32+0: mietteitä imetyksestä

Tänään käynnistyy 33. raskausviikko. Kohta on jo joulukuu ja se olisi minun viimeinen kokonainen raskauskuukausi, jos kaikki menee edes jonkin verran suunnitelmien mukaan. Marraskuu on vierähtänyt ihan hujauksessa ja töissä on ollut kovasti kiirettä. Minua alkaa pikkuhiljaa mietityttämään, että saanko kaikki hommat tehtyä ennen kuin jään kotiin joulukuun lopussa. Viikkoja ei ole montaakaan jäljellä ja tehtävää olisi vielä vaikka kuinka.

Tällä viikolla meillä oli toinen valmennusilta sairaalassa, jossa aiheena oli vauvan ruokailu: imetys ja korvikemaidon antaminen. Täällä on ehkä jonkin verran toisenlainen ajatusmaailma imetykseen liittyen kuin Suomessa. Jotenkin täällä ollaan "lempeämpiä" sen suhteen, eikä korvikemaitoa antavia pidetä mitenkään huonompina äiteinä, kuin imettäviä. Luin vain sivusilmällä lööpeistä, että Rita Niemi-Manninen oli lopettanut yhteistyön imetysvaikuttajana juurikin häneen kohdistuneen arvostelun vuoksi. Jotenkin ihan hävytöntä tuollainen muiden julkinen arvosteleminen. Vaikka eihän tällaisen yhden lööpeissä olleen tapauksen valossa pitäisi alkaa yleistämään. Juttelin asiasta Suomessa kälyjeni kanssa ja he puhuivat, että kyllä Suomessa aletaan tosi helposti arvostelemaan, jos antaa korviketta tai jos imetys ei onnistu. Siitä saattaa kuulemma saada usealta taholta vähän sellaisen luuserin leiman. Luulen, että suvaitsevaisempi asenne täällä johtuu hyvin pitkälti ihan siitä, että naiset menevät niin hirveän aikaisin töihin synnytyksen jälkeen, joka asettaa omat rajoitteensa imetykselle.

Valmennuksessa käytiin molemmat ruokintatavat läpi: niiden hyödyt ja haitat ja meille painotettiin ihan hirveästi sitä, että kumpikaan tyyli ei tee meistä huonompaa tai parempaa äitiä. Oma jaksaminen tulisi laittaa etusijalle ja edetä sen mukaan. Meidän ryhmässä kaikki 5 naista oli päättänyt alkaa imettämään, jos se vain suinkin alkaa rullaamaan. Käytettin siis jonkin verran enemmän aikaa imetyksen teoriaan, kuin pulloruokailun opettelemiseen. Tieto oli minulle suurimmaksi osaksi uutta ja todella hyödyllistä. En ole vielä ehtinyt lukemaan tai etsimään sen suuremmin tietoa imetykseen liittyen. Valmennuksesta sai todella hyvän perustietämyksen asiaan liittyen. Kaikki saivat vauva-nuken syliinsä ja meille opastettiin erilaisia asentoja, missä imetys yleensä onnistuu parhaiten. Kätilö tarkisti vähän väliä, että saatiin hartiat rentoutettua eri asennoissa ja että vauvan (nuken) vartalo oli aina visusti äidin rintakehään päin suunnattuna. Meille opetettiin vakuumin tai tyhjiön luomista oman rinnan ja vauvan suun avulla. Tästä vakuumistakaan en tiennyt mitään. Luulin aina, että vauva vaan tarttuu suullaan nänniin ja alkaa imemään...:D Paljon puhuttiin myöskin maidon nousemisesta ja kuinka yksilöllistä se on, milloin maito alkaa nousemaan synnytyksen jälkeen. Puhuttiin myöskin ruokavaliosta ja alkoholin käytöstä imetyksen aikana.

Sain valmennuksesta todella paljon itseluottamusta imetyksen aloittamiseen. Tuli ihan sellainen olo, että kyllä se onnistuu ja alkaa sujumaan. Eihän sitä tietysti etukäteen voi tietää, kun se riippuu niin siitä maidon nousemisesta, tuotosta ja myös vauvasta itsestään. Intoa ja luottamusta riittää ainakin tässä vaiheessa! Se, että se varmasti fyysisesti tulee olemaan hirveän raskasta on itsestään selvää, mutta sekään ei ollenkaan mietitytä tai pelota. Nyt täytyy vielä itse lukea jokin kirja imetykseen liittyen niin saa vähän vielä syvempää ja yksityiskohtaisempaa tietoa aiheeseen liittyen, kuin kurssilta. Jos jollakin on vinkata jotakin hyvää kirjaa tai artikkelia imetykseen liittyen, niin shoot me!?

Vielä sen verran ajatuksista liittyen imetykseen, että minä en ota siitä ollenkaan stressiä ja olen hyvinkin positiivisella asenteella koko asian suhteen: joko se onnistuu tai se ei onnistu. Jos se ei lähde rullatakseen, niin sitten vaan annetaan korvikemaitoa. En jotenkin ole ollenkaan sen tyyppinen, että alkaisin syyttämään itseäni ja kokisin itseni jotenkin huonommaksi äidiksi tai naiseksi. Olen niin kiitollinen siitä, että ylipäätään pääsen kokemaan koko äitiyden, niin en aio alkaa ruoskimaan itseäni jos imetys ei ota onnistuakseen. Saattaahan se sitten harmittaa sillä hetkellä, mutta pääsen siitä varmasti nopeasti ylitse. Ja lähdetään nyt kuitenkin siitä, että imetys onnistuu ja sillä mennään ainakin siihen saakka, kunnes vauva menee päivähoitoon toukokuussa.

Loppuun vielä kuva raskausvatsasta viikon 33. alussa. Paljon ihmiset päivittelevät vatsani pientä kokoa, mutta kyllä se itselle alkaa tuntumaan jo ihan kunnon pallolta:D  Kenkien laittaminen on alkanut vaikeutumaan ja kumartelu on alkanut tuntumaan epämukavalta. Mitään sen suurempia kipuja tai kolotuksia ei ole. Töissä koko päivän istuttua huomaan, että hartiat ja yläselkä väsyy, koska vatsan takia en pääse enään tarpeeksi lähelle pöytää ja näppäimistöä. Olenkin alkanut päivisin tekemään pienen kävelylenkin, että saa vähän liikettä kehoon. Virtsarakon seudulla on myöskin alkanut tuntumaan kaikenlaisia viiltelyjä ja painon tunnetta. Luulen, että vauvan pää siellä painaa rakkoa. Rintojen alapuolella on taas alkanut tuntumaan välillä vähän kivuliaitakin potkuja, varsinkin jos olen itse istuma-asennossa. Välillä hätkähdän oikeen kunnolla, kun tulee voimakas isku kylkiin tai ihan jopa tohon rintojen alapuolelle :D Tänään sain influenssarokotteen, eli päädyin monien suositusten jälkeen nyt sitten ottamaan sen.

rv 32+0