perjantai 15. marraskuuta 2019

Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Tänään käynnistyy 32. raskausviikko.  Täytyy sanoa, että raskauden alettua tähän päivään saakka en ole sen koomin jaksanut stressata tai pelätä tulevaa synnytystä. Eilen asia kuitenkin konkretisoitua aivan kamalasti, kun istuttiin mieheni ja 4 muun pariskunnan kanssa sairaalan synnytyssalissa katsellen ja kuunnellen pp- esitystä synnytyksen eri vaiheisiin ja kivunlievitykseen liittyen. Se on oikeasti edessä ehkä jo alle kahden kuukauden päästä.

Eilinen valmennus kesti puolitoista tuntia, joka vietettiin siis kokonaisuudessaan nimenomaan synnytysosastolla. Pääsimme näkemään huoneet sekä siellä, että kerrosta alempana lapsivuodeosastolla, johon siirrytään muutama tunti itse synnytyksen jälkeen. Hirveästi mitään uutta tietoa tai asiaa ei tullut, mutta se itse tilojen kokeminen ja näkeminen oli ihan kullan arvoista. Koko synnytys, avautumisvaihe ja itse synnytys tapahtuu yhdessä huoneessa, eli ei siirrytä erikseen synnytyssaliin. Huoneet oli tosi hyvin varustettuja; jokaisessa huoneessa on sänky, monitorit, oma kylpyamme, oma iso kylpyhuone suihkuineen, eri kokoisia jumppapalloja, roikkumisliaani, erilaisia tuoleja ja tyynyjä. Meille esiteltiin erilaisia tekniikoita ottaa vastaan supistuksia ja käytiin läpi, miten puoliso voi missäkin tilanteessa olla avuksi. Kätilö opasti puolisoita erilaisilla hieromis ja lantion työntötekniikoilla, jotka yleensä auttavat avautumisen eri vaiheissa. Sitten siellä samaisessa huoneessa synnytetään itse vauva lääkärin opastuksella. Käytiin myöskin erilaisia synnytysasentoja läpi, vaikka meille ensisynnyttäjille suositeltiinkin perinteistä puoli-istuvaa tai kylkiasentoa verivuotojen minimoimiseksi. Samalla käytävällä oli leikkaussali, jossa sekä suunnitellut, että hätäsektiot toteutetaan. Saimme paljon tietoa liittyen epiduraaliin ja sen laittamiseen. Meille kuitenkin painotettiin, että siitä ajankohdasta meidän ei tarvitse stressata itse sen enempää, kätilöt kyllä pitävät huolen siitä, että aika on oikea. Puhuttiin myöskin välilihan leikkauksesta ja siitä miten se tapahtuu, jos sille on tarvetta. Siinä kohtaa alkoi itseä vähän heikottamaan ja ahdistamaan...
Käytiin myöskin läpi käytännön asioita: koska on aika tulla sairaalaan, mitä pakata mukaan, miten syödä ja juoda avautumisen aikana..

Minä olen aikaisemmin pelännyt synnytystä jossakin määrin, jo kauan ennen kuin lapsen saaminen oli mitenkään edes ajankohtaista. Vauvakuumeen iskettyä kaikki pelkoni ovat kariutuneet ja raskauden alettua olen alkanut jopa jollakin kierolla tavalla odottamaan koko synnytystä kokemuksena. Pari naista eilisessä ryhmässä sanoivat ihan samaa. Ehkä tämä on jokin luonnollinen naisellinen ajatusmekanismi, joka tukee ihmisten lisääntymistä? Tällä hetkellä en kuitenkaan osaa pelätä tulevaa synnytystä vaan olen todella avoimin mielin sen suhteen. Ainoa mikä minua pelottaa, on se välilihan leikkaus ja sen jälkeinen vessassa käyminen. Jos se on edessä, niin kai minä siitäkin selviän. Lisäksi meille painotettiin, että jos ottaa epiduraalin, niin sitä välilihan leikkausta ei edes paljon tunne. Tiedä sitten..
Aionkin nyt pitää edelleen avoimen mielen synnytykseen liittyen ja olla ajattelematta sitä liikaa. Olen päättänyt lukea konkreettista faktaa synnytyksen eri vaiheista, mutta jätän suosiolla kauhutarinat tässä vaiheessa lukematta. Siihen kun itse ei voi oikeen mitenkään vaikuttaa, miten ne asiat siellä tulevat menemään. Se on sitten sen ajan murhe. Toiveista sen verran, että olen ehdottomasti epiduraalin kannalla ainakin tässä ensimmäisessä synnytyksessä. Epiduraali oli mahdollista ottaa siitä lähtien, kun lääkäri on todennut, että nyt tosiaan synnytys on käynnistynyt ja avautumista on tapahtunut noin 3cm verran. Haluaisin kuitenkin päästä vähän pidemmälle ilman puudutusta ja tukeutua siihen sitten siinä vaiheessa, kun en kestä kipua yhtään enempää. Koska minulla ei vieläkään ole mitään hajua miltä supistus tuntuu, toivon voivani kokeilla kaikkea mahdollista mitä huoneesta löytyy: amme, pallot, liaani, suihku, erilaiset tuolit. Ehkä sieltä sitten itse tilanteen ollessa päällä löytyy ne itselle parhaat asennot ja tuet kivun kanssa pärjäämiseen. Liikkumisen tärkeyttä avautumisen aikana painotettiin hyvänä kivunlievittäjänä.

Eilinen valmennus herätti myöskin ajatuksia synnytyksestä mieheni kannalta ja miten hän sen tulee kokemaan. Vaikka miehillä on fyysisesti helpompi rooli synnytyksessä, voin vain kuvitella kuinka hirveää se on heille nähdä puoliso niin tuskissaan. Itse olen jotenkin sellainen luonteeltani, että jos minua sattuu oikeen kunnolla jonnekkin, niin vetäydyn mieluiten omaan kuplaani ja haluan olla rauhassa. Olen puhunut tästä miehelleni avoimesti, että hän ei saa loukkaantua, jos alan äksyilemaan tai hylkimään hänen kosketustaan. Toivonkin, että hän olisi ennen kaikkea henkisenä tukena ja huolehtisi siitä, että minä saan juotavaa jos haluan juoda ja että hän kutsuu henkilökuntaa paikalle tarvittaessa. Luulen, että itse supistusten aikana en halua lisä käsiparia kiinni kehooni enkä tule kaipaamaan mitään tsemppi hellyytyksiä. Silloin haluan vain keskittyä omassa kuplassani hengissä selviämiseen ja olla rauhassa. Tämä on vain oma ajatukseni siitä, kuinka luulen käyttäytyväni siinä vaiheessa kun kipu on karmivaa. Senkin näkee sitten. Mitään sen konkreettisempaa listaa synnytystoiveista on mielestäni vaikea tehdä ensimmäiseen synnytykseen, sillä minulla ei oikeastaan ole pienintäkään hajua siitä, mitä se käytännössä tulee olemaan.

Tänään käytiin muuten seurantaultrassa, jossa nähtiin että meidän neidillä on kaikki hyvin. Hän oli synnytystä ajatellen ihanteellisessa asennossa: pää alaspäin ja sivuttain niin, että hänen kasvot olivat minun oikean kyljen puolella. Painoarvio oli 1890g joka vastasi viikkoja 31+4, kun tänään on siirron mukaan 31+0. Keskikäyrällä mentiin koon puolesta. Emme päässeet tällä kertaa näkemään kasvoja sitäkään vähää, sillä kädet olivat niin tiukasti kasvojen peitteenä. Gyne törkki ja törkki, mutta vain sormien asennot muuttuivat...hän haluaa siis ilmeisesti pitää ulkonäkönsä vielä visusti salassa meiltä :D No mutta pääasia, että hänellä oli kaikki niinkuin pitääkin!

10 kommenttia:

  1. Sulla on tosi samankaltaisia ajatuksia synnytyksestä kun mullakin oli ennen tietoa perätilasta. Mitä sitä liikaa murehtimaan tosiaan. :) Kuulostaa myös tosi hyvältä toi valmennus, paljon laajemmalta mitä meillä oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valmennus oli hyödyllinen varsinkin sen puolesta, että ne kaikki tilat ja tavarat siellä synnytyshuoneessa kävivät paljon konkreettisemmaksi. Nyt täytyy vaan ottaa rento asenne ja antaa asioiden tapahtua niiden omalla painollaan :)

      Poista
  2. Synnytin itse eilen ja täytyy sanoa, ettei kokemus oikein vastannut odptuksia. Itse lähdin hiukan liian soitellen sotaan ja moni asia tuli yllätyksenä. Varsinkin se, kuinka hitaita jotkut synnytyksen vaiheet ovat. Kuten itsekkin sanoit, avoimin mielin eteen päin. Kannattaa pitää avoin mieli myös kivunlievityksen suhteen, mulla epiduraali pelasti synnytyksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka ihanaa, suuren suuret onnittelut sinne!
      Kiva kuulla palautetta sellaiselta naiselta, joka on juuri synnyttänyt.
      Kirjotteleppa jossakin vaiheessa vähän itse synnytyksestä. Mutta ensin nauti pienestä tulokkaasta:)

      Poista
  3. Nuo synnytysvalmennukset ovat kyllä hyviä, kun niissä saa tietoa erilaisista kivunlievitysmenetelmistä. Itse koin joogan synnytysvalmennuksen ehkä vielä neuvolan valmennustakin hyödyllisemmäksi. Se oli kiva, kun teimme synnytysvalmennuksessa harjoituksia, joihin puolisokin pääsi mukaan. Olen aika samoilla linjoilla tuon epiduraalin suhteen, eli ajattelin pyytää sen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koin myöskin kurssin todella hyödylliseksi, vaikka itse tieto olikin suurenki osaksi tuttua. Kurssin pitänyt kätilökin on nähnyt niin paljon synnytyksiä, että luotan hänen vinkkeihinsä eri asentojen ja tekniikoiden osalta. Vaikeahan se on etukäteen edes aavistaa, että mitä se sitten tulee oikeasti olemaan. Eli avomin mielin :D

      Poista
  4. Hyviä ajatuksia! Ja siis ihmeellistä kuinka omalla painollaan se kuitenkin menee, kun itsekseen lähtee käyntiin. Itse synnytin kesällä, ja kotona oli suureksi avuksi suihkussa ja saunassa käynti. Sairaalassa olisin halunnut kokeilla ammetta, muttei niitä ollut vapaana. Eli jos suihku toimii kotona, niin vesi varmaan auttaa myös sairaalassa. �� Kun supistukset kun olla lähtee kipeinä käyntiin niin siinä ei paljoa Panadolit auta ja tosiaan ei siitä miehestä ollut apua kuin assistenttina �� ei siinä auta kädestä pidellä kun täytyy pystyä keskittymään. Ja epiduraalia itsekin olisin halunnut, mutta ilokaasu auttoi niin hyvin että avautuminen meni huomaamatta todella nopeasti ja päästiinkin jo ponnistamaan pelkällä kohdunkaulan puudutteella. En olisi uskonut synnyttäväni näinkin "luomuna" mutta lopulta olin tyytyväinen etten ehtinyt saada epiduraalia, koska ponnistaminen oli helppoa kun tiesi ja tunsi luonnollisesti supistukset, milloin piti ponnistaa eikä tarvinnut seurata monitorilta niiden voimakkuuksia. Mutta kaikki sujuu varmasti hyvin omalla painollaan, mikäli siis vain käynnistyy itsestään. Eri juttu tosin on sitten se jos joudutaan esim. lääkkeellisesti käynnistämään mutta sitä on turha murehtia etukäteen. :)

    Ja tuosta välilihan leikkauksesta, kyllä sen kanssa elää ja pari viikkoa menee toipuessa! Siitä on selvinnyt hengissä kaikki joille se on tehty. :) Jos ei tule vastaan niin Suomessa on sairaaloissa jääsiteitä (jäädytettyjä vedellä kasteltuja siteitä pakastepussissa) jotka puuduttavat kipua tosi tehokkaasti ������

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi ja siitä, että jaat omaa kokemustasi. Ihana kuulla, että osalla synnytyksestä on jäänyt ihan positiivinenkin kokemus. Olen myös sukulaisilta kuullut tota suihkussa olemista siinä vaiheessa kun pärjää vielä kotona. Täytyy muistaa se!
      Täytyy toivoa, että se synnytys sitten käynnistysi luonnollisesti. Sekin on harmi vaan sellainen asia, ettei siihen itse oikeen pysty mitenkään vaikuttamaan. Toivotaan parasta :D

      Meille neuvottiin valmennuksessa, että sitä välilihaa voi valmistaa synnytykseen hieromalla sitä nyt jo etukäteen jollakin öljyllä. Se hieronta saisi välilihan joustavammaksi joka taas pienentää sitä leikkauksen tarvetta. Toisaalta se hierontakin kotona etukäteen tuntuu jotenkin oudolta...
      Kaikkea hyvää sinulle sinne vauva-arjen keskelle!

      Poista
    2. Hmm tuosta olen itsekin kuullut, mutta omalla kohdallani leikkaus jouduttiin kätilön mukaan tekemään siksi kun se oli liian "korkea", tiedä sitten mitä sekin oikeastaan tarkoittaa ja olisiko venyttely auttanut. Olen lukenut että eniten vaikuttaa asento, ilmeisesti mahdollisimman pystyasennossa ponnistaessa ei näitä leikkauksia tarvitse niin usein tehdä. Mutta siitäkin selviää ja haava paranee todella nopeasti! Ja oikeastaan synnytyksestä jäi minulle erittäin positiivinen kokemus, voisin ehdottomasti tehdä sen uudestaan vaikka melko piankin! :D

      Haluaisin vielä vinkata, että kannattaa synnytyksen ohella tutustua etukäteen ehdottomasti vauvan uniasioihin. En muista, olitko kirjoittanut tästä, että kerrotaanko näistä jutuista kotimaassasi, mutta Suomen neuvolassa ei mainita sanaakaan. Se on elintärkeää että pystyy nukkumaan, varsinkin kun sinulla töihin paluu on melko pian. Itse en ennen vauvan syntymää ollut kuullutkaan esim uniassosiaatioista, onneksi itse selvitin ja jo pienen vauvan voi opettaa nukahtamaan itse, se helpottaa öitä ihan todella paljon. Tsemppiä viimeisille viikoille!

      Poista
    3. Kiitos vinkistä! Meillä on vielä viimeinen valmennussessio ensi viikolla, jossa aiheena on nimenomaan vauvan hoitaminen ja nukkuminen. Katsotaan miten sieltä saa tietoa tohon uniasiaan liittyen. Laitankin ylös, että etsin itse vielä tietoa tosta nukahtamisesta.
      Kiitti, loppulaskenta alkakoon! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Odotus on päättynyt- kiitos

Moikka! Niinkuin olettekin huomanneet, niin hiljaiseloa on ollut ilmassa viime aikoina..ei ole aika eikä rahkeet riittänyt blogin päivittämi...