Vauvan huone

Vauvan huoneen sisustus ja laittaminen on ollut monta kuukautta kestävä projekti, joka alkaa pikkuhiljaa tulemaan päätökseen. Huone on ihan paria yksityiskohtaa vaille valmis.
Meillä huone vauvalle oli ihan must, minä en halua ottaa vauvaa nukkumaan edes alussa meidän huoneeseen. Ei sillä ettenkö sitä haluaisi, mutta minä olen jotenkin aina ajatellut niin, että hänet totutetaan heti alussa nukkumaan omassa sängyssä. Sen lisäksi haluan ehdottomasti antaa nukkumarauhan miehelleni, jolla töihin meno on edessä jo parin- kolmen viikon päästä synnytyksen jälkeen. Olen sitä mieltä, että yritetään hinnalla millä hyvänsä pitää yksi selväjärkinen huushollissa ja toinen ( eli minä) joka saa haperoitua väsymyksen takia. Minä kuitenkin olen se, joka alussa tulee vauvan ruokkimaan läpi päivän ja yön, niin minulle on jotenkin loogista, että menen itse nukkumaan alussa vauvan huoneeseen ( tai viereiseen). Koska meidän makkari ja lastenhuoneet ovat eri kerroksissa, niin saa mieskin sitten nukuttua paremmin. Hän alkaa hoitamaan sitten enemmän huushollia ja ruokapuolta siinä vaiheessa, kun omat silmäni eivät enään pysy auki. Tämä on meidän yhteinen pläni! Toiset pitävät meitä ihan kahjoina, kun ei oteta vauvaa meidän huoneeseen nukkumaan, mutta me ollaan tässä vaiheessa molemmat vahvasti tämän suunnitelman kannalla.

Vauvan huoneessa on tietysti pinnasänky, joka päädyttiin ostamaan pitkän pähkäilyn jälkeen Belgialaiselta merkiltä Quax. Pitkään mietittiin Ikean sänkyä, mutta sitten loppujen lopuksi saatiin tämä laadukkaampi sänky vain pari kymppiä suuremmalla hinnalla tarjouksesta. Laadun tuntee hyvin sänkyä kasatessa tai ihan vaan kokeilemalla. Tämä on paljon jämäkämpi, kuin se Ikean sänky. Patjakin on hommattuna, mutta se on vielä anopin varastossa odottamassa tänne meille kuljetusta. Pinnasängyn viereen hommasin keinutuolin, jossa saan imettää tai vaan keinutella vauvan kanssa. Tuoliin laitoin pehmeän lampaan taljan ja selkää tukevan tyynyn, että siinä on mukava istua. Tuolissa tärkeää oli minulle se, että se istuin on tarpeeksi matalalla, että minulla ylettyy jalat tukevasti maahan. Sisustus on toteutettu Taito-shopin opetus julisteilla, joissa on suomen metsän kasveja. Toisella seinällä on kokoelma metsän eläimiä. Olin jo kauan sitten ihastunut noihin eläimen päihin seinällä, joten ne komistavat nyt pienokaisen nukkumanurkkausta. Eläimen päät ovat hollantilaiselta merkiltä Kidsdepot, paitsi tuo puinen hirven pää. Se on löydetty täältä yhdestä pienestä paikallisesta sisustusputiikista. Keinutuolin viereen "nikkaroimme" itse tuollaisen yöpöydän, jossa on käytetty perintönä saatua metallista jalustaa, johon sahasimme puusta tollaisen pöytälevyn ja mieheni kiinnitti sen tohon jalustaan. Kuvassa pöydälle valui vettä huonekasvia kastellessa, älkää välittäkö tosta läikästä! Pöydälle pitäisi löytää vielä jokin kiva yövalo.

Hoitopöydäksi valikoitui samalta quax merkiltä sängyn kanssa Loft-malli. Siihen ihastuttiin ton mallin vuoksi: noi avoimet laatikostot yläpuolella ovat kätevät, johon saa käden ulottuville pyyhkeitä, vaippoja, ihan mitä vain! Sitten noihin kahteen vedettävään laatikkoon mahtuu tosi hyvin vaatteita. Meillä on suuri vaatekaapisto tuolla huoneen matalassa päädyssä, mutta huomasin ilokseni, että noihin laatikostoihin mahtuikin melkein kaikki pienet vaatteet. No, jää kaappeihin enemmän tilaa lakanoille, peitoille ja leluille. Lisäksi hoitopöydästä saa ton hoitoalusta ulokkeen purettua pois, eli siitä saa sitten ihan lipaston, kun hoitoalusta ei enään ole tarpeellinen. Hoitopöydän viereen laitoin Ikeasta ostetun vaaterekin, jossa roikkuu mekkoja ja potkupukuja, puoliksi ihan sisustuselementtinä. Hoitopöydälle innostuin itse virkkaamaan noita sisustuskoreja Tarina Sinusta- blogin postauksen innoittamana, mihin saa vielä kaikkia hoitotuotteita ja vaikka sukkia kätevästi lähettyville. Ton lattialla olevan isomman sisustuskorin virkkasin myöskin itse pyykkikoriksi. Sillä saa kätevästi kuljetettua likaiset vaatteet pesuhuoneeseen. Siihen DIY-projektiin olen todella tyytyväinen. 

Lisäksi huoneessa on pieni leikkinurkkaus: "karhun talja" leikkimatto ja baby gym, jossa roikkuu pienet muumit. En sitten tiedä kuinka paljon tämä leikkipaikka on hyödyllinen täällä makuuhuoneessa, vai muutetaanko niiden kanssa heti kättelyyn alakertaa olohuoneen lattialle. Ne nyt ovat tässä vaiheessa sisustuselementteinä täällä. Toi karhumatto on belgialaiselta merkiltä Wild & Soft. Heillä on ihan mielettömän hauskoja sisustus juttuja vauvan- ja lastenhuoneisiin. Se matto on niin pehmeä, että oltaisiin haluttu mennä itse köllöttelemään sen päälle :D Siinä yhdessä kuvassa on vielä tuo itse virkkaamani pesukori lähempää, jossa majailee tällä hetkellä Pentikin puput ja pari vilttiä.

Tältä näyttää meidän vauvan huone! Patja saapuu tulevina viikonloppuina, niin sitten pääsen laittamaan sängynkin vielä viimesen päälle kuntoon. Sen lisäksi puuttuu tosiaan se yövalo ja sellaista pientä hoitotavaraa, kuten kuumemittari, itkuhälytin ja hoitotuotteita. Mutta niitä hommaillaan tässä vielä pikkuhiljaa. Vaippoja meillä on kaappi täynnä! Niitä saatiin lahjaksi mieheni vanhemmilta.

32+0: mietteitä imetyksestä

Tänään käynnistyy 33. raskausviikko. Kohta on jo joulukuu ja se olisi minun viimeinen kokonainen raskauskuukausi, jos kaikki menee edes jonkin verran suunnitelmien mukaan. Marraskuu on vierähtänyt ihan hujauksessa ja töissä on ollut kovasti kiirettä. Minua alkaa pikkuhiljaa mietityttämään, että saanko kaikki hommat tehtyä ennen kuin jään kotiin joulukuun lopussa. Viikkoja ei ole montaakaan jäljellä ja tehtävää olisi vielä vaikka kuinka.

Tällä viikolla meillä oli toinen valmennusilta sairaalassa, jossa aiheena oli vauvan ruokailu: imetys ja korvikemaidon antaminen. Täällä on ehkä jonkin verran toisenlainen ajatusmaailma imetykseen liittyen kuin Suomessa. Jotenkin täällä ollaan "lempeämpiä" sen suhteen, eikä korvikemaitoa antavia pidetä mitenkään huonompina äiteinä, kuin imettäviä. Luin vain sivusilmällä lööpeistä, että Rita Niemi-Manninen oli lopettanut yhteistyön imetysvaikuttajana juurikin häneen kohdistuneen arvostelun vuoksi. Jotenkin ihan hävytöntä tuollainen muiden julkinen arvosteleminen. Vaikka eihän tällaisen yhden lööpeissä olleen tapauksen valossa pitäisi alkaa yleistämään. Juttelin asiasta Suomessa kälyjeni kanssa ja he puhuivat, että kyllä Suomessa aletaan tosi helposti arvostelemaan, jos antaa korviketta tai jos imetys ei onnistu. Siitä saattaa kuulemma saada usealta taholta vähän sellaisen luuserin leiman. Luulen, että suvaitsevaisempi asenne täällä johtuu hyvin pitkälti ihan siitä, että naiset menevät niin hirveän aikaisin töihin synnytyksen jälkeen, joka asettaa omat rajoitteensa imetykselle.

Valmennuksessa käytiin molemmat ruokintatavat läpi: niiden hyödyt ja haitat ja meille painotettiin ihan hirveästi sitä, että kumpikaan tyyli ei tee meistä huonompaa tai parempaa äitiä. Oma jaksaminen tulisi laittaa etusijalle ja edetä sen mukaan. Meidän ryhmässä kaikki 5 naista oli päättänyt alkaa imettämään, jos se vain suinkin alkaa rullaamaan. Käytettin siis jonkin verran enemmän aikaa imetyksen teoriaan, kuin pulloruokailun opettelemiseen. Tieto oli minulle suurimmaksi osaksi uutta ja todella hyödyllistä. En ole vielä ehtinyt lukemaan tai etsimään sen suuremmin tietoa imetykseen liittyen. Valmennuksesta sai todella hyvän perustietämyksen asiaan liittyen. Kaikki saivat vauva-nuken syliinsä ja meille opastettiin erilaisia asentoja, missä imetys yleensä onnistuu parhaiten. Kätilö tarkisti vähän väliä, että saatiin hartiat rentoutettua eri asennoissa ja että vauvan (nuken) vartalo oli aina visusti äidin rintakehään päin suunnattuna. Meille opetettiin vakuumin tai tyhjiön luomista oman rinnan ja vauvan suun avulla. Tästä vakuumistakaan en tiennyt mitään. Luulin aina, että vauva vaan tarttuu suullaan nänniin ja alkaa imemään...:D Paljon puhuttiin myöskin maidon nousemisesta ja kuinka yksilöllistä se on, milloin maito alkaa nousemaan synnytyksen jälkeen. Puhuttiin myöskin ruokavaliosta ja alkoholin käytöstä imetyksen aikana.

Sain valmennuksesta todella paljon itseluottamusta imetyksen aloittamiseen. Tuli ihan sellainen olo, että kyllä se onnistuu ja alkaa sujumaan. Eihän sitä tietysti etukäteen voi tietää, kun se riippuu niin siitä maidon nousemisesta, tuotosta ja myös vauvasta itsestään. Intoa ja luottamusta riittää ainakin tässä vaiheessa! Se, että se varmasti fyysisesti tulee olemaan hirveän raskasta on itsestään selvää, mutta sekään ei ollenkaan mietitytä tai pelota. Nyt täytyy vielä itse lukea jokin kirja imetykseen liittyen niin saa vähän vielä syvempää ja yksityiskohtaisempaa tietoa aiheeseen liittyen, kuin kurssilta. Jos jollakin on vinkata jotakin hyvää kirjaa tai artikkelia imetykseen liittyen, niin shoot me!?

Vielä sen verran ajatuksista liittyen imetykseen, että minä en ota siitä ollenkaan stressiä ja olen hyvinkin positiivisella asenteella koko asian suhteen: joko se onnistuu tai se ei onnistu. Jos se ei lähde rullatakseen, niin sitten vaan annetaan korvikemaitoa. En jotenkin ole ollenkaan sen tyyppinen, että alkaisin syyttämään itseäni ja kokisin itseni jotenkin huonommaksi äidiksi tai naiseksi. Olen niin kiitollinen siitä, että ylipäätään pääsen kokemaan koko äitiyden, niin en aio alkaa ruoskimaan itseäni jos imetys ei ota onnistuakseen. Saattaahan se sitten harmittaa sillä hetkellä, mutta pääsen siitä varmasti nopeasti ylitse. Ja lähdetään nyt kuitenkin siitä, että imetys onnistuu ja sillä mennään ainakin siihen saakka, kunnes vauva menee päivähoitoon toukokuussa.

Loppuun vielä kuva raskausvatsasta viikon 33. alussa. Paljon ihmiset päivittelevät vatsani pientä kokoa, mutta kyllä se itselle alkaa tuntumaan jo ihan kunnon pallolta:D  Kenkien laittaminen on alkanut vaikeutumaan ja kumartelu on alkanut tuntumaan epämukavalta. Mitään sen suurempia kipuja tai kolotuksia ei ole. Töissä koko päivän istuttua huomaan, että hartiat ja yläselkä väsyy, koska vatsan takia en pääse enään tarpeeksi lähelle pöytää ja näppäimistöä. Olenkin alkanut päivisin tekemään pienen kävelylenkin, että saa vähän liikettä kehoon. Virtsarakon seudulla on myöskin alkanut tuntumaan kaikenlaisia viiltelyjä ja painon tunnetta. Luulen, että vauvan pää siellä painaa rakkoa. Rintojen alapuolella on taas alkanut tuntumaan välillä vähän kivuliaitakin potkuja, varsinkin jos olen itse istuma-asennossa. Välillä hätkähdän oikeen kunnolla, kun tulee voimakas isku kylkiin tai ihan jopa tohon rintojen alapuolelle :D Tänään sain influenssarokotteen, eli päädyin monien suositusten jälkeen nyt sitten ottamaan sen.

rv 32+0

Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Tänään käynnistyy 32. raskausviikko.  Täytyy sanoa, että raskauden alettua tähän päivään saakka en ole sen koomin jaksanut stressata tai pelätä tulevaa synnytystä. Eilen asia kuitenkin konkretisoitua aivan kamalasti, kun istuttiin mieheni ja 4 muun pariskunnan kanssa sairaalan synnytyssalissa katsellen ja kuunnellen pp- esitystä synnytyksen eri vaiheisiin ja kivunlievitykseen liittyen. Se on oikeasti edessä ehkä jo alle kahden kuukauden päästä.

Eilinen valmennus kesti puolitoista tuntia, joka vietettiin siis kokonaisuudessaan nimenomaan synnytysosastolla. Pääsimme näkemään huoneet sekä siellä, että kerrosta alempana lapsivuodeosastolla, johon siirrytään muutama tunti itse synnytyksen jälkeen. Hirveästi mitään uutta tietoa tai asiaa ei tullut, mutta se itse tilojen kokeminen ja näkeminen oli ihan kullan arvoista. Koko synnytys, avautumisvaihe ja itse synnytys tapahtuu yhdessä huoneessa, eli ei siirrytä erikseen synnytyssaliin. Huoneet oli tosi hyvin varustettuja; jokaisessa huoneessa on sänky, monitorit, oma kylpyamme, oma iso kylpyhuone suihkuineen, eri kokoisia jumppapalloja, roikkumisliaani, erilaisia tuoleja ja tyynyjä. Meille esiteltiin erilaisia tekniikoita ottaa vastaan supistuksia ja käytiin läpi, miten puoliso voi missäkin tilanteessa olla avuksi. Kätilö opasti puolisoita erilaisilla hieromis ja lantion työntötekniikoilla, jotka yleensä auttavat avautumisen eri vaiheissa. Sitten siellä samaisessa huoneessa synnytetään itse vauva lääkärin opastuksella. Käytiin myöskin erilaisia synnytysasentoja läpi, vaikka meille ensisynnyttäjille suositeltiinkin perinteistä puoli-istuvaa tai kylkiasentoa verivuotojen minimoimiseksi. Samalla käytävällä oli leikkaussali, jossa sekä suunnitellut, että hätäsektiot toteutetaan. Saimme paljon tietoa liittyen epiduraaliin ja sen laittamiseen. Meille kuitenkin painotettiin, että siitä ajankohdasta meidän ei tarvitse stressata itse sen enempää, kätilöt kyllä pitävät huolen siitä, että aika on oikea. Puhuttiin myöskin välilihan leikkauksesta ja siitä miten se tapahtuu, jos sille on tarvetta. Siinä kohtaa alkoi itseä vähän heikottamaan ja ahdistamaan...
Käytiin myöskin läpi käytännön asioita: koska on aika tulla sairaalaan, mitä pakata mukaan, miten syödä ja juoda avautumisen aikana..

Minä olen aikaisemmin pelännyt synnytystä jossakin määrin, jo kauan ennen kuin lapsen saaminen oli mitenkään edes ajankohtaista. Vauvakuumeen iskettyä kaikki pelkoni ovat kariutuneet ja raskauden alettua olen alkanut jopa jollakin kierolla tavalla odottamaan koko synnytystä kokemuksena. Pari naista eilisessä ryhmässä sanoivat ihan samaa. Ehkä tämä on jokin luonnollinen naisellinen ajatusmekanismi, joka tukee ihmisten lisääntymistä? Tällä hetkellä en kuitenkaan osaa pelätä tulevaa synnytystä vaan olen todella avoimin mielin sen suhteen. Ainoa mikä minua pelottaa, on se välilihan leikkaus ja sen jälkeinen vessassa käyminen. Jos se on edessä, niin kai minä siitäkin selviän. Lisäksi meille painotettiin, että jos ottaa epiduraalin, niin sitä välilihan leikkausta ei edes paljon tunne. Tiedä sitten..
Aionkin nyt pitää edelleen avoimen mielen synnytykseen liittyen ja olla ajattelematta sitä liikaa. Olen päättänyt lukea konkreettista faktaa synnytyksen eri vaiheista, mutta jätän suosiolla kauhutarinat tässä vaiheessa lukematta. Siihen kun itse ei voi oikeen mitenkään vaikuttaa, miten ne asiat siellä tulevat menemään. Se on sitten sen ajan murhe. Toiveista sen verran, että olen ehdottomasti epiduraalin kannalla ainakin tässä ensimmäisessä synnytyksessä. Epiduraali oli mahdollista ottaa siitä lähtien, kun lääkäri on todennut, että nyt tosiaan synnytys on käynnistynyt ja avautumista on tapahtunut noin 3cm verran. Haluaisin kuitenkin päästä vähän pidemmälle ilman puudutusta ja tukeutua siihen sitten siinä vaiheessa, kun en kestä kipua yhtään enempää. Koska minulla ei vieläkään ole mitään hajua miltä supistus tuntuu, toivon voivani kokeilla kaikkea mahdollista mitä huoneesta löytyy: amme, pallot, liaani, suihku, erilaiset tuolit. Ehkä sieltä sitten itse tilanteen ollessa päällä löytyy ne itselle parhaat asennot ja tuet kivun kanssa pärjäämiseen. Liikkumisen tärkeyttä avautumisen aikana painotettiin hyvänä kivunlievittäjänä.

Eilinen valmennus herätti myöskin ajatuksia synnytyksestä mieheni kannalta ja miten hän sen tulee kokemaan. Vaikka miehillä on fyysisesti helpompi rooli synnytyksessä, voin vain kuvitella kuinka hirveää se on heille nähdä puoliso niin tuskissaan. Itse olen jotenkin sellainen luonteeltani, että jos minua sattuu oikeen kunnolla jonnekkin, niin vetäydyn mieluiten omaan kuplaani ja haluan olla rauhassa. Olen puhunut tästä miehelleni avoimesti, että hän ei saa loukkaantua, jos alan äksyilemaan tai hylkimään hänen kosketustaan. Toivonkin, että hän olisi ennen kaikkea henkisenä tukena ja huolehtisi siitä, että minä saan juotavaa jos haluan juoda ja että hän kutsuu henkilökuntaa paikalle tarvittaessa. Luulen, että itse supistusten aikana en halua lisä käsiparia kiinni kehooni enkä tule kaipaamaan mitään tsemppi hellyytyksiä. Silloin haluan vain keskittyä omassa kuplassani hengissä selviämiseen ja olla rauhassa. Tämä on vain oma ajatukseni siitä, kuinka luulen käyttäytyväni siinä vaiheessa kun kipu on karmivaa. Senkin näkee sitten. Mitään sen konkreettisempaa listaa synnytystoiveista on mielestäni vaikea tehdä ensimmäiseen synnytykseen, sillä minulla ei oikeastaan ole pienintäkään hajua siitä, mitä se käytännössä tulee olemaan.

Tänään käytiin muuten seurantaultrassa, jossa nähtiin että meidän neidillä on kaikki hyvin. Hän oli synnytystä ajatellen ihanteellisessa asennossa: pää alaspäin ja sivuttain niin, että hänen kasvot olivat minun oikean kyljen puolella. Painoarvio oli 1890g joka vastasi viikkoja 31+4, kun tänään on siirron mukaan 31+0. Keskikäyrällä mentiin koon puolesta. Emme päässeet tällä kertaa näkemään kasvoja sitäkään vähää, sillä kädet olivat niin tiukasti kasvojen peitteenä. Gyne törkki ja törkki, mutta vain sormien asennot muuttuivat...hän haluaa siis ilmeisesti pitää ulkonäkönsä vielä visusti salassa meiltä :D No mutta pääasia, että hänellä oli kaikki niinkuin pitääkin!

Babyshower yllätys!

En olekaan vähään aikaan ehtinyt päivittämään kuulumisia, on ollut kova kiire viime päivinä. Olen vihdoin päässyt 30 paremmalle puolelle, 30+5 tarkalleen tänään! Täällä meillä päin ei ole tapana järjestää mitään babyshowereita. Niinpä olinkin vakuuttunut, että minäkään en mitään vauvajuhlia tule juhlimaan. Toisin vaan kävi, sillä ihana perheeni ja sukulaiseni olivatkin juonineet oikeen olan takaa ja olivat järjestäneet kälyni ja äitini johdolla minulle lauantaina babyshowerit ihan täytenä yllätyksenä. Tätä oltiin ilmeisesti juonittu siitä lähtien, kun olin kertonut, ettei Belgiassa ole tapana järjestää juhlia ja kun olin varannut lentoni marraskuulle suomeen. Kälyni oli nähnyt ihan hirveästi vaivaa tarjottavien kanssa ja he olivat koristelleet juhlapaikan niin kivasti. Minulle oli tehty vaippakakku lahjaksi ja äitini piti puheen liittyen tulevaan äitiyteen. Voi että kuinka minulta meinasi päästä itku, kun he olivat nähneet niin paljon vaivaa minun eteeni! Oli kaikin puolin ihana ilta ja viikonloppu! Vaippakakussa oli vaippojen lisäksi Polarn o pyretin sukkia "ruusuina" sekä Pentikin unipupu.

Ja voi hyvät hyssykät sitä lahjojen määrää tämän vaippakakun lisäksi! Taas tuli tuotua mukana puoli suomea matkalaukussa...Saimme bodeja, housuja, karkkia, harsoja, kirjoja..vaikka mitä! 

Lisäksi ehdin shoppailemaan itse suomessa taas kaikkea vauvalle. Alapuolella kuvassa on showereilta lahjaksi saama Pentikin pupu kylpypyyhe, johon vauvan saa kiedottua kylvetyksen jälkeen. Siinä on myöskin vaippakakun Pentikin unipupu ja lisäksi sain ystävältä seuraavana päivänä lahjaksi isomman version siitä samaisesta Pentikin pupusta! Niitä on nyt kaksi :D Itse ostin Pentikiltä villaisen vauvan huopapeitteen eläinkuviolla, jota aion käyttää kylmimpään aikaan vaunuissa peittona. 

Ostin myöskin vielä yhden lakanasetin vauvan sänkyyn. Löysin ihan Prismasta Familonin kaverit- kuosisen lakanasetin, jonka väreihin ja kuosiin ihastuin kovastikin. Se sopii todella hyvin koko huoneen värimaailmaan ja teemaan.

Vaatteiden osalta tein sekä tarpeellisia hankintoja, että ihan omia mielitekoja. Minun oli vielä tarkoituskin ostaa kietaisubodeja pienessä koossa niiden helppokäyttöisyyden vuoksi. Ostin ihan Lindexiltä muutaman eri värisen kietaisubodyn koossa 56. Lisäksi otin sieltä mukaani parit rib- leggarit pienessä koossa, koska niissä oli ihania värejä! Kylmimpien päivien varalle ostin Newbielta merinovillatakin, jonka saa sisällä bodien päälle, jos pelkällä bodilla on liian kylmä. Sitten siinä on Newbien tupsupipo ja äitini kutoma merinovilla tupsupipo ja tuubi kaulaliina.

Seuraavassa kuvassa on omia mielitekojani. Löysin Stokmannilta Metsolan pupu romperin. Se on niin syötävän ihana, että haluaisin nähdä sen samantien vauvan päällä..olin kuolannut noita college-bodeja nettikaupasta, mutta en ollut raaskinut ostaa. Nyt oli pakko. Sitten siinä on Newbien musta mekko, joka oli minusta ihanan tyylikäs. Muumi bodyn sain lahjaksi showereista ja noi pikku muumihahmot ostin meidän baby-gym telineeseen. Eli sellaiseen puiseen kaareen, jonka alla vauva saa makoilla ja jumppailla katsellen näitä roikkuvia muumeja. 

Mieheni oli koonnut loput vauvan huonekalut sillä aikaa, kun olin suomessa. Huonekin alkaa olemaan siinä kuosissa, että voisin tehdä siitä oman postauksensa lähitulevaisuudessa. Tällä viikolla on tiedossa kaikkea vauvaan liittyvää ohjelmaakin: huomenna on ensimmäinen valmennus- sessio synnytyssairaalassa, jossa aiheena on ensimmäisellä kerralla synnytys ja kivun lievitys. Perjantaina meillä on ultra oman gynen luona. Päästään taas ajan kanssa katsomaan pikkuista ja nähdään toivottavasti jotakin 3D ultralla kasvoista, jännää!

Hyvää viikkoa kaikille!