Inseminaatiosta on nyt kulunut kutakuinkin viikon verran. Mitään ihmeellisiä tuntemuksia ei ole tähän mennessä ollut, mutta lueskelinkin juuri oman tekstini ensimmäisen inseminaation jälkeen ja samoilla linjoilla mentiin silloinkin. Olen kyllä tyytyväinen, että tänne blogiin tulee kirjoteltua eri kiertojen tuntemuksia ylös, niin voi käydä tälleen piinapäivinä lunttaamassa, että mites se nyt olikaan!
Tässä kierrossa minulla kipeytyi rinnat heti ovulaation jälkeen ja ne ovat nyt päivittäin tulleet kipeämmiki ja kipeämmiksi. Yleensä minulla kipeytyy nännit heti ovulaation jälkeen ja rinnat seuraa viikon verran perästä. Nyt ei oikeen nännit kipeytyneet ollenkaan vaan alkoi heti kunnon rinta säryt: ihan kun olisi kainalon aluset tuolta rintojen sivuilta mustelmilla. Tästä nyt en kuitenkaan vedä mitään johtopäätöksiä, koska olen mielestäni kokenut kaikki erilaiset rintojen aristukset, eikä se ole ikinä tarkoittanut mitään. Toinen poikkeava asia tässä kierrossa on ollut hitaasti nouseva aamulämpö. Yleensä minulla ovulaation jälkeisenä päivänä aamulämpö pomppaa 0,5 astetta, about 36,5-36,6:teen. Tässä kierrossa lämmönnousu oli minimaalinen: vain 36,3:n luokkaa. Ensin pelästyin, että onko ovulaatio edes tapahtunut, mutta Fertility Friend tunnisti ovulaation myös noilla mitättömillä lämpötiloilla. Se appi piirtää itse horisontaalisen vertailuviivan, kun kolmena aamuna lämmöt ovat viivan yläpuolella. Keskiarvo lasketaan kuuden edellisen aamulämmön perusteella. Vasta dpo 5 aamuna lämmöt olivat nousseet oikeen kunnolla 36,7:ään. Päätin nyt olla stressaamatta noista huonoista aamulämmöistä, sehän voi olla vaikka vaan kylmän sään takia tai mitä vain. Ja kun kerran lääkäri ultralla näki ovuloivan munarakkulan, niin kai siellä nyt jotain on tapahtunut. Lisäksi heti seuraavana päivänä kipeiksi tulleet rinnat ovat myöskin hyvä merkki! Ja täytyy vain ajatella, että kaikki normaalista poikkeavat asiat ovat vain positiivisiä😃
Joulut on myöskin saatu vietettyä, ja oli ihan tosi hauskat ja rentouttavat pyhät. En ajatellut vauva-asiaa kovinkaan paljon ja en myöskään sallinut itseäni alkaa ajattelemaan, että ensi vuonna meillä saattaa olla pienen pieni käärö tai että olisin viimesillään raskaan. Sorruin tähän viime jouluna ja mielipahanhan siitä vaan sai aikaan. Sen asian suhteen ei ole mitään varmuutta, joten päätin olla ajattelematta asiaa. Olen katsellut paljon telkkaria ja Netflixiä, lukenut kirjoja ja syönyt suklaata. Ihan vaan ollut ja nukkunut paljon. Olen käynyt urheilemassa ja kaupungilla kahvittelemassa. En ole vetänyt facebookin tai instagrammin tuttujen vauvauutisista herneitä nenään tai edes tullut huonolle tuulelle. Olen ollut iloinen heidän puolesta. Kyllä meidänkin vuoro vielä tulee joskus. En ole myöskään lukenut mitään palstoja mahdollisista raskausoireista enkä aiokkaan lukea. Olen saanut piinailut hyvin kuriin tässä kierrossa!
Seuraava etappi on uusi vuosi. Odotan vuoden vaihdetta innolla. Haluan jättää tämän vuoden taakse ja suunnata katseet kohti uutta. En tiedä onko tuleva vuosi meille parempi, mutta aion asennoitua siihen ainakin paremmin ja yrittää iloita muiden raskauksista ja vauvoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!