perjantai 24. toukokuuta 2019

6+0

En ole viime päivinä saanut aikaiseksi kirjoitella kuulumisia, sillä olotila on ollut kaikkea muuta kuin hehkeä! En tiedä eikö siitä vaan puhuta vai olenko minä jotenkin heikko tämän asian kanssa, mutta raskaus on saanut minussa ihan jäätävän heikkouden aikaan. Viikko ollaan nyt eletty välillä aina ihan lamauttavan kuvotuksen kanssa ja mitään (ei sitten yhtään mitään) tee mieli syödä. Joka ikinen suupala on taisteluvoitto. Oksentamaan en onneksi ole vielä ainakaan joutunut, eikä sille tunnu olevan tarvettakaan. On vain se kuvotus, joka on pahin aamulla. Kun aamusta selviän, tiedän, että selviän päivästä. Välillä nousee kylmähiki otsalle kun mietin, että tätä voi kestää viikoille 12. - 16. Miten naiset selviävät tästä!? 

Aamupäivät töissä ovat yhtä tuskaa. Ajatukset katkoilevat olotilan mukaan. Iltapäivät ovat onnneksi menneet paremmin. Kun kello näyttää sen ja sen verran, ryntään töistä pois, että pääsen nopeasti kotiin omaan sänkyyn nukkumaan loppu illaksi. Viime päivinä olen jollakin ihmeen kaupalla oppinut elämään tämän kanssa ja olen yrittänyt väkisin vääntää tunnin- kahden välein pieniä paloja hedelmää tai jotakin leipää suuhuni. Sillä olen saanut jollakin tasolla pidettyä siedettävän olon. Pahimmat ovat tietysti ne aamut, kun on ollut 10-12 tuntui tyhjällä vatsalla. No, viime yönä heräsinkin syömään keskellä yötä ja helpotuksekseni tänä aamuna olo oli siedettävämpi. Eiköhän tämä tästä ala paremmin rullaamaan, kun löytyy vaan syömis rytmi ja ne ruoat, joita oikeasti saa alas. Mehujäät tuntuvat olevan yksi sellainen asia, jotka itsellä auttavat tähän oloon. 

Muutama päivä sitten pelästyin oikeen kunnolla, kun tuli pientä vuotoa. Pääsin onneksi saman tien verikokeeseen klinikalle, jossa hcg:n todettiin olevan jossakin + 30.000 lukemissa ja veren progesteroni oli myöskin hienoissa lukemissa, joten jätin pelkoni siihen. Vuoto myöskin loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, joten en nyt jaksa siitä sen enempää stressata. Se saattaa olla ihan näiden hormooni tukilääkkeiden tepposia. Ja jos näillä olotiloilla ei raskaana olla, niin sitten on jotakin pielessä ja pahoin! Vuotoa ei onneksi ole ollut sen yhden päivän jälkeen. 

En ole yhtään vielä pystynyt iloitsemaan tästä raskaudesta tämän kuvotuksen vuoksi. Kaikki energia menee päivästä selviämiseen ja väkipakolliseen syömiseen. Ultraakin pitäisi jaksaa odottaa vielä reilu viikko. Aika myöhäinen ajankohta tuntuu olevan varhaisultralle. Sillon mennään jo jossakin 7+3 viikoilla. Ensimmäinen mahdollinen päivä ultralle osuu juuri päivälle, että lapsettomuuslääkärit tekevät leikkauksia (silloin ei pääse ultraan) ja sitten tulee viikonloppu ja vaikka mitä, jonka vuoksi tuo aika venyi noille viikoille. No, yritän vain selvitä tämän ällön oloni kanssa niin pitkälle.

Onko täällä ketään, kuka olisi kärsinyt kauheasta raskauskuvotuksesta? Vinkkejä otetaan vastaan miten te selvisitte?




11 kommenttia:

  1. Mulla ei oo vinkkejä antaa, mutta monia oon kuullut helpottavan että syö esim. baananin ennen kun edes nousee sängystä. En tiedä toimiiko :)
    Ja noista vuodoista niin käsittääkseni hoitoalkuisilla raskauksilla on taipumusta vuodella enemmän kun luomuilla. Ainakin tosi monen kohdalla olen tähän ilmiöön törmännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän joka aamu syödä juuri jotakin pientä ennen ylösnousemista. Se ei itsellä ainakaan hirveästi tunnu auttavan. Se paha olo iskee joka tapauksessa :D No, ei auta itku markkinoilla. Nyt vain sitten kärsitään pahasta olosta ja toivotaan, että se menee nopeasti ohitse! En ole ollut enään yhtään huolissaan siitä pienestä vuodosta. Sitä ei ole onneksi sen koomin tullut :)

      Poista
  2. Ensinnäkin paljon onnea raskaudesta ❤️ olen blogiasi lueskellut, mutta ei ole ikinä tullut kommentoitua :)

    Tuo alkuraskauden pahoinvointi on kyllä aivan järkyttävää! Itse jouduin olemaan pois töistä noin 1,5kk sen vuoksi. Että sairauslomalle mun mielestä vaan jos yhtään tuntuu siltä! Mulla väsymys ja kaikki rasitus pahensi pahoinvointia entisestään ja pahimmassa vaiheessa en olisi kyllä selvinnyt edes työmatkasta. Alkoi itsellä kyllä käymään vähän mielenkin päälle se jatkuva huono-olo ja kun ei pystynyt kun makaamaan kotona. Itsellä mikään ei tuntunut auttavan sinällään sitä vointia, se oli vaan kärsittävä, mutta tietyillä asioilla sai vähän hallittua: lyhyet ruokailuvälit, pienet annokset ja syö just pakolla mitä vaan ettei vatsa olisi tyhjä, yöllä syöminen, heti sängystä noustua ekana jääkaapille kumoamaan jotain vatsaan. Parhaiten meni alas itse tehdyt smoothiet, jogurtit, luonnonjogurtti hedelmäsoseilla, hedelmät ja tuoremehut. Ja just ne mehujäät! Tsemppiä todella kovasti pahoinvoinnin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan kamalasti <3 Olen itsekkin lukenut sinun blogiasi ;)
      On tämä ihan kauheaa ja niin lamauttavaa. Harmittaa, kun ei yhtään energia riitä raskaudesta iloitsemiseen. Olen kuitenkin niin onnellinen, että raskaana ollaan. Minulla keskittyy paha olo tässä vaiheessa vielä aamupäivään ja sen jälkeen olotila paranee, minkä vuoksi olen vielä pärjännyt töissä. Mutta olen kyllä miettinyt, että jos olot tästä vielä huononevat, niin sitten vaan saraslomalle!
      Samoilla linjoilla mennään täällä: smoothier, luonnonjogurtti jäisillä hedelmillä, tuoremehu...
      Kiitos ihanasta viestistäsi. Siitä saa kummasti lisävoimaa kun kuulee, ettei itse ole ainoa joka on kärvistellyt tämän asian kanssa ;)
      Paljon tsemppiä sinun loppuraskauteen <3

      Poista
  3. Huh, tsemppiä pahoinvointiin! Mun mielestä ne muutamat lievätkin aamun etovat olot oli inhottavia, joten voin vaan kuvitella sun olotilan. Toivottavasti helpottaisi pian. Ultran suhteen on toisaalta hyvä, että se on noin myöhään. Odottaminen on kyllä tuskaa, musta 6+3 viikollakin oli ihan liian myöhään, mutta jälkeen ajateltuna ei ollut. Seiskaviikolla ois ollut ehkä jo vähän enemmän ja varmempaa nähtävää ja sitten aika siitä seuraavaan ultraan ei olisi ollut niin kamalan pitkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Meeme! Täällä koitetaan pärjätä ja mietitään, että kyllä se joskus kuukaudne päästä jo alkaa helpottamaan :D Samaa sanottiin minulle tuosta ultrasta: parempi tulla vähän myöhemmin, niin sitten ainakin varmasti näkyy kaikki mitä pitäisikin näkyä. En jaksa pahalta ololtani nyt yhtään edes murehtimaan odotusta ultraan...se tulee sitten jos sinne asti selvitään :D

      Poista
  4. Tänään ekaa kertaa meinasin oksentaa. Muuten ollut jo kuvottavia päiviä. Ja viikot vasta 5+2 (tai+3+4) ja silti... Odotan siis jännityksellä mitä tapahtuu kun viikot tästä kipuaa...

    Tsemppiä <3 Sulla on kyllä upeat hcg arvot! Oispa mullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti myös kysymäni että käytätkö vielä jotain hormonitukea? :)

      Poista
    2. Me mennään sitten viikon eroilla meidän raskauksissa. Ollaan raskauskavereita ;) Tämä kuvotus on ihan kamalaa. Vaikka nyt "mielelläni" siitä kärsin tämän asian vuoksi. Tänään menen akupunktioon kokeilemaan, jos saisin sieltä luonnonmukaista helpostusta...
      Joo, se hcg on noussut mulla tosi hyvin. Se oli mulla jo pp10 tosi korkealla. Se on niin yksilöllistä, kuinka elimistö sitä alkaa tuottamaan. Eikä se haittaa, vaikka se hitaammin nousee! Ja niinhän sanotaan, että tyttö nostattaa nopeammin ja enemmän kuin poika ;)
      Joo, täällä on vielä PAS kierron hormoonitukilääkitys menossa: estrogeeniä tabletteina aamuin- illoin ja lugesteronia eli keltarauhashormonia 3x päivä. Niitä jatketaan aina jonnekkin viikoille 10. Ultrassa saan ohjeet miten alan vähentämään lääkkeiden käyttöä.
      Kiitos, samoin sinne paljon tsemppiä kuvotuksen keskelle <3

      Poista
  5. Kiva kun löysin sun blogin :) Täällä tullaan viikon verran jälkijunassa mutta lähtökohdat on kutakuinkin samat. Mulla ei ole ollut (onneksi) vielä pahoinvointia mutta sitä odotellessa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiva kun löysit tiesi blogiini. Ja suuren suuret onnittelut raskaudesta. Aivan ihanaa! Nauti olostasi niin kauan kun se pahoinvointi pysyy poissa. Ja mistä sitä tietää, vaikka olisit niin onnekas, että et joutuisi siitä kärsimäänkään ;) Tulehan aina kertoilemaan kuulumisia, miten raskautesi etenee!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Odotus on päättynyt- kiitos

Moikka! Niinkuin olettekin huomanneet, niin hiljaiseloa on ollut ilmassa viime aikoina..ei ole aika eikä rahkeet riittänyt blogin päivittämi...