Puolivälissä mennään. Tänään on pp 6 siirron jälkeen. Tämä on ihan kauheaa. Olen nyt kuuden päivän aikana muuttanut mieltäni about 15 kertaa onnistumisen ja negatiivisen lopputuloksen välillä. Eli mieli vaihtelee keskimäärin 2,5 kertaa päivän aikana...mietin, että miten voisin olla niin onnekas, että ekalla kerralla jo onnistuisi? Eihän meillä ole onnistunut mikään ensimmäisellä kerralla tämän asian tiimoilta...
Tuntemuksia tulee ja menee hyvin vaihdellen. Yhtenä päivänä ei tunnu missään mitään, kun taas toisena päivänä on tuntemuksia alavatsalla ja rinnoissa. Tuntemukset laitan tässä vaiheessa kuitenkin vielä lugesteronien piikkiin. Toisaalta, miksi niitä tuntemuksia ei ollut sillon ennen siirtoa sen 5 päivän lugesteron käytön aikana? Vai enkö vain kiinnittänyt niihin silloin huomiota? Omasta mielestä ne tuntemukset ovat alkaneet vasta siirron jälkeen. Mieli tekee varmasti tepposiaan. Tuntuu, että panokset ovat nyt paljon korkeammalla ja negatiivinen tulos pelottaa. Vitsi, että olen myöskin kateellinen niille naisille, jotka jollakin ihmeen kaupalla vain "tietävät", että nyt onnistui tai epäonnistui. Miten sen voi muka tietää tai tuntea?? Sisäinen ääni ei sano itsellä mitään..
Tässä vähän listaa tähän mennessä olleista tuntemuksista ja "oireista":
PP 0 (siirto): häkeltynyt olo sisälläni majailevasta alkiosta. Ei tuntemuksia.
PP 1: pari kertaa päivän aikana tuli ihan tosi lieviä menkkamaisia tuntemuksia alavatsalle. Katosivat myöskin nopeasti.
PP 2: ei oikeen mitään mainittavaa.
PP 3: jonkin aikaa ovulaatiomaista kipua alavatsalla toisella puolella. Nukkumaan mennessä tuntui jännää nipistystä kohdun seudulla: ihan kuin joku olisi raaputtanut tai kaivertanut ihoani hellästi jossakin vatsan uumenissa. Rinnat ovat myöskin alkaneet aristamaan.
PP 4: ei oikeen mitää mainittavaa. Rinnat aristavat, varsinkin yöllä ja aamulla. Päivällä vähemmän.
PP 5: kerran tuntui ihan lievää menkkoja edeltävää jomotusta alavatsalla. Pelästyin jo kerran, että menkat alkoi, mutta ei ollut valunut muuta kuin lugesteronia ulos.. Illalla tuntui sohvalta noustessa siltä, kuin vatsalihakseni olisi jotenkin jumissa. Meni yön aikana ohi. Rinnat aristavat.
PP 6: ihmeellinen kohtaus keskellä yötä: heräsin sellaisessa alkavassa kylmän hiessä hirveään vatsan vääntöön. Ihan kuin vatsataudissa ollessa. Sain uudestaan unen päästä kiinni ja vatsan vääntö loppui. Näin aamuyön sellaisia lääke-kuume-höyry unia. Heräsin aamulla ihan pöllöisenä ja vähän kylmissäni. Rinnat ei tuntuneet aroilta aamulla= hermoromahdus ja varma tunne negatiivisesta testistä. Rinnat ovat tässä aamupäivän aikana taas tuntuneet enemmän aroilta.
Pelästyin myöskin hikoilua yöllä, sillä se on minulla aina merkki keltarauhastasojen laskusta je menkkojen alkamisesta. Järkeilin kuitenkin unen pöpperössä, että ei ne keltrauhastasot voi laskea yhtäkkiä lugesteronien takia. Hormoonit pitäisi olla vielä hyvällä tasolla lääkkeiden ansiosta.
Jos en tarkkailisi kehoani kuin kuuta nousevaa, niin en varmasti pitäisi näitä tuntemuksia minään. Yleisesti voisin sanoa oloni olevan todella oireeton. Nämä ovat kaikki ihan sellaisia yksittäisiä tuntemuksia, ei todellakaan mitään pitkäkestoisia. Näiden perusteella ei voi sanoa mitään.
Kunpa osaisin vain olla kyttäilemättä näitä tuntemuksia ja voisin nauttia näistä piinapäivistä, sillä pian ne ovat taas jo ohi ja saatan löytää itseni taas kerran takaisin lähtöruudusta. En tiedä kuinka kestän jos tämä kierto epäonnistuu. Miten jaksan taas kerran kerätä itseni ja aloittaa toivomisen uudestaan?
Piinapäivät saavat kyllä mielen ihan hulluksi ja varmaan nyt on vielä poikkeuksellisen piinaavaa. Hyvä kuitenkin muistaa, että tässä vaiheessa oireet tai oireettomuus ei tarkoita epäonnistumista, vaan sitä toivoa on. Paljon tsemppiä ja voimia piinailuihin. Mulla on edelleen niin hyvä kutina tästä <3
VastaaPoistaHulluksihan tässä tulee. Ja yritin niin parhaani mukaan olla hulluilematta. Ei ylläri ylläri onnistunut :D
PoistaTäytyisi nyt yrittää taas rauhoittua pariksi päiväksi tämän kyttäilyn kanssa. Tuntuu, etten saa töissäkään mitään tehtyä.
Kiitos <3 Toivon niin kovasti että sinun kutina on oikeassa. Itsellä se kutina vaihtelee koko ajan.
Onko jo puoliväli! Aika menee nopeasti tällä puolen ruutua, mutta voin vain kuvitella sitä odottamisen tuskaa siellä. Mulla tuli kans ihan alkuraskaudessa tosi outo yöhikoilukohtaus, mulla oli yöpaita jopa aivan märkä silloin. Olin silloin varma, ettei tiedä hyvää, mutta mistä lie sekin sit johtui. Ja ensimmäinen selkeä raskausoire oli juurikin todella arat rinnat, mutta mulla ne yleensä kipeytyy ennen menkkojakin, eli en osannut heti tietenkään yhdistää siihen. :)
VastaaPoistaEi tartte onneksi kun 12 päivää piinailla siirron jälkeen, nopeastihan se menee. Vaikka välillä tuntuukin, että aika matelee. Sitten toisaalta taas toivon, että aika pysähtyisi ja voisin olla vaan loppuelämäni haave-raskaana :D
PoistaMusta tuntuu, että ne vatsan väännöt aiheutti mulle sellasen tuskan hiki puuskan yöllä. Outoa, mutta täytyy sinun kommentin jälkeen pitää tätäkin nyt vaan positiivisena!
Rinnat kipeytyy mullakin aina myös normikierroissa, että siitä en päättele mitään. Tästä lääkkeellisestä kierrosta ei ole vielä kokemusta, niin vaikea sanoa mikä liittyy lääkkeisiin ja mikä johonkin muuhun :)
Tuttua tuo, että fiilikset vaihtelevat täydellisestä onnistumisesta täydelliseen pettymykseen useamman kerran saman päivän aikana. Olen tosi kateellinen, että olet saanut rintojen aristuksen :D Se on ehdottomasti hyvä merkki! Täällä ei nimittäin arista mitenkään ja joka aamu herään neuroottisesti niitä (turhaan) tunnustellen, että olisiko mitään merkkiä niiden kipeytymisestä. Toki tuota voi tulla myös lääkkeiden sivuoireena, mutta on silti paljon toiveikkaampaa, että oireita on kuin että ei olisi yhtään mitään.
VastaaPoistaHaha, itse on aina kanssa kateellinen muiden oireille ja mietin, että kyllä hänkin on varmasti raskaana noilla oireilla..mutta tämä rintojen aristus on niin tuttua ihan normikierrosta ennen menkkoja, että ei se hirveästi saa toiveita nousemaan. Varmasti on vain lugesteronin yksi ihanista sivuvaikutuksista :)
PoistaVitsi kun olisi jotakin vertailupohjaa sille, että miltä se alkava raskaus pitäisi tuntua..mutta kun ei yhtään tiedä. Ja samalla pähkäilen, että tuleeko näiden lääkkeiden läpi tutut menkkoja edeltävät pms-oireet, vaikka periaatteessa se vuoto ei voi alkaa lääkkeiden takia..Oliko sinulla negakierrossa minkäänlaisia menkkatuntemuksia loppuajasta, mistä pystyi päättelemään ettei tärppiä tullut? Vai tuliko oireet vasta lääkkeiden loputtua?
Olen siitä ehkä huono vastaamaan tähän, sillä minulla on tosi vähän mitään pms-oireita muutenkaan oli sitten kyse lääkkeellisestä tai luomukierrosta. Sen voin sanoa, että ennen kuin lopetin progynovat ja luget, ei ollut minkäänlaisia oireiluja, jotka olisivat vihjanneet kuukautisista. Ymmärtääkseni niitä ei voi ollakaan munasarjojen lepotilan takia, mutta en ole tästä ihan tyystin varma.
Poista