Niinkuin olen aiemmin useaan otteeseen maininnut, niin olen ulkosuomalainen. Expatti. Tai miksi meitä sitten kutsutaankin. Asun keski-Euroopan ytimessä, Belgian flaamin kielisellä alueella lähellä Brysseliä. Ajauduin tänne aikoinaan jo ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Tarkoitus oli viettää välivuotta ja nähdä vähän Eurooppaa...mutta elämä jotenkin jätti minut tälle tielle ja 10 vuotta myöhemmin olen edelleen tällä tiellä...Olen opetellut flaamin kielen eli ns. hollannin kielen ja elänkin nykyään hyvin pitkälle sillä kielellä jokapäiväistä elämääni. Tein maisterin tutkinnon yliopistossa täällä flaamin kielellä. Puhumme belgialaisen avopuolisoni kanssa ainoastaan flaamia keskenään ja teen töitä flaamin kielellä. Kieli sujuu minulta todella hyvin ja ihmiset hämmästelevät kuinka sujuvaksi kieleni on muotoutunut. Ylistän heille suomen vahvaa opetusjärjestelmää, josta saa todella vahvan pohjan kaikelle oppimiselle!
Vauva- uutisten jaettuamme olemme tietenkin saaneet paljon uteluita liittyen vauvan kasvatukseen kaksikielisessä ja kaksikulttuurisessa perheessä. Ajattelinkin koota vähän ajatuksiani liittyen vauvan kasvatukseen meidän tilanteessamme:
Kieli:
Minulle oli alusta asti ihan selvää, että minä tulen puhumaan vauvalle suomea koko ajan. Puolisoni on vahvasti samaa mieltä ja toivoo myöskin, että meidän tyttö oppisi sekä hollannin, että suomen kielen. Olen yrittänyt lueskella vinkkejä tähän kaksikielisyyteen liittyen ja tärkeintä tuntuu olevan jämptiys tässä asiassa. Minä puhun vain ja ainoastaan suomen kieltä, vaikka isä puhuisi samaan aikaan hollannin kieltä. Sillä tavalla vauvalle tulee alusta asti selväksi, että äiti on se, jolle saa puhua vain suomea ja isä se, jolle vain hollantia. Yritämme pitää tästä "säännöstä" kiinni hinnalla millä hyvänsä. Vaikka oltaisiin sukuloimassa ja kaikki pälpättäisivät hollantia ympärillä, niin minä puhun suomea lapsen kanssa. Itse näen kaksikielisyyden enemmän rikkautena, kuin haittana. Vaikka suomi nyt ei mikään kovin hyödyllinen kieli ole maailman mittakaavassa, niin vauvamme sukulaiset ovat kaikki minun puoleltani suomalaisia ja haluan, että hän pystyisi kommunikoimaan heidänkin kanssaan.
Kansalaisuus:
Haluamme ehdottomasti molemmat antaa lapsellemme kaksoiskansalaisuuden heti alusta alkaen. Hänestä tulee siis puoliksi suomalainen ja puoliksi belgialainen. Kansalaisuus on helpompi antaa syntymän yhteydessä, kun jälkikäteen, jolloin eteen tulee hakuprosessi ja vaikka mitä lappusten täyttöä. Haluan myöskin opettaa lapsemme alusta alkaen olemaan ylpeä hänen juuristaan ja siitä, että hänen vanhempansa tulevat eri maista. Tuplakansalaisuus antaa lapselle enemmän mahdollisuuksia myöhemmin. Tulemme myöskin kannustamaan häntä esim. vaihto-opiskeluun hänen toisessa kotimaassaan suomessa, että hän oppisi ja näkisi suomesta enemmänkin sinä aikana.
Kulttuuri:
Koska elämme täällä, niin belgian kulttuurin oppiminen tulee olemaan hänelle arkipäivää. Minun vastuulle jää, että lapsemme oppii asioita suomen kulttuuriin liittyen. Tulemme hankkimaan pääasiassa suomalaisia lastenkirjoja, satuja ja leluja. Hänelle tullaan näyttämään pääasiassa suomalaisia piirrettyjä ja elokuvia. Ihan vaan jo kielen oppimisenkin takia. Hän tulee tuntemaan muumit ja Mauri Kuntaan sadut, siitä minä pidän huolen :) Yritämme myöskin vierailla Suomessa mahdollisimman useasti lapsen kanssa, jotta hän näkee suomen perhettään ja näkee suomen kauneuden: suomen kauniin ja puhtaan luonnon. Haluan, että lapsemme pääsee kesäisin mökille, jossa pääsee järveen uimaan ja leikkimään. Niin pieniä iloja suomalaiselle, mutta suuri rikkaus belgialaiselle, jolle se ei todellakaan ole arkipäivää. Haluan näyttää lapsellemme, mistä hänen äitinsä on kotoisin. Olemme remontoineet vanhan talon läpikotaisin täällä, jonne on nyt hiljattain tehty myöskin sauna. Tietysti ensikädessä minulle :D, mutta se on myöskin meidän lapsellemme, jotta hän oppii saunomisen kauneuden!
Nimi:
Mieheni on alusta alkaen toivonut, että antaisimme vauvalle suomalaisen etunimen. Niinpä olemmekin alkaneet miettimään suomalaista nimeä tytöllemme. Nimen pitää tietenkin olla sellainen, että sen lausuminen onnistuu myös täällä ilman suurempia ongelmia :D ä:t ja ö:t eivät tule kuuloonkaan! Sukunimi tulee miehen nimen mukaan. Täällä ei naiset ota miehen sukunimeä naimisiin mentäessä, joten isä ja lapset kantaa miehen nimeä ja naisella on sitten oma tyttönimensä. Suomalainen nimi on minusta kiva ele lapselle, jonka avulla hän tulee erottumaan joukosta ja hän saa nimen, jota täällä ei kenelläkään muulla ole. Se vahvistaa hänen puoliksi suomalaista identiteettiään entisestään.
Tässä on nyt vähän listattu tärkeimpiä asioita, mitä olen tähän mennessä miettinyt lapsemme osalta. Kaksoiskansalaisuus ja - kulttuurisuus tuo varmasti paljon enemmän kaikkea mukanaan, johon törmäämme vasta lapsen jo synnyttyä.
Täytyy myöhemmin tehdä vielä oma postauksensa liittyen minun äitiyslomiini ja miten ne poikkeavat suomen kanssa. Oma perheeni Suomessa järkyttyi jo pahan kerran kun juttelin heille minun tulevista äitiyslomistani :D
keskiviikko 31. heinäkuuta 2019
maanantai 29. heinäkuuta 2019
Mietteitä vatsan kasvuun ja ensimmäisiin liikkeisiin liittyen
Tänään mennään siirron mukaan 15+3 ja viimesimmän ultran mukaan 15+5. Siis jo 16. raskausviikko menossa! Olen viime päivinä alkanut paljon miettimään, että missähän vaiheessa tästä raskaudesta alkaa näkymään jotakin ulospäin. Minusta ei näy vielä yhtään, että olen raskaana. Itse olen nyt viime päivinä huomannut sellaisen ihan todella pienen vatsakummun muodostumisen tonne alavatsalle. Sen tuntee parhaiten makuu asennossa, kun vatsa on ihan suorassa. Itse jotenkin huomaan sen pienen kummun jo suihkussa käydessäni, jonka vuoksi päätin alkaa ottamaan kerran viikossa kuvan omasta sivuprofiilistani, että pääsee seuraamaan vatsan kasvua paremmin. Kuvassa vatsa ei taas mielestäni erottunut vielä ollenkaan :D Koska olen todella sportti-kroppainen, minulle on sanottu usealta taholta, että minusta ei välttämättä ennen puolta väliä vielä tulla huomaamaan mitään. Treenatut vatsalihakset kuulemma pitävät kasvavaa kohtua pitkään piilossa. Vatsa saattaa pullahtaa vasta juurikin puolivälin tietämillä vähän näkyviin.
Nyt olen kuitenkin monelta taholta saanut hämmästelyjä, koska minusta ei vielä näy yhtään mitään ulos päin. Pari jo raskaana ollutta tuttuani näkivät minut ensimmäistä kertaa raskauden aikana ja ihmettelivät, kuinka minusta ei vielä näy mitään! Heillä oli kuulemma alkanut näkyä jo ensimmäisen kolmanneksen viimeisillä viikoilla. Eräs ystäväni kertoi ottaneensa raskaushousut käyttöön viikolla 10! Eilen näin yhtä hyvää ystävääni, joka on minua 4 viikkoa jäljessä, eli 12. viikko menossa. Hänelläkin oli jo 3 kertaa niin iso kumpu kuin minulla! Hänellä on kylläkin jo toinen raskaus menossa, että sekin saattaa vaikuttaa. Nyt olenkin alkanut toden teolla pohtimaan, että onko se ihan normaalia, jos vatsa ei näillä viikoilla vielä näy oikeen mihinkään suuntaan? Sellainen ihan pikkuinen kumpu on siis muodostunut.
Eilen hampaita harjatessa tunsin sisälläni yhtäkkisen hennon liikehdinnän tunteen. Tunne, jota en ole vielä koskaan aikaisemmin kokenut. Ensimmäinen ajatukseni olikin, että olikohan se sikiön potkaisu tai jotakin liikehdintää...Se tunne loppui hyvin nopeasti ja sen jälkeen ei ole taas tuntunut mitään. Jotenkin päädyin senkin osalta siihen, että se oli vain jotakin suoliston toimintaa. Liikkeiden tuntemisesta olen myöskin kuullut niin paljon eri tietoa, että en uskalla luottaa vielä siihen, että eilen olisin tuntenut jotakin. Toiset sanovat, että 16. viikosta alkaen ja toisilla on alkanut tuntua vasta jossakin 19.- 20. viikolla. Taitaa liittyä paljon myöskin istukan paikkaan, että kuinka niitä liikkeitä alkaa tuntumaan.
Alkuraskaudessa mietin, että toivottavasti pysyisin pitkään pieni mahaisena. Kyllähän siitä vauvavatsasta ehtii sitten vielä nauttimaan riittävästi raskauden viimeisellä kolmanneksella. Nyt on sitten kuitenkin vauvamaha alkanut kutkuttelemaan. Olisi niin kivaa ja raskaudesta tulisi paljon konkreettisempi, jos vatsa alkaisi vähän pyöristymään pikkuhiljaa :D Kaippa se tästä tulevina viikkoina pongahtaa vähän esille. Olisi myöskin ihana alkaa tuntemaan niitä sikiön liikkeitä. Nyt on jotenkin sellainen välitila vaan menossa, että voisi jopa unohtaa edes olevansa raskaana. En oikein uskalla alkaa edes miettimään mitään hankintoja, kun eihän mulla edes ole vielä mitään raskaus vatsaa :D Viikon päästä minulla on 17. viikon lääkärin tarkastus, jossa kuunnellaan sikiön sydänäänet, otetaan pissanäyte, punnitaan ja katsotaan verenpaineet. Rakenneultra meille on varattu syyskuun ihan alkuun raskausviikolle 21. Sinne on vielä kuukauden verran odotettavaa. Ihan kiva, että pääsee tässä välissä kuuntelemaan niitä sydänääniä omalääkärin luona.
Koska teillä muilla alkoi näkymään raskaus ulospäin ihan vaatteidenkin läpi? Entäs millä viikolla tuntui ensimmäiset liikkeet ja miten kuvailisit ensikertalaiselle sitä tunnetta?
Nyt olen kuitenkin monelta taholta saanut hämmästelyjä, koska minusta ei vielä näy yhtään mitään ulos päin. Pari jo raskaana ollutta tuttuani näkivät minut ensimmäistä kertaa raskauden aikana ja ihmettelivät, kuinka minusta ei vielä näy mitään! Heillä oli kuulemma alkanut näkyä jo ensimmäisen kolmanneksen viimeisillä viikoilla. Eräs ystäväni kertoi ottaneensa raskaushousut käyttöön viikolla 10! Eilen näin yhtä hyvää ystävääni, joka on minua 4 viikkoa jäljessä, eli 12. viikko menossa. Hänelläkin oli jo 3 kertaa niin iso kumpu kuin minulla! Hänellä on kylläkin jo toinen raskaus menossa, että sekin saattaa vaikuttaa. Nyt olenkin alkanut toden teolla pohtimaan, että onko se ihan normaalia, jos vatsa ei näillä viikoilla vielä näy oikeen mihinkään suuntaan? Sellainen ihan pikkuinen kumpu on siis muodostunut.
Eilen hampaita harjatessa tunsin sisälläni yhtäkkisen hennon liikehdinnän tunteen. Tunne, jota en ole vielä koskaan aikaisemmin kokenut. Ensimmäinen ajatukseni olikin, että olikohan se sikiön potkaisu tai jotakin liikehdintää...Se tunne loppui hyvin nopeasti ja sen jälkeen ei ole taas tuntunut mitään. Jotenkin päädyin senkin osalta siihen, että se oli vain jotakin suoliston toimintaa. Liikkeiden tuntemisesta olen myöskin kuullut niin paljon eri tietoa, että en uskalla luottaa vielä siihen, että eilen olisin tuntenut jotakin. Toiset sanovat, että 16. viikosta alkaen ja toisilla on alkanut tuntua vasta jossakin 19.- 20. viikolla. Taitaa liittyä paljon myöskin istukan paikkaan, että kuinka niitä liikkeitä alkaa tuntumaan.
Alkuraskaudessa mietin, että toivottavasti pysyisin pitkään pieni mahaisena. Kyllähän siitä vauvavatsasta ehtii sitten vielä nauttimaan riittävästi raskauden viimeisellä kolmanneksella. Nyt on sitten kuitenkin vauvamaha alkanut kutkuttelemaan. Olisi niin kivaa ja raskaudesta tulisi paljon konkreettisempi, jos vatsa alkaisi vähän pyöristymään pikkuhiljaa :D Kaippa se tästä tulevina viikkoina pongahtaa vähän esille. Olisi myöskin ihana alkaa tuntemaan niitä sikiön liikkeitä. Nyt on jotenkin sellainen välitila vaan menossa, että voisi jopa unohtaa edes olevansa raskaana. En oikein uskalla alkaa edes miettimään mitään hankintoja, kun eihän mulla edes ole vielä mitään raskaus vatsaa :D Viikon päästä minulla on 17. viikon lääkärin tarkastus, jossa kuunnellaan sikiön sydänäänet, otetaan pissanäyte, punnitaan ja katsotaan verenpaineet. Rakenneultra meille on varattu syyskuun ihan alkuun raskausviikolle 21. Sinne on vielä kuukauden verran odotettavaa. Ihan kiva, että pääsee tässä välissä kuuntelemaan niitä sydänääniä omalääkärin luona.
Koska teillä muilla alkoi näkymään raskaus ulospäin ihan vaatteidenkin läpi? Entäs millä viikolla tuntui ensimmäiset liikkeet ja miten kuvailisit ensikertalaiselle sitä tunnetta?
maanantai 22. heinäkuuta 2019
nipt-testin tulokset ja sukupuolen paljastus
Pienen tauon jälkeen on aika tulla kirjottelemaan kuulumisia. Kotiuduimme suomen lomareissulta ja kotona meitä odotti kirje sairaalan ihmisen perimätieteen yksiköstä. Tiesimme heti, että kuoressa on pari viikkoa sitten tehdyn nipt-testin tulokset. Tiesimme myöskin uutisten olevan hyvät, sillä meille olisi soitettu henkilökohtaisesti, jos jotakin olisi löytynyt. Kirjeessä oli listattu tutkimustulokset kromosomi 21 (Downin syndrooma), kromosomi 18 (Edwardsin syndrooma) ja kromosomi 13 ( Pataun syndrooma) osalta, joiden kaikkien tulokset olivat normaalit. Kirjeessä kirjoitettiin, että riski vauvamme osalta näihin poikkeamiin on olematon. Helpotus! Meidän sairaalan labra on ilmeisesti yksi Euroopan edelläkävijöistä nipt-testauksen osalta, jonka vuoksi kaikille sairaalan asiakkaille tehdään nipt plus-testaus. Se tarkoittaa sitä, että vauvan kaikki kromosomit tutkitaan erikseen, ei siis ainoastaan noita 21, 18 ja 13. Sen lisäksi testistä saadaan tietoa äidin terveyteen liittyen. Testin avulla voidaan löytää esimerkiksi jos äidillä on jokin syöpä. Nämä plus- testauksen tulokset olivat kaikki normaaleja.
Nipt-testin avulla katsotaan myöskin vauvan sukupuoli ja se on aina 100% varma, kun kromosomitasolla asiaa tutkitaan. Kerroinkin viimeksi, että nt-ultrassa lääkäri epäili vauvamme sukupuolta jo hyvinkin varmasti ja nyt tämän nipt-tuloksen ansiosta saimme selvyyden asiaan.
Pidin aikaisemmin raskaana olevien naisten sukupuolioloja ihan silkkana huu-haana😁 Raskauden alettua yllätyksekseni minulle tuli myöskin hyvin pian tunne siitä, että minä kannan tyttöä sisälläni. En osaa selittää sitä tunnetta sen tarkemmin, mutta mielessäni pieni alkio oli varmasti tyttö. Aloin kuvittelemaan elämäämme pienen tytön kanssa. Aloimme mieheni kanssa molemmat puhumaan tytöstä. Oloni vahvistui ja vahvistui viikkojen edetessä ja pahoinvoinnin lisääntyessä. Olin lukenut paljon eri lähteistä, kuinka tytöt saavat äidin voimaan pahemmin kuin pojat. Vanhan kansan sanonta kertoo myös sen, että tyttö vie äidin kauneuden raskausaikana, kun taas poika lisää kauneutta ja hehkeyttä. En nyt välttämättä aina usko vanhan kansan sanontoihin, mutta sillon olon ollessa pahimmillaan muistan katsoneeni peiliin ja todenneeni, kuinka hirveän näköinen olen. Silloin sain myöskin vahvan tunteen siitä, että tyttö siellä kasvaa. Kaikki ystävämme ovat myöskin sanoneet, että mieheni on niin ”tytön isä”, että teille varmasti tulee tyttö. No, siinä ultrassa lääkäri sitten sanoi, että olen melko varma sukupuolesta ja kysyi, että haluammeko tietää. No tottakai! Tyttöä hän meille tarjosi ja me vain hymyilimme toisillemme.
Nipt-tuloksen kirjeessä oli erillinen linkki nettisivulle, josta pääsi halutessaan katsomaan vauvan sukupuolen. Sieltä meille sitten vielä varmistui, että meille tulee pieni tyttö ❤️ Pakahdun onnesta. Olen aina haaveillut tytöstä ja nyt se haave toivottavasti käy toteen! Hyvä näin, sillä ehdimme suomessa jo vähän shoppailemaan tytön vatteita. Tai on siellä neutraalejakin vaatteita joukossa, mutta suurin osa kuitenkin enemmän tyttö painotteisia. Helsingin stokkalla sattui olemaan vielä hyvät aleet, josta löysimme vähän kalliimpia ja laadukkaampia suomalaisia merkkejä -50 % alennuksella. Itse olen suuri kotimaisten tuotteiden kannattaja (varsinkin vaatteet, jotka ovat vielä tehty suomessa, eikä missän Kiinassa)ja haluan lapsellemme paljon kaikkea suomalaista, vaikka täällä keski-Euroopassa asustelemmekin. Ostimme myöskin alesta Reiman toppahaalarin pienimmän koon, sillä odotamme talvivauvaa. Se oli ihan super söpö. Äitini on alkanut jo kovaa vauhtia kutomaan meidän tulevalle prinsessalle kaikkea. Ensimmäiset villasukat ja lapaset olivat jo valmiina ja nyt hän alkoi tehdä villahaalaria ja pipoa, jotka sopii värimaailmaltaan siihen reiman vaalean harmaaseen toppahaalariin. Äitini myöskin innostui kovasti shoppailemaan ja oli ostanut ison pinon vauvanvaatteita meille. Meillä oli lievästi ylikiloja paluumatkalla, kun matkalaukku oli puolillaan vauvan vaatteista 😂
maanantai 8. heinäkuuta 2019
Nt-ultra ja NIPT-testi
Tänään koitti vihdoin kauan odotettu nt-ultra ja se nipt-testi kromosomihäiriöiden tutkimiseksi. Nyt elellään täällä siirrosta laskettuna viikkoja 12+3, mutta tän päivän ultra antoi taas viikot 12+5. Lääkäri sanoi, että lasketun ajan voi pitää hyvin siinä 17.1.2020. Aloitetaan sillä, että ultrassa oli kaikki juuri niin kuin pitääkin! Niska poimun perusteella riskit häiriöihin ovat hyvin matalat. Eli sen osalta kaikki näytti hyvältä. Päästiin katselemaan jo pikkuisen aivoja, sydäntä, mahalaukkua, virtsarakkoa ja selkää ja käytiin molemmat kädet ja jalat yksitellen lävitse sormineen ja varpaineen. Pikkuisemme oli jo ihan ihmisen näköinen! Vitsi kuinka oli ihana nähdä hänet siellä liikehtien ja meille heilutellen. Sydän löi 163/minuutissa. Senkin osalta kaikki oli kunnossa. Oli myös kiva kokemus, kun pääsi ensimmäistä kertaa ultrattavaksi mahan päältä. Ei tarvinut levitellä haaroja lääkärille! Pääsimme seuraamaan pienokaisemme liikehdintää varmaan jonkun 20minuutin ajan ruudulta. Oli todella hyvä fiilis, kun lääkäri otti meidät ajan kanssa vastaan ja selitti koko ajan mikä mikäkin on.
Ultran jälkeen minut punnittiin ja katsottiin vielä verenpaineet ja täytettiin lippu lappuset nipt-testiä varten. Painoni ei ole vielä palautunut normaaliin pahoinvoinnin jäljiltä. Olin noin 1-1,5kg kevyempi kuin yleensä. Saattaa osa tietysti olla lihastenkin haurastumisesta, sillä olen todella sportti-kroppainen naiseksi. Lääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan painosta. Nostetaan sitä tässä nyt pikkuhiljaa. Verenpaineet olivat myöskin ok!
Lääkärin jälkeen marssimme sairaalan labraan, jossa sitten otettiin tämä nipt-testi. Sillä katsotaan siis äidin verestä lapsen kromosomi poikkeavuuksia ja tiettyjä sairauksia. Testi on todella luotettava ja negatiivisia tuloksia voi pitää lääkärin mukaan suhteellisen varmoina. Jos testistä löytyy jotakin poikkeavaa, niin sitten tehdään lapsivesipunktio vielä asian varmistamiseksi. Verta otettiin yhteensä about 7 putkiloa, eli aika laajasta testistä taitaa olla kyse. Pelkäsin jo pyörtyväni siihen näytteen ottoon, mutta selvisin onneksi ihan hyvin:) Sen jälkeen nopeasti vaan pieni verensokeri tankkaus.
Nipt-testin tulokset tulee 10 päivän sisällä kirjeitse kotiin. Joudutaan odottelemaan niitä tuloksia meidän suomen lomareissun ylitse. Mutta eipä meillä niistä tuloksista nyt mitään stressiä ole, kun se niska poimukin oli niin hyvissä lukemissa.
Saimme lääkäriltä jo ”melko” varman arvion sukupuolesta ultran perusteella. Sikiö oli yhdessä vaiheessa niin hyvässä asennossa sen osilta, että lääkäri oli jo melko varma sukupuolesta;) Hän varmisti näkemisensä vielä sen tunnetun nub-teorian avulla ja se antoi saman tuloksen, kuin mitä hän oli näkevinään. Sukupuoli varmistuu vielä sitten 10 päivän sisällä siitä nipt-testistä. Voin tässä vaiheessa sanoa, että oma sukupuoli ”oloni” osui oikeaan, jos se vain on se, mitä meille tänään lupailtiin;) Mutta palailen asiaan sitten sen varmistuttua!
Blogini saattaa olla tulevan viikon-pari vähän hiljaisempi, sillä olen todella huono kirjottelemaan kännykällä loman aikana. Yritän nauttia täysillä meidän suomen vierailusta ja yrittää levätä oikeen kunnolla raskaan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen! Varmasti käyn lueskelemassa teidän muiden kuulumisia. Palaillaan pian!
Ultran jälkeen minut punnittiin ja katsottiin vielä verenpaineet ja täytettiin lippu lappuset nipt-testiä varten. Painoni ei ole vielä palautunut normaaliin pahoinvoinnin jäljiltä. Olin noin 1-1,5kg kevyempi kuin yleensä. Saattaa osa tietysti olla lihastenkin haurastumisesta, sillä olen todella sportti-kroppainen naiseksi. Lääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan painosta. Nostetaan sitä tässä nyt pikkuhiljaa. Verenpaineet olivat myöskin ok!
Lääkärin jälkeen marssimme sairaalan labraan, jossa sitten otettiin tämä nipt-testi. Sillä katsotaan siis äidin verestä lapsen kromosomi poikkeavuuksia ja tiettyjä sairauksia. Testi on todella luotettava ja negatiivisia tuloksia voi pitää lääkärin mukaan suhteellisen varmoina. Jos testistä löytyy jotakin poikkeavaa, niin sitten tehdään lapsivesipunktio vielä asian varmistamiseksi. Verta otettiin yhteensä about 7 putkiloa, eli aika laajasta testistä taitaa olla kyse. Pelkäsin jo pyörtyväni siihen näytteen ottoon, mutta selvisin onneksi ihan hyvin:) Sen jälkeen nopeasti vaan pieni verensokeri tankkaus.
Nipt-testin tulokset tulee 10 päivän sisällä kirjeitse kotiin. Joudutaan odottelemaan niitä tuloksia meidän suomen lomareissun ylitse. Mutta eipä meillä niistä tuloksista nyt mitään stressiä ole, kun se niska poimukin oli niin hyvissä lukemissa.
Saimme lääkäriltä jo ”melko” varman arvion sukupuolesta ultran perusteella. Sikiö oli yhdessä vaiheessa niin hyvässä asennossa sen osilta, että lääkäri oli jo melko varma sukupuolesta;) Hän varmisti näkemisensä vielä sen tunnetun nub-teorian avulla ja se antoi saman tuloksen, kuin mitä hän oli näkevinään. Sukupuoli varmistuu vielä sitten 10 päivän sisällä siitä nipt-testistä. Voin tässä vaiheessa sanoa, että oma sukupuoli ”oloni” osui oikeaan, jos se vain on se, mitä meille tänään lupailtiin;) Mutta palailen asiaan sitten sen varmistuttua!
Blogini saattaa olla tulevan viikon-pari vähän hiljaisempi, sillä olen todella huono kirjottelemaan kännykällä loman aikana. Yritän nauttia täysillä meidän suomen vierailusta ja yrittää levätä oikeen kunnolla raskaan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen! Varmasti käyn lueskelemassa teidän muiden kuulumisia. Palaillaan pian!
maanantai 1. heinäkuuta 2019
Ihana kamala ensimmäinen raskauskolmannes
12. raskausviikko ja sitä myötä viimeinen viikko menossa ensimmäisestä raskaus kolmanneksesta! Voin ylpeänä todeta, että olen selvinnyt hengissä raskauspahoinvoinnista! Pahoinvointi on loppunut melkein kokonaan 11. raskausviikon aikana. Tunnen olevani taas elossa! Ihan sellaisia todella lyhyitä, todella hetkellisiä öklötyksiä on pari kertaa ollut, mutta se on liittynyt enemmänkin ruokailuun. Väsymystä ja aikaansaamattomuutta on vielä jonkin verran, mutta se ei ole mitään siihen pahoinvointiin verrattuna. Ruoka on alkanut maistumaan paljon paremmin. Viikonloppuna grillailtiin ja sain syötyä vatsani oikeen kunnolla täyteen ja ruoka vielä maistui. Itsensä täyteen saaminen ei kuitenkaan ole vaikeaa, sillä mahalaukkuni on kutistunut olemattomiin viimeisen 6 viikon aikana. No, kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa taas kasvamaan! Olen saanut myöskin haluni makeaan takaisin, ja olen jo unelmoinut vähän karkista ja muista herkuista. Viikonloppuna söin kahvilassa palan porkkanapiirakkaa ja se maistui jo todella hyvältä. Kuinka voikaan ihminen olla kiitollinen ja iloinen siitä, kun ruoka alkaa taas maistumaan. Kahvi ällöttää edelleen. Luulen, että kahvia en tule juomaan pisaraakaan tämän raskauden aikana.
Ajattelin koota vähän tuntemuksia tästä raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta ylös itselleni muistiin, että voi sitten tulla muistelemaan täältä millaista tuskaa ne ensimmäiset viikot olivat :D
viikot 1-2: hormoonien tankkausta PAS-siirtoa varten. Positiivinen mieli siitä, että nyt se onnistuu!
viikot 3-4: alkion siirto ja piinapäivat. Sinänsä ihan normaali olo. Fiilis vaihtelee päivittäin onnistumisen ja epäonnistumisen välillä. Kaikkea pientä raskausoireen poikasta (ilmavaivoja, kipeät rinnat, oudot kylmä-kuuma kohtaukset..lievä ruokahaluttomuus ja todella outo pohkeiden kramppailu) tutut PMS-oireet olivat kuitenkin niin tutulla tavalla läsnä, että "kiinnittymis vuodon" tullessa pp.8 olin 100% vakuuttunut negatiivisesta tuloksesta. Itkin miehelleni kotona, kuinka minä vain en voi tulla raskaaksi. Yhtäkkinen oudon vuodon loppuminen kuin seinään sai herätettyä toivoa, mutta silti seuraavan päivän raskaustestin tuloksen saatuani tipuin melkein tuolilta töissä, kun en uskonut hoitajan puhuvan totta puhelimessa. Kysyin, että ei kai hän varmasti ollut sotkenut minun näytettä jonkun muun kanssa, kuka oikeasti on raskaana. Olin maailman onnellisin sinä päivänä.
viikko 5: ruokahaluttomuus kasvaa. Lievää hyvin siedettävää kuvotusta. Rinnat kipeytyvät kipeytymistään. Olen onneni kukkuloilla ja mietin kaikkea mahdollista vauvanhuoneesta vauvanvaatteisiin...
viikot 6-7: Raskauspahoinvointi ja jonkin asteen masennus! Syyllisyyden tunteminen siitä, että en ole ollenkaan iloinen tästä raskaudesta. Olo on niin huono ja koko päivän! Haluan vain kuihtua pois suurimman osan ajasta. Haluan nukkua, ettei tarvitse hetkeen tuntea omaa olemassa oloaan. Pelkkä ruoan ajatteleminen tai näkeminen saa oksennuksen kurkkuun. Mietin, kuinka olen valmis tulemaan äidiksi, jos en kestä tätä pahaa oloa. Itken pari kertaa miehelleni, kuinka en luultavasti tule selviämään tästä hengissä. Sisäinen viha siitä, kuinka tästä ei olla varoitettu missään. Aina puhutaan lievästä aamupahoinvoinnista, mutta kukaan ei ole kertonut, että olo voi olla viikkokaupalla niin paska, että sängystä ei pääse ylös.
viikot 8-9: Pahoinvointi vain pahenee ja mieleni vetää todella synkäksi. Ihmiset, joille uutisesta on jo kerrottu, ovat onnensa kukkuloilla meidän puolesta ja samaan aikaan mietin itse, että miten te voitte iloita jostakin, joka saa minut kuoleman partaalle. Ihan sanoin kuvailemattoman paha olo koko ajan. Pidätän oksennusta 24/7. Jäätävä palelu ja kehon tärinä. Oma kotikin on alkanut haisemaan niin pahalle, että tekisi mieli oksentaa. Ihmiset kauhistelevat, kuinka sairaan ja kalpean näköinen olen. No kidding! Jos ruokaa ei ole saanut alas nyt 4 viikkoon, niin ei varmaan kovin ihme, että on vähän kalpeahko..
Varhaisultra, jossa kaikki hyvin! Ultra saa silmät kyyneliin ja havahdun siihen, kuinka onnellinen olen tästä raskaudesta pahoinvoinnista huolimatta. Kyllä minä tästä selviän vaikka toinen jalka haudassa!! Olen vahva!
viikko 10: Pahoinvointi alkaa ehkä jonkin verran helpottamaan, mutta on vielä päivittäin läsnä. Saan syötyä jo vähän muutakin, kuin jugurttia ja pakastemarjoja. Totaalinen kyllästyminen pahoinvointiin ja pelko siitä, että se ei tule loppumaan enään koskaan. Lämmin ruoka saa todella voimakkaan oksennurefleksin aikaan. Illat ovat ihan kauheaita, koska samaan aikaan tuntuu kuin olisin oksennustaudissa ja jossakin sika influenssassa. Palelee ja tärisyttää koko ajan, vaikka ulkona on +25-30 astetta lämmintä. Inho itseäni ja tuntemuksiani kohtaan. En saisi olla näin negatiivinen, sillä olen maailman kiitollisin tästä raskaudesta. Kuinka omat tuntemukset voivat olla niin ristiriitaiset..?
viikko 11: selkeä hyppäys parempaan! Pahoinvointi alkaa helpottamaan. Ruokahalu on vielä todella huono, mutta olen kuin seitsemmännessä taivaassa pahoinvoinnin helpottaessa. Tunnen vihdoinkin lämpöä ja rakkautta meidän pienen pientä tulevaa vauvaa kohtaan. Hymyilen vatsalleni. Olen kiitollinen. Tätä minä halusin. Rinnat ovat selkeästi kasvaneet viime viikon aikana ja ne tursuaa jo vähän liiveistä. Miten mulla voi olla koko ajan pissahätä? Laskinko oikein: kävin viime yönä 4 kertaa pissalla?
viikko 12: pahoinvointi on loppunut! Tunnen itseni "suht" normaaliksi. Ruokahalu on alkanut palaamaan. Olen syönyt lämmintä ruokaa kaksi kertaa päivässä! Kylläkin todella pieniä annoksia. Kävin ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen salilla! Olen ylpeä itsestäni. Kävimme kaupungilla chillailemassa, kahvilassa, kävelyllä...drinksuilla! Mieheni piti huolta, että baarimikko pesi minun virgin- hugo coktailiin tulevat mintun lehdet kahdesti ennen drinkkiin laittamista! (minulla on ihan paras mies) Tällaisiako viikonloppumme olivat ennen raskautta?! Onko mahdollista, että minua pissattaa enemmän kuin viime viikolla?
Löysin muuten viikonloppuna vielä kaiken kunniaksi ihanan kesämekon ensi viikonlopun kaverini häihin! Ja se on vielä kaiken lisäksi sellainen mekko, että se tulee menemään vielä elokuun lopulla serkkuni häihin. Minulla on enään tämä viikko töitä ja sitten alkaa 3 viikon kesäloma. Monta syytä olla todella iloinen tällä hetkellä.
Ps. toivottavasti kukaan ei loukkaannu minun pahoinvointi valituksesta..halusin kuitenkin nostaa asian ja sen herättämät tunteet rehellisesti esille. Muistan kuinka itse aina mietin yrityksen aikana, että en sitten todellakaan valita oksentelusta, jos vain raskaaksi onnistun tulemaan...well...ei se nyt niin mennyt. Raskauspahoinvointi voi olla ihan kamalan inhottava asia, jonka ymmärtää vasta kun sen on itse kokenut. Ja olen kiitollinen, ettei minun pahoinvointini ollut todellakaan sieltä kaikista pahimmasta päästä. En esim. joutunut kertaakaan sairaala hoitoon, vaikka välillä ei varmasti kaukana ollut. En voi edes kuvitella kuinka naiset jaksavat hyperemeesin kanssa. Kaikki kunnia heille! Olette niin vahvoja naisia, että nostan teille hattua!
Ajattelin koota vähän tuntemuksia tästä raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta ylös itselleni muistiin, että voi sitten tulla muistelemaan täältä millaista tuskaa ne ensimmäiset viikot olivat :D
viikot 1-2: hormoonien tankkausta PAS-siirtoa varten. Positiivinen mieli siitä, että nyt se onnistuu!
viikot 3-4: alkion siirto ja piinapäivat. Sinänsä ihan normaali olo. Fiilis vaihtelee päivittäin onnistumisen ja epäonnistumisen välillä. Kaikkea pientä raskausoireen poikasta (ilmavaivoja, kipeät rinnat, oudot kylmä-kuuma kohtaukset..lievä ruokahaluttomuus ja todella outo pohkeiden kramppailu) tutut PMS-oireet olivat kuitenkin niin tutulla tavalla läsnä, että "kiinnittymis vuodon" tullessa pp.8 olin 100% vakuuttunut negatiivisesta tuloksesta. Itkin miehelleni kotona, kuinka minä vain en voi tulla raskaaksi. Yhtäkkinen oudon vuodon loppuminen kuin seinään sai herätettyä toivoa, mutta silti seuraavan päivän raskaustestin tuloksen saatuani tipuin melkein tuolilta töissä, kun en uskonut hoitajan puhuvan totta puhelimessa. Kysyin, että ei kai hän varmasti ollut sotkenut minun näytettä jonkun muun kanssa, kuka oikeasti on raskaana. Olin maailman onnellisin sinä päivänä.
viikko 5: ruokahaluttomuus kasvaa. Lievää hyvin siedettävää kuvotusta. Rinnat kipeytyvät kipeytymistään. Olen onneni kukkuloilla ja mietin kaikkea mahdollista vauvanhuoneesta vauvanvaatteisiin...
viikot 6-7: Raskauspahoinvointi ja jonkin asteen masennus! Syyllisyyden tunteminen siitä, että en ole ollenkaan iloinen tästä raskaudesta. Olo on niin huono ja koko päivän! Haluan vain kuihtua pois suurimman osan ajasta. Haluan nukkua, ettei tarvitse hetkeen tuntea omaa olemassa oloaan. Pelkkä ruoan ajatteleminen tai näkeminen saa oksennuksen kurkkuun. Mietin, kuinka olen valmis tulemaan äidiksi, jos en kestä tätä pahaa oloa. Itken pari kertaa miehelleni, kuinka en luultavasti tule selviämään tästä hengissä. Sisäinen viha siitä, kuinka tästä ei olla varoitettu missään. Aina puhutaan lievästä aamupahoinvoinnista, mutta kukaan ei ole kertonut, että olo voi olla viikkokaupalla niin paska, että sängystä ei pääse ylös.
viikot 8-9: Pahoinvointi vain pahenee ja mieleni vetää todella synkäksi. Ihmiset, joille uutisesta on jo kerrottu, ovat onnensa kukkuloilla meidän puolesta ja samaan aikaan mietin itse, että miten te voitte iloita jostakin, joka saa minut kuoleman partaalle. Ihan sanoin kuvailemattoman paha olo koko ajan. Pidätän oksennusta 24/7. Jäätävä palelu ja kehon tärinä. Oma kotikin on alkanut haisemaan niin pahalle, että tekisi mieli oksentaa. Ihmiset kauhistelevat, kuinka sairaan ja kalpean näköinen olen. No kidding! Jos ruokaa ei ole saanut alas nyt 4 viikkoon, niin ei varmaan kovin ihme, että on vähän kalpeahko..
Varhaisultra, jossa kaikki hyvin! Ultra saa silmät kyyneliin ja havahdun siihen, kuinka onnellinen olen tästä raskaudesta pahoinvoinnista huolimatta. Kyllä minä tästä selviän vaikka toinen jalka haudassa!! Olen vahva!
viikko 10: Pahoinvointi alkaa ehkä jonkin verran helpottamaan, mutta on vielä päivittäin läsnä. Saan syötyä jo vähän muutakin, kuin jugurttia ja pakastemarjoja. Totaalinen kyllästyminen pahoinvointiin ja pelko siitä, että se ei tule loppumaan enään koskaan. Lämmin ruoka saa todella voimakkaan oksennurefleksin aikaan. Illat ovat ihan kauheaita, koska samaan aikaan tuntuu kuin olisin oksennustaudissa ja jossakin sika influenssassa. Palelee ja tärisyttää koko ajan, vaikka ulkona on +25-30 astetta lämmintä. Inho itseäni ja tuntemuksiani kohtaan. En saisi olla näin negatiivinen, sillä olen maailman kiitollisin tästä raskaudesta. Kuinka omat tuntemukset voivat olla niin ristiriitaiset..?
viikko 11: selkeä hyppäys parempaan! Pahoinvointi alkaa helpottamaan. Ruokahalu on vielä todella huono, mutta olen kuin seitsemmännessä taivaassa pahoinvoinnin helpottaessa. Tunnen vihdoinkin lämpöä ja rakkautta meidän pienen pientä tulevaa vauvaa kohtaan. Hymyilen vatsalleni. Olen kiitollinen. Tätä minä halusin. Rinnat ovat selkeästi kasvaneet viime viikon aikana ja ne tursuaa jo vähän liiveistä. Miten mulla voi olla koko ajan pissahätä? Laskinko oikein: kävin viime yönä 4 kertaa pissalla?
viikko 12: pahoinvointi on loppunut! Tunnen itseni "suht" normaaliksi. Ruokahalu on alkanut palaamaan. Olen syönyt lämmintä ruokaa kaksi kertaa päivässä! Kylläkin todella pieniä annoksia. Kävin ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen salilla! Olen ylpeä itsestäni. Kävimme kaupungilla chillailemassa, kahvilassa, kävelyllä...drinksuilla! Mieheni piti huolta, että baarimikko pesi minun virgin- hugo coktailiin tulevat mintun lehdet kahdesti ennen drinkkiin laittamista! (minulla on ihan paras mies) Tällaisiako viikonloppumme olivat ennen raskautta?! Onko mahdollista, että minua pissattaa enemmän kuin viime viikolla?
Löysin muuten viikonloppuna vielä kaiken kunniaksi ihanan kesämekon ensi viikonlopun kaverini häihin! Ja se on vielä kaiken lisäksi sellainen mekko, että se tulee menemään vielä elokuun lopulla serkkuni häihin. Minulla on enään tämä viikko töitä ja sitten alkaa 3 viikon kesäloma. Monta syytä olla todella iloinen tällä hetkellä.
Ps. toivottavasti kukaan ei loukkaannu minun pahoinvointi valituksesta..halusin kuitenkin nostaa asian ja sen herättämät tunteet rehellisesti esille. Muistan kuinka itse aina mietin yrityksen aikana, että en sitten todellakaan valita oksentelusta, jos vain raskaaksi onnistun tulemaan...well...ei se nyt niin mennyt. Raskauspahoinvointi voi olla ihan kamalan inhottava asia, jonka ymmärtää vasta kun sen on itse kokenut. Ja olen kiitollinen, ettei minun pahoinvointini ollut todellakaan sieltä kaikista pahimmasta päästä. En esim. joutunut kertaakaan sairaala hoitoon, vaikka välillä ei varmasti kaukana ollut. En voi edes kuvitella kuinka naiset jaksavat hyperemeesin kanssa. Kaikki kunnia heille! Olette niin vahvoja naisia, että nostan teille hattua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)