Piinapäivät alkakoon!

Clomit näyttävät lyhentävän kiertoani parilla päivällä. Neljäs ja toivottavasti viimeinen inssi meidän osalta on nyt tehty. Ovis osui kiertopäivälle 13, kun luomuissa se on aina ollut kp 15. Jos jotain olen näiden puolentoista vuoden aikana oppinut, niin mistään ei voi olla ikinä varma, joten tosi varovaisesti mainitsen tuon viimeisen inseminaation. Inssi meni jo tutulla rutiinilla: simpat olivat hyvät, ajoitus oli hyvä: munasolu ei ollut vielä irronnut, mutta oli juuri irtoamassa ja kohdun limikset olivat hyvät. Mutta niin ne kaikki komponentit ovat joka kerralla olleet yhtä hyvät. Että näistä hyvistä lähtökohdista ei meidän kohdalla kannata vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Ehdin eilen jo saada pienimuotoisen hermoromahduksen, kun pregnylin laitto meni niin pieleen kun vaan ikinä voi mennä. Täällä suositellaan, että pregnylin laittaisi ammattitaitoinen hoitaja, koska aine pitää itse sekoittaa. Niinpä tilasin taas kotiin sairaanhoitajan, joka tulee ilmaseksi laittamaan pistoksen. Ensinnäkin, heillä oli käynyt jokin kämmi, jonka takia hoitaja oli myöhässä. Sitten kun hoitaja lopulta saapui paikalle, kävi ainetta sekoittaessa ilmi, että toinen ampulli oli jotenkin viallinen. Seoksesta pääsi tippumaan monta tippaa pöydälle. Näin sillä hetkellä mustaa silmissäni ja tunsin, kuinka kahden viikon päästä odotettavat menkat jo melkein lirahtivat housuihini :D Silloin oli jo liian myöhäistä saada jostakin uusi resepti ja uusi pregnyl. No, hoitaja rauhoitteli minua ja halusi vielä soittaa klinikalle ja varmistaa, että ainetta olisi riittävästi. Klinikalta lääkäri sanoi, että ei ongelmaa. Niin pieni määrä ei haittaa ollenkaan. Mutta tottakai se jäin päähän kummittelemaan. Illalla olin meiningillä että no ihan sama, ei tullut tästäkään taas mitään. Oma lääkärini kertoi vielä tänään, että vaikka laitettaisiin vain puolet pregnylin määrästä, niin se ajaa jo asian. Turhaan taas panikoin!

Se meidän ivf:än suunnittelukäynti osuu juuri muutaman päivän aikaisemmaksi kuin menkkoja odottelen alkavaksi. Niinpä voidaan silloin sitten tehdä lopullinen päätös, että aloitetaanko siitä heti se ensimmäinen hoitokierto. Siellä varmasti kerrotaan mitä lääkkeitä tarvitaan ja kuinka paljon ja monesko päivä aletaan pistämään mitäkin. Tullaan puolisoni kanssa parin viikon päästä Suomen visiitille ja se kierron alku osuu juuri siihen meidän vierailuun. Täytyy tehdä hyvä sotasuunnitelma kun vaan tiedetään, että mitä lääkkeitä pitää alkaa pistämään. Kaipa ne voi vaan ottaa lentokoneeseen mukaan jos resepti on mukana.. Ne meidän Suomen reissut on vaan aina niin täyteen buukattuja, että varmasti lääkkeet tuovat lisästressiä. Mutta en meinaa reissun takia perua hoitokiertoa. No nää on taas näitä murehtimisen aiheita myöhemmäksi. Nyt meinaan juhlistaa piinapäivien alkamista sillä, että unohdan tämän paskan koko viikonlopun ajaksi ja nautin ihanan keväisestä ja aurinkoisesta säästä! Täällä meillä päin vois vaikka miettiä ekaa terassi reissua viikonloppuna, ihan 15 astetta on tiedossa.


Ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille!

Folliultra ja iso helpotuksen huokaus

Kävin tänään aamulla taas sairaalalla follikkeliultrassa ja verikokeissa inseminaatiota silmällä pitäen. Vähän jännitti ultraus niiden clomien takia, että mitä ihmettä siellä nyt oikeen on tapahtunut sen lääkkeen ansiosta. Turhaan jännitin, sillä kaikki näytti just siltä kun pitääkin! Ei ollut kun yksi johtofolli. Siitä olin ehkä vähän pettynyt :D Olisin toivonut, että folleja olisi ollut kaksi. No, se yksi näytti tosi hyvältä ja se oli kasvanut päiviin nähden nopeammin, kun luomukierrossa! Se oli jo paljon isompi, kuin viime kierrossa päivää myöhemmin. Kohdun limakalvokin oli ihanteellinen kiertopäiviin nähden eli ei ollut clomit vaikuttanut limiksiin mitenkään negatiivisesti. Ultran perusteella lääkäri arvioi, että inssi tehtäisiin perjantaina. Ja juuri äsken soiteltiinkin, että inseminaatio osuu ylihuomiselle. Pregnyl pitäisi pistää huomenna, 24 tuntia ennen inseminaatiota.

Mieheni kysyi tänään lääkäriltä jonoista ivf-hoitoihin. Hyvät uutiset olivat, että jonoja ei ole eli me voidaan aloittaa ne hoidot just silloin kun halutaan. Niinpä me varattiin aika kahden viikon päähän ivf-hoitojen suunnittelu käynnille! Ei nyt ehditty vielä puolisoni kanssa juttelemaan asiasta kun ampaistiin molemmat lääkärin jälkeen töihin, mutta kyllä se taisi olla molempien kasvoilta tulkittavissa se sama fiilis: helpottuneisuus! Olin niin helpottunut, kun kuulin, että hoidot voidaan aloittaa vaikka heti ensi kierrossa. Lääkäri jätti päätöksen ihan meidän käsiin ja sanoi, että ymmärtää hyvin jos ei haluta enään jatkaa inssejä. Lisäksi ivf:än avulla päästään taas tutkimaan tätä meidän keissiä eteenpäin. Nähtäisiin vähän, että missä mahdollisesti mennään mönkään joka kuukausi.

Ai että! Olen ollut yhtä hymyä lääkärireissun jälkeen! Olen niin valmis aloittamaan ne hoidot! Ja kun kerran ollaan alettu läträämään hormonien kanssa, niin annetaan sitten kertaheitolla mennä oikeen olan kautta. En olisi ikinä uskonut, että ivf saisi minut näin iloiseksi. Aina ajattelin, ettei sinne asti tarvitse mennä. Nyt löydänkin itseni tilanteesta, jossa en malta odottaa hoitojen alkamista. Elämä jaksaa aina vaan yllättää. Vaikka tiedän paremmin kuin hyvin, että ivf ei takaa meille lasta, niin kyllähän ne mahikset ainakin paljon nousee näihin insseihin verrattuna.
Keväisen ja aurinkoisen sään kunniaksi on aika vetää pitkästä aikaa ihan aito vuosikymmenen hymy naamalle, sillä enään tämä kierto tätä iankaikkista skeidaa ja sitten otetaan oikeen tosi iso uusi askel tämän meidän vauvaprojektin kanssa! Jes!

Pregnyl ja kolmas inseminaatio

Kolmas inseminaatio luomukiertoon tehtiin tänään aamupäivällä. Niinkuin viimeksi kerroin, sain tähän kiertoon pregnyl-piikin varmistamaan munasolun irtoamisen. Se laitettiin eilen aamulla klo 10 aikoihin, eli 24 tuntia ennen inseminaatiota. Pregnyl piikki ei tuntunut oikeen missään. Sen pistokohta vatsallani jäi hieman araksi. Huomasin meinaan tänään aamulla, että farkut tekivät kipeää siihen pistokohtaan. Mitään erikoisia oireita siitä ei tullut. Muutama tunti piikin jälkeen minulla alkoi tutun tuntuinen oviskipuilu vasemmalla munasarjassa ja rinnat alkoi ehkä vähän aristamaan. En tiedä liittyikö se pregnyliin vai olisiko se alkanut myös ilman piikkiä. Vähän alkoi jo kammottamaan, että meneekö ovis ohi ennen inseminaatiota. Sitä on muutenkin vaikea sanoa, että mihin ne ovulaatiokivut liittyy. Viittaako ne munarakkulan puhkeamiseen, kasvamiseen vai itse ovulaatioon eli munasolun irtoamiseen?
Aamulämpönikään ei ollut tänään vielä kunnolla noussut, niin päätin sitten että ei se ovis vielä ole tapahtunut :D Inssissähän sen sitten näkee ultratessa.

Puolisoni antama näyte oli taas priima kamaa! Inssi aloitettiin tuttuun tapaan ultralla ja siellä näkyi litistynyt munarakkula. Kysyin sitten lääkäriltä, että tarkoittaako se sitä, että ovulaatio on jo tapahtunut. Lääkäri vastasi tähän, että prosessi on käynnissä. Hänen mielestään ajoitus oli hyvä, kun ultratessa näkyy litistynyt munarakkula. Silloin LH-piikki on saanut aikaan munarakkulan puhkeamisen ja sitten vuorokauden sisällä se munasolu irtoaa. Päättelinkin tämän vastauksen perusteella, että se eilinen kipu oli sitten sitä munarakkulan puhkeamisesta johtuvaa kipua. Mikä kai on ihan loogista, kun se LH-piikki pitikin olla eilen sen pregnylin ansiosta.
Lääkäri kehui myös kohdun limakalvon olevan täydellinen. Kai sekin kertoo, että ajoitus oli hyvä. Haluaisinkin kuulla teidän mielipiteitä inseminaation ajoitukseen liittyen? Onko litistynyt folli jo liian myöhään vai onko se parempi, kuin vielä puhkeamaton rakkula?

Kyllä tämä ajoitus aina mietityttää, vaikka kuinka lupaa olla stressaamatta 😀 Kahdessa viime inssissä olen stressannut, että onko ollut liian aikaista ja nyt stressaan, että onko liian myöhäistä! Eipä ne kaksi viimeistä ole mitään tulosta tuottanut, niin ei tästä ainakaan alemmas enään pääse. Ja täytyy nyt vaan luottaa siihen pregnyliin, että sen ansiosta ajoitus olisi hyvä! Lupaan parhaani mukaan olla stressaamatta, piinailematta ja kyttäämättä joka ikistä mahan vääntöä ja kääntöä tässä kierrossa, sillä odotuksia minulla ei ole. Toivonkin, että menkat alkaisi heti dpo 14 päivänä, että päästäisiin nopeasti meidän ensimmäiseen lääkkeelliseen kiertoon. No ei mietitä sitä vielä. Vitsi kun voisi vaan kääntää oman pään johonkin off-asentoon, ettei tarttis miettiä tätä hitsin vauva-asiaa. Haluan elää huoletonta ja iloista nuoren naisen elämää!
Onko teillä hyviä vinkkejä miten sen toteuttaisin?? Kaikki ideat ovat tervetulleita🙋 Onneksi ainakin tämän iltainen inseminaatiota tukeva akupunktio piristää mieltäni tänä masentavaakin masentavampana "blue monday"- päivänä. En ollut tästäkään koskaan aikaisemmin kuullut. On meilläkin päivä valikoitunut inssille: vuoden masentavin päivä 😂 Toivottavasti tämä ei ole mikään enne lopputulokselle....


Huoletonta ja stressitöntä viikkoa kaikille!

....lääkärikäynneistä, akupunktiosta ja yrteistä!

Mistä ovat pienet tytöt ja pojat tehty? Lääkärikäynneistä, akupunktiosta ja kiinalaisista yrteistä! Tänään elellään kiertopäivä 12:sta ja oli taas aika vetää housut verhon takana alas ja levittää koivet lapsettomuuslääkärin nenän edessä yläviistoon kohti taivaita. Inseminaatiota edeltävässä ultrassa kaikki näytti taas hyvältä: limakalvo oli paksuuntunut päiviin nähden oikeen mainiosti ja tällä kertaa vasemmalta löytyi johtofolli, joka oli samaa koko luokkaa kuin viime kierrossa samana päivänä. Tuttuun tapaan taas verinäytettä varten labraan ja soittoa odottelemaan inseminaation ajankohtaa varten. Muistan pari kuukautta sitten, kuinka jännitys valtasi kehoni kontrolliultrassa ja soittoa odotellessa. Se oli niin uutta ja jännää ja olin täynnä toivoa. Nyt ei tunnu missään. Ei yhtään missään. Toivo on valunut kuukautisveren mukana vessanpönttöön ja sitä kautta johonkin syvimpään viemäriin. Tällä hetkellä tämä tuntuu pakkopullalta, joka on vain pakko hoitaa alta pois, että päästään IVF hoitoihin. Juteltiin lääkärin kanssa tänään hieman meidän hoitojen tulevaisuudesta ja nyt edetäänkin seuraavasti: saan jo tähän kiertoon pregnyl pistoksen varmistamaan munarakkulan irtoamisen ja jos ja kun menkat alkaa, niin ensi kierrosta vedetään sitten ihan kokonaan lääkkeelliseen kiertoon. Sitä yritetään samat kolme kertaa ja sen jälkeen edetään vasta IVF hoitoihin.

Olin helpottunut lääkärikäynnin jälkeen. Eihän näitä luomukiertoja jaksa loputtomiin yrittää, kun ei niistä näytä tulevan yhtään mitään. Olen iloinen, että pääsen testaamaan tuon pregnyl pistoksen. Voi ainakin olla varma, että ovulaatio oikeasti tapahtuu oikeaan aikaan! Kävin heti tilaamassa pistoksen apteekista ja saan sen jo tänään iltapäivällä. Sen hinnaksi tuli vain 6 euroa, ei paha! Käyn ensimmäisellä kerralla laitattamassa piikin omalääkärilläni ja hän saa opastaa, että voisin jatkossa laittaa piikin itse kotosalla. Nyt vaan odotellaan klinikan soittoa inseminaatiolle ja pregnyl-piikin laittamiselle. Ultran mukaan inssi tulee ajoittumaan maanantaille tai tiistaille.

Tänään on illalla taas tiedossa akupunktiohoito! Jes, sitä odotan ihan fiiliksissä. Akuhoitajasta on tullut minun yksityinen terapeutti 😁 Saan itkeä sylini täydeltä hänelle pahaa oloani. Hän kuuntelee ja tsemppaa samalla kun tökkii neuloja kehooni. Tänään oli myös aika aloittaa akupunktiosta saamani kiinalainen yrtti-kuuri, jonka pitäisi erityisesti lämmittää kehoani. Odotankin nyt mielenkiinnolla, että miten kehoni reagoi näihin yrtteihin. Seoksen nimi on An Tai Fang (Safety Fetus Formula kiinalaisen lääketieteen mukaan) jota otan 2g kolmesti päivässä. Olen saanut nyt ainakin tähän asti pidettyä aamulämpöni 36,0:ssa asteessa ja sen paremalla puolella. Viime kierrossa mentiin pahimillaan 35,6 asteessa. Baby steps, baby steps...

Minulla ei ole mitään odotuksia tämän kierron osalta. Ainoa mikä minua kiinnostaa, on tuo akupunktion vaikutus minun kehooni ja mieleeni. Jos tuntuu siltä, että mieleni on paremman oloinen tulevina luteaalipäivinä (en edes aio kutsua niitä piinapäiviksi tässä kierrossa! saa jäädä piinailut romukoppaan tässä kierrossa!), niin voisin jättää hoidon ohjelmaani. Akupunktiotahan suositellaan aloitettavaksi kolmea kuukautta ennen  lapsettomuushoitoja, eli se saattaa kestää kuukauden- pari, kunnes keho alkaa kunnolla reagoimaan neulotteluun. Voisin meinaan jatkaa niitä akuja ihan sinne meidän tuleviin lääkkeellisiin insseihin ja IVF hoitoihin asti. Olisi sitten keho oikeen rennossa tilassa, kun järeemmät hoidot alkavat. Toisaalta minulla on tällä hetkellä ihan hyvät fiilikset kaiken suhteen. Asiat näyttävät taas etenevän ja pääsen jo tässä kierrossa testaamaan uutta juttua! Sen jälkeen alkaakin sitten ihan aikuisten oikeasti meillä hoidot. Eihän tätä inseminaatiota luomukiertoon oikeen edes kutsuta vielä miksikään hoidoksi. Ne tulevat lääkkeelliset kierrot antaa hirveästi toivoa, että tänä keväänä meille voitaisiin suoda se kaikista paras ja ihanin ihme. Me emme luovuta <3

ps. nyt ottaisinkin innolla vastaan kokemuksia Pregnylistä!? Tuntuuko se jotenkin erilaiselta kuin luomu ovulaatio? Pianhan se selviää...varmasti tietysti jokaisen keho reagoi siihenkin eri tavalla.

Luovutus voitto?

Olen nyt viimeisen puolen vuoden aikana huomannut aina menkkojen alettua, että olen henkisesti joka kerta ihan poikki. Kierron viimeiset päivät ovat käyneet ihan hirveän raskaiksi. Mieliala vaihtelee tunneittain toivon ja epätoivon välillä. Jokainen vessakäynti on kuin matka tuntemattomaan, kun pelottaa, että joko on verta paperissa. Yöt ovat levottomia ja pelon siivittämiä, kun pelkään, että herään hiestä märkänä ja menkat alkavat. Kehoni tärisee iltaisin. Pellottaa jo etukäteen, että miten selviän henkisesti taas menkoista. Viime kierrossa nämä tuntemukset olivat voimakkaammin läsnä, kun koskaan aikaisemmin. Odotukseni olivat taivaissa kaiken menneen niin nappiin. En kuitenkaan voi elää näin. Tämä on pidemmän päälle ihan hirveän raskasta keholleni ja mielelleni. Mietin itsekseni, että olisiko luovutuksen tuska helpompi kestää, kuin se joka kuukautinen hermoromahdus menkkojen alettua? Mitä jos vain luovuttaisin? En yrittäisi enään. Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta en pysty enään jatkamaan elämääni näin. Tottakai "yrittäminen" jatkuu ja mielessäni olenkin jo IVF- hoidoissa. En usko, että inseminaatio tulee meitä auttamaan. Vika on melkein pakko olla joko itse hedelmöittymisessä, tai sitten kiinnittymisessä.
Olen tullut pisteeseen, että en vain jaksa tätä enään. Kehoni on varmasti han lukossa. Ei ihme, ettei sinne kukaan viitsi kiinnittyä.

Varasin ajan taas kontrolliultraan ja verikokeisiin kiertopäivälle 12. Se on ensi viikon perjantaina. Se tuntuu olevan ikuisuuden päässä. Sitä odotetaan taas kuin kuuta nousevaa ja sit kierron lopussa menkkojen alettua ihmetellään, että mihin se tammikuukin on taas hujahtanut. Sama rumba jatkuu 12 kertaa ja huomataan, että vuosi lähenee loppuaan ja me ei olla vieläkään raskaana...Näen tämän jo sieluni silmin. Rehellisesti sanoen minua ei huvittaisi yhtään mennä sinne lääkäriin. Ei se kuitenkaan mitään auta. Olen myöskin varma, ettei lääkäri tule lämpiämään hormoonilääkitykselle kohdallani. "Omat hormonit ovat aina niin paljon parempi vaihtoehto kuin lääkkeelliset". Tämä lausahdus lääkärin suusta on tullut vähän liiankin tutuksi viime kuukausina. No minkäs teet, kun ei ne omat täydelliset hormonini pysty saamaan lasta aikaiseksi! Taitavat olla jotenkin viallisia täydellisiä hormoneja.

Tämä huonoakin huonompi oloni sai minut etsimään tietoa akupunktiosta. Varasinkin ajan itselleni huomisillalle hedelmällisyyttä edistävään akupunktioon. He tekevät yhteistyötä lapsettomuushoidoissa olevien naisten kanssa. IUI, IVF ja ICSI potilaat tukevat hoitoansa akupunktiolla. Luin netistä naisten kokemuksia, missä he kertovat, että akupunktion suorittaja löytää kehosta epätasapainoja hoidon aikana ja hän pystyy esimerkiksi kertomaan, että onko ongelma hedelmöittymisessä vai esimerkiksi kiinnittymisessä. Odotan innolla, että mitä omasta kehostani paljastuu. Varmasti ainakin todella paljon huonoa energiaa ja jännitteitä. Aionkin nyt ottaa tähän kiertoon inseminaation tueksi tämän akupunktion. Olin lueskelevinani, että hoitoja pitäisi tehdä kerran tai kaksi ennen ovulaatiota ja vielä kai yksi tukemaan mahdollista kiinnittymistä. Nämä hoidot eivät tietysti ole ilmaisia, mutta mihinkä muuhunkaan minä tällä hetkellä rahani laittaisin. En ainakaan lastenhuoneen sisustamiseen!
Inseminaatio ei motivoi minua yhtään tässä kierrossa. Ihan sama minulle meneekö ajoitus nappiin vai ei, eihän sillä kuitenkaan ole kohdallani mitään merkistystä. Saimme postissa laskun ensimmäisestä inseminaatiosta ja olin yllättynyt kuinka "halpa" lysti se yksi kerta on. Kaikkine ultrineen ja verikokeineen maksoin 59 euroa koko kuukauden rumbasta. Odotin itse jotain 500 euron laskua😀 Maassa, jossa asun on kylläkin todella hyvä sosiaaliturva systeemi. Paikallinen "kela" maksaa inseminaatio kuluista yli 60%. Verojakin tietysti maksan paljon enemmän, mitä Suomessa maksetaan, että saavat kyllä korvatakin ison osan!

Mitenhän tämänkin sekavan kirjoitukseni voisi taas tiivistää...pääni on ihan sekaisin enkä jaksa enään. Luovutan, mutta en kuitenkaan luovuta. Inseminaatio ei innosta eikä motivoi minua enään. En usko sen mahdollisuuksiin.
Aikuisten oikeasti: yritän ottaa tähän kiertoon vähän rennomman asenteen ja yrittää ajatella, että tähän projektiin voi vielä mennä aikaa. Jokainen kierto vie meidät kuitenkin lähemmäksi sitä lopullista palkintoa. Tutustun kiinalaiseen lääketieteeseen ja yritän saada mieleni ja kehoni sitä kautta rennomaksi, jotta inseminaatiolla olisi paremmat mahdollisuudet onnistua. Kaikkea uutta on aina kiva kokeilla. Ja jos ei muuta apua ole, niin se ainakin varmasti auttaa minua rentoutumaan.
Anteeksi minun negatiivinen asenteeni, mutta kiertopäivä 2 se on vielä sallittua! Ja sitähän varten tämän blogin aloitinkin, että tästä tulisi se paikka, missä saa aidosti olla oma itsensä ja jakaa ajatukset. Tällä ei tarvitse vetää sitä tuttua tekohymyä kaapin hyllyltä ja todeta, että minulla on kaikki hyvin. Totuus kuitenkin on, että tällä hetkellä minulla on ihan hirveän paha olo, mutten voi kertoa siitä kenellekkään, paitsi miehelleni. Ja teille ihan parhaille lukijoille! Tulen varmasti päivittelemään lähipäivinä kokemukseni akupunktioon liittyen. Jos täällä joukossa sattuu olemaan joku, jolla on kokemusta akupunktiosta liittyen hedelmöityshoitoihin, niin kaikki kertomukset ovat tervetulleita!? :)

Inseminaatio vol. 2

Voiko kauan ja hartaasti odotettu loma paremmin alkaa, kuin spruuttaamalla laboratoriossa pestyt puolison spermat omaan kohtu onteloon!? No eipä voisi! Tai jollakin muulla varmasti voisikin..Onhan tämä vähän tällaista hullun hommaa näin jälkikäteen ajateltuna 😃 Mutta minkäs teet kun on valmis tekemään mitä vain oman pienokaisen eteen!

Tämän päivän inseminattio meni paremmin kuin hyvin! Puolisoni vei heti aamusta oman näytteensä labraan pesua varten. Minulla oli reilu tunti sen jälkeen oma aikani itse inssiin. Simpat oli taas ihan huippuluokkaa: liikkuvuus pesun jälkeen 100%! Lääkäri ultrasi vielä kohdun ennen toimenpidettä. Ajoitus oli tällä kertaa ihan täydellinen, parempi kuin viime kerralla. Follikkeli oli jo litistynyt jonkin verran, eli ovis oli just para-aikaa tapahtumassa. Tänään aamupäivällä olikin ne tutut vatsan väännöt ja käännöt, jota yleensä itsekin ovulaatioksi olen veikannut. Tällä kerralla laboratorio pesi sperman käyttäen eri aineita sen minun viime kertaisen allergisen reaktion takia. So far so good: tähän mennessä ei ole tullut ihottumaa. Kaikin puolin tästä inssistä jäi oikeen tosi hyvä fiilis. Piinapäivät siis alkakoon!

Tämä tuntuu jo itsessään meidän tämän joulun ihmeeltä, että minulla jollakin ihmeen kaupalla tapahtui ovulaatio kaksi päivää aikaisemmin kuin normaalisti ja että inssi päästiin vielä toteuttamaan! Olen kiitollinen. Josko sieltä yksi sitkeä siimahäntä jaksaisi raivata tiensä minun munasoluni sisään ja alkaa jakautumaan ja kiinnittymään kohtuni seinämään tossa about viikon kuluttua!?Easier said than done! Toivon sydämeni pohjasta, että tästä tulisi meidän kierto. Nyt yritän kuitenkin rentoutua, nauttia joulusta ja yrittää parhaani mukaan olla ajattelematta koko asiaa. Murehdin sitten parin viikon päästä sitä lopputulosta.

Follikkeliultra

Tänään aikaisin aamulla oli tiedossa odottelemani follikkeliultra toista inseminaatiota silmällä pitäen. Ultrassa kaikki oli hyvin: limakalvo oli paksuuntunut oikeen hienosti kiertopäiviin nähden ja taas oikealta puolelta löytyi johtofollikkeli, joka oli kai jotain 17 tai 18mm. Lääkäri ei sanonut tarkkaa mittaa, mutta niin olin itse ruudulta tulkitsevinani. Kuulemma follikkelin ympärille oli kerääntynyt nestettä, joka viestii jo lähestyvästä ovulaatiosta. Ultran jälkeen menin tuttuun tapaan labraan, jossa minulta otettiin LH-, estrogeeni ja progesteroni verinäyte. LH ja estrogeeni arvon avulla lääkäri määrää tarkan päivän inseminaatiolle. Miehen ei tarvinnut enään antaa infektio näytteitä. Kuulemma viime kerralla otetut näytteet ovat kaksi vuotta voimassa klinikalla.

Lääkäri totesi ultran perusteella, että ovulaatio olisi tulossa jo hyvinkin piakkoin, perjantaina. Omasta mielestäni perjantai olisi vielä todella aikainen kiertopäivä ovulaatiolle. No hoitajahan sieltä juuri soitteli, että verikokeiden tulosten perusteella paras päivä olisi lauantai. Elikkäs meillä on nyt sitten lauantaille aika toiseen inseminaatioon! Minulla on jotenkin todella ristiriitaiset tuntemukset: olen onnellinen ja kiitollinen, että inseminaatio ehditään vielä toteuttamaan ennen joulutaukoa. Toisaalta olen jotenkin ihan ulapalla tämän kiertoni kanssa. Tänään on kiertopäivä 11 tai 12. En oikeen tiedä mistä laskea, kun ne viime menkat alkoi niin oudolla tavalla. Lauantai olisi siis päivä 14 tai 15. Yleensä minulla on aina ollut ovulaatio vasta kiertopäivä 16. Jotenkin se lauantai tuntuu tosi aikaiselta päivältä. Kai sitä täytyy vaan luottaa lääkäriin, luulisihan hänen osaavan tulkita ultrakuvaa oikeaoppisesti. Ja toisaalta se verestä tehty LH- testi antaa kyllä paljon luotettavamman tuloksen, kuin kotona tikkuun pissimällä! Tuntuu vaan, että se mun ovulaatio aikaistuu ja aikaistuu..vai onkohan meiningit jotenkin sekasin sen kemiallisen raskauden jälkeen..tiedä häntä. En nyt jaksa stressata asiaa sen enempää...

Olen seurannut tässä kierrossa taas tarkasti aamulämpöjä. Yleensä minun peruslämpö on 36,2 hujakoilla ja se tippuu 3-4 päivää ennen ovulaatiota juuri alle 36,0 asteen: 35,8-35,9. Oletan tämän johtuvan nousevasta estrogeenista kehossani. Nyt huomasinkin, että jo eilen aamulla lämpö oli tippunut 35,8:aan. Eli senkin persuteella se ovis voisi hyvinkin olla jo lauantaina. Olin myöskin havaitsevani jo vähän kirkasta valkovuotoa tänään, joka myöskin tulee kolmisen päivää ennen ovulaatiota.
Odotan lauantaita mielenkiinnolla. Näkeehän sen sit taas siinä ultrassa ennen itse inssiä, että mikä siellä on tilanne. Osuu kyllä ihan hyvään saumaan nyt tämä inssi, kun viikonlopusta alkaa kahden viikon loma! Saa kunnolla levättyä ja tehdä paljon kaikkea kivaa ja rentouttavaa. Yritän olla piinailematta liikaa ja ajatella, että tulee mitä tulee. En nyt vaan jotenkin jaksa stressata liikaa. Vuosi on ollut niin stressin ja pettymysten täyteinen, etten vaan jaksa enään yhtään stressiä tälle vuodelle. Onneksi tämän kierron pettymyskin osuu sitten vasta ensi vuodelle. Miten ihmisestä voi tulla näin kyyninen ja pessimistinen vuoden aikana!? Olen myöskin kokenut jo kaikki mahdolliset "raskauteen viittaavat" oireet viimeisen vuoden aikana, eikä mikään niistä ole johtanut mihinkään raskauteen. Eli piinapäivinä ei vaan voi tehdä mitään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen! Olen muutenkin saanut nyt viime päivinä sysättyä tämän vauva-asian jollain ihmeen kaupalla takavasemmalle. Yritän siis jatkaa tulevan joulun ja joulun pyhät samalla linjalla. ( Saa nähdä kuinka kauan tämä mielentila kestää 😁) Meillä ei onneksi ole edes mitään lasten täytteistä jouluseuraa tiedossa. Sekin aina jotenkin auttaa, jos ei ole itse lapsellisten piirittämä.

Pari muuttujaa matkassa..

Ensimmäinen inseminaatio on nyt suoritettu, mutta kyllä on tullut pari muuttujaa heti matkaan, joita olen stressannut nyt koko viikonlopun...eihän se sit mennyt ihan kun strömsössä...Tässäpä tarinani viikonlopulta:

eli itse inseminaatio perjantaina meni oikeen mutkattomasti ja nopeasti. Avopuolisoni vei aamusta oman näytteensä klinikalle ja itselleni oli pari tuntia myöhemmin aika itse inssiin. Pääsin nopeasti lääkärin luo ja käytiin ensi alkuun simppanäytteen tulokset lävitse, jotka olivat ihan huippu luokkaa! Jes, ei ainakaan siitä jää kiinni. No, sitten housut vaan veks ja tutkimuspöydälle jalat ilmassa. Lääkäri ultrasi ja totesi, että munasolu ei vielä ole hypännyt, mutta ihan näillä hetkillä varmasti hyppää, elikkä oikeen mainio ajoitus. Katetri sisään ja siittiöt ruiskutettiin kohtuuni. No big deal, 3 minuuttia myöhemmin olin jo lähdössä. En tuntenut mitään. Lääkäri toivotteli tsempit ja sanoi, että jos kahden viikon päästä ei menkkoja kuulu niin testiä kehiin. Ajattelin omassa päässäni: "pleas, mulleko kävis niin hyvä tuuri..". Lähdin takaisin työpaikalle jatkamaan työpäivää normaalisti.

Illalla kotiin tultuani menin käymään suihkussa, kun huomasin, että pakarani olivat kevyen punaisen ihottuman peitossa..samaa näkyi myöskin rintojeni sivuilla. En oikeen edes tajunnut sillä hetkellä vielä asiaa sen kummemmin. Illan aikana alkoi olo huonontua ja tunsinkin itseni nuhaiseksi ja kurkkukin alko kipeytymään. Aikasin nukkumaan ja toivoin, että se menisi sillä ohi. Aamulla oloni oli todella flunssainen ja huomasin ihottuman pahentuneen ihollani. Lisäksi sitä oli tullut myös ranteisiini. Aloinkin panikoimaan asiasta ja olin tässä vaiheessa jo ihan varma, että tällä on oltava jotain tekemistä inseminaation kanssa. Klinikan vastaanotto on kiinni viikonloppusin, joten en saanut soitettua sinne. Ihottuma oli kuitenkin selvä merkki jostakin allergisesta reaktiosta. No, aloin tietysti paniikissa etsimään tietoa netistä, mutten löytänyt mitään tietoa inseminaatiosta saatuun allergiseen reaktioon liittyen. Lähdin etsimään englannin kielisiltä sivuilta, josta löytyi muutamia tapauksia, jossa potilas on saanut allergisen reaktion inseminaation jälkeen liittyen penisiliiniin, jota ilmeisesti käytetään laboratoriossa sperman pesussa.
Sain onneksi rauhoiteltua itseni viikonlopun ylitse ja tänään aamulla soitin heti klinikalle, kun se aukesi ja kerroin mitä oli tapahtunut. He kirjoittivat asian ylös ja menisivät heti ensimmäisen tilaisuuden tullessa tiedustelemaan lääkäriltä mistä voisi olla kyse.
Nyt odottelen soittoa kuin kuuta nousevaa, että pääsen tästä epätietoisuudesta. He lupasivat soittaa minulle niin pian kuin mahdollista.

Että silleen..kai mulla on sit joku penisiliini allergia tai jotain..Mutta eipä ainakaan varmaan tarvitse pelätä, että siellä joku raskaus pääsisi alkamaan tuollaisen allergisen reaktion aikana..varmaan koko keho yrittää vaan tappaa kaikki mahdolliset tunkeilijat (eli siittiöt) siellä kohdussa...Sen päälle vielä tämä hirveä räkätauti kevyen lämmön kera...ei ihan nappiin sit mennyt!
No, ei kai muuta kun kaksi viikkoa menkkojen odottelua ja sit toivottavati he testaavat minulta kaikki mahdolliset allergeenit sperman pesuun liittyen ennen seuraavaa yritystä. Luin, että sen penisiliinin voi jättää pois tai käyttää jotain muuta ainetta. Ei nyt pitäisi alkaa itse spekuloimaan asiaa, kun en siitä kuitenkaan itse enempää ymmärrä.

Oishan se nyt ollut liikaa pyydetty, että tämä asia olisi tolleen kerta heitolla onnistunut..The story of my life..

Mukavampaa viikon alkua teille kaikille!