Kun asiat etenevät vauhdilla..

Hui kuinka paljon ehti taas tapahtua eilisen lääkärikäynnin aikana! Lääkärikäynti sai vauhdikkaan aloituksen, kun menimme mieheni kanssa paikalle lapsettomuusklinikan tiloihin, missä myös ensikäyntimme oli ollut. Vastaanoton naiset katsoivat meitä ihmeissään ja totesivat, että aikani onkin sairaalan tiloissa, eikä itse klinikalla (meidän kaupungissa ovat eri paikoissa). Damn! Spurtti autolle ja ajo toiselle puolelle kaupunkia sairaalaan..Pahoittelivat sairaalassa kauheasti, kun eivät olleet maininneet asiasta minulle puhelimessa mitään😊

Ensialkuun lääkäri kertasi vielä laparoskopian ja hysteroskopian tulokset ja esitti meille kysymyksen: "Haluatteko yrittää vielä luomusti vai edetäänkö inseminaatioon?".
Katottiin mieheni kanssa toisiimme ja totesimme, että emme usko vuoden yrityksen jälkeen kovin nopeaan luomuplussaan, kun ajoituksemme on kuitenkin ollut juuri oikea joka ikinen kierto. Minun kellon tarkalla kierrolla ja selvillä ovisoireilla ajoitukset on helppo saada nappiin..

Kyselimme lääkäriltä aikataulua ensimmäisen mahdollisen inseminaation toteutukseen ajatellen, että ehkä sit joskus ensi kierrossa... lääkäri totesi, ettei inseminaatioon ole mitään jonoja ja kysyi, että missä kierron vaiheessa olen. Sanoin, että odotan ovista tapahtuvaksi nyt lauantaina johon lääkäri totesi, että inseminaatio voidaan toteuttaa jo nyt tähän kiertoon jos vain haluamme. Pitkän ja möllistyneen "ööööön" jälkeen olimmekin jo allekirjoittamassa papereita inseminaatioon suostumusta varten.

Lääkäri ultrasi vielä minut nähdäkseen, että missä kierron vaiheessa olen. Kohdun limakalvo oli hyvän paksuinen, vaikka itse ajattelin, että sieltä on kaikki limakalvot vuotanut verenä pois toimeenpiteen jäljiltä😃 Oikealta löytyi johtofollikkeli, joka oli eilen kp 13 19mm kokoinen. Jotain vähäistä nestettäkin näkyi, joka kuulemma kertoo ovulaation olevan lähellä. Menin vielä labran kautta antamaan verinäytteet hormoneista, joiden tulosten perusteella lääkäri määräisi tarkan ajan inseminaatiolle. Iltapäivällä sain puhelun, että veriarvojen perusteella paras päivä inssille olisi perjantai, eli huomenna!! Pää on vieläkin ihan sekaisin kaikesta, mutta toisaalta illalla puhuttiin avopuolisoni kanssa, että eihän tämä nyt vielä ole mikään kovin iso askel. Koska hoito tehdään ilman mitään lääkityksiä ei itsestäni edes tunnu, että tässä oltaisiin nyt jossain lapsettomuushoidoissa. Kotona yritetään nämä seuraavat päivät (huomista lukuunottamatta) ihan perinteisin menetelmin mahdollista raskautta. Mutta tuntuuhan tässä nyt selkeästi, että ne omat mahikset edes ihan vähän paranevat, kun vain parhaat siittiöt lähtevät huomenna matkalle. Ja koska ne pääsevät suoriltaan minun kohdunkaulani läpi, niin ei tarvitse  stressata onko tarpeeksi hedelmällistä valkkaria ym ym..kyllähän te nämä kaikki mahdolliset stressin aiheuttajat tiedätte ovulaatioon liittyen!!

Yritän pitää itseni aisoissa enkä aio päästää itseäni pilvilinnoihin unelmoimaan mahdollisesta raskaudesta. Kuten lääkärikin totesi, niin mistään ihme-hoidosta ei todellakaan ole kysymys. Eihän ne inseminaation onnistumisprosentit mitenkään päätä huimaa. Mutta jostainhan tämä taival on aloitettava.
Inhottaa nyt jo ajatus tulevista piinapäivistä....inhoan niitä ylitse kaiken! Mutta nautitaan nyt kuitenkin vielä viikonloppuun asti tämän kierron vielä olemassa olevasta toivon kipinästä <3