Piinapäivät alkakoon!

Clomit näyttävät lyhentävän kiertoani parilla päivällä. Neljäs ja toivottavasti viimeinen inssi meidän osalta on nyt tehty. Ovis osui kiertopäivälle 13, kun luomuissa se on aina ollut kp 15. Jos jotain olen näiden puolentoista vuoden aikana oppinut, niin mistään ei voi olla ikinä varma, joten tosi varovaisesti mainitsen tuon viimeisen inseminaation. Inssi meni jo tutulla rutiinilla: simpat olivat hyvät, ajoitus oli hyvä: munasolu ei ollut vielä irronnut, mutta oli juuri irtoamassa ja kohdun limikset olivat hyvät. Mutta niin ne kaikki komponentit ovat joka kerralla olleet yhtä hyvät. Että näistä hyvistä lähtökohdista ei meidän kohdalla kannata vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Ehdin eilen jo saada pienimuotoisen hermoromahduksen, kun pregnylin laitto meni niin pieleen kun vaan ikinä voi mennä. Täällä suositellaan, että pregnylin laittaisi ammattitaitoinen hoitaja, koska aine pitää itse sekoittaa. Niinpä tilasin taas kotiin sairaanhoitajan, joka tulee ilmaseksi laittamaan pistoksen. Ensinnäkin, heillä oli käynyt jokin kämmi, jonka takia hoitaja oli myöhässä. Sitten kun hoitaja lopulta saapui paikalle, kävi ainetta sekoittaessa ilmi, että toinen ampulli oli jotenkin viallinen. Seoksesta pääsi tippumaan monta tippaa pöydälle. Näin sillä hetkellä mustaa silmissäni ja tunsin, kuinka kahden viikon päästä odotettavat menkat jo melkein lirahtivat housuihini :D Silloin oli jo liian myöhäistä saada jostakin uusi resepti ja uusi pregnyl. No, hoitaja rauhoitteli minua ja halusi vielä soittaa klinikalle ja varmistaa, että ainetta olisi riittävästi. Klinikalta lääkäri sanoi, että ei ongelmaa. Niin pieni määrä ei haittaa ollenkaan. Mutta tottakai se jäin päähän kummittelemaan. Illalla olin meiningillä että no ihan sama, ei tullut tästäkään taas mitään. Oma lääkärini kertoi vielä tänään, että vaikka laitettaisiin vain puolet pregnylin määrästä, niin se ajaa jo asian. Turhaan taas panikoin!

Se meidän ivf:än suunnittelukäynti osuu juuri muutaman päivän aikaisemmaksi kuin menkkoja odottelen alkavaksi. Niinpä voidaan silloin sitten tehdä lopullinen päätös, että aloitetaanko siitä heti se ensimmäinen hoitokierto. Siellä varmasti kerrotaan mitä lääkkeitä tarvitaan ja kuinka paljon ja monesko päivä aletaan pistämään mitäkin. Tullaan puolisoni kanssa parin viikon päästä Suomen visiitille ja se kierron alku osuu juuri siihen meidän vierailuun. Täytyy tehdä hyvä sotasuunnitelma kun vaan tiedetään, että mitä lääkkeitä pitää alkaa pistämään. Kaipa ne voi vaan ottaa lentokoneeseen mukaan jos resepti on mukana.. Ne meidän Suomen reissut on vaan aina niin täyteen buukattuja, että varmasti lääkkeet tuovat lisästressiä. Mutta en meinaa reissun takia perua hoitokiertoa. No nää on taas näitä murehtimisen aiheita myöhemmäksi. Nyt meinaan juhlistaa piinapäivien alkamista sillä, että unohdan tämän paskan koko viikonlopun ajaksi ja nautin ihanan keväisestä ja aurinkoisesta säästä! Täällä meillä päin vois vaikka miettiä ekaa terassi reissua viikonloppuna, ihan 15 astetta on tiedossa.


Ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pregnyl ja kolmas inseminaatio

Kolmas inseminaatio luomukiertoon tehtiin tänään aamupäivällä. Niinkuin viimeksi kerroin, sain tähän kiertoon pregnyl-piikin varmistamaan munasolun irtoamisen. Se laitettiin eilen aamulla klo 10 aikoihin, eli 24 tuntia ennen inseminaatiota. Pregnyl piikki ei tuntunut oikeen missään. Sen pistokohta vatsallani jäi hieman araksi. Huomasin meinaan tänään aamulla, että farkut tekivät kipeää siihen pistokohtaan. Mitään erikoisia oireita siitä ei tullut. Muutama tunti piikin jälkeen minulla alkoi tutun tuntuinen oviskipuilu vasemmalla munasarjassa ja rinnat alkoi ehkä vähän aristamaan. En tiedä liittyikö se pregnyliin vai olisiko se alkanut myös ilman piikkiä. Vähän alkoi jo kammottamaan, että meneekö ovis ohi ennen inseminaatiota. Sitä on muutenkin vaikea sanoa, että mihin ne ovulaatiokivut liittyy. Viittaako ne munarakkulan puhkeamiseen, kasvamiseen vai itse ovulaatioon eli munasolun irtoamiseen?
Aamulämpönikään ei ollut tänään vielä kunnolla noussut, niin päätin sitten että ei se ovis vielä ole tapahtunut :D Inssissähän sen sitten näkee ultratessa.

Puolisoni antama näyte oli taas priima kamaa! Inssi aloitettiin tuttuun tapaan ultralla ja siellä näkyi litistynyt munarakkula. Kysyin sitten lääkäriltä, että tarkoittaako se sitä, että ovulaatio on jo tapahtunut. Lääkäri vastasi tähän, että prosessi on käynnissä. Hänen mielestään ajoitus oli hyvä, kun ultratessa näkyy litistynyt munarakkula. Silloin LH-piikki on saanut aikaan munarakkulan puhkeamisen ja sitten vuorokauden sisällä se munasolu irtoaa. Päättelinkin tämän vastauksen perusteella, että se eilinen kipu oli sitten sitä munarakkulan puhkeamisesta johtuvaa kipua. Mikä kai on ihan loogista, kun se LH-piikki pitikin olla eilen sen pregnylin ansiosta.
Lääkäri kehui myös kohdun limakalvon olevan täydellinen. Kai sekin kertoo, että ajoitus oli hyvä. Haluaisinkin kuulla teidän mielipiteitä inseminaation ajoitukseen liittyen? Onko litistynyt folli jo liian myöhään vai onko se parempi, kuin vielä puhkeamaton rakkula?

Kyllä tämä ajoitus aina mietityttää, vaikka kuinka lupaa olla stressaamatta 😀 Kahdessa viime inssissä olen stressannut, että onko ollut liian aikaista ja nyt stressaan, että onko liian myöhäistä! Eipä ne kaksi viimeistä ole mitään tulosta tuottanut, niin ei tästä ainakaan alemmas enään pääse. Ja täytyy nyt vaan luottaa siihen pregnyliin, että sen ansiosta ajoitus olisi hyvä! Lupaan parhaani mukaan olla stressaamatta, piinailematta ja kyttäämättä joka ikistä mahan vääntöä ja kääntöä tässä kierrossa, sillä odotuksia minulla ei ole. Toivonkin, että menkat alkaisi heti dpo 14 päivänä, että päästäisiin nopeasti meidän ensimmäiseen lääkkeelliseen kiertoon. No ei mietitä sitä vielä. Vitsi kun voisi vaan kääntää oman pään johonkin off-asentoon, ettei tarttis miettiä tätä hitsin vauva-asiaa. Haluan elää huoletonta ja iloista nuoren naisen elämää!
Onko teillä hyviä vinkkejä miten sen toteuttaisin?? Kaikki ideat ovat tervetulleita🙋 Onneksi ainakin tämän iltainen inseminaatiota tukeva akupunktio piristää mieltäni tänä masentavaakin masentavampana "blue monday"- päivänä. En ollut tästäkään koskaan aikaisemmin kuullut. On meilläkin päivä valikoitunut inssille: vuoden masentavin päivä 😂 Toivottavasti tämä ei ole mikään enne lopputulokselle....


Huoletonta ja stressitöntä viikkoa kaikille!

Piinapäivien kuulumisia

Inseminaatiosta on nyt kulunut kutakuinkin viikon verran. Mitään ihmeellisiä tuntemuksia ei ole tähän mennessä ollut, mutta lueskelinkin juuri oman tekstini ensimmäisen inseminaation jälkeen ja samoilla linjoilla mentiin silloinkin. Olen kyllä tyytyväinen, että tänne blogiin tulee kirjoteltua eri kiertojen tuntemuksia ylös, niin voi käydä tälleen piinapäivinä lunttaamassa, että mites se nyt olikaan!

Tässä kierrossa minulla kipeytyi rinnat heti ovulaation jälkeen ja ne ovat nyt päivittäin tulleet kipeämmiki ja kipeämmiksi. Yleensä minulla kipeytyy nännit heti ovulaation jälkeen ja rinnat seuraa viikon verran perästä. Nyt ei oikeen nännit kipeytyneet ollenkaan vaan alkoi heti kunnon rinta säryt: ihan kun olisi kainalon aluset tuolta rintojen sivuilta mustelmilla. Tästä nyt en kuitenkaan vedä mitään johtopäätöksiä, koska olen mielestäni kokenut kaikki erilaiset rintojen aristukset, eikä se ole ikinä tarkoittanut mitään. Toinen poikkeava asia tässä kierrossa on ollut hitaasti nouseva aamulämpö. Yleensä minulla ovulaation jälkeisenä päivänä aamulämpö pomppaa 0,5 astetta, about 36,5-36,6:teen.  Tässä kierrossa lämmönnousu oli minimaalinen: vain 36,3:n luokkaa. Ensin pelästyin, että onko ovulaatio edes tapahtunut, mutta Fertility Friend tunnisti ovulaation myös noilla mitättömillä lämpötiloilla. Se appi piirtää itse horisontaalisen vertailuviivan, kun kolmena aamuna lämmöt ovat viivan yläpuolella. Keskiarvo lasketaan kuuden edellisen aamulämmön perusteella. Vasta dpo 5 aamuna lämmöt olivat nousseet oikeen kunnolla 36,7:ään. Päätin nyt olla stressaamatta noista huonoista aamulämmöistä, sehän voi olla vaikka vaan kylmän sään takia tai mitä vain. Ja kun kerran lääkäri ultralla näki ovuloivan munarakkulan, niin kai siellä nyt jotain on tapahtunut. Lisäksi heti seuraavana päivänä kipeiksi tulleet rinnat ovat myöskin hyvä merkki! Ja täytyy vain ajatella, että kaikki normaalista poikkeavat asiat ovat vain positiivisiä😃

Joulut on myöskin saatu vietettyä, ja oli ihan tosi hauskat ja rentouttavat pyhät. En ajatellut vauva-asiaa kovinkaan paljon ja en myöskään sallinut itseäni alkaa ajattelemaan, että ensi vuonna meillä saattaa olla pienen pieni käärö tai että olisin viimesillään raskaan. Sorruin tähän viime jouluna ja mielipahanhan siitä vaan sai aikaan. Sen asian suhteen ei ole mitään varmuutta, joten päätin olla ajattelematta asiaa. Olen katsellut paljon telkkaria ja Netflixiä, lukenut kirjoja ja syönyt suklaata. Ihan vaan ollut ja nukkunut paljon. Olen käynyt urheilemassa ja kaupungilla kahvittelemassa. En ole vetänyt facebookin tai instagrammin tuttujen vauvauutisista herneitä nenään tai edes tullut huonolle tuulelle. Olen ollut iloinen heidän puolesta. Kyllä meidänkin vuoro vielä tulee joskus. En ole myöskään lukenut mitään palstoja mahdollisista raskausoireista enkä aiokkaan lukea. Olen saanut piinailut hyvin kuriin tässä kierrossa!
Seuraava etappi on uusi vuosi. Odotan vuoden vaihdetta innolla. Haluan jättää tämän vuoden taakse ja suunnata katseet kohti uutta. En tiedä onko tuleva vuosi meille  parempi, mutta aion asennoitua siihen ainakin paremmin ja yrittää iloita muiden raskauksista ja vauvoista!

Follikkeliultra

Tänään aikaisin aamulla oli tiedossa odottelemani follikkeliultra toista inseminaatiota silmällä pitäen. Ultrassa kaikki oli hyvin: limakalvo oli paksuuntunut oikeen hienosti kiertopäiviin nähden ja taas oikealta puolelta löytyi johtofollikkeli, joka oli kai jotain 17 tai 18mm. Lääkäri ei sanonut tarkkaa mittaa, mutta niin olin itse ruudulta tulkitsevinani. Kuulemma follikkelin ympärille oli kerääntynyt nestettä, joka viestii jo lähestyvästä ovulaatiosta. Ultran jälkeen menin tuttuun tapaan labraan, jossa minulta otettiin LH-, estrogeeni ja progesteroni verinäyte. LH ja estrogeeni arvon avulla lääkäri määrää tarkan päivän inseminaatiolle. Miehen ei tarvinnut enään antaa infektio näytteitä. Kuulemma viime kerralla otetut näytteet ovat kaksi vuotta voimassa klinikalla.

Lääkäri totesi ultran perusteella, että ovulaatio olisi tulossa jo hyvinkin piakkoin, perjantaina. Omasta mielestäni perjantai olisi vielä todella aikainen kiertopäivä ovulaatiolle. No hoitajahan sieltä juuri soitteli, että verikokeiden tulosten perusteella paras päivä olisi lauantai. Elikkäs meillä on nyt sitten lauantaille aika toiseen inseminaatioon! Minulla on jotenkin todella ristiriitaiset tuntemukset: olen onnellinen ja kiitollinen, että inseminaatio ehditään vielä toteuttamaan ennen joulutaukoa. Toisaalta olen jotenkin ihan ulapalla tämän kiertoni kanssa. Tänään on kiertopäivä 11 tai 12. En oikeen tiedä mistä laskea, kun ne viime menkat alkoi niin oudolla tavalla. Lauantai olisi siis päivä 14 tai 15. Yleensä minulla on aina ollut ovulaatio vasta kiertopäivä 16. Jotenkin se lauantai tuntuu tosi aikaiselta päivältä. Kai sitä täytyy vaan luottaa lääkäriin, luulisihan hänen osaavan tulkita ultrakuvaa oikeaoppisesti. Ja toisaalta se verestä tehty LH- testi antaa kyllä paljon luotettavamman tuloksen, kuin kotona tikkuun pissimällä! Tuntuu vaan, että se mun ovulaatio aikaistuu ja aikaistuu..vai onkohan meiningit jotenkin sekasin sen kemiallisen raskauden jälkeen..tiedä häntä. En nyt jaksa stressata asiaa sen enempää...

Olen seurannut tässä kierrossa taas tarkasti aamulämpöjä. Yleensä minun peruslämpö on 36,2 hujakoilla ja se tippuu 3-4 päivää ennen ovulaatiota juuri alle 36,0 asteen: 35,8-35,9. Oletan tämän johtuvan nousevasta estrogeenista kehossani. Nyt huomasinkin, että jo eilen aamulla lämpö oli tippunut 35,8:aan. Eli senkin persuteella se ovis voisi hyvinkin olla jo lauantaina. Olin myöskin havaitsevani jo vähän kirkasta valkovuotoa tänään, joka myöskin tulee kolmisen päivää ennen ovulaatiota.
Odotan lauantaita mielenkiinnolla. Näkeehän sen sit taas siinä ultrassa ennen itse inssiä, että mikä siellä on tilanne. Osuu kyllä ihan hyvään saumaan nyt tämä inssi, kun viikonlopusta alkaa kahden viikon loma! Saa kunnolla levättyä ja tehdä paljon kaikkea kivaa ja rentouttavaa. Yritän olla piinailematta liikaa ja ajatella, että tulee mitä tulee. En nyt vaan jotenkin jaksa stressata liikaa. Vuosi on ollut niin stressin ja pettymysten täyteinen, etten vaan jaksa enään yhtään stressiä tälle vuodelle. Onneksi tämän kierron pettymyskin osuu sitten vasta ensi vuodelle. Miten ihmisestä voi tulla näin kyyninen ja pessimistinen vuoden aikana!? Olen myöskin kokenut jo kaikki mahdolliset "raskauteen viittaavat" oireet viimeisen vuoden aikana, eikä mikään niistä ole johtanut mihinkään raskauteen. Eli piinapäivinä ei vaan voi tehdä mitään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen! Olen muutenkin saanut nyt viime päivinä sysättyä tämän vauva-asian jollain ihmeen kaupalla takavasemmalle. Yritän siis jatkaa tulevan joulun ja joulun pyhät samalla linjalla. ( Saa nähdä kuinka kauan tämä mielentila kestää 😁) Meillä ei onneksi ole edes mitään lasten täytteistä jouluseuraa tiedossa. Sekin aina jotenkin auttaa, jos ei ole itse lapsellisten piirittämä.

Kun asiat etenevät vauhdilla..

Hui kuinka paljon ehti taas tapahtua eilisen lääkärikäynnin aikana! Lääkärikäynti sai vauhdikkaan aloituksen, kun menimme mieheni kanssa paikalle lapsettomuusklinikan tiloihin, missä myös ensikäyntimme oli ollut. Vastaanoton naiset katsoivat meitä ihmeissään ja totesivat, että aikani onkin sairaalan tiloissa, eikä itse klinikalla (meidän kaupungissa ovat eri paikoissa). Damn! Spurtti autolle ja ajo toiselle puolelle kaupunkia sairaalaan..Pahoittelivat sairaalassa kauheasti, kun eivät olleet maininneet asiasta minulle puhelimessa mitään😊

Ensialkuun lääkäri kertasi vielä laparoskopian ja hysteroskopian tulokset ja esitti meille kysymyksen: "Haluatteko yrittää vielä luomusti vai edetäänkö inseminaatioon?".
Katottiin mieheni kanssa toisiimme ja totesimme, että emme usko vuoden yrityksen jälkeen kovin nopeaan luomuplussaan, kun ajoituksemme on kuitenkin ollut juuri oikea joka ikinen kierto. Minun kellon tarkalla kierrolla ja selvillä ovisoireilla ajoitukset on helppo saada nappiin..

Kyselimme lääkäriltä aikataulua ensimmäisen mahdollisen inseminaation toteutukseen ajatellen, että ehkä sit joskus ensi kierrossa... lääkäri totesi, ettei inseminaatioon ole mitään jonoja ja kysyi, että missä kierron vaiheessa olen. Sanoin, että odotan ovista tapahtuvaksi nyt lauantaina johon lääkäri totesi, että inseminaatio voidaan toteuttaa jo nyt tähän kiertoon jos vain haluamme. Pitkän ja möllistyneen "ööööön" jälkeen olimmekin jo allekirjoittamassa papereita inseminaatioon suostumusta varten.

Lääkäri ultrasi vielä minut nähdäkseen, että missä kierron vaiheessa olen. Kohdun limakalvo oli hyvän paksuinen, vaikka itse ajattelin, että sieltä on kaikki limakalvot vuotanut verenä pois toimeenpiteen jäljiltä😃 Oikealta löytyi johtofollikkeli, joka oli eilen kp 13 19mm kokoinen. Jotain vähäistä nestettäkin näkyi, joka kuulemma kertoo ovulaation olevan lähellä. Menin vielä labran kautta antamaan verinäytteet hormoneista, joiden tulosten perusteella lääkäri määräisi tarkan ajan inseminaatiolle. Iltapäivällä sain puhelun, että veriarvojen perusteella paras päivä inssille olisi perjantai, eli huomenna!! Pää on vieläkin ihan sekaisin kaikesta, mutta toisaalta illalla puhuttiin avopuolisoni kanssa, että eihän tämä nyt vielä ole mikään kovin iso askel. Koska hoito tehdään ilman mitään lääkityksiä ei itsestäni edes tunnu, että tässä oltaisiin nyt jossain lapsettomuushoidoissa. Kotona yritetään nämä seuraavat päivät (huomista lukuunottamatta) ihan perinteisin menetelmin mahdollista raskautta. Mutta tuntuuhan tässä nyt selkeästi, että ne omat mahikset edes ihan vähän paranevat, kun vain parhaat siittiöt lähtevät huomenna matkalle. Ja koska ne pääsevät suoriltaan minun kohdunkaulani läpi, niin ei tarvitse  stressata onko tarpeeksi hedelmällistä valkkaria ym ym..kyllähän te nämä kaikki mahdolliset stressin aiheuttajat tiedätte ovulaatioon liittyen!!

Yritän pitää itseni aisoissa enkä aio päästää itseäni pilvilinnoihin unelmoimaan mahdollisesta raskaudesta. Kuten lääkärikin totesi, niin mistään ihme-hoidosta ei todellakaan ole kysymys. Eihän ne inseminaation onnistumisprosentit mitenkään päätä huimaa. Mutta jostainhan tämä taival on aloitettava.
Inhottaa nyt jo ajatus tulevista piinapäivistä....inhoan niitä ylitse kaiken! Mutta nautitaan nyt kuitenkin vielä viikonloppuun asti tämän kierron vielä olemassa olevasta toivon kipinästä <3