Ihana kamala ensimmäinen raskauskolmannes

12. raskausviikko ja sitä myötä viimeinen viikko menossa ensimmäisestä raskaus kolmanneksesta! Voin ylpeänä todeta, että olen selvinnyt hengissä raskauspahoinvoinnista! Pahoinvointi on loppunut melkein kokonaan 11. raskausviikon aikana. Tunnen olevani taas elossa! Ihan sellaisia todella lyhyitä, todella hetkellisiä öklötyksiä on pari kertaa ollut, mutta se on liittynyt enemmänkin ruokailuun. Väsymystä ja aikaansaamattomuutta on vielä jonkin verran, mutta se ei ole mitään siihen pahoinvointiin verrattuna. Ruoka on alkanut maistumaan paljon paremmin. Viikonloppuna grillailtiin ja sain syötyä vatsani oikeen kunnolla täyteen ja ruoka vielä maistui. Itsensä täyteen saaminen ei kuitenkaan ole vaikeaa, sillä mahalaukkuni on kutistunut olemattomiin viimeisen 6 viikon aikana. No, kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa taas kasvamaan! Olen saanut myöskin haluni makeaan takaisin, ja olen jo unelmoinut vähän karkista ja muista herkuista. Viikonloppuna söin kahvilassa palan porkkanapiirakkaa ja se maistui jo todella hyvältä. Kuinka voikaan ihminen olla kiitollinen ja iloinen siitä, kun ruoka alkaa taas maistumaan. Kahvi ällöttää edelleen. Luulen, että kahvia en tule juomaan pisaraakaan tämän raskauden aikana.

Ajattelin koota vähän tuntemuksia tästä raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta ylös itselleni muistiin, että voi sitten tulla muistelemaan täältä millaista tuskaa ne ensimmäiset viikot olivat :D

viikot 1-2: hormoonien tankkausta PAS-siirtoa varten. Positiivinen mieli siitä, että nyt se onnistuu!
viikot 3-4: alkion siirto ja piinapäivat. Sinänsä ihan normaali olo. Fiilis vaihtelee päivittäin onnistumisen ja epäonnistumisen välillä. Kaikkea pientä raskausoireen poikasta (ilmavaivoja, kipeät rinnat, oudot kylmä-kuuma kohtaukset..lievä ruokahaluttomuus ja todella outo pohkeiden kramppailu) tutut PMS-oireet olivat kuitenkin niin tutulla tavalla läsnä, että "kiinnittymis vuodon" tullessa pp.8 olin 100% vakuuttunut negatiivisesta tuloksesta. Itkin miehelleni kotona, kuinka minä vain en voi tulla raskaaksi. Yhtäkkinen oudon vuodon loppuminen kuin seinään sai herätettyä toivoa, mutta silti seuraavan päivän raskaustestin tuloksen saatuani tipuin melkein tuolilta töissä, kun en uskonut hoitajan puhuvan totta puhelimessa. Kysyin, että ei kai hän varmasti ollut sotkenut minun näytettä jonkun muun kanssa, kuka oikeasti on raskaana. Olin maailman onnellisin sinä päivänä.

viikko 5: ruokahaluttomuus kasvaa. Lievää hyvin siedettävää kuvotusta. Rinnat kipeytyvät kipeytymistään. Olen onneni kukkuloilla ja mietin kaikkea mahdollista vauvanhuoneesta vauvanvaatteisiin...
viikot 6-7: Raskauspahoinvointi ja jonkin asteen masennus! Syyllisyyden tunteminen siitä, että en ole ollenkaan iloinen tästä raskaudesta. Olo on niin huono ja koko päivän! Haluan vain kuihtua pois suurimman osan ajasta. Haluan nukkua, ettei tarvitse hetkeen tuntea omaa olemassa oloaan. Pelkkä ruoan ajatteleminen tai näkeminen saa oksennuksen kurkkuun. Mietin, kuinka olen valmis tulemaan äidiksi, jos en kestä tätä pahaa oloa. Itken pari kertaa miehelleni, kuinka en luultavasti tule selviämään tästä hengissä. Sisäinen viha siitä, kuinka tästä ei olla varoitettu missään. Aina puhutaan lievästä aamupahoinvoinnista, mutta kukaan ei ole kertonut, että olo voi olla viikkokaupalla niin paska, että sängystä ei pääse ylös.

viikot 8-9: Pahoinvointi vain pahenee ja mieleni vetää todella synkäksi. Ihmiset, joille uutisesta on jo kerrottu, ovat onnensa kukkuloilla meidän puolesta ja samaan aikaan mietin itse, että miten te voitte iloita jostakin, joka saa minut kuoleman partaalle. Ihan sanoin kuvailemattoman paha olo koko ajan. Pidätän oksennusta 24/7. Jäätävä palelu ja kehon tärinä. Oma kotikin on alkanut haisemaan niin pahalle, että tekisi mieli oksentaa. Ihmiset kauhistelevat, kuinka sairaan ja kalpean näköinen olen. No kidding! Jos ruokaa ei ole saanut alas nyt 4 viikkoon, niin ei varmaan kovin ihme, että on vähän kalpeahko..
Varhaisultra, jossa kaikki hyvin! Ultra saa silmät kyyneliin ja havahdun siihen, kuinka onnellinen olen tästä raskaudesta pahoinvoinnista huolimatta. Kyllä minä tästä selviän vaikka toinen jalka haudassa!! Olen vahva!

viikko 10: Pahoinvointi alkaa ehkä jonkin verran helpottamaan, mutta on vielä päivittäin läsnä. Saan syötyä jo vähän muutakin, kuin jugurttia ja pakastemarjoja. Totaalinen kyllästyminen pahoinvointiin ja pelko siitä, että se ei tule loppumaan enään koskaan. Lämmin ruoka saa todella voimakkaan oksennurefleksin aikaan. Illat ovat ihan kauheaita, koska samaan aikaan tuntuu kuin olisin oksennustaudissa ja jossakin sika influenssassa. Palelee ja tärisyttää koko ajan, vaikka ulkona on +25-30 astetta lämmintä. Inho itseäni ja tuntemuksiani kohtaan. En saisi olla näin negatiivinen, sillä olen maailman kiitollisin tästä raskaudesta. Kuinka omat tuntemukset voivat olla niin ristiriitaiset..?

viikko 11: selkeä hyppäys parempaan! Pahoinvointi alkaa helpottamaan. Ruokahalu on vielä todella huono, mutta olen kuin seitsemmännessä taivaassa pahoinvoinnin helpottaessa. Tunnen vihdoinkin lämpöä ja rakkautta meidän pienen pientä tulevaa vauvaa kohtaan. Hymyilen vatsalleni. Olen kiitollinen. Tätä minä halusin. Rinnat ovat selkeästi kasvaneet viime viikon aikana ja ne tursuaa jo vähän liiveistä. Miten mulla voi olla koko ajan pissahätä? Laskinko oikein: kävin viime yönä 4 kertaa pissalla?

viikko 12: pahoinvointi on loppunut! Tunnen itseni "suht" normaaliksi. Ruokahalu on alkanut palaamaan. Olen syönyt lämmintä ruokaa kaksi kertaa päivässä! Kylläkin todella pieniä annoksia. Kävin ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen salilla! Olen ylpeä itsestäni. Kävimme kaupungilla chillailemassa, kahvilassa, kävelyllä...drinksuilla! Mieheni piti huolta, että baarimikko pesi minun virgin- hugo coktailiin tulevat mintun lehdet kahdesti ennen drinkkiin laittamista! (minulla on ihan paras mies) Tällaisiako viikonloppumme olivat ennen raskautta?! Onko mahdollista, että minua pissattaa enemmän kuin viime viikolla?

Löysin muuten viikonloppuna vielä kaiken kunniaksi ihanan kesämekon ensi viikonlopun kaverini häihin! Ja se on vielä kaiken lisäksi sellainen mekko, että se tulee menemään vielä elokuun lopulla serkkuni häihin. Minulla on enään tämä viikko töitä ja sitten alkaa 3 viikon kesäloma. Monta syytä olla todella iloinen tällä hetkellä.

Ps. toivottavasti kukaan ei loukkaannu minun pahoinvointi valituksesta..halusin kuitenkin nostaa asian ja sen herättämät tunteet rehellisesti esille. Muistan kuinka itse aina mietin yrityksen aikana, että en sitten todellakaan valita oksentelusta, jos vain raskaaksi onnistun tulemaan...well...ei se nyt niin mennyt. Raskauspahoinvointi voi olla ihan kamalan inhottava asia, jonka ymmärtää vasta kun sen on itse kokenut. Ja olen kiitollinen, ettei minun pahoinvointini ollut todellakaan sieltä kaikista pahimmasta päästä. En esim. joutunut kertaakaan sairaala hoitoon, vaikka välillä ei varmasti kaukana ollut. En voi edes kuvitella kuinka naiset jaksavat hyperemeesin kanssa. Kaikki kunnia heille! Olette niin vahvoja naisia, että nostan teille hattua!