Ensimmäinen äitienpäivä

Moikka! Kirjoitan pienen tauon jälkeen vähän kuulumisia. Tai minulla on luonnoksissa parikin postausta puolivalmiina, mutten niitä lopulta ikinä ole saanut valmiiksi. Blogin kirjoittaminen on paljon mietityttänyt viime aikoina. Olen huomannut, ettei vauvaan liittyvät postaukset enään kiinnosta porukkaa ollenkaan sillä tavalla, kuin lapsettomuuteen ja raskauteen liittyvät postaukset. On ollut ihan mieletöntä huomata, kuinka paljon meidän hoitoihin liittyviä postauksia on luettu. Toivon, että tästä tosiaan on ollut vertaistukea teille muille hoitojen kanssa kamppaileville tai kamppaileille! En nyt vielä heivaa tätä blogia hyllylle, täytyy vähän miettiä, että jatkanko meidän vauvasta kirjoittamista...Siinä tapauksessa olisi melkein paras aloittaa puhtaalta pöydältä, sillä otsikkokin viittaa niin voimakkaasti lapsettomuuteen. Mietitään asiaa! Kertokaahan tekin: lukeeko tätä enään kukaan? Kiinnostaako teitä meidän vauva-arki?

Meidän vauva on tällä hetkellä 3,5 kuinen aivan ihanan viehättävä pallero! Meillä menee aivan suunnattoman hyvin hänen kanssaan. 7 viikkoisena hän alkoi nukkumaan yöt läpeensä heräämättä ja sillä mennään edelleen. Neiti nukkuu jo omassa "isossa" sängyssään ja minä olen matkannut takaisin omaan sänkyyn mieheni viereen kerrosta alemmas, koska ne yöt tosiaan menevät niin hyvin. Meillä on kamera vauvan sängyn vieressä ja minulla on yöpöydällä monitori, josta näemme hänet. Eipä sitä monitoria paljon olla tarvittu, mutta itsellä on turvallisempi tunne, kun se siinä vieressä on päällä. Vauva nukahtaa iltaisin klo 22 aikoihin ja nukkuu noin 07- 08 aamulla. Herätessään neidillä on aina suurtakin suurempi hymy kasvoilla, kun hänet hakee sängystä. Maailman ihanin hymy maailmassa! Vauva nukahtaa illalla itsestään ilman mitään kitinöitä. Joskus jo olkkarissa minun tai miehen syliin, josta hänet kannetaan sänkyyn jatkamaan unia. Joskus hänet vain kannetaan sänkyyn ja hän sinne sitten hyvin nopeasti nukahtaa.

Päivät sujuvat meillä tosi vaivattomasti. Neiti leikkii paljon matolla ja on pääasiassa tosi hyvätuulinen ja nauravainen tapaus. Pari viikkoa sitten hän kääntyi ensimmäisen kerran vatsalta selälleen, mutta toisinpäin selältä vatsalleen ei olla vielä käännytty. Käydään päivittäin ulkoilemassa ja luetaan satuja ja loruja. Isäkin on päässyt seuraamaan neidin kehitystä ihan vierestä tämän koronatilanteen ansiosta, sillä hän on tehnyt jo maaliskuun puolesta välistä etätöitä kotoa käsin. Me olemme päässeet nauttimaan meidän vauvakuplasta täysin siemauksia kolmistaan. Ollaan päästy kokemaan vauva-arki aika mielettömällä tavalla (varsinkin mies), joka ei olisi ikinä päässyt seuraamaan tyttärensä kasvua näin intensiivisesti ilman karanteenia. Painoa neidillä on tällä hetkellä 7,3kg, eli käyrän aika ylärajoilla mennään :D Hän on pullukka!62 vaatteet on jo heivattu kaapin pohjalle ja käytössä on nyt 68 ja jopa 74 senttiset tietyistä merkeistä.

Imettämistä olen alkanut lopettamaan tällä viikolla töihin paluun vuoksi. Kahden viikon päästä on aika palata töihin ja vauva menee päivähoitoon. Imetys helpottui 6-8 viikon jälkeen ja nyt minua harmittaa, että se pitää jo lopettaa. Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka minua kannustivat sen imetyshomman kanssa. Sain teistä todella paljon lisätsemppiä jatkaa sitä touhua, vaikka sen takia tulikin vuodatettua joen verran kyyneleitä.

Tuleva äitienpäivä herättää minussa ihan mielettömästi eri tuntemuksia. Olin ajatellut, että ensimmäinen äitienpäivä tulee olemaan onnen täyttämä, mutta yllätyksekseni olenkin huomannut, että asia ei varmasti tule niin olemaan sunnuntaina. Lapsettomuus ja sen jättämät haavat ovat palailleet mieleen todella voimakkaina viime päivinä. Mietin, että miten ihmeessä juuri me ansaitsimme onnistua hoidoilla? Miksi niin moni muu ei ikinä onnistu? Miksi elämä on niin hirveän epäreilua? Minua surettaa ihan jokaisen lapsettomuudesta kärsivän tai kärsineen puolesta. Kunpa voisin kantaa osan teidänkin surusta sunnuntaina. Kunpa voisin jakaa tämän lapsen tuoman ilon teidän kaikkien kanssa. Kunpa voisin halata ihan jokaista, jonka sydän on tällä hetkellä särkyneenä tuhansiksi palasiksi.

Kahden päivän päästä tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun se pitkään odotettu ja kaivattu plussa pärähti raskaustestiin. Muistan sen päivän ja hetken kuin eilisen. Muistan ihan tarkasti mitä silloin olin tekemässä kun puhelu klinikalta tuli positiivisten uutisten kera. Muistan kuinka todella varovaisesti ajattelin, että jos kaikki menee hyvin, pääsen ensi vuonna viettämään itse äitienpäivää ja tässä sitä ollaan: tuore äiti maailman ihanimman tyttären kanssa. Jos vain mietinkin miten toisin asiat voisivat nyt olla, jos alkionsiirto ei olisikaan onnistunut, iskee paniikki siitä, etten olisi ikinä saanut meidän tyttöä syliimme. Pelkkä ajatuskin saa minut voimaan pahoin.

Toivotan sydämeni pohjasta hyvää tulevaa äitienpäivää kaikille kokeneille konkareille, kuten meille tuoreille tulokkaille, jotka pääsevät viettämään kyseistä juhlapäivää ensimmäistä kertaa. Mutta sitäkin enemmän ajatukseni tulevat olemaan kaikkien lapsettomien keskuudessa, joille kyseinen päivä on se helvetti maan päällä. Kannan osaa teidän tuskasta ja toivon, että saatte pian kaipaamanne ja ansaitsemanne käärön syliin! Olen myöskin päättänyt olla postaamatta mitään äitiyteen liittyvää sosiaalisessa mediassa äitienpäivänä. Tiedän niin hyvin kuinka paljon ne äiti-vauva päivitykset sattuvat sinä päivänä, enkä halua aiheuttaa sitä surun, kärsimyksen ja inhotuksen tunnetta kenellekkään.