torstai 31. lokakuuta 2019

Tarkastuksia ja käytännön asioiden hoitelua

Taas on viikko vierähtänyt eteenpäin ja silti musta tuntuu siltä, että en ikinä saavuta viikkoja 30+0. Huomenna kellossa on 29+0. En tiedä teistä muista, mutta minulla vaihtelee ihan hirveästi se tunne, että kuinka nopsaa nämä raskausviikot vierivät eteenpäin. Nyt on taas tällä viikolla tuntunut siltä, että aika ei kulu ja siihen on vielä ikuisuus, kun saadaan tämä vauva meidän luokse. Anoppi hokee, että nyt se aika vasta alkaa menemään nopeasti ja ei ole enään pitkä aika synnytykseen. Sitten taas kun kerron veljelleni meidän olotilan muuttuneen koko ajan jännittyneemmäksi, sanoo hän, että no onhan tammikuuhun vielä pitkä aika, niin se saa taas intoni laskemaan ihan tyysti ja iskee epäusko, että eihän tässä nyt olla vielä ollenkaan pitkällä.. Kuluisipa viikot vähän nopeammin!

Ensi viikonloppuna suuntaan minilomalle Suomeen ja sitä varten Finnair vaatii tässä vaiheessa lääkärin todistuksen raskaudesta ja sen normaalista kulusta. Minä olin tuttuun tyyliini taas jättänyt asian vähän viime tippaan ja päätin maanantaina mennä lounastauolla synnytyssairaalan kansliaan tämän Finnairin paperin kanssa ja ajattelin, että jätän paperin sinne, jonka gynekologini allekirjoittaa minulle. No eipä se sitten ollutkaan niin mutkaton homma. Sihteeri epäilikin, että gyne ei voi noin vain todistusta allekirjoittaa, sillä minun viimeisimmästä kontrollista on 2kk aikaa hänen luonaan. Lääkärin pitäisi ensin tutkia minut, jotta voisi todistuksen allekirjoittaa. Seuraava kontrolliultrakin on juuri vasta Suomen reissun jälkeen. Arvatkaapa vain oliko siellä mitään vapaita aikoja tarkastuksiin lähipäivinä...no ei tietty. Sihteeri soitti gynelleni ja hän sanoikin, että laita neiti odostushuoneeseen niin teen hänelle alapäätutkimuksen seuraavan asiakkaan jälkeen. Niinpä sain yllättävän sisällön lounastauolleni, kun odotinkin gynen vastaanotolle pääsyä tarkastukseen, että saan sen hemmetin lentotodistuksen. Gyne selitti, että hänen täytyy aina ultrata kohdunkaulan pituus, jotta voi antaa luvan lentämiseen tässä vaiheessa. Niinpä minut ultrattin ja pääsin samalla näkemään meidän neidin pitkästä aikaa ultraruudulta. Hänellä oli kaikki vallan mainiosti ja hän oli kasvanut! Hän oli pää ylösalaisin, eli pää siellä kohdunkaulan tienoilla, niinkuin olin itsekin ajatellut, koska potkut tunnen aina "yläkohdussa" paljon navan yläpuolella. Luulen, että neiti on majaillut koko raskauden ajan siellä ylösalaisin. Kohdunkaulan tilannekkin oli loistava, pituutta oli vielä 4,4 cm jäljellä eli ei vaaraa ennenaikaiselle synnytykselle tässä vaiheessa. Niinpä sain kaikki tarvittavat lippulappuset lentoani varten!

Viime viikolla hoidettin myöskin täällä kaikille kuuluva kotihoidontuki kuntoon synnytyksen jälkeisiksi viikoiksi. Eli täällä tarjotaan pilkkahintaan kotihoidon tukea 4:jäksi viikoksi synnytyksen jälkeen, johon kuuluu neljän viikon ajan 3 x viikossa 4 tuntia kotihoidon apua. He tulevat kotiin heti synnytyksen jälkeen ja tekevät oikeastaan ihan mitä vain pyydetään tai tarvitaan: he siivoavat, tiskaavat, pesevät pyykit, käyvät kaupassa, tekevät ruokaa ja hoitavat vauvaa, jotta äiti saa nukkua tai käydä suihkussa. Se asia on nyt saatu hoidettua ja meidän pitää enään vain soittaa sairaalasta synnytyksen jälkeen heille, niin he ovat heti paikalla, kun ollaan kotiuduttu. Hintaa tälle palvelulle tulee vaivaiset 3e/ tunti kaikkien korvauksien jälkeen. Se kannattaa ehdottomasti hyödyntää. He myöskin opastavat vanhempia vauvan hoidossa alkuun: imetys, vauvan kylvettäminen jne...

Sitten meillä oli tällä viikolla aika kätilön luona, joka kuuluu täällä myöskin lukemattomiin etuihin, joita tarjotaan raskaana oleville. Kätilö tulee synnytyksen jälkeen päivittäin kotiin seuraamaan vauvan ja äidin terveydellistä tilaa. Siinä missä kotihoidon tuki hoitoo huushollia, tulee kätilö hoitamaan vauvan ja äidin terveyttä. He opastavat yksityiskohtaisesti imetyksen kanssa ja seuraavat vauvan painoa ja kaikkea muuta terveyteen liittyvää. Tämä ensimmäinen tapaaminen oli tutustuminen kätilön kanssa ja meiltä kyseltiin kaikki terveyteen ja raskauteen liittyvät asiat heidän tietoonsa. Samalla minut punnittiin, katsottiin verenpaineet, otettiin se Sf-mitta ensimmäistä kertaa ja kuunneltiin vauvan sydänäänet. Sekin asia on nyt hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja heillekkin pitää vain soittaa sairaalasta synnytyksen jälkeen, niin  he ovat kotiutumisen jälkeen ensimmäisenä päivänä meidän luonamme.

Tällä viikolla olivat myöskin saapuneet loput huonekalut, mitä tilattiin vauvan huoneeseen, eli ne odottavat viikonloppua ja hakemistaan sieltä varastosta. Nyt päästään vihdoinkin laittamaan huonekin kuntoon loppujen kamojen osalta. Me olimme jo jonkin aikaa pohtinut, että järjestettäsiinkö vielä raskauskuvaus valokuvaajan kanssa ikuistamaan tämä minun raskausvatsani. Koska emme ole ikinä vielä toteuttaneet mitään kuvausta meistä pariskuntana päädyttiin nyt tähän raskauskuvaukseen ja se olisi tiedossa tänä viikonloppuna! Ollaan käyty katsomassa paikka kuvausta varten ja etsitty vähän inspis- kuvia Pinterestistä, sillä me emme todellakaan ole mitään linssiludeja tai poseeraajia :D Olen kuitenkin innoissani tästä kuvauksesta, sillä jos tämä vaikka jääkin meidän ainoaksi raskaudeksi, niin onhan se kiva, että saa talletettua ammattilaisen avustuksella tämän pötsin kuvien muodossa. Saadaan vihdoinkin meistä parina kaikkia kivoja ja onnistuneita kuvia. Toivottavasti!

Sellaista tänne tällä kertaa... Jospa seuraavalla kerralla voisin jo oikeasti todeta päässeeni sinne +30 kerhoon!

perjantai 25. lokakuuta 2019

28+0: raskauden kolmas ja viimeinen kolmannes käynnistyy!

Tänään on 28+0 eli eikö se nyt tarkoita sitä, että raskauden viimeinen kolmannes alkaa viikosta 29! Hui! Näin pitkälle ollaan tultu. Tuntuu hassulta, että raskaus kestää enään yhden kolmanneksen verran, jos sitäkään. Vaikka tässä nyt vielä on vajaa kolme kuukautta aikaa laskettuun aikaan, niin tunnelma alkaa pikkuhiljaa kyllä muuttumaan odottavaisemmaksi meidän molempien keskuudessa. Apit ja uutiskirjeet lähettävät viestejä, että laskettu aikasi lähestyy. Mies pohtii harvase ilta, että miltähän pienokainen näyttää ja emme malta enään odottaa, että päästään tutustumaan häneen kasvotusten. Kaikki on muuttunut viime viikkojen aikana niin paljon konkreettisemmaksi, sillä vauvan huone on saanut oikeasti sisältöä itselleen, vaatteita on pesty, vaippoja ja hoitotuotteita on alkanut ilmestymään kaappeihin. Häntä kyllä odotetaan ihan mielettömästi! Henkisesti minä odotan ennen synnytystä vielä joulua ja vuoden vaihdetta, jotenkin loppuvuoden pyhät saavat mielen vielä rauhalliseksi. Ensin juhlitaan joulut ja sitten aletaan miettimään synnytystä. Vaikka kovasti läppä välillä lentääkin, että neiti päättäisikin saapua joululaulujen soidessa tai ilotulitteiden paukkuessa tähän maailmaan. Mistä sitä koskaan tietää..

Miten koin raskauden toisen kolmanneksen? Ihan niin kuin minulle kaikki etukäteen sanoivatkin, niin se oli IHANA verrattuna ensimmäiseen kolmannekseen. Viikon 16 jälkeen oloni muuttui oikeasti takaisin normaaliksi ja olen ollut todella energinen näiden viikkojen aikana. Olen nauttinut raskaana olemisesta ja tavaroiden ja vaatteiden hankkimisesta. Mitään raskausoireita ei ole ollut tiheää virtsaamisen tarvetta ja kasvavia rintoja lukuun ottamatta. Olen pystynyt liikkumaan ja syömään hyvin ja olo on ollut suurimmaksi osaksi todella kevyt. Nyt odotankin mielenkiinnolla, että koska oloni alkaa muuttumaan raskaaksi ja väsyneeksi. Salilla ja lenkillä olen nyt alkanut huomaamaan, että tempoa on pitänyt laskea ja hidastaa. Jaksan kyllä tehdä, mutta hengästyn nopeammin ja jos sykkeet nousevat liian korkeiksi, niin se saattaa saada epämukavan olon vatsan ja rinnan seudulle, joka poistuu heti, kun alennan tempoa. Huomaan myöskin, että lihakset kipeytyvät helpommin ja että maitohapot iskevät paljon nopeammin kuin normaalisti. Pyöräily on alkanut vähän vaikeutumaan. Työmatkat taittuvat pyörällä vielä ihan ongelmitta, sillä matkaa tulee vain noin 1 km/suunta. Tässä eräänä päivänä jouduin tekemään pidemmän lenkin pyörällä matkaa kertyen yhteensä noin 10 km ja se kyllä tuntui kropassa. Polvet ottavat polkiessa jonkin verran vatsaan kiinni, joka saa epämukavan olon. Taidan tulevina viikkoina jättää pyöräilynkin pois ja alkaa kävelemään töihin. Ihan vaan jo kaatumisriskinkin vuoksi. Olen itse asettanut pyöräilyrajaksi viikon 30.

Odotan innolla viimeistä kolmannesta ja näitä tulevia odotuksen täyteisiä viikkoja. Tulevina viikkoina tiedossa on vauvan huoneen valmiiksi laittamista, vaunujen ostaminen ja normaalia työ arkea. Tuntuu, että viikonloput aina vierähtää niin nopeasti, ettei ehdi kotona ollenkaan laittamaan paikkoja kuntoon tai tekemään mitään hyödyllistä. Parin viikon päästä suuntaan vielä viimeisen kerran Suomeen ennen synnytystä. Raskaana lentämiseen tässä vaiheessa tarvitaan lääkärin todistus siitä, että raskaus on edennyt  normaalisti ja ilman komplikaatioita. Finnair vaatii tämän todistuksen 28. raskausviikon jälkeen. Lentämään pääsee Finnairilla 36. raskausviikkoon saakka, eli vielä ehdin hyvin mennä piipahtamaan kotona. Meillä oli alun perin tarkoitus viettää joulunpyhät suomessa tänä vuonna, mutta se nyt ei onnistu, sillä en pääse enään lentokoneeseen siinä vaiheessa viikkojen puolesta. Ja tietysti on turvallisempaa olla siinä vaiheessa jo visusti kotona, jos vaikka synnytys käynnistyisikin.

Viimeiseen kolmannekseen kuuluu täällä vielä seurantaultria jonkin verran, seuraava meillä on marraskuun puolessa välissä viikolla 31. Sitten seuraavat ovat viikoilla  36 ja 38 ja sen jälkeen tilanne tarkistetaan viikottain. Lisäksi meillä on jonkin sortin perhevalmennuskurssi tiedossa marraskuussa synnytyssairaalassa. Kurssi koostuu kolmesta iltasessiosta, jossa ensimmäinen käsittelee synnytystä ja kivunlievistystä, toinen imetystä ja kolmannella kerralla mennään tutustumaan synnytys- ja äitiysosastoon, että nähdään ne tilat ihan konkreettisesti, missä sitten päästään tositoimiin parin kuukauden päästä. Vatsa on selvästi taas pyöristynyt, mutta koen sen edelleen todella siroksi verrattuna muihin. Ei minusta takin alta vieläkään päälle näy, että olen raskaana. Nautin kuitenkin vatsasta ja sen kasvamisesta ja odotan mielenkiinnolla, että kuinka valtavaksi se oikeen kasvaa loppua kohden. Tajusin tässä hiljattain, että minulla on enään 7 viikkoa töitäkään jäljellä, ennen kuin jään joululomille ja sitä myötä suoraan äitiyslomalle! Voi kuinka toivon, että vauva pysyisi silloin vielä ainakin pari viikkoa kohdussa, että saisin laitettua kotona paikkoja kuntoon. Voi tietysti hyvin olla, että ääni muuttuu kellossa ja toivon jo siinä vaiheessa, että vauvan vaan tulisi ulos :D
rv 28+0

maanantai 21. lokakuuta 2019

Hankintoja vauvalle

Vingutimme toissa viikonloppuna visaa oikeen urakalla ja shoppailimme paljon kaikkea tavaraa meidän vauvalle. Yhdessä vauvantarvike kaupassa oli tosiaan hullut päivät ja kaikista tuotteista sai -20% alennuksen. Aikaa tuolla kaupassa vierähti puolipäivää, kun kierreltiin ja kerättiin kaikki tarvittava ostoskärryihin. Isommat ostokset eli vauvan huoneen huonekalut piti erikseen ilmoittaa kassalle, josta ne joko tilattiin tai saatiin varastosta suoraan mukaan. Meillä on nyt hankittuna melkein kaikki jutut rattaita lukuun ottamatta. Pankkitilitkin tyhjenivät kiitettävästi :D
Emme saaneet vielä läheskään kaikkea tavaraa mukaamme, sillä ensinnäkään ne eivät olisi mahtuneet kaikki kerralla autoomme ja lisäksi osa huonekaluista piti tilata, koska niitä ei ollut varastossa enään jäljellä. Ajattelin vähän jakaa tavarahankinta postauksia pienempiin osiin ja aloitan niillä, mitä saatiin heti mukaamme.

Ostimme autoon turvakaukalon ja alustan vai telakaksiko sitä kutsutaan. Tämä oli meille yksi vaikeimmista valinnoista, sillä tämä kaukalo on pakollinen olla mukana sairaalassa ja siellä vauvan päivähoidossa, kun hän sinne menee. Vauva pitää aina jättää hoitoon tässä turvakaukalossa. Tämä pitää myöskin saada rattaiden runkoon kiinni merkistä riippumatta. Päädyimme Maxi-cosin malliin,  jonka saimme napattua mukaamme lisäalennuksella, sillä kyseessä oli kaupan varaston viimesimmät tuotteet. Hintaa tälle kaukalolle ja alustalle tuli nyt 309€ normaalin 400€ sijaan. Malli on maxi cosin Pebble Plus i-size turvasysteemmillä, jossa on istuimen pienentäjä ja vaimennin, eli se tukee vauvaa erityisen paljon siinä vaiheessa, kun hän on ihan pieni. Sen vaimentimen ansiosta vauvan pää ei pääse lyömään istuimen laitoihin vaan pysyy tukevassa asennossa. Jalustankin saimme mukaamme, mutta se on vielä pahvilaatikossa. Siihen samaiseen jalustaan ostettiin myös turvaistuin, suositus oli kaupan puolesta pitää vauvaa noin 6-8kk ikäiseksi (riippuen kasvuvauhdista) tässä kaukalossa ja sitten siirtyä turvaistuimeen.
Erittäin tärkeä hankinta meille oli kantoreppu, sillä käymme viikonloppuisin paljon "vaeltamassa" tai kävelemässä luonnossa ja haluamme jatkaa tätä tapaa vauvan kanssa. Niinpä kantorepun tulee olla hyvä, että päästään vauvan kanssa lenkkeileen. Olin ajatellut ensin Stokken kantoreppua, kunnes minulle alettiin puhumaan Tulan repusta ja sain kokeillakkin tätä kälyni luona ja olin heti ihan myyty repun helppokäyttöisyydestä verrattuna Stokken malliin. Meille suositeltiin Tulan Free- to- grow mallia, mutta sitten meille selvisi, että siinä voi pitää vauvaa edessä vain pois päin itsestään. Tulan Explore mallissa vauvan voi kääntää myös itseensä päin. Niinpä me päädyttiin sitten Tulan Explore- malliin, jonka hinnaksi tuli about 130€ alennuksen kanssa. Kuosiksi valikoitui harmaa "sleepy dust" valkoisilla kolmioilla. 
Ostimme vauvalle unipesän, sillä aiomme laittaa vauvan heti pinnasänkyyn nukkumaan. Alussa hän saa nukkua tässä unipesässä, että on turvallinen ja tiivis tunnelma. Mietimme paljon unipesä- mallia, sillä niissäkin on ihan hirveästi kaikkia eroja! Olin ihastunut done by deer unipesien kuoseihin, mutta kun aloimme kaupassa vertailemaan niitä pesiä muiden merkkien kanssa, niin ne done by deer pesät olivat todella tukemattoman tuntuisia. Valitsimmekin Doomoon unipesän, jossa on aero-sleep vuoraus, eli hengittävä rakenne, joka suojaa vauvan hengittämistä, jos hänellä sattuu vaikka olemaan käsi suun tai nenän päällä nukkuessa. Pesä on todella tukeva joka puolelta ja lisäksi siinä on kätevä "free to grow" säätelymahdollisuus, eli pesää saa kätevästi muunneltua pienestä suuremmaksi sitä mukaan, kun vauva kasvaa. Lisäksi siinä on vyö, jolla vauvan saa pesään kiinni, jos sille on tarvetta. Päällyksen saa myöskin kätevästi otettua irti pesästä pesemistä varten. Hintaa unipesällä oli alennuksen kanssa noin 60€.
Ostimme doomoolta myöski imetystyynyn, jota olen käyttänyt jo nyt nukkumiseen, koska sillä saa tuettua vartalon kivasti kyljellään nukkuessa. Imetystyynyä minulle on suositeltu paljon, sillä imettämisellä voi oikeasti kai saada niskan ja hartiat todella jumiin. 
Ostimme myöskin kaksi hoitoalustaa- tai tyynyä, yksi vauvan huoneen hoitopäoydälle ja yksi alakertaan keittiöön ja olkkariin vaipan vaihtamista varten. Ostimme myöskin pari päällysliinaa tyynyihin, ihan yksivärisenä harmaa ja puuterin pinkki. Minun tekisi vielä mieli katsoa joitakin kivempia päällisiä jostakin..

Vauvan huoneeseen ostimme sängyn ja hoitopäoydän. Sängyn saimme jo mukaamme ja se koottiinkin eilen. Hoitopöytä toimitetaan lähipäivinä, sillä sitä ei ollut enään varastossa. Nyt meillä onkin kaikki tarvittava vauvan huoneeseen ja minulla sormet jo syyhyää, että pääsen laittamaan kaikkea paikoilleen. Ostetuista huonekaluista ja huoneesta teen erillisen postauksen, kunhan saamme kaiken paikalleen. Kaikki imetykseen liittyvät jutut: pulloja, sterilisaattori, rintapumppu ja niin edelleen saamme mieheni veljen vaimolta. Sen lisäksi saamme sitterin, Stoken Tripp Trapp tuolin newborn-setin ja kylpyammeen heiltä. Ne tavarat odottavat vain hakemistaan. 
Nyt meiltä puuttuu enää vaunut. Pidämme niiden osalta silmiä auki, josko jossakin liikkeessä olisi hyvä tarjous. 


perjantai 11. lokakuuta 2019

26+0: O'Sullivan- raskausdiabetes seula ja sen tulokset

Suomessa tehdään ymmärtääkseni kaikille raskaana oleville ainakin ensimmäisessä raskaudessa niin sanottu sokerirasituskoe, joillekkin jopa kaksi kertaa, jos kuuluu riskiryhmään. Kyseessä on OGTT- testi, eli oral glucose tolerance test. Siinä katsotaan aamulla ensin paastosokeri, jonka jälkeen juodaan 75g glukoosia ja otetaan verensokeri 1 ja 2 tunnin jälkeen. Täällä käytettiin muutama vuosi takaperin vielä samaa testiä, kunnes taas jotakin uutta tutkittiin ja päädyttiin mm. Amerikan ja muun keski-Euroopan kanssa samaan kaavaan, että kaikille raskaana oleville tehdäänkin vain tämä O'Sullivanin seula, joka saa hälytyskellot soimaan, jos siihen on aihetta. Luin jostakin, että yksi syy tämän systeemin käyttöön otosta perustui siihen, että raskaana olevat naiset kokivat sokerirasituskokeen todella raskaaksi ja ärsyttäväksi ja lisäksi töistäkin piti ottaa vapaata puoleksi päiväksi.

Täällä raskausdiabetesta seurataan  näin:
- rv 12: paastosokerikoe, jos tulos normaali, niin O'Sullivan seula rv 26.
Jos tulos on poikkeava, niin O'Sullivan seula saman tien.
- rv26: O'Sullivan seula, jos tulos normaali, ei sinulla ole riskiä raskausajan diabetekseen. Jos tulos poikkeava, niin seuraavalla viikolla OGTT eli sokerirasituskoe. Noin 80% positiivisesti testatuista O'Sullivaneista sairastaa raskausdiabetesta.

Minulta otettiin keskiviikkona lääkärin luona tämä O'Sullivanin seula. Testi on pelkistetty versio sokerirasituskokeesta, jossa juodaan vapaavalintaisena aikana päivästä 50g glukoosia ja siitä tasan tunnin päästä otetaan verikoe, jolla mitataan sokeriarvo. Testiä ei saa toteuttaa aamulla paastoamisen jälkeen. Päivän aikana tulee syödä normaalisti. Ainoastaan sen juoman ja verikokeen välillä ei saa syödä mitään. Minulla oli lääkäriaika klo 18 illalla, niinpä join tämän ihanan makuisen sokerilitkun klo 17, eli tuntia ennen näytteen ottoa. Arvon tulee olla alle 7,7 mmol/L, jolloin  sinulla ei ole vaaraa diabetekseen. Jos arvo on tuon 7,7 tai enemmän, on sinulla 80% mahdollisuudella raskausajan diabetes. Olin kuullut paljon kauhutarinoita tästä juomasta ja kuinka se sai heikon olon aikaan, mutta kaikki meni todella näppärästi ja juoma ei saanut ainakaan minussa juurikaan mitään tuntemuksia aikaan. Eilen soitin lääkärilleni, joka oli saanut tuloksen labrasta ja arvo oli minulla 5,2 mmol/L, eli kaikki oli siltä osin erittäin hyvin! Helpotus! Raskausajan diabetes olisi ollut minulle jotenkin todella vaikea asia käsitellä, sillä inhoan dieettejä, vaikka syönkin todella terveellisesti ja liikun paljon. Onneksi on tämäkin testi nyt poissa päiväjärjestyksestä, eikä tarvitse murehtia niistä sokereista sen enempää. Tämä oli testi, joka pelottia minua etukäteen eniten näistä kaikista raskausajan testeistä.

Lääkärikäynnillä sain taas pissata purkkiin, josta katsottiin proteiinit ja sokerit sekä jotakin muita infektioita. Minut punnittiin ja katsottiin verenpaineet ja kuunneltiin vauvan sydänäänet ja istukan virtaukset. Kaikki oli mallillaan! Lopuksi saimme mieheni kanssa molemmat sen hinkuyskä rokotuksen, koska se on pakollinen nykyään. Tätäkin asiaa juttelin äitini kanssa ja hän osasi terveysalan ammattilaisena kertoa, että suomessa on viime vuonna tehty päätös, että kaikki 25- vuotiaat rokotetaan toistamiseen hinkuyskälle, koska ne sairauskannat ovat muuttuneet vuosien kuluessa niin paljon. Täällä tuli myöskin viime vuonna voimaan tämä raskaana olevien rokottaminen juurikin samoista syistä. Verikokeiden yhteydessä minulta tarkistettiin myöskin kaikki vitamiinit, rauta, hemoglobiini, toksoplasmoosi ja sytomegalovirus eli CMV. Täällä testataan jo raskauden alussa, että onko nainen immuuni toksoplasmoosille ja CMV:lle, vai pitääkö hänen olle varovainen raa'an lihan, kissojen ja pienten lasten eritteiden kanssa. Koska minä en ole ikinä sairastanut toksoplasmoosia, seurataan sitä nyt joka lääkärikäynnillä, etten vain ole sairastanut sitä nyt raskauden aikana. CMV:lle olinkin immuuni, eli minun ei tarvitse varoa pienten lasten ja vauvojen seurassa oloa.

Painoa oli tullut 1,7 kg lisää viime kertaisesta lääkärikäynnistä 6 viikkoa sitten. Alkupainoon verrattuna painoa on nyt 4kg enemmän. Ei kai mitenkään ihan hirveän paljon. Vaikea tietysti arvioida, kuinka paljon sitä painoa on vielä tulossa...lopuksi sain vielä lääkäriltä reseptin kouraan influenssarokotetta varten, joka pitäisi käydä laittamassa marraskuun puolessa välissä. Se ei ole pakollinen ja nyt pähkäilenkin, että otanko sen vai en. Olen pari kertaa ottanut influenssarokotteen, ja olen joka kerran jälkeen saanut hirveän flunssan rokotuksen laiton jälkeen. Jotenkin minua hirvittää ottaa se rokote, jos tulen taas kipeäksi sen jälkeen. Toisaalta nyt kannan jotakin niin arvokasta mukanani, etten haluasi riskeerata, että saan vielä ennen synnytystä jonkun influenssan.
Mitä mieltä te olette influenssarokotteesta? Aiotteko te nyt raskaana olevat ottaa rokotteen? Vai onko se jopa pakollinen suomessa?

Oikeen hyvää viikonloppua kaikille!



tiistai 8. lokakuuta 2019

Ostoksia, tuliaisia ja kuulumisia

Taisin viimeksi sanoa, että lopetan vauvanvaate ostokset hetkeksi ja keskityn vauvan tarvikkeisiin. No ei se nyt sit ihan kokonaan onnistunut..vauvalle on taas tarttunut vaatetta mukaan. En ole kylläkään tietoisesti ostanut uusia vaatteita, uudet jutut on tarttunut mukaan alennusrekeistä hetken mielijohteesta ja kun sen sai niin halvalla- meiningillä :D Lisäksi sain äidiltäni suomen tuliaisia, kylläkin paljon itse tehtyjä, mutta myös ostettuja. Puolustuksekseni voin kuitenkin todeta, että myös tavaroiden konkreettista ostos- sunnittelua on tapahtunut. Olimme vauvantarvike liikkeessä viikonloppuna ja teimme listan kaikista tavaroista, mitä tarvitsemme ja haluamme ostaa. Kyseinen liike järjestää ensi viikonloppuna jonkun sortin hullut päivät ja kaikista tavaroista saa -20% alennusta, joten mehän marssimme sinne nyt viikonloppuna listamme kanssa ja ostamme kaiken tarvittavan kerralla alennuksesta! Ainoa mitä emme sieltä liikkeestä saa, on vaunut, koska olemme päätyneet Stokken Trailz- malliin ja juuri niitä ei myydä kyseisessä liikkeessä.

Ostin Finlaysonilta ensimmäisen pussilakana setin vauvan pinnasänkyyn muumimamma ruusutarha- kuosilla. Tykkään kovasti kyseisestä kuosista, sillä olin jo aiemmin ostanut samasta koristetyynyn sohvallemme. Lisäksi tilasin Lindexiltä vauvanpeiton vaunuihin ja missä sitä nyt ikinä tarvitseekaan. 
Jumpsuitteja oli tarkoituskin vielä pari hommata ja päädyin Newbien neulepotkupukuun, joka on ihan pienessä koossa nyt talveksi hankittu. Lisäksi ostin Polarn o pyretiltä tuon metsä- kuosisen puvun sitten vähän isommassa koossa ensi syksyksi. Sukkia on nyt myöskin hommattu ja niitä on riittävästi. Kuvassa on myöskin itse tehdyt lapaset ja villasukat harmaan sävyssä. Noi myssyt on puuvillasia sisämyssyjä vauvalle heti alkuun.
Polarn o pyretiltä tuli myöskin mukaan noi legginsit ja tuon Blaan jääkarhubodyn meidän äiti oli bongannut Prisman alennusrekistä. Siellä myytiin noita viimesiä Blaan vatteita 50% alennuksella. Lisäksi ostin itse yhdet Newbien henkseli- collegehousut ja Lindexiltä tuollaisen kietaisubodyn, koska niitä minulla on liian vähän...

Tässä kuvassa on vielä Blaan valasbody, joka oli Prismassa pari viikkoa sitten jo -70% alennuksessa! Tottakai se piti ostaa, koska se on super suloinen ja ihanan värinen. Ehkä vähän enemmän poikamainen, mutta musta voi ihan hyvin laittaa tytönkin päälle. Sitten siinä on anopilta saadut Molon harmaat kollarit ja itseni lelukaupan alerekistä löytämä Punahilkka ja susi- body belgialaiselta merkiltä Froy & Dind. Siinä on myöskin lahjaksi saatuja mekkoja Burp- Eat- Shit-Sleep nimiseltä merkiltä. Heillä on kanssa ihan kivoja juttuja myynnissä. Toi myssy ja hiuspanta ovat myöskin BESS:in mallistoa ja samassa lahjapaketissa saatuja. Lisäksi siinä on äitini kutoma merinovilla neuletakki ja polarn o pyretin sukkikset.

Olen tehnyt listan kaikista vauvan vaatteista ja laskenut aina koko luokkaa kohden paljonko minulla on bodeja, housuja, yökkäreitä...luulen, että vaatteita alkaa olemaan ihan riittävästi pienemmissä koissa 56 ja 62. 68 ja 74 kokosia ei ole vielä tarpeeksi, mutta niitä ehtii sitten ostamaan sitä mukaan kun vauva kasvaa. Laitoin itse ison kasan omia vanhoja vaatteita kirpparille, josta käytin tulot uusiin vauvan vaatteisiin. Näin en ole kuluttanut varojani uusien vaatteiden kanssa. Ja nyt näyttää vahvasti siltä, että ensi viikonloppuna hommataan suuri osa tarvikkeista sieltä hulluilta päiviltä, niin josko seuraava postaus olisikin suuremmista hankinnoista, eikä aina vaan vauvan vaatteista :D
rv 25+4
Tänään on viikko 25+4. Vatsa kasvaa tsaiseen tahtiin, mutta maha ei silti ole ollenkaan vielä tiellä. Ehkä kun kumarrun laittamaan sukkia jalkaan, niin tunnen rintani ottavan kiinni vatsaan. Treenaaminen onnistuu kuitenkin vielä ihan super hyvin ja olen pystynyt käymään kuntosalilla ihan normaalisti useamman kerran viikossa. Lihakset on alkanut ehkä reagoimaan vähän helpommin rasitukseen ja hengästyn jonkin verran nopeammin lenkkien aikana, mutta muuten menee vielä kovaa! Tällä viikolla minulla on lääkärin tarkastus, jossa minulle tehdään nykyään kaikille pakollinen raskausdiabetes- seula, annetaan se hinkuyskärokote ja kuunneellaan sydänäänet. Täällä on sen RADI:n suhteen taas vähän eri systeemi kuin suomessa, mutta kerron siitä sitten lääkärikäynnin jälkeen lisää. Sokerirasitus tehdään vain siinä tapauksessa, jos seulassa on jotakin häikkää. Joten fingers crossed, että selviäisin sillä pelkällä seula testillä...





Odotus on päättynyt- kiitos

Moikka! Niinkuin olettekin huomanneet, niin hiljaiseloa on ollut ilmassa viime aikoina..ei ole aika eikä rahkeet riittänyt blogin päivittämi...