Vappupullamme

Tänään koitti vihdoin ultra, jonka perusteella meille määrättiin alkionsiirto! Siirto tehdään ensi viikon tiistaina, eli huhtikuun viimeisenä päivänä. Vappua vietetäänkin siis tänä vuonna pikkuriikkisen pieni blastokysti kohdussani, eli pulla uunissa! (huomaa ironia rivien välistä, inhoan kyseistä sanontaa :D) Ylihuomenna eli perjantaina alkaa sitten se lugesteron- progesteroni lääkitys. Kohdun limakalvo oli kasvanut hyvin progynova lääkkeen ansiosta, paksuus oli noin 9mm. Munasarjat ovat saaneet nyt ansaitun leponsa rankan stimulaatio kierron jäljiltä. Siellä ei ollut havaittavissa minkäänlaista elämää :D Kaikki oli siis kunnossa siirtoa varten. Progynovaa jatketaan samalla annostuksella aina raskaustestin tekemiseen asti. Mielenkiinnolla odotan nyt sitä lugesteronia. Se on minulle ihan uusi tuttavuus. Pikkuhousunsuojat olen jo varannut niitä varten. Olen lukenut, että se on vähän sotkuista se niiden käyttö.

Mulla on jotenkin todella outo olo: tuntuu, että viime päivät ovat madelleet ja että tämä asia ei etene suuntaan eikä toiseen. Tai onhan tämä asia edennyt ihan hirveästi viime viikkoina, mutta nyt ollaan taas rullattu paikallaan. Tuntuu, että viimeisimmistä piinapäivistä on ikuisuus! Ja niinhän se on, viimeisin mahdollisuus raskauteen on ollut helmikuussa. Toisaalta nämä viikot ovat olleet hirveän vapauttavia. Ei ole tarvinnut kyttäillä omaa oloa ja mahdollisia raskausoireita. Olen löytänyt ihan uudenlaisen ilon seksin harrastamiseen. Vaikka kuinka olin vakuuttunut, ettei lapsen yritys ole vaikuttanut meidän yhdessä oloon, niin kyllä se vaan tuolla jossakin alitajunnassa on tehnyt tepposensa. On ollut niin ihanaa olla yhdessä ilman aikatauluja, ovulaatiotestejä ja lämpökäyriä! Olen oikeasti nauttinut seksistä. Nyt vasta ymmärrän, että se oli jollakin tasolla vähän sellaista pakkopullaa viime vuoden loppupuolella. Ja eihän se tietysti mikään ihme ole, kun yritystä on niin kauan takana. Ei ole tarvinnut miettiä mitään asentoja, jalkojen ylösnostoja ja liian aikaista suihkuun menemistä seksin jälkeen. On vaan voinut olla miettimättä ja tehdä juuri niin, kuin hyvältä tuntuu! Ja tiedän, että näin sen pitäisi olla yrityksenkin aikana, mutta tosiasia vaan on se, että kun yrityskierrot ovat kaksilukuisia, niin mukaan tulee väistämättä kaikki mahdolliset vippaskonstit jalkojen ylösnostamisineen, päälläseisomisineen  ja kirveksen sängyn päähän laittamisineen...

Näiden odotusviikkojen aikana olen myöskin saanut sysättyä vauvakuumetta hieman takavasemmalle ja olen jopa pystynyt olemaan parina päivänä miettimättä koko raskautta ja vauvaa. Se on tehnyt mielelle todella hyvää. Yhtenä päivänä kävelin töistä kotiin ja huomasin, että koivut ovat vihreänä ja kukat kukkii! Luonto on heräämässä talviunilta ja olen päässyt sivuttamaan sen kokonaan näiden ivf- aikataulujen ja lääkkeiden vuoksi. Tuntuu, että kohta ollaan taas jo puolivälissä tätä vuotta. Toisaalta aika on madellut, mutta toisaalta en voi ymmärtää kuinka toukokuu on jo alkamassa! Ajan käsitys on jotenkin ihan kieroutunut näiden hoitojen ansiosta :D
Takaraivossa myöskin kummittelee ajatus siitä, että entä jos tämä siirto ei onnistukaan? Entä jos taas tulee tyylipuhdas nega? Mikäs sitten on vialla? Tiedän, etten saisi ajatella tätä vielä. Ja tiedostan myöskin, että harvoin se onnistuu ensimmäisellä siirrolla. Täytyy nyt yrittää parhaan mukaan pitää mieli positiivisena ja ajatella, että meillä on monta mahdollisuutta pakkasessa odottamassa.
Hoidot ja tuleva siirto ovat nostaneet viime viikkoina ihan hirveästi erilaisia tunteita pintaan. Tämä on yhtäaikaa niin jännää, ihmeellistä, paskaa, ihanaa, kohtalon ivaa, huonoa karmaa, ihmisenä kasvamista, uuden oppimista ja ennen kaikkea toivon ylläpitämistä. Aina opetettiin, että uskosta, toivosta ja rakkaudesta suurin on se rakkaus. Sori yläasteen uskonnon ope, olit väärässä! Suurin niistä on toivo. Ainakin meille lapsettomille!

PAS preppailua

Olen viime päivinä etsinyt jonkin verran tietoa pakastetun alkion siirtoon liittyen ja yrittänyt selvittää, että mikä loppujen lopuksi vaikuttaa siihen, että kiinnittyykö alkio kohdun seinämään vai ei. Olen myöskin yrittänyt etsiä (vippas)konsteja siihen, mitä voin itse tehdä maksimoidakseni onnistumisen mahdollisuuden. Suurin onnistumiseen vaikuttava tekijä on kaikkien lähteiden mukaan alkion laatu. Laadultaan hyvillä alkioilla on aina paremmat mahdollisuudet kiinnittymiseen. Tuntuu loogiselta. En ole saanut vielä mitään laatu päivitystä meidän pakastetuista alkioista. Mutta kaipa ne on jotenkin ränkätty paremmuusjärjestykseen laadun perusteella. Solubiologi ei ainakaan maininnut mitään huonosta laadusta joten oletan, että meillä ainakin pari laadultaan oikeen hyvää alkiota on odottamassa. Paljon puhutaan nykyään myöskin alkion "iästä". Blastokystejähän ylistetään siinä mielessä, että niillä olisi paljon paremmat mahdollisuudet kiinnittymiseen, kuin esimerkiksi 2-3 päivän ikäisellä alkiolla. Itsestä tuntuu myöskin siltä, että se 5. päivä ovulaation jälkeen olisi jotenkin se luonnollisin siirtopäivä, kun niillä päivillähän se alkio saapuu luomu raskaudessakin munajotimesta kohtuun. Toisaalta taas se kohtuhan on paras ympäristö alkioille kasvaa, että kai ne nuoremmatkin alkiot voivat hyvin selvitä siellä kohdun lämmössä. Itse katselin meidän klinikan onnistumistilastoja ja siellä oli verrattu viime vuodelta alkaneita raskauksia niin 2., 3. kuin 5. päivän siirroissa ja olihan ne prosentit parhaat niissä 5. päivän siirroissa. Eli onneksi meillä nyt on niitä blastoja siellä pakkasessa!

Toinen onnistumiseen vaikuttava tekijä tuntui olevan kohdun vastaanottavuus. Oletan tämä liittyvät kohdun limakalvon laatuun ja paksuuteen. Sitä paksuuttahan seurataan ultralla ennen siirtoa, mutta sitä laatua ei kai voi seurata millään muulla kuin koepalalla. Koepaloja aletaan tietysti vasta ottamaan, kun on useita epäonnistuneita alkion siirtoja takana. Laatuun voi itse vaikuttaa perus terveillä elämäntavoilla: ruokavaliolla, tietyillä vitamiineilla ja tietysti tupakoimattomuudella. Nämä asiat ovat kaikki kunnossa omalla kohdallani. Olen ottanut nyt kolmen kuukauden ajan monivitamiinia, extra paljon foolihappoa, lisä E-vitamiinia ja koentsyymi Q10ppiä. Näiden kahden asian (alkion laatu ja kohdun vastaanottavuus) lisäksi netti on täynnä sivustoja, mistä saa erilaisia vinkkejä alkionsiirtoon ja sen jälkeisiin piinapäiviin:

1) Stressaamattomuus
Hmm. Meidän lapsettomien pahin vihollinen. Itsehän olen niin stressaavaa tyyppiä, että saan aiheutettua stressin ihan pienimmästäkin asiasta. Puhumattakaan sitten tästä meidän elämän tärkeimmästä asiasta.. Juttelin stressistä akupunktio hoitajani kanssa. Kysyin, että onko hänellä mitään stressin lievitykseen liittyviä vinkkejä. Hän sanoi, että sitä stressiä ei voi koskaan kokonaan sulkea pois. Sitä voi lievittää tietyillä asioilla, kuten katsomalla elokuvia/sarjoja, menemällä kävelylle, nukkumalla pitkiä yöunia, syömällä hyvää ruokaa...ihan tällaisia perusasioita, joilla saa mielen pois siirretystä alkiosta. Tärkein tämä olisi ensimmäisten kahden- kolmen päivän aikana siirron jälkeen. Eli tällöin ideaalitilanne olisi ottaa vapaata töistä ja laittaa verkkarit jalkaan ja katsoa netflixiä koko päivä. Kuulostaa hyvältä. En vain tiedä uskallanko pyytää kahta päivää lomaa siirron yhteyteen...

2) Akupunktio
Akupunktiota ylistetään ihan hirveästi englanninkielisillä sivuilla alkionsiirron tukena. Akupunktioon tulisi mennä juuri ennen siirtoa ja sitten taas parin tunnin päästä siirron jälkeen. Tällöin onnistumisen mahdollisuudet ovat tutkimusten mukaan nousseet 40:stä 60 prosenttiin! Oma hoitajani suosittelee myöskin tätä protokolaa, mutta jos nämä hoidot aiheuttavat enemmän stressiä kuin jotain muuta, niin sitten ei kannata alkaa toteuttamaan. Silloin riittää yksikin kerta sinä päivänä. Itse yritän järjestää vapaapäivän ja mennä sekä ennen siirtoa että siirron jälkeen hoitoon.

3) Treenilepo
Olen nyt monista lähteistä lukenut, että muutaman päivän alkionsiirron jälkeen kannataa ottaa todella rennosti urheilu saralla. Meidän klinikan papereissa taitaa lukea, että kevyttä liikuntaa voi harrastaa 3- 4 päivän jälkeen siirron jälkeen, mutta ei mitään tärisevää eikä raskasta nostamista. Yritän itsekin parhaani mukaan olla menemättä salille. Tämä tulee olemaan hirveän vaikeaa. Mutta haluan tehdä kaikkeni nyt onnistumisen eteen. Olemme kulkeneet nyt jo niin pitkän tien ja olemme vihdoin saavuttaneet sen valon pilkahduksen tunnelin päässä. Kävelylenkit saavat riittää raskaustestiin asti!

4) Alkoholi ja kahvi
Tämä on paljon eri mielipiteitä herättävä asia. Monet ovat sitä mieltä, että sen odottelu ajan pitäisi pitää nolla toleranssia ja elää kuin olisi raskaana. Toiset taas ovat sitä mieltä, että lasillinen viiniä tässä vaiheessa on ihan sallittavaa. Itse en oikeen tiedä mitä ajatella tästä. Toisaalta uskon, että jos lasillinen punaviiniä saa rentoutumaan, niin sen voi ihan hyvin ottaa raskaustestiin asti. Niinhän monet luonnollisesti raskautuvatkin ottavat ennen kuin ovat edes tietoisia mahdollisesta raskaudesta. Toisaalta taas saatan alkaa syyttämään jälkikäteen itseäni siitä lasillisesta jos testi on negatiivinen. Itse olen juonut hirveän vähän alkoholia viime aikoina käyttämieni hormonien takia. Alkoholiahan ei suositella käytettäväksi IVF-lääkkeiden kanssa, koska se saattaa vaikuttaa lääkkeiden tehoon. Niinpä olen ollut nolla toleranssilla näiden hormooni lääkkeiden aikana. Tuoresiirron peruuntumisen jälkeen otin parina päivänä oikeen kunnon morkkis-viinit! Nyt on taas menty kuivalla linjalla, koska lääkÄri varoitteli alkoholin vaikutuksesta Progynovan tehoon. Elikkä jatketaan tällä kuivalla linjalla myöskin siirron jälkeen. Kahvi on toinen kiistanalainen tuote: siitä ei ole mitään tutkimusnäyttöä, että se olisi haitallinen raskautumisen kannalta. Toisaalta jotakin tutkimusta on ollut, että kofeiini huonontaisi nimenomaan kiinnittymismahdollisuuksia. Itse en ole mikään himo juoja, mutta kupillisen saatan ottaa työpäivän aikana. Aion jättää kahvin kokonaan pois siirron jälkeen. Otan tilalle vihreän, kofeiinittoman teen jos lämmintä tekee mieli.

5) Kiinnittymistä edistävät ruoat
Tähän en usko itse missään määrin. Ananas, tietyt juurekset, punaviini...ja ties mitä kaikkea netti on täynnä. En usko, että syömälläni ananaksella voi olla vaikutusta onnistumiseen. Monet vannovat nettipalstoilla, että heti ekasta ananas- kierrosta tulin raskaaksi. Ja heti ekasta greippi-kierrosta tulin raskaaksi. Paskat sanon minä! Minulla on jäänyt niin paljon hampaan koloon näistä greipeistä ja ananaksista ja royal geleistä ja vaikka mistä. Minä en ole ikinä päässyt kertomaan, että ekasta "siitä ja siitä" kierrosta tärppäsi. Ja kyllä, olen kokeillut kaikki konstit! Aion syödä ihan perus terveellisesti kuten aina, paljon lämpimiä ruokia jotka pitävät sisukset lämpimänä.

Onhan se asia niin, että joko se alkio kiinnittyy tai se ei kiinnity! Eihän siihen itse kovin paljoa voi vaikuttaa. Minusta on vaan niin kiva nyt etsiä tietoa asiaan liittyen ja spekuloida, että mitä kaikkea voin tehdä asian eteen. Luin jostain, että jos näillä omilla tekemisillään voi vaikka vaan prosentikin parantaa mahdollisuutta, niin miksi ei näkisi sitä vaivaa tämän asian eteen. Juurikin näin!
Nyt on jo viikko mennyt progynova lääkityksen kanssa. Enään toinen viikko ja sitten aletaan olemaan jo tosi lähellä siirtoa!
Onko teillä heittää mitään extra vinkkejä/vippaskonsteja, joilla voisi parantaa kiinnittymisen mahdollisuuksia? Jotakin, mitä olette itse kokeneet hyödylliseksi alkion siirron jälkeen? Tai ihan vaan luomu raskautumisessa?

Alkioidemme kohtalo

Siis arvatkaapa mitä!? Mulla alkoi tänään menkat! En edes muista, koska olen viimeksi tullut näin iloiseksi kuukautisista. Juoksin aamulla mieheni luokse kiljuen, että menkat alkoi!! Varmasti "normi pareilla" tämä on se reaktio, kun raskaustesti näyttää plussaa. Näin meillä :D Tuntuu, että ihan hirveän aikaisin, eihän punktiosta ole kulunut vasta kun viikko. Mutta toisaalta, eihän siellä kai ole edes mitään keltarauhasta punktion jäljiltä..Muistan lukeneeni paljon, että jos tuoresiirtoa ei tehdä, niin menkat saattaa tulla jo jopa 4-5 päivän jälkeen. Et kai tää voi olla ihan normaalia. No oli tai ei, niin iloitsen nyt tästä, sillä huomenna alkaa sitten siirtoon valmistava tukilääkitys Progynova- nimisellä lääkkeellä. Se on lääke, joka lamauttaa munasarjojen toiminnan, mutta kasvattaa limakalvoa suotuisaksi siirtoa varten. Eli normaalia ovulaatiota ei ole tiedossa. Ultra on sitten kahden viikon päästä, jossa määrätään siirtopäivä! Vitsi tämä meneekin nyt paljon nopeammin kuin olin ajatellut. Olin jotenkin valmistautunut siihen, että menkat alkaa vasta joskus viikon päästä.

Mutta otsikon asiaan. Tänään on paljon muutakin iloittavaa, kuin alkaneet menkat. Meille ilmoitettiin labrasta meidän alkioiden lopullinen kohtalo. Odottelin puhelua kuin kuuta nousevaa. Päivääkään ei ole kulunut, ettenkö olisi ajatellut meidän kasvavia alkioita labrassa. Mieltäni varjosti kuitenkin pieni pelko viikonlopun aikana: entä jos yksikään ei halua kasvaa blastokystiksi. Entä jos kaikki lopettavat kasvunsa ennen aikojaan. Entä jos se onkin syy siihen, miksi emme ole onnistuneet?
Näin klinkan numeron välkkyvän puhelimeni ruudussa tänään aamulla ja sydämeni taisi skipata pari lyöntiä ja tunsin kehon lamautuvan hetkeksi jännityksestä. Taas tämä kaikki pelko oli ihan turhaa, sillä heillä oli vain ja ainoastaan hyviä uutisia. Kaksi 8-soluista alkiota laitettiin 3. päivänä pakkaseen. Tämä oli ns. varatoimenpide, koska tämä oli meidän ensimmäinen ivf. Jos kasvussa olisikin ollut häikkää, niin olisi sitten edes nämä kaksi kolmen päivän ikäistä, joille annettaisiin vielä kohdussa mahdollisuus kasvaa. Sen lisäksi meille kerrottiin, että 7 alkioita kasvoi normaalisti blastokysteiksi ja ne ovat nyt myös pakastettu. Siis 7! En olisi ikinä uskaltanut uskoa näin hyvää saalista.
Meillä on nyt yhteensä 9 pienen pientä ihmisen alkua odottamassa pakkasessa <3 Päiväni ei tästä nyt kyllä enään paremmaksi voi muuttua!

Tähän mennessä kaikki on siis mennyt paremmin kuin hyvin. Ei ole löytynyt vieläkään mitään syytä sille, miksi me ei olla onnistuttu luonnollisesti. Ainoa asia, missä nyt sitten voi vielä mennä pieleen, on se alkion kiinnittyminen kohtuun. Tai voihan tietysti hyvätkin alkiot lopettaa kasvun heti ensi alkuun kohdussa. En tiedä teistä muista, mutta minä olen jotenkin hirveän teoreettisesti suuntautunut ihminen. Etsin kaikkeen aina syy-seuraus suhdetta ja janoan vastauksia selittämättömiin asioihin. Jotenkin minun on ihan hirveän vaikea päästää irti tästä meidän lapsettomuus mysteeristä. Miksi se ei ole onnistunut meillä luonnollisesti? Kai tämä on vaan yksi niistä asioista, joihin en välttämättä ikinä tule saamaan selitystä. It's just one of those things...No, en murehdi sitä tänään. Tänään iloitsen kuukautisista ja meidän hyvästä pakastin saaliista!

Iloista ja toiveikasta viikkoa kaikille!

Punktio, hedelmöittyminen ja tuoresiirron peruuntuminen

Ennen kuin aloitan jännittävääkin jännittävämmän kertomukseni punktiosta, totean heti alkuun ärsytykseni ja turhautumiseni siihen, että tuoresiirtoa ei tulla meille tekemään tähän kiertoon liian suuren hyperstimulaatio riskin vuoksi. Lääkäreitä kuurasi eilen kai kolme toimenpide huoneeseen punktion aikana antamaan oman mielipiteensä ultran perusteella ja kaikilta kolmelta herui vahva EI. Voihan paskan paska sanon minä! Verestä mitatut hormooni arvot ovat taivaissa ja munasarjat olivat ylikierroksilla. Jos raskaus vaikka alkaisikin, niin he veikkasivat että päätyisin päivystykseen hyperin takia. Kaikki alkiot pakastetaan lääkärin määräyksestä ja siirto tehdään vasta ensi kiertoon. No, mikäs kiire meillä tässä nyt oikeen olikaan!? Nyt sitten taas vaan odotellaan...

Itse punktio meni todella näppärästi, kivuttomasti ja nopeasti ohitse. Koska asumme todella lähellä sairaalaa, mieheni teki oman osuutensa kotona ja lähdimme siitä heti yhdessä sairaalalle punktioon. Miheni oli myös todella kiinnostunut itse toimenpiteestä, joten hän oli koko aamupäivän kanssani ja tuli mukaan toimenpide saliin, jossa hän sai seurata rakkuloiden puhkomista näytöltä. Kauaa ei tarvinnut sairaalalla odottaa, ennen kuin pääsin vaihtamaan sairaalan vermeet päälleni ja menin makoilemaan sänkyyn. About 15 minuutin päästä minut vietiin jo toimenpide huoneeseen, jossa anestesia lääkäri laittoi minulle kanyylin ja huumasi minut pois tästä maailmasta. Tai humalsi minut tilaan, jossa en ymmärtänyt olemassa oloani :D Muistan kuulleeni lääkärin äänen ja hänen sanoneen, että nyt alamme piikittämään, mutta en tuntenut minkäänlaista kipua. Siinä vaiheessa olin jo ihan liian päissäni, että olisin voinut itse seurata näytöltä mitään tapahtumia. Jossakin vaiheessa kipu alkoi yltyä ja sanoin siitä heti anestesistille, joka laittoi samantien lisää lääkettä suoneeni. Kipu kaikkosi siihen. Ennen kuin tajusin, kärrättiin minua jo takaisin lepohuoneeseen. Pikkuhiljaa tajuntani palasi ja mieheni osasi heti kertoa, että kaikki oli mennyt hyvin ja rakkuloita oli paljon.

Laboratorio oli ihan toimenpide huoneen vieressä, jonne munarakkuloista imetyt nesteet kuljetettiin saman tien. Noin vartin päästä solubiologi tuli labran puolelta kertomaan, että 22 rakkulasta löytyi 19  munasolua ja 19:sta munasolusta 17 oli kypsiä. He tekevät 10:lle solulle ivf-hedelmöityksen ja 7:lle solulle ICSI- hedelmöityksen eli mikroinjektion. Oltiin miehemme kanssa molemmat tyytyväisiä saaliiseen. Tässä vaiheessa todettiin myöskin, että spermanäyte oli ollut priimaa kamaa! Minulle juuri soiteltiin labrasta, että 17 munasolusta 14 on hedelmöittynyt normaalisti! Biologi kertoi eilen, että he pakastavat noin kaksi alkiota 3. päivän ikäisenä ja loppuja viljellään 5-6 päivää blastokysteiksi. Ja jos vain blastoja saadaan pakkaseen, niin se ensi kierron PAS tehdään sitten 5-6 päivän ikaisellä blastokystillä.

Nyt kun olen nukkunut yön yli, olen päässyt tuorresiirron peruuntumisen jälkeisestä pettymyksestä jo yli. Jotenkin olen turtunut tähän odotteluun viime viikkojen aikana, joten ei kai tässä nyt yksi kierto enään missään paina. En alottanut nyt keltrauhas- tukilääkitystäkään, koska siirtoa ei tehdä. Minä sain klinikalta heti mukaani ohjelman seuraavaan kiertoon, josta tehdään myöskin lääkkeellinen, mutta ei millään piikeillä. En ole vielä ehtinyt tutkimaan reseptejä tarkasti, mutta ainakin estrogeeni-tabuja vedellään ovulaatioon asti ja siitä sitten se progesteronilisä. Soittelen klinikalle kun kuukautiset alkavat ja varataan ultra jonnekin kp 13-14 paikkeille, jonka perusteella määrätään siirtopäivä. Eli alkais nyt ne hemmetin menkat sit vaan nopeasti! Lääkäri sanoi, että ne voi alkaa kaikkea 10-14 päivän välillä. Elämäni muuttui taas yhdessä yössä niin tylsäksi ja toivottomaksi. Vaikka tottakai tässä nyt jännitellään niitä alkioita vielä ensi viikon tiistaihin asti. Eihän sitä siirtoa edes päästä tekemään, jos alkioita ei ole. Toivotaan parasta. No, kuhan ne menkat alkais nopeesti, niin sitten pääsee taas jännäilemään. Nämä tulevat kaksi viikkoa tulevat olemaan ne kaikista tylsimmät.

Sen verran punktion jälkeisistä kivuista, että niitä on ollut todella vähän. Suurin syy siihen lienee se, että viimeisen kontrolliultran jälkeen lääkäri oli jo todella huolissaan hyperstimulaatiosta, jonka vuoksi en saanut pregnyliä ollenkaan ennen punktiota. Sen sijaan laitoin 36 tuntia ennen punktiota 2x Gonapeptyl piikin joka ajaa samaa asiaa, mutta on paljon munasarja ystävällisempi irrtous tapa. Se pregnyl on yksi pahimmista hyperin laukaisijoista. Pregnylin vein mukanani punktioon siltä varalta, että se olisi laitettu siellä alkionsiirtoa varten. Mutta sitten sen ultrakuvan perusteella kaikki lääkärit olivat sitä mieltä, että siirtoa ei pidä tehdä näin isoon riskiin, joten sitä pregnyliäkään ei laitettu. Juurikin tämän takia vatsani on ollut todella rauhallinen punktion jälkeen. Eilen otin 3x vahvan panadolin ja pidin loppupäivän lämmintä kauratyynyä vatsallani, joka piti kivut oikeen hyvin poissa. Turvotustakaan ei ole. Eli sen puolesta kaikki oikeen hyvin! Ei se punktio ole ollenkaan ikävä kokemus. Vaikka veikkaan, että jos minua ei olisi tarkkailtu niin hyvin ja pregnyl olisi pistetty, niin olisin ihan poissa pelistä tässä kohtaa. Muistan insseistä, kuinka minulla oli jo yhden munarakkulan kanssa hirveät kivut pregnyl piikin jälkeen. Ehkä ihan hyvä näin.