Sairaalakassin pakkailua

36+0 kellossa!! Sain vihdoinkin (vähän vasten tahtoani) laitettua edes jotakin kamoja kasaan sairaalakassiin. Inhoan pakkaamista ylitse kaiken, jonka vuoksi viivyttelin kassin pakkaamisen kanssa mahdollisimman kauan.
Me saimme gyneltä jo kauan sitten sairaalan laatiman kirjasen, jossa oli tietoa synnytyksestä ja johon oli koottu lista äideille siitä, mitä mukaan tulisi varata. Lista oli tosi kätevä ja siitä pystyy helposti lunttaamaan, että mitäs siellä nyt sitten mukana tarvitaan. Lista on vielä eroteltu itse synnytysosastolle ja sen jälkeiselle vuodeosastolle. Listassa on myöskin eritelty äidille tarpeelliset jutut sekä vauvalle mukaan otettavat vaatteet.

Minulla ei ole kovin montaa matkalaukkua, jonka vuoksi laitoin itselleni yhteen laukkuun sekä synnytysosastolle tulevat kamat, että vuodeosasto kamat. Samoin vauvalle yksi laukku, jossa on hänen tavarat synnärille ja tavarat vuodeosastolle.

Omaan synnärilaukkuun varasin listan mukaisesti seuraavat jutut:

- kylpytakki (helppo pitää avautumisen ajan päällä. Lisäksi helppo vetää ammeesta tai suihkusta tultaessa päälle)

- lämpimät sukat 

- sisäkengät (en oikeen vielä tiedä mitkä otan)

- löysä T-paita mekko itse synnytykseen (tämäkin pitää vielä hankkia)

- vakuutuspaperit ja veriryhmäkortti

- raskauskirjanen

- sokeripitoista juotavaa ( ei ehkä ihan vielä kannata laittaa kassiin)

Omaan äitiysvuodeosastolaukkun:

- listassa oli 6 pyjamaa ( siis kuka omistaa 6 pyjamaa?) Itsellä ei siis ollut yhden yhtä pyjamaa, sillä nukun normaalisti miehen boksereissa ja T-paidassa :D En ehkä kuitenkaan sairaalassa voi olla miehen boksereissa, joten kävin ostamassa pyjaman H&M:ltä. Sen lisäksi minulla oli kaapin pohjalla kahdet flanellihousut johon otan T-paidat mukaan. Anoppi oli kuulemma ostanut minulle yhden pyjamasetin eli minulla on nyt 4 pyjamaa varattuna sairaalaan. Saa luvan riittää!

- imetysliivejä. Olen nyt monelta saanut vinkkiä, ettei kannata ostaa liian aikaisin liian paljon liivejä, koska rinnat saattavat turvota vielä hirveästi maidon noustua. Niinpä ostin kahdet liivit etukäteen sairaalaan ja loput ostan sitten vasta synnytyksen jälkeen, jos niille on tarvetta. 

- imetystoppeja. Setti H&M:ältä! 

- lämpimät sukat ja sisäkengät

- omat hygieniatarvikkeet ( pakataan myöhemmin)

Sairaalan listan lisäksi otan mukaan niskatyynyn, koska olen todella vaikea ihminen mitä tulee tyynyihin. Saan niskajumit ja päänsäryt aikaan melki kaikista tyynyistä, jotka eivät ole omani. 

- Kännykän laturit ym. muut viihteet täytyy vielä miettiä. Ja niitä voi sitten mies hakea kotoa lisäksi, sillä lähellä sairaalaa kuitenkin asutaan.

Vauvan kassiin pyydettin pakkaamaan seuraavat asiat:

Synnärille:

- body

-housut

-sukat

-pipo

-hanskat

Vuodeosastolle:

- 8 bodya ( 4 koossa 50 ja 4 koossa 56)

- 2-4 housut/legginsit

- 4-6 pyjamaa ja potkupukua

- pehmolelu tai unirätti vauvalle

- kotiutumisvaatteet (valitsen tätä varten jotakin jo mukaan varatuista vaatteista tai sitten laitan kotona vielä setin valmiiksi, jonka mies saa hakea sitten, kun tiedetään vähän minkä kokonen neiti on)

-peitto

En nyt tarkkaan tiedä mikä käytäntö Suomessa on, mutta täällä vauva puetaan heti syntymän ja pesun jälkeen omiin vaatteisiin. Sen vuoksi synnärille tulee ottaa yksi setti mukaan, jossa on body+housut+pipo ja hanskat. Vuodeosastolla vauva puetaan joka päivä myöskin omiin vaatteisiin, jonka vuoksi vaatteita pitää ottaa reilusti mukaan. Sairaalassa ollaan 3 päivää, tai oikeastaan 4 päivää, sillä synnytys on päivä 0 ja päivä 3 ollaan vielä kokonaan sairaalassa. 

Itse pakkasin ohjeiden mukaan 8 bodyä matkaan, joista 4 on koossa 50 ja 4 koossa 56. Yöpukuja otin kaksi: yksi koossa 50 ja yksi koossa 56. Ohuempia puuvillaisia potkupukuja otin myöskin kaksi: yksi koossa 50 ja yksi koossa 56. Paksumpia potkupukuja pakkasin kaksi, jotka voi ihan vetää bodyn ja leggarien päälle, jos sattuu olemaan tosi kylmä. Ohjeen mukaan otin myöskin peiton vauvalle; yhden puuvillaisen ja yhden ihan kunnon villaisen. Pakkasin myöskin reilusti villasukkia ja puuvillasukkia matkaan, että pienet varpaat pysyvät lämpiminä. Pipoja pakkasin myöskin aivan liian monta: jokaiselle asulle pitää tietysti olla siihen sopiva pipo ;) Tuo punertavasta langasta kudottu rusettipipo on muuten oma tekeleeni viime viikolta. Sain ihan hirveän kutomisvimman yhtäkkiä :D Siitä tuli minusta ihan kiva! Mietin muuten noita hupullisia potkupukuja..onko kenelläkään kokemusta, että se huppu jotenkin painaisi vauvan niskaa? Olisiko järkevämpi varat pukuja ilman huppua alkuun? Voihan sen hupun vetää päähän myssyn päälle, niin pysyy pää lämpimänä!

Täällä ei edelleenkän ole mitään muutosta olotilassa. Oloni on edelleen hyvä iltaista väsymystä lukuunottamatta. Huomenna on ultra gynen luona. Kiva nähdä, mikä kohdussa on tilanne ja kuinka suuri meidän neitokainen jo on! Pikkuhiljaa alkaa kyllä jännittämään, vaikka tässä vielä muutama viikko onkin :D

35+0 kuulumisia

36. raskausviikko alkakoon! En olekaan toviin ehtinyt kirjottelemaan kuulumisia. Minulla on äitiysloma alkamassa, jonka vuoksi työt ovat pitäneet ihan hirveän kiireisenä. Enään viikko töitä jäljellä, jonka jälkeen on tarkoitus jäädä kotiin odottelemaan pikkuisen saapumista. Hui kuinka jännittävää!

Vointi on ollut mitä mainioin viime viikoina. Väsymyksestä ei ole tietoakaan ja minulla tuntuu olevan 6. vaihde päällä koko ajan: töissä, kotona, salilla, jouluvalmisteluissa...! Energiaa riittäisi vaikka muille jakaa. Tuntuu, että minua kehotetaan monelta taholta lepäämään näin viimeisten viikkojen ollessa päällä, mutta en koe siihen mitään tarvetta. Käyn edelleenkin 3-4 kertaa viikossa salilla, jossa teen hikikävelyä juoksumatolla, kahvakuula treenejä taikka ihan lihasvoimaa pienillä painoilla. Katseet ovat alkaneet kääntymään naurettavan paljon salilla minuun ja minun vatsaani heilutellessa kahvakuulaa. Kaippa se näyttää muiden silmään koomiselta :D Saan kuitenkin ihan hirveän paljon lisäenergiaa salilta, jonka vuoksi olen pitänyt sen ohjelmassa. Ainoa "vaiva" tai valittamisen aihe mikä minulla tulee mieleen, on paineen tunne kylkiluissa. Vauvan peppu ja jalat työntävät kohtua vasten rintoja ja kylkiluita, joka saa varsinkin istuessa vähän tukalan olon aikaan. Sen seurauksena jonnekkin tonne lapaluiden kohdalle oikealle puolelle on tullut jonkin sortin pistävä kipu. Kipuun auttaa kuitenkin säännöllinen seisomaan nouseminen ja käsien heiluttelu, jonka vuoksi en vaivaa niin inhottavaksi koe. Töissä se vähän ärsyttää, kun aina ei pääse nousemaan ylös jos siihen on tarvetta. Eli tosi pienillä vaivoilla ollaan päästy. Vihlomista on ollut alapäässä, oisikohan kyse niistä kaikkien puhumista liitoskivuista? Nukkuminen sujuu vielä erittäin hyvin ja saan yöt pääasiassa nukuttua sikeästi läpi, lukuunottamatta niitä pakollisia vessareissuja kun rakko ei vaan kestä.

Viime viikolla minulla oli lääkärintarkastus, jossa kaikki oli hyvin. Pissa oli puhdas, verenpaineet normaalit ja vauvan sydänäänet hyvät. Painoa on minulle tässä vaiheessa tullut n. 8kg lisää, eli aika maltillisesti ainakin lääkärin mukaan. Lääkäri myöskin totesi, ettei vauva ole ainakaan ihan heti vielä tulossa, niin ylhäällä hän vielä asustelee ja kohdunkaula on vielä tosi kova ja pitkä. Hän sanoi minulle, että mitä todennäköisemmin tulee menemään lasketun ajan ylitse...Eihän sitä koskaan voi ennustaa, mutta silti se jotenkin veti mielen vähän matalaksi. Minun puolestani vauva olisi tervetullut heti tammikuun vaihtuessa, niin kovasti häntä me jo odotamme! Jotenkin itse veikkaan lääkärin tavoin hänen syntyvän vasta lasketun ajan jälkeen. Vielä ei ole minkäänlaisia tuntemuksia sinne päinkään, että hän sieltä ulos haluaisi. Minua on monelta taholta kehotettu pakkailemaan sairaalakassia valmiiksi, mutta viimeisetkin motivaatiot pakkaamiseen hälpenivät tuon lääkärin veikkauksen jälkeen, että synnytys menee vasta viikolle 40 +. Mutta kaippa se pitää tässä pikkuhiljaa alkaa laittamaan kamoja kassiin. Ensi viikolla on ultra gynen luona, jossa otetaan mm. B-streptokokki näyte synnytystä varten. Ultrasta saadaan myöskin jo jonkin asteista koko arvioita vauvalle syntyessä. Belgiassa raskaudet annetaan mennä maksimissaan 7-8 päivää lasketun ajan ylitse ennen käynnistystä, joten eipä sitä sitten kovin kauaa tarvitse enään odotella.

Nyt olisi vielä viikon verran kiirettä töiden kanssa, jonka jälkeen rauhotutaan joulun viettoon ja lepäilyyn. Meillä on tiedossa viimeinen joulu kahdestaan, joten otetaan siitä kaikki irti: ollaan kotona, katsotaan joululeffoja netflixistä, otetaan iisisti ja syödään paljon. Ei sillä, etteikö tuota listaa voisi vauvan kanssa toteuttaa, mutta meillä varmasti tulevina vuosina tulee joulut vietettyä pääasiassa Suomessa, jossa meno tunnetusti on aina kaikkea muuta kuin rauhallinen ja kiireetön. Tulevana viikonloppuna aion pakata sairaalakassit: yksi synnärille ja yksi äitiysvuodeosastolle+ vauvan kamat vuodeosasto kassiin. Lisäksi mennään vielä tekemään muutama viimeinen hankinta vauvalle. Siitä täytyykin sitten kirjotella ensi viikolla vähän enemmän.
Kovin odottavaiset ovat tunnelmat täällä jo kaikin puolin. Ilmassa on joulun taikaa: en malta odottaa, että päästään avaamaan tämä kaikista arvokkain ja mieluisin paketti. Kovasti mietin, että tuleekohan tätä vauvamahaa ikävä heti synnytyksen jälkeen!? ;)

rv 35+0

Vauvan huone

Vauvan huoneen sisustus ja laittaminen on ollut monta kuukautta kestävä projekti, joka alkaa pikkuhiljaa tulemaan päätökseen. Huone on ihan paria yksityiskohtaa vaille valmis.
Meillä huone vauvalle oli ihan must, minä en halua ottaa vauvaa nukkumaan edes alussa meidän huoneeseen. Ei sillä ettenkö sitä haluaisi, mutta minä olen jotenkin aina ajatellut niin, että hänet totutetaan heti alussa nukkumaan omassa sängyssä. Sen lisäksi haluan ehdottomasti antaa nukkumarauhan miehelleni, jolla töihin meno on edessä jo parin- kolmen viikon päästä synnytyksen jälkeen. Olen sitä mieltä, että yritetään hinnalla millä hyvänsä pitää yksi selväjärkinen huushollissa ja toinen ( eli minä) joka saa haperoitua väsymyksen takia. Minä kuitenkin olen se, joka alussa tulee vauvan ruokkimaan läpi päivän ja yön, niin minulle on jotenkin loogista, että menen itse nukkumaan alussa vauvan huoneeseen ( tai viereiseen). Koska meidän makkari ja lastenhuoneet ovat eri kerroksissa, niin saa mieskin sitten nukuttua paremmin. Hän alkaa hoitamaan sitten enemmän huushollia ja ruokapuolta siinä vaiheessa, kun omat silmäni eivät enään pysy auki. Tämä on meidän yhteinen pläni! Toiset pitävät meitä ihan kahjoina, kun ei oteta vauvaa meidän huoneeseen nukkumaan, mutta me ollaan tässä vaiheessa molemmat vahvasti tämän suunnitelman kannalla.

Vauvan huoneessa on tietysti pinnasänky, joka päädyttiin ostamaan pitkän pähkäilyn jälkeen Belgialaiselta merkiltä Quax. Pitkään mietittiin Ikean sänkyä, mutta sitten loppujen lopuksi saatiin tämä laadukkaampi sänky vain pari kymppiä suuremmalla hinnalla tarjouksesta. Laadun tuntee hyvin sänkyä kasatessa tai ihan vaan kokeilemalla. Tämä on paljon jämäkämpi, kuin se Ikean sänky. Patjakin on hommattuna, mutta se on vielä anopin varastossa odottamassa tänne meille kuljetusta. Pinnasängyn viereen hommasin keinutuolin, jossa saan imettää tai vaan keinutella vauvan kanssa. Tuoliin laitoin pehmeän lampaan taljan ja selkää tukevan tyynyn, että siinä on mukava istua. Tuolissa tärkeää oli minulle se, että se istuin on tarpeeksi matalalla, että minulla ylettyy jalat tukevasti maahan. Sisustus on toteutettu Taito-shopin opetus julisteilla, joissa on suomen metsän kasveja. Toisella seinällä on kokoelma metsän eläimiä. Olin jo kauan sitten ihastunut noihin eläimen päihin seinällä, joten ne komistavat nyt pienokaisen nukkumanurkkausta. Eläimen päät ovat hollantilaiselta merkiltä Kidsdepot, paitsi tuo puinen hirven pää. Se on löydetty täältä yhdestä pienestä paikallisesta sisustusputiikista. Keinutuolin viereen "nikkaroimme" itse tuollaisen yöpöydän, jossa on käytetty perintönä saatua metallista jalustaa, johon sahasimme puusta tollaisen pöytälevyn ja mieheni kiinnitti sen tohon jalustaan. Kuvassa pöydälle valui vettä huonekasvia kastellessa, älkää välittäkö tosta läikästä! Pöydälle pitäisi löytää vielä jokin kiva yövalo.

Hoitopöydäksi valikoitui samalta quax merkiltä sängyn kanssa Loft-malli. Siihen ihastuttiin ton mallin vuoksi: noi avoimet laatikostot yläpuolella ovat kätevät, johon saa käden ulottuville pyyhkeitä, vaippoja, ihan mitä vain! Sitten noihin kahteen vedettävään laatikkoon mahtuu tosi hyvin vaatteita. Meillä on suuri vaatekaapisto tuolla huoneen matalassa päädyssä, mutta huomasin ilokseni, että noihin laatikostoihin mahtuikin melkein kaikki pienet vaatteet. No, jää kaappeihin enemmän tilaa lakanoille, peitoille ja leluille. Lisäksi hoitopöydästä saa ton hoitoalusta ulokkeen purettua pois, eli siitä saa sitten ihan lipaston, kun hoitoalusta ei enään ole tarpeellinen. Hoitopöydän viereen laitoin Ikeasta ostetun vaaterekin, jossa roikkuu mekkoja ja potkupukuja, puoliksi ihan sisustuselementtinä. Hoitopöydälle innostuin itse virkkaamaan noita sisustuskoreja Tarina Sinusta- blogin postauksen innoittamana, mihin saa vielä kaikkia hoitotuotteita ja vaikka sukkia kätevästi lähettyville. Ton lattialla olevan isomman sisustuskorin virkkasin myöskin itse pyykkikoriksi. Sillä saa kätevästi kuljetettua likaiset vaatteet pesuhuoneeseen. Siihen DIY-projektiin olen todella tyytyväinen. 

Lisäksi huoneessa on pieni leikkinurkkaus: "karhun talja" leikkimatto ja baby gym, jossa roikkuu pienet muumit. En sitten tiedä kuinka paljon tämä leikkipaikka on hyödyllinen täällä makuuhuoneessa, vai muutetaanko niiden kanssa heti kättelyyn alakertaa olohuoneen lattialle. Ne nyt ovat tässä vaiheessa sisustuselementteinä täällä. Toi karhumatto on belgialaiselta merkiltä Wild & Soft. Heillä on ihan mielettömän hauskoja sisustus juttuja vauvan- ja lastenhuoneisiin. Se matto on niin pehmeä, että oltaisiin haluttu mennä itse köllöttelemään sen päälle :D Siinä yhdessä kuvassa on vielä tuo itse virkkaamani pesukori lähempää, jossa majailee tällä hetkellä Pentikin puput ja pari vilttiä.

Tältä näyttää meidän vauvan huone! Patja saapuu tulevina viikonloppuina, niin sitten pääsen laittamaan sängynkin vielä viimesen päälle kuntoon. Sen lisäksi puuttuu tosiaan se yövalo ja sellaista pientä hoitotavaraa, kuten kuumemittari, itkuhälytin ja hoitotuotteita. Mutta niitä hommaillaan tässä vielä pikkuhiljaa. Vaippoja meillä on kaappi täynnä! Niitä saatiin lahjaksi mieheni vanhemmilta.

32+0: mietteitä imetyksestä

Tänään käynnistyy 33. raskausviikko. Kohta on jo joulukuu ja se olisi minun viimeinen kokonainen raskauskuukausi, jos kaikki menee edes jonkin verran suunnitelmien mukaan. Marraskuu on vierähtänyt ihan hujauksessa ja töissä on ollut kovasti kiirettä. Minua alkaa pikkuhiljaa mietityttämään, että saanko kaikki hommat tehtyä ennen kuin jään kotiin joulukuun lopussa. Viikkoja ei ole montaakaan jäljellä ja tehtävää olisi vielä vaikka kuinka.

Tällä viikolla meillä oli toinen valmennusilta sairaalassa, jossa aiheena oli vauvan ruokailu: imetys ja korvikemaidon antaminen. Täällä on ehkä jonkin verran toisenlainen ajatusmaailma imetykseen liittyen kuin Suomessa. Jotenkin täällä ollaan "lempeämpiä" sen suhteen, eikä korvikemaitoa antavia pidetä mitenkään huonompina äiteinä, kuin imettäviä. Luin vain sivusilmällä lööpeistä, että Rita Niemi-Manninen oli lopettanut yhteistyön imetysvaikuttajana juurikin häneen kohdistuneen arvostelun vuoksi. Jotenkin ihan hävytöntä tuollainen muiden julkinen arvosteleminen. Vaikka eihän tällaisen yhden lööpeissä olleen tapauksen valossa pitäisi alkaa yleistämään. Juttelin asiasta Suomessa kälyjeni kanssa ja he puhuivat, että kyllä Suomessa aletaan tosi helposti arvostelemaan, jos antaa korviketta tai jos imetys ei onnistu. Siitä saattaa kuulemma saada usealta taholta vähän sellaisen luuserin leiman. Luulen, että suvaitsevaisempi asenne täällä johtuu hyvin pitkälti ihan siitä, että naiset menevät niin hirveän aikaisin töihin synnytyksen jälkeen, joka asettaa omat rajoitteensa imetykselle.

Valmennuksessa käytiin molemmat ruokintatavat läpi: niiden hyödyt ja haitat ja meille painotettiin ihan hirveästi sitä, että kumpikaan tyyli ei tee meistä huonompaa tai parempaa äitiä. Oma jaksaminen tulisi laittaa etusijalle ja edetä sen mukaan. Meidän ryhmässä kaikki 5 naista oli päättänyt alkaa imettämään, jos se vain suinkin alkaa rullaamaan. Käytettin siis jonkin verran enemmän aikaa imetyksen teoriaan, kuin pulloruokailun opettelemiseen. Tieto oli minulle suurimmaksi osaksi uutta ja todella hyödyllistä. En ole vielä ehtinyt lukemaan tai etsimään sen suuremmin tietoa imetykseen liittyen. Valmennuksesta sai todella hyvän perustietämyksen asiaan liittyen. Kaikki saivat vauva-nuken syliinsä ja meille opastettiin erilaisia asentoja, missä imetys yleensä onnistuu parhaiten. Kätilö tarkisti vähän väliä, että saatiin hartiat rentoutettua eri asennoissa ja että vauvan (nuken) vartalo oli aina visusti äidin rintakehään päin suunnattuna. Meille opetettiin vakuumin tai tyhjiön luomista oman rinnan ja vauvan suun avulla. Tästä vakuumistakaan en tiennyt mitään. Luulin aina, että vauva vaan tarttuu suullaan nänniin ja alkaa imemään...:D Paljon puhuttiin myöskin maidon nousemisesta ja kuinka yksilöllistä se on, milloin maito alkaa nousemaan synnytyksen jälkeen. Puhuttiin myöskin ruokavaliosta ja alkoholin käytöstä imetyksen aikana.

Sain valmennuksesta todella paljon itseluottamusta imetyksen aloittamiseen. Tuli ihan sellainen olo, että kyllä se onnistuu ja alkaa sujumaan. Eihän sitä tietysti etukäteen voi tietää, kun se riippuu niin siitä maidon nousemisesta, tuotosta ja myös vauvasta itsestään. Intoa ja luottamusta riittää ainakin tässä vaiheessa! Se, että se varmasti fyysisesti tulee olemaan hirveän raskasta on itsestään selvää, mutta sekään ei ollenkaan mietitytä tai pelota. Nyt täytyy vielä itse lukea jokin kirja imetykseen liittyen niin saa vähän vielä syvempää ja yksityiskohtaisempaa tietoa aiheeseen liittyen, kuin kurssilta. Jos jollakin on vinkata jotakin hyvää kirjaa tai artikkelia imetykseen liittyen, niin shoot me!?

Vielä sen verran ajatuksista liittyen imetykseen, että minä en ota siitä ollenkaan stressiä ja olen hyvinkin positiivisella asenteella koko asian suhteen: joko se onnistuu tai se ei onnistu. Jos se ei lähde rullatakseen, niin sitten vaan annetaan korvikemaitoa. En jotenkin ole ollenkaan sen tyyppinen, että alkaisin syyttämään itseäni ja kokisin itseni jotenkin huonommaksi äidiksi tai naiseksi. Olen niin kiitollinen siitä, että ylipäätään pääsen kokemaan koko äitiyden, niin en aio alkaa ruoskimaan itseäni jos imetys ei ota onnistuakseen. Saattaahan se sitten harmittaa sillä hetkellä, mutta pääsen siitä varmasti nopeasti ylitse. Ja lähdetään nyt kuitenkin siitä, että imetys onnistuu ja sillä mennään ainakin siihen saakka, kunnes vauva menee päivähoitoon toukokuussa.

Loppuun vielä kuva raskausvatsasta viikon 33. alussa. Paljon ihmiset päivittelevät vatsani pientä kokoa, mutta kyllä se itselle alkaa tuntumaan jo ihan kunnon pallolta:D  Kenkien laittaminen on alkanut vaikeutumaan ja kumartelu on alkanut tuntumaan epämukavalta. Mitään sen suurempia kipuja tai kolotuksia ei ole. Töissä koko päivän istuttua huomaan, että hartiat ja yläselkä väsyy, koska vatsan takia en pääse enään tarpeeksi lähelle pöytää ja näppäimistöä. Olenkin alkanut päivisin tekemään pienen kävelylenkin, että saa vähän liikettä kehoon. Virtsarakon seudulla on myöskin alkanut tuntumaan kaikenlaisia viiltelyjä ja painon tunnetta. Luulen, että vauvan pää siellä painaa rakkoa. Rintojen alapuolella on taas alkanut tuntumaan välillä vähän kivuliaitakin potkuja, varsinkin jos olen itse istuma-asennossa. Välillä hätkähdän oikeen kunnolla, kun tulee voimakas isku kylkiin tai ihan jopa tohon rintojen alapuolelle :D Tänään sain influenssarokotteen, eli päädyin monien suositusten jälkeen nyt sitten ottamaan sen.

rv 32+0

Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Tänään käynnistyy 32. raskausviikko.  Täytyy sanoa, että raskauden alettua tähän päivään saakka en ole sen koomin jaksanut stressata tai pelätä tulevaa synnytystä. Eilen asia kuitenkin konkretisoitua aivan kamalasti, kun istuttiin mieheni ja 4 muun pariskunnan kanssa sairaalan synnytyssalissa katsellen ja kuunnellen pp- esitystä synnytyksen eri vaiheisiin ja kivunlievitykseen liittyen. Se on oikeasti edessä ehkä jo alle kahden kuukauden päästä.

Eilinen valmennus kesti puolitoista tuntia, joka vietettiin siis kokonaisuudessaan nimenomaan synnytysosastolla. Pääsimme näkemään huoneet sekä siellä, että kerrosta alempana lapsivuodeosastolla, johon siirrytään muutama tunti itse synnytyksen jälkeen. Hirveästi mitään uutta tietoa tai asiaa ei tullut, mutta se itse tilojen kokeminen ja näkeminen oli ihan kullan arvoista. Koko synnytys, avautumisvaihe ja itse synnytys tapahtuu yhdessä huoneessa, eli ei siirrytä erikseen synnytyssaliin. Huoneet oli tosi hyvin varustettuja; jokaisessa huoneessa on sänky, monitorit, oma kylpyamme, oma iso kylpyhuone suihkuineen, eri kokoisia jumppapalloja, roikkumisliaani, erilaisia tuoleja ja tyynyjä. Meille esiteltiin erilaisia tekniikoita ottaa vastaan supistuksia ja käytiin läpi, miten puoliso voi missäkin tilanteessa olla avuksi. Kätilö opasti puolisoita erilaisilla hieromis ja lantion työntötekniikoilla, jotka yleensä auttavat avautumisen eri vaiheissa. Sitten siellä samaisessa huoneessa synnytetään itse vauva lääkärin opastuksella. Käytiin myöskin erilaisia synnytysasentoja läpi, vaikka meille ensisynnyttäjille suositeltiinkin perinteistä puoli-istuvaa tai kylkiasentoa verivuotojen minimoimiseksi. Samalla käytävällä oli leikkaussali, jossa sekä suunnitellut, että hätäsektiot toteutetaan. Saimme paljon tietoa liittyen epiduraaliin ja sen laittamiseen. Meille kuitenkin painotettiin, että siitä ajankohdasta meidän ei tarvitse stressata itse sen enempää, kätilöt kyllä pitävät huolen siitä, että aika on oikea. Puhuttiin myöskin välilihan leikkauksesta ja siitä miten se tapahtuu, jos sille on tarvetta. Siinä kohtaa alkoi itseä vähän heikottamaan ja ahdistamaan...
Käytiin myöskin läpi käytännön asioita: koska on aika tulla sairaalaan, mitä pakata mukaan, miten syödä ja juoda avautumisen aikana..

Minä olen aikaisemmin pelännyt synnytystä jossakin määrin, jo kauan ennen kuin lapsen saaminen oli mitenkään edes ajankohtaista. Vauvakuumeen iskettyä kaikki pelkoni ovat kariutuneet ja raskauden alettua olen alkanut jopa jollakin kierolla tavalla odottamaan koko synnytystä kokemuksena. Pari naista eilisessä ryhmässä sanoivat ihan samaa. Ehkä tämä on jokin luonnollinen naisellinen ajatusmekanismi, joka tukee ihmisten lisääntymistä? Tällä hetkellä en kuitenkaan osaa pelätä tulevaa synnytystä vaan olen todella avoimin mielin sen suhteen. Ainoa mikä minua pelottaa, on se välilihan leikkaus ja sen jälkeinen vessassa käyminen. Jos se on edessä, niin kai minä siitäkin selviän. Lisäksi meille painotettiin, että jos ottaa epiduraalin, niin sitä välilihan leikkausta ei edes paljon tunne. Tiedä sitten..
Aionkin nyt pitää edelleen avoimen mielen synnytykseen liittyen ja olla ajattelematta sitä liikaa. Olen päättänyt lukea konkreettista faktaa synnytyksen eri vaiheista, mutta jätän suosiolla kauhutarinat tässä vaiheessa lukematta. Siihen kun itse ei voi oikeen mitenkään vaikuttaa, miten ne asiat siellä tulevat menemään. Se on sitten sen ajan murhe. Toiveista sen verran, että olen ehdottomasti epiduraalin kannalla ainakin tässä ensimmäisessä synnytyksessä. Epiduraali oli mahdollista ottaa siitä lähtien, kun lääkäri on todennut, että nyt tosiaan synnytys on käynnistynyt ja avautumista on tapahtunut noin 3cm verran. Haluaisin kuitenkin päästä vähän pidemmälle ilman puudutusta ja tukeutua siihen sitten siinä vaiheessa, kun en kestä kipua yhtään enempää. Koska minulla ei vieläkään ole mitään hajua miltä supistus tuntuu, toivon voivani kokeilla kaikkea mahdollista mitä huoneesta löytyy: amme, pallot, liaani, suihku, erilaiset tuolit. Ehkä sieltä sitten itse tilanteen ollessa päällä löytyy ne itselle parhaat asennot ja tuet kivun kanssa pärjäämiseen. Liikkumisen tärkeyttä avautumisen aikana painotettiin hyvänä kivunlievittäjänä.

Eilinen valmennus herätti myöskin ajatuksia synnytyksestä mieheni kannalta ja miten hän sen tulee kokemaan. Vaikka miehillä on fyysisesti helpompi rooli synnytyksessä, voin vain kuvitella kuinka hirveää se on heille nähdä puoliso niin tuskissaan. Itse olen jotenkin sellainen luonteeltani, että jos minua sattuu oikeen kunnolla jonnekkin, niin vetäydyn mieluiten omaan kuplaani ja haluan olla rauhassa. Olen puhunut tästä miehelleni avoimesti, että hän ei saa loukkaantua, jos alan äksyilemaan tai hylkimään hänen kosketustaan. Toivonkin, että hän olisi ennen kaikkea henkisenä tukena ja huolehtisi siitä, että minä saan juotavaa jos haluan juoda ja että hän kutsuu henkilökuntaa paikalle tarvittaessa. Luulen, että itse supistusten aikana en halua lisä käsiparia kiinni kehooni enkä tule kaipaamaan mitään tsemppi hellyytyksiä. Silloin haluan vain keskittyä omassa kuplassani hengissä selviämiseen ja olla rauhassa. Tämä on vain oma ajatukseni siitä, kuinka luulen käyttäytyväni siinä vaiheessa kun kipu on karmivaa. Senkin näkee sitten. Mitään sen konkreettisempaa listaa synnytystoiveista on mielestäni vaikea tehdä ensimmäiseen synnytykseen, sillä minulla ei oikeastaan ole pienintäkään hajua siitä, mitä se käytännössä tulee olemaan.

Tänään käytiin muuten seurantaultrassa, jossa nähtiin että meidän neidillä on kaikki hyvin. Hän oli synnytystä ajatellen ihanteellisessa asennossa: pää alaspäin ja sivuttain niin, että hänen kasvot olivat minun oikean kyljen puolella. Painoarvio oli 1890g joka vastasi viikkoja 31+4, kun tänään on siirron mukaan 31+0. Keskikäyrällä mentiin koon puolesta. Emme päässeet tällä kertaa näkemään kasvoja sitäkään vähää, sillä kädet olivat niin tiukasti kasvojen peitteenä. Gyne törkki ja törkki, mutta vain sormien asennot muuttuivat...hän haluaa siis ilmeisesti pitää ulkonäkönsä vielä visusti salassa meiltä :D No mutta pääasia, että hänellä oli kaikki niinkuin pitääkin!

Babyshower yllätys!

En olekaan vähään aikaan ehtinyt päivittämään kuulumisia, on ollut kova kiire viime päivinä. Olen vihdoin päässyt 30 paremmalle puolelle, 30+5 tarkalleen tänään! Täällä meillä päin ei ole tapana järjestää mitään babyshowereita. Niinpä olinkin vakuuttunut, että minäkään en mitään vauvajuhlia tule juhlimaan. Toisin vaan kävi, sillä ihana perheeni ja sukulaiseni olivatkin juonineet oikeen olan takaa ja olivat järjestäneet kälyni ja äitini johdolla minulle lauantaina babyshowerit ihan täytenä yllätyksenä. Tätä oltiin ilmeisesti juonittu siitä lähtien, kun olin kertonut, ettei Belgiassa ole tapana järjestää juhlia ja kun olin varannut lentoni marraskuulle suomeen. Kälyni oli nähnyt ihan hirveästi vaivaa tarjottavien kanssa ja he olivat koristelleet juhlapaikan niin kivasti. Minulle oli tehty vaippakakku lahjaksi ja äitini piti puheen liittyen tulevaan äitiyteen. Voi että kuinka minulta meinasi päästä itku, kun he olivat nähneet niin paljon vaivaa minun eteeni! Oli kaikin puolin ihana ilta ja viikonloppu! Vaippakakussa oli vaippojen lisäksi Polarn o pyretin sukkia "ruusuina" sekä Pentikin unipupu.

Ja voi hyvät hyssykät sitä lahjojen määrää tämän vaippakakun lisäksi! Taas tuli tuotua mukana puoli suomea matkalaukussa...Saimme bodeja, housuja, karkkia, harsoja, kirjoja..vaikka mitä! 

Lisäksi ehdin shoppailemaan itse suomessa taas kaikkea vauvalle. Alapuolella kuvassa on showereilta lahjaksi saama Pentikin pupu kylpypyyhe, johon vauvan saa kiedottua kylvetyksen jälkeen. Siinä on myöskin vaippakakun Pentikin unipupu ja lisäksi sain ystävältä seuraavana päivänä lahjaksi isomman version siitä samaisesta Pentikin pupusta! Niitä on nyt kaksi :D Itse ostin Pentikiltä villaisen vauvan huopapeitteen eläinkuviolla, jota aion käyttää kylmimpään aikaan vaunuissa peittona. 

Ostin myöskin vielä yhden lakanasetin vauvan sänkyyn. Löysin ihan Prismasta Familonin kaverit- kuosisen lakanasetin, jonka väreihin ja kuosiin ihastuin kovastikin. Se sopii todella hyvin koko huoneen värimaailmaan ja teemaan.

Vaatteiden osalta tein sekä tarpeellisia hankintoja, että ihan omia mielitekoja. Minun oli vielä tarkoituskin ostaa kietaisubodeja pienessä koossa niiden helppokäyttöisyyden vuoksi. Ostin ihan Lindexiltä muutaman eri värisen kietaisubodyn koossa 56. Lisäksi otin sieltä mukaani parit rib- leggarit pienessä koossa, koska niissä oli ihania värejä! Kylmimpien päivien varalle ostin Newbielta merinovillatakin, jonka saa sisällä bodien päälle, jos pelkällä bodilla on liian kylmä. Sitten siinä on Newbien tupsupipo ja äitini kutoma merinovilla tupsupipo ja tuubi kaulaliina.

Seuraavassa kuvassa on omia mielitekojani. Löysin Stokmannilta Metsolan pupu romperin. Se on niin syötävän ihana, että haluaisin nähdä sen samantien vauvan päällä..olin kuolannut noita college-bodeja nettikaupasta, mutta en ollut raaskinut ostaa. Nyt oli pakko. Sitten siinä on Newbien musta mekko, joka oli minusta ihanan tyylikäs. Muumi bodyn sain lahjaksi showereista ja noi pikku muumihahmot ostin meidän baby-gym telineeseen. Eli sellaiseen puiseen kaareen, jonka alla vauva saa makoilla ja jumppailla katsellen näitä roikkuvia muumeja. 

Mieheni oli koonnut loput vauvan huonekalut sillä aikaa, kun olin suomessa. Huonekin alkaa olemaan siinä kuosissa, että voisin tehdä siitä oman postauksensa lähitulevaisuudessa. Tällä viikolla on tiedossa kaikkea vauvaan liittyvää ohjelmaakin: huomenna on ensimmäinen valmennus- sessio synnytyssairaalassa, jossa aiheena on ensimmäisellä kerralla synnytys ja kivun lievitys. Perjantaina meillä on ultra oman gynen luona. Päästään taas ajan kanssa katsomaan pikkuista ja nähdään toivottavasti jotakin 3D ultralla kasvoista, jännää!

Hyvää viikkoa kaikille!

Tarkastuksia ja käytännön asioiden hoitelua

Taas on viikko vierähtänyt eteenpäin ja silti musta tuntuu siltä, että en ikinä saavuta viikkoja 30+0. Huomenna kellossa on 29+0. En tiedä teistä muista, mutta minulla vaihtelee ihan hirveästi se tunne, että kuinka nopsaa nämä raskausviikot vierivät eteenpäin. Nyt on taas tällä viikolla tuntunut siltä, että aika ei kulu ja siihen on vielä ikuisuus, kun saadaan tämä vauva meidän luokse. Anoppi hokee, että nyt se aika vasta alkaa menemään nopeasti ja ei ole enään pitkä aika synnytykseen. Sitten taas kun kerron veljelleni meidän olotilan muuttuneen koko ajan jännittyneemmäksi, sanoo hän, että no onhan tammikuuhun vielä pitkä aika, niin se saa taas intoni laskemaan ihan tyysti ja iskee epäusko, että eihän tässä nyt olla vielä ollenkaan pitkällä.. Kuluisipa viikot vähän nopeammin!

Ensi viikonloppuna suuntaan minilomalle Suomeen ja sitä varten Finnair vaatii tässä vaiheessa lääkärin todistuksen raskaudesta ja sen normaalista kulusta. Minä olin tuttuun tyyliini taas jättänyt asian vähän viime tippaan ja päätin maanantaina mennä lounastauolla synnytyssairaalan kansliaan tämän Finnairin paperin kanssa ja ajattelin, että jätän paperin sinne, jonka gynekologini allekirjoittaa minulle. No eipä se sitten ollutkaan niin mutkaton homma. Sihteeri epäilikin, että gyne ei voi noin vain todistusta allekirjoittaa, sillä minun viimeisimmästä kontrollista on 2kk aikaa hänen luonaan. Lääkärin pitäisi ensin tutkia minut, jotta voisi todistuksen allekirjoittaa. Seuraava kontrolliultrakin on juuri vasta Suomen reissun jälkeen. Arvatkaapa vain oliko siellä mitään vapaita aikoja tarkastuksiin lähipäivinä...no ei tietty. Sihteeri soitti gynelleni ja hän sanoikin, että laita neiti odostushuoneeseen niin teen hänelle alapäätutkimuksen seuraavan asiakkaan jälkeen. Niinpä sain yllättävän sisällön lounastauolleni, kun odotinkin gynen vastaanotolle pääsyä tarkastukseen, että saan sen hemmetin lentotodistuksen. Gyne selitti, että hänen täytyy aina ultrata kohdunkaulan pituus, jotta voi antaa luvan lentämiseen tässä vaiheessa. Niinpä minut ultrattin ja pääsin samalla näkemään meidän neidin pitkästä aikaa ultraruudulta. Hänellä oli kaikki vallan mainiosti ja hän oli kasvanut! Hän oli pää ylösalaisin, eli pää siellä kohdunkaulan tienoilla, niinkuin olin itsekin ajatellut, koska potkut tunnen aina "yläkohdussa" paljon navan yläpuolella. Luulen, että neiti on majaillut koko raskauden ajan siellä ylösalaisin. Kohdunkaulan tilannekkin oli loistava, pituutta oli vielä 4,4 cm jäljellä eli ei vaaraa ennenaikaiselle synnytykselle tässä vaiheessa. Niinpä sain kaikki tarvittavat lippulappuset lentoani varten!

Viime viikolla hoidettin myöskin täällä kaikille kuuluva kotihoidontuki kuntoon synnytyksen jälkeisiksi viikoiksi. Eli täällä tarjotaan pilkkahintaan kotihoidon tukea 4:jäksi viikoksi synnytyksen jälkeen, johon kuuluu neljän viikon ajan 3 x viikossa 4 tuntia kotihoidon apua. He tulevat kotiin heti synnytyksen jälkeen ja tekevät oikeastaan ihan mitä vain pyydetään tai tarvitaan: he siivoavat, tiskaavat, pesevät pyykit, käyvät kaupassa, tekevät ruokaa ja hoitavat vauvaa, jotta äiti saa nukkua tai käydä suihkussa. Se asia on nyt saatu hoidettua ja meidän pitää enään vain soittaa sairaalasta synnytyksen jälkeen heille, niin he ovat heti paikalla, kun ollaan kotiuduttu. Hintaa tälle palvelulle tulee vaivaiset 3e/ tunti kaikkien korvauksien jälkeen. Se kannattaa ehdottomasti hyödyntää. He myöskin opastavat vanhempia vauvan hoidossa alkuun: imetys, vauvan kylvettäminen jne...

Sitten meillä oli tällä viikolla aika kätilön luona, joka kuuluu täällä myöskin lukemattomiin etuihin, joita tarjotaan raskaana oleville. Kätilö tulee synnytyksen jälkeen päivittäin kotiin seuraamaan vauvan ja äidin terveydellistä tilaa. Siinä missä kotihoidon tuki hoitoo huushollia, tulee kätilö hoitamaan vauvan ja äidin terveyttä. He opastavat yksityiskohtaisesti imetyksen kanssa ja seuraavat vauvan painoa ja kaikkea muuta terveyteen liittyvää. Tämä ensimmäinen tapaaminen oli tutustuminen kätilön kanssa ja meiltä kyseltiin kaikki terveyteen ja raskauteen liittyvät asiat heidän tietoonsa. Samalla minut punnittiin, katsottiin verenpaineet, otettiin se Sf-mitta ensimmäistä kertaa ja kuunneltiin vauvan sydänäänet. Sekin asia on nyt hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja heillekkin pitää vain soittaa sairaalasta synnytyksen jälkeen, niin  he ovat kotiutumisen jälkeen ensimmäisenä päivänä meidän luonamme.

Tällä viikolla olivat myöskin saapuneet loput huonekalut, mitä tilattiin vauvan huoneeseen, eli ne odottavat viikonloppua ja hakemistaan sieltä varastosta. Nyt päästään vihdoinkin laittamaan huonekin kuntoon loppujen kamojen osalta. Me olimme jo jonkin aikaa pohtinut, että järjestettäsiinkö vielä raskauskuvaus valokuvaajan kanssa ikuistamaan tämä minun raskausvatsani. Koska emme ole ikinä vielä toteuttaneet mitään kuvausta meistä pariskuntana päädyttiin nyt tähän raskauskuvaukseen ja se olisi tiedossa tänä viikonloppuna! Ollaan käyty katsomassa paikka kuvausta varten ja etsitty vähän inspis- kuvia Pinterestistä, sillä me emme todellakaan ole mitään linssiludeja tai poseeraajia :D Olen kuitenkin innoissani tästä kuvauksesta, sillä jos tämä vaikka jääkin meidän ainoaksi raskaudeksi, niin onhan se kiva, että saa talletettua ammattilaisen avustuksella tämän pötsin kuvien muodossa. Saadaan vihdoinkin meistä parina kaikkia kivoja ja onnistuneita kuvia. Toivottavasti!

Sellaista tänne tällä kertaa... Jospa seuraavalla kerralla voisin jo oikeasti todeta päässeeni sinne +30 kerhoon!

28+0: raskauden kolmas ja viimeinen kolmannes käynnistyy!

Tänään on 28+0 eli eikö se nyt tarkoita sitä, että raskauden viimeinen kolmannes alkaa viikosta 29! Hui! Näin pitkälle ollaan tultu. Tuntuu hassulta, että raskaus kestää enään yhden kolmanneksen verran, jos sitäkään. Vaikka tässä nyt vielä on vajaa kolme kuukautta aikaa laskettuun aikaan, niin tunnelma alkaa pikkuhiljaa kyllä muuttumaan odottavaisemmaksi meidän molempien keskuudessa. Apit ja uutiskirjeet lähettävät viestejä, että laskettu aikasi lähestyy. Mies pohtii harvase ilta, että miltähän pienokainen näyttää ja emme malta enään odottaa, että päästään tutustumaan häneen kasvotusten. Kaikki on muuttunut viime viikkojen aikana niin paljon konkreettisemmaksi, sillä vauvan huone on saanut oikeasti sisältöä itselleen, vaatteita on pesty, vaippoja ja hoitotuotteita on alkanut ilmestymään kaappeihin. Häntä kyllä odotetaan ihan mielettömästi! Henkisesti minä odotan ennen synnytystä vielä joulua ja vuoden vaihdetta, jotenkin loppuvuoden pyhät saavat mielen vielä rauhalliseksi. Ensin juhlitaan joulut ja sitten aletaan miettimään synnytystä. Vaikka kovasti läppä välillä lentääkin, että neiti päättäisikin saapua joululaulujen soidessa tai ilotulitteiden paukkuessa tähän maailmaan. Mistä sitä koskaan tietää..

Miten koin raskauden toisen kolmanneksen? Ihan niin kuin minulle kaikki etukäteen sanoivatkin, niin se oli IHANA verrattuna ensimmäiseen kolmannekseen. Viikon 16 jälkeen oloni muuttui oikeasti takaisin normaaliksi ja olen ollut todella energinen näiden viikkojen aikana. Olen nauttinut raskaana olemisesta ja tavaroiden ja vaatteiden hankkimisesta. Mitään raskausoireita ei ole ollut tiheää virtsaamisen tarvetta ja kasvavia rintoja lukuun ottamatta. Olen pystynyt liikkumaan ja syömään hyvin ja olo on ollut suurimmaksi osaksi todella kevyt. Nyt odotankin mielenkiinnolla, että koska oloni alkaa muuttumaan raskaaksi ja väsyneeksi. Salilla ja lenkillä olen nyt alkanut huomaamaan, että tempoa on pitänyt laskea ja hidastaa. Jaksan kyllä tehdä, mutta hengästyn nopeammin ja jos sykkeet nousevat liian korkeiksi, niin se saattaa saada epämukavan olon vatsan ja rinnan seudulle, joka poistuu heti, kun alennan tempoa. Huomaan myöskin, että lihakset kipeytyvät helpommin ja että maitohapot iskevät paljon nopeammin kuin normaalisti. Pyöräily on alkanut vähän vaikeutumaan. Työmatkat taittuvat pyörällä vielä ihan ongelmitta, sillä matkaa tulee vain noin 1 km/suunta. Tässä eräänä päivänä jouduin tekemään pidemmän lenkin pyörällä matkaa kertyen yhteensä noin 10 km ja se kyllä tuntui kropassa. Polvet ottavat polkiessa jonkin verran vatsaan kiinni, joka saa epämukavan olon. Taidan tulevina viikkoina jättää pyöräilynkin pois ja alkaa kävelemään töihin. Ihan vaan jo kaatumisriskinkin vuoksi. Olen itse asettanut pyöräilyrajaksi viikon 30.

Odotan innolla viimeistä kolmannesta ja näitä tulevia odotuksen täyteisiä viikkoja. Tulevina viikkoina tiedossa on vauvan huoneen valmiiksi laittamista, vaunujen ostaminen ja normaalia työ arkea. Tuntuu, että viikonloput aina vierähtää niin nopeasti, ettei ehdi kotona ollenkaan laittamaan paikkoja kuntoon tai tekemään mitään hyödyllistä. Parin viikon päästä suuntaan vielä viimeisen kerran Suomeen ennen synnytystä. Raskaana lentämiseen tässä vaiheessa tarvitaan lääkärin todistus siitä, että raskaus on edennyt  normaalisti ja ilman komplikaatioita. Finnair vaatii tämän todistuksen 28. raskausviikon jälkeen. Lentämään pääsee Finnairilla 36. raskausviikkoon saakka, eli vielä ehdin hyvin mennä piipahtamaan kotona. Meillä oli alun perin tarkoitus viettää joulunpyhät suomessa tänä vuonna, mutta se nyt ei onnistu, sillä en pääse enään lentokoneeseen siinä vaiheessa viikkojen puolesta. Ja tietysti on turvallisempaa olla siinä vaiheessa jo visusti kotona, jos vaikka synnytys käynnistyisikin.

Viimeiseen kolmannekseen kuuluu täällä vielä seurantaultria jonkin verran, seuraava meillä on marraskuun puolessa välissä viikolla 31. Sitten seuraavat ovat viikoilla  36 ja 38 ja sen jälkeen tilanne tarkistetaan viikottain. Lisäksi meillä on jonkin sortin perhevalmennuskurssi tiedossa marraskuussa synnytyssairaalassa. Kurssi koostuu kolmesta iltasessiosta, jossa ensimmäinen käsittelee synnytystä ja kivunlievistystä, toinen imetystä ja kolmannella kerralla mennään tutustumaan synnytys- ja äitiysosastoon, että nähdään ne tilat ihan konkreettisesti, missä sitten päästään tositoimiin parin kuukauden päästä. Vatsa on selvästi taas pyöristynyt, mutta koen sen edelleen todella siroksi verrattuna muihin. Ei minusta takin alta vieläkään päälle näy, että olen raskaana. Nautin kuitenkin vatsasta ja sen kasvamisesta ja odotan mielenkiinnolla, että kuinka valtavaksi se oikeen kasvaa loppua kohden. Tajusin tässä hiljattain, että minulla on enään 7 viikkoa töitäkään jäljellä, ennen kuin jään joululomille ja sitä myötä suoraan äitiyslomalle! Voi kuinka toivon, että vauva pysyisi silloin vielä ainakin pari viikkoa kohdussa, että saisin laitettua kotona paikkoja kuntoon. Voi tietysti hyvin olla, että ääni muuttuu kellossa ja toivon jo siinä vaiheessa, että vauvan vaan tulisi ulos :D

rv 28+0

Hankintoja vauvalle

Vingutimme toissa viikonloppuna visaa oikeen urakalla ja shoppailimme paljon kaikkea tavaraa meidän vauvalle. Yhdessä vauvantarvike kaupassa oli tosiaan hullut päivät ja kaikista tuotteista sai -20% alennuksen. Aikaa tuolla kaupassa vierähti puolipäivää, kun kierreltiin ja kerättiin kaikki tarvittava ostoskärryihin. Isommat ostokset eli vauvan huoneen huonekalut piti erikseen ilmoittaa kassalle, josta ne joko tilattiin tai saatiin varastosta suoraan mukaan. Meillä on nyt hankittuna melkein kaikki jutut rattaita lukuun ottamatta. Pankkitilitkin tyhjenivät kiitettävästi :D
Emme saaneet vielä läheskään kaikkea tavaraa mukaamme, sillä ensinnäkään ne eivät olisi mahtuneet kaikki kerralla autoomme ja lisäksi osa huonekaluista piti tilata, koska niitä ei ollut varastossa enään jäljellä. Ajattelin vähän jakaa tavarahankinta postauksia pienempiin osiin ja aloitan niillä, mitä saatiin heti mukaamme.

Ostimme autoon turvakaukalon ja alustan vai telakaksiko sitä kutsutaan. Tämä oli meille yksi vaikeimmista valinnoista, sillä tämä kaukalo on pakollinen olla mukana sairaalassa ja siellä vauvan päivähoidossa, kun hän sinne menee. Vauva pitää aina jättää hoitoon tässä turvakaukalossa. Tämä pitää myöskin saada rattaiden runkoon kiinni merkistä riippumatta. Päädyimme Maxi-cosin malliin,  jonka saimme napattua mukaamme lisäalennuksella, sillä kyseessä oli kaupan varaston viimesimmät tuotteet. Hintaa tälle kaukalolle ja alustalle tuli nyt 309€ normaalin 400€ sijaan. Malli on maxi cosin Pebble Plus i-size turvasysteemmillä, jossa on istuimen pienentäjä ja vaimennin, eli se tukee vauvaa erityisen paljon siinä vaiheessa, kun hän on ihan pieni. Sen vaimentimen ansiosta vauvan pää ei pääse lyömään istuimen laitoihin vaan pysyy tukevassa asennossa. Jalustankin saimme mukaamme, mutta se on vielä pahvilaatikossa. Siihen samaiseen jalustaan ostettiin myös turvaistuin, suositus oli kaupan puolesta pitää vauvaa noin 6-8kk ikäiseksi (riippuen kasvuvauhdista) tässä kaukalossa ja sitten siirtyä turvaistuimeen.

Erittäin tärkeä hankinta meille oli kantoreppu, sillä käymme viikonloppuisin paljon "vaeltamassa" tai kävelemässä luonnossa ja haluamme jatkaa tätä tapaa vauvan kanssa. Niinpä kantorepun tulee olla hyvä, että päästään vauvan kanssa lenkkeileen. Olin ajatellut ensin Stokken kantoreppua, kunnes minulle alettiin puhumaan Tulan repusta ja sain kokeillakkin tätä kälyni luona ja olin heti ihan myyty repun helppokäyttöisyydestä verrattuna Stokken malliin. Meille suositeltiin Tulan Free- to- grow mallia, mutta sitten meille selvisi, että siinä voi pitää vauvaa edessä vain pois päin itsestään. Tulan Explore mallissa vauvan voi kääntää myös itseensä päin. Niinpä me päädyttiin sitten Tulan Explore- malliin, jonka hinnaksi tuli about 130€ alennuksen kanssa. Kuosiksi valikoitui harmaa "sleepy dust" valkoisilla kolmioilla. 

Ostimme vauvalle unipesän, sillä aiomme laittaa vauvan heti pinnasänkyyn nukkumaan. Alussa hän saa nukkua tässä unipesässä, että on turvallinen ja tiivis tunnelma. Mietimme paljon unipesä- mallia, sillä niissäkin on ihan hirveästi kaikkia eroja! Olin ihastunut done by deer unipesien kuoseihin, mutta kun aloimme kaupassa vertailemaan niitä pesiä muiden merkkien kanssa, niin ne done by deer pesät olivat todella tukemattoman tuntuisia. Valitsimmekin Doomoon unipesän, jossa on aero-sleep vuoraus, eli hengittävä rakenne, joka suojaa vauvan hengittämistä, jos hänellä sattuu vaikka olemaan käsi suun tai nenän päällä nukkuessa. Pesä on todella tukeva joka puolelta ja lisäksi siinä on kätevä "free to grow" säätelymahdollisuus, eli pesää saa kätevästi muunneltua pienestä suuremmaksi sitä mukaan, kun vauva kasvaa. Lisäksi siinä on vyö, jolla vauvan saa pesään kiinni, jos sille on tarvetta. Päällyksen saa myöskin kätevästi otettua irti pesästä pesemistä varten. Hintaa unipesällä oli alennuksen kanssa noin 60€.

Ostimme doomoolta myöski imetystyynyn, jota olen käyttänyt jo nyt nukkumiseen, koska sillä saa tuettua vartalon kivasti kyljellään nukkuessa. Imetystyynyä minulle on suositeltu paljon, sillä imettämisellä voi oikeasti kai saada niskan ja hartiat todella jumiin. 

Ostimme myöskin kaksi hoitoalustaa- tai tyynyä, yksi vauvan huoneen hoitopäoydälle ja yksi alakertaan keittiöön ja olkkariin vaipan vaihtamista varten. Ostimme myöskin pari päällysliinaa tyynyihin, ihan yksivärisenä harmaa ja puuterin pinkki. Minun tekisi vielä mieli katsoa joitakin kivempia päällisiä jostakin..

Vauvan huoneeseen ostimme sängyn ja hoitopäoydän. Sängyn saimme jo mukaamme ja se koottiinkin eilen. Hoitopöytä toimitetaan lähipäivinä, sillä sitä ei ollut enään varastossa. Nyt meillä onkin kaikki tarvittava vauvan huoneeseen ja minulla sormet jo syyhyää, että pääsen laittamaan kaikkea paikoilleen. Ostetuista huonekaluista ja huoneesta teen erillisen postauksen, kunhan saamme kaiken paikalleen. Kaikki imetykseen liittyvät jutut: pulloja, sterilisaattori, rintapumppu ja niin edelleen saamme mieheni veljen vaimolta. Sen lisäksi saamme sitterin, Stoken Tripp Trapp tuolin newborn-setin ja kylpyammeen heiltä. Ne tavarat odottavat vain hakemistaan. 

Nyt meiltä puuttuu enää vaunut. Pidämme niiden osalta silmiä auki, josko jossakin liikkeessä olisi hyvä tarjous. 

26+0: O'Sullivan- raskausdiabetes seula ja sen tulokset

Suomessa tehdään ymmärtääkseni kaikille raskaana oleville ainakin ensimmäisessä raskaudessa niin sanottu sokerirasituskoe, joillekkin jopa kaksi kertaa, jos kuuluu riskiryhmään. Kyseessä on OGTT- testi, eli oral glucose tolerance test. Siinä katsotaan aamulla ensin paastosokeri, jonka jälkeen juodaan 75g glukoosia ja otetaan verensokeri 1 ja 2 tunnin jälkeen. Täällä käytettiin muutama vuosi takaperin vielä samaa testiä, kunnes taas jotakin uutta tutkittiin ja päädyttiin mm. Amerikan ja muun keski-Euroopan kanssa samaan kaavaan, että kaikille raskaana oleville tehdäänkin vain tämä O'Sullivanin seula, joka saa hälytyskellot soimaan, jos siihen on aihetta. Luin jostakin, että yksi syy tämän systeemin käyttöön otosta perustui siihen, että raskaana olevat naiset kokivat sokerirasituskokeen todella raskaaksi ja ärsyttäväksi ja lisäksi töistäkin piti ottaa vapaata puoleksi päiväksi.

Täällä raskausdiabetesta seurataan  näin:
- rv 12: paastosokerikoe, jos tulos normaali, niin O'Sullivan seula rv 26.
Jos tulos on poikkeava, niin O'Sullivan seula saman tien.
- rv26: O'Sullivan seula, jos tulos normaali, ei sinulla ole riskiä raskausajan diabetekseen. Jos tulos poikkeava, niin seuraavalla viikolla OGTT eli sokerirasituskoe. Noin 80% positiivisesti testatuista O'Sullivaneista sairastaa raskausdiabetesta.

Minulta otettiin keskiviikkona lääkärin luona tämä O'Sullivanin seula. Testi on pelkistetty versio sokerirasituskokeesta, jossa juodaan vapaavalintaisena aikana päivästä 50g glukoosia ja siitä tasan tunnin päästä otetaan verikoe, jolla mitataan sokeriarvo. Testiä ei saa toteuttaa aamulla paastoamisen jälkeen. Päivän aikana tulee syödä normaalisti. Ainoastaan sen juoman ja verikokeen välillä ei saa syödä mitään. Minulla oli lääkäriaika klo 18 illalla, niinpä join tämän ihanan makuisen sokerilitkun klo 17, eli tuntia ennen näytteen ottoa. Arvon tulee olla alle 7,7 mmol/L, jolloin  sinulla ei ole vaaraa diabetekseen. Jos arvo on tuon 7,7 tai enemmän, on sinulla 80% mahdollisuudella raskausajan diabetes. Olin kuullut paljon kauhutarinoita tästä juomasta ja kuinka se sai heikon olon aikaan, mutta kaikki meni todella näppärästi ja juoma ei saanut ainakaan minussa juurikaan mitään tuntemuksia aikaan. Eilen soitin lääkärilleni, joka oli saanut tuloksen labrasta ja arvo oli minulla 5,2 mmol/L, eli kaikki oli siltä osin erittäin hyvin! Helpotus! Raskausajan diabetes olisi ollut minulle jotenkin todella vaikea asia käsitellä, sillä inhoan dieettejä, vaikka syönkin todella terveellisesti ja liikun paljon. Onneksi on tämäkin testi nyt poissa päiväjärjestyksestä, eikä tarvitse murehtia niistä sokereista sen enempää. Tämä oli testi, joka pelottia minua etukäteen eniten näistä kaikista raskausajan testeistä.

Lääkärikäynnillä sain taas pissata purkkiin, josta katsottiin proteiinit ja sokerit sekä jotakin muita infektioita. Minut punnittiin ja katsottiin verenpaineet ja kuunneltiin vauvan sydänäänet ja istukan virtaukset. Kaikki oli mallillaan! Lopuksi saimme mieheni kanssa molemmat sen hinkuyskä rokotuksen, koska se on pakollinen nykyään. Tätäkin asiaa juttelin äitini kanssa ja hän osasi terveysalan ammattilaisena kertoa, että suomessa on viime vuonna tehty päätös, että kaikki 25- vuotiaat rokotetaan toistamiseen hinkuyskälle, koska ne sairauskannat ovat muuttuneet vuosien kuluessa niin paljon. Täällä tuli myöskin viime vuonna voimaan tämä raskaana olevien rokottaminen juurikin samoista syistä. Verikokeiden yhteydessä minulta tarkistettiin myöskin kaikki vitamiinit, rauta, hemoglobiini, toksoplasmoosi ja sytomegalovirus eli CMV. Täällä testataan jo raskauden alussa, että onko nainen immuuni toksoplasmoosille ja CMV:lle, vai pitääkö hänen olle varovainen raa'an lihan, kissojen ja pienten lasten eritteiden kanssa. Koska minä en ole ikinä sairastanut toksoplasmoosia, seurataan sitä nyt joka lääkärikäynnillä, etten vain ole sairastanut sitä nyt raskauden aikana. CMV:lle olinkin immuuni, eli minun ei tarvitse varoa pienten lasten ja vauvojen seurassa oloa.

Painoa oli tullut 1,7 kg lisää viime kertaisesta lääkärikäynnistä 6 viikkoa sitten. Alkupainoon verrattuna painoa on nyt 4kg enemmän. Ei kai mitenkään ihan hirveän paljon. Vaikea tietysti arvioida, kuinka paljon sitä painoa on vielä tulossa...lopuksi sain vielä lääkäriltä reseptin kouraan influenssarokotetta varten, joka pitäisi käydä laittamassa marraskuun puolessa välissä. Se ei ole pakollinen ja nyt pähkäilenkin, että otanko sen vai en. Olen pari kertaa ottanut influenssarokotteen, ja olen joka kerran jälkeen saanut hirveän flunssan rokotuksen laiton jälkeen. Jotenkin minua hirvittää ottaa se rokote, jos tulen taas kipeäksi sen jälkeen. Toisaalta nyt kannan jotakin niin arvokasta mukanani, etten haluasi riskeerata, että saan vielä ennen synnytystä jonkun influenssan.
Mitä mieltä te olette influenssarokotteesta? Aiotteko te nyt raskaana olevat ottaa rokotteen? Vai onko se jopa pakollinen suomessa?

Oikeen hyvää viikonloppua kaikille!

Ostoksia, tuliaisia ja kuulumisia

Taisin viimeksi sanoa, että lopetan vauvanvaate ostokset hetkeksi ja keskityn vauvan tarvikkeisiin. No ei se nyt sit ihan kokonaan onnistunut..vauvalle on taas tarttunut vaatetta mukaan. En ole kylläkään tietoisesti ostanut uusia vaatteita, uudet jutut on tarttunut mukaan alennusrekeistä hetken mielijohteesta ja kun sen sai niin halvalla- meiningillä :D Lisäksi sain äidiltäni suomen tuliaisia, kylläkin paljon itse tehtyjä, mutta myös ostettuja. Puolustuksekseni voin kuitenkin todeta, että myös tavaroiden konkreettista ostos- sunnittelua on tapahtunut. Olimme vauvantarvike liikkeessä viikonloppuna ja teimme listan kaikista tavaroista, mitä tarvitsemme ja haluamme ostaa. Kyseinen liike järjestää ensi viikonloppuna jonkun sortin hullut päivät ja kaikista tavaroista saa -20% alennusta, joten mehän marssimme sinne nyt viikonloppuna listamme kanssa ja ostamme kaiken tarvittavan kerralla alennuksesta! Ainoa mitä emme sieltä liikkeestä saa, on vaunut, koska olemme päätyneet Stokken Trailz- malliin ja juuri niitä ei myydä kyseisessä liikkeessä.

Ostin Finlaysonilta ensimmäisen pussilakana setin vauvan pinnasänkyyn muumimamma ruusutarha- kuosilla. Tykkään kovasti kyseisestä kuosista, sillä olin jo aiemmin ostanut samasta koristetyynyn sohvallemme. Lisäksi tilasin Lindexiltä vauvanpeiton vaunuihin ja missä sitä nyt ikinä tarvitseekaan. 

Jumpsuitteja oli tarkoituskin vielä pari hommata ja päädyin Newbien neulepotkupukuun, joka on ihan pienessä koossa nyt talveksi hankittu. Lisäksi ostin Polarn o pyretiltä tuon metsä- kuosisen puvun sitten vähän isommassa koossa ensi syksyksi. Sukkia on nyt myöskin hommattu ja niitä on riittävästi. Kuvassa on myöskin itse tehdyt lapaset ja villasukat harmaan sävyssä. Noi myssyt on puuvillasia sisämyssyjä vauvalle heti alkuun.

Polarn o pyretiltä tuli myöskin mukaan noi legginsit ja tuon Blaan jääkarhubodyn meidän äiti oli bongannut Prisman alennusrekistä. Siellä myytiin noita viimesiä Blaan vatteita 50% alennuksella. Lisäksi ostin itse yhdet Newbien henkseli- collegehousut ja Lindexiltä tuollaisen kietaisubodyn, koska niitä minulla on liian vähän...

Tässä kuvassa on vielä Blaan valasbody, joka oli Prismassa pari viikkoa sitten jo -70% alennuksessa! Tottakai se piti ostaa, koska se on super suloinen ja ihanan värinen. Ehkä vähän enemmän poikamainen, mutta musta voi ihan hyvin laittaa tytönkin päälle. Sitten siinä on anopilta saadut Molon harmaat kollarit ja itseni lelukaupan alerekistä löytämä Punahilkka ja susi- body belgialaiselta merkiltä Froy & Dind. Siinä on myöskin lahjaksi saatuja mekkoja Burp- Eat- Shit-Sleep nimiseltä merkiltä. Heillä on kanssa ihan kivoja juttuja myynnissä. Toi myssy ja hiuspanta ovat myöskin BESS:in mallistoa ja samassa lahjapaketissa saatuja. Lisäksi siinä on äitini kutoma merinovilla neuletakki ja polarn o pyretin sukkikset.

Olen tehnyt listan kaikista vauvan vaatteista ja laskenut aina koko luokkaa kohden paljonko minulla on bodeja, housuja, yökkäreitä...luulen, että vaatteita alkaa olemaan ihan riittävästi pienemmissä koissa 56 ja 62. 68 ja 74 kokosia ei ole vielä tarpeeksi, mutta niitä ehtii sitten ostamaan sitä mukaan kun vauva kasvaa. Laitoin itse ison kasan omia vanhoja vaatteita kirpparille, josta käytin tulot uusiin vauvan vaatteisiin. Näin en ole kuluttanut varojani uusien vaatteiden kanssa. Ja nyt näyttää vahvasti siltä, että ensi viikonloppuna hommataan suuri osa tarvikkeista sieltä hulluilta päiviltä, niin josko seuraava postaus olisikin suuremmista hankinnoista, eikä aina vaan vauvan vaatteista :D

rv 25+4

Tänään on viikko 25+4. Vatsa kasvaa tsaiseen tahtiin, mutta maha ei silti ole ollenkaan vielä tiellä. Ehkä kun kumarrun laittamaan sukkia jalkaan, niin tunnen rintani ottavan kiinni vatsaan. Treenaaminen onnistuu kuitenkin vielä ihan super hyvin ja olen pystynyt käymään kuntosalilla ihan normaalisti useamman kerran viikossa. Lihakset on alkanut ehkä reagoimaan vähän helpommin rasitukseen ja hengästyn jonkin verran nopeammin lenkkien aikana, mutta muuten menee vielä kovaa! Tällä viikolla minulla on lääkärin tarkastus, jossa minulle tehdään nykyään kaikille pakollinen raskausdiabetes- seula, annetaan se hinkuyskärokote ja kuunneellaan sydänäänet. Täällä on sen RADI:n suhteen taas vähän eri systeemi kuin suomessa, mutta kerron siitä sitten lääkärikäynnin jälkeen lisää. Sokerirasitus tehdään vain siinä tapauksessa, jos seulassa on jotakin häikkää. Joten fingers crossed, että selviäisin sillä pelkällä seula testillä...

DIY sänkymobile vauvalle

Olen viime päivinä paljon miettinyt vauvanhuoneen sisutusta ja ideat huonetta varten alkaa olemaan aika selvät. Nyt puuttuu enään tavaroiden osto ja toteuttaminen. Kuten aiemmin olen maininnut, niin minulle on kehittynyt kunnon mielle kettuihin ja muihin metsän eläimiin kaikissa vauvan vaatteissa ja tarvikkeissa. Niinpä vauvanhuoneen teemaksi on muotoitunut myöskin suomalainen metsä. Meillä on kotona kaksi vapaata makuuhuonetta omamme lisäksi, jotka ovat ihan tarkoituksella rempattu ja laitettu kuntoon lastenhuoneeksi tai lastenhuoneiksi. Vauvan sänky, hoitopöytä ja vaatekaappi tulevat kaikki tänne huoneeseen tai vaatekaapisto siellä jo onkin, koska ne kaapistot ovat puusepän lattiasta kattoon sisäänrakentamia. Sen lisäksi varaamme extra hoitotyynyn alakertaan, että myös olohuoneen lähellä voi kätevästi vaihtaa vauvalle vaippaa jos on tarvetta. Olen huomannut, että suomalaisessa metsäteemassa sisustaminen ei ole mikään helpoin tehtävä täällä ulkomailla, jonka vuoksi joudun tilaamaan lähes kaiken huoneeseen tulevan netistä. Olin iskenyt silmäni jossakin amerikkalaisella sivustolla sellaiseen sänkymonbileen, joka siis ripustetaan vauvan sängyn yläpuolella, jossa oli juuri sellaisia pohjoisen metsän eläimiä roikkumassa. Hintaa tälle kapistukselle olisi tullut about 150€, joten kiitos mutta ei kiitos! Niinpä päätin, että minäpä väsään itse sellaisen mobilen meidän vauvan sängyn yläpuolelle. Etsin netistä ohjeet ja kaavat muutamaan metsän eläimeen: kettuun, pupuun, peuraan, pesukarhuun ja karhuun. Niinpä hain kaupasta tarvikkeet ja aloin askartelemaan näitä suloisia eläimiä omilla käsilläni.

Ostin eri värisiä huopakankaita, valkoista ja mustaa lankaa, mustia helmiä silmiksi ja tota pehmolelu täytettä tai miksi sitä nyt kutsutaankin. Pumpulia! Tulostin kaikista eläimistä kaavat ja leikkasin paperista kaavan mukaan noi eläimen eri osat.

Sen jälkeen leikkasin huovasta mallin mukaan eläimen osat ja asettelin ne oikeille paikoille ompelemista varten. Itse muuntelin noita värejä vähän ohjeesta poiketen oman mielen mukaan.

Sitten neuloin ihan käsin noi erilliset osat kiinni tohon eläimen vartalo- osioon ja laitoin lopuksi noi mustat helmet silmiksi. Ulkonäköä pystyy helposti muuntelemaan oman mielen mukaan valitsemalla erilaisia helmiä tai vaikka laittamalla sinne alapuolelle vielä valkoiset huopapalaset silmämuniksi... Kun kaikki osat on neulottu kiinni, voi itse vartaloa alkaa ompelemaan yhteen täyttämistä varten. Itse jätin aina tonne jalkojen kohdalle sen täyttöaukon pumpulia varten.

Sitten kun vartalon on saanut neulotttua yhteen sen takapuoliskon kanssa, voi eläimen täyttää sieltä jätetystä aukosta pumpulilla. Käytin itse sushipuikkoja täyttämistä varten, että sain työnnettyä pumpulin tonne kapeisiin korviin saakka. Sai sushipuikotkin pitkästä aikaa käyttöön! Ohjeesta poiketen tein itse pupulle vielä pienet kädet erikseen, jotka ompelin vartaloon kiinni ihan lopuksi. 

Tällä samalla tavalla askartelin kaikki eläimet eri värisistä huovista. Vielä aion tehdä karhun ja kuusipuun.

Lopuksi ostan vielä askartelukaupasta joko sellaisen puisen renkaan tai kaksi puista puikkoa, joihin asettelen nämä eläimet roikkumaan jollakin kivalla langalla. Me nähtiin kaupassa myöskin sellainen tyhjä runko, minkä saa vauvansänkyyn kiinni ja jossa on moottori, jonka avulla tämän härvelin saa sitten pyörimään ja soittamaan jotakin laulua siinä sängyn yläpuolella. Se ei paljoo maksanut. Tämä oli tosi hauska ja rentouttava pieni DIY projekti, joka säästi paljon rahaa, ettei tarvinnut alkaa tilaamaan sellaista yli 150€ systeemiä amerikasta. Olen itse nähnyt kivoja mobileita kaupassa vain pelkillä norsuilla ja kirahveilla, mutta ne eivät sovi yhtään muuhun sisustukseen. Alun kankeuden jälkeen ompeleminenkin alkoi sujumaan paremmin ja jälki oli ihan suht siistiä. Siitä on meinaan tosi pitkä aika, että olen itse askarrellut jotakin. Kauan eläköön Suomen rättikässä tunnit, sillä monet eivät osaa neuloa tai ommella tätäkään vertaa!😁

Raskaushehkuko?

Täällä puhkesi tänään 24+0, eli jo 25. raskausviikko alkaa. Se tuntuu itsestä jo paljolta, mutta sitten taas kun alkaa syvemmin pohtimaan, niin onhan tässä vielä viikkoja jäljellä. Ensin odotetaan sitä 30 rajaa ja siitäkin on vielä 10 viikkoa jäljellä! No, yritetään elellä päivä kerrallaan ja nauttia joka päivästä, kun saa tuntea oman vauvan liikkeitä voimakkaammin ja voimakkaammin sisällään. Täällä arki rullaa tosi sujuvasti ja mitään ihmeellistä kerrottavaa raskaus rintamalta ei ole. Ei ole ollut mitään lääkärikäyntejä ja olokin on ollut mitä mahtavin!

Viimeisen viikon aikana minulle on vihjattu ainakin 5:deltä eri taholta, kuinka hehkeältä ja hyvinvoivalta näytän! Onko minulle vihdoin puhjennut raskaushehku?! Täytyy myöntää, että on kiva kuulla ihmisiltä positiivista palautetta siitä, kuinka hyvinvoivalta näyttää. Varsinkin hiuksiani ja yleistä kasvojen ja ihon hehkua on kehuttu. Se alkoi sillä, että mieheni työkaveri oli sanonut hänelle kuinka säteilevältä minä näytin, kun olimme mieheni työporukalla yhdellä viikonloppu reissulla. Kyseessä mies henkilö. Tämän viikon maanantaina pomoni oli takaisin töissä loman jälkeen ja hän oikeen pysähtyi ihmettelemään, että nainen, sinä hehkut! Pomoni on 60- vuotias mieshenkilö. Kaveriporukasta tuli useammalta palautetta juurikin hiuksistani ja ihostani, kuinka säteilevältä ne näyttävät. Anoppini kehui hehkeyttäni, mutta se ehkä on hänen tehtävänsä, oli hehku päällä tai ei :D Lisäksi asiakas töissä mainitsi, että onpa olemukseni muuttunut hehkeäksi.
Nyt olenkin tullut siihen tulokseen, että minulla tosiaan on raskaushehku päällä. Oloni on kaikin puolin todella energinen ja joka päivä tuntuu olevan good hair day. Hiukseni todella ovat paksuuntuneet viime viikkojen aikana. Kakista eniten minua on yllättänyt sen huomaaminen juuri miespuolisilta henkilöiltä, jotka eivät yleensä edes huomaa, että on käynyt parturissa tai että on jotakin uutta vaatetta päällä. Täytyy nyt nauttia tästä hehkusta kaikin rinnoin niin kauan, kuin sitä kestää! Eiköhän se hehku tule vielä vaihtumaan väsymykseen, kolotukseen ja tukalaan oloon 😌

Sen jälkeen, kun vauvan hoitopaikka selvisi, ei olla oikeen tehty mitään hankitojen tai mitään muutakaan vauvaan liittyvää järjestelyä. Jotenkin tässä on sellaiset väliviikot menossa, että minusta on vielä turhan aikaista alkaa laittamaan vauvan huonetta kuntoon ja alkaa tilaamaan vaunuja ym. Seuraavaksi listalla on äitiyslomatuki hakemusten täyttäminen, kotihoidontuen hakeminen, oman kätilön etsiminen (täällä pitää itse hankkia kätilö läheltä kotia, joka tulee ohjaamaan synnytykseen valmistautumisessa ja vauvan hoidossa synnytyksen jälkeen) ja muiden käytännön asioiden kuntoon hoitaminen. Sen verran ollaan saatu aikaiseksi, että ollaan saatu ensimmäinen vedos "birth announcement"- kortista, joka lähetetään heti vauvan synnyttyä kaikille tutuille. Täällä se on perinne, että vauvalle suunnitellaan birth announcement- kortti, jossa ilmotetaan hänen nimi, syntymä aika, mitat, vanhemmat, kummit, tilinumero ja lahjalista vanhempien valitsemassa liikkeessä sekä meidän yhteystiedot, että voi sopia vierailun katsomaan vauvaa meidän luokse. Paras ystäväni yliopistosta suunnittelee meille tämän kortin, koska hän on graafinen suunnittelija sivuammatiltaan. Kortti oli ihan super hieno ja juuri sellainen, kuin olimme toivonutkin. Vielä pieniä muutoksia fontteihin liittyen ja korttikin on kunnossa. Vielä olemme vähän kahden vaiheilla liittyen lahjalistaan, että avaammeko sellaisen vai emme. Vai mennäänkö pelkällä vaippatilillä. Olemme saaneet niin paljon erinäisiä kokemuksia lahjalistasta, että emme tiedä. Toiset nauttivat siitä, että saavat valita listalta jotakin ja ostaa sen meille, mutta toiset antavat joka tapauksessa rahaa tilille. Se lista pitäisi vaan jo pikkuhiljaa avata, jos sellaiseen päädytään. Sen lisäksi täällä on perinne, että vauvan synnyttyä jaetaan "baptism sugars"- lahjoja vieraille, jotka tulevat sairaalaan meitä katsomaan (kyllä, täällä tullaan perheen ja kaverien voimin heti ensimmäisinä päivinä sairaalaan ihastelemaan vauvaa). Niitä paketteja olen myöskin alkanut väsäämään. Karkit tuon suomesta, koska suomessa yksinkertaisesti on maailman paras karkkivalikoima. Aion pakata karkit pieniin paperisiin pusseihin, jotka suljen puuterin pinkin värisellä langalla ja siihen teetän itse suunnittelemani tarrat, joihin tulee meidän prinsessan nimi päälle. Näihinkin järjestelyihin menee yllättävän paljon aikaa ja haluan ne mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjetyksestä. Lisäksi niille paketeille pitäisi väsätä jokin näyttävä teline koristeineen ja vauvan nimellä varustettuna, mihin saan ne pussukat lajiteltua ja jonka mies saa sitten nopeasti ja kätevästi tuotua kotoa sairaalaan syntymän jälkeen.

Viikon päästä äitini tulee meille pitkälle viikonloppu reissulle ja tiedän, että hänellä on taas vaikka mitä mukana meidän vauvalle. Hän oli ainakin toiveestani ostanut polarn o pyretiltä sukkia ja sukkahahousuja ja jumpsuitin. Lisäksi hän on kutonut taas vaikka mitä. Odotan kovasti, että pääsen hypistelemään uusia vauvan juttuja. Vauvan huoneeseen olen tilannut pari juttua netistä, mutta siitä huoneesta teen erillisen postauksen siinä vaiheessa, kun on enemmän raportoitavaa. Reilu viikon päästä minulla on myöskin edessä sokerirasituskoe ja sen hinkuyskä rokotteen saaminen lääkärin luona. Eipä tänne sen kummempia tällä hetkellä.
Oikeen ihanaa ja syksyistä viikonloppua kaikille!