Olin tänään taas klinikalla ultrassa ja verikokeissa. Sen viime käynnin jälkeen minulle soiteltiin klinikalta verikokeiden tulosten tultua, että minun piti pienentää gonal-f annosta 150 IU:sta 100 IU:hun. Tänään lääkäri sanoikin, että hormooniarvot olivat jo aikas korkealla viime keskiviikkona. Kyseli, että tuntuuko missään :D Follikkelit olivat kasvaneet hyvää vauhtia. Ne olivat nyt +- 14-14,5mm. Ne oli nyt helpompi laskea, koska folleille oli tullut lisää kokoa. Niitä oli 7+12, elikkä 19 yhteensä. Ihan hyvä määrä omasta mielestä.
Minulle on tullut yhtä sun toista tuntemusta viime päivien aikana: munasarjat ovat alkaneet tuntumaan ihan kunnolla! Nippailee samaan tyyliin, kuin normi kierrossa ovulaation aikoihin. Nyt sekin mysteeri on sitten selvinnyt: ne kivut liittyvät munarakkuloiden kasvuun! Sen lisäksi on alkanut erittymään ihan tosi paljon sitä egg-white valkkaria. Sitä tulee ihan tolkuttomasti, tai siltä ainakin tuntuu. Tästä olinkin jo lukenut paljon, että ne lääkkeet saavat aikaan tämän runsaan valkovuodon erityksen. Ja sitä voi erittyä ihan viikonkin verran, jos hormoonitasot ovat nousseet sen verran korkealle. Juoksu on pitänyt jättää pois. Maha ei kestä enään sitä tärinää. Täytyy käydä vielä viimeiset päivät ennen punktioo kävelemässä ja ottaa muuten ihan rennosti. Lisäksi olen ollut todella väsynyt. Sekin on kuulemma vain yksi hormoonien ihanista sivuvaikutuksista. Iltaisin meinaan sammua jo ennen kello kymmentä.
Kaikki näytti ultrassa hyvältä. Taas klinikalta soiteltiin, että gonal- f annosta tulee pienentää. Nyt otetaan sitten vain 75 IU/päivä. Arvot olivat taas nousseet sen verran paljon. Tänään illalla tulee myöskin cetrotide mukaan jarruttelemaan, ettei munasolut pääse irtoamaan ennen aikojaan. Viikonlopun suunnitelmat ovat täten selvät: munien hautominen ja loppukiri alkakoon! Maanantaina on viimeinen ultra ja silloin mitä todennäköisemmin päästään määräämään tarkka päivä punktiolle. Jännää! Veikkaan itse ensi viikon keskiviikkoa. Tosi nopeasti nämä stimulaatio päivät vierähtävät. Ensi viikolla jännitysnäytelmä pääsee alkamaan sitten ihan toden teolla.
Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!
perjantai 29. maaliskuuta 2019
keskiviikko 27. maaliskuuta 2019
folliultra kuulumiset
Ajattelin naputella pikaiset päivitykset ensimmäisen kontrolliultran jälkeen. Vitsi, että minua jännitti tuo ultra. Ajatukset vaihtelivat eilisen päivän tyyliin väliltä: siellä ei kasva yhden yhtä follikkelia ja että folleja on niin paljon, että saan hyperstimulaation ja alkionsiirtoa ei toteuteta :D Ihmisen mieli on kyllä ihmeellinen, miksi en voi vaan luottaa siihen, että kroppa toimisi normaalisti?
Ultrasta paljastui, että kohdun limakalvo oli alkanut kasvamaan hienosti. Se oli jo 8,5mm. Eli kiertopäiviin nähden oikeen mainio mitta. Sitten lähdettiin jahtaamaan niitä folleja. Ruutu kertoi heti näin maallikonkin silmään, että kyllä lääke on tehnyt tehtävänsä. Vasemmalta puolelta löytyi about 7-8 rakkulaa ja oikealta puolelta oli jo vähän vaikeampi laskea tarkkaa lukumäärää, koska niitä oli noin 12! Rakkulat olivat vielä tosi pieniä, läpimitaltaan 10-13 millisiä. Lääkäri sanoi, että ihan normaali mitoissa kiertopäiviin nähden. Nyt on kuitenkin vasta 4:nä iltana pistelty.
Follit olivat vielä vähän liian pieniä siihen, että pitäisi aloittaa se ovulaation estolääkitys. Eli perjantaihin asti jatketaan samalla kaavalla 150 IU gonal- f lääkettä. Perjantaina on seuraava ultra, jossa katsotaan tilanne taas tarkemmin. Luultavasti silloin tulee sitten se cetrotide mukaan pistelyyn estämään ovulaatiota.
Vitsi, että olin vapautunut tuon ultran jälkeen! Lääkäri sanoi, että reagoin ihanteellisesti lääkkeeseen ja että kaikki näyttää ihan tosi hyvältä. Odotettavissa on kuitenkin tukalaa oloa seuraavan viikon ajan varsinkin sen oikean munasarjan osalta. Olen nyt jo reilun päivän ajan tuntenut nipistelyjä alavatsalla. Elikkä nyt vaan vielä ihan hulluna salille ja lenkkipolulle niin monta päivää, kun munikset antaa periksi :D
Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että yksi niistä folleista olisi se "the folli", jonka sisältämästä munasolusta tulee kehittymään meidän aarre!
Hyvää viikon jatkoa kaikille!
Ultrasta paljastui, että kohdun limakalvo oli alkanut kasvamaan hienosti. Se oli jo 8,5mm. Eli kiertopäiviin nähden oikeen mainio mitta. Sitten lähdettiin jahtaamaan niitä folleja. Ruutu kertoi heti näin maallikonkin silmään, että kyllä lääke on tehnyt tehtävänsä. Vasemmalta puolelta löytyi about 7-8 rakkulaa ja oikealta puolelta oli jo vähän vaikeampi laskea tarkkaa lukumäärää, koska niitä oli noin 12! Rakkulat olivat vielä tosi pieniä, läpimitaltaan 10-13 millisiä. Lääkäri sanoi, että ihan normaali mitoissa kiertopäiviin nähden. Nyt on kuitenkin vasta 4:nä iltana pistelty.
Follit olivat vielä vähän liian pieniä siihen, että pitäisi aloittaa se ovulaation estolääkitys. Eli perjantaihin asti jatketaan samalla kaavalla 150 IU gonal- f lääkettä. Perjantaina on seuraava ultra, jossa katsotaan tilanne taas tarkemmin. Luultavasti silloin tulee sitten se cetrotide mukaan pistelyyn estämään ovulaatiota.
Vitsi, että olin vapautunut tuon ultran jälkeen! Lääkäri sanoi, että reagoin ihanteellisesti lääkkeeseen ja että kaikki näyttää ihan tosi hyvältä. Odotettavissa on kuitenkin tukalaa oloa seuraavan viikon ajan varsinkin sen oikean munasarjan osalta. Olen nyt jo reilun päivän ajan tuntenut nipistelyjä alavatsalla. Elikkä nyt vaan vielä ihan hulluna salille ja lenkkipolulle niin monta päivää, kun munikset antaa periksi :D
Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että yksi niistä folleista olisi se "the folli", jonka sisältämästä munasolusta tulee kehittymään meidän aarre!
Hyvää viikon jatkoa kaikille!
maanantai 25. maaliskuuta 2019
Ensimmäiset pistospäivät
Niin siinä kävi, että menkat alkoi normaalisti pillerilaatan jälkeen ja perjantaina oli kiertopäivä 3 ja aika pistää ensimmäinen gonal- f pistos! Vaikka piikki näytti silloin klinikalla todella pieneltä, niin pistos hetkellä kun se kynä on omassa kädessä, niin piikki oli mielestäni kasvanut pari senttiä sitten klinikka käynnin :D Käsi alkoi tärisemään ja piikki tuntui todella suurelta. Mieheni kysyi, että laittaisiko hän piikin mahaani. En kuitenkaan suostunut. Minun tulee selviytyä tästä itsenäisesti. Laitoin silmät kiinni, vedin syvään henkeä ja ajattelin hetken minkä vuoksi tätä tehdään. Zen- tilan saavutettuani tuikkasin piikin mahaani ja sehän livahti niin sujakasti iho läpi, etten tuntenut edes pienintä nipistystä. Se ei tuntunut miltään! Ensimmäisen pistoksen jälkeen palkitsin itseni palalla suklaata :) Seuraavat pistokset menivät jo ilman mitään piikki- pelkoja. Se piikki on niin pieni, ettei se tunnu missään! Ei voi kun todeta kuinka helppokäyttöisiä nämä lääkkeet nykyään ovat. Akupunktiohoitajani kertoi, että kun hänellä oli parikymmentä vuotta sitten pistohoidot käynnissä, niin ne oli sellaisia kunnon piikkejä, joita itse ei voinut laittaa. Piti tilata joka päivä hoitaja kotiin laittamaan piikki.
Mutta kyllä nämä lääkkeet saavat myöskin erinäisiä järjestelyjä aikaan. Nyt viikonloppuna minulla oli ystävän polttarit, joita juhlittiin koko viikonloppu. No, enhän minä voinut lähteä sinne vielä perjantai-iltana, koska gonal-f piti ottaa jääkaapista vasta juuri ennen pistämistä. Enkä halunnut ensimmäisen pistoksen olevan missään räkäisessä raflan vessassa. Halusin olla kotona siltä varalta, että olisin tarvinnut mieheni apua pistoksen laittamiseen. Joten lapsettomuuden nimissä jo niin tuttuun tyylin valehtelin jotakin polttariporukalle, että voisin tulla vasta lauantaina mukaan polttareihin ja että minun pitäisi taas lähteä lauantai-iltana työkuvioideni vuoksi. Tarkoitus oli mennä tanssimaan, mutten halunnut taaskaan laittaa pistosta missään hikisessä, pimeässä baarin vessassa. No, minä olin muutenkin porukan vanhin, joten poissaoloani kuittailtiin vaan vanhemmuuteni piikkiin ;) Lisäksi en olisi kestänyt sitä "nuorten tyttöjen" pohdintaa enään sekuntiakaan kauempaa siitä, tuleeko tämä tuleva morsian heti ensimmäisellä vai toisella yritys kerralla raskaaksi heidän häämatkan jälkeen. Tämä keskustelu viilsi sydämeni auki moneen kertaan päivän aikana. Miten kukaan voi olla niin ajattelematon, että ajatukset ovat tätä luokkaa!? Pahinta minulla teki se, että tämä ystäväni varmasti tulee raskaaksi heti heidän häämatkansa jälkeen. Tämä on taas sellainen niin "classic- case"- nuori nainen, joka ei tiedosta todellisuutta millään tasolla. Hän on syntynyt niin kirkas kultalusikka suussa, ettei hänen tarvitsekaan tiedostaa tätä karua todellisuutta, jossa niin monet naiset voisivat vetää häntä turpaan tällaisten kommenttien jälkeen. Voi apua kuinka ajattelemattomia ihmiset osaavat olla!
Tänään kävin myöskin akupunktiossa. Hoidoissa pistetään neuloja nyt niin, että se follien kehitys edistyisi ja että kohdun limakalvo kasvaisi paksuksi. Menen vielä toisen kerran tällä viikolla. Ihana, että aku- hoitani elää tätä meidän ivf:ää nyt ihan tosissaan kanssamme. Hän on kyllä niin paras tyyppi! Häntä kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin meitäkin, että selviääkö tästä jotakin syytä tälle meidän tilanteelle.
Nyt sitten vain jatketaan pistämistä ja odotellaan keskiviikon ensimmäistä ultraa. Jännää! Tämä viikko omistetaan kyllä niin satasella meidän hoidoille: joka päivä on joko meno klinikalle ultraan tai sitten akupunktioon.
Minua kiinnostaisi tietää, että missä vaiheessa voi alkaa odottamaan kaikkea sivuvaikutuksia, kuten mahan turpoamista, munasarja kipuja ja sitä kaikkea mitä ivf keskutelupalstat ovat täynnä? Kokemuksia otetaan vastaan? On tämä vaan niin hirveän uutta ja jännää :D
Mutta kyllä nämä lääkkeet saavat myöskin erinäisiä järjestelyjä aikaan. Nyt viikonloppuna minulla oli ystävän polttarit, joita juhlittiin koko viikonloppu. No, enhän minä voinut lähteä sinne vielä perjantai-iltana, koska gonal-f piti ottaa jääkaapista vasta juuri ennen pistämistä. Enkä halunnut ensimmäisen pistoksen olevan missään räkäisessä raflan vessassa. Halusin olla kotona siltä varalta, että olisin tarvinnut mieheni apua pistoksen laittamiseen. Joten lapsettomuuden nimissä jo niin tuttuun tyylin valehtelin jotakin polttariporukalle, että voisin tulla vasta lauantaina mukaan polttareihin ja että minun pitäisi taas lähteä lauantai-iltana työkuvioideni vuoksi. Tarkoitus oli mennä tanssimaan, mutten halunnut taaskaan laittaa pistosta missään hikisessä, pimeässä baarin vessassa. No, minä olin muutenkin porukan vanhin, joten poissaoloani kuittailtiin vaan vanhemmuuteni piikkiin ;) Lisäksi en olisi kestänyt sitä "nuorten tyttöjen" pohdintaa enään sekuntiakaan kauempaa siitä, tuleeko tämä tuleva morsian heti ensimmäisellä vai toisella yritys kerralla raskaaksi heidän häämatkan jälkeen. Tämä keskustelu viilsi sydämeni auki moneen kertaan päivän aikana. Miten kukaan voi olla niin ajattelematon, että ajatukset ovat tätä luokkaa!? Pahinta minulla teki se, että tämä ystäväni varmasti tulee raskaaksi heti heidän häämatkansa jälkeen. Tämä on taas sellainen niin "classic- case"- nuori nainen, joka ei tiedosta todellisuutta millään tasolla. Hän on syntynyt niin kirkas kultalusikka suussa, ettei hänen tarvitsekaan tiedostaa tätä karua todellisuutta, jossa niin monet naiset voisivat vetää häntä turpaan tällaisten kommenttien jälkeen. Voi apua kuinka ajattelemattomia ihmiset osaavat olla!
Tänään kävin myöskin akupunktiossa. Hoidoissa pistetään neuloja nyt niin, että se follien kehitys edistyisi ja että kohdun limakalvo kasvaisi paksuksi. Menen vielä toisen kerran tällä viikolla. Ihana, että aku- hoitani elää tätä meidän ivf:ää nyt ihan tosissaan kanssamme. Hän on kyllä niin paras tyyppi! Häntä kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin meitäkin, että selviääkö tästä jotakin syytä tälle meidän tilanteelle.
Nyt sitten vain jatketaan pistämistä ja odotellaan keskiviikon ensimmäistä ultraa. Jännää! Tämä viikko omistetaan kyllä niin satasella meidän hoidoille: joka päivä on joko meno klinikalle ultraan tai sitten akupunktioon.
Minua kiinnostaisi tietää, että missä vaiheessa voi alkaa odottamaan kaikkea sivuvaikutuksia, kuten mahan turpoamista, munasarja kipuja ja sitä kaikkea mitä ivf keskutelupalstat ovat täynnä? Kokemuksia otetaan vastaan? On tämä vaan niin hirveän uutta ja jännää :D
tiistai 19. maaliskuuta 2019
Ainakin lääkityksen pitäisi olla kunnossa...!?
Eilen minulla oli sessio klinikalla, jossa kätilö kävi kanssani läpi kaikki neljä lääkettä, jotka ovat mukana tässä ivf- kierrossa. Kolme näistä neljästä tulee pistosten muodossa, eli gonal- f, cetrotide ja pregnyl. Sitten punktion jälkeen keltarauhaslääkitys tulee emätinpuikkoina, jee! Tätä en ollutkaan vielä päässyt kokemaan. Hän näytti nuo kaikki kolme pistosta miten ne laitetaan. Gonal-f on nykyään tosi helppokäyttöinen, se on kynä muodossa jossa oikea annostus vain käännetään käyttämällä kynän päässä olevaa annostusmekanismia. Sitten vain mahanahkaa käteen ja piikki sisään, helppo nakki! Minulla annostus on määrätty 150 IU/päivä. Cetritide on sitten pistos, jota aletaan käyttämään lääkärin määräyksestä kun follit ovat kasvaneet tarpeeksi. Sillä estetään liian aikaisen ovulaation tapahtuminen. Suomessa taidetaan käyttää jotakin toisen nimistä lääkettä...no, samaa asiaa ajavat. Sen piikin laittamisessa täytyy olla jo tarkempi, sillä aine sekoitetaan itse käyttämällä ruiskua ja ampulleja. Piikki oli onneksi tosi pieni! Sitten viimeinen pistos tulee olemaan jo tuttu pregnyl, nyt vain minun on laitettava se itse, sillä se laitetaan aina keskiyön jälkeen. Siinä pitää sekoittaa vielä enemmän itse, kuin cetrotidessä. Piikki oli pregnylissäkin onneksi tosi pieni! Hirveesti tuli tietoa eilen: eri neulat on aina eri värisissä pakkauksissa, eri ampullien korkit ovat eri värisiä ja vaikka mitä muuta. Onneksi sain mukaani myös kirjalliset ohjeet selvien kuvien kera jokaisesta piikistä erikseen. Varmasti parin viikon päästä olen jo unohtanut koko pregnylin sekoittamisen...voi sitten luntata papereista. Käytetyt neulat saa palauttaa klinikalle, missä he heittävät neulat oikeaoppisesti pois.
Käytiin eilen kätilön kanssa myös punktio ja alkionsiirto läpi toimenpiteinä. Minun punktioni tulee ajoittumaan huhtikuun ensimmäisille päiville, tarkka päivä määräytyy tietysti ultrien ja hormoonipitoisuuksien perusteella lähempänä. Kun näitä asioita käytiin läpi, niin tuli sellainen jännä tunne, että vitsi tämä alkaa nyt oikeasti. Meillä voisi olla ensimmäistä kertaa ihan oikea mahdollisuus tulla raskaaksi. Vaikea uskoa tätä todeksi. Tosi hyvillä fiiliksillä lähden kyllä tähän rumbaan. Eilen juuri puhuttiin mieheni kanssa, että kun yhdessä ollaan nyt selvitty sekä todella suuresta talo remontista ja kun meitä nyt ollaan koeteltu tämän vauvaprojektinkin kanssa keskiverto pariskuntaa kovemmin (ehkä lievästi ilmaistuna), niin me tulemme varmasti selviämään kaikesta! Mutta jos universumi näkee tai lukee tämän postauksen, niin voisiko nyt niinkun olla tarpeeksi kärvistelty tämän asian kanssa? Olemme oppineet tämän asian nyt kantapään kautta: oma lapsi ei ole itsestäänselvyys, vaan lahja. Kyllä, se on tullut meille selväksi! Oma lapsi olisi meille molemmille suurin lahja, jota emme pitäisi minään hetkenä itsestään selvyytenä niin kauan kuin meissä henki pihisee. Joten universumi, pliis, anna tämän nyt olla meille se viimeinen koitos, viimeinen puristus tämän asian kanssa. Lupaan laittaa kakkeni peliin. Kiitos!
Ja kuten sanoin, että on vaikea välillä uskoa tätä todeksi...no, ei tarvitse kun avata jääkaappi ja katsoa lääkekasaa, joka siellä odottelee: kyllä, minusta on virallisesti tullut narkkari, joka säilyttää kasaa neuloja ja erilaisia lääkepulloja kotonaan itsensä piikitystä varten.
tiistai 12. maaliskuuta 2019
Tunneskaalaa laidasta laitaan
Siinä missä ehdin hehkuttamaan, että pillerikuurin ensimmäinen viikko lensi ohitse kuin siivillä, on tämä toinen viikko madellut eteenpäin kuin hukassa oleva etana kohti tuntematonta päämäärää. Tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt ja ettei me päästä ikinä enään yrittämään raskautta. Tiedän, etten saisi valittaa, sillä monet naiset odottavat jo pelkkää hoitojen suunnittelukäyntiä kuukausi tolkulla. Puhumattakaan vielä hoitojonoista ym. Meillä on asiat menneet aina todella sujuvasti, ilman odottelua ja taukoja. Varmaan sen vuoksi tämä "odotteluaika" tuntuu nyt niin piinalliselta. Normi kierrossa nyt olisi menossa hedelmälliset päivät, olisin täynnä toivoa pettyäkseni taas kerran parin viikon päästä. Sen sijasta kärvistelenkin tylsistykseni ja unohdettujen inhottavien e-pilleri oireiden kanssa, kamalat pillerit! Ei enään ikinä! Onneksi tämä toinen viikko on nyt myös selätetty ja on aika aloittaa lähtölaskenta meidän ivf- stimulaatiolle. Ensi viikolla alkaa vihdoin tapahtua ja kunnolla: maanataina saan lääkkeet ja kätilö opettaa minua pistämään sen. Keskiviikkona aloitetaan sitten pistämään. Akupunktio ajat ovat varattuna kahdelle seuraavalle viikolle, hoitoja tukevat yrtit ovat tilattu ja sosiaaliturvatoimisto on lähettänyt suostumuksen hoitojen rahoittamiseen! IVF- I'm ready for you!
Tämä pillerien napostelu on saanut minussa aikaan jonkin sortin minä- kriisin. Vaikka tässä näitä tabuja napsitaankin raskauden eteen, niin silti minulla on sellainen avuton olo, etten pysty nyt tekemään mitään tällä hetkellä tämän meidän vauva-asian eteen. Tajusin yksi päivä kuin salama kirkkaalta taivaalta, että lapsettomuus ja raskauden yritys ovat määritelleet elämäni täyspäiväisesti viimeiset puolitoista vuotta. Kuka minä oikeen olen, jos en olekkaan se ikuisesti raskautta yrittävä nainen joka epäonnistuu joka kuukausi? Kyllä, sekin on identiteetti muiden joukossa! Olen lentänyt paikasta toiseen kuin jokin super women konsanaan, jotta tulisin raskaaksi. En ole levännyt tai hellittänyt kertaakaan tämän asian kanssa. Tajusin sen pari viikkoa sitten, kun tulin ivf- suunnittelu lääkärikäynnin jälkeisenä päivänä kipeäksi. En ole ollut pitkään aikaan kipeä. Sain oikeen kunnon flunssan, kuumetta ja ihan hirveän darran. Ymmärsin parin päivän jälkeen mistä on kyse: muistan niin ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kuin todella tärkeiden tenttien jälkeen yliopistossa kokeneeni tämän ihan saman "flunssan". Minulla laukesi stressi sen lääkärikäynnin jälkeen ihan samalla tavalla, kuin noiden tenttien ja kokeiden jälkeen. Lääkärikäynnin jälkeen tuli ensimmäinen hetki, kun minun oli aika päästää irti tästä yrityksestä niiden tyhmien pillerien takia. Lisäksi meidän ei tarvitsisi enään yrittää omin avuin. Siitä hetkestä lähtien tämä meidän ongelma olisi lääkärin armoilla! Silloin ymmärsin, kuinka kovilla koko kehoni ja mieleni on ollut tämän yrityspaineen alla. Tänä päivänä olen kiitollistakin kiitollisempi näistä pilleri viikoista, sillä olen ollut niin poissa pelistä tämän flunssan kanssa, että jos alkio siirrettäisiin jo tällä viikolla, niin se varmasti kuihtuisi samantien pois tämän pirullisen viruksen kera. Alan vihdoin parantumaan ja minulla on pitkästä aikaa suhteellisen levännyt ja toiveikas olo.
Hoitojen alun innostuksen jälkeen olen myöskin alkanut ymmärtämään kuinka raskaat viikot meillä on edessä. Luulen, että se hormonien pumppaus on vielä se easy vaihe tässä touhussa. Se varsinainen jännitysnäytelmä alkaa sitten todenteolla punktiosta, kun aletaan jäninttämään, että kuinka monta kypsää munasolua sieltä saadaan? Hedelmöittykö niistä yksikään? Alkavatko hedelmöittyneet munasolut jakautumaan? Kestääkö jakautuminen? Saadaanko me mitään siirrettävää? Tämä koko touhu tuntuu ihan venäläisen ruletin pelaamiselta. Siihen päälle vielä piinapäivät ja mahdolliset menkat niin "hermoraunio- Emilia" varmasti palaa vanhana tuttuna itsenään. Apua, miten te naiset olette selvinneet tästä hullun myllystä? Minua on myöskin alkanut pelottamaan, että hoidot paljastavat jonkin kauhean parantumattoman syyn sille, miksi en tule raskaaksi. Minua pelottaa, että minä olen toivoton tapaus, enkä välttämättä koskaan voi tulla raskaaksi. Kaikista pelottavinta tässä on se, että tämä on se viimeinen oljenkorsi saada oma lapsi. Jos tämä epäonnistuu, niin vaihtoehtoja ei ole. Vaikka vielä toivoa riittää, niin varmaan oman mielenrauhan takia on pakko alkaa jollakin tasolla valmistautumaan ja miettimään mahdollista elämää ilman lasta. Voisin alkaa sisustamaan sitä hemmetin lastenhuonetta vierashuoneeksi. Tai voisi alkaa miettimään jotakin pidempää matkaa meidän kahden kesken jonnekkin tosi "not-preggy-approved"- kohteeseen. Vai onko tämä nyt se hetki, kun hankitaan koira?
No älkää pelästykö, ei me vielä luovuteta, mehän vasta aloitetaan! Nämä kaikki ajatukset ovat jotakin itsesuojelumekanismini tuotosta, koska ivf on tällä hetkellä suuri tuntematon. En tiedä yhtään mitä odottaa tulevilta viikoilta. Tämä hoitojen aloituksen tuoma tunneskaala on niin kirjava, etten ole ennen kokenut tällaista: olen täynnä intoa ja toivoa, mutta samaan aikaan minua pelottaa enemmän, kuin koskaan aikaisemmin elämässäni.
Tämä pillerien napostelu on saanut minussa aikaan jonkin sortin minä- kriisin. Vaikka tässä näitä tabuja napsitaankin raskauden eteen, niin silti minulla on sellainen avuton olo, etten pysty nyt tekemään mitään tällä hetkellä tämän meidän vauva-asian eteen. Tajusin yksi päivä kuin salama kirkkaalta taivaalta, että lapsettomuus ja raskauden yritys ovat määritelleet elämäni täyspäiväisesti viimeiset puolitoista vuotta. Kuka minä oikeen olen, jos en olekkaan se ikuisesti raskautta yrittävä nainen joka epäonnistuu joka kuukausi? Kyllä, sekin on identiteetti muiden joukossa! Olen lentänyt paikasta toiseen kuin jokin super women konsanaan, jotta tulisin raskaaksi. En ole levännyt tai hellittänyt kertaakaan tämän asian kanssa. Tajusin sen pari viikkoa sitten, kun tulin ivf- suunnittelu lääkärikäynnin jälkeisenä päivänä kipeäksi. En ole ollut pitkään aikaan kipeä. Sain oikeen kunnon flunssan, kuumetta ja ihan hirveän darran. Ymmärsin parin päivän jälkeen mistä on kyse: muistan niin ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kuin todella tärkeiden tenttien jälkeen yliopistossa kokeneeni tämän ihan saman "flunssan". Minulla laukesi stressi sen lääkärikäynnin jälkeen ihan samalla tavalla, kuin noiden tenttien ja kokeiden jälkeen. Lääkärikäynnin jälkeen tuli ensimmäinen hetki, kun minun oli aika päästää irti tästä yrityksestä niiden tyhmien pillerien takia. Lisäksi meidän ei tarvitsisi enään yrittää omin avuin. Siitä hetkestä lähtien tämä meidän ongelma olisi lääkärin armoilla! Silloin ymmärsin, kuinka kovilla koko kehoni ja mieleni on ollut tämän yrityspaineen alla. Tänä päivänä olen kiitollistakin kiitollisempi näistä pilleri viikoista, sillä olen ollut niin poissa pelistä tämän flunssan kanssa, että jos alkio siirrettäisiin jo tällä viikolla, niin se varmasti kuihtuisi samantien pois tämän pirullisen viruksen kera. Alan vihdoin parantumaan ja minulla on pitkästä aikaa suhteellisen levännyt ja toiveikas olo.
Hoitojen alun innostuksen jälkeen olen myöskin alkanut ymmärtämään kuinka raskaat viikot meillä on edessä. Luulen, että se hormonien pumppaus on vielä se easy vaihe tässä touhussa. Se varsinainen jännitysnäytelmä alkaa sitten todenteolla punktiosta, kun aletaan jäninttämään, että kuinka monta kypsää munasolua sieltä saadaan? Hedelmöittykö niistä yksikään? Alkavatko hedelmöittyneet munasolut jakautumaan? Kestääkö jakautuminen? Saadaanko me mitään siirrettävää? Tämä koko touhu tuntuu ihan venäläisen ruletin pelaamiselta. Siihen päälle vielä piinapäivät ja mahdolliset menkat niin "hermoraunio- Emilia" varmasti palaa vanhana tuttuna itsenään. Apua, miten te naiset olette selvinneet tästä hullun myllystä? Minua on myöskin alkanut pelottamaan, että hoidot paljastavat jonkin kauhean parantumattoman syyn sille, miksi en tule raskaaksi. Minua pelottaa, että minä olen toivoton tapaus, enkä välttämättä koskaan voi tulla raskaaksi. Kaikista pelottavinta tässä on se, että tämä on se viimeinen oljenkorsi saada oma lapsi. Jos tämä epäonnistuu, niin vaihtoehtoja ei ole. Vaikka vielä toivoa riittää, niin varmaan oman mielenrauhan takia on pakko alkaa jollakin tasolla valmistautumaan ja miettimään mahdollista elämää ilman lasta. Voisin alkaa sisustamaan sitä hemmetin lastenhuonetta vierashuoneeksi. Tai voisi alkaa miettimään jotakin pidempää matkaa meidän kahden kesken jonnekkin tosi "not-preggy-approved"- kohteeseen. Vai onko tämä nyt se hetki, kun hankitaan koira?
No älkää pelästykö, ei me vielä luovuteta, mehän vasta aloitetaan! Nämä kaikki ajatukset ovat jotakin itsesuojelumekanismini tuotosta, koska ivf on tällä hetkellä suuri tuntematon. En tiedä yhtään mitä odottaa tulevilta viikoilta. Tämä hoitojen aloituksen tuoma tunneskaala on niin kirjava, etten ole ennen kokenut tällaista: olen täynnä intoa ja toivoa, mutta samaan aikaan minua pelottaa enemmän, kuin koskaan aikaisemmin elämässäni.
keskiviikko 6. maaliskuuta 2019
Sotasuunnitelma ensimmäiseen ivf koitokseen
Niinkuin kerroin viime postauksessa, olen aloittanut nyt tämän muutaman viikon e-pilleri kuurin munasarjojeni toiminnan nollaamiseksi. Huomasin viime postaukseni kommenttien perusteella, että tämä ehkäisypilleri- juttu tuntui olevan ihan vieras käsite lukijoille. Eli kyseessä ei ole mikään yritys parantaa raskauden mahdollisuutta, vaan nimenomaan saada aikaan parempi vaste munasarjoja stimuloiville lääkkeille, koska silloin munasarjat ovat lepotilassa lääkkeen käytön aloittaessa. Jos kehossa on omia hormoneja aloitushetkellä, niin niillä on aina vaikutusta sitten siihen lääkkeen toimintaan. Kuulosti minun korvaan ihan suht loogiselta selitykseltä. Täytyy vielä todeta tästä e-pilleri jutusta, että tämä on ihan kauhean vapauttavaa! Ei tarvitse stressata mistään yritykseen liittyvästä, koska mahdollisuuksia raskauteen ei ole. Tällaistako se huoleton elämä oli silloin ennen yritystä!? :D
Tänään on kulunut jo viikko pilleri kuurista! Aika menee kyllä nopsaan. Minulla on jo puolentoista viikon kuluttua aika klinikalle, josta saan gonal- f lääkkeet mukaani ja siellä hoitaja opastaa minua pistämään lääkkeen oikeaoppisesti. Ja tasan kahden viikon päästä pistellään sitten jo ensimmäisen kerran. Minulle lähetetään ensi viikolla klinikalta aikataulu, jossa on päiväkohtaiseti ilmoitettu, että mitä lääkettä pistetään ja kuinka paljon ja minä päivänä on ultra ja verikoe. Minulla on tässä nyt pari viikkoa aikaa hieroa oikeen kunnon sotasuunnitelmaa tälle meidän ensimmäiselle ivf- stimulaatio kierrolle. Kerroin jo jokin aika sitten, että luin kirjan "It starts with the egg", jossa puhuttiin munasolujen laadusta ja kuinka laatua voi omalla toiminnallaan, elämäntavoillaan ja dieetillä parantaa. Kirjassa oli koottu todella hyviä vinkkejä eri vitamiinien osalta. Siellä huomioitiin nimenomaan ne vitamiinit, joilla on tieteellistä näyttöä niiden parantavasta vaikutuksesta munasolujemme laatuun. Ajattelinkin nyt satsata vähän rahaa eri vitamiineihin ja alkaa ottamaan niitä nyt hyvissä ajoin. Tai no, yleensähän se suositusaika olisi jo kolme kuukautta etukäteen...no tässä on nyt vielä pari viikkoa aikaa :D
Tässä lista vitamiineistä, joita kirjassa suositellaan otettavaksi ivf- hoitojen ja selittämättömän lapsettomuuden tueksi:
- Foolihappo 800 mcg, tupla annos normaalista suosituksesta. Foolihappoa olenkin ottanut säännöllisesti koko yrityksen ajan, mutta aion nyt tosiaan tuplata annoksen. Isolla annoksella on tieteellisesti positiivinen vaikutus munasolujen rakenteeseen.
- CoQ10, elikkä koentsyymi Q10 100mg. Tällä ubikinonilla on tieteellisesti positiivinen vaikutus munasolujen energiatoimintaan, joka on erittäin tärkeä jakaantumisvaiheessa. Lisäksi Q10 vähentää kromosomivikoja munasoluissa.
- E- vitamiini tai vehnänalkioöljy 200IU.
- C- vitamiini 500mg
- Alpha Lipoic Acid 400 mg. E- vitamiini, C-vitamiini ja lipoic acid ovat antioksidantteja. Selittämättömästi lapsettomilla on usein varautuneita antioksidantti- suojausmekanismeja munasarjojen folleissa, jonka vuoksi antioksidantti-lisät auttavat munasolujen laatua.
Lisäksi minulla oli vielä varastossa Inofolic- nimistä ravintolisää, joka on myo-inositolivalmiste. Sitä suositellaan PCOS- potilaille ja viimeaikoina ravintolisää on käytetty myöskin ivf- hoitoihin naisilla, joilla ei olla löydetty mitään vikaa. Lisäravinteella on tieteellisesti todistetusti munasolujen laatua paranatava vaikutus ja raskautumisprosentti on suurempi naisilla, jotka käyttivät myo-inositolia ivf stimulaation aikaan. Aionkin nyt ottaa myös tätä lisää aina alkionsiirtoon asti.
Kirjassa puhutaan myöskin vitamiineista, joita suositellaan paljon raskautta yrittäville naisille, mutta eivät sitten loppupeleissä olekaan niin suositeltavia kuin annetaan ymmärtää. Muun muassa Royal Gelee on yksi tällainen vitsku. Myönnän, että olen itsekin sortunut tähän aikoinani, kun epätoivossani yritin kaikki mahdolliset vippaskonstit tullakseni raskaaksi. Toinen tällainen vitamiini on L- arginiini, jota suositellaan progesteronitasojen parantamiseksi. Kirjassa on hyvin kerrottu, miksi näistä vitamiineista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Nämä kyseiset vitamiinit lähtevätkin nyt romukoppaan!
Kaiken tämän lisäksi olen jo viimeiset 7-8 viikkoa käyttänyt luontaisia hygienia- ja pesutuotteita ja meikkejä ilman niitä hedelmällisyyttä haittaavia myrkkyjä. Aion myöskin ottaa akupunktion mukaan tähän ivf- kiertoon. Minulle on tehty taas hoito-ohjelma, jossa stimulointi vaiheessa käyn pari kertaa hoidossa, alkion siirtopäivänä mennään illalla hoitoon ja sitten ehkä vielä kerran piinaviikkojen aikana.
Eiköhän näillä aseilla oteta kaikki irti meidän ensimmäisestä hoitokierrosta :D Varmasti tulee ne stimulaatio päivät lentämään kuin siivillä, kun pitää juosta ultrassa, labrassa, muistaa ottaa vitskut ja käydä akupunktiossa! Voi ainakin sitten lopputuloksen ollessa mikä tahansa sanoa, että tein kaikkeni asian eteen. Se on minulle hyvin tärkeää.
Tänään on kulunut jo viikko pilleri kuurista! Aika menee kyllä nopsaan. Minulla on jo puolentoista viikon kuluttua aika klinikalle, josta saan gonal- f lääkkeet mukaani ja siellä hoitaja opastaa minua pistämään lääkkeen oikeaoppisesti. Ja tasan kahden viikon päästä pistellään sitten jo ensimmäisen kerran. Minulle lähetetään ensi viikolla klinikalta aikataulu, jossa on päiväkohtaiseti ilmoitettu, että mitä lääkettä pistetään ja kuinka paljon ja minä päivänä on ultra ja verikoe. Minulla on tässä nyt pari viikkoa aikaa hieroa oikeen kunnon sotasuunnitelmaa tälle meidän ensimmäiselle ivf- stimulaatio kierrolle. Kerroin jo jokin aika sitten, että luin kirjan "It starts with the egg", jossa puhuttiin munasolujen laadusta ja kuinka laatua voi omalla toiminnallaan, elämäntavoillaan ja dieetillä parantaa. Kirjassa oli koottu todella hyviä vinkkejä eri vitamiinien osalta. Siellä huomioitiin nimenomaan ne vitamiinit, joilla on tieteellistä näyttöä niiden parantavasta vaikutuksesta munasolujemme laatuun. Ajattelinkin nyt satsata vähän rahaa eri vitamiineihin ja alkaa ottamaan niitä nyt hyvissä ajoin. Tai no, yleensähän se suositusaika olisi jo kolme kuukautta etukäteen...no tässä on nyt vielä pari viikkoa aikaa :D
Tässä lista vitamiineistä, joita kirjassa suositellaan otettavaksi ivf- hoitojen ja selittämättömän lapsettomuuden tueksi:
- Foolihappo 800 mcg, tupla annos normaalista suosituksesta. Foolihappoa olenkin ottanut säännöllisesti koko yrityksen ajan, mutta aion nyt tosiaan tuplata annoksen. Isolla annoksella on tieteellisesti positiivinen vaikutus munasolujen rakenteeseen.
- CoQ10, elikkä koentsyymi Q10 100mg. Tällä ubikinonilla on tieteellisesti positiivinen vaikutus munasolujen energiatoimintaan, joka on erittäin tärkeä jakaantumisvaiheessa. Lisäksi Q10 vähentää kromosomivikoja munasoluissa.
- E- vitamiini tai vehnänalkioöljy 200IU.
- C- vitamiini 500mg
- Alpha Lipoic Acid 400 mg. E- vitamiini, C-vitamiini ja lipoic acid ovat antioksidantteja. Selittämättömästi lapsettomilla on usein varautuneita antioksidantti- suojausmekanismeja munasarjojen folleissa, jonka vuoksi antioksidantti-lisät auttavat munasolujen laatua.
Lisäksi minulla oli vielä varastossa Inofolic- nimistä ravintolisää, joka on myo-inositolivalmiste. Sitä suositellaan PCOS- potilaille ja viimeaikoina ravintolisää on käytetty myöskin ivf- hoitoihin naisilla, joilla ei olla löydetty mitään vikaa. Lisäravinteella on tieteellisesti todistetusti munasolujen laatua paranatava vaikutus ja raskautumisprosentti on suurempi naisilla, jotka käyttivät myo-inositolia ivf stimulaation aikaan. Aionkin nyt ottaa myös tätä lisää aina alkionsiirtoon asti.
Kirjassa puhutaan myöskin vitamiineista, joita suositellaan paljon raskautta yrittäville naisille, mutta eivät sitten loppupeleissä olekaan niin suositeltavia kuin annetaan ymmärtää. Muun muassa Royal Gelee on yksi tällainen vitsku. Myönnän, että olen itsekin sortunut tähän aikoinani, kun epätoivossani yritin kaikki mahdolliset vippaskonstit tullakseni raskaaksi. Toinen tällainen vitamiini on L- arginiini, jota suositellaan progesteronitasojen parantamiseksi. Kirjassa on hyvin kerrottu, miksi näistä vitamiineista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Nämä kyseiset vitamiinit lähtevätkin nyt romukoppaan!
Kaiken tämän lisäksi olen jo viimeiset 7-8 viikkoa käyttänyt luontaisia hygienia- ja pesutuotteita ja meikkejä ilman niitä hedelmällisyyttä haittaavia myrkkyjä. Aion myöskin ottaa akupunktion mukaan tähän ivf- kiertoon. Minulle on tehty taas hoito-ohjelma, jossa stimulointi vaiheessa käyn pari kertaa hoidossa, alkion siirtopäivänä mennään illalla hoitoon ja sitten ehkä vielä kerran piinaviikkojen aikana.
Eiköhän näillä aseilla oteta kaikki irti meidän ensimmäisestä hoitokierrosta :D Varmasti tulee ne stimulaatio päivät lentämään kuin siivillä, kun pitää juosta ultrassa, labrassa, muistaa ottaa vitskut ja käydä akupunktiossa! Voi ainakin sitten lopputuloksen ollessa mikä tahansa sanoa, että tein kaikkeni asian eteen. Se on minulle hyvin tärkeää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)