Mitäs nyt?

Otsikko kuvastaa nyt fiiliksiä oikeen hyvin noiden meidän (tässä vaiheessa) viimeisten tutkimusten jälkeen: miten niin muka kaikki on niin kuin pitääkin? Missä siis mättää? Mitäs nyt?

Toimenpiteen jälkeen lääkäri mietti tilannettamme ja pohti mahdollisia vaihtoehtoja. Tottakai itse on jo tässä vaiheessa perillä erilaisista mahdollisista hoitomuodoista ja kun lääkäri alkoi puhumaan inseminaatiosta, ei se mitenkään yllätyksenä tullut. Kun meistä ei nyt kertakaikkiaan löydy sitten yhtään mitään vikaa, niin ehkä se inseminaatio kuulostaa sitten ihan hyvältä ensimmäiseltä vaihtoehdolta.

Lääkäri tuntui olevan todella positiivinen meidän kohdalla inseminaatiota ajatellen kahdesta syystä:
1) mieheni siemennesteen viskositeetti on korkea. Se voi kuulemma aiheuttaa sen, että siittiöt eivät pääse uimaan siemennesteestä ulos. Tätä korkeaa viskositeettiä ei pidetä mitenkään hedelmällisyyttä heikentävänä tekijänä, mutta aina on kuulemma se sääntöä vahvistava poikkeus.
2) Minulla oli muutama vuosi takaperin lieviä kohdunkaulan alkavia solumuutoksia, jotka piti poistaa. Minulta on siis leikattu pienen pieni pala kohdunkaulasta pois. Taas teorian mukaan, tällä ei pitäisi olla mitään vaikutusta raskautumisen kannalta. Lääkäri kuitenkin mainitsi, että harvoissa tapauksissa konisaation jälkeen kohdunkaulan limaneritys saattaa vähentyä ja muuttua hieman paksummaksi, joka taas teoriassa vaikeuttaa siittiöiden pääsyä kohdunkaulan läpi. Ja tässäkin asiassa on tietysti taas se sääntöä vahvistava poikkeus oltava olemassa.

Lääkäri laskikin yhteen 1+ 1 ja sanoi, että teoriassa voi olla mahdollista, että nämä kaksi asiaa ( liian paksu sperma ja minun kohdunkaula) estävät siittiöiden pääsyn kohdunkaulan läpi kohtuun ja munajohtimiin, jonka takia hedelmöittymistä ei tapahtuisi. Omaan korvaan tämä tietysti kuulostaa ihan järkevältä selitykseltä. Kyse on kuitenkin sellaisesta asiasta, jota ei ikinä pystytä todistamaan...mutta jos nyt näin olisi, niin siinä tapauksessa se inseminaatio voisi hyvinkin tuottaa meillä toivotun lopputuloksen. Silloin puolison sperma pestäisiin ja siitä korkeasta viskositeetistä päästäisiin eroon. Ja toisaalta kun siittiöt asetettaisiin suoraan minun kohtuun, ei niiden tarvitsisi itse läpaistä minun kohdunkaulaa, eli yksi obstacle olisi siis jo voitettu tässä vaiheessa. Inseminaatio tehtäisiin (ainakin ensi alkuun) minun luonnolliseen kiertoon ilman mitään lääkityksiä, kun ne minun hormooniarvot kerran ovat kuin oppikirjasta...

Meillä on jo keskiviikkona aika lääkärillemme keskustelemaan miten tästä nyt edettäisiin. Olen todella tyytyväinen lääkäriimme. Hän on ottanut tämän meidän ongelman nyt ihan sydämen asiakseen ja ymmärtää, ettei tämä ole meille mikään leikin asia. Olen iloinen, että asia etenee ja että saamme tosi nopealla aikataululla aikoja lääkärille. Keskiviikkoa odotellessa!

Mitkäs ovat teidän kokemukset inseminaatiosta? Onko ihan ajan hukkaa vai löytyykö myös niitä onnistumistarinoita?

Nesteellinen laparoskopia ja toimeenpiteellinen hysteroskopia

Eilen minulle tehtiin päiväkirurgisena toimenpiteenä (en löydä oikeita suomenkielisiä termejä netistä) nesteellinen laparoskopia ja toimeenpiteellinen hysteroskopia, joissa siis vietiin emättimen kautta kamera ja neula kohtuun. Neulan avulla päästiin sitten kohdun seinän läpi katselemaan munajohtimia ja munasarjoja. Kuulostaa pelottavammalta kuin se todellisuudessa oli! 😁Kerronkin nyt tarkemmin miten kyseinen toimenpide eteni ja mitä sieltä paljastui.

Menin aamulla sairaalaan, jossa minut ohjattiin päiväkirurgian osastolle omaan huoneeseen. Sain laittaa heti sairaalan kamat päälle ja ei mennyt kun tunnin verran, kun minut vietiin jo leikkaussaliin toimenpidettä varten. Kyseinen toimenpide tehtiin rauhoittavien lääkkeiden avulla, eli minua ei nukutettu. Sen lisäksi kohtuun laitettiin paikallispuudutuspiikki, jota en muuten edes tuntenut niiden rauhoittavien lääkkeiden läpi. Tuntui kuin olisin ottanut pari lasia liikaa alkoholia, sinänsä aika "hauska" fiilis. Sain itse seurata toimenpidettä ruudulta. Seuraaminen oli kuitenkin vähän sitä ja tätä vahvan lääkityksen takia..kuulin lääkärin äänen koko ajan ja hän selosti mitä milläkin hetkellä tapahtui, mutta en muista siitä tilanteesta jälkikäteen oikeen mitään.
Elikkäs kyseiset tutkimukset tehdään nesteen avulla: nestettä ruiskutetaan sekä kohtuun, että munajohtimiin jonka avulla kaikki yksityiskohdat pystytään tutkimaan rakenteeseen liittyen. Munajohtimiin ruiskutetaan värillistä liuosta, jonka avulla voidaan todeta johtimien toimivan oikeaoppisesti. Toimenpide taisi kestää kokonaisuudessaan about vartin verran, jonka jälkeen olin heräämössä vielä toisen vartin selvitäkseni pahimmista lääkehöyryistä.

Jo pian toimenpiteen jälkeen lääkäri tuli huoneeseeni kertomaan, että kaikki oli niinkuin pitikin! Munajohtimet olivat molemmat auki, eikä löytynyt merkkiäkään endometrioosista. Ainoa poikkeavuus oli kuulemma kohdussani, josta löydettiin pienen pieni "väliseinämä", niin kuin lääkäri sitä kutsui. Se ei kuulemma vaikuta itse raskaaksi tulemiseen, mutta voi aiheuttaa helposti keskenmenoja. Kyseistä väliseinamää löydetään kuulemma suht yleisesti naisilta, joilla on vaikeampi tulla raskaaksi. No, kun kerran se raskaus tässä on se ultimate goal, niin kyseinen väliseinämä poistettiin ja korjattiin saman tien, ettei se sitten tulevaisuudessa ainakaan aiheuta keskenmenoa.
Musta ei siis löydetty mitään vikaa!! En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, siis miten niin kaikki mahdollinen on niin kuin pitääkin? Miksi mä en muka tule raskaaksi? Oli vähän sellanen outo fiilis..toisaalta olen erittäin kiitollinen, ettei mitään vikaa löytynyt, mutta mitäs nyt?

No, ihanin lääkäri varasi meille ensi viikoksi ajan hänen vastaanotolle, missä sitten keskustellaan, että miten tästä edetään. Hän jo viime kerralla puhuikin inseminaatioista seuraavana vaihtoehtona, jos vain minun munajohtimet ovat avoimet. Kerron ensi postauksessa, miksi lääkärin mielestä se inseminaatio voisi tuottaa meille onnistumisen. Eli ensi viikolla sitten mietitään eteenpäin.
Sairaalan papereissa luki, ettei tässä kierrossa saisi tulla raskaaksi tämän toimenpiteen jälkeen, mutta lääkäri sanoi eilen, että saa ilman muuta yrittää normaalisti. Toimenpiteen jälkeen on kuitenkin odotettavissa vuotoa muutaman päivän ajan. En sitten tiedä millaiset olosuhteet siellä kohdussa on mahdolliselle raskaudelle, kun sieltä nyt veristä vuotoa tällä hetkellä tulee..ei siellä varmaan ole limakalvoa miksikään millekkään kiinnittymiselle. Eli yritän nyt tämän kierron oottaa rauhallisesti ja olla ajattelematta koko raskautta. Tekee varmaan henkiselle hyvinvoinnille ihan hyvää😊
Katsotaan sitten taas ensi kierrossa, miten edetään. Siihen mennessä saadaan sitten klinikaltakin sotasuunnitelma!

Oikeen hyvää viikonloppua kaikille!

Ensikäynti lapsettomuusklinikalla

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa lapsettomuusklinikalla konsultoimassa lääkäriä. Lääkäri oli ihanan suorapuheinen ja ystävällinen ja otti ongelmamme ihan tosissaan. En kaipaa tässä vaiheessa enään mitään myötätuntoista sepustelua, että ottakaa nyt ihan rauhassa ja yrittäkää vielä luomusti. Kyllä se sieltä tulee kun unohdatte asian. Tässä kohtaa haluan kuulla mieluiten asioiden todellisen laidan.

Elikkäs suoraan ytimeen: kaikki tähän astiset testitulokset mun osalta ja miehen osalta ovat ihan tip top kunnossa, joten nyt lähdetäänkin sit tutkimaan vielä minun munajohtimia, oisko siellä jotain tukoksia. Lääkäri puhui kahdesta vaihtoehdosta: joko HSSG-tutkimus, jossa keittosuolaliuoksen avulla tutkitaan munajohdinten aukiolo. Toinen vaihtoehto on uudempi tutkimusmuoto, joka on laparoskopian ja HSSG-tutkimuksen välimuoto. Tutkimuksessa mennään alakautta sisään pienen pienellä kameralla, jonka avulla tutkitaan munajohdinten ja munasarjojen rakenne ja samalla munajohtimiin ruiskutetaan ainetta, jolla aukiolo varmistuu. Operaation hyvä puoli on se, että jos jotain pientä tukosta löytyy se voidaan korjata samantien. Samalla operaatiolla voidaan myöskin poissulkea endometrioosin mahdollisuus. Lääkäri oli itse tämän jälkimmäisen toimenpiteen kannalla. Onnistuin saamaan peruutusajan jo torstaiksi! Eli tutkimusta odotellessa!
Tutkimus tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä puudutuksen ja rauhoittavan lääkityksen avulla. Itse toimenpide kestää kuulemma vain vartin verran, jos mitään suurempaa ongelmaa ei löydy.

Fiilikset lääkärikäynnin jälkeen ovat aikas positiiviset: tuli hirveesti asiaa, mutta olen todella onnellinen, että jo torstaina selviää hirveesti asioita tän meidän yrityksen kannalta. Jos tuomio tulee jostain ihan hirveestä endometrioosista (en usko, koska mulla ei ole mitään hirveitä menkkakipuja eikä ylimääräsiä vuotoja), niin päästään heti toteuttaan oikeanlaista hoitoa. Ei siis hukata enään aikaa yrittämiseen, jos siitä ei olekaan hyötyä meidän kohdalla. Eli torstaita odotellessa!

Ps. olen suomalainen expatti ulkomailla, eli en tiedä tehdäänkö kyseistä toimenpidettä suomessa? Olen ymmärtänyt, että Suomessa käytetään tuota perinteistä HSSG-tutkimusta?

Long story short...

”Herään jo toista kertaa peräkkäin aamulla hiestä märkänä...tää tarkoittaa vain yhtä asiaa: keltarauhastasot ovat taas romahtaneet. En jaksa enään edes mitata aamulämpöä. Sen vaan on jo oppinut tunteen tälleen vuoden sairaanomaisen kehon kyttäämisen jälkeen. Tai itse kutsun sitä ”oman kehon tuntemiseksi”. Päätin kuitenkin olla positiivinen tässä kierrossa, joten paniikki googlettamiset yöhikoilusta raskausoireena nostaa toivoa vielä päivän ajaksi, kunnes seuraavana aamuna voin todeta menkkojen sapuneen kellon tarkasti taas kerran siihen aikaan kun pitikin. Ouh yeah! ”

Olen 29 vuotias ”nuori” nainen, joka haavailee nyt vuoden verran ensimmäisestä vauvasta. Tähän mennessä minulle on tehty normi gynen ultraus, jossa kaikki näytti ihan normaalilta: yksi johtofollikkeli, hyvän paksuinen limakalvo eikä merkkejä polykystisistä munasarjoista. Sen lisäksi minulle on tehty kierronkartoitus verikokein, jossa todettiin ovulaation tapahtuvan normaalisti. Kaikki hormooniarvot olivat muutenkin ihanteelliset. Avopuolisolleni on tehty siemenneste-analyysi, jossa myös kaikki oli ok. Ainoa yli viitearvojen mennyt ominaisuus oli siemennesteen viskositeetti, joka oli ilmeisesti aikas korkea. Gyne ei kuitenkaan pitänyt tätä ongelmana raskautumiselle. Missä siis mättää? Miksi me ei saada vauvaa alulle? Jotainhan siellä pieleen menee joka kuukausi. Mutta onneksi me saadaan ehkä jo jotain vastauksia tulevalla viikolla, sillä huomenna on ensikäyntimme lapsettomuusklinikalla!

Tervetuloa seuraamaan meidän odotuksen odotusta!

P.E-