Olin tänään klinikalla uudessa hcg kontrollissa ja hienosti oli arvo lähtenyt nousemaan. Se oli tänään 3400 paikkeilla. Eli sen osalta kaikki hyvin. Kyllä vähän jännitti ne tulokset, koska ei mistään tunne vielä, että raskaana muka ollaan ja testejäkään en ole enään tehnyt. Samalla otettiin kaksi putkiloa lisää verta, josta katsottiin perus verenkuva ja kilpirauhasarvot, rauta, hemoglobiini...ja mitä kaikkea näitä nyt on. Ne olivat kaikki myöskin kunnossa.
Uskaltauduin kysymään hoitajalta, kuinka niitä raskausviikkoja nyt sitten lasketaan alkion siirron jälkeen. He käyttävät sellaista systeemiä, että punktio on se 2+0 päivä ja siitä aletaan laskemaan eteenpäin. Sitten taas PAS- hoidoissa se lugesteronin aloituspäivä (täällä laitetaan ensimmäinen aina illalla ja sitä seuraavana päivänä sitten 3x päivä) on se ns. ovulaatiopäivä eli 2+0 ja siitä lasketaan eteenpäin. Tämän mukaan nyt olisi sitten raskausviikko 4+5 menossa. Huh huh! Minäkö muka saan laskea raskausviikkoja?? Vaikea vaihtaa ne iankaikkiset kiertopäivät ja piinapäivät raskausviikkoihin. Varmasti monelle tuttu tunne, kun se plussa pärähtää pitkän yritysajan jälkeen.
Sain myöskin ajan klinikalle varhaisultraan 5. kesäkuuta. Vielä olisi kolme viikkoa odottamista. Katsotaan, kuinka hyvin saan pidettyä pelkoni ja hermoni kasassa sinne asti. Jos sieltä tulee puhtaat paperit, niin sitten tie lapsettomuusklinikalla tulee siltä osin päätökseen. Sitten siirrytään ihan normi-parien keskuuteen oman gynekologin vastaanotolle. Meillä päin ei ole mitään neuvola systeemiä, niin kuin suomessa. Tarkastuksissa käydään siis aina gynekologin luona. Ja tarkoitus on, että se oma gynekologi on sitten myöskin mukana synnytyksessä. No, nyt lentää ajatukset jo ihan liian pitkälle...odotellaan nyt ensi alkuun sitä varhaisultraa!
Mitään dramaattista muutosta olotilassa ei ole edelleenkään tapahtunut. Minua on parina viime päivänä alkanut huimaamaan. Se alkoi oikeastaan jo päiviä ennen testin tekemistä sellaisena "light headed"- tunteena, mutta nyt se on voimistunut ajoittaisiin huimaus kohtauksiin. Ne kohtaukset tulee lähinnä ylös noustessa ja rauhoittuvat ihan alas istumalla tai jos käy hetkeksi makuulle. Ja edelleenkään ruoka ei maistu normaalisti. Varsinkin liha on alkanut inhottamaan. Olen aina rakastanut lihaa.. Makeaa ei myöskään tee mieli ja tuntuu, että kovasti janottaa päivän aikana. Vessareissut pelottavat edelleen.. Onneksi eräs kanssabloggaaja kertoi, että hänen vessa pelot helpottivat parissa viikossa :D Sitä odotellessa!
On tämä vaan niin uskomatonta! Olen pitkästä aikaa aidosti onnellinen. En edes enään muistanut miltä se tuntuu, kun elämä hymyilee näin suuresti.
Blogi kertoo 30-ppisen naisen haaveesta tulla äidiksi. Projekti osoittautuikin pidemmäksi ja hankalammaksi kuin mitä oli ajateltu. Mitään lääketieteellistä syytä lapsettomuudelle ei olla löydetty. Tervetuloa seuraamaan meidän lapsettomuushoitoja, niiden herättämiä ajatuksia ja tuntemuksia sekä toivottavasti näkemään jokin päivä ne kaksi maagista viivaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Odotus on päättynyt- kiitos
Moikka! Niinkuin olettekin huomanneet, niin hiljaiseloa on ollut ilmassa viime aikoina..ei ole aika eikä rahkeet riittänyt blogin päivittämi...
-
Täällä viikonloppu meni hyvin. Itkettiin mieheni kanssa positiivista testiä ja mietittiin, kuinka onnekkaita me olemme, että loppu peleissä ...
-
Tiistaista asti kohdussani on möllöttänyt mikroskooppisen pieni ihmisen alku. Pupo- termiin olen törmännyt monta kertaa englanninkielisissä ...
-
Tämä kulunut vuorokausi on ollut ihan kauhea. Eilen oli pp 8 kun huomasin pikkuhousun suojassa rusehtavaa lugesteronia, joka oli valunut poi...
Todella hyvin on arvo noussut! Kyllä tämä lapsettomuus vain vie ison palan onnellisuudesta, ihana kuulla että olet saanut sen tunteen takaisin <3
VastaaPoistaKyllä taas helpotti tuo arvo, ainakin hetkeksi. Nyt tuntuu vaan se melki kolme viikkoa tosi pitkältä ajalta odottaa sitä ultraa. Mutta, edetään päivä kerrallaan.
PoistaHuomasin nyt tosissaan, kuinka tämä on syönyt elämänlaatua viimeisen vuoden ajan. Tuntuu, että mieli on täyttynyt ihan uudella energialla elämää kohtaan. Kiitos <3
mullakin oli noin kolme viikkoa sillon plussasta varhaisultraan ja kyllä sitä saikin odotella! tsemppiä odotukseen <3
VastaaPoistaUskon! Tuntuu, että aika ihan matelee tässä näin alussa. En oikeen osaa täysillä nauttia ennen sitä ultraa. No, eiköhän se tästä, kun tämä plussan tuoma pöllistyminen vähän tasaantuu :D
PoistaKiitos <3
Hienoa, että arvo nousee! Ultraa odotellessa, tiedän kuinka pitkältä tuo aika voi tuntua.
VastaaPoistaMulla kans loppui makeanhimo kokonaan jo alkuraskaudessa. Karkkia ei tee yhtään mieli. Sen sijaan lihaa himoitsen, etenkin niitä maukkaita ravintoloiden pihvejä, vaikka just eilen sellaisen söin.
Tuntuu, että edelleen on hirveen pitkä aika siihen ultraan. Lisäksi olen saanut kiusakseni pahoinvoinnin, joka ei yhtään auta töissä käymistä..Mietin tässä just, että kamalan pitkiä viikkoja on tiedossa jos tämä pahoinvointi tästä vielä voimistuu :D
PoistaJoo, karkit lähti kaapin perimpään nurkkaan, ne saa inho olon aikaan pelkällä olemassaolollaan. Voi kunpa minullekkin alkaisi taa pian maistumaan kunnon liha!