Long story short...

”Herään jo toista kertaa peräkkäin aamulla hiestä märkänä...tää tarkoittaa vain yhtä asiaa: keltarauhastasot ovat taas romahtaneet. En jaksa enään edes mitata aamulämpöä. Sen vaan on jo oppinut tunteen tälleen vuoden sairaanomaisen kehon kyttäämisen jälkeen. Tai itse kutsun sitä ”oman kehon tuntemiseksi”. Päätin kuitenkin olla positiivinen tässä kierrossa, joten paniikki googlettamiset yöhikoilusta raskausoireena nostaa toivoa vielä päivän ajaksi, kunnes seuraavana aamuna voin todeta menkkojen sapuneen kellon tarkasti taas kerran siihen aikaan kun pitikin. Ouh yeah! ”

Olen 29 vuotias ”nuori” nainen, joka haavailee nyt vuoden verran ensimmäisestä vauvasta. Tähän mennessä minulle on tehty normi gynen ultraus, jossa kaikki näytti ihan normaalilta: yksi johtofollikkeli, hyvän paksuinen limakalvo eikä merkkejä polykystisistä munasarjoista. Sen lisäksi minulle on tehty kierronkartoitus verikokein, jossa todettiin ovulaation tapahtuvan normaalisti. Kaikki hormooniarvot olivat muutenkin ihanteelliset. Avopuolisolleni on tehty siemenneste-analyysi, jossa myös kaikki oli ok. Ainoa yli viitearvojen mennyt ominaisuus oli siemennesteen viskositeetti, joka oli ilmeisesti aikas korkea. Gyne ei kuitenkaan pitänyt tätä ongelmana raskautumiselle. Missä siis mättää? Miksi me ei saada vauvaa alulle? Jotainhan siellä pieleen menee joka kuukausi. Mutta onneksi me saadaan ehkä jo jotain vastauksia tulevalla viikolla, sillä huomenna on ensikäyntimme lapsettomuusklinikalla!

Tervetuloa seuraamaan meidän odotuksen odotusta!

P.E-