Käyrillä: mitä ihmeen supistuksia?

Laskettu aikani on tänään. Aluksi täytyy todeta, että tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei me tosiaan saada tätä vauvaa koskaan syliin. Mieli veti tänään taas käyrillä matalaksi, kun kohdunsuu on niin kiinni ja suppurassa, ettei gyne edes löydä tai tunne kalvojani ja 40 minuutin käyräilyn aikana minulla oli ilmeisesti 2 supistusta, joita en olisi itse edes erottanut supistuksiksi, jos kätilö ei olisi rynnännyt huoneeseen kysymään, että sattuuko!? Ööö....tapahtuuko nyt jotain? En siis osannut tunnistaa näitä käyrän selviä supistuspiikkejä vatsassani. Kätilö kokeili vatsaani ja kovahan se oli supistuksen aikana. En vain itse sitä tunne mitenkään. Eli eipä ne tosiaankan voi olla mitään kohdunsuuta kypsyttäviä, jos en itse edes ymmärrä niitä supistuksiksi. Tuntuu, että suurin osa naisista alkaa supistella joskus 34 viikolla ja kohdunsuukin aukeaa pari viikkoa myöhemmin jo sormella auki. Mutta ei, ei minun kohdallani. Alkaa taas tuntua, että eikö kehoni osaa taaskaan tehdä sen tehtävää, vaan pettää minut jälleen kerran.

Toinen pettymykseni tänään oli se, että viime kerralla lääkäri sanoi, että käynnistys aloitetaan yleensä 7-10 päivää lasketun ajan jälkeen ja tänään hän sanoi minulle, että minun kohdallani hän haluaa odottaa sen 10 päivää, koska raskauteni on mennyt niin vaivattomasti ja koska vontini on vielä hyvä. Olin jo henkisesti ehtinyt valmistautumaan, että viimestään ensi viikolla synnytys olisi edessä, mutta tänään lyötiinkin tieto päin kasvoja, että ei se ole siis ensi viikollakaan vielä edessä, vaan vasta sitten viikonlopun jälkeen. Vaikka oloni on vielä kaikinpuolin hyvä, alkaa kärsivällisyyteni toden teolla loppumaan ja minusta tuntuu, että kaikki vain synnyttävät paitsi minä. 

Täytyy nyt vain sitten muuttaa oma asenne, että tässä kärvistellään vielä se 10 päivää ennen käynnistystä. En edes jaksa enään etsiä mitään vippaskonsteja käynnistystä ajatellen, koska ei niistä kuitenkaan ole mitään apua. Olen ollut saunassa, siivonnut, eilen olin vetämässä porrastreeniä siinä toivossa, että saisin yhden tunnistettavan supistuksen aikaan. Ei mitään. Tunnen kyllä, että vauva painaa alemmas, mutta jos ei kerran supista, niin eipä siitäkään taida olla mitään apua. Vähän tänään mietiskelin, että jos soittaisin akupunktiohoitajalleni aikaa, jos hän vielä vähän kokeilisi taikojaan...eihän sitä koskaan tiedä😂 

Tämä raskauden viimeinen viikko on tuntunut pidemmältä, kuin edeltäneet 39 viikkoa yhteensä. Ihmisten viestittelyt ja kyselyt saavat v-käyrän nousemaan vielä entisestään, kun heidän pettymyksensä tapahtomattomuudesta on käsin kosketeltavaa...”täällä odottelen viestiä joka päivä....” Tekisi mieli vastata, että ai sori, vauva syntyi tosiaan jo pari viikkoa sitten, mutta unohdin ilmoittaa siitä vain kaikille ystäville ja läheisille! Ja nyt pääsen lukemaam näitä viestejä vielä reilun viikon, voi jestas sentään! Miten te muut pysyitte selväjärkisinä yliajalla? 

Ps. Anteeksi masentava postaukseni! Yritän kääntää asenteeni positiiviseksi ja ajatella, että puolentoista viikon päästä meillä on kallein ja parhain palkinto sylissä. 

Hyvää viikonloppua!