt kerran päivässä sosetta, joka määrältään ensimmäisillä kerroilla oli lusikka- pari. Nyt olemme kuitenkin jo viimeisen viikon ajan korvanneet yhden maitoaterian kokonaisella soseaterialla, sillä se neidille maistuu niin hyvin. Meille sanottiin, että 150g sosetta korvaa yhden maitoaterian.  Hän saa hoidossa päivittäin vihannessosetta, joten arkipäivinä ei kotona illalla anneta enempää. Viikonloppuisin tehdään sitten kotona lounas- sose neidille. Tällä 1x päivä meiningillä aiotaan mennä 6kk ikään saakka ja sitten lisätään kiinteiden määrää pikkuhiljaa. Kokonaisuudessaan vauvalla on tällä hetkellä noin 6 ruokailukertaa päivässä: 5 x 150-180 ml maitoa ja 1x vihannesosetta. Hedelmäsoseita aletaan kanssa pikkuhiljaa testaamaan. Haluttiin kuitenkin monilta tahoilta saatujen vinkkien takia aloittaa vihanneksilla, sillä hedelmissä oleva sokeri on kuulemma vauvoille koukuttavaa ja jotkut vauvat saattavatkin alkaa hylkimään vihanneksia, jos ovat saaneet ensin makeita hedelmiä. Ostettiin vauvoille tarkoitettu Philips Aventin vihanneshöyrystin, joka oli ihan kympin ostos! Sillä saa nopsaa höyrystettyä vihannekset pehmeiksi ja murskattua ne samantien soseeksi ja ai että kun siitä soseesta tulee niin hyvää koostumukseltaan. Lisäksi laitteella voi sulattaa ja lämmittää aterioita ja siinä tuli mukana pakasteastia, jolla saa ylimääräisen soseen pakastimeen ja sitten taas sulatettua siinä samassa kipossa seuraavana päivänä. Ihan paras ostos!

Yöt neiti nukkuu edelleenkin todella hyvin. Nukkumaan mennään klo 20:30 paikkeilla ja hän heräilee aamulla klo 7:30, jotta saadaan hänet valmiiksi hoitoon viemistä varten. Yöheräilyjä ei ole enään ollut muutamaa yötä lukuunottamatta viime viikolla, kun vauvalle nousi ensimmäistä kertaa kuume saamien rokotusten jälkeen. Kuumeilua kesti 1,5 päivää joka sitten laantui nopeasti ja neiti oli taas oma itsensä. Parina-kolmena yönä vauva heräili tosiaan muutamaan kertaan yön aikana huonon olon takia, mutta nukahti sitten taas heti tutin antamisen jälkeen uudestaan. Naurettiin mieheni kanssa sitä, kuinka hyvään me olemme tottuneet, sillä olimme viikonlopun ihan silmät ristissä näiden satunnaisten yöheräilyjen vuoksi :D Nyt rokotukset ovat kuitenkin pulkassa tuleville kuukausille ja seuraavat piikittelyt ovat tiedossa muistaakseni joskus 1v ikäisenä. Ollaan huomattu, että imetyksen loputtua vauva on paljon alttiimpi sairastelulle, sillä rintamaidon suoja-aineita ei enään tule. Se harmittaa kyllä itseä jonkin verran, mutta tilanne on mikä se on töiden osalta. 

Vauva on oppinut ihan todella paljon uusia taitoja viime viikkoina. Tasan 4kk ikäisenä hän kääntyi ensimmäisen kerran selältä vatsalleen ja nykyään ei muuta enään tehdäkkään. Heti jos neidin kääntää takaisin selälleen, vierähtää hän takaisin vatsalleen. Hän on selvästi alkanut kiinnostumaan kirjoista ja nauttii hirveästi, jos hänelle lukee ääneen. Hän naurahtelee ihanasti äänen vivahteiden saattamana. Pururenkaat ovat ihan IN tällä hetkellä ja pehmolelut ovat alkaneet naurattamaan neitiä. Hän painii pehmolelujen kanssa selättäen heidät leikkimatollaan. Halu olisi vauvalla kova päästä liikkumaan eteenpäin, sillä hän selvästi on alkanut työntämään jaloillaan lattiaa vasten ja nostamaan lantioo irti lattiasta päästäkseen liikkumaan hieman eteenpäin. Vauva on todella tarkkaavainen, tämä huomattiinkin jo hyvin alussa syntymän jälkeen. Hän katsoo ihmisiä niin syvälle silmiin ja tutkii heidän kasvojaan, että välillä oikeen alkaa naurattamaan. Hoidossa hän kuulemma myös tarkkailee muita vauvoja jo hyvin tarkasti ja etsii kontaktia. Istuminen taitaa olla meillä seuraava etappi. Tukea vasten vauva istuu jo hienosti ja jaksaa kannatella niskojaan hyvin, mutta vielä tulee menemään hetki, ennen kuin hänet voidaan laittaa esim. syöttötuoliin istumaan.

Viikonloput on meille ihan kulta-aikaa, kun saadaan olla päivät kokonaisuudessaan vauvan kanssa. Käymme vähintään kerran pitkällä kärrylenkillä ja muutenkin vain ollaan ja leikitään neidin kanssa. Nyt on kiva, kun ravintolat ja kahvilat on alkanut taas aukeamaan, niin voi käydä kaupungilla kahvittelemassa. Viime viikonloppuna olimme ensimmäistä kertaa lounastamassa vauvan kanssa ravintolassa ja sekin meni hyvin. Söimme mieheni kanssa kylläkin vuorotellen, sillä toinen piteli vauvaa sylissä, mutta sekään ei haitannut ollenkaan. 

En voi uskoa, että nyt on jo juhannus! Vuosi sitten voin juhannuksena niin pahoin, että kaikki oksetti. Vuosi sitten mahanpohjassa kutkutti kaikki tuleva ja raskausuuutisten kertominen kaikille tutuille jännitti. Viime kesä oli odotuksen täyteinen ja taianomainen, kaikki tuleva oli niin uutta ja vähän pelottavaa. Tämä kesä on vieläkin parempi! Meillä on maailman ihanin pieni tytön tyllerö, joka on tehnyt elämästämme niin paljon värikkäämpää. Hän on murskannut niin monet myytit ja ennakkoluulot vanhemmuudesta ja ainaisesta väsymyksestä, sillä hän on niin helppohoitoinen, että emme voi edes käsittää, että vauva voi olla niin helppo. Kaikista paras tunne on se, kun mieheni pitää vauvaa sylissä ja hän alkaa yhtäkkiä vuodattamaan onnen kyyneliä ja sanoo, ettei voisi enään kuvitellakaan elämää ilman häntä. Voi kuinka hän on niiden kaikkien kyynelten, tuskan ja vaivan arvoinen ja vielä paljon enemmän. Elämä on niin ihanaa juuri nyt! Hyvää ja ikimuistoista keskikesän juhlaa kaikille <3

Vauvan kanssa lentokoneeseen

Tässä olen ollut jonkin aikaa taas kirjoittamatta, sillä sain viime postaukseeni liittyen vauvan laittamisesta päivähoitoon aika syvällisen kommentin eräältä kanssabloggaajalta, joka veti minut hetkeksi hiljaiseksi. Tuntui tosi oudolta, että ihan tuntematon ihminen saa pahan mielen aikaiseksi, vaikkei hän kommentillaan tietysti mitään pahaa tarkoittanutkaan, vaan ilmaisi vaan oman mielipiteensä asiaan liittyen. No, olen nyt sulatellut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että jos joku pitää minua huonona äitinä sen perusteella, että en halua menettää työpaikkaani, niin olkoon asia sitten niin. Tiedostan, että suomalaisten on vaikea ymmärtää vauvan laittamista hoitoon hyvin pienenä, sillä siellä tilanne on niin toinen pitkän äitiysloman ja mahdollisen hoitovapaan suhteen. Suomi kuitenkin on yksi harvoista maista, joissa äideillä on mahdollisuus olla pitkään kotona lasten kanssa, tottakai minäkin olisin ollut pidempään, jos Suomessa asuisin ja kävisin töissä. Minusta oli kuitenkin mielenkiintoinen idea kertoa täällä blogissa, miten asiat ovat muualla maailmalla, sen vuoksi postaukseni ja oma kokemukseni vauvojen päivähoitoon liittyen. Minäkin ajattelin ihan eri tavalla aikaisemmin, mutta elämä täällä on avartanut näkemystäni asioihin ja sen myötä en ajattele aikaisin hoitoon laittamista enään ollenkaa huonona asiana, vaan olen varma, että se on monellakin eri tapaa positiivinen asia meidän neidin kehitykselle. Pyydän anteeksi jos kirjoitukseni loukkasi jotakuta, se ei ollut tarkoitukseni. Belgiassa 3kk vauvan hoitoon vieminen on itsestäänselvyys, eikä se tee kenestäkään huonoa äitiä. Eikä se tarkoita sitä, etteikö vanhemmat täällä kasvattaisi itse lapsiaan. 

Mutta nyt itse asiaan :D

Meidän oli tarkoitus mennä jo maalis-huhtikuun vaihteessa vierailemaan Suomeen ensimmäistä kertaa meidän vauvan kanssa, mutta koronan vuoksi se matka sitten tietysti peruuntui. Nyt kun lentoliikenne alkaa pikkuhiljaa taas heräämään henkiin, varattiin me heti lennot Suomeen heinäkuuksi. Matkustaminen saa tietysti ihan uuden ulottuvuuden, kun vauva otetaan matkaan mukaan. Kaikki lentokentälle menemisestä alkaen muuttuu vaikeammaksi, sillä matkaan tulee oman matkalaukun lisäksi kaikki vauvan kamat ja varusteet. On ihan pitänyt pysähtyä ja miettiä, että mites sen ja sen asian kanssa toimitaan.

Alle 2v lapsenhan saa ottaa pelkällä lentokenttäverolla mukaan koneeseen, niin että hänellä on paikka meidän sylissä. Nyt koronan vuoksi lentokoneet saa bookata vain puolilleen, eli me saamme oman rivin koneessa vain meidän perheelle, joka antaa kyllä kivasti lisätilaa ja on helpompi käsitellä vauvaa lennon aikana. 

Vauvaa pitää pystyä kuljettamaan lentokentällä jollakin tavoin. Itse näen tässä kaksi vaihtoehtoa: joko laitetaan turvakaukalo kiinni rattaiden runkoon tai sitten kannetaan vauvaa kantorepussa. Otamme turvakaukalon joka tapauksessa mukaan, joten veikkaan, että päädytään siihen vaihtoehtoon. Finnairin lennoille saa ottaa sen turvakaukalon ilmaiseksi mukaan ja samoin sen rattaiden rungon. Ja ne saa antaa vasta portilla henkilökunnalle, josta ne sitten pakataan ruumaan mukaan. Portilta koneeseen kannetaan vauvaa sylissä istuinpaikalle saakka. Meidän neiti alkaa kyllä olemaan pikkuhiljaa liian suuri turvakaukaloon, joten saattaa olla, että hän kuukauden päästä ei enään siihen mahdu mukavasti. Siinä tapauksessa otetaan kantoreppu mukaan, joka myöskin pitää riisua koneeseen sisään mentäessä, sillä koneen sisäpuolella ei turvallisuussyistä saa vauvaa pitää kantorepussa. Tai sitten otetaan rattaisiin se seuraava istuin kantokopan jälkeen.

Seuraava miettimistä vaativa järjestely on sitten Suomen päässä lentokentältä meneminen majapaikkaan. Ollaan yleensä käytetty julkisia ja menty niillä veljelleni, josta ollaan saatu lainattua auto loman ajaksi. Vauvan kanssa asia on taas vähän monimutkaisempi, sillä vauvaa pitää pystyä myöskin kuljettamaan vaivattomasti mukana, joten auto on ihan välttämätön. Niinpä tulimme siihen tulokseen, että helpointa on vuokrata auto lentokentältä kaikkine varusteineen, että saadaan se vauvan turvakaukalo siihen kiinnitettyä tai sitten auto, jossa on lastenistuin. Katsotaan vähän meneekö hän tosiaan sillon kuukauden päästä vielä siinä turvakaukaukalossa. Lisäksi auton tulee olla tarpeeksi suuri, että saadaan sinnen rattaiden runko matkaan mukaan. Eiköhän tämäkin järjesty!

Majapaikan suhteen muutoksia normaaliin ei sen suuremmin ole, saadaan veljeltäni lainaan matkasänky, joka sitten laitetaan meidän vuokraamaan mökkiin. Mökin löytäminen tällä kertaa oli työläämpää, sillä kaikki mökit tuntuivat olevan buukattuja. Kotimaan matkailu varmasti on se juttu tänä outona vuonna, jonka vuoksi kaikki lomamökit ovat varattuja. Onneksi löysin meille vielä oikeen hyvän majapaikan todella hyvältä paikalta, joka on lähellä perhettäni.

Matkatavaroiden suhteen olen paljon miettinyt etukäteen, että mitä tehdään: otetaanko kotoa varastosta vaippoja mukaan vai ostetaanko vain paikan päältä kaupasta vaippoja. Mitä tehdään maidon kanssa? Korvike maito on meillä pulveri muodossa, johon sekoitetaan vettä ja nestettähän ei saa turvatarkastuksista läpi enään kuin max sen 100ml. Kuinka paljon otetaan vauvalle vaatteita mukaan? Kuinka paljon harsoja ja muita hoitotarvikkeita? Onneksi kaikkea saa myös Suomesta, että hätää ei minkään suhteen pääse tulemaan. Tämäkin varmasti on sellainen asia, että harjoitus tekee mestarin. Ihan varmasti jotakin tulee unohtumaan ja jälkikäteen huomataan, että oltaisiin toimittu sen kanssa paremmin toisin. Sitten otetaan opiksi ja tiedetään ensi kerralla paremmin!

Jos jollakin on hyviä vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen, niin shoot me!

Vauvanvaatteista

Ajattelin vähän kirjoitella vauvanvaatteista: mitä ja kuinka paljon niitä ollaan tarvittu ja mitkä ovat olleet niitä eniten käytettyjä kappaleita. Ennen vauvan syntymää on tosi vaikea ensikertalaisen arvioida, että mitä tarvitaan ja kuinka paljon. Nyt muutaman kuukauden kokemuksen jälkeen on helpompi pohtia, että olivatko kaikki etukäteen ostetut vaatteet tarpeellisia, vai oliko siellä myös turhia juttuja seassa.

Jo ensimmäisien viikkojen aikana meille ilmeni, että me ei todellakaan oltu ostettu liikaa vaatteita etukäteen, päinvastoin. Bodeja kului joinakin päivänä 3kpl: yksi pissattiin märäksi hoitopöydällä, yksi kakattiin ruskeaksi imetyksen aikana ja yhden päälle puklattiin mahalaukun sisältö vähintään kerran päivässä. Me jouduttiin itseasiassa hakemaan hätäpäissään lisää pieniä bodeja, ettei meidän tarvinnut pestä pyykkiä joka päivä. Meidän lemppari bodeiksi ilmenivät lindexin kietaisubodyt mallinsa puolesta. Niiden malli sopii parhaiten meidän vauvan rakenteelle. Lindexin bodeissa on tosi kätevät ne tupla nepparit alapäässä. Meidän vauvalla on jotenkin pitkä vartalo verrattuna raajoihin, jonka vuoksi pidempi malliset bodyt sopii parhaiten. Lindexejä on meidän äiti lähettänyt useaan otteeseen meille tänne Belgiaan!

Newbien bodyt taas ei ole sopinut malliltaan ollenkaan niin hyvin, kuin nuo Lindexin. Niissä on jotenkin tosi lyhyt toi vaipan yli laitettava alaosa, joka on kaikissa koissa ollut aina tosi kihtana meidän vauvan päällä. Tykkään newbien eri kuoseista tosi paljon, jonka vuoksi harmittelin heti alkuun, että ne eivät mallin puolesta sovi hyvin päälle. Martinexin muumibodyt on ollut minusta tosi kivoja, mutta niissä on harmi, ettei niitä saa kietasumallina. Koot Martinexissa taas on tosi pientä, 62 koko meni meidän vauvalle 3-4 viikkosena, kun käyttöön oltiin just otettu muista vaatteista 56. Pahin pettymys kaikista ostamistani vaatteista on ollut nuo suomalaisen Blaa!:n bodyt! Ne ei ole sopineet sitten ollenkaan meidän vauvan päälle. Kaula-aukko roikkuu navassa, hihat ovat aivan liian löysät, kun taas bodia ei saa kunnolla kiinni, kun se on niin lyhyt mallinen. Meillä on nyt ollut about 10 bodya/koko ja se on ollut minusta ihan hyvä määrä. Ei tarvitse pestä joka päivä ja aina on varalla puhtaana pari kappaletta!

Meillä ihan todella suosikkeja ovat olleet haalaripuvut, joita ollaan käytetty tosi paljon! Talvella ja alkukeväästä vedettiin sisällä collegejumppari bodyn päälle, joka oli mielestäni juuri sopiva asuyhdistelmä pitämään vauva lämpimänä. Pelkällä bodylla tuntui olevan liian viileä. Kuvassa on POPin jumppari, joka on ihan mielettömän hyvänlaatusta kangasta. Mainion puvuista ja kuoseista tykkää myöskin tosi paljon ja ne on saanut ihan hirveästi kehuja täällä Belgiassa! Olen todella tyytyväinen, että meillä on ollut 3kpl/koko näitä jumppiksia, niin ei ole tarvinnut pitää joka päivä samaa.

Legginsejä ja kollegehousuja ollaan myöskin käytetty tosi paljon. Ne on musta jokapäiväiseen käyttöön parhaimmat, mutta vielä vähän aika sitten ongelmana oli se yläosa, kun pelkkä body päällä vauva tuntui hieman viileältä ja kollegepaidat on musta olleet tosi vaikeakäyttöisiä pienillä vauvoilla. Ne nousee aina kainaloihin vauvaa käsiteltäessä. Olen käyttänyt collarien ja bodyn kanssa vielä villatakkia päällä, mutta siinä on vähän samaa ongelmaa, kuin collegepaidassa. Juuri tämän vuoksi olen tykännyt käyttään enemmän kokohaalareita, ne pysyy hyvin päällä ja lämittää koko kehoa. Nyt lämpimien ilmojen tullen sisälläkin on lämpimämpää ja ollaan menty paljon collari/leggins-body yhdistelmällä kotona. Housuja/legginsejä meillä on ollut 5-6/koko, joka on riittänyt oikeen mainiosti. Housut likaantuvat harvemmin, kuin paidat!

Olen ihan hullaantunut tyttöjen mekkoihin ja hameisiin ja niitä olinkin ostanut aika paljon etukäteen. Nopeasti kuitenkin tuli huomattua, että ne ovat tosi epäkäytännöllisiä, sillä mekko nousee vauvaa käsiteltäessä ja vauvan leikkiessä kainaloihin. Lisäksi vauvamme laittaa tällä hetkellä kaiken suuhun. Niinpä myöskin se mekko menee suuhun, kun se siinä edessä roikkuu. Oli aika näky viime viikonloppuna kun puin hellemekon neidin päälle kun oltiin mummulavierailulla. Mekko oli kuin joessa uitettu päivän jälkeen :D Mekkoja olen pukenut vauvalle oikeastaan ainoastaan kun jonnekkin ollaan menty ja sekin on jäänyt niin vähälle koronan takia...Olen kuitenkin jokaikisestä mekosta  tallentanut kuvan muistoksi, sillä ne ovat vaan niin suloisia vauvan päällä <3 

Yökkäreitä olen tilannut useaan otteeseen äidiltäni suomesta. Ihan super suosikeiksi meillä nousi Lindexin yökkärit niiden kätevän edessä olevan vetoketjun vuoksi. Ne osottautui alussa parhaiksi, sillä niiden kanssa on kätevä vaihtaa vaippaa yöllä. Täältä Belgiasta saa pääosin sellaisia ihmeellisiä yökkäreitä, joissa on takana nepparit. Ala siinä sitten keskellä yötä avaamaan niitä neppareita takaapäin, jos vauvalla on vaikka sattunut juuri kakkavahinko. Lisäksi täällä on kaikki yöpuvut sellaisilla jalkaterillä, jossa varpaat ovat aina haudutettuna siellä yökkärissä...me tykätään nukuttaa vauvaa paljain jaloin, ettei jalat hikoaisi niin paljon. Nyt kun yösyötöt ja vaipan vaihdot öisin ovat historiaa, ei mallilla ole enään niin paljon väliä, mutta silti ollaan edelleenkin käytetty suurimmaksi osaksi Lindexin yökkäreitä. Meillä on ollut niitä noin 5kpl/koko. Täytyy vielä todeta, että kuvasta näkyy nyt se totuus: en ole silittänyt vauvan vaatteita ensimmäisen pesukerran jälkeen :D Siihen ei ole riittänyt aika eikä jaksaminen...naurattaa, kun ne esimmäiset vaatepostaukset ovat niin sieviä, siliteltyjä vaatteita. Todellisuudessa puetaan ryppyiset vaatteet päälle, eikä eroa enään vartin päästä huomaa...

Täällä on ollut jo pidempään tosi kesäisiä ilmoja ja huomasin pahimpaan korona-aikaan, ettei minulla ollut tarpeeksi kesävaatteita meidän neidille. Heti kun kauppaan taas pääsi, menin maski päällä ostamaan lyhyitä bodeja vauvalle. Halusin kuitenkin päästä kauppaan, sillä täällä koot ovat pienempiä ja huomasin, että jouduin ottamaan bodeista hänelle jo 74/80 koon! Apua! Ja ne ovat ihan sopivia...nyt on kuitenkin lyhyitä bodeja, joita ollaankin käytetty päivittäin. Nyt pitäisi vielä etsiä kivoja shortseja kesäksi!

Vauvan vaatteet ovat aivan ihania ja vaikka minä niihin pienen omaisuuden olenkin kuluttanut, niin päivääkään en ole katunut edes niitä kalliimpia ostoksia, jotka jäivät 2 käyttökerran jälkeen pieniksi. Olen saanut niin mielettömästi iloa vauvan pukemisesta ja kivat vaatteet ovat tuoneet ikimuistoisia ja suloisia kuvia, joita on kiva näyttää lapselle, kun hän on isompi. Täytyy kuitenkin myöntää, että panostaminen on jäänyt vauvan kasvettua, sillä olen huomannut, että useimmiten käytetään kuitenkin niitä samoja lemppari kappaleita, jos ne vain ovat puhtaina. Kesällä me pestään muutenkin useammin pyykkiä, kun saadaan kaikki ulos kuivumaan. Nyt kun vauvan kasvu (toivottavasti) vähän alkaa hidastumaan, aion panostaa taas muutamaan hienompaan ja laadukkaampaan kappaleeseen ja ne ihan jokapäiväiset arkivaatteet hoitoon ostan Lindexiltä ja täältä vastaavasta kaupasta, jossa hinta-laatusuhde on kohdillaan! Täytyy kuitenkin mainostaa täälläkin, että meidän neiti on saanut ihan hirveästi kehuja hänen kivoista vaatteista täällä, sillä meillä on melki kaikki vaatteet ostettu suomesta. Suomesta saa niin erilaisia ja värikkäitä kuoseja verrattuna tänne. Siitä on tullut itsellekkin hyvä mieli, kun vauvan pukeutumista on kehuttu!

Äiti palasi sorvin ääreen, vauva lähti tarhaan

Viime viikon maanantai oli elämäni pisin ja piinaavin päivä. Vietiin nimittäin meidän 4kk vauva päivähoitoon. Minä palasin toimistolle töihin täysipäiväisesti. Olen aina pitänyt itseäni enemmän urakeskeisenä naisena, kuin kotiäitinä. Olen ammatiltani arkkitehti ja minulle työura on tärkeä ja haluan kehittyä ammatissani koko ajan. Vaikka minusta tuli äiti, yritän antaa sen olla määrittämättä koko elämääni. Henkisen hyvinvoinnin kannalta on todella tärkeä pitää kiinni omasta identiteetistä, eikä antaa äitiyden määrittää koko elämää. Minun on ollut aina vaikea ymmärtää niitä naisia, jotka ovat 2 vuotta kotona lapsen kanssa ja sitten parin kuukauden päästä jäädään uudelle äitiyslomalle baby #2 kanssa ja ollaan taas 2 vuotta kotona. Tai ymmärrän hyvinkin, että jotkut naiset tekevät sen päätöksen ja kunnioitan heidän päätöstään, onhan minunkin äitini aikoinaan hylännyt uransa ollakseen meidän kanssa kotona! Se ei vain sopisi itselleni! Itse en voisi kuvitellakaan olla rahallisesti riippuvainen miehestäni. Lisäksi menettäisin ammattiosaamiseni ihan totaalisesti sinä aikana ja saisin varmaan 10 kertaa potkut. Minusta naisten on väärin valittaa epätasa-arvosta palkkojen suhteen jos he ovat 4 vuotta miltei yhtä putkeen kotona. Fakta tietysti on, että naisten ne vauvat tänne maailmaan on puskettava ja heidät ruokittava ensimmäisten kuukausien aikana, mutta ei siihen 4 vuotta tarvitse varata, jos ei sitä itse halua.

Mutta täytyy todeta, että on se 4kk ikäinen vauva ihan hirveän pieni laittaa hoitoon, itkiessä tietokoneen takana meni ensimmäinen työpäiväni. Mietin meidän neitiä ihan koko ajan. Olin käynyt hänen kanssaan tutustumassa tarhaan edellisellä vikolla ja hän oli siellä puoli päivää itsekseen perjantaina, ennen virallista aloitusta. Vauvamme oli itkenyt hoidossa ensimmäisenä päivänä aika paljon, joka särki sydämeni ihan totaalisesti tullessani kotiin. Meille kirjoitetaan vihkoseen raportti joka päivältä: miten nukkunut, kuinka paljon juonut maitoa, mitä puuhaillut ja onko ollut itkuinen.
Maanantaina tuntui, kuin sydän olisi noussut kurkkuun. Onneksi olin sopinut pomoni kanssa, että aloitan pikkuhiljaa ja teen ehkä koko kesän vielä lyhyempää päivää, että voidaan hakea neiti vähän aikaisemmin kotiin. Ensimmäinen päivä oli mennyt vähän itkuisissa merkeissä. Toinen päivä taas oli sujunut jo hyvin, vauvamme oli ollut iloinen ja naureskellut hoitajille. Hän ei ollut enään itkenyt. Taakka putosi harteiltani ja sain edes vähän keskityttyä töihin. Keskiviikkona vauvamme oli ollut niin hyvällä tuulella hoidossa, että hän oli vain naureskellut ja leikkinyt koko päivän! Hän oli jopa vähän itkenyt, kun mieheni oli hakenut hänet kotiin ja hänen piti lopettaa leikki muiden tyttövauvojen kanssa :D Vitsi kunka hyvä mieli siitä tuli itselle ja sen jälkeen olen voinut jo rentoutua töissä ja saan asioita tehtyä! Tällä viikolla hoito on taas alkanut hyvin ja neiti on ollut ihan super hyväntuulinen niin hoidossa, kuin kotonakin sen jälkeen.

Olen paljon pohtinut tämän hoidon aloituksen jälkeen sen vaikutusta vauvan kehitykseen ja olen tullut siihen tulokseen, että hoidon aloitus varhaisessa ( ei nyt ehkä vielä ihan näin varhaisessa) vaiheessa auttaa vauvaa monessa eri suhteessa, kuten sosiaalisessa kanssakäymisessä, vierastamisessa, päivärytmin luomisessa... Vaikka vauvallamme on ollut suhteellisen hyvä päivärytmi jo ennen hoidon aloittamista, on se rytmi jämäköitynyt entisestään hoidon aloituksen jälkeen. Hän on selvästi väsyneempi iltaisin päivän aktiviteeteistä ja nukahtaa helpommin ja syvemmin yöunille. Lisäksi aamuherääminen on löytänyt luonnollisen rytmin klo 7:30. Hänen päivänukkuminen on myöskin parantunut hoidon myötä ja hän nukkuu rytmikkäämmin päiväunia hoidossa, kuin kotona. Hoitaja minulle puhuikin, että tämä on hyvin tuttu ilmiö heille uusien vauvojen kanssa. Muiden vauvojen kanssa puuhailu väsyttää heitä, jonka vuoksi he nukahtavat helpommin päiväunille.

Täällä on ollut nyt koronan vuoksi paljon kirjoittelua perheistä ja perherituaaleista, kun perheet ovat joutuneet yhtäkkiä tilanteeseen, että kaikki viettää päivät yhdessä kotona saman katon alla. Se on monissa perheissä johtanut kriisiin, koska vanhemmat eivät saa töitä tehtyä ja lapset mellakoivat ilman kavereita kotona. Luin todella mielenkiintoisen artikkelin eräältä professorilta, joka oli tutkinut hoidon vaikutusta vauvan ja taaperon kehitykseen. Tutimustulokset olivat ihan selvät: aikaisin hoitoon laitetut vauvat olivat myöhemmin elämässään sosiaalisempia ja heillä oli parempia kaverisuhteita. Lisäksi he menestyivät myöhemmin elämässään paremmin koulussa ja ammateissaan ja heillä oli parempi suhde vanhempiinsa kotoa pois muttamisen jälkeen. Tutkimuksen ydin oli siinä, että perheitä, lapsia ja vanhempia ei ole tarkoitettu elämään kaiken aikaa yhdessä, vaan lapsi tarvitsee kehityksen kannalta hoitoa ja vierasta ympäristöä kun taas vanhemmat tarvitsevat työympäristöä ja työkavereita hyvän mielenterveyden kannalta. Kuulostaa ihan loogiselta. Mikä sitten on se oikea ja paras ikä aloittaa hoito vauvalle? Itse olen tullut siihen tulokseen, että se on jotakin Suomen luksuspitkän äitiysloman ja meidän naurettavan lyhyen loman väliltä. Sanoisin, että itse olisin voinut olla vielä kuukauden- pari kotona, että olisin voinut jatkaa imetystä hieman pidempään.

Hyvin ollaan kuitenkin selvitty ja pahin on nyt takanapäin. Pikkuhiljaa vauvan vieminen tarhaan aamulla on muodostunut rituaaliksi. Odotan ihan mielettömästi joka päivä neidin näkemistä iltapäivällä ja voi sitä onnen riemua kun pääsen häntä halaamaan työpäivän jälkeen! Viikonlopusta nautitaan ihan eri tavalla ja huomaan, että olen ihan 100% henkisesti läsnä kun sitä aikaa vauvan kanssa on. Puhelin laitetaan hyllylle ja keskitytään ihan vain vauvaan <3 Olen rakastunut häneen taas niiiin paljon enemmän hoidon aloituksen jälkeen!

Mitä mieltä te olette vauvan hoitoon laittamisesta? Kuinka kauan te aiotte/olette olleet vauvan kanssa kotona? Kärsiikö teidän ammattiosaaminen äitiyslomasta?

Vauvan kylvetysvinkkejä?

Meidän neiti on kaikinpuolin ihan hirveän helppo vauva. Hän ei turhista kitise eikä itke. Hän on nauravainen ja hyväntuulinen ja viihtyy myös yksikseen leikkien. Hän itkee oikeastaan ainoastaan nälkää (itku kiihtyy nollasta sataan sekunnissa) ja yliväsymystä. Jos väsymys syystä tai toisesta yltyy liian kovaksi, alkaa hän itkemään tietyllä tavalla, joka poikkeaa hänen nälkäitkustaan.

Sanoisin, että hän on pieni enkeli. Meillä on kuitenkin yksi itkuongelma, jota me ei vaan saada ratkaistua. Nimittäin vauvan kylvettäminen. Kun häntä kylvetetään, hän itkee täyttä kurkkua siihen saakka, kunnes hänet otetaan vedestä pois. Ihan alussa, muutaman viikon ikäisenä vauvamme nautti kylvetyksestä. Hän rauhottui vedessä ja sai hymyn kasvoille vedessä polskuttelusta. Jossakin puolentoistakuukauden iässä asia muuttui yhtäkkiä ja hän alkoi itkemään vedessä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Viimeiset 2kk hän on itkuhuutanut joka ikisessä kylvyssä, mikä hänelle ollaan annettu. Meillä on tapana kylvettää vauva 2-3 kertaa viikossa, nyt näiden kylpyitkujen takia ollaan menty 2x/viikko meiningillä.

Tässä vähän meidän kylpytottumuksistamme:

käytämme Stokken Flexibath kylpyammetta XL koossa. Vedenlämpötilaa pidetään keskimäärin 37 asteessa, mutta ollaan kokeiltu viime viikkoina kaikkea 36 ja 38 asteen väliltä. Kaikki itkettää. Pidämme kylpyhuoneen lämpötilaa 24 asteessa, jotta vauvalla olisi mukava olo huoneenlämmössä. Laitamme kylpyveteen hieman vauvoille tarkoitettua kylpyöljyä, mutta ollaan kokeiltu myöskin ilman. Annamme vauvan potkia ammeen seiniä vasten, josta hän alussa tuntui nauttivan kovastikin. Kaikki itkettää! Kyselimme viimeksi lääkäriltä vinkkiä asiaan ja hän sanoi lämpötilan muuttamisen ja toisena vinkkinä antoi vauvan kietomisen harsoon kylvyn ajaksi, joka saattaisi myöskin rauhoittaa ja antaa hänelle turvallisemman tunteen vedessä. Kokeiltiin, mutta hän tuntui itkevän kahta kauheammin. Ollana myöskin kokeiltu antaa vauvan istua vauvoille tarkoitetuissa kylpytuolissa, jonka voi laittaa kylpyammeeseen. Ollaan kokeiltu myöskin laittaa ammeeseen enemmän vettä ja vähemmän vettä...

Teemmeköhän me jotakin väärin vai vierastaako vauvamme vain syystä tai toisesta vettä? Vitsi meillä on ikävä niitä ensi viikkojen kylpyhetkiä, joissa vauva rauhottui veteen ja nautti polskimisesta! Meillä ei ole sattunut mitään vahinkoa, että vettä olisi roiskunut vauvan päälle tai että hän olisi vahingossa nielaissut vettä ja pelästynyt sitä kautta.

Onko kenelläkään antaa vielä jotakin vinkkiä, mitä voitaisiin kokeilla asian helpottamiseksi?
Oletteko te käyneet vauvojen kanssa suihkussa? Me ei jotenkaan uskalleta kokeilla sitä suihkua, kun meitä molempia pelottaa, että vauva tippuu märkänä sylistä...

Synnytyksen jälkeisiä vaivoja, joista kukaan ei varoittanut etukäteen

Synnytyksestä on nyt kulunut kolme ja puoli kuukautta ja vasta nyt kroppani alkaa tuntua pikkuhiljaa siltä omalta entiseltään. En olisi ikinä uskonut, että raskaus ja synnytys on naisen kropalle niin kova koettelemus, että vielä kuukausienkin jälkeen on vaivaa. Tai kyllähän kaikki aina sanoo, että kroppa muuttuu raskauden ja synnytyksen myötä, mutta olin itse jotenkin ajatellut, että hyväkuntoinen ja urheilullinen kroppani palautuu nopeasti. Jutellessa hyvän ystäväni kanssa synnytyksen jälkifiiliksistä sain idean tehdä niistä postauksen ja kertoa niistä noloimmistakin vaivoista, joista joko kärsin yksin tai sitten niistä ei vaan kehdata puhua :D

1. Alapää on viikko kaupalla niin kipeä, että niin istuminen, seisominen kuin makaaminenkin sattuu. Veikkaan, että tähän vaikutti se, että se ponnistusvaihe oli niin kamalan vaikea itselle. Tie oli ahdas ja vauva ei meinannut mahtua tulemaan häpyalueen läpi, jonka vuoksi alapää oli synnytyksen jälkeen kuin "taistelukenttä sodan jälkeen" gynekologin sanoin. Leikelty ja liimattu! Ei ehkä koskaan enään se vanha entisensä :D

2. Pissaaminen oli inhottavaa ties kuinka pitkään synnytyksen jälkeen. Pissa lenteli ympäri ämpäri ties mihin suuntaan, kuvittelen sen olevan miehillä juuri sellaista. Synnytyksen jälkeen oli pakollista antaa virtsanäyte, jota en myöskään meinannut saada osumaan muovikuppiin. Taisi olla kolmas kerta, kun sain pissaa sen verran varastoon, että siitä sai otettua tarvittavat näytteet. En saanut rakkoa tyhjenemään kokonaan, kunnes fysioterapeutti neuvoi minua kumartumaan pissaamisen jälkeen pytyllä etukenoon ja rentouttamaan kehon. Sillä niksillä sieltä rakosta valui vielä saman verran jo pissattua virtsaa.

3. Luulen, että liittyen hormooneihin, vatsa veti niin kovalle, etten pystynyt varmaan viikkoon käymään suurella hädällä vessassa. Sain rautakuurin romahtaneen hemoglobiniin ja rautavarastojen vuoksi joka varmasti pahensi tilannetta, mutta tilanne muuttui niin pahaksi, että minun piti mennä lääkäriin ruiskulle, jotta sain suolistoni tyhjennettyä. Ummetus jatkui minulla 2kk synnytyksen jälkeen!

4. Järjetön hikoilu öisin. Hikoilin öisin niin paljon, että jouduin useamman viikon ajan päivittäin vaihtamaan lakanat ja yövaatteet. Veikkaan, että liittyi osaksi imetykseen ja osaksi hormoonitasojen muuttumiseen.

5. Yhdyntä sattuu niin h*** paljon! Asia on hirveän yksilöllinen, kuka milloinkin synnytyksen jälkeen on valmis harrastamaan seksiä puolison kanssa. Siihen vaikuttaa niin paljon oma jaksaminen ja valvotut yöt vauvan kanssa ei todellakaan buustaa sitä halua! Meillä oli päätetty odottaa asian kanssa vähintään jälkitarkastukseen saakka, joka minulla oli 8vk synnytyksen jälkeen. Sieltä kun puhtaat paperit tuli, päätettiin kokeilla ja itkemiseksi kivustahan se homma meni. En ollut ikäpäivänä edes osannut kuvitella, että se voi sattua niin paljon. Ei muuta kun uusi tauko hommaan! En voi edes ymmärtää miten joku voi saada toisen vauvan vuoden ikäerolla ensimmäiseen! Onneksi kipu on alkanut helpottamaan ja alapää alkaa tuntua taas normaalilta. Lääkäri sanoi minulle, että pahojen repeämien vuoksi minulla on kertynyt sen verran arpikudosta emättimeen, joka saa ensimmäisillä kerroilla venyessään aikaan kipua. Kun kudos tottuu siihen, kipu alkaa lakkaamaan. Kivaa, not!

6. Virtsankarkailu urheillessa. Minulla ei ole ikinä ollut elämäni aikana virtsankarkailua. Itse aloitin kevyen liikkumisen (juoksun ja lihaskunnon omalla kehonpainolla) jälkitarkastuksen jälkeen. Juostessa huomasin, että minullahan on virtsan karkailua! Ei muuta kun juoksu hetkeksi vielä tauolle ja keskityin päivittäiseen lantiopohjan lihasten harjoittamiseen. Sen myötä olen saanut virtsankarkailun loppumaan myös juostessa, enkä tunne itseäni enään vanhaksi naiseksi :D

7. Mieliteot liittyen ruokaan. Minulla ei ollut raskauden aikana minkäänlaisia mielitekoja. Synnytyksen jälkeen taas asia on ollut ihan toisin. Voisin syödä asioita, joita en aikaisemmin olisi voinut edes kuvitella. Voisin syödä ihan mitä vain ja milloin vain. Syön kuin hevonen. Mutta en ole lihonnut yhtään. Varmasti imetyksen aiheuttamaa.

Tällaisten nolojen juttujen kanssa olen kamppaillut synnytyksen jälkeen, mistä en ollut ikinä kuullut ennen koko raskautta. Ärsyttäviä vaivoja, mutta kun katson vauvaamme, tekisin sen kaiken samantien uudestaan hänen puolestaan!
Millaisia "vaivoja" teillä on ollut synnytyksen jälkeen ja kuinka kauan ne kestivät?

Ensimmäinen äitienpäivä

Moikka! Kirjoitan pienen tauon jälkeen vähän kuulumisia. Tai minulla on luonnoksissa parikin postausta puolivalmiina, mutten niitä lopulta ikinä ole saanut valmiiksi. Blogin kirjoittaminen on paljon mietityttänyt viime aikoina. Olen huomannut, ettei vauvaan liittyvät postaukset enään kiinnosta porukkaa ollenkaan sillä tavalla, kuin lapsettomuuteen ja raskauteen liittyvät postaukset. On ollut ihan mieletöntä huomata, kuinka paljon meidän hoitoihin liittyviä postauksia on luettu. Toivon, että tästä tosiaan on ollut vertaistukea teille muille hoitojen kanssa kamppaileville tai kamppaileille! En nyt vielä heivaa tätä blogia hyllylle, täytyy vähän miettiä, että jatkanko meidän vauvasta kirjoittamista...Siinä tapauksessa olisi melkein paras aloittaa puhtaalta pöydältä, sillä otsikkokin viittaa niin voimakkaasti lapsettomuuteen. Mietitään asiaa! Kertokaahan tekin: lukeeko tätä enään kukaan? Kiinnostaako teitä meidän vauva-arki?

Meidän vauva on tällä hetkellä 3,5 kuinen aivan ihanan viehättävä pallero! Meillä menee aivan suunnattoman hyvin hänen kanssaan. 7 viikkoisena hän alkoi nukkumaan yöt läpeensä heräämättä ja sillä mennään edelleen. Neiti nukkuu jo omassa "isossa" sängyssään ja minä olen matkannut takaisin omaan sänkyyn mieheni viereen kerrosta alemmas, koska ne yöt tosiaan menevät niin hyvin. Meillä on kamera vauvan sängyn vieressä ja minulla on yöpöydällä monitori, josta näemme hänet. Eipä sitä monitoria paljon olla tarvittu, mutta itsellä on turvallisempi tunne, kun se siinä vieressä on päällä. Vauva nukahtaa iltaisin klo 22 aikoihin ja nukkuu noin 07- 08 aamulla. Herätessään neidillä on aina suurtakin suurempi hymy kasvoilla, kun hänet hakee sängystä. Maailman ihanin hymy maailmassa! Vauva nukahtaa illalla itsestään ilman mitään kitinöitä. Joskus jo olkkarissa minun tai miehen syliin, josta hänet kannetaan sänkyyn jatkamaan unia. Joskus hänet vain kannetaan sänkyyn ja hän sinne sitten hyvin nopeasti nukahtaa.

Päivät sujuvat meillä tosi vaivattomasti. Neiti leikkii paljon matolla ja on pääasiassa tosi hyvätuulinen ja nauravainen tapaus. Pari viikkoa sitten hän kääntyi ensimmäisen kerran vatsalta selälleen, mutta toisinpäin selältä vatsalleen ei olla vielä käännytty. Käydään päivittäin ulkoilemassa ja luetaan satuja ja loruja. Isäkin on päässyt seuraamaan neidin kehitystä ihan vierestä tämän koronatilanteen ansiosta, sillä hän on tehnyt jo maaliskuun puolesta välistä etätöitä kotoa käsin. Me olemme päässeet nauttimaan meidän vauvakuplasta täysin siemauksia kolmistaan. Ollaan päästy kokemaan vauva-arki aika mielettömällä tavalla (varsinkin mies), joka ei olisi ikinä päässyt seuraamaan tyttärensä kasvua näin intensiivisesti ilman karanteenia. Painoa neidillä on tällä hetkellä 7,3kg, eli käyrän aika ylärajoilla mennään :D Hän on pullukka!62 vaatteet on jo heivattu kaapin pohjalle ja käytössä on nyt 68 ja jopa 74 senttiset tietyistä merkeistä.

Imettämistä olen alkanut lopettamaan tällä viikolla töihin paluun vuoksi. Kahden viikon päästä on aika palata töihin ja vauva menee päivähoitoon. Imetys helpottui 6-8 viikon jälkeen ja nyt minua harmittaa, että se pitää jo lopettaa. Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka minua kannustivat sen imetyshomman kanssa. Sain teistä todella paljon lisätsemppiä jatkaa sitä touhua, vaikka sen takia tulikin vuodatettua joen verran kyyneleitä.

Tuleva äitienpäivä herättää minussa ihan mielettömästi eri tuntemuksia. Olin ajatellut, että ensimmäinen äitienpäivä tulee olemaan onnen täyttämä, mutta yllätyksekseni olenkin huomannut, että asia ei varmasti tule niin olemaan sunnuntaina. Lapsettomuus ja sen jättämät haavat ovat palailleet mieleen todella voimakkaina viime päivinä. Mietin, että miten ihmeessä juuri me ansaitsimme onnistua hoidoilla? Miksi niin moni muu ei ikinä onnistu? Miksi elämä on niin hirveän epäreilua? Minua surettaa ihan jokaisen lapsettomuudesta kärsivän tai kärsineen puolesta. Kunpa voisin kantaa osan teidänkin surusta sunnuntaina. Kunpa voisin jakaa tämän lapsen tuoman ilon teidän kaikkien kanssa. Kunpa voisin halata ihan jokaista, jonka sydän on tällä hetkellä särkyneenä tuhansiksi palasiksi.

Kahden päivän päästä tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun se pitkään odotettu ja kaivattu plussa pärähti raskaustestiin. Muistan sen päivän ja hetken kuin eilisen. Muistan ihan tarkasti mitä silloin olin tekemässä kun puhelu klinikalta tuli positiivisten uutisten kera. Muistan kuinka todella varovaisesti ajattelin, että jos kaikki menee hyvin, pääsen ensi vuonna viettämään itse äitienpäivää ja tässä sitä ollaan: tuore äiti maailman ihanimman tyttären kanssa. Jos vain mietinkin miten toisin asiat voisivat nyt olla, jos alkionsiirto ei olisikaan onnistunut, iskee paniikki siitä, etten olisi ikinä saanut meidän tyttöä syliimme. Pelkkä ajatuskin saa minut voimaan pahoin.

Toivotan sydämeni pohjasta hyvää tulevaa äitienpäivää kaikille kokeneille konkareille, kuten meille tuoreille tulokkaille, jotka pääsevät viettämään kyseistä juhlapäivää ensimmäistä kertaa. Mutta sitäkin enemmän ajatukseni tulevat olemaan kaikkien lapsettomien keskuudessa, joille kyseinen päivä on se helvetti maan päällä. Kannan osaa teidän tuskasta ja toivon, että saatte pian kaipaamanne ja ansaitsemanne käärön syliin! Olen myöskin päättänyt olla postaamatta mitään äitiyteen liittyvää sosiaalisessa mediassa äitienpäivänä. Tiedän niin hyvin kuinka paljon ne äiti-vauva päivitykset sattuvat sinä päivänä, enkä halua aiheuttaa sitä surun, kärsimyksen ja inhotuksen tunnetta kenellekkään.

Vauva 2kk!

Pari päivää sitten meidän vauva täytti 2 kuukautta! Aika on mennyt aivan julmettoman nopeasti ja jo kuukauden päästä meidän on aika laittaa neitokainen päivähoitoon ja minä menen töihin! Hui! Tai saa nyt tietysti nähdä miten tämä koko korvista pursuava korona tilanne kehittyy. Täällä päiväkodit ja hoitopaikat ovat visusti suljettuna, joten saa nähdä päästäänkö aloittamaan hoitoa aikataulussa...
Olen aloittanut jo tekemään kotoa käsin töitä, mutta ihan vaan vauvan ehdoilla. Joinakin päivinä saan tehtyä 3 tuntia, toisena en saa tehtyä mitään. Mutta täytyy myöntää, että töiden tekeminen on tehnyt mielelle hyvää kaiken vauvahöpinän lomassa. Ja huomaan, että oikeasti tykkään työstäni ja olen kaivannut sitä. Olen myöskin huomannut, että tykkään äitinä olemisesta joka päivä enemmän ja enemmän. Minua hirvittää jo ajatus hänen jättämisestä hoitoon kuukauden-parin päästä. En varmasti alussa saa keskityttyä työn tekoon ollenkaan, vaikka onhan siellä hoidossa ammattilaiset asialla, jotka tietävät ja osaavat systeemit paljon paremmin kuin me! No, ei mietitä sitä vielä.

Vauvan kanssa arki sujuu meillä niin kamalan hyvin, että välillä mietin oikeen, että voiko se olla näin helppoa? Neiti nukkuu suurimman osan öistä yhteen putkeen 7-8 tuntia kerralla, jonka vuoksi minä olen niin levännyt, että ihan naurattaa! Usein hän jatkaa tuon 7-8 tunnin jälkeen vielä 2-3 tunnin pätkän syötön jälkeen, vaikka nyt viime viikon aikana olen huomannut, että sitä ”lyhyttä” pätkää ei enään tule, vaan hän haluaa alkaa hymyilemään ja leikkimään leikkimatolla heti herättyään. Sitten parin tunnin päästä hän väsähtää ja nukkuu parin tunnin päiväunet. Aamut ja aamupäivät menee kaiken kaikkiaan niin sujuvasti, että ihan itkettää onnesta! Neitimme on todellinen hymysuu ja on alkanut kiinnostumaan erilaisista leluista, joita voi vähän hypistellä ja kokeilla omilla käsillä. Hän viihtyy aamupäivisin melkein tunnin verran leikkimatolla, jonka aikana itse syön aamupalan ja lopun ajasta juttelen vauvan kanssa niitä näitä. Iltapäivästä hän nukkuu vaunuissa usein vielä toiset pidemmät päiväunet. Muuten neiti ei paljon päivän aikana nuku, mutta meille se käy ihan hyvin, että yöt nukutaan ja päivät ollaan suurimmaksi osaksi hereillä!

Mitä kuuluu meidän imetykselle? Edelleen suurin osa ravinnosta on rintamaitoa ja minusta tuntuu, että homma on jonkin verran helpottanut alun vaikeuksista huolimatta. Kuitenkin annetaan tai joudutaan antamaan lisäksi pieniä määriä korviketta, sillä välillä en vain saa tyydytettyä neitiä rinnalla, varsinkaan iltaisin. Veikkaan, että imetyksessä/maidon tuotossa on jonkinlainen epätasapaino pitkien yöunien vuoksi, joka tekee kaikkea muuta, kuin stimuloi maidon tuottoa. Minun pitäisi nousta yön aikana kerran tai kaksi ylös pumppaamaan maitoa, mutta olen itsekkäästi valinnut nukkua nuo 7-8 tunnin pätkät kokonaisuudessaan, jonka vuoksi jaksan päivät paljon paremmin. Pitkään minun osalta tämä imetys ei enään valitettavasti tule jatkumaan, sillä töihin meno tosiaan on edessä kuukauden tai kahden päästä. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta pumpata maitoa työpaikalla, joten silloin sitten siirrytään kokonaan korvikemaitoon ja aletaan tietysti pikkuhiljaa maistelemaan kiinteitä.

Neitimme on kasvanut ihan valtavaa vauhtia, hän on jo 6 kiloa ja varmasti on yli 60cm pitkä, sillä useat 62 sentinkin vaatteet ovat jo jääneet pieniksi! Minä vähän väliä pisto sydämmessä kerään pieniksi jääneitä suloisia vaatteita kasaan ja vien niitä säilöön. Onneksi olen valokuvannut paljon eri asuja, että jää kaikista ihanista bodeista ja pöksyistä muistot. Vaikka alkuun luulin, että meillä on ihan liikaa vaateita, niin näin ei tosiaankaan ole. Bodeja kuluu meillä useina päivinä jopa kolme kappaletta, sillä vauvamme pulauttelee maitoa aika useasti, joka saa bodin kosteaksi tuosta kaula-aukon kohdalta. Meillä alkoi tämä maidon pulauttelu tossa kuukauden ikäisenä ja alussa oltiin siitä jonkin verran huolissamme jopa, mutta sitten lääkäri rauhoitteli meitä ettei ole syytä huoleen, sillä neiti on pulauttelun aikana hymyileväinen ja hänen painonsa nousee todella hienosti. Pulautteluun ei liity mitään kipua, joten ei olla siitä nyt stressattu enään sen enempää. Täytyy vaan aina vuorata sohva pyyhkeillä ja sideharsoilla, ettei pääse maidot meidän sohvalle! Pulautteleeko teidän vauvat?

Ajatuksia pitkän taipaleen jäljiltä- tulevaisuuden mietteitä

Neitimme on huomenna 7 viikkoa vanha. En voi uskoa, että synnytyksestä on kulunut jo 7 viikkoa! Vauva-arki rullaa ja emme voisi kuvitellakkaan elämäämme enään ilman pikkuneitiämme, hän on meidän silmäterä, kallein ja rakkain pienokainen, josta olemme niin kiitollisia. Vauva-arki herättää minussa monia eri tunteita, päällimmäisenä kuitenkin kiitollisuus jokaisesta päivästä meidän vauvan kanssa.

Aika lailla kolme ja puoli vuotta sitten aloimme yrittämään raskautta, jota ei sitten alkanutkaan kuulumaan. Voin sanoa, että kolmen vuoden ajan raskaus, vauva ja oma lapsi ovat aiheita, jotka ovat olleet päivittäin mielessä. Yrityksen ajan raskautuminen oli päivittäin elämääni määrittelevä asia ja se on pitkällä aikavälillä todella raskasta mielelle. Monesti raskauden alettua mietin, että muistuttaako vauva päivittäin siitä tuskasta ja kivusta, mitä silloin yritystaipaleen aikana koin. Täytyy rehellisesti todeta, että ivf-hoidon avulla alkanut raskaus ei ole käynyt monestikaan mielessä raskauden puolenvälin jälkeen, saatikaan sitten vauvan syntymän jälkeen. Voinkin todeta, että sillä ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, miten se raskaus on alkanut. Viime päivinä olen kuitenkin pohtinut taas pitkästä aikaa enemmän lapsettomuushoitoja ja muistellut meidän kivistä tietä luultavasti sen takia, kun posti toimitti meille ihanan kortin lapsettomuusklinikalta meidän neidin syntymän johdosta. Saimme myös kyselykaavakkeen raskauden kulusta.

Olen huomannut, että omatkin ajatukset ovat paljon muuttuneet raskauden ja vauvan myötä, ehkä suurimpana se, että osaan olla aidosti iloinen muiden puolesta, jotka ovat viime aikoina kertoneet raskausuutisia, kun vielä vuosi sitten olin kuin katkera perseeseen ammuttu karhu, kun joku tuttava kertoi olevansa raskaana. Nyt olen intoa täynnä, kun kuulen raskausuutisia, se on niin iloinen asia! Edelleen kaikki asian kanssa kamppailevat ovat syvästi mielessäni ja jos kuulen muiden taistelusta hoitojen kanssa, saa se silmäni kyyneliin. Kukaan ei ole ansainnut sitä taivalta, että oman lapsen eteen pitää kulkea niin kivinen tie, saatikaan sitten ettei omaa lasta suoda alkuunkaan. Meidän ensimmäinen ja heti onnistunut ivf-hoito alkoi kutakuinkin vuosi sitten. Voi että kuinka paljon voi vuodessa tapahtua! Nyt onni ja kiitollisuus on niin voimakkaasti läsnä, että en voi edes kuvitella sitä tunnetta, mikä kehossani vallitsi vuosi sitten. Olen aidosti onnellinen kolmen vuoden jälkeen. Ehkä suurin tunne on kuitenkin se, että mieleni on jälleen vapaa! Olen vapautunut niistä raskauden ja vauvan pakonomaisista ajatuksista, jotka hallitsivat elämääni useamman vuoden ajan. Minun ei tarvitse enään koskaan kokea sitä tuskaa, mitä ne jokakuiset pettymykset aiheuttivat!

Ja kyllä, uskallan sanoa, ettei minun tarvitse enään koskaan kokea sitä tuskaa! Meille on tässä ensimmäisten vauva viikkojen aikana tullut mieheni kanssa molemmille vahva tunne siitä, että toista lasta emme halua. Ei sillä, etteikö tämä kivaa olisi, vaan sen vuoksi, että tyttäremme symbolisoi meille todella vahvasti usean vuoden jaksoa elämästämme, joka päättyi meidän kohdalla onnellisesti. Hän on juuri se tyyppi, jonka oli tarkoituskin tulla meidän luokse. Minusta on jopa ihan kauhea ajatella, että jos olisinkin tullut aikaisemmin raskaaksi, niin meillä olisi joku ihan toinen ihminen. Mitä jos alkioista olisikin valittu se seuraava? Silloinkin meillä olisi joku ihan toinen tyyppi luonamme. Emme jotenkin osaa edes kuvitella, että meille tulisi toinen vauva. Olemme niin yltiöonnellisia meidän pienokaisesta, että koplamme tuntuu täydelliseltä juuri näin. Minusta tätä päätöstä/ajatusta on vaikea pukea sanoiksi, mutta näin me molemmat tunnemme tällä hetkellä. Mistä sitä tietää, miten ajatukset muuttuvat tämän vuoden aikana, mutta minä olen vahvasti sillä mielellä, että toista lasta en toivo. En myöskään enään jaksaisi sitä kierron kyttäämistä, hormooneja ja alkionsiirto rumbaa... Monet saattavat pitää meitä itsekkäinä, mutta kukin kantaa omaa mielipidettä tämän asian tiimoilta. Me olemme onnellisia meidän pienen, verta, hikeä ja kyyneleitä kustantaneen  perheen kanssa. Päätimme jo ennen raskauden alkua mieheni kanssa, että naimisiin mennään vasta sitten, kun meidän pienokainen on sen ikäinen, että hän pääsee tietoisesti kokemaan vanhempiensa häät. Odotamme innolla sitä, että tyttäremme pääsee morsiusneidoksi ja kulemaan meidän valat toisillemme. Häätanssi tanssitaan kolmistaan, meidän oma aarre sylissämme. Haluamme myöskin matkustaa ja nähdä maailmaa meidän kolmen koplan voimin. Siltä tällä hetkellä näyttää ja tuntuu meidän tulevaisuus<3

Tyttäremme kasvun näkeminen on jotakin ihmeellistä, jopa taianomaista. Kun väsymys on kova ja ottaa päähän, mietin useasti sitä sydämmessä vallannutta kipua vuosi sitten ja se väsymys ei enään yhtäkkiä tunnukkaan niin pahalta. Lapsettomuushoidot auttavat laittamaan asioita perspektiiviin ja minun on paljon helpompi sietää juurikin väsymystä ja niitä huonompia päiviä sen koetun tuskan ansiosta. Tietyllä tapaa jopa nautin yöheräämisistä ja väsyneestä kropasta ja mielestä. Vauva-arki on rankkaa, mutta niin ihanaa ja sen arvoista! 

Vauva 1kk ikäinen- miten sujuu?

Moikka! Ei ole pahemmin ollut aikaa kirjotella meidän kuulumisia, päivät vierivät hirveetä vauhtia eteenpäin ja vauva pitää tietysti tosi kiireisenä. Vapaa-ajan yritän käyttää lepäämiseen ja tulee tehtyä kaikkea muuta, kuin päiviteltyä blogia.

Vauvamme täytti maanantaina 1kuukauden! Ensimmäinen kuukausi vierähti todella nopeasti, ihan silmän räpäyksessä. Paino nousee hienosti ja uskon, että pituuttakin on tullut kivasti lisää, sillä vaatteet käyvät pieniksi. Meillä on huomenna perus lääkärin tarkastus, jossa katsotaan neidin paino ja pituus. Meidän arki on mennyt ihan kivasti ja olemme löytäneet päivittäisiä rutiineja, jotka saavat vähän rytmiä meidän päiviin.

Vaikka viimeksi vähän kirjoittelin imetyksen vaikeuksista, niin silti en ole vielä lopettanut imettämistä. Suurin osa vauvan ravinnosta koostuu edelleen rintamaidosta, mutta annamme lisänä jonkun verran korviketta. Maitoa riittää kylläkseen yöllä ja aamupäivällä, mutta iltasella maidon tuotanto on riittämätöntä. Tein testin yksi päivä ja pumppasin maitoa läpi päivän, jota annoin pullosta vauvalle. Aamulla saan pumpattua yli puolet enemmän maitoa verrattuna iltaan. Illalla saan kerättyä maitoa vaivaiset 50ml, joka ei tällä hetkellä tyydytä neitiä alkuunkaan. Niinpä illalla annetaan pullo korviketta oman maidon lisäksi, jolla vauva pysyy tyytyväisenä. Kamppailen edelleen yö aikaan kipeiden ja maitoa vuotavien rintojen kanssa.

Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin vauva nukkuu. Tai oikeastaan kuinka pitkiä pätkiä vauva nukkuu yö aikaan. Viime viikonloppua neiti nukkui 6 tuntia putkeen! Heräsin itse pariin kertaan katsomaan, että ollaanko sängyssä vielä elossa:d Olen ottanut sellaisen mentaliteetin, että annan vauvan nukkua niin pitkään kun hän nukkuu, enkä herätä häntä syömään kesken unien, vaikka jotkut niin opastavatkin pienten vauvojen osalta. Niin kauan, kuin kasvu on normaalia, en näe mitään pahaa pitkissä unipätkissä! Päivä aikaan vauva nukkuu huonommin ja viime viikon aikana koen jopa haasteelliseksi saada hänet nukkumaan sisätiloissa päiväsaikaan. Ulkona hän nukahtaa heti, mutta säät ovat olleet niin huonot viime aikoina, että ulos ei ole oikeen voinut mennä. Olen nukuttanut vauvaa vaunuissa eteisessä, sillä siellä on vähän viileämpi kuin olohuoneessa. Vauva nukkuu oikeastaan vain 1-2 pidempää pätkää päivän aikana ja muuten pysyy hereillä.

Viime päivinä olen huomannut, että vauva on alkanut etsimään kontaktia silmillään ja saattaa hetkellisesti katsoa hyvinkin syvälle silmiin. Joka päivä pidämme pienen leikkituokion leikkimatolla, jossa yritän jutella neidille milloin mitäkin. Esittelen myöskin leluja, jotka ovat tarkoitettu +0 kuisille vauvoille. Lelut eivät vielä oikeen saa neidin huomiota. Yritän päivittäin myöskin laulaa aina jonkin suomalaisen lastenlaulun vauvalle tai lukea lorun lorukirjasta. Laulamisesta vauva tuntuu tykkäävän!
Käytän vauvaa myöskin päivittäin mahallaan pienen hetken lääkärin ohjeistuksen mukaan, jotta hän alkaisi käyttämään niskalihaksiaan.

Vauva on minusta suhteellisen vähäitkuinen. Nälkää hän itkee todella voimakkaasti, joka rauhoittuu nopeasti rinnan antamisella. Muuten hän ei oikeen tunnu itkevän päivän aikana. Iltasella saattaa olla pientä unikitinää ja vaippaa vaihtaessa hän silloin tällöin hermostuu. Tai jos vaatteiden päälle pukeminen on hankalaa, saattaa hän hetkeksi pillastua. Muuten itkeminen on todella vähäistä ja siitä ei voi olla kuin kiitollinen. Tottakai tilanne elää ja saattaa olla, että huomenna tai ensi viikolla itkua alkaa tulemaan enemmän. Liike rauhottaa selvästi vauvaa ja erilaisten liikkeiden avulla vauvan saakin rauhoitettua, jos hän sattuu olemaan yliväsynyt tai muuten vain pillastunut. Vaunulenkki tai kotona sylissä kiikuttelu auttaa useasti itkuisuuteen.

Kaiken kaikkiaan meillä menee hyvin ja minusta on alkanut viime päivinä tuntumaan, että olen saanut vähän vauva-arjen juonen päästä kiinni. En ole itse mitenkään yltiöväsynyt, sillä saan lähes joka yö nukuttua kaksi 4 tunnin pätkää, eli unta kertyy sellaiset 7-8 tuntia kahdessa pätkässä. Tänään olimme ensimmäistä kertaa vauva osteopaatin luona, jota suositeltiin meille vaikean synnytyksen jäljiltä. Kerron siitä visiitistä enemmän erillisessä postauksessa!

Hyvää viikon jatkoa kaikille!