keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Follikkeliultra

Tänään aikaisin aamulla oli tiedossa odottelemani follikkeliultra toista inseminaatiota silmällä pitäen. Ultrassa kaikki oli hyvin: limakalvo oli paksuuntunut oikeen hienosti kiertopäiviin nähden ja taas oikealta puolelta löytyi johtofollikkeli, joka oli kai jotain 17 tai 18mm. Lääkäri ei sanonut tarkkaa mittaa, mutta niin olin itse ruudulta tulkitsevinani. Kuulemma follikkelin ympärille oli kerääntynyt nestettä, joka viestii jo lähestyvästä ovulaatiosta. Ultran jälkeen menin tuttuun tapaan labraan, jossa minulta otettiin LH-, estrogeeni ja progesteroni verinäyte. LH ja estrogeeni arvon avulla lääkäri määrää tarkan päivän inseminaatiolle. Miehen ei tarvinnut enään antaa infektio näytteitä. Kuulemma viime kerralla otetut näytteet ovat kaksi vuotta voimassa klinikalla.

Lääkäri totesi ultran perusteella, että ovulaatio olisi tulossa jo hyvinkin piakkoin, perjantaina. Omasta mielestäni perjantai olisi vielä todella aikainen kiertopäivä ovulaatiolle. No hoitajahan sieltä juuri soitteli, että verikokeiden tulosten perusteella paras päivä olisi lauantai. Elikkäs meillä on nyt sitten lauantaille aika toiseen inseminaatioon! Minulla on jotenkin todella ristiriitaiset tuntemukset: olen onnellinen ja kiitollinen, että inseminaatio ehditään vielä toteuttamaan ennen joulutaukoa. Toisaalta olen jotenkin ihan ulapalla tämän kiertoni kanssa. Tänään on kiertopäivä 11 tai 12. En oikeen tiedä mistä laskea, kun ne viime menkat alkoi niin oudolla tavalla. Lauantai olisi siis päivä 14 tai 15. Yleensä minulla on aina ollut ovulaatio vasta kiertopäivä 16. Jotenkin se lauantai tuntuu tosi aikaiselta päivältä. Kai sitä täytyy vaan luottaa lääkäriin, luulisihan hänen osaavan tulkita ultrakuvaa oikeaoppisesti. Ja toisaalta se verestä tehty LH- testi antaa kyllä paljon luotettavamman tuloksen, kuin kotona tikkuun pissimällä! Tuntuu vaan, että se mun ovulaatio aikaistuu ja aikaistuu..vai onkohan meiningit jotenkin sekasin sen kemiallisen raskauden jälkeen..tiedä häntä. En nyt jaksa stressata asiaa sen enempää...

Olen seurannut tässä kierrossa taas tarkasti aamulämpöjä. Yleensä minun peruslämpö on 36,2 hujakoilla ja se tippuu 3-4 päivää ennen ovulaatiota juuri alle 36,0 asteen: 35,8-35,9. Oletan tämän johtuvan nousevasta estrogeenista kehossani. Nyt huomasinkin, että jo eilen aamulla lämpö oli tippunut 35,8:aan. Eli senkin persuteella se ovis voisi hyvinkin olla jo lauantaina. Olin myöskin havaitsevani jo vähän kirkasta valkovuotoa tänään, joka myöskin tulee kolmisen päivää ennen ovulaatiota.
Odotan lauantaita mielenkiinnolla. Näkeehän sen sit taas siinä ultrassa ennen itse inssiä, että mikä siellä on tilanne. Osuu kyllä ihan hyvään saumaan nyt tämä inssi, kun viikonlopusta alkaa kahden viikon loma! Saa kunnolla levättyä ja tehdä paljon kaikkea kivaa ja rentouttavaa. Yritän olla piinailematta liikaa ja ajatella, että tulee mitä tulee. En nyt vaan jotenkin jaksa stressata liikaa. Vuosi on ollut niin stressin ja pettymysten täyteinen, etten vaan jaksa enään yhtään stressiä tälle vuodelle. Onneksi tämän kierron pettymyskin osuu sitten vasta ensi vuodelle. Miten ihmisestä voi tulla näin kyyninen ja pessimistinen vuoden aikana!? Olen myöskin kokenut jo kaikki mahdolliset "raskauteen viittaavat" oireet viimeisen vuoden aikana, eikä mikään niistä ole johtanut mihinkään raskauteen. Eli piinapäivinä ei vaan voi tehdä mitään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen! Olen muutenkin saanut nyt viime päivinä sysättyä tämän vauva-asian jollain ihmeen kaupalla takavasemmalle. Yritän siis jatkaa tulevan joulun ja joulun pyhät samalla linjalla. ( Saa nähdä kuinka kauan tämä mielentila kestää 😁) Meillä ei onneksi ole edes mitään lasten täytteistä jouluseuraa tiedossa. Sekin aina jotenkin auttaa, jos ei ole itse lapsellisten piirittämä.

4 kommenttia:

  1. Samaistun niin tuohon kyynisyyteen ja pessimistisyyteen. Itse voisin lisätä vielä listaan katkeruuden. Mikään näistä ei ole ennen tätä projektia kuvastanut minua, mutta tämä pettymyksiä täynnä oleva projekti nostaa tuollaisia ikäviä uusia ominaisuuksia. Ehkä se ensi vuosi on meidän vuosi. :)

    Hienoa, että ehditte vielä ennen pyhiä. Toivon teille pientä joulun ihmettä <3 Toivottavasti myös saat ajatukset suunnattua kaikkeen muuhun mukavaan, vaikka piinapäivät tuosta alkavatkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katkeruus kuuluu myös täällä listaan...olisihan tuosta listasta saanut vaikka kuinka pitkän! :D Tämä vuosi on kyllä herättänyt niin paljon kaikkia uusia tuntemuksia itsessäni, että ihan hirvittää välillä. Myös mainitsemiasi uusia ikäviä ominaisuuksia. Mutta niinkuin sanoit, ehkä se ensi vuosi on meidän vuosi :)

      Kiitos tsempeistä. Toivotaan, että joulun ihme tapahtuisi meille. Se on se ainoa asia, jota oikeasti toivon tänä jouluna <3

      Poista
  2. Hurjasti tsemppiä inssiin! Ovulaation aikaistuminenhan ei sinänsä ole huono asia lainkaan, jos kierto pysyy saman pituisena, niin luteaalivaihe pidentyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon tsempeistä, sitä tullaan varmasti tarvitsemaan:D!! Minulla on aina ollut itsestään 14 päivän luteaalivaihe, joka oman ymmärrykseni mukaan on ihan riittävän pitkä kiinnittymistä ajatellen. Vaikka se ovulaationi aikaistuisi, niin ihan normaali päivissähän se tapahtuu. Kp 14:han olisi kai se ihanteellinen! Tuntuu vaan niin oudolta kun se ovulaatio on viimeiset kaksi vuotta aina tapahtunut kp 16. Tai sitten olen vain itse kotona tulkinnut väärin, sekin on tietysti ihan mahdollista. Eihän ovistestit anna niin varmaa tulosta, kuin esim. ultra ja verikoe. Täytyy luottaa lääkäriin tässä asiassa ja olla itse stressaamatta liikaa. Olen vain luonteeltani niin stressaavaa tyyppiä, että saan jo siitäkin aiheutettua stressin, että tehdäänkö se inseminaatio nyt varmasti oikeana päivänä ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Odotus on päättynyt- kiitos

Moikka! Niinkuin olettekin huomanneet, niin hiljaiseloa on ollut ilmassa viime aikoina..ei ole aika eikä rahkeet riittänyt blogin päivittämi...