Tarkastuksia ja käytännön asioiden hoitelua

Taas on viikko vierähtänyt eteenpäin ja silti musta tuntuu siltä, että en ikinä saavuta viikkoja 30+0. Huomenna kellossa on 29+0. En tiedä teistä muista, mutta minulla vaihtelee ihan hirveästi se tunne, että kuinka nopsaa nämä raskausviikot vierivät eteenpäin. Nyt on taas tällä viikolla tuntunut siltä, että aika ei kulu ja siihen on vielä ikuisuus, kun saadaan tämä vauva meidän luokse. Anoppi hokee, että nyt se aika vasta alkaa menemään nopeasti ja ei ole enään pitkä aika synnytykseen. Sitten taas kun kerron veljelleni meidän olotilan muuttuneen koko ajan jännittyneemmäksi, sanoo hän, että no onhan tammikuuhun vielä pitkä aika, niin se saa taas intoni laskemaan ihan tyysti ja iskee epäusko, että eihän tässä nyt olla vielä ollenkaan pitkällä.. Kuluisipa viikot vähän nopeammin!

Ensi viikonloppuna suuntaan minilomalle Suomeen ja sitä varten Finnair vaatii tässä vaiheessa lääkärin todistuksen raskaudesta ja sen normaalista kulusta. Minä olin tuttuun tyyliini taas jättänyt asian vähän viime tippaan ja päätin maanantaina mennä lounastauolla synnytyssairaalan kansliaan tämän Finnairin paperin kanssa ja ajattelin, että jätän paperin sinne, jonka gynekologini allekirjoittaa minulle. No eipä se sitten ollutkaan niin mutkaton homma. Sihteeri epäilikin, että gyne ei voi noin vain todistusta allekirjoittaa, sillä minun viimeisimmästä kontrollista on 2kk aikaa hänen luonaan. Lääkärin pitäisi ensin tutkia minut, jotta voisi todistuksen allekirjoittaa. Seuraava kontrolliultrakin on juuri vasta Suomen reissun jälkeen. Arvatkaapa vain oliko siellä mitään vapaita aikoja tarkastuksiin lähipäivinä...no ei tietty. Sihteeri soitti gynelleni ja hän sanoikin, että laita neiti odostushuoneeseen niin teen hänelle alapäätutkimuksen seuraavan asiakkaan jälkeen. Niinpä sain yllättävän sisällön lounastauolleni, kun odotinkin gynen vastaanotolle pääsyä tarkastukseen, että saan sen hemmetin lentotodistuksen. Gyne selitti, että hänen täytyy aina ultrata kohdunkaulan pituus, jotta voi antaa luvan lentämiseen tässä vaiheessa. Niinpä minut ultrattin ja pääsin samalla näkemään meidän neidin pitkästä aikaa ultraruudulta. Hänellä oli kaikki vallan mainiosti ja hän oli kasvanut! Hän oli pää ylösalaisin, eli pää siellä kohdunkaulan tienoilla, niinkuin olin itsekin ajatellut, koska potkut tunnen aina "yläkohdussa" paljon navan yläpuolella. Luulen, että neiti on majaillut koko raskauden ajan siellä ylösalaisin. Kohdunkaulan tilannekkin oli loistava, pituutta oli vielä 4,4 cm jäljellä eli ei vaaraa ennenaikaiselle synnytykselle tässä vaiheessa. Niinpä sain kaikki tarvittavat lippulappuset lentoani varten!

Viime viikolla hoidettin myöskin täällä kaikille kuuluva kotihoidontuki kuntoon synnytyksen jälkeisiksi viikoiksi. Eli täällä tarjotaan pilkkahintaan kotihoidon tukea 4:jäksi viikoksi synnytyksen jälkeen, johon kuuluu neljän viikon ajan 3 x viikossa 4 tuntia kotihoidon apua. He tulevat kotiin heti synnytyksen jälkeen ja tekevät oikeastaan ihan mitä vain pyydetään tai tarvitaan: he siivoavat, tiskaavat, pesevät pyykit, käyvät kaupassa, tekevät ruokaa ja hoitavat vauvaa, jotta äiti saa nukkua tai käydä suihkussa. Se asia on nyt saatu hoidettua ja meidän pitää enään vain soittaa sairaalasta synnytyksen jälkeen heille, niin he ovat heti paikalla, kun ollaan kotiuduttu. Hintaa tälle palvelulle tulee vaivaiset 3e/ tunti kaikkien korvauksien jälkeen. Se kannattaa ehdottomasti hyödyntää. He myöskin opastavat vanhempia vauvan hoidossa alkuun: imetys, vauvan kylvettäminen jne...

Sitten meillä oli tällä viikolla aika kätilön luona, joka kuuluu täällä myöskin lukemattomiin etuihin, joita tarjotaan raskaana oleville. Kätilö tulee synnytyksen jälkeen päivittäin kotiin seuraamaan vauvan ja äidin terveydellistä tilaa. Siinä missä kotihoidon tuki hoitoo huushollia, tulee kätilö hoitamaan vauvan ja äidin terveyttä. He opastavat yksityiskohtaisesti imetyksen kanssa ja seuraavat vauvan painoa ja kaikkea muuta terveyteen liittyvää. Tämä ensimmäinen tapaaminen oli tutustuminen kätilön kanssa ja meiltä kyseltiin kaikki terveyteen ja raskauteen liittyvät asiat heidän tietoonsa. Samalla minut punnittiin, katsottiin verenpaineet, otettiin se Sf-mitta ensimmäistä kertaa ja kuunneltiin vauvan sydänäänet. Sekin asia on nyt hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja heillekkin pitää vain soittaa sairaalasta synnytyksen jälkeen, niin  he ovat kotiutumisen jälkeen ensimmäisenä päivänä meidän luonamme.

Tällä viikolla olivat myöskin saapuneet loput huonekalut, mitä tilattiin vauvan huoneeseen, eli ne odottavat viikonloppua ja hakemistaan sieltä varastosta. Nyt päästään vihdoinkin laittamaan huonekin kuntoon loppujen kamojen osalta. Me olimme jo jonkin aikaa pohtinut, että järjestettäsiinkö vielä raskauskuvaus valokuvaajan kanssa ikuistamaan tämä minun raskausvatsani. Koska emme ole ikinä vielä toteuttaneet mitään kuvausta meistä pariskuntana päädyttiin nyt tähän raskauskuvaukseen ja se olisi tiedossa tänä viikonloppuna! Ollaan käyty katsomassa paikka kuvausta varten ja etsitty vähän inspis- kuvia Pinterestistä, sillä me emme todellakaan ole mitään linssiludeja tai poseeraajia :D Olen kuitenkin innoissani tästä kuvauksesta, sillä jos tämä vaikka jääkin meidän ainoaksi raskaudeksi, niin onhan se kiva, että saa talletettua ammattilaisen avustuksella tämän pötsin kuvien muodossa. Saadaan vihdoinkin meistä parina kaikkia kivoja ja onnistuneita kuvia. Toivottavasti!

Sellaista tänne tällä kertaa... Jospa seuraavalla kerralla voisin jo oikeasti todeta päässeeni sinne +30 kerhoon!