Inseminaatiosta on nyt kulunut kutakuinkin viikon verran. Mitään ihmeellisiä tuntemuksia ei ole tähän mennessä ollut, mutta lueskelinkin juuri oman tekstini ensimmäisen inseminaation jälkeen ja samoilla linjoilla mentiin silloinkin. Olen kyllä tyytyväinen, että tänne blogiin tulee kirjoteltua eri kiertojen tuntemuksia ylös, niin voi käydä tälleen piinapäivinä lunttaamassa, että mites se nyt olikaan!
Tässä kierrossa minulla kipeytyi rinnat heti ovulaation jälkeen ja ne ovat nyt päivittäin tulleet kipeämmiki ja kipeämmiksi. Yleensä minulla kipeytyy nännit heti ovulaation jälkeen ja rinnat seuraa viikon verran perästä. Nyt ei oikeen nännit kipeytyneet ollenkaan vaan alkoi heti kunnon rinta säryt: ihan kun olisi kainalon aluset tuolta rintojen sivuilta mustelmilla. Tästä nyt en kuitenkaan vedä mitään johtopäätöksiä, koska olen mielestäni kokenut kaikki erilaiset rintojen aristukset, eikä se ole ikinä tarkoittanut mitään. Toinen poikkeava asia tässä kierrossa on ollut hitaasti nouseva aamulämpö. Yleensä minulla ovulaation jälkeisenä päivänä aamulämpö pomppaa 0,5 astetta, about 36,5-36,6:teen. Tässä kierrossa lämmönnousu oli minimaalinen: vain 36,3:n luokkaa. Ensin pelästyin, että onko ovulaatio edes tapahtunut, mutta Fertility Friend tunnisti ovulaation myös noilla mitättömillä lämpötiloilla. Se appi piirtää itse horisontaalisen vertailuviivan, kun kolmena aamuna lämmöt ovat viivan yläpuolella. Keskiarvo lasketaan kuuden edellisen aamulämmön perusteella. Vasta dpo 5 aamuna lämmöt olivat nousseet oikeen kunnolla 36,7:ään. Päätin nyt olla stressaamatta noista huonoista aamulämmöistä, sehän voi olla vaikka vaan kylmän sään takia tai mitä vain. Ja kun kerran lääkäri ultralla näki ovuloivan munarakkulan, niin kai siellä nyt jotain on tapahtunut. Lisäksi heti seuraavana päivänä kipeiksi tulleet rinnat ovat myöskin hyvä merkki! Ja täytyy vain ajatella, että kaikki normaalista poikkeavat asiat ovat vain positiivisiä😃
Joulut on myöskin saatu vietettyä, ja oli ihan tosi hauskat ja rentouttavat pyhät. En ajatellut vauva-asiaa kovinkaan paljon ja en myöskään sallinut itseäni alkaa ajattelemaan, että ensi vuonna meillä saattaa olla pienen pieni käärö tai että olisin viimesillään raskaan. Sorruin tähän viime jouluna ja mielipahanhan siitä vaan sai aikaan. Sen asian suhteen ei ole mitään varmuutta, joten päätin olla ajattelematta asiaa. Olen katsellut paljon telkkaria ja Netflixiä, lukenut kirjoja ja syönyt suklaata. Ihan vaan ollut ja nukkunut paljon. Olen käynyt urheilemassa ja kaupungilla kahvittelemassa. En ole vetänyt facebookin tai instagrammin tuttujen vauvauutisista herneitä nenään tai edes tullut huonolle tuulelle. Olen ollut iloinen heidän puolesta. Kyllä meidänkin vuoro vielä tulee joskus. En ole myöskään lukenut mitään palstoja mahdollisista raskausoireista enkä aiokkaan lukea. Olen saanut piinailut hyvin kuriin tässä kierrossa!
Seuraava etappi on uusi vuosi. Odotan vuoden vaihdetta innolla. Haluan jättää tämän vuoden taakse ja suunnata katseet kohti uutta. En tiedä onko tuleva vuosi meille parempi, mutta aion asennoitua siihen ainakin paremmin ja yrittää iloita muiden raskauksista ja vauvoista!
perjantai 28. joulukuuta 2018
sunnuntai 23. joulukuuta 2018
Rakas Joulupukki
Tänä vuonna olen ollut erityisen kiltti ja hyväsydäminen. Olen tehnyt paljon töitä ja yrittänyt parhaani mukaan kehittyä niin ihmisenä, kuin ammatissani. Olenkin päässyt taas kerran paljon eteenpäin urallani. Olen ymmärtänyt tänä vuonna toisen ihmisen arvostamisen ihan uudella tavalla. Olen oppinut olemaan kiitollinen siitä, mitä minulla jo on elämässäni. Olen oppinut arvostamaan elämän pieniä asioita entistä enemmän.
Olen kuitenkin ollut erityisen katkera, josta en ole ollenkaan ylpeä. Olen kateellinen ystävilleni, jotka ovat tulleet raskaaksi sormia napsauttamalla. En pidä itsestäni tällaisena. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että elämän suuria asioita ei saa ilman vaivan näköä ja että kaikella on hintansa. Olenkin aina ollut valmis tekemään töitä onnellisuuteni eteen. En kuitenkaan ymmärrä, miksi jotkut joutuvat tekemään niinkin tärkeän asian, kuin oman lapsen saamisen eteen niin valtavasti työtä ja kokemaan kärsimystä, kun taas toiset saavat sen melkein ilmaiseksi, ellei vaan vahingossa. En vain ymmärrä, miksi maailma on niin epäreilu.
Vaikka tiedän, että elämä ei ole ansaitsemisesta kiinni, olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että minä ja puolisoni ansaitsisimme oman vauvan. Me olisimme niin hyvät ja rakastavaiset vanhemmat. Ymmärrän myöskin, että voin vain itse vaikuttaa omaan onnellisuuteeni. Minun on itse hyväksyttävä tämä kipeä totuus ja oppia elämään sen kanssa. Olen vain ja ainoastaan itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Voin ryömiä itsesäälissä ja olla pahalla tuulella, mutta olen oppinut senkin tämän vuoden aikana, ettei se auta tätä asiaa mitenkään. Päätös on minun. Vain minä voin kääntää tämän asian vahvuudeksi ja yrittää kehittyä ihmisenä tämän kautta. Tämä on meidän polku ja se polku nyt vain sattuu olemaan vähän syvemmältä kuin muilla. Yhdestä asiasta olen kuitenkin 100%:ttisen varma: luovuttaa en aio! Niin kauan kuin minussa henki pihisee, niin eteenpäin rämmitään.
Joulupukki, tänä vuonna toivonkin vain ja ainoastaan omaa lasta. Voit jättää minut vaikka koko loppuelämäksi ilman yhtäkään lahjaa, jos vain lupaat minulle vauvan.
Jos olet sitä mieltä, etten vielä ole valmis saamaan sitä tärkeintä ja kalleinta lahjaa, niin voisitko kertoa minulle mitä voisin tehdä toisin, että sen paketin ansaitsisin? Olen valmis tekemään ihan mitä vain.
Lisäksi toivon jokaiselle vauvasta haaveilevalle kanssasisarelleni sitä samaa. Joka ikinen meistä olisi sen ansainnut.
Rauhallista ja toiveikasta joulua kaikille <3
Olen kuitenkin ollut erityisen katkera, josta en ole ollenkaan ylpeä. Olen kateellinen ystävilleni, jotka ovat tulleet raskaaksi sormia napsauttamalla. En pidä itsestäni tällaisena. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että elämän suuria asioita ei saa ilman vaivan näköä ja että kaikella on hintansa. Olenkin aina ollut valmis tekemään töitä onnellisuuteni eteen. En kuitenkaan ymmärrä, miksi jotkut joutuvat tekemään niinkin tärkeän asian, kuin oman lapsen saamisen eteen niin valtavasti työtä ja kokemaan kärsimystä, kun taas toiset saavat sen melkein ilmaiseksi, ellei vaan vahingossa. En vain ymmärrä, miksi maailma on niin epäreilu.
Vaikka tiedän, että elämä ei ole ansaitsemisesta kiinni, olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että minä ja puolisoni ansaitsisimme oman vauvan. Me olisimme niin hyvät ja rakastavaiset vanhemmat. Ymmärrän myöskin, että voin vain itse vaikuttaa omaan onnellisuuteeni. Minun on itse hyväksyttävä tämä kipeä totuus ja oppia elämään sen kanssa. Olen vain ja ainoastaan itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Voin ryömiä itsesäälissä ja olla pahalla tuulella, mutta olen oppinut senkin tämän vuoden aikana, ettei se auta tätä asiaa mitenkään. Päätös on minun. Vain minä voin kääntää tämän asian vahvuudeksi ja yrittää kehittyä ihmisenä tämän kautta. Tämä on meidän polku ja se polku nyt vain sattuu olemaan vähän syvemmältä kuin muilla. Yhdestä asiasta olen kuitenkin 100%:ttisen varma: luovuttaa en aio! Niin kauan kuin minussa henki pihisee, niin eteenpäin rämmitään.
Joulupukki, tänä vuonna toivonkin vain ja ainoastaan omaa lasta. Voit jättää minut vaikka koko loppuelämäksi ilman yhtäkään lahjaa, jos vain lupaat minulle vauvan.
Jos olet sitä mieltä, etten vielä ole valmis saamaan sitä tärkeintä ja kalleinta lahjaa, niin voisitko kertoa minulle mitä voisin tehdä toisin, että sen paketin ansaitsisin? Olen valmis tekemään ihan mitä vain.
Lisäksi toivon jokaiselle vauvasta haaveilevalle kanssasisarelleni sitä samaa. Joka ikinen meistä olisi sen ansainnut.
Rauhallista ja toiveikasta joulua kaikille <3
lauantai 22. joulukuuta 2018
Inseminaatio vol. 2
Voiko kauan ja hartaasti odotettu loma paremmin alkaa, kuin spruuttaamalla laboratoriossa pestyt puolison spermat omaan kohtu onteloon!? No eipä voisi! Tai jollakin muulla varmasti voisikin..Onhan tämä vähän tällaista hullun hommaa näin jälkikäteen ajateltuna 😃 Mutta minkäs teet kun on valmis tekemään mitä vain oman pienokaisen eteen!
Tämän päivän inseminattio meni paremmin kuin hyvin! Puolisoni vei heti aamusta oman näytteensä labraan pesua varten. Minulla oli reilu tunti sen jälkeen oma aikani itse inssiin. Simpat oli taas ihan huippuluokkaa: liikkuvuus pesun jälkeen 100%! Lääkäri ultrasi vielä kohdun ennen toimenpidettä. Ajoitus oli tällä kertaa ihan täydellinen, parempi kuin viime kerralla. Follikkeli oli jo litistynyt jonkin verran, eli ovis oli just para-aikaa tapahtumassa. Tänään aamupäivällä olikin ne tutut vatsan väännöt ja käännöt, jota yleensä itsekin ovulaatioksi olen veikannut. Tällä kerralla laboratorio pesi sperman käyttäen eri aineita sen minun viime kertaisen allergisen reaktion takia. So far so good: tähän mennessä ei ole tullut ihottumaa. Kaikin puolin tästä inssistä jäi oikeen tosi hyvä fiilis. Piinapäivät siis alkakoon!
Tämä tuntuu jo itsessään meidän tämän joulun ihmeeltä, että minulla jollakin ihmeen kaupalla tapahtui ovulaatio kaksi päivää aikaisemmin kuin normaalisti ja että inssi päästiin vielä toteuttamaan! Olen kiitollinen. Josko sieltä yksi sitkeä siimahäntä jaksaisi raivata tiensä minun munasoluni sisään ja alkaa jakautumaan ja kiinnittymään kohtuni seinämään tossa about viikon kuluttua!?Easier said than done! Toivon sydämeni pohjasta, että tästä tulisi meidän kierto. Nyt yritän kuitenkin rentoutua, nauttia joulusta ja yrittää parhaani mukaan olla ajattelematta koko asiaa. Murehdin sitten parin viikon päästä sitä lopputulosta.
Tämän päivän inseminattio meni paremmin kuin hyvin! Puolisoni vei heti aamusta oman näytteensä labraan pesua varten. Minulla oli reilu tunti sen jälkeen oma aikani itse inssiin. Simpat oli taas ihan huippuluokkaa: liikkuvuus pesun jälkeen 100%! Lääkäri ultrasi vielä kohdun ennen toimenpidettä. Ajoitus oli tällä kertaa ihan täydellinen, parempi kuin viime kerralla. Follikkeli oli jo litistynyt jonkin verran, eli ovis oli just para-aikaa tapahtumassa. Tänään aamupäivällä olikin ne tutut vatsan väännöt ja käännöt, jota yleensä itsekin ovulaatioksi olen veikannut. Tällä kerralla laboratorio pesi sperman käyttäen eri aineita sen minun viime kertaisen allergisen reaktion takia. So far so good: tähän mennessä ei ole tullut ihottumaa. Kaikin puolin tästä inssistä jäi oikeen tosi hyvä fiilis. Piinapäivät siis alkakoon!
Tämä tuntuu jo itsessään meidän tämän joulun ihmeeltä, että minulla jollakin ihmeen kaupalla tapahtui ovulaatio kaksi päivää aikaisemmin kuin normaalisti ja että inssi päästiin vielä toteuttamaan! Olen kiitollinen. Josko sieltä yksi sitkeä siimahäntä jaksaisi raivata tiensä minun munasoluni sisään ja alkaa jakautumaan ja kiinnittymään kohtuni seinämään tossa about viikon kuluttua!?Easier said than done! Toivon sydämeni pohjasta, että tästä tulisi meidän kierto. Nyt yritän kuitenkin rentoutua, nauttia joulusta ja yrittää parhaani mukaan olla ajattelematta koko asiaa. Murehdin sitten parin viikon päästä sitä lopputulosta.
keskiviikko 19. joulukuuta 2018
Follikkeliultra
Tänään aikaisin aamulla oli tiedossa odottelemani follikkeliultra toista inseminaatiota silmällä pitäen. Ultrassa kaikki oli hyvin: limakalvo oli paksuuntunut oikeen hienosti kiertopäiviin nähden ja taas oikealta puolelta löytyi johtofollikkeli, joka oli kai jotain 17 tai 18mm. Lääkäri ei sanonut tarkkaa mittaa, mutta niin olin itse ruudulta tulkitsevinani. Kuulemma follikkelin ympärille oli kerääntynyt nestettä, joka viestii jo lähestyvästä ovulaatiosta. Ultran jälkeen menin tuttuun tapaan labraan, jossa minulta otettiin LH-, estrogeeni ja progesteroni verinäyte. LH ja estrogeeni arvon avulla lääkäri määrää tarkan päivän inseminaatiolle. Miehen ei tarvinnut enään antaa infektio näytteitä. Kuulemma viime kerralla otetut näytteet ovat kaksi vuotta voimassa klinikalla.
Lääkäri totesi ultran perusteella, että ovulaatio olisi tulossa jo hyvinkin piakkoin, perjantaina. Omasta mielestäni perjantai olisi vielä todella aikainen kiertopäivä ovulaatiolle. No hoitajahan sieltä juuri soitteli, että verikokeiden tulosten perusteella paras päivä olisi lauantai. Elikkäs meillä on nyt sitten lauantaille aika toiseen inseminaatioon! Minulla on jotenkin todella ristiriitaiset tuntemukset: olen onnellinen ja kiitollinen, että inseminaatio ehditään vielä toteuttamaan ennen joulutaukoa. Toisaalta olen jotenkin ihan ulapalla tämän kiertoni kanssa. Tänään on kiertopäivä 11 tai 12. En oikeen tiedä mistä laskea, kun ne viime menkat alkoi niin oudolla tavalla. Lauantai olisi siis päivä 14 tai 15. Yleensä minulla on aina ollut ovulaatio vasta kiertopäivä 16. Jotenkin se lauantai tuntuu tosi aikaiselta päivältä. Kai sitä täytyy vaan luottaa lääkäriin, luulisihan hänen osaavan tulkita ultrakuvaa oikeaoppisesti. Ja toisaalta se verestä tehty LH- testi antaa kyllä paljon luotettavamman tuloksen, kuin kotona tikkuun pissimällä! Tuntuu vaan, että se mun ovulaatio aikaistuu ja aikaistuu..vai onkohan meiningit jotenkin sekasin sen kemiallisen raskauden jälkeen..tiedä häntä. En nyt jaksa stressata asiaa sen enempää...
Olen seurannut tässä kierrossa taas tarkasti aamulämpöjä. Yleensä minun peruslämpö on 36,2 hujakoilla ja se tippuu 3-4 päivää ennen ovulaatiota juuri alle 36,0 asteen: 35,8-35,9. Oletan tämän johtuvan nousevasta estrogeenista kehossani. Nyt huomasinkin, että jo eilen aamulla lämpö oli tippunut 35,8:aan. Eli senkin persuteella se ovis voisi hyvinkin olla jo lauantaina. Olin myöskin havaitsevani jo vähän kirkasta valkovuotoa tänään, joka myöskin tulee kolmisen päivää ennen ovulaatiota.
Odotan lauantaita mielenkiinnolla. Näkeehän sen sit taas siinä ultrassa ennen itse inssiä, että mikä siellä on tilanne. Osuu kyllä ihan hyvään saumaan nyt tämä inssi, kun viikonlopusta alkaa kahden viikon loma! Saa kunnolla levättyä ja tehdä paljon kaikkea kivaa ja rentouttavaa. Yritän olla piinailematta liikaa ja ajatella, että tulee mitä tulee. En nyt vaan jotenkin jaksa stressata liikaa. Vuosi on ollut niin stressin ja pettymysten täyteinen, etten vaan jaksa enään yhtään stressiä tälle vuodelle. Onneksi tämän kierron pettymyskin osuu sitten vasta ensi vuodelle. Miten ihmisestä voi tulla näin kyyninen ja pessimistinen vuoden aikana!? Olen myöskin kokenut jo kaikki mahdolliset "raskauteen viittaavat" oireet viimeisen vuoden aikana, eikä mikään niistä ole johtanut mihinkään raskauteen. Eli piinapäivinä ei vaan voi tehdä mitään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen! Olen muutenkin saanut nyt viime päivinä sysättyä tämän vauva-asian jollain ihmeen kaupalla takavasemmalle. Yritän siis jatkaa tulevan joulun ja joulun pyhät samalla linjalla. ( Saa nähdä kuinka kauan tämä mielentila kestää 😁) Meillä ei onneksi ole edes mitään lasten täytteistä jouluseuraa tiedossa. Sekin aina jotenkin auttaa, jos ei ole itse lapsellisten piirittämä.
Lääkäri totesi ultran perusteella, että ovulaatio olisi tulossa jo hyvinkin piakkoin, perjantaina. Omasta mielestäni perjantai olisi vielä todella aikainen kiertopäivä ovulaatiolle. No hoitajahan sieltä juuri soitteli, että verikokeiden tulosten perusteella paras päivä olisi lauantai. Elikkäs meillä on nyt sitten lauantaille aika toiseen inseminaatioon! Minulla on jotenkin todella ristiriitaiset tuntemukset: olen onnellinen ja kiitollinen, että inseminaatio ehditään vielä toteuttamaan ennen joulutaukoa. Toisaalta olen jotenkin ihan ulapalla tämän kiertoni kanssa. Tänään on kiertopäivä 11 tai 12. En oikeen tiedä mistä laskea, kun ne viime menkat alkoi niin oudolla tavalla. Lauantai olisi siis päivä 14 tai 15. Yleensä minulla on aina ollut ovulaatio vasta kiertopäivä 16. Jotenkin se lauantai tuntuu tosi aikaiselta päivältä. Kai sitä täytyy vaan luottaa lääkäriin, luulisihan hänen osaavan tulkita ultrakuvaa oikeaoppisesti. Ja toisaalta se verestä tehty LH- testi antaa kyllä paljon luotettavamman tuloksen, kuin kotona tikkuun pissimällä! Tuntuu vaan, että se mun ovulaatio aikaistuu ja aikaistuu..vai onkohan meiningit jotenkin sekasin sen kemiallisen raskauden jälkeen..tiedä häntä. En nyt jaksa stressata asiaa sen enempää...
Olen seurannut tässä kierrossa taas tarkasti aamulämpöjä. Yleensä minun peruslämpö on 36,2 hujakoilla ja se tippuu 3-4 päivää ennen ovulaatiota juuri alle 36,0 asteen: 35,8-35,9. Oletan tämän johtuvan nousevasta estrogeenista kehossani. Nyt huomasinkin, että jo eilen aamulla lämpö oli tippunut 35,8:aan. Eli senkin persuteella se ovis voisi hyvinkin olla jo lauantaina. Olin myöskin havaitsevani jo vähän kirkasta valkovuotoa tänään, joka myöskin tulee kolmisen päivää ennen ovulaatiota.
Odotan lauantaita mielenkiinnolla. Näkeehän sen sit taas siinä ultrassa ennen itse inssiä, että mikä siellä on tilanne. Osuu kyllä ihan hyvään saumaan nyt tämä inssi, kun viikonlopusta alkaa kahden viikon loma! Saa kunnolla levättyä ja tehdä paljon kaikkea kivaa ja rentouttavaa. Yritän olla piinailematta liikaa ja ajatella, että tulee mitä tulee. En nyt vaan jotenkin jaksa stressata liikaa. Vuosi on ollut niin stressin ja pettymysten täyteinen, etten vaan jaksa enään yhtään stressiä tälle vuodelle. Onneksi tämän kierron pettymyskin osuu sitten vasta ensi vuodelle. Miten ihmisestä voi tulla näin kyyninen ja pessimistinen vuoden aikana!? Olen myöskin kokenut jo kaikki mahdolliset "raskauteen viittaavat" oireet viimeisen vuoden aikana, eikä mikään niistä ole johtanut mihinkään raskauteen. Eli piinapäivinä ei vaan voi tehdä mitään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen! Olen muutenkin saanut nyt viime päivinä sysättyä tämän vauva-asian jollain ihmeen kaupalla takavasemmalle. Yritän siis jatkaa tulevan joulun ja joulun pyhät samalla linjalla. ( Saa nähdä kuinka kauan tämä mielentila kestää 😁) Meillä ei onneksi ole edes mitään lasten täytteistä jouluseuraa tiedossa. Sekin aina jotenkin auttaa, jos ei ole itse lapsellisten piirittämä.
torstai 13. joulukuuta 2018
Kemiallinen raskaus?
Menkat on nyt lusittu tältä kierrolta ja olen onnistunut taistelemaan tieni ylös itsesäälin syvimmästä kuopasta. Elämä jatkuu taas pikkuhiljaa. Olen yrittänyt ajatella asioita, joista olen tällä hetkellä todella kiitollinen elämässäni: mieheni, meidän ihana talo, hyvä työ ja turvallinen taloudellinen tilanne. Asiat on meillä kaikinpuolin tosi hyvin. Vaikka kuinka yritän sysätä vauvakuumeen taka-alalle, en silti saa sitä mielestäni. Muutama vuosi takaperin kaupungilla täyttä kurkkua huutava vauva oli ehkä maailman paras ehkäisykeino, mutta tällä hetkellä se samainen huutava vauva saa herätettyä minussa hirveän kaipuun tunteen. Haluan kokea sen myös itse. En olisi voinut ikinä uskoa, että vauvakuumeeni kasvaa näin isoksi. Olen aina ollut todella ura-suuntautunut nainen, mutta nyt huomaan, ettei kunnianhimoiset projektit työpaikalla saa minua syttymään. Haluan olla äiti. Haluan hetken olla ihan tavallinen nuori nainen, joka hoitaa kotona vauvaa, enkä se taivaita tavoitteleva täydellinen tyttö työpaikalla. Kyllä minä vielä ehdin saada sen projektin, palkankorotuksen ja hienon tittelin myöhemminkin. Nyt olisi täydellinen aika saada oma lapsi. Harmi vain, ettei asiat elämässä aina mene oman käsikirjoituksen mukaan.
Mutta itse otsikon asiaan...soiteltuani klinikalle uutta aikaa hoitaja alkoi puhumaan, että minulla on luultavasti ollut kemiallinen raskaus viime kierrossa. Nyt olenkin viime päivät etsinyt tietoa kemiallisesta raskaudesta ja täytyy todeta, että ainakin kaikki tosiaan viittaisi siihen. Minulla on aina ollut todella kellon tarkka kierto. Olen aina pystynyt sanomaan puolen päivän tarkkuudella, milloin menkat alkaa. Kuten kirjoittelinkin viimeksi, olivat kuukautiset tällä kertaa kaksi päivää myöhässä, joka viittaisi vahvasti kemialliseen raskauteen eli. ns. kiinnittymisyritykseen. Loppukierron pahoinvointi oli sellaista, että olen ihan varma, ettei kyseessä ollut mahatauti eikä toiveajattelu. Luinkin paljon naisten kokemuksia, jossa he kertoivat kemiallisten ja kesken menneiden raskauksien aiheuttaneen voimakkaampia pahan olon tunteita, kuin loppuun mennyt raskaus.
Lisäksi vuoto oli niin runsasta verrattuna normaaliin, että ihan pelästyin yhdessä vaiheessa. Hyytymiä oli myöskin mukana, joita minulla ei yleensä pahemmin ole. En ole vielä koskaan elämäni aikana ottanut särkylääkettä menkkakipuihin, mutta nyt piti ottaa jopa kahtena päivänä panadolia kaapista. Ei voi muuta kuin hattua nostaa naisille, joilla on joka ikinen kierto hirveät menkkakivut! Mutta yhdessä nämä kaikki tekijät saavat minut uskomaan vahvasti, että minulla kemiallinen raskaus olisi ollut. Vaikka se hirveästi surettaa, niin yritän ajatella, että ehkä tämä oli askel oikeaan suuntaan ja tie vei meidät inseminaation ansiosta pidemmälle, kuin tähän mennessä ollaan kertaakaan päästy.
Täällä elellään nyt sitä kierron tylsää vaihetta: menkat ovat takana päin, mutta tärppipäiviä pitäisi jaksaa odottaa vielä melkein viikko. Vähän jo jännittää ensi viikon follikkeli ultra ja estrogeeni- ja LH verikokeet, että päästäänkö inseminaatio vielä tekemään tähän kiertoon. Viimeksi lääkäri kertoi meille, että inseminaatioita tehdään myös viikonloppuisin. Jos näin on, niin se voitaisiin vielä juuri ehtiä tekemään ensi viikon sunnuntaina. Hoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että vain kiireisimmät tapaukset hoidettaisiin enään joulun alus viikonloppuna. No, kyllä lääkäri sitten itse kertoo keskiviikkona, että miten tässä käy. Ei tässä nyt ainakaan mistään kiireisestä tapauksesta ole kysymys. (Vaikka itse olenkin sitä mieltä, että joka ikinen lapsettomuusklinikan asiakas on kiireellinen tapaus!)
Yritän nyt tulevan viikonlopun je ensi viikon alun nauttia niistä asioista, joita raskaana olevat naiset eivät voi tehdä: syödä sushia, juoda lasin viiniä jos siltä tuntuu ja käydä nostamassa raskaita painoja kuntosalilla :)
Onko täällä kenelläkään kokemusta kemiallisesta raskaudesta? Harmittaa vähän, etten ehtinyt tehdä raskaustestiä, siitähän sen olisi saanut varmistettua.
Mutta itse otsikon asiaan...soiteltuani klinikalle uutta aikaa hoitaja alkoi puhumaan, että minulla on luultavasti ollut kemiallinen raskaus viime kierrossa. Nyt olenkin viime päivät etsinyt tietoa kemiallisesta raskaudesta ja täytyy todeta, että ainakin kaikki tosiaan viittaisi siihen. Minulla on aina ollut todella kellon tarkka kierto. Olen aina pystynyt sanomaan puolen päivän tarkkuudella, milloin menkat alkaa. Kuten kirjoittelinkin viimeksi, olivat kuukautiset tällä kertaa kaksi päivää myöhässä, joka viittaisi vahvasti kemialliseen raskauteen eli. ns. kiinnittymisyritykseen. Loppukierron pahoinvointi oli sellaista, että olen ihan varma, ettei kyseessä ollut mahatauti eikä toiveajattelu. Luinkin paljon naisten kokemuksia, jossa he kertoivat kemiallisten ja kesken menneiden raskauksien aiheuttaneen voimakkaampia pahan olon tunteita, kuin loppuun mennyt raskaus.
Lisäksi vuoto oli niin runsasta verrattuna normaaliin, että ihan pelästyin yhdessä vaiheessa. Hyytymiä oli myöskin mukana, joita minulla ei yleensä pahemmin ole. En ole vielä koskaan elämäni aikana ottanut särkylääkettä menkkakipuihin, mutta nyt piti ottaa jopa kahtena päivänä panadolia kaapista. Ei voi muuta kuin hattua nostaa naisille, joilla on joka ikinen kierto hirveät menkkakivut! Mutta yhdessä nämä kaikki tekijät saavat minut uskomaan vahvasti, että minulla kemiallinen raskaus olisi ollut. Vaikka se hirveästi surettaa, niin yritän ajatella, että ehkä tämä oli askel oikeaan suuntaan ja tie vei meidät inseminaation ansiosta pidemmälle, kuin tähän mennessä ollaan kertaakaan päästy.
Täällä elellään nyt sitä kierron tylsää vaihetta: menkat ovat takana päin, mutta tärppipäiviä pitäisi jaksaa odottaa vielä melkein viikko. Vähän jo jännittää ensi viikon follikkeli ultra ja estrogeeni- ja LH verikokeet, että päästäänkö inseminaatio vielä tekemään tähän kiertoon. Viimeksi lääkäri kertoi meille, että inseminaatioita tehdään myös viikonloppuisin. Jos näin on, niin se voitaisiin vielä juuri ehtiä tekemään ensi viikon sunnuntaina. Hoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että vain kiireisimmät tapaukset hoidettaisiin enään joulun alus viikonloppuna. No, kyllä lääkäri sitten itse kertoo keskiviikkona, että miten tässä käy. Ei tässä nyt ainakaan mistään kiireisestä tapauksesta ole kysymys. (Vaikka itse olenkin sitä mieltä, että joka ikinen lapsettomuusklinikan asiakas on kiireellinen tapaus!)
Yritän nyt tulevan viikonlopun je ensi viikon alun nauttia niistä asioista, joita raskaana olevat naiset eivät voi tehdä: syödä sushia, juoda lasin viiniä jos siltä tuntuu ja käydä nostamassa raskaita painoja kuntosalilla :)
Onko täällä kenelläkään kokemusta kemiallisesta raskaudesta? Harmittaa vähän, etten ehtinyt tehdä raskaustestiä, siitähän sen olisi saanut varmistettua.
maanantai 10. joulukuuta 2018
Vuosisadan menkat
Niin siinä vaan taas kerran kävi, että menkat puski läpi ja ne ovat olleen runsaimmat ja kivuliaimmat ikinä! Elikkä vuosisadan menkat. Voihan p***! Mulla oli vielä lauantaina niin varma olo, että raskaana ollaan. Menkat alkoi siis ovulaatioon nähden kaksi päivää myöhässä. Yleensä mulla alkaa dpo 14 ja nyt oli dpo 16. Tarkoitus olisi ollut testata viikonlopun jälkeen, mutta enpä taaskaan päässyt niin pitkälle :(
Itselläni on vahva tunne, että jokin kiinnittymisyritys siellä oli päällä, koska keho viestit oli jotenkin niin selvät. Vuodon alku ruskealla tuhrulla ja pari päivää myöhemmin ei ole ollenkaan tavallista minulle, minkä vuoksi epäilen vahvasti, että kiinnittymisyritys on tapahtunut. En tietenkään voi olla ihan varma, sillä raskaustestiä en tehnyt.
Eilinen päivä meni kutakuinkin itkiessä. Iltapäivällä tiedossa oli vielä yhden ystäväpariskunnan baby-partyt. Ihana mieheni sanoi, että jos haluan jäädä kotiin, hän voi mennä yksin käymään siellä. Sain kuitenkin kerättyä itseni ja lähdin mukaan vauvajuhliin. Vedin kaapista komeimman tekohymyni naamalle ja valehtelin ihmisille päin naamaa kuinka meillä on kaikki hyvin. Mutisin ihmisten uteluihin meidän yrityksestä, että onhan meillä vielä aikaa ja ne työt ja sitä ja tätä..you know the classic ones! Tänään en tullut edes kovin punasin silmin aloittamaan työviikkoa. Totesin vain, että eipä tapahtunut joulun ihmettä meidän perheelle..well...shit happens! Jotenkin mulla on todella tyhmä olo: kuvittelinko kaikki oireet pienessä mielessäni? En kuitenkaan jaksa uskoa, että niin kovan pahanolon ja vatsan sekaisin menemisen saa aiheutettua pelkällä toiveajattelulla. Rinnatkin olivat niin pinkeät ja ovat muuten vieläkin! Yleensä rintojen arkuus loppuu menkkojen alkaessa, mutta nyt aristaa edelleen.
Senkin takia tunne on vahva, että jotain siellä kehossa on tapahtunut.
No ei auta selittelyt markkinoilla. Täältä suosta on taas kerran noustava, vaikkei tällä hetkellä kiinnostaisi yhtään. Tällä hetkellä haluaisin luovuttaa koko homman. Ei se kuitenkaan ikinä onnistu. Ei me varmaan ikinä saada omaa lasta. Ei saisi ajatella näin kun tie on vielä hyvin alussa, mutta en voi sille mitään, että se ajatus kummittelee takaraivolla.
Soittelin tänään klinikalle aikaa uuteen inssiin. Ensi viikolla kp 12 minulle tehdään ultra ja verikokeet ja sit nähdään ehditäänkö inseminaatio toteuttamaan ennen joululomaa. Jos kierto etenee normaalisti, niin ei ehditä. Sekin painaa mieltä. Tästä tulee todennäköisesti taukokierto. Klinikalta sanottiin, että jos inssiä ei ehditä enään tekemään, niin lääkäri opastaa parhaat päivät yritykselle kotona. Meinasin alkaa huutamaan tuon kommentin jälkeen, että luuletko, että tälleen runsaan vuoden yrityksen jälkeen lääkärin neuvo oikeasta päivästä yhdynnälle saa meidät raskaaksi! No ei se hänen vikansa ole, että minä olen viallinen enkä voi tulla raskaaksi..työtähän hän vain teki.
Kyllä voi viikko alkaa synkissä tunnelmissa. Kaikki ottaa päähän ja en jaksaisi mitään joulua tänä vuonna. Tulisi vaan nopeasti se uusi vuosi, niin saisi heitettyä tämän paskan vuoden romukoppaan!
Voi apua! Lupaan, ettei seuraava postaukseni ole näin masentava :D Olen oikeasti ihan mukava ja suht positiivinen tyyppi!
Hauskaa viikkoa kaikille!
Itselläni on vahva tunne, että jokin kiinnittymisyritys siellä oli päällä, koska keho viestit oli jotenkin niin selvät. Vuodon alku ruskealla tuhrulla ja pari päivää myöhemmin ei ole ollenkaan tavallista minulle, minkä vuoksi epäilen vahvasti, että kiinnittymisyritys on tapahtunut. En tietenkään voi olla ihan varma, sillä raskaustestiä en tehnyt.
Eilinen päivä meni kutakuinkin itkiessä. Iltapäivällä tiedossa oli vielä yhden ystäväpariskunnan baby-partyt. Ihana mieheni sanoi, että jos haluan jäädä kotiin, hän voi mennä yksin käymään siellä. Sain kuitenkin kerättyä itseni ja lähdin mukaan vauvajuhliin. Vedin kaapista komeimman tekohymyni naamalle ja valehtelin ihmisille päin naamaa kuinka meillä on kaikki hyvin. Mutisin ihmisten uteluihin meidän yrityksestä, että onhan meillä vielä aikaa ja ne työt ja sitä ja tätä..you know the classic ones! Tänään en tullut edes kovin punasin silmin aloittamaan työviikkoa. Totesin vain, että eipä tapahtunut joulun ihmettä meidän perheelle..well...shit happens! Jotenkin mulla on todella tyhmä olo: kuvittelinko kaikki oireet pienessä mielessäni? En kuitenkaan jaksa uskoa, että niin kovan pahanolon ja vatsan sekaisin menemisen saa aiheutettua pelkällä toiveajattelulla. Rinnatkin olivat niin pinkeät ja ovat muuten vieläkin! Yleensä rintojen arkuus loppuu menkkojen alkaessa, mutta nyt aristaa edelleen.
Senkin takia tunne on vahva, että jotain siellä kehossa on tapahtunut.
No ei auta selittelyt markkinoilla. Täältä suosta on taas kerran noustava, vaikkei tällä hetkellä kiinnostaisi yhtään. Tällä hetkellä haluaisin luovuttaa koko homman. Ei se kuitenkaan ikinä onnistu. Ei me varmaan ikinä saada omaa lasta. Ei saisi ajatella näin kun tie on vielä hyvin alussa, mutta en voi sille mitään, että se ajatus kummittelee takaraivolla.
Soittelin tänään klinikalle aikaa uuteen inssiin. Ensi viikolla kp 12 minulle tehdään ultra ja verikokeet ja sit nähdään ehditäänkö inseminaatio toteuttamaan ennen joululomaa. Jos kierto etenee normaalisti, niin ei ehditä. Sekin painaa mieltä. Tästä tulee todennäköisesti taukokierto. Klinikalta sanottiin, että jos inssiä ei ehditä enään tekemään, niin lääkäri opastaa parhaat päivät yritykselle kotona. Meinasin alkaa huutamaan tuon kommentin jälkeen, että luuletko, että tälleen runsaan vuoden yrityksen jälkeen lääkärin neuvo oikeasta päivästä yhdynnälle saa meidät raskaaksi! No ei se hänen vikansa ole, että minä olen viallinen enkä voi tulla raskaaksi..työtähän hän vain teki.
Kyllä voi viikko alkaa synkissä tunnelmissa. Kaikki ottaa päähän ja en jaksaisi mitään joulua tänä vuonna. Tulisi vaan nopeasti se uusi vuosi, niin saisi heitettyä tämän paskan vuoden romukoppaan!
Voi apua! Lupaan, ettei seuraava postaukseni ole näin masentava :D Olen oikeasti ihan mukava ja suht positiivinen tyyppi!
Hauskaa viikkoa kaikille!
perjantai 7. joulukuuta 2018
Tiedossa piinaa..
Olen nyt päätynyt siihen tulokseen, että joko minulle on tulossa vuosisadan menkat tai sitten raskaus on alkanut. On ollut kaikennäköistä vaivaa viime päivinä, mitä en ole ennen kokenut kierron loppupuolella. Viimeksi kerroin sekaisin menneestä vatsastani juoksulenkillä. Nyt mukaan kuvioon on tullut lievä pahoinvointi iltaisin. Tiistai meni oikeastaan aikas hyvin ilman mitään tuntemuksia, mutta keskiviikko iltana olin ihan todella voimaton ja hivenen huonovointinen. Oli ihan sellaista lievää pahan olon tunnetta, kuten vatsataudissa. Ruoka kuitenkin maistuu ja se ei itsellään vedä mahaa sekaisin. Tämä toistui taas eilen. Sain kunnon paha-olo kohtauksen illalla ollessani kuntosalilla.
Tarkoitus oli tehdä treeni painoilla, mutta eihän siitä mitään tullut, kun olisi tehnyt mieli heittää laattaa jo alkulämmittelyn aikana. Lisäksi mahani veti niin kuralle, että oli pakko keskeyttää treeni ja mennä kotiin. Illan makasin sohvalla vilunväreiden ja hieman juoksevan nenän kanssa.
Nyt aamulla oloni oli taas ihan normaali. Eli joko minulla on mahatauti tai sitten tämä liittyy johonkin muuhun. Toivon jälkimmäistä ;) Olen kerännyt kuluneen vuoden ajan listaa itselleni, jota kutsun: "oireet, jotka muilla tarkoittaa raskautta, mutta minulla ne ei tarkoita yhtään mitään". Nyt odotankin mielenkiinnolla, että tuleeko tästä pahoinvoinnista taas vain uusi check listalleni..
Menkkajomotukset ovat pysyneet vaihtelevasti kuvioissa viime sunnuntaista asti. Välillä on sellaisia menkkoja edeltäviä kouristuksia ja sitten ne taas lakkaavat kuin seinään. Tämä on myöskin ihan uusi vaiva minun kierrossani. Näiden kouristuksien takia olen vakuuttunut, että vuosisadan menkat ne siellä ovella kolkuttelevat.
Huolta lisäsi myöskin lievä hikoilu viime yönä. Olisko kuitenkin keltarauhastasot lähteneet laskuun...
Elikkä siis piinaa on tiedossa tuleville päiville. Olen rakentanut itselleni todella suuren valtakunnan pilvilinnoihin tässä kierrossa, vaikka ei pitänyt tällä kertaa. Mahdollinen pudotus tulee olemaan korkein ja kovin tähän mennessä. Itseäni saan siitäkin taas syyttää.
Nyt vain toivonkin, että tämä perjantai kestäisi ikuisuuden. En ole vielä valmis kohtaamaan tämän kierron pettymystä...
Ensi kierrossa ei välttämättä päästä edes tekemään inssiä, koska ovulaatio osuu juuri jouluaatolle tai joulupäivälle. Klinikka on just sen jouluviikon kiinni.
"Tarviin vielä yhden yön aikaa
oo niin kiltti.
Mä tarviin viel tän yhden yön aikaa
pidä musta hetki kiinni."
-Anna Puu
Tarkoitus oli tehdä treeni painoilla, mutta eihän siitä mitään tullut, kun olisi tehnyt mieli heittää laattaa jo alkulämmittelyn aikana. Lisäksi mahani veti niin kuralle, että oli pakko keskeyttää treeni ja mennä kotiin. Illan makasin sohvalla vilunväreiden ja hieman juoksevan nenän kanssa.
Nyt aamulla oloni oli taas ihan normaali. Eli joko minulla on mahatauti tai sitten tämä liittyy johonkin muuhun. Toivon jälkimmäistä ;) Olen kerännyt kuluneen vuoden ajan listaa itselleni, jota kutsun: "oireet, jotka muilla tarkoittaa raskautta, mutta minulla ne ei tarkoita yhtään mitään". Nyt odotankin mielenkiinnolla, että tuleeko tästä pahoinvoinnista taas vain uusi check listalleni..
Menkkajomotukset ovat pysyneet vaihtelevasti kuvioissa viime sunnuntaista asti. Välillä on sellaisia menkkoja edeltäviä kouristuksia ja sitten ne taas lakkaavat kuin seinään. Tämä on myöskin ihan uusi vaiva minun kierrossani. Näiden kouristuksien takia olen vakuuttunut, että vuosisadan menkat ne siellä ovella kolkuttelevat.
Huolta lisäsi myöskin lievä hikoilu viime yönä. Olisko kuitenkin keltarauhastasot lähteneet laskuun...
Elikkä siis piinaa on tiedossa tuleville päiville. Olen rakentanut itselleni todella suuren valtakunnan pilvilinnoihin tässä kierrossa, vaikka ei pitänyt tällä kertaa. Mahdollinen pudotus tulee olemaan korkein ja kovin tähän mennessä. Itseäni saan siitäkin taas syyttää.
Nyt vain toivonkin, että tämä perjantai kestäisi ikuisuuden. En ole vielä valmis kohtaamaan tämän kierron pettymystä...
Ensi kierrossa ei välttämättä päästä edes tekemään inssiä, koska ovulaatio osuu juuri jouluaatolle tai joulupäivälle. Klinikka on just sen jouluviikon kiinni.
"Tarviin vielä yhden yön aikaa
oo niin kiltti.
Mä tarviin viel tän yhden yön aikaa
pidä musta hetki kiinni."
-Anna Puu
tiistai 4. joulukuuta 2018
Juoksulenkki
Täällä elellään päivää 10 dpo tai jotakin sinne päin..en ole kalenterin kanssa laskenut tällä kertaa vaan luotan tyystin lääkärin inssissä tekemään ultraan. En ole myöskään ihan sata prosenttisen varma oliko ovulaatio perjantaina vai lauantaina. En viitsinyt tässä kierrossa seurata edes aamulämpöjä, kun se tuntuu tuottavan (varsinkin luteaalivaiheessa) vaan enemmän stressiä. Alan analysoimaan joka päivän lämpöä ja miettimään mitä se voisi tarkoittaa. Voi apua tätä vauvakuumeisen elämää! Mihin on kadonnut se huoleton elämä, jossa menkkojen alettua päässä kävi vain ajatus: "ai joko taas vierähti 4 viikkoa!?"
Mielialani vaihtelee päivittäin. "Ei tästä taaskaan tullut yhtään mitään" vs. "Voisiko tästä sittenkin tulla jotain". Eilen olin tuttuun tapaan juoksulenkillä. Huomasin, että hölkkääminen sattui rintoihin. Rintani eivät ole olleet pitkään aikaan niin kipeät, että ne juostessa aristaisivat. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tämä voisi viitata yhtään mihinkään. On ne rinnat olleet joskus aikaisemminkin arat juostessa, mutta siitä on hyvin pitkä aika. Toinen "vaiva", jonka totesin juostessa oli todella oudon tuntuinen alavatsani. Lisäksi juoksulenkki veti mahani ihan todella löysäksi. Maha tyhjeni ihan totaalisesti lenkin jälkeen. Tätä ei ole tapahtunut ikinä ennen lenkin yhteydessä. Mutta tämänkin tietysti voi selittää vain jollakin maha pöpöllä...
Yleensä kiertoni etenee ihan tosi tutulla kaavalla. Tunnen menkat yleensä 3 päivää ennen niiden alkua. Silloin tunnen pientä alamahan juilintaa ensimmäisen kerran. Tämä sama tuntemus alkoi toissapäivänä (dpo 8). Aloin laskemaan, että ei kai niiden menkkojen nyt vielä pidä tulla. Eilen juilinta oli voimistunut ja töissä alavatsani olikin todella menkkakipujen kourissa. Varmaan sen takia se juoksulenkkikin tuntui sen verran omituiselta illalla. Toinen varma menkkoja lupaava tapahtuma on hikoilu yöllä, jonka olen todennut liittyvän ruumiinlämmön laskemiseen keltarauhastasojen romahtaessa. Hikoilu ajoittuu aina dpo 13 ja dpo 14 öille. No, tässä kierrossa heräsin viikonloppuna hikisenä yöllä (dpo 7) ja sama tapahtui tänään aamulla. Tuota hikoilua pidän erittäin huonona merkkinä, sillä jos raskaus olisi jollain ihmeen kaupalla päässyt alkamaan, niin ne lämmöt pitäisi pysyä ylhäällä. Voihan hikoilua tietysti tapahtua muistakin syistä, mutta kyllä ihmetyttää. Tuntuu, että on ihan todella outo kierto menossa..Tai sitten tämä kaikki liittyy vain siihen tässä kierrossa tehtyyn hysteroskopiaan, jossa minulta poistettiin pienen pieni kohdun väliseinämä. Se voi olla, että limakalvot ovat jotenkin erilaiset toimenpiteen jälkeen joka selittää ennenaikaiset menkka tuntemukset.
Tämä nyt on tällaista turhan päiväistä "oireiden" spekulointia :D Kyllä se sit viikonoppuna selviää, että tuleeko ne menkat. Miksi eivät tulisi. Onhan ne aina tähänkin päivään asti tulleet just eikä melkein ajallaan.
Mielialani vaihtelee päivittäin. "Ei tästä taaskaan tullut yhtään mitään" vs. "Voisiko tästä sittenkin tulla jotain". Eilen olin tuttuun tapaan juoksulenkillä. Huomasin, että hölkkääminen sattui rintoihin. Rintani eivät ole olleet pitkään aikaan niin kipeät, että ne juostessa aristaisivat. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tämä voisi viitata yhtään mihinkään. On ne rinnat olleet joskus aikaisemminkin arat juostessa, mutta siitä on hyvin pitkä aika. Toinen "vaiva", jonka totesin juostessa oli todella oudon tuntuinen alavatsani. Lisäksi juoksulenkki veti mahani ihan todella löysäksi. Maha tyhjeni ihan totaalisesti lenkin jälkeen. Tätä ei ole tapahtunut ikinä ennen lenkin yhteydessä. Mutta tämänkin tietysti voi selittää vain jollakin maha pöpöllä...
Yleensä kiertoni etenee ihan tosi tutulla kaavalla. Tunnen menkat yleensä 3 päivää ennen niiden alkua. Silloin tunnen pientä alamahan juilintaa ensimmäisen kerran. Tämä sama tuntemus alkoi toissapäivänä (dpo 8). Aloin laskemaan, että ei kai niiden menkkojen nyt vielä pidä tulla. Eilen juilinta oli voimistunut ja töissä alavatsani olikin todella menkkakipujen kourissa. Varmaan sen takia se juoksulenkkikin tuntui sen verran omituiselta illalla. Toinen varma menkkoja lupaava tapahtuma on hikoilu yöllä, jonka olen todennut liittyvän ruumiinlämmön laskemiseen keltarauhastasojen romahtaessa. Hikoilu ajoittuu aina dpo 13 ja dpo 14 öille. No, tässä kierrossa heräsin viikonloppuna hikisenä yöllä (dpo 7) ja sama tapahtui tänään aamulla. Tuota hikoilua pidän erittäin huonona merkkinä, sillä jos raskaus olisi jollain ihmeen kaupalla päässyt alkamaan, niin ne lämmöt pitäisi pysyä ylhäällä. Voihan hikoilua tietysti tapahtua muistakin syistä, mutta kyllä ihmetyttää. Tuntuu, että on ihan todella outo kierto menossa..Tai sitten tämä kaikki liittyy vain siihen tässä kierrossa tehtyyn hysteroskopiaan, jossa minulta poistettiin pienen pieni kohdun väliseinämä. Se voi olla, että limakalvot ovat jotenkin erilaiset toimenpiteen jälkeen joka selittää ennenaikaiset menkka tuntemukset.
Tämä nyt on tällaista turhan päiväistä "oireiden" spekulointia :D Kyllä se sit viikonoppuna selviää, että tuleeko ne menkat. Miksi eivät tulisi. Onhan ne aina tähänkin päivään asti tulleet just eikä melkein ajallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)