Vauva kaksikansalaiseen perheeseen

Niinkuin olen aiemmin useaan otteeseen maininnut, niin olen ulkosuomalainen. Expatti. Tai miksi meitä sitten kutsutaankin. Asun keski-Euroopan ytimessä, Belgian flaamin kielisellä alueella lähellä Brysseliä. Ajauduin tänne aikoinaan jo ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Tarkoitus oli viettää välivuotta ja nähdä vähän Eurooppaa...mutta elämä jotenkin jätti minut tälle tielle ja 10 vuotta myöhemmin olen edelleen tällä tiellä...Olen opetellut flaamin kielen eli ns. hollannin kielen ja elänkin nykyään hyvin pitkälle sillä kielellä jokapäiväistä elämääni. Tein maisterin tutkinnon yliopistossa täällä flaamin kielellä. Puhumme belgialaisen avopuolisoni kanssa ainoastaan flaamia keskenään ja teen töitä flaamin kielellä. Kieli sujuu minulta todella hyvin ja ihmiset hämmästelevät kuinka sujuvaksi kieleni on muotoutunut. Ylistän heille suomen vahvaa opetusjärjestelmää, josta saa todella vahvan pohjan kaikelle oppimiselle!
Vauva- uutisten jaettuamme olemme tietenkin saaneet paljon uteluita liittyen vauvan kasvatukseen kaksikielisessä ja kaksikulttuurisessa perheessä. Ajattelinkin koota vähän ajatuksiani liittyen vauvan kasvatukseen meidän tilanteessamme:

Kieli:
Minulle oli alusta asti ihan selvää, että minä tulen puhumaan vauvalle suomea koko ajan. Puolisoni on vahvasti samaa mieltä ja toivoo myöskin, että meidän tyttö oppisi sekä hollannin, että suomen kielen. Olen yrittänyt lueskella vinkkejä tähän kaksikielisyyteen liittyen ja tärkeintä tuntuu olevan jämptiys tässä asiassa. Minä puhun vain ja ainoastaan suomen kieltä, vaikka isä puhuisi samaan aikaan hollannin kieltä. Sillä tavalla vauvalle tulee alusta asti selväksi, että äiti on se, jolle saa puhua vain suomea ja isä se, jolle vain hollantia. Yritämme pitää tästä "säännöstä" kiinni hinnalla millä hyvänsä. Vaikka oltaisiin sukuloimassa ja kaikki pälpättäisivät hollantia ympärillä, niin minä puhun suomea lapsen kanssa. Itse näen kaksikielisyyden enemmän rikkautena, kuin haittana. Vaikka suomi nyt ei mikään kovin hyödyllinen kieli ole maailman mittakaavassa, niin vauvamme sukulaiset ovat kaikki minun puoleltani suomalaisia ja haluan, että hän pystyisi kommunikoimaan heidänkin kanssaan.

Kansalaisuus:
Haluamme ehdottomasti molemmat antaa lapsellemme kaksoiskansalaisuuden heti alusta alkaen. Hänestä tulee siis puoliksi suomalainen ja puoliksi belgialainen. Kansalaisuus on helpompi antaa syntymän yhteydessä, kun jälkikäteen, jolloin eteen tulee hakuprosessi ja vaikka mitä lappusten täyttöä. Haluan myöskin opettaa lapsemme alusta alkaen olemaan ylpeä hänen juuristaan ja siitä, että hänen vanhempansa tulevat eri maista. Tuplakansalaisuus antaa lapselle enemmän mahdollisuuksia myöhemmin. Tulemme myöskin kannustamaan häntä esim. vaihto-opiskeluun hänen toisessa kotimaassaan suomessa, että hän oppisi ja näkisi suomesta enemmänkin sinä aikana.

Kulttuuri:
Koska elämme täällä, niin belgian kulttuurin oppiminen tulee olemaan hänelle arkipäivää. Minun vastuulle jää, että lapsemme oppii asioita suomen kulttuuriin liittyen. Tulemme hankkimaan pääasiassa suomalaisia lastenkirjoja, satuja ja leluja. Hänelle tullaan näyttämään pääasiassa suomalaisia piirrettyjä ja elokuvia. Ihan vaan jo kielen oppimisenkin takia. Hän tulee tuntemaan muumit ja Mauri Kuntaan sadut, siitä minä pidän huolen :) Yritämme myöskin vierailla Suomessa mahdollisimman useasti lapsen kanssa, jotta hän näkee suomen perhettään ja näkee suomen kauneuden: suomen kauniin ja puhtaan luonnon. Haluan, että lapsemme pääsee kesäisin mökille, jossa pääsee järveen uimaan ja leikkimään. Niin pieniä iloja suomalaiselle, mutta suuri rikkaus belgialaiselle, jolle se ei todellakaan ole arkipäivää. Haluan näyttää lapsellemme, mistä hänen äitinsä on kotoisin. Olemme remontoineet vanhan talon läpikotaisin täällä, jonne on nyt hiljattain tehty myöskin sauna. Tietysti ensikädessä minulle :D, mutta se on myöskin meidän lapsellemme, jotta hän oppii saunomisen kauneuden!

Nimi:
Mieheni on alusta alkaen toivonut, että antaisimme vauvalle suomalaisen etunimen. Niinpä olemmekin alkaneet miettimään suomalaista nimeä tytöllemme. Nimen pitää tietenkin olla sellainen, että sen lausuminen onnistuu myös täällä ilman suurempia ongelmia :D ä:t ja ö:t eivät tule kuuloonkaan! Sukunimi tulee miehen nimen mukaan. Täällä ei naiset ota miehen sukunimeä naimisiin mentäessä, joten isä ja lapset kantaa miehen nimeä ja naisella on sitten oma tyttönimensä. Suomalainen nimi on minusta kiva ele lapselle, jonka avulla hän tulee erottumaan joukosta ja hän saa nimen, jota täällä ei kenelläkään muulla ole. Se vahvistaa hänen puoliksi suomalaista identiteettiään entisestään.

Tässä on nyt vähän listattu tärkeimpiä asioita, mitä olen tähän mennessä miettinyt lapsemme osalta. Kaksoiskansalaisuus ja - kulttuurisuus tuo varmasti paljon enemmän kaikkea mukanaan, johon törmäämme vasta lapsen jo synnyttyä.
Täytyy myöhemmin tehdä vielä oma postauksensa liittyen minun äitiyslomiini ja miten ne poikkeavat suomen kanssa. Oma perheeni Suomessa järkyttyi jo pahan kerran kun juttelin heille minun tulevista äitiyslomistani :D