8+5

9. raskausviikkoa mennään kovaa vauhtia. Ajattelin käyttää tilaisuutta hyväksi ja kirjoitella kuulumisia, sillä minulla oli/on niin moneen päivään siedettävä olo tänään herätessä! Viime viikonlopun pahoinvointi ja ällö olo oli tähän mennessä jäätävintä ja sunnuntaina ja eilen meinasi jo usko loppua olotilan kanssa. Makasin koko viikonlopun sängyssä ja yritin nukkua, ettei tarvitsisi edes hetkeen tuntea sitä ällötystä. Mietin pienessä mielessäni, kuinka lupaan olla parempi ihminen, jos vain selviän tästä ja tunnen oloni jonakin päivänä vielä normaaliksi. Epätoivoisen ajattelua...En ole saanut viikkoihin syötyä kunnon lämmintä ruokaa, joka alkaa näkymään energiatasoissa. Tänään heräsin kuitenkin paremman oloisena ja jopa aamun tuntien kuluessa kuvotus on pysynyt siedettävänä, jopa minimaalisena. Raskaus appit ja kirjat sanovat, että raskauspahoinvointi olisi pahimmillaan 9. ja 10. raskausviikoilla, joten eiköhän tässä nyt juuri niitä pahimpia päiviä eletä. Monilla naisilla olo alkaa helpottamaan juuri 9. ja 10. raskausviikon jälkeen pikkuhiljaa kohti viikkoa 12. Yritän uskotella itselleni, että myös minulla tulee näin käymään :D Tänään illalla menen taas akupunktioon, joka viime kerralla muuten auttoi kuin auttoikin pahaa oloa kokonaiseksi 2-3:ksi päiväksi! Ilolla otan sen samaisen helpotuksen tänään käynnin jälkeen. Voin kovasti suositella akupunktioo, jos täältä löytyy muita pahasta olosta kärsiviä.

Enään reilu viikko seuraavaan 10. viikon ultraan. En ole kyllä ehtinyt ollenkaan murehtimaan siitä, että jokin olisi pielessä tämän huonovointisuuden takia. Huono olo antaa luottoa siihen, että pienokainen siellä kovaa vauhtia kasvaisi. Viime viikolla sain myöskin ohjeet PAS-siirron tukilääkityksen lopettamiseen. Progynova- estrogeeni lääkkeen sain lopettaa silloin saman tien ja lugesteronia alettiin vähentämään asteittain. Jätän nyt joka viikko yhden lugen pois, elikkä 2-3 viikon päästä olisi sitten kaikki lääkkeet lopetettu. Ihan jees, kun ei tarvitse enään miettiä sitä lugesteronin laittoa!

Meille on myöskin varattu 12- viikon nt-ultra heinäkuun 8. päivä. Mielessäni unelmoin, että silloin voisin tuntea oloni jo normaalimmaksi ja voisi oikeasti iloita tästä raskaudesta! Meille selvisi myöskin, että täällä meillä päin tehdään nykyään kaikille raskaana oleville sellainen vauvan DNA- analyysi äidin verestä, josta sitten jo silloin selviää varmuudella vauvan sukupuoli! Ennen se tutkimus tehtiin vain niissä tapauksissa, joissa se niska- turvotus oli vähän riskin rajamailla, mutta nykyään se tutkimus kustannetaan sosiaaliturvan kautta kokonaan kaikille raskaana oleville. Sen tutkimuksen hinta on jotakin 400- 500 euroa. Täällä ei siis tehdä mitään down-syndrooman riskiarviota, vaan siitä veri DNA- testistä selviää 100% varmuudella onko lapsella downin- tai jokin muu syndrooma. Se on minusta ihan hyvä asia, että se testi tehdään nykyään automaattisesti ja, että siitä itse ei tarvitse mitään maksaa. Ja eipä tarvitse sitten sukupuoltakaan enään kauaa jännittää :D
Kuulin viikonloppuna myöskin mieheni veljen vaimolta "Ramzi theory"- nimisestä metodista, jonka avulla sukupuolta voi arvata jo ensimmäisestä 6-7. viikon ultrakuvasta. Teorian mukaan istukan paikka vasemmalla tai oikealla puolella kertoo vauvan sukupuolen jo tässä vaiheessa. Ainoa asiaa mutkittava juttu on se, että koskaan ei voi varmuudella tietää, onko ultrakuva peilattu vai ei. Sitä pitäisi aina kysyä ultraajalta. Eihän me tietysti tajuttu sillon viime viikolla mitää kysyä. Mutta mieheni veljen vaimo käänteli ja väänteli meidän ultra kuvaa ja tuli siihen tulokseen, että Ramzin teorian mukaan meille tulisi tyttö :D Tiedä häntä!