Nyt on kulunut viikko inseminaatiosta ja ei voi kun todeta, että oireet loistavat poissaolollaan. Ei ole pienintäkään oiretta suuntaan tai toiseen. Olo on niin neutraali, kun voi vaan olla. Flunssakin on saatu selätettyä, joten sekään ei enään vaivaa. Yleensä tunnen ovulaation aika hyvin, mutta tuntuu että sekin meni jotenkin viime viikonloppuna ihan ohitse sen ihottuma- flunssa ruljanssin keskellä. Lauantaina jotenkin tuntui, että nännejä aristaa, niinkun yleensäkin ovispäivän jälkeen tekee. Jossain dpo 5-6 heräsin aamuyöllä todella kovaan kramppailuun alavatsalla..mitähän sekin oli..minun tapauksessa ei varmasti tarkoita yhtään mitään. Jollakin toisella se olisi varmasti kiinnittyminen. En nyt oikeen osaa päättää, että elänkö toiveessa tulevan viikon vai heitänkö pyyhkeen kehään?
Itselläni on jotenkin sellainen kuva, että kyllä sen sit oikeesti tuntee kun on raskaana...Päässäni on jokin kieroutunut ajatus, että sitten kun on tärppi käynyt, niin rinnat poksahtaa yhdessä yössä kuppikoon isommiksi, valkovuotoa lorahtelee litratolkulla alkkareihin, alamahassa tuntuu kuin siellä olisi ilmapallo, koko ajan palelee, kurkku on kipeä, pitää käydä oksentamassa, kahvin haju ja maku saa näräliemen nousemaan kurkkuun, koko ajan nälättää, pitää juosta pissalla puolen tunnin välein, haistan kaikki mahdolliset hajut voimakkaampina, huudan naama punaisena puolisolleni kaikesta, uutisankkuri saa minut kyynelehtimään, näen selviä raskausunia ja vielä maistuisi rautatankokin suussa...En tunne tällä hetkellä mitään edes näihin viittaavaa. Kaikki on just niinkun aina ennenkin joka ikisessä kierrossa. Pitäisikö siis kuitenkin vain olla toivomatta ja alkaa jo henkisesti valmistautumaan menkkoihin. En halua enkä jaksa tippua korkealta ja kovaa tällä kertaa. En jaksa sitä viikon morkkista, kun menkat alkaa. En jaksa piiloutua peiton alle ja valehdella ystäville miksi en tule illanistujaisiin. Totuus on kuitenkin, etten halua kohdata heitä, koska heillä ei ole pienintäkään käsitystä miksi olen kuin perseeseen ammuttu karhu. Välttelen tällä hetkellä jopa tulevaa anoppiani, koska hän ei osaa puhua mistään muusta, kuin uudesta vauvasta, joka syntyi avopuolisoni veljelle muutama viikko sitten. Yritän suojella itseäni. Tiedän, etten voi vältellä ihmisiä lopun ikääni, mutta nyt haluan vain paeta tätä pahaa maailmaa pois peiton alle. Tämän piti olla elämämme onnellisin vuosi, vuosi kun olen raskaana ja sisustamme lastenhuonetta. No, tästä tulikin yksi elämäni henkisesti rankimmista vuosista. Vuosi lähenee kovaa vauhtia loppuaan ja raskaudesta on tullut todella etäinen ja mahdoton asia mielessäni. Olen kuitenkin erittäin kiitollinen, että tämä vuosi on lähentänyt entisestään minua ja miestäni. Hän on minun tuki ja turva tämä kaiken keskellä. Hänelle saa itkeä vaikka joka päivä ja hän ymmärtää. <3
Toisaalta olen paljon myös kuullut jo lapsen saaneilta naisilta, että ei sitä raskautta voinut arvata mistään ennen kuukautisten poisjäämistä. Se tietysti antaa toivoa, mutta itselläni ei ole ne oireettoman oireettomat kierrotkaan johtaneet mihinkään muuhun, kuin itku-raivo-parkumisiin ja menkkoihin. Tänään on jotenkin ollut tosi vaikea ja epätoivoinen päivä: tuntuu, ettei minusta koskaan tule äitiä. Olen tämän kierron ajan miettinyt, että miten sitä ylipäätään kukaan onnistuu tulemaan raskaaksi tässä maailmassa. Luin artikkelin liittyen hedelmöittymiseen, jossa kuvattiin ihmisen kehossa tapahtuvia toimintasarjoja hedelmöittymisen aikana. Kyllä oli haavi auki sen tekstin jälkeen ja olin entistä vakuuttuneempi, että se on ihan mahdotonta. Tieto lisää tuskaa! Pitäisi lopettaa tollasten tieteellisten artikkelien lukeminen.
Muistan sen peruskoulussa opettajien taholta luodun kuvan, jossa raskaus saa alkunsa romanttisen illallisen päätteeksi yhden suojaamattoman rakastelukerran jälkeen. Romantiikka on ollut jo kuukausia romukopassa ja tilalle ovat tulleet excel kaaviot hormoonikäyrineen, aamulämpöineen ja sperman parasta ennen- päiväys laskutoimituksineen. Ironiselta tuntuu myös se, että kirjoitin terveystiedon ylioppilaskirjoituksissa Laudaturin, jossa yksi kysymys käsitteli eri ehkäisymenetelmiä ja ei toivottuja raskauksia...Olin aina se tunnollinen kympin-tyttö, joka huolehti viimeiseen asti ehkäisystä ja kaikesta muustakin. En voinut ymmärtää, miten joku tulee vahingossa raskaaksi...Well, nyt en ymmärrä edes sitä vertaa... Pistää ihan vihaksi, kun mietin kuinka monia satoja (ellei tuhansia) euroja olen kuluttanut rahaa elämäni aikana ehkäisyyn..enhän näytä sitä edes tarvitsevan. Tästä on tullut sellaista tähtitiedettä, että en usko edes maisteri tason insinöörikoulutukseni olevan tarpeeksi korkea tutkinto pystyäkseni ratkaisemaan tätä yhtälöä.
perjantai 30. marraskuuta 2018
maanantai 26. marraskuuta 2018
Pari muuttujaa matkassa..
Ensimmäinen inseminaatio on nyt suoritettu, mutta kyllä on tullut pari muuttujaa heti matkaan, joita olen stressannut nyt koko viikonlopun...eihän se sit mennyt ihan kun strömsössä...Tässäpä tarinani viikonlopulta:
eli itse inseminaatio perjantaina meni oikeen mutkattomasti ja nopeasti. Avopuolisoni vei aamusta oman näytteensä klinikalle ja itselleni oli pari tuntia myöhemmin aika itse inssiin. Pääsin nopeasti lääkärin luo ja käytiin ensi alkuun simppanäytteen tulokset lävitse, jotka olivat ihan huippu luokkaa! Jes, ei ainakaan siitä jää kiinni. No, sitten housut vaan veks ja tutkimuspöydälle jalat ilmassa. Lääkäri ultrasi ja totesi, että munasolu ei vielä ole hypännyt, mutta ihan näillä hetkillä varmasti hyppää, elikkä oikeen mainio ajoitus. Katetri sisään ja siittiöt ruiskutettiin kohtuuni. No big deal, 3 minuuttia myöhemmin olin jo lähdössä. En tuntenut mitään. Lääkäri toivotteli tsempit ja sanoi, että jos kahden viikon päästä ei menkkoja kuulu niin testiä kehiin. Ajattelin omassa päässäni: "pleas, mulleko kävis niin hyvä tuuri..". Lähdin takaisin työpaikalle jatkamaan työpäivää normaalisti.
Illalla kotiin tultuani menin käymään suihkussa, kun huomasin, että pakarani olivat kevyen punaisen ihottuman peitossa..samaa näkyi myöskin rintojeni sivuilla. En oikeen edes tajunnut sillä hetkellä vielä asiaa sen kummemmin. Illan aikana alkoi olo huonontua ja tunsinkin itseni nuhaiseksi ja kurkkukin alko kipeytymään. Aikasin nukkumaan ja toivoin, että se menisi sillä ohi. Aamulla oloni oli todella flunssainen ja huomasin ihottuman pahentuneen ihollani. Lisäksi sitä oli tullut myös ranteisiini. Aloinkin panikoimaan asiasta ja olin tässä vaiheessa jo ihan varma, että tällä on oltava jotain tekemistä inseminaation kanssa. Klinikan vastaanotto on kiinni viikonloppusin, joten en saanut soitettua sinne. Ihottuma oli kuitenkin selvä merkki jostakin allergisesta reaktiosta. No, aloin tietysti paniikissa etsimään tietoa netistä, mutten löytänyt mitään tietoa inseminaatiosta saatuun allergiseen reaktioon liittyen. Lähdin etsimään englannin kielisiltä sivuilta, josta löytyi muutamia tapauksia, jossa potilas on saanut allergisen reaktion inseminaation jälkeen liittyen penisiliiniin, jota ilmeisesti käytetään laboratoriossa sperman pesussa.
Sain onneksi rauhoiteltua itseni viikonlopun ylitse ja tänään aamulla soitin heti klinikalle, kun se aukesi ja kerroin mitä oli tapahtunut. He kirjoittivat asian ylös ja menisivät heti ensimmäisen tilaisuuden tullessa tiedustelemaan lääkäriltä mistä voisi olla kyse.
Nyt odottelen soittoa kuin kuuta nousevaa, että pääsen tästä epätietoisuudesta. He lupasivat soittaa minulle niin pian kuin mahdollista.
Että silleen..kai mulla on sit joku penisiliini allergia tai jotain..Mutta eipä ainakaan varmaan tarvitse pelätä, että siellä joku raskaus pääsisi alkamaan tuollaisen allergisen reaktion aikana..varmaan koko keho yrittää vaan tappaa kaikki mahdolliset tunkeilijat (eli siittiöt) siellä kohdussa...Sen päälle vielä tämä hirveä räkätauti kevyen lämmön kera...ei ihan nappiin sit mennyt!
No, ei kai muuta kun kaksi viikkoa menkkojen odottelua ja sit toivottavati he testaavat minulta kaikki mahdolliset allergeenit sperman pesuun liittyen ennen seuraavaa yritystä. Luin, että sen penisiliinin voi jättää pois tai käyttää jotain muuta ainetta. Ei nyt pitäisi alkaa itse spekuloimaan asiaa, kun en siitä kuitenkaan itse enempää ymmärrä.
Oishan se nyt ollut liikaa pyydetty, että tämä asia olisi tolleen kerta heitolla onnistunut..The story of my life..
Mukavampaa viikon alkua teille kaikille!
eli itse inseminaatio perjantaina meni oikeen mutkattomasti ja nopeasti. Avopuolisoni vei aamusta oman näytteensä klinikalle ja itselleni oli pari tuntia myöhemmin aika itse inssiin. Pääsin nopeasti lääkärin luo ja käytiin ensi alkuun simppanäytteen tulokset lävitse, jotka olivat ihan huippu luokkaa! Jes, ei ainakaan siitä jää kiinni. No, sitten housut vaan veks ja tutkimuspöydälle jalat ilmassa. Lääkäri ultrasi ja totesi, että munasolu ei vielä ole hypännyt, mutta ihan näillä hetkillä varmasti hyppää, elikkä oikeen mainio ajoitus. Katetri sisään ja siittiöt ruiskutettiin kohtuuni. No big deal, 3 minuuttia myöhemmin olin jo lähdössä. En tuntenut mitään. Lääkäri toivotteli tsempit ja sanoi, että jos kahden viikon päästä ei menkkoja kuulu niin testiä kehiin. Ajattelin omassa päässäni: "pleas, mulleko kävis niin hyvä tuuri..". Lähdin takaisin työpaikalle jatkamaan työpäivää normaalisti.
Illalla kotiin tultuani menin käymään suihkussa, kun huomasin, että pakarani olivat kevyen punaisen ihottuman peitossa..samaa näkyi myöskin rintojeni sivuilla. En oikeen edes tajunnut sillä hetkellä vielä asiaa sen kummemmin. Illan aikana alkoi olo huonontua ja tunsinkin itseni nuhaiseksi ja kurkkukin alko kipeytymään. Aikasin nukkumaan ja toivoin, että se menisi sillä ohi. Aamulla oloni oli todella flunssainen ja huomasin ihottuman pahentuneen ihollani. Lisäksi sitä oli tullut myös ranteisiini. Aloinkin panikoimaan asiasta ja olin tässä vaiheessa jo ihan varma, että tällä on oltava jotain tekemistä inseminaation kanssa. Klinikan vastaanotto on kiinni viikonloppusin, joten en saanut soitettua sinne. Ihottuma oli kuitenkin selvä merkki jostakin allergisesta reaktiosta. No, aloin tietysti paniikissa etsimään tietoa netistä, mutten löytänyt mitään tietoa inseminaatiosta saatuun allergiseen reaktioon liittyen. Lähdin etsimään englannin kielisiltä sivuilta, josta löytyi muutamia tapauksia, jossa potilas on saanut allergisen reaktion inseminaation jälkeen liittyen penisiliiniin, jota ilmeisesti käytetään laboratoriossa sperman pesussa.
Sain onneksi rauhoiteltua itseni viikonlopun ylitse ja tänään aamulla soitin heti klinikalle, kun se aukesi ja kerroin mitä oli tapahtunut. He kirjoittivat asian ylös ja menisivät heti ensimmäisen tilaisuuden tullessa tiedustelemaan lääkäriltä mistä voisi olla kyse.
Nyt odottelen soittoa kuin kuuta nousevaa, että pääsen tästä epätietoisuudesta. He lupasivat soittaa minulle niin pian kuin mahdollista.
Että silleen..kai mulla on sit joku penisiliini allergia tai jotain..Mutta eipä ainakaan varmaan tarvitse pelätä, että siellä joku raskaus pääsisi alkamaan tuollaisen allergisen reaktion aikana..varmaan koko keho yrittää vaan tappaa kaikki mahdolliset tunkeilijat (eli siittiöt) siellä kohdussa...Sen päälle vielä tämä hirveä räkätauti kevyen lämmön kera...ei ihan nappiin sit mennyt!
No, ei kai muuta kun kaksi viikkoa menkkojen odottelua ja sit toivottavati he testaavat minulta kaikki mahdolliset allergeenit sperman pesuun liittyen ennen seuraavaa yritystä. Luin, että sen penisiliinin voi jättää pois tai käyttää jotain muuta ainetta. Ei nyt pitäisi alkaa itse spekuloimaan asiaa, kun en siitä kuitenkaan itse enempää ymmärrä.
Oishan se nyt ollut liikaa pyydetty, että tämä asia olisi tolleen kerta heitolla onnistunut..The story of my life..
Mukavampaa viikon alkua teille kaikille!
torstai 22. marraskuuta 2018
Kun asiat etenevät vauhdilla..
Hui kuinka paljon ehti taas tapahtua eilisen lääkärikäynnin aikana! Lääkärikäynti sai vauhdikkaan aloituksen, kun menimme mieheni kanssa paikalle lapsettomuusklinikan tiloihin, missä myös ensikäyntimme oli ollut. Vastaanoton naiset katsoivat meitä ihmeissään ja totesivat, että aikani onkin sairaalan tiloissa, eikä itse klinikalla (meidän kaupungissa ovat eri paikoissa). Damn! Spurtti autolle ja ajo toiselle puolelle kaupunkia sairaalaan..Pahoittelivat sairaalassa kauheasti, kun eivät olleet maininneet asiasta minulle puhelimessa mitään😊
Ensialkuun lääkäri kertasi vielä laparoskopian ja hysteroskopian tulokset ja esitti meille kysymyksen: "Haluatteko yrittää vielä luomusti vai edetäänkö inseminaatioon?".
Katottiin mieheni kanssa toisiimme ja totesimme, että emme usko vuoden yrityksen jälkeen kovin nopeaan luomuplussaan, kun ajoituksemme on kuitenkin ollut juuri oikea joka ikinen kierto. Minun kellon tarkalla kierrolla ja selvillä ovisoireilla ajoitukset on helppo saada nappiin..
Kyselimme lääkäriltä aikataulua ensimmäisen mahdollisen inseminaation toteutukseen ajatellen, että ehkä sit joskus ensi kierrossa... lääkäri totesi, ettei inseminaatioon ole mitään jonoja ja kysyi, että missä kierron vaiheessa olen. Sanoin, että odotan ovista tapahtuvaksi nyt lauantaina johon lääkäri totesi, että inseminaatio voidaan toteuttaa jo nyt tähän kiertoon jos vain haluamme. Pitkän ja möllistyneen "ööööön" jälkeen olimmekin jo allekirjoittamassa papereita inseminaatioon suostumusta varten.
Lääkäri ultrasi vielä minut nähdäkseen, että missä kierron vaiheessa olen. Kohdun limakalvo oli hyvän paksuinen, vaikka itse ajattelin, että sieltä on kaikki limakalvot vuotanut verenä pois toimeenpiteen jäljiltä😃 Oikealta löytyi johtofollikkeli, joka oli eilen kp 13 19mm kokoinen. Jotain vähäistä nestettäkin näkyi, joka kuulemma kertoo ovulaation olevan lähellä. Menin vielä labran kautta antamaan verinäytteet hormoneista, joiden tulosten perusteella lääkäri määräisi tarkan ajan inseminaatiolle. Iltapäivällä sain puhelun, että veriarvojen perusteella paras päivä inssille olisi perjantai, eli huomenna!! Pää on vieläkin ihan sekaisin kaikesta, mutta toisaalta illalla puhuttiin avopuolisoni kanssa, että eihän tämä nyt vielä ole mikään kovin iso askel. Koska hoito tehdään ilman mitään lääkityksiä ei itsestäni edes tunnu, että tässä oltaisiin nyt jossain lapsettomuushoidoissa. Kotona yritetään nämä seuraavat päivät (huomista lukuunottamatta) ihan perinteisin menetelmin mahdollista raskautta. Mutta tuntuuhan tässä nyt selkeästi, että ne omat mahikset edes ihan vähän paranevat, kun vain parhaat siittiöt lähtevät huomenna matkalle. Ja koska ne pääsevät suoriltaan minun kohdunkaulani läpi, niin ei tarvitse stressata onko tarpeeksi hedelmällistä valkkaria ym ym..kyllähän te nämä kaikki mahdolliset stressin aiheuttajat tiedätte ovulaatioon liittyen!!
Yritän pitää itseni aisoissa enkä aio päästää itseäni pilvilinnoihin unelmoimaan mahdollisesta raskaudesta. Kuten lääkärikin totesi, niin mistään ihme-hoidosta ei todellakaan ole kysymys. Eihän ne inseminaation onnistumisprosentit mitenkään päätä huimaa. Mutta jostainhan tämä taival on aloitettava.
Inhottaa nyt jo ajatus tulevista piinapäivistä....inhoan niitä ylitse kaiken! Mutta nautitaan nyt kuitenkin vielä viikonloppuun asti tämän kierron vielä olemassa olevasta toivon kipinästä <3
Ensialkuun lääkäri kertasi vielä laparoskopian ja hysteroskopian tulokset ja esitti meille kysymyksen: "Haluatteko yrittää vielä luomusti vai edetäänkö inseminaatioon?".
Katottiin mieheni kanssa toisiimme ja totesimme, että emme usko vuoden yrityksen jälkeen kovin nopeaan luomuplussaan, kun ajoituksemme on kuitenkin ollut juuri oikea joka ikinen kierto. Minun kellon tarkalla kierrolla ja selvillä ovisoireilla ajoitukset on helppo saada nappiin..
Kyselimme lääkäriltä aikataulua ensimmäisen mahdollisen inseminaation toteutukseen ajatellen, että ehkä sit joskus ensi kierrossa... lääkäri totesi, ettei inseminaatioon ole mitään jonoja ja kysyi, että missä kierron vaiheessa olen. Sanoin, että odotan ovista tapahtuvaksi nyt lauantaina johon lääkäri totesi, että inseminaatio voidaan toteuttaa jo nyt tähän kiertoon jos vain haluamme. Pitkän ja möllistyneen "ööööön" jälkeen olimmekin jo allekirjoittamassa papereita inseminaatioon suostumusta varten.
Lääkäri ultrasi vielä minut nähdäkseen, että missä kierron vaiheessa olen. Kohdun limakalvo oli hyvän paksuinen, vaikka itse ajattelin, että sieltä on kaikki limakalvot vuotanut verenä pois toimeenpiteen jäljiltä😃 Oikealta löytyi johtofollikkeli, joka oli eilen kp 13 19mm kokoinen. Jotain vähäistä nestettäkin näkyi, joka kuulemma kertoo ovulaation olevan lähellä. Menin vielä labran kautta antamaan verinäytteet hormoneista, joiden tulosten perusteella lääkäri määräisi tarkan ajan inseminaatiolle. Iltapäivällä sain puhelun, että veriarvojen perusteella paras päivä inssille olisi perjantai, eli huomenna!! Pää on vieläkin ihan sekaisin kaikesta, mutta toisaalta illalla puhuttiin avopuolisoni kanssa, että eihän tämä nyt vielä ole mikään kovin iso askel. Koska hoito tehdään ilman mitään lääkityksiä ei itsestäni edes tunnu, että tässä oltaisiin nyt jossain lapsettomuushoidoissa. Kotona yritetään nämä seuraavat päivät (huomista lukuunottamatta) ihan perinteisin menetelmin mahdollista raskautta. Mutta tuntuuhan tässä nyt selkeästi, että ne omat mahikset edes ihan vähän paranevat, kun vain parhaat siittiöt lähtevät huomenna matkalle. Ja koska ne pääsevät suoriltaan minun kohdunkaulani läpi, niin ei tarvitse stressata onko tarpeeksi hedelmällistä valkkaria ym ym..kyllähän te nämä kaikki mahdolliset stressin aiheuttajat tiedätte ovulaatioon liittyen!!
Yritän pitää itseni aisoissa enkä aio päästää itseäni pilvilinnoihin unelmoimaan mahdollisesta raskaudesta. Kuten lääkärikin totesi, niin mistään ihme-hoidosta ei todellakaan ole kysymys. Eihän ne inseminaation onnistumisprosentit mitenkään päätä huimaa. Mutta jostainhan tämä taival on aloitettava.
Inhottaa nyt jo ajatus tulevista piinapäivistä....inhoan niitä ylitse kaiken! Mutta nautitaan nyt kuitenkin vielä viikonloppuun asti tämän kierron vielä olemassa olevasta toivon kipinästä <3
maanantai 19. marraskuuta 2018
Mitäs nyt?
Otsikko kuvastaa nyt fiiliksiä oikeen hyvin noiden meidän (tässä vaiheessa) viimeisten tutkimusten jälkeen: miten niin muka kaikki on niin kuin pitääkin? Missä siis mättää? Mitäs nyt?
Toimenpiteen jälkeen lääkäri mietti tilannettamme ja pohti mahdollisia vaihtoehtoja. Tottakai itse on jo tässä vaiheessa perillä erilaisista mahdollisista hoitomuodoista ja kun lääkäri alkoi puhumaan inseminaatiosta, ei se mitenkään yllätyksenä tullut. Kun meistä ei nyt kertakaikkiaan löydy sitten yhtään mitään vikaa, niin ehkä se inseminaatio kuulostaa sitten ihan hyvältä ensimmäiseltä vaihtoehdolta.
Lääkäri tuntui olevan todella positiivinen meidän kohdalla inseminaatiota ajatellen kahdesta syystä:
1) mieheni siemennesteen viskositeetti on korkea. Se voi kuulemma aiheuttaa sen, että siittiöt eivät pääse uimaan siemennesteestä ulos. Tätä korkeaa viskositeettiä ei pidetä mitenkään hedelmällisyyttä heikentävänä tekijänä, mutta aina on kuulemma se sääntöä vahvistava poikkeus.
2) Minulla oli muutama vuosi takaperin lieviä kohdunkaulan alkavia solumuutoksia, jotka piti poistaa. Minulta on siis leikattu pienen pieni pala kohdunkaulasta pois. Taas teorian mukaan, tällä ei pitäisi olla mitään vaikutusta raskautumisen kannalta. Lääkäri kuitenkin mainitsi, että harvoissa tapauksissa konisaation jälkeen kohdunkaulan limaneritys saattaa vähentyä ja muuttua hieman paksummaksi, joka taas teoriassa vaikeuttaa siittiöiden pääsyä kohdunkaulan läpi. Ja tässäkin asiassa on tietysti taas se sääntöä vahvistava poikkeus oltava olemassa.
Lääkäri laskikin yhteen 1+ 1 ja sanoi, että teoriassa voi olla mahdollista, että nämä kaksi asiaa ( liian paksu sperma ja minun kohdunkaula) estävät siittiöiden pääsyn kohdunkaulan läpi kohtuun ja munajohtimiin, jonka takia hedelmöittymistä ei tapahtuisi. Omaan korvaan tämä tietysti kuulostaa ihan järkevältä selitykseltä. Kyse on kuitenkin sellaisesta asiasta, jota ei ikinä pystytä todistamaan...mutta jos nyt näin olisi, niin siinä tapauksessa se inseminaatio voisi hyvinkin tuottaa meillä toivotun lopputuloksen. Silloin puolison sperma pestäisiin ja siitä korkeasta viskositeetistä päästäisiin eroon. Ja toisaalta kun siittiöt asetettaisiin suoraan minun kohtuun, ei niiden tarvitsisi itse läpaistä minun kohdunkaulaa, eli yksi obstacle olisi siis jo voitettu tässä vaiheessa. Inseminaatio tehtäisiin (ainakin ensi alkuun) minun luonnolliseen kiertoon ilman mitään lääkityksiä, kun ne minun hormooniarvot kerran ovat kuin oppikirjasta...
Meillä on jo keskiviikkona aika lääkärillemme keskustelemaan miten tästä nyt edettäisiin. Olen todella tyytyväinen lääkäriimme. Hän on ottanut tämän meidän ongelman nyt ihan sydämen asiakseen ja ymmärtää, ettei tämä ole meille mikään leikin asia. Olen iloinen, että asia etenee ja että saamme tosi nopealla aikataululla aikoja lääkärille. Keskiviikkoa odotellessa!
Mitkäs ovat teidän kokemukset inseminaatiosta? Onko ihan ajan hukkaa vai löytyykö myös niitä onnistumistarinoita?
Toimenpiteen jälkeen lääkäri mietti tilannettamme ja pohti mahdollisia vaihtoehtoja. Tottakai itse on jo tässä vaiheessa perillä erilaisista mahdollisista hoitomuodoista ja kun lääkäri alkoi puhumaan inseminaatiosta, ei se mitenkään yllätyksenä tullut. Kun meistä ei nyt kertakaikkiaan löydy sitten yhtään mitään vikaa, niin ehkä se inseminaatio kuulostaa sitten ihan hyvältä ensimmäiseltä vaihtoehdolta.
Lääkäri tuntui olevan todella positiivinen meidän kohdalla inseminaatiota ajatellen kahdesta syystä:
1) mieheni siemennesteen viskositeetti on korkea. Se voi kuulemma aiheuttaa sen, että siittiöt eivät pääse uimaan siemennesteestä ulos. Tätä korkeaa viskositeettiä ei pidetä mitenkään hedelmällisyyttä heikentävänä tekijänä, mutta aina on kuulemma se sääntöä vahvistava poikkeus.
2) Minulla oli muutama vuosi takaperin lieviä kohdunkaulan alkavia solumuutoksia, jotka piti poistaa. Minulta on siis leikattu pienen pieni pala kohdunkaulasta pois. Taas teorian mukaan, tällä ei pitäisi olla mitään vaikutusta raskautumisen kannalta. Lääkäri kuitenkin mainitsi, että harvoissa tapauksissa konisaation jälkeen kohdunkaulan limaneritys saattaa vähentyä ja muuttua hieman paksummaksi, joka taas teoriassa vaikeuttaa siittiöiden pääsyä kohdunkaulan läpi. Ja tässäkin asiassa on tietysti taas se sääntöä vahvistava poikkeus oltava olemassa.
Lääkäri laskikin yhteen 1+ 1 ja sanoi, että teoriassa voi olla mahdollista, että nämä kaksi asiaa ( liian paksu sperma ja minun kohdunkaula) estävät siittiöiden pääsyn kohdunkaulan läpi kohtuun ja munajohtimiin, jonka takia hedelmöittymistä ei tapahtuisi. Omaan korvaan tämä tietysti kuulostaa ihan järkevältä selitykseltä. Kyse on kuitenkin sellaisesta asiasta, jota ei ikinä pystytä todistamaan...mutta jos nyt näin olisi, niin siinä tapauksessa se inseminaatio voisi hyvinkin tuottaa meillä toivotun lopputuloksen. Silloin puolison sperma pestäisiin ja siitä korkeasta viskositeetistä päästäisiin eroon. Ja toisaalta kun siittiöt asetettaisiin suoraan minun kohtuun, ei niiden tarvitsisi itse läpaistä minun kohdunkaulaa, eli yksi obstacle olisi siis jo voitettu tässä vaiheessa. Inseminaatio tehtäisiin (ainakin ensi alkuun) minun luonnolliseen kiertoon ilman mitään lääkityksiä, kun ne minun hormooniarvot kerran ovat kuin oppikirjasta...
Meillä on jo keskiviikkona aika lääkärillemme keskustelemaan miten tästä nyt edettäisiin. Olen todella tyytyväinen lääkäriimme. Hän on ottanut tämän meidän ongelman nyt ihan sydämen asiakseen ja ymmärtää, ettei tämä ole meille mikään leikin asia. Olen iloinen, että asia etenee ja että saamme tosi nopealla aikataululla aikoja lääkärille. Keskiviikkoa odotellessa!
Mitkäs ovat teidän kokemukset inseminaatiosta? Onko ihan ajan hukkaa vai löytyykö myös niitä onnistumistarinoita?
perjantai 16. marraskuuta 2018
Nesteellinen laparoskopia ja toimeenpiteellinen hysteroskopia
Eilen minulle tehtiin päiväkirurgisena toimenpiteenä (en löydä oikeita suomenkielisiä termejä netistä) nesteellinen laparoskopia ja toimeenpiteellinen hysteroskopia, joissa siis vietiin emättimen kautta kamera ja neula kohtuun. Neulan avulla päästiin sitten kohdun seinän läpi katselemaan munajohtimia ja munasarjoja. Kuulostaa pelottavammalta kuin se todellisuudessa oli! 😁Kerronkin nyt tarkemmin miten kyseinen toimenpide eteni ja mitä sieltä paljastui.
Menin aamulla sairaalaan, jossa minut ohjattiin päiväkirurgian osastolle omaan huoneeseen. Sain laittaa heti sairaalan kamat päälle ja ei mennyt kun tunnin verran, kun minut vietiin jo leikkaussaliin toimenpidettä varten. Kyseinen toimenpide tehtiin rauhoittavien lääkkeiden avulla, eli minua ei nukutettu. Sen lisäksi kohtuun laitettiin paikallispuudutuspiikki, jota en muuten edes tuntenut niiden rauhoittavien lääkkeiden läpi. Tuntui kuin olisin ottanut pari lasia liikaa alkoholia, sinänsä aika "hauska" fiilis. Sain itse seurata toimenpidettä ruudulta. Seuraaminen oli kuitenkin vähän sitä ja tätä vahvan lääkityksen takia..kuulin lääkärin äänen koko ajan ja hän selosti mitä milläkin hetkellä tapahtui, mutta en muista siitä tilanteesta jälkikäteen oikeen mitään.
Elikkäs kyseiset tutkimukset tehdään nesteen avulla: nestettä ruiskutetaan sekä kohtuun, että munajohtimiin jonka avulla kaikki yksityiskohdat pystytään tutkimaan rakenteeseen liittyen. Munajohtimiin ruiskutetaan värillistä liuosta, jonka avulla voidaan todeta johtimien toimivan oikeaoppisesti. Toimenpide taisi kestää kokonaisuudessaan about vartin verran, jonka jälkeen olin heräämössä vielä toisen vartin selvitäkseni pahimmista lääkehöyryistä.
Jo pian toimenpiteen jälkeen lääkäri tuli huoneeseeni kertomaan, että kaikki oli niinkuin pitikin! Munajohtimet olivat molemmat auki, eikä löytynyt merkkiäkään endometrioosista. Ainoa poikkeavuus oli kuulemma kohdussani, josta löydettiin pienen pieni "väliseinämä", niin kuin lääkäri sitä kutsui. Se ei kuulemma vaikuta itse raskaaksi tulemiseen, mutta voi aiheuttaa helposti keskenmenoja. Kyseistä väliseinamää löydetään kuulemma suht yleisesti naisilta, joilla on vaikeampi tulla raskaaksi. No, kun kerran se raskaus tässä on se ultimate goal, niin kyseinen väliseinämä poistettiin ja korjattiin saman tien, ettei se sitten tulevaisuudessa ainakaan aiheuta keskenmenoa.
Musta ei siis löydetty mitään vikaa!! En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, siis miten niin kaikki mahdollinen on niin kuin pitääkin? Miksi mä en muka tule raskaaksi? Oli vähän sellanen outo fiilis..toisaalta olen erittäin kiitollinen, ettei mitään vikaa löytynyt, mutta mitäs nyt?
No, ihanin lääkäri varasi meille ensi viikoksi ajan hänen vastaanotolle, missä sitten keskustellaan, että miten tästä edetään. Hän jo viime kerralla puhuikin inseminaatioista seuraavana vaihtoehtona, jos vain minun munajohtimet ovat avoimet. Kerron ensi postauksessa, miksi lääkärin mielestä se inseminaatio voisi tuottaa meille onnistumisen. Eli ensi viikolla sitten mietitään eteenpäin.
Sairaalan papereissa luki, ettei tässä kierrossa saisi tulla raskaaksi tämän toimenpiteen jälkeen, mutta lääkäri sanoi eilen, että saa ilman muuta yrittää normaalisti. Toimenpiteen jälkeen on kuitenkin odotettavissa vuotoa muutaman päivän ajan. En sitten tiedä millaiset olosuhteet siellä kohdussa on mahdolliselle raskaudelle, kun sieltä nyt veristä vuotoa tällä hetkellä tulee..ei siellä varmaan ole limakalvoa miksikään millekkään kiinnittymiselle. Eli yritän nyt tämän kierron oottaa rauhallisesti ja olla ajattelematta koko raskautta. Tekee varmaan henkiselle hyvinvoinnille ihan hyvää😊
Katsotaan sitten taas ensi kierrossa, miten edetään. Siihen mennessä saadaan sitten klinikaltakin sotasuunnitelma!
Oikeen hyvää viikonloppua kaikille!
Menin aamulla sairaalaan, jossa minut ohjattiin päiväkirurgian osastolle omaan huoneeseen. Sain laittaa heti sairaalan kamat päälle ja ei mennyt kun tunnin verran, kun minut vietiin jo leikkaussaliin toimenpidettä varten. Kyseinen toimenpide tehtiin rauhoittavien lääkkeiden avulla, eli minua ei nukutettu. Sen lisäksi kohtuun laitettiin paikallispuudutuspiikki, jota en muuten edes tuntenut niiden rauhoittavien lääkkeiden läpi. Tuntui kuin olisin ottanut pari lasia liikaa alkoholia, sinänsä aika "hauska" fiilis. Sain itse seurata toimenpidettä ruudulta. Seuraaminen oli kuitenkin vähän sitä ja tätä vahvan lääkityksen takia..kuulin lääkärin äänen koko ajan ja hän selosti mitä milläkin hetkellä tapahtui, mutta en muista siitä tilanteesta jälkikäteen oikeen mitään.
Elikkäs kyseiset tutkimukset tehdään nesteen avulla: nestettä ruiskutetaan sekä kohtuun, että munajohtimiin jonka avulla kaikki yksityiskohdat pystytään tutkimaan rakenteeseen liittyen. Munajohtimiin ruiskutetaan värillistä liuosta, jonka avulla voidaan todeta johtimien toimivan oikeaoppisesti. Toimenpide taisi kestää kokonaisuudessaan about vartin verran, jonka jälkeen olin heräämössä vielä toisen vartin selvitäkseni pahimmista lääkehöyryistä.
Jo pian toimenpiteen jälkeen lääkäri tuli huoneeseeni kertomaan, että kaikki oli niinkuin pitikin! Munajohtimet olivat molemmat auki, eikä löytynyt merkkiäkään endometrioosista. Ainoa poikkeavuus oli kuulemma kohdussani, josta löydettiin pienen pieni "väliseinämä", niin kuin lääkäri sitä kutsui. Se ei kuulemma vaikuta itse raskaaksi tulemiseen, mutta voi aiheuttaa helposti keskenmenoja. Kyseistä väliseinamää löydetään kuulemma suht yleisesti naisilta, joilla on vaikeampi tulla raskaaksi. No, kun kerran se raskaus tässä on se ultimate goal, niin kyseinen väliseinämä poistettiin ja korjattiin saman tien, ettei se sitten tulevaisuudessa ainakaan aiheuta keskenmenoa.
Musta ei siis löydetty mitään vikaa!! En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, siis miten niin kaikki mahdollinen on niin kuin pitääkin? Miksi mä en muka tule raskaaksi? Oli vähän sellanen outo fiilis..toisaalta olen erittäin kiitollinen, ettei mitään vikaa löytynyt, mutta mitäs nyt?
No, ihanin lääkäri varasi meille ensi viikoksi ajan hänen vastaanotolle, missä sitten keskustellaan, että miten tästä edetään. Hän jo viime kerralla puhuikin inseminaatioista seuraavana vaihtoehtona, jos vain minun munajohtimet ovat avoimet. Kerron ensi postauksessa, miksi lääkärin mielestä se inseminaatio voisi tuottaa meille onnistumisen. Eli ensi viikolla sitten mietitään eteenpäin.
Sairaalan papereissa luki, ettei tässä kierrossa saisi tulla raskaaksi tämän toimenpiteen jälkeen, mutta lääkäri sanoi eilen, että saa ilman muuta yrittää normaalisti. Toimenpiteen jälkeen on kuitenkin odotettavissa vuotoa muutaman päivän ajan. En sitten tiedä millaiset olosuhteet siellä kohdussa on mahdolliselle raskaudelle, kun sieltä nyt veristä vuotoa tällä hetkellä tulee..ei siellä varmaan ole limakalvoa miksikään millekkään kiinnittymiselle. Eli yritän nyt tämän kierron oottaa rauhallisesti ja olla ajattelematta koko raskautta. Tekee varmaan henkiselle hyvinvoinnille ihan hyvää😊
Katsotaan sitten taas ensi kierrossa, miten edetään. Siihen mennessä saadaan sitten klinikaltakin sotasuunnitelma!
Oikeen hyvää viikonloppua kaikille!
keskiviikko 14. marraskuuta 2018
Déjà-vu
Ajattelin tehdä postauksen omista tuntemuksistani lapsettomuuteen liittyen. Tai en halua kutsua itseäni vielä lapsettomaksi. Käytän mieluummin "alentunut hedelmällisyys"- termiä kuvaamaan omaa tilannettamme.
Koen, että minulla on ollut asiat aina erittäin hyvin elämässä. Olen kuitenkin aina tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni asioita eri osa-alueilla. Pienestä pitäen minulle opetettiin, että mikä vain on mahdollista jos vain näet tarpeeksi vaivaa asian eteen. Koulussa pääsin aina todella pitkälle tämän ohjeen avulla: valmistuin maisterin paperein yliopistosta, jossa opiskelin itselleni korkean tason ammatin vieraalla kielellä. Koen kuitenkin, että monissa asioissa minulla on aina käynyt huono tuuri, tai että olen joutunut monesti Murphyn- lain koettelemaksi. En ole ikinä voittanut elämässäni arvoista mitään, en yhtäkään kertaa. Jo tarhasta lähtien olin aina se ainoa lapsi, joka ei ikinä saanut mantelia joulupuurosta, minun nimeä ei koskaan vedetty hatusta, että pääsisin avaamaan kalenterin luukkua. En koskaan voittanut discon arpajaisista yhtään mitään! En todellakaan ollut luokan Hannu Hanhi!
Siinä, missä ystäväni alkoivat tosta noin vaan seukkaamaan poikien kanssa, ei minulla vaan käynyt ikinä niin hyvä tuuri, että tosta noin vaan joku poika olisi kiinnostunut minusta. Kaikki näytti olevan niin luontevaa ja helppoa kavereilleni ja itselläni oli aina tunne, että joudun näkemään vaivaa näiden "itsestään selvien" asioiden kanssa.
Jo ennen vauvakuumeeni puhkeamista ajattelin monesti, että varmasti tässäkin asiassa ei minua päästetä helpolla. Halusin kuitenkin uskoa, että minulla joku asia elämässä menisi helpolla kaavalla. Nyt kuitenkin löydän itseni taas kerran tilanteesta, jossa joudun todellakin näkemään vaivaa saavuttaakseni tämän niinkin luonnollisen asian, kuin raskaaksi tulemisen. Taas kerran katson vierestä, kuinka ystäväni raskautuvat kerta heitolla edes ajattelematta asiaa. Jotenkin minulla on sellanen Déjà-vu- fiilis lapsuudesta. Ei ole kauaakaan sitten, kuin facebookista näin raskausmaha postauksen siltä luokan Hannu Hanhelta, joka voitti joka ikisissä arpajaisissa ja oli aina se, joka löysi sen perhanan mantelin joulupuurosta. Kuulin myöskin, että hän olikin raskautunut heti ensimmäisellä yrityskerralla.
Vaikeinta itselleni tässä asiassa on se, että en voi tällä hetkellä tehdä enään kovempaa töitä tullakseni raskaaksi. Koulussa pärjäsin aina ja saavutin unelmani kovalla työllä. Tätä asiaa en voi itse hallita mitenkään. Ja voi kuinka tietäisitte, kuinka kovasti olen yrittänyt ja mitä kaikkea vippaskonsteja olen kokeillut. Mutta ei niin ei! Kun yritystä oli vasta muutama kuukausi takana, tsemppasin aina itseäni, että jos nyt tulevana kiertona yritän vielä vähän kovemmin, niin varmasti se onnistuu. Jos syönkin vielä enemmän vitamiineja ja jos otan vielä tarkemmin aamulämmöt, niin varmasti se tuottaa tulosta. Vähensin jopa sokerit ruokavaliostani minimiin siinä uskossa, että se tuottaa tulosta. Voin vaan todeta, että tässä asiassa kova työ ei vaan tuota aina sitä odotettua tulosta ja se on minulle todella vaikea sisäistää. Ehkä ongelmamme onkin liiallisessa yrittämisessä...who knows..
En halua katkeroitua muiden onnesta, mutta kyllä ärsyttää, kun en tässäkään asiassa voinut olla se Hannu Hanhi, jolla tärppää jo ennen yritystä.
Haluan kuitenkin uskoa, että ne kaikki pettymykset, vitamiinit, lämpökäyrät, ovulaatiotestit ja "kova työ" tämän asian eteen palkitaan vielä jonain päivänä!
Koen, että minulla on ollut asiat aina erittäin hyvin elämässä. Olen kuitenkin aina tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni asioita eri osa-alueilla. Pienestä pitäen minulle opetettiin, että mikä vain on mahdollista jos vain näet tarpeeksi vaivaa asian eteen. Koulussa pääsin aina todella pitkälle tämän ohjeen avulla: valmistuin maisterin paperein yliopistosta, jossa opiskelin itselleni korkean tason ammatin vieraalla kielellä. Koen kuitenkin, että monissa asioissa minulla on aina käynyt huono tuuri, tai että olen joutunut monesti Murphyn- lain koettelemaksi. En ole ikinä voittanut elämässäni arvoista mitään, en yhtäkään kertaa. Jo tarhasta lähtien olin aina se ainoa lapsi, joka ei ikinä saanut mantelia joulupuurosta, minun nimeä ei koskaan vedetty hatusta, että pääsisin avaamaan kalenterin luukkua. En koskaan voittanut discon arpajaisista yhtään mitään! En todellakaan ollut luokan Hannu Hanhi!
Siinä, missä ystäväni alkoivat tosta noin vaan seukkaamaan poikien kanssa, ei minulla vaan käynyt ikinä niin hyvä tuuri, että tosta noin vaan joku poika olisi kiinnostunut minusta. Kaikki näytti olevan niin luontevaa ja helppoa kavereilleni ja itselläni oli aina tunne, että joudun näkemään vaivaa näiden "itsestään selvien" asioiden kanssa.
Jo ennen vauvakuumeeni puhkeamista ajattelin monesti, että varmasti tässäkin asiassa ei minua päästetä helpolla. Halusin kuitenkin uskoa, että minulla joku asia elämässä menisi helpolla kaavalla. Nyt kuitenkin löydän itseni taas kerran tilanteesta, jossa joudun todellakin näkemään vaivaa saavuttaakseni tämän niinkin luonnollisen asian, kuin raskaaksi tulemisen. Taas kerran katson vierestä, kuinka ystäväni raskautuvat kerta heitolla edes ajattelematta asiaa. Jotenkin minulla on sellanen Déjà-vu- fiilis lapsuudesta. Ei ole kauaakaan sitten, kuin facebookista näin raskausmaha postauksen siltä luokan Hannu Hanhelta, joka voitti joka ikisissä arpajaisissa ja oli aina se, joka löysi sen perhanan mantelin joulupuurosta. Kuulin myöskin, että hän olikin raskautunut heti ensimmäisellä yrityskerralla.
Vaikeinta itselleni tässä asiassa on se, että en voi tällä hetkellä tehdä enään kovempaa töitä tullakseni raskaaksi. Koulussa pärjäsin aina ja saavutin unelmani kovalla työllä. Tätä asiaa en voi itse hallita mitenkään. Ja voi kuinka tietäisitte, kuinka kovasti olen yrittänyt ja mitä kaikkea vippaskonsteja olen kokeillut. Mutta ei niin ei! Kun yritystä oli vasta muutama kuukausi takana, tsemppasin aina itseäni, että jos nyt tulevana kiertona yritän vielä vähän kovemmin, niin varmasti se onnistuu. Jos syönkin vielä enemmän vitamiineja ja jos otan vielä tarkemmin aamulämmöt, niin varmasti se tuottaa tulosta. Vähensin jopa sokerit ruokavaliostani minimiin siinä uskossa, että se tuottaa tulosta. Voin vaan todeta, että tässä asiassa kova työ ei vaan tuota aina sitä odotettua tulosta ja se on minulle todella vaikea sisäistää. Ehkä ongelmamme onkin liiallisessa yrittämisessä...who knows..
En halua katkeroitua muiden onnesta, mutta kyllä ärsyttää, kun en tässäkään asiassa voinut olla se Hannu Hanhi, jolla tärppää jo ennen yritystä.
Haluan kuitenkin uskoa, että ne kaikki pettymykset, vitamiinit, lämpökäyrät, ovulaatiotestit ja "kova työ" tämän asian eteen palkitaan vielä jonain päivänä!
tiistai 13. marraskuuta 2018
Ensikäynti lapsettomuusklinikalla
Eilen käytiin ensimmäistä kertaa lapsettomuusklinikalla konsultoimassa lääkäriä. Lääkäri oli ihanan suorapuheinen ja ystävällinen ja otti ongelmamme ihan tosissaan. En kaipaa tässä vaiheessa enään mitään myötätuntoista sepustelua, että ottakaa nyt ihan rauhassa ja yrittäkää vielä luomusti. Kyllä se sieltä tulee kun unohdatte asian. Tässä kohtaa haluan kuulla mieluiten asioiden todellisen laidan.
Elikkäs suoraan ytimeen: kaikki tähän astiset testitulokset mun osalta ja miehen osalta ovat ihan tip top kunnossa, joten nyt lähdetäänkin sit tutkimaan vielä minun munajohtimia, oisko siellä jotain tukoksia. Lääkäri puhui kahdesta vaihtoehdosta: joko HSSG-tutkimus, jossa keittosuolaliuoksen avulla tutkitaan munajohdinten aukiolo. Toinen vaihtoehto on uudempi tutkimusmuoto, joka on laparoskopian ja HSSG-tutkimuksen välimuoto. Tutkimuksessa mennään alakautta sisään pienen pienellä kameralla, jonka avulla tutkitaan munajohdinten ja munasarjojen rakenne ja samalla munajohtimiin ruiskutetaan ainetta, jolla aukiolo varmistuu. Operaation hyvä puoli on se, että jos jotain pientä tukosta löytyy se voidaan korjata samantien. Samalla operaatiolla voidaan myöskin poissulkea endometrioosin mahdollisuus. Lääkäri oli itse tämän jälkimmäisen toimenpiteen kannalla. Onnistuin saamaan peruutusajan jo torstaiksi! Eli tutkimusta odotellessa!
Tutkimus tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä puudutuksen ja rauhoittavan lääkityksen avulla. Itse toimenpide kestää kuulemma vain vartin verran, jos mitään suurempaa ongelmaa ei löydy.
Fiilikset lääkärikäynnin jälkeen ovat aikas positiiviset: tuli hirveesti asiaa, mutta olen todella onnellinen, että jo torstaina selviää hirveesti asioita tän meidän yrityksen kannalta. Jos tuomio tulee jostain ihan hirveestä endometrioosista (en usko, koska mulla ei ole mitään hirveitä menkkakipuja eikä ylimääräsiä vuotoja), niin päästään heti toteuttaan oikeanlaista hoitoa. Ei siis hukata enään aikaa yrittämiseen, jos siitä ei olekaan hyötyä meidän kohdalla. Eli torstaita odotellessa!
Ps. olen suomalainen expatti ulkomailla, eli en tiedä tehdäänkö kyseistä toimenpidettä suomessa? Olen ymmärtänyt, että Suomessa käytetään tuota perinteistä HSSG-tutkimusta?
Elikkäs suoraan ytimeen: kaikki tähän astiset testitulokset mun osalta ja miehen osalta ovat ihan tip top kunnossa, joten nyt lähdetäänkin sit tutkimaan vielä minun munajohtimia, oisko siellä jotain tukoksia. Lääkäri puhui kahdesta vaihtoehdosta: joko HSSG-tutkimus, jossa keittosuolaliuoksen avulla tutkitaan munajohdinten aukiolo. Toinen vaihtoehto on uudempi tutkimusmuoto, joka on laparoskopian ja HSSG-tutkimuksen välimuoto. Tutkimuksessa mennään alakautta sisään pienen pienellä kameralla, jonka avulla tutkitaan munajohdinten ja munasarjojen rakenne ja samalla munajohtimiin ruiskutetaan ainetta, jolla aukiolo varmistuu. Operaation hyvä puoli on se, että jos jotain pientä tukosta löytyy se voidaan korjata samantien. Samalla operaatiolla voidaan myöskin poissulkea endometrioosin mahdollisuus. Lääkäri oli itse tämän jälkimmäisen toimenpiteen kannalla. Onnistuin saamaan peruutusajan jo torstaiksi! Eli tutkimusta odotellessa!
Tutkimus tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä puudutuksen ja rauhoittavan lääkityksen avulla. Itse toimenpide kestää kuulemma vain vartin verran, jos mitään suurempaa ongelmaa ei löydy.
Fiilikset lääkärikäynnin jälkeen ovat aikas positiiviset: tuli hirveesti asiaa, mutta olen todella onnellinen, että jo torstaina selviää hirveesti asioita tän meidän yrityksen kannalta. Jos tuomio tulee jostain ihan hirveestä endometrioosista (en usko, koska mulla ei ole mitään hirveitä menkkakipuja eikä ylimääräsiä vuotoja), niin päästään heti toteuttaan oikeanlaista hoitoa. Ei siis hukata enään aikaa yrittämiseen, jos siitä ei olekaan hyötyä meidän kohdalla. Eli torstaita odotellessa!
Ps. olen suomalainen expatti ulkomailla, eli en tiedä tehdäänkö kyseistä toimenpidettä suomessa? Olen ymmärtänyt, että Suomessa käytetään tuota perinteistä HSSG-tutkimusta?
sunnuntai 11. marraskuuta 2018
Long story short...
”Herään jo toista kertaa peräkkäin aamulla hiestä märkänä...tää tarkoittaa vain yhtä asiaa: keltarauhastasot ovat taas romahtaneet. En jaksa enään edes mitata aamulämpöä. Sen vaan on jo oppinut tunteen tälleen vuoden sairaanomaisen kehon kyttäämisen jälkeen. Tai itse kutsun sitä ”oman kehon tuntemiseksi”. Päätin kuitenkin olla positiivinen tässä kierrossa, joten paniikki googlettamiset yöhikoilusta raskausoireena nostaa toivoa vielä päivän ajaksi, kunnes seuraavana aamuna voin todeta menkkojen sapuneen kellon tarkasti taas kerran siihen aikaan kun pitikin. Ouh yeah! ”
Olen 29 vuotias ”nuori” nainen, joka haavailee nyt vuoden verran ensimmäisestä vauvasta. Tähän mennessä minulle on tehty normi gynen ultraus, jossa kaikki näytti ihan normaalilta: yksi johtofollikkeli, hyvän paksuinen limakalvo eikä merkkejä polykystisistä munasarjoista. Sen lisäksi minulle on tehty kierronkartoitus verikokein, jossa todettiin ovulaation tapahtuvan normaalisti. Kaikki hormooniarvot olivat muutenkin ihanteelliset. Avopuolisolleni on tehty siemenneste-analyysi, jossa myös kaikki oli ok. Ainoa yli viitearvojen mennyt ominaisuus oli siemennesteen viskositeetti, joka oli ilmeisesti aikas korkea. Gyne ei kuitenkaan pitänyt tätä ongelmana raskautumiselle. Missä siis mättää? Miksi me ei saada vauvaa alulle? Jotainhan siellä pieleen menee joka kuukausi. Mutta onneksi me saadaan ehkä jo jotain vastauksia tulevalla viikolla, sillä huomenna on ensikäyntimme lapsettomuusklinikalla!
Tervetuloa seuraamaan meidän odotuksen odotusta!
P.E-
Tervetuloa seuraamaan meidän odotuksen odotusta!
P.E-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)