10. raskausviikko- pikkuhiljaa kohti parempaa?

10. raskausviikkoa mennään puolivälissä. Alkio-aika on nyt taakse jäänyttä elämää ja puhutaankin sikiöstä. Ei enään kovin kauaa siihen, kun ns. riskiviikot ovat takanapäin. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, ihan vaan senkin takia, että kaikki lupaavat tämän etovan ja ällöttävan olon ja ruokahaluttomuuden olevan historiaan siihen mennessä.

Viime viikon loppu puolella tuntui, kuin pitkän tunnelin päässä olisi näkynyt pieni valon pilkahdus, sillä oloni oli muutaman päivän ajan paljon parempi ja energisempi. Plus sain syötyä lämmintä ruokaa ensimmäisen kerran moneen viikkoon! Lauantaina oloni oli jopa 90% päivästä suht hyvä. Ehdin jo hetken tanssimaan mielessäni voiton tanssia, kunnes sunnuntaina taas aamulla herätessä kuvotus oli vallannut kehoni. Koko eilinen päivä meni sohvalla maatessa ja henkisesti taistellen jääkaapin kanssa siitä, että mitä sitä tällä kertaa pakottaisi itseään nielemään kurkusta alas. No, mutta hyvä asia on se, että se kuvotus ei ollut enään pahimmasta päästä. Tänään huono olo oli aamusta, mutta nyt päivän kuluessa olo on taas kohentunut ja sain suht hyvin syötyä lounasta. Eli vahva usko on nyt siitä, että vain parempaan suuntaan ollaan menossa ja että pahin olisi nyt ohitse. Varmasti tämä vellominen vielä ajoittain jatkuu ja tulee huonoja päiviä. Mutta täytyy olla kiitollinen siitä, että joka päivä ei enään ole niin sairas olo. Mieheni on sanonut, että olen saanut viime päivinä vähän väriä kasvoille ja etten näytä enään niin kuolleen kalpealta ja sairaalta :D Ehkä tämäkin on positiivista!

Muita oireita huonon olon lisäksi on aivan järisyttävän kipeät rinnat. Ne eivät ole mitenkään hirveästi kasvaneet kokoa. On ne ehkä hieman turvonneet normaalista. Mutta kipeät ovat! Aamuisin tuntuu, että rinnat räjähtävät käsiin! Mahalla nukkumista ei voi edes harkita, kun kipu on niin kova. Kestääkö rintojen aristus koko raskauden vai onko siihen odotettavissa loppua jossain vaiheessa?
Muita mainittavia oireita on häntäluun outo kipeytyminen istuessa. Tai ei nyt ehkä ihan kipeydestä voi puhua, mutta töissä istuessa häntäluuhun alkaa kohdistua sellainen outo paineen tunne. Sattuuko kenelläkään olemaan kokemusta? Sen lisäksi pohkeeni kramppailevat ihan tosi paljon ja pienestä. Ihan tavallinen kävely saa pohkeiden kevyen kramppailun aikaan. Virtsaamisreissut (varsinkin öisin) ovat selkeästi lisääntyneet. Saan käydä öisin vähintään 2-3 kertaa pissalla...

Niinkuin olen täällä aikaisemminkin maininnut, olen aina harrastanut paljon liikuntaa: käynyt juoksemassa ja salilla. Normaali viikkooni urheilu kuuluu yleensä 4-5 kertaa. Nyt en ole tehnyt oikeestaan mitään alkion siirrosta lähtien. Siitä alkaa olemaan pian jo 2kk aikaa...Kuntoni on varmasti romahtanut kovasti taaksepäin ja tunnen, kuinka lihakseni surkastuvat jaloissa ja käsissä. En vain ole edes pystynyt miettimään urheilua pahan olon vuoksi. Alkuraskaus on saanut lyhistettyä minusta mehut ihan totaalisesti pois. En olisi ikäpäivänä voinut kuvitella, kuinka raskasta raskaana oleminen voi olla! Tuntuu, kuin olisin nyt yli kuukauden ollut sairaana. Mutta tarkoitus olisi kovasti lähteä taas urheilemaan heti, kun tämä olo vain helpottaa ja ruoka alkaa maistumaan paremmin. Täytyy aloittaa ihan kävelyllä ja käydä vaikka pyöräilemässä tai uimassa. Salille täytyy etsiä jokin kiva ohjelma, joka sopii raskaana oleville. Odotan ihan tosi paljon kesälomaa, se tulee niin tarpeeseen! Enään kolme viikkoa toimistolla ja sitten päästään nauttimaan hetkeksi suomen ihanasta ja maailman parhaasta kesästä mökkeillen ja sukulaisia ja perhettä nähden. Ja päästään toivottavasti vihdoin kertomaan ilouutiset myöskin minun perheelleni Suomessa!

Perjanataina meillä on ultra lapsettomuusklinikalla. Päästään kurkkaamaan väliaikatietoja miten meidän pikkuinen siellä jakselee. Kunpa perjantai tulisi jo nopeasti..
Ja voi kunpa tämä paha olo loppuisi pian kokonaan!