Korvakierteen alku?

Noin kuukausi sitten meidän vauvalle nousi ensimmäistä kertaa kuume noin 6 tuntia annettujen rokotusten jälkeen. Laitettiin kuume ihan niiden piikkiin ja noin 24 tunnin ja parin paracetamol- annoksen jälkeen kuume alkoi laskemaan ja neiti oli taas oma itsensä. Siitä parin päivän päästä hoitopaikan ohjaaja sanoi minulle, ettei neitimme ollut syönyt normaalisti sinä iltapäivänä ja oli herännyt tosi kärttyisenä päiväunilta, joka ei kuulu neidin tapoihin ollenkaan. Näin vauvasta heti, että hän ei ollut oma iloinen itsensä. Lämpöä tai kuumetta ei ollut päivän aikana ollut. Kotiin tultuamme seurasimme vauvaa vielä iltapäivän ja illan ja päätettiin lähteä lääkäriin, sillä vauva oli itkuinen ja apean oloinen. Lääkäri tutki vauvan ja siinä vaiheessa kuume oli noussut jo 38° ja korviin katsoessa hän näki, että toinen korva oli kunnolla tulehtunut ja toisessa korvassa oli alkava tulehdus. Ei muuta kun apteekin kautta hakemaan antibioottikuuri, joka aloitettin heti illalla ennen nukkumaan menoa. Heti antibiootin ja kipulääkkeen annettuamme neiti alkoi juttelemaan ja sepustelemaan ihan hulluna, oikeen koko päivän edestä. Hän oli taas niin energinen ja olisi halunnut leikkiä.

Korvatulehdus helpotti todella nopeasti ja neiti sai luvan mennä taas hoitoon. Minua alkoi heti pelottamaan hänen puolesta, sillä minulla on ollut kamala korvakierre pienenä vauvana. Sairastelin tosi monet korvatumehdukset 5kk- 1 vuotiaana. Ihan niin monet, että sain siihen estolääkityksen jossakin kohtaa 1 vuotiaaksi saakka, jolloin minulta poistettiin kitarisat. Siihen leikkaukseen sitten loppui minun tulehdukseni. Myöhemmin ollessani joku 20 vuotias, minulle tehtiin nenästä poskionteloihin johtavien aukkojen suurennus leikkaus, sillä tänne Belgiaan muutettuani kärsin tosi usein poskiontelontulehduksista Suomea kosteamman ilmaston vuoksi. Nyt olenkin jo todella vakuuttunut, että meidän vauva on perinyt minun ahtaat korva- ja nenätiehyt, jotka tulevat aiheuttamaan hänelle ongelmia.

Sain pelkoni joksikin aikaa kuriin, kunnes kolme viikkoa ensimmäisen korvatulehduksen jälkeen viime perjantaina huomasin, kun vauva hiplaili toista korvaansa vähän väliä koko päivän ajan. Olin suhteellisen varma, että taas pukkaa tulehdusta. Vauva oli kuitenkin hyväntuulinen, ei ollut edes lämpöä, niinpä seurattiin tilannetta päivän ajan. No, illalla vauva alkoi taas itselleen epätyypilliseen tapaan itkemään. Hän ei itke lähes koskaan. Katsottiin vielä lämpö, muttei se ollut edelleenkään noussut. Laitettiin vauva normaalisti nukkumaan, mutta noin 1,5 tunnin jälkeen hän heräsi kovin itkuisena ja kipeän oloisena. Taaskaan kuumetta ei ollut, mutta äidinvaistoni sanoi, että nyt on tulehdus taas päällä ja lähdettiin viemään neitiä päivystykseen. Lääkäri varmisti epäilyni oikeaksi ja molemmissa korvissa oli alkava tulehdus. Saatiin taas antibiootti sen vuoksi, että meillä on lähtö tällä viikolla Suomeen ja toivotaan, että korvat olisivat kunnossa lentämistä varten. Lääkäri kuitenkin sanoi, että vauvan kanssa voi huoletta matkustaa, sillä tulehdus paranee sen verran nopeasti. Nyt olen taas ollut todella masentunut viime päivinä neitimme puolesta oman historiani vuoksi.

Keskiviikkona meidän olisi tarkoitus lähteä kesälomalle suomeen. Minua mietityttää lentämisen vaikutus kovasti pieneen vauvaan ja hänen korviinsa liittyen. Niinpä päätettiin vielä mieheni kanssa varata aika meidän oma lääkärille huomiseksi, että tutkitaan vielä ne korvat ja kysytään, voidaanko lähteä reissuun. Vaikka on kurja nähdä neiti kipeänä, niin kovin nopeasti nämä tuntuvat menemään ohi pienellä vauvalla. Ja kuinka toinen jaksaa leikkiä ja hymyillä, vaikka olisi pipi olo! Itse on aina ihan kuoleman partaalla ihan tavallisen nuha-flunssa aikana :D Tottakai minua pelottaa nyt, että me olemme ajautumassa korvakierteeseen. Niinpä päätinkin varata ajan kesäksi korva- nenäspesialistille, vaikkei lääkäri tätä vielä kahden tulehduksen jälkeen pitänyt tarvittavana. Silti takaraivossani kummittelee minun historia. Ja meidän neidillä on niin saletisti minulta perityt pienet ja ahtaat korva- ja nenäaukot..Sen näkee ihan päällepäin hänen siroista korvistaan ja nenästä.

Olemme olleet taas positiivisesti yllättyneitä neitimme käytöksestä sairastettaessa. Hänestä näkee, että kaikki ei ole hyvin, muttei hän silti mitenkään itke kurkku suorana, vaikka kuumetta olisikin ja korvat ovat kipeät. Hän on itkuisempi, mutta rauhottuu heti syliin ottamisella ja jos aletaan puheleen hänelle kaikkea. Yöt aiheuttavat enemmän heräämsiä, kuin ollaan totuttu, mutta silti se on usein esim. kerran yössä. Neiti nukkuu kipeänäkin todella hyvin yöunet. Siitä olemme taas todella kiitollisia. Lisäksi ruoka eli vihannessoseet maistuvat ihan normaalisti ja maitoa hän juo myöskin normaalin määrän.
Toivottavasti tästä ei kehittyisi kunnon kierrettä, vaikka henkisesti olenkin siihen jo varautunut. Tiedän, että korvatulehdukset ovat yleisiä vauvoilla ja taaperoilla, eikä kahden tulehduksen takia vielä pitäisi vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Toivottavasti päästään lähtemään reissuun normaalisti ja kesäloma menisi sairastamatta!

Onko täällä kenelläkään kokemuksia usein toistuvista korvatulehduksista vauvalla?