Synnytyksestä on nyt kulunut kolme ja puoli kuukautta ja vasta nyt kroppani alkaa tuntua pikkuhiljaa siltä omalta entiseltään. En olisi ikinä uskonut, että raskaus ja synnytys on naisen kropalle niin kova koettelemus, että vielä kuukausienkin jälkeen on vaivaa. Tai kyllähän kaikki aina sanoo, että kroppa muuttuu raskauden ja synnytyksen myötä, mutta olin itse jotenkin ajatellut, että hyväkuntoinen ja urheilullinen kroppani palautuu nopeasti. Jutellessa hyvän ystäväni kanssa synnytyksen jälkifiiliksistä sain idean tehdä niistä postauksen ja kertoa niistä noloimmistakin vaivoista, joista joko kärsin yksin tai sitten niistä ei vaan kehdata puhua :D
1. Alapää on viikko kaupalla niin kipeä, että niin istuminen, seisominen kuin makaaminenkin sattuu. Veikkaan, että tähän vaikutti se, että se ponnistusvaihe oli niin kamalan vaikea itselle. Tie oli ahdas ja vauva ei meinannut mahtua tulemaan häpyalueen läpi, jonka vuoksi alapää oli synnytyksen jälkeen kuin "taistelukenttä sodan jälkeen" gynekologin sanoin. Leikelty ja liimattu! Ei ehkä koskaan enään se vanha entisensä :D
2. Pissaaminen oli inhottavaa ties kuinka pitkään synnytyksen jälkeen. Pissa lenteli ympäri ämpäri ties mihin suuntaan, kuvittelen sen olevan miehillä juuri sellaista. Synnytyksen jälkeen oli pakollista antaa virtsanäyte, jota en myöskään meinannut saada osumaan muovikuppiin. Taisi olla kolmas kerta, kun sain pissaa sen verran varastoon, että siitä sai otettua tarvittavat näytteet. En saanut rakkoa tyhjenemään kokonaan, kunnes fysioterapeutti neuvoi minua kumartumaan pissaamisen jälkeen pytyllä etukenoon ja rentouttamaan kehon. Sillä niksillä sieltä rakosta valui vielä saman verran jo pissattua virtsaa.
3. Luulen, että liittyen hormooneihin, vatsa veti niin kovalle, etten pystynyt varmaan viikkoon käymään suurella hädällä vessassa. Sain rautakuurin romahtaneen hemoglobiniin ja rautavarastojen vuoksi joka varmasti pahensi tilannetta, mutta tilanne muuttui niin pahaksi, että minun piti mennä lääkäriin ruiskulle, jotta sain suolistoni tyhjennettyä. Ummetus jatkui minulla 2kk synnytyksen jälkeen!
4. Järjetön hikoilu öisin. Hikoilin öisin niin paljon, että jouduin useamman viikon ajan päivittäin vaihtamaan lakanat ja yövaatteet. Veikkaan, että liittyi osaksi imetykseen ja osaksi hormoonitasojen muuttumiseen.
5. Yhdyntä sattuu niin h*** paljon! Asia on hirveän yksilöllinen, kuka milloinkin synnytyksen jälkeen on valmis harrastamaan seksiä puolison kanssa. Siihen vaikuttaa niin paljon oma jaksaminen ja valvotut yöt vauvan kanssa ei todellakaan buustaa sitä halua! Meillä oli päätetty odottaa asian kanssa vähintään jälkitarkastukseen saakka, joka minulla oli 8vk synnytyksen jälkeen. Sieltä kun puhtaat paperit tuli, päätettiin kokeilla ja itkemiseksi kivustahan se homma meni. En ollut ikäpäivänä edes osannut kuvitella, että se voi sattua niin paljon. Ei muuta kun uusi tauko hommaan! En voi edes ymmärtää miten joku voi saada toisen vauvan vuoden ikäerolla ensimmäiseen! Onneksi kipu on alkanut helpottamaan ja alapää alkaa tuntua taas normaalilta. Lääkäri sanoi minulle, että pahojen repeämien vuoksi minulla on kertynyt sen verran arpikudosta emättimeen, joka saa ensimmäisillä kerroilla venyessään aikaan kipua. Kun kudos tottuu siihen, kipu alkaa lakkaamaan. Kivaa, not!
6. Virtsankarkailu urheillessa. Minulla ei ole ikinä ollut elämäni aikana virtsankarkailua. Itse aloitin kevyen liikkumisen (juoksun ja lihaskunnon omalla kehonpainolla) jälkitarkastuksen jälkeen. Juostessa huomasin, että minullahan on virtsan karkailua! Ei muuta kun juoksu hetkeksi vielä tauolle ja keskityin päivittäiseen lantiopohjan lihasten harjoittamiseen. Sen myötä olen saanut virtsankarkailun loppumaan myös juostessa, enkä tunne itseäni enään vanhaksi naiseksi :D
7. Mieliteot liittyen ruokaan. Minulla ei ollut raskauden aikana minkäänlaisia mielitekoja. Synnytyksen jälkeen taas asia on ollut ihan toisin. Voisin syödä asioita, joita en aikaisemmin olisi voinut edes kuvitella. Voisin syödä ihan mitä vain ja milloin vain. Syön kuin hevonen. Mutta en ole lihonnut yhtään. Varmasti imetyksen aiheuttamaa.
Tällaisten nolojen juttujen kanssa olen kamppaillut synnytyksen jälkeen, mistä en ollut ikinä kuullut ennen koko raskautta. Ärsyttäviä vaivoja, mutta kun katson vauvaamme, tekisin sen kaiken samantien uudestaan hänen puolestaan!
Millaisia "vaivoja" teillä on ollut synnytyksen jälkeen ja kuinka kauan ne kestivät?
Näitä tarinoita on ihan paras lukea :)
VastaaPoistaHaha kiitti😉
PoistaKyllä! Ensimmäisen synnytyksen jälkeen olin itsekin yllättynyt näistä jälkivaivoista, joista kukaan ei puhunut etukäteen.
VastaaPoistaMutta voin kertoa, että toisen synnytyksen jälkeen olin elämäni kunnossa jo 3 päivää synnytyksen jälkeen. Synnytys ja just tuo ponnistusvaihe meni niin paljon rauhallisemmin ja helpommin.
Täälläkin muuten syödään kuin hevonen. Mutta paino kun vaan laskee kuitenkin.
Kiva kuulla, että toinen synnytys meni vaivojen kanssa jo paljon paremmin:D Sama täällä tosiaan sen syömisen kanssa..tuntuu, että saan kaksi kertaa niin paljon rahaa kulumaan ruokaan, kun aikaisemmin.
PoistaKunpa näistä vaivoista puhuttaisiin enemmän, niin ei tulisi niin yllätyksenä.
Näitä on mielenkiintoista lukea! Sektion takia mulla on ehkä vähän eri juttuja. 1-2 eivät olleet omalla kohdallani ja kolmas oli aivan päinvastoin. Mulle iski jo sairaalassa kamala ripuli, eipä tarvinnut jatkaa sen kamalan magnesiummaidon juomista tai mitä sitten olikaan. :D 4-5 kohdat täsmää ja loput taas ei. Mulla yhtenä kohtana olisi myös kropan "löysyys". En tiedä miten sitä edes kuvaisi, mutta joku kirjoitti joskus muuttuneensa S-muotoiseksi ja se pitää täysin paikkansa! Ihan kamala ryhti, eikä sitä kyllä ryhdiksi voi edes sanoa.
VastaaPoistaLuonnoksissa on pyörinyt mullakin tällainen teksti yleisesti vaivoista toipumisen näkökannalta, mutten oo oikeen motivoitunut sitä kirjoittamaan. :D Tää ehkä vähän taas innosti pohtimaan aihetta uudelleen!
Olisi hauska kyllä lukea sektion jälkeisistä olotiloista! Ne varmasti poikkeaa kovasti alatiesynnytyksen kanssa.
PoistaTässä näkee kuinka erilailla kaikkien kropat reagoi asioihin, jos siellä on kerran ollut ripulia😆
Minulla taas ei ollut minkäänlaista ongelmaa ryhdin kanssa!
Saman tyyppisiä vaivoja ollut, ja varsinkin nuo lantiopohjan lihakset oli niin surkeassa kunnossa ponnistuksen jälkeen että pissaa kyllä lirahti housuun vielä useamman viikon jälkeen synnytyksestä. Todella mieltä ylentävää :D mulla ei yhdyntä satu, mutta kuukautisten aikana selvästi episiotomiahaavan arpi vähän ikävästi jomottelee. Ja Suomessa on jo synnytyslaitoksella luumuja tarjolla ainakin Naistenklinikalla, niitä muistin syödä päivittäin synnytyksen jälkeen niin ei onneksi ollut ummetusta. Se varmaan on kaikista kamalin tuska!
VastaaPoistaJoo, se virtsankarkailu on tosi mieltä ylentävää :D Itse söin kanssa ahkerasti luumuja, mutta se ei minulla auttanut asiaa, niin kovalla oli vatsa. Lisäksi sain synnärillä jo jotakin asiaa auttavaa jauhetta päivittäin, mutta sekään ei alussa auttanut minua...
PoistaNo, onneksi nyt ollaan päästy asian yli ja aineenvaihdunta on taas tasottunut!
Kiitos, kun jaoit omia kokemuksiasi!
Itse selvisin melko vähillä "vammoilla" mutta ehkä ahdistavina oli kun tuntui, että pissaa lirahteli koko ajan! Tuli itselle todella likainen olo, vaikka kuinka yritti alushousuja vaihtaa tiheästi. Sitä vain ajatteli että haise nikohan vanhalle juopolle.... Myös virtsaaminen kirveli varmaan 5 viikkoa tikkien takia ja jossain kohti itkien menin aina pissalla. Me kokeilimme seksiä ekan kerran 3 viikkoa synnytyksestä ja yllättävän hyvin meni, vaikka kyllä se vähän kipeeäkin teki. Näin puolen vuoden jälkeen ei enää onneksi tee. Lantiopohjan lihaksia olen koittanut treenata ja olen huomannut eron kyllä!
VastaaPoistaJoo, se pissan lirahtelu oli ärsyttävää! Minulla ei onneksi ollut kirvelyä tikeistä ja haavoista huolimatta.
PoistaKaikki vaivat ovat niin yksilöllisiä..toisella sattuu se ja toisella sattuu taas joku toinen asia ja päinvastoin. Kiitos, kun kerroit omista vaivoistasi :D