torstai 2. toukokuuta 2019

Alkion siirto ja ensimmäiset piinapäivät

Tiistaista asti kohdussani on möllöttänyt mikroskooppisen pieni ihmisen alku. Pupo- termiin olen törmännyt monta kertaa englanninkielisissä lapsettomuusblogeissa ja ivf-palstoilla. PUPO= pregnant until proven otherwise. Näin amerikassa nimitetään alkion siirron saaneita naisia raskaustestiin saakka. Tästä alkaa ne todelliset "mindfuck" päivät. Sellaiselta tämä ainakin tuntuu. Pahinta tässä on se, että ei voi yhtään tietää miten alkio pärjää siellä kohdussa. Labrassa pystyttiin valvomaan kasvua, mutta nyt pieni on ihan oman onnensa nojassa. Nyt pitää vaan odotella ja uskoa.

Siirto toimenpiteenä meni todella näppärästi. Ensi alkuun solubiologi kutsui meidät huoneeseensa, jossa käytiin vielä kaikkien pakastettujen alkioiden lukumäärä läpi ja hän antoi raportin siirrettävän alkion tilanteesta. Alkio oli selvinnyt sulatuksesta ihan täydellisesti ja laatu oli biologin mukaan todella hyvä. Mitään arvosanoja ei anneta meidän klinikalla, mutta hän sanoi alkion olevan top-luokkainen. Alkio oli kuulemma jakautunut hienosti parillisilla solumäärillä: 2-4-8-16..., joka on aina se paras lähtötilanne. Lisäksi jakautuminen oli tapahtunut oikeassa aikataulussa aina tietyn tuntimäärän sisällä. Juuri tällaisilla alkioilla on parhaat mahdollisuudet kiinnittyä. Sitten mentiin pukemaan sairaalan kamat siirron ajaksi ylle ja minut kärrytettiin samaan huoneeseen, missä punktio tehtiin kuukausi sitten. Lääkäri tuli huoneeseen ja katsoi ensi alkuun alkion kuvaa ja päivitystä ja hymyili meihin päin sanoen, että juuri tällaisista alkioista ne vauvat kasvavat :D Top-alkioksi kehui lääkärikin. No...he varmasti sanovat kaikille näin antaakseen parhaimman toivon kipinän odotteluun! Sitten hoitaja tilasi yhden alkion minun nimellä seinän toisella puolella olevasta labrasta ja sieltä jonkun ihmeellisen seinässä olevan salaluukun takaa annettiin meidän pieni hippu pehmeässä katetrissa lääkärille. Itse siirtoa seurasimme ruudulta ja sinne lääkärin näyttämään paikkaan jäi alkiomme majailemaan. Eihän sitä maallikkona oikeen nähnyt ruudulta, mutta lääkäri näytti tarkkaan mihin piti katsoa ja sitten näin itsekin sen nesteen siellä kohdun limakalvolla, mihin se alkio törkättiin. Aina muuten luen blogeista, että rakko pitää olla täynnä alkion siirrossa, ei tarvinnut olla täällä meillä! Sai käydä ihan normaalisti vessassa vielä ennen siirtoa.

Lopuksi meille toivotettiin usealta taholta ihan hirveän paljon tsemppiä ja määrättiin aika raskaustestiin 12 päivän päähän...minua kuvottaa jo nyt ajatus tuosta tulevasta testistä. Onneksi se on veritesti kinikalla, että saavat sitten ilmottaa joko hyvät tai huonot uutiset minulle puhelimitse. En inhoa mitään niin paljoa, kuin raskaustestin tekemistä. En varmasti kotona pystyisi tekemään testiä :D Ihailen aina niitä naisia, jotka aloittavat jo joskus pp 9 testaamaan päivä päivältä! Itse en pysty vielä siinä vaiheessa kohtaamaan totuutta. Kuulostaa kamalalta...äääh, en mieti sitä vielä :D

Nyt on menossa pp 2 siirron jälkeen ja vielä ei ole mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Eikä tiestysti vielä pidäkkään olla! Olen päättänyt olla kyttäilemättä oireita tulevina päivinä. Ei se raskaus kaiken järjen mukaan aiheuta näin aikaisin vielä mitään muuta, kuin kuvitteluoireita. Siirron yhteydessä minua myöskin varoiteltiin mahdollisista vuodoista liittyen alkuraskauteen. Ei pidä heittää kirvestä kaivoon jos tässä nyt jotakin pientä vuotoa tulee. Se voi olla kinnittymisestä tai alkuraskaudesta johtuvaa ja ei saa missään nimessä lopettaa lääkitystä ennen veritestin tulosta. Lääkkeellinen kierto kuulemma vielä altistaa juuri näille alkuraskauden vuodoille.
Muuten siirto on aiheuttanut tietysti ensikertalaisena pientä onnellisuuden ja käsittamättömyyden tunnetta. Ihan käsittämätöntä, että sisälläni on pieni alkio kyydissä. Nyt ollaan varmasti pidemmällä, kuin mitä ikinä ollaan oltu yrityksen aikana. Toisaalta välillä unohtuu koko alkio ja saatan havahtua siihen, kuinka mietin että montakos päivää tässä nyt pitää siirtoa vielä odotella :D Odotus on saanut pääni ihan sekaisin ja en meinaa ymmärtää todellisuutta. Oli myöskin ihana saada tsemppaavia viestejä meidän parhailta ystäviltä, jotka tästä meidän tilanteesta tietävät. Meidän puolesta sytytettiin jopa kynttilä tiistai-iltana pikkuisen kunniaksi ja selviämiseksi. Yritän itsekin parhaani mukaan jaksaa uskoa ja toivoa, että tästä kasvaisi meidän oma vauva <3

ps. kertokaahan teidän oireitanne alkion siirron jälkeen? Onko ollut tuntemuksia? Onko teillä tullut rinnat kipeiksi lääkkeellisissä kierroissa? Tuntuuko se kiinnittyminen joltakin?

12 kommenttia:

  1. Iik, nyt on jännää!! Toivon todella että tämä olisi se the one!
    Muuhun en osaa vastata, mutta nyt ultrien mukaan ovulaatio on tapahtunut tiistaina ja seuraavan viikon maanantaina tunsin pari kertaa todella kivuliaan viillon tuossa kohdun kohdilla. Kesti ihan hetken, mutta sellaista kipua ei ole ennen ollut. Nyt jälkeen päin olen miettinyt että se saattoi olla kiinnittymisestä, sillä ovulaatiosta oli tuolloin juurikin se 6-7 päivää mikä on aika perus kiinnittymisen aika. Siitä viikon päästä plussasin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, täällä kanssa toivotaan!
      Kunpa minullakin tulisi jotakin konkreettista tuntemusta lähipäivinä, niin jaksaisi paremmin uskoa onnistumiseen. Vaikka toisaalta eiväthän monet varmasti tunne minkäänlaista kiinnittymistä tai muutakaan ennen raskaustestin tekemistä. En aio lannistua edes oireettomuudesta tällä kertaa! :)

      Poista
  2. Hitsi kun ihan kihelmöi jännityksestä teidän puolesta! :D mulla on jotenkin tosi hyvä fiilis tästä! Mahtavaa että pieni oli myös kaikin puolin täydellinen, tuossa on kyllä ainekset taas kohdillaan. Pidän niiiin peukut pystyssä täällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa kun saa tukea teistä kanssabloggaajista!!Kyllä täälläkin kihelmöi, vaikka yritän parhaani mukaan ottaa rauhallisesti vielä tässä vaiheessa. Kiitos kun jaksat uskoa ja toivoa meidän puolesta <3

      Poista
  3. Paljon zemppiä piinapäiviin ja toivottavasti aika kuluu nopeasti! Meillä on huomenna tämän hoidon viimeisen pakkasalkion siirto, eli melko samoissa mennään :) Meilläpäin täytyy odottaa testaamisen kanssa 14 päivää ja se aika on tuntunut loputtoman pitkältä. En ole myöskään niitä, jotka alkaa testailemaan ennen kuin virallinen testipäivä koittaa, koska oon halunnut unelmoida olevani raskaana mahdollisimman pitkään.

    Siitä kierrosta, kun raskauduin, niin en huomannut kiinnittymistä mitenkään, eikä mitään vuotojakaan ollut. Ainoat huomattavat oireet ennen plussaa oli rintojen aristus (luulin että johtui lugesteronista), kahvin inhotus ja oudot ilmalaivat :D

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos Lia!
    Vitsi, me mennään sitten melki samoissa piinapäivien suhteen. Itselle kaikki on vielä niin uutta ja ei tiedä yhtään mitä odottaa:)
    Sama täällä, haluan aina unelmoida mahdollisimman kauan mahdollisesta raskaudesta. Sen takia en halua testailla. Saattaa hyvin olla, että jätän sen jopa ihan sen verikokeen varaan. Menen sinne autuaan tietämättömänä tilanteesta..

    Rauhottaa kyllä kuulla, että ei sitä kiinnittymistä mitenkään tarvitse tuntea. Missä kohtaa sinulla alkoi se rintojen aristus? Eikö sinulla siinä viimesimmässä nega kierrossa ollut sitä aristusta? Kauhea utelu päällä :D
    Sinulle kanssa paljon tsemppiä siirtoon ja piinapäiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :)
      Harmi, mutta en ollut kirjannut ylös tarkkaa päivää, että milloin rintojen aristus olisi alkanut. Ensimmäisen kerran mainitsin siitä pp5:tenä, eli tosi aikaisin! Samalla epäilin, ettei se voi olla alkuraskauden oire vaan lääkkeestä johtuva, koska useimmilla alkaa aristus vasta 4+ viikoilla.

      Negakierrossa mitään tuntemuksia ei ollut missään vaiheessa.

      Poista
  5. Jännityksellä taas seurailen tätä matkaa! Mahtavaa, että siirto onnistui hyvin ja kaikki vaikutti lupaavalta. :)

    VastaaPoista
  6. Täällä ollaan jo voiton puolella, pe testipäivä.
    Heti siirron jälkeisenä päivänä tuli jokunen terävä vihlaisu.
    Lugesteronit aiheuttaa itselleni ainakin kaikki mahdolliset raskausoireet, tissit kipeät, mahaa vihloo silloin tällöin, juuri nyt on ollut jo parin tunnin ajan suht kovaa vihlontaa oikealla alavatsassa. :(
    Ja testin teen vasta kun pitääkin, en halua nähdä mitä sattuu tuloksia.
    Selina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää!! Toivottavasti saat kaksi viivaa! Itsellä on ollut viime päivät juuri noita kuvailemiasi lugesteron- oireita. Nehän tässä tekeekin ihmisen niin hulluksi. Ja sit yhtenä päivänä ei satukkaan tisseihin enään niin paljon ja olen jo päätynyt negatiiviseen tulokseen mielessäni, kunnes tunnen rinnoissa jälleen aristusta seuraavana päivänä ja toivo taas herää...äääh! :D
      Minulla virallinen testipäivä sunnuntai, mutta klinikalle pääsen vasta maanataina verikokeeseen. Vielä viikko tätä jännitysnäytelmää. Tsemppiä! Tulehan kertomaan mitä testi näyttää ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Odotus on päättynyt- kiitos

Moikka! Niinkuin olettekin huomanneet, niin hiljaiseloa on ollut ilmassa viime aikoina..ei ole aika eikä rahkeet riittänyt blogin päivittämi...