Pienen pieni sykkivä sydän

Ihan ensi alkuun pyydän anteeksi hiljaiseloani. Ällö oloni on tehnyt elämisen todella raskaaksi viime viikkoina. Siihen päälle on tullut jäätävä palelu iltaisin ja tuntuu siltä, kuin flunssa olisi iskemässä joka ilta. Aamulla olo on taas normaali, kunnes kuvotus alkaa tunnin sisään heräämisestä. Energia ei ole riittänyt kuulumisten päivittämiseen.

Tänään kuitenkin koitti niin kauan ja hartaasti odotettu varhaisultra lapsettomuusklinikalla. Kyllä meni hitaasti kolme viikkoa raskaustestistä tähän päivään! Viimeiset päivät pyörittelin kaikkia mahdollisia kauhu skenaarioita mielessäni keskeytyneestä keskenmenosta ja mietin, että se yksi päivä vuotoa pari viikkoa sitten varmasti tarkoitti jotakin huonoa... Toisaalta taas minussa on vallinnut sellainen sisäinen rauhan tunne siitä, että kaikki olisi hyvin. Pääsimme onneksi nopeasti lääkärin luokse, jossa meitä onniteltiin ja kyseltiin vointia. Kerroin pahasta olostani ja ruokahaluttomuudestani ja lääkäri otti vaivat ihan tosissaan ja yritti antaa vähän vinkkiä millä voisi lieventää oloa. Pahoinvointi lääkettä hän ei antanut, koska pahaan oloon ei liity oksentamista. Sanoi kyllä, että jos alkaa oksettamaan, niin saan heti pahoinvointi lääkkeet.

Sitten alettiin ultraamaan ja heti maallikonkin silmään näkyi, kuinka kohtu oli kasvanut ja siellä oli elämää. Lääkäri näytti ruudulta pienen väpättävän pallukan, joka oli sydän. Äänet laitettiin päälle ja sieltä kuului niin kaunis ja vahva sydämen syke. Se oli jotenkin niin ihmeellinen tunne, kun omasta kohdusta tulee sellainen ääni. Ja mieskin pääsi näkemään ja kuulemaan sydämen sykkeet, joka sai raskauden hänelle paljon konkreettisemmaksi. Ai että sitä onnen tunnetta! Alkio oli näöltään vielä enemmän toukan tai katkaravun oloinen, mutta lääkäri näytti ruudulta pään, vartalon ja kovaa vauhtia kasvavat jalat ja kädet. Mittaa oli 1, 5 cm, joten koko vastasi juuri oikeita viikkoja 7+5 tänään. Kyllä tippui iso kivi harteilta! Voin alkaa jo vähän luottamaan siihen, että jotakin siellä sisällä oikeasti kasvaa. Sain myöskin raskaus- kirjasen, jonne merkittiin kaikki veriseulojen tulokset, jotka otettiin pari viikkoa sitten. Sinne merkattiin myöskin tietoja tehdystä ultrasta ja laskettu aika, joka on nyt ultran perusteella 17.1.2020 <3.

Hui, kuinka vieläkin menee kylmät väreet. Kyllä helpotti, ettei tästä ällötyksestä ainakaan turhaan olla kärsitty! Olen todella onnellinen. Seuraava ultra on sitten 12- viikon ultra kuukauden päästä, mutta tähän väliin varattiin vielä yksi "hermoja lievittävä" tarkistus ultra lapsettomuusklinikalle kahden viikon päähän. Lääkäri ehdottaa tätä nykyään automaattisesti, koska se kuukauden odotus tuntuu taas niin hirveän pitkältä. Ihan tosi kiva, että kahden viikon päästä saadaan uudestaan nähdä meidän pieni ihmeemme.
Päätimme myöskin mieheni kanssa kertoa uutiset vanhemmillemme nyt jo tämän ultran jälkeen. Eli varmaan nyt viikonloppuna kerrotaan tuleville isovanhemmille. Riskiviikkoja tietysti vielä eletään, mutta jos jotakin pieleen menee, niin sitten siitäkin halutaan avoimesti kertoa läheisille ystäville ja perheelle. Me kerroimme uutisesta jo viime viikonloppuna meidän parhaille ystäville, koska koko jengi oli kerrankin kasassa. Mieheni aloitti kertomaan meidän koko yrityshistoriasta, tutkimuksista, tiestä lapsettomuusklinikalla, pieleen menneistä inseminaatioista ja nyt tästä keväällä tehdystä ivf- hoidosta, kunnes lopuksi hän paljasti, että nyt näyttää vihdoin siltä, että tammikuussa meistä tulee kolme. Kaveriporukkamme ei tiennyt mitään meidän yrityksestä, saatikaan sitten lapsettomuushoidoista. Vitsi, että oli kiva nähdä porukan ilmeet tämän mieheni tarinan aikana ja kuinka kaikki alkoi lopuksi huutamaan ja hyppimään ja halaamaan meitä raskauden johdosta. He ymmärsivät oikeen hyvin, miksi olimme haluneet pitää asian heiltä salassa. Oli kyllä ihana iltapäivä kavereiden kanssa!