Mitäs nyt?

Otsikko kuvastaa nyt fiiliksiä oikeen hyvin noiden meidän (tässä vaiheessa) viimeisten tutkimusten jälkeen: miten niin muka kaikki on niin kuin pitääkin? Missä siis mättää? Mitäs nyt?

Toimenpiteen jälkeen lääkäri mietti tilannettamme ja pohti mahdollisia vaihtoehtoja. Tottakai itse on jo tässä vaiheessa perillä erilaisista mahdollisista hoitomuodoista ja kun lääkäri alkoi puhumaan inseminaatiosta, ei se mitenkään yllätyksenä tullut. Kun meistä ei nyt kertakaikkiaan löydy sitten yhtään mitään vikaa, niin ehkä se inseminaatio kuulostaa sitten ihan hyvältä ensimmäiseltä vaihtoehdolta.

Lääkäri tuntui olevan todella positiivinen meidän kohdalla inseminaatiota ajatellen kahdesta syystä:
1) mieheni siemennesteen viskositeetti on korkea. Se voi kuulemma aiheuttaa sen, että siittiöt eivät pääse uimaan siemennesteestä ulos. Tätä korkeaa viskositeettiä ei pidetä mitenkään hedelmällisyyttä heikentävänä tekijänä, mutta aina on kuulemma se sääntöä vahvistava poikkeus.
2) Minulla oli muutama vuosi takaperin lieviä kohdunkaulan alkavia solumuutoksia, jotka piti poistaa. Minulta on siis leikattu pienen pieni pala kohdunkaulasta pois. Taas teorian mukaan, tällä ei pitäisi olla mitään vaikutusta raskautumisen kannalta. Lääkäri kuitenkin mainitsi, että harvoissa tapauksissa konisaation jälkeen kohdunkaulan limaneritys saattaa vähentyä ja muuttua hieman paksummaksi, joka taas teoriassa vaikeuttaa siittiöiden pääsyä kohdunkaulan läpi. Ja tässäkin asiassa on tietysti taas se sääntöä vahvistava poikkeus oltava olemassa.

Lääkäri laskikin yhteen 1+ 1 ja sanoi, että teoriassa voi olla mahdollista, että nämä kaksi asiaa ( liian paksu sperma ja minun kohdunkaula) estävät siittiöiden pääsyn kohdunkaulan läpi kohtuun ja munajohtimiin, jonka takia hedelmöittymistä ei tapahtuisi. Omaan korvaan tämä tietysti kuulostaa ihan järkevältä selitykseltä. Kyse on kuitenkin sellaisesta asiasta, jota ei ikinä pystytä todistamaan...mutta jos nyt näin olisi, niin siinä tapauksessa se inseminaatio voisi hyvinkin tuottaa meillä toivotun lopputuloksen. Silloin puolison sperma pestäisiin ja siitä korkeasta viskositeetistä päästäisiin eroon. Ja toisaalta kun siittiöt asetettaisiin suoraan minun kohtuun, ei niiden tarvitsisi itse läpaistä minun kohdunkaulaa, eli yksi obstacle olisi siis jo voitettu tässä vaiheessa. Inseminaatio tehtäisiin (ainakin ensi alkuun) minun luonnolliseen kiertoon ilman mitään lääkityksiä, kun ne minun hormooniarvot kerran ovat kuin oppikirjasta...

Meillä on jo keskiviikkona aika lääkärillemme keskustelemaan miten tästä nyt edettäisiin. Olen todella tyytyväinen lääkäriimme. Hän on ottanut tämän meidän ongelman nyt ihan sydämen asiakseen ja ymmärtää, ettei tämä ole meille mikään leikin asia. Olen iloinen, että asia etenee ja että saamme tosi nopealla aikataululla aikoja lääkärille. Keskiviikkoa odotellessa!

Mitkäs ovat teidän kokemukset inseminaatiosta? Onko ihan ajan hukkaa vai löytyykö myös niitä onnistumistarinoita?