Ultrakuulumiset ja tylsin juhannus ikinä!

Juhannusaattona minulla oli lapsettomuusklinikalla aika vielä toiseen alkuraskauden ultraan. Jotenkin minulla oli todella luottavainen olo siihen, että kaikki olisi hyvin. Ei näiden olojen vuoksi oikeen muuta voisi edes odottaa... Kaikki olikin oikeen mainiosti: sydän pumppasi vahvasti ja alkio/sikiö (kumpi se nyt on viikolla 10+...) vastasi CRL- mitaltaan juuri oikeita päiviä. Mittaa oli nyt 3,1cm kahden viikon takaisen 1,5 cm sijasta. Oli todella hauska huomata, kuinka paljon pieni oli kasvanut kahden viikon aikana. Nyt ultrasta erottui jo pienen pienet jalat ja kädet, jotka olivat kippurassa vatsan päällä. Hän muistutti jo paljon enemmän ihmistä, kuin katkarapua. Lääkärikäynti oli todella nopea, mitään muuta ei tällä kertaa tehty, kun tarkistettiin vain ultralla, että kaikki oli hyvin. Tähän päättyi myöskin tässä vaiheessa meidän tie lapsettomuusklinikalla ja seuraava kahden viikon päässä häämöttävä nt-ultra onkin sitten ihan "normi" raskaana olevien parissa. Tuli jotenkin vähän haikea olo klinikalta lähdettäessä. Kiitimme lääkäriämme sydämen pohjasta hänen panoksestaan ja avusta ja meitä pyydettiin pitämään klinikka ajantasalla vauvan syntymän jälkeen..Nyt menen raskauden seurantaan takaisin vakio gynelleni, jossa olen viime vuodet hoitanut kaikki normaali tarkastukset, papa- kokeet ja muut jutut. Muistaakohan hän minua edes enään :D

Täällä keski-euroopassahan ei juhannusta vietetä ja miehelleni sattui vielä yksi työmeno perjantaille, niin makasin aaton kotona sohvalla vilkuillen suomen porukan instagram- tarinoita heidän juhannus juhlimisistaan ja haikailin suomen ihanien, valoisten kesäöiden perään. Vaikka enhän minä tänä vuonna olisi edes saanut valvottua keskiyöhon saakka :D No, mutta lauantaina päätin, että lähden hinnalla millä hyvänsä kotoa vähän pois ja mentiinkin mieheni kanssa käymään kaverilla kylässä. Olin varmaan ensimmäistä kertaa kuukauteen poissa kotoa. Teki mielenterveydelle kyllä kieltämättä ihan hyvää.
Pahoinvointi on alkanut selkeästi helpottamaan. En ole enään vuodepotilaana. Olen saanut jo syötyäkin vähän enemmän. Kuvotus kohtauksia kyllä tulee vielä, mutta se ei ole ollenkaan enään niin jatkuvaa..Olisiko pahin vihdoinkin ohitse!? Vieläkään en mitenkään hypi ilosta, kun ruokaa pitäisi saada alas, mutta ruoka ei saa enään oksennusrefleksiä aikaan. Eiköhän tässä nyt oikeaan suuntaan olla menossa.

Eilen sain jo jopa päähäni, että lähtisin pienelle kävelylenkille. Niinpä laitoin lenkkarit jalkaan ja menin kävelemään pienen 4-5 km lenkin. Hikosin kuin konsanaan ja tänään on lihakset jumissa, mutta hyvää se teki! Ai että kuinka olen kaivannut urheilua ja hikoilua. Voisi yrittää nyt tällä viikolla vaikka mennä kuntosalille pyörailemään ja venyttelemään. Tällä on tällä viikolla luvassa 37- asteen helteet, niin ei viitsi hirveästi mennä ulkoilemaan..
Oloni oli viikonloppuna jopa niin hyvä, että aloin etsimään pinterestistä vähän inspistä vauvan huoneen sisustuksen osalta. En nyt ole vielä todellakaan aloittamassa mitään hankintoja, mutta koska tuleva vauvan huone tullaan tulevina viikkoina maalaamaan, niin pitäisi alkaa vähän miettimään, että haluanko esim laittaa jollekkin seinälle jonkin kivan kuvio tapetin..ettei tarvitse turhaan maalata sitten sitä seinää. Huoneesta tulee joka tapauksessa värimaailmaltaan todella neutraali, joka sopii sekä tytölle, että pojalle. Ja johan me parin viikon päästä saadaan nipt- testin avulla selville, että kumpi meille tulee!