Tämä kulunut vuorokausi on ollut ihan kauhea. Eilen oli pp 8 kun huomasin pikkuhousun suojassa rusehtavaa lugesteronia, joka oli valunut pois. Ensimmäinen reaktio oli tietysti hysteerinen paniikki ja itkukohtaus: oliko tämä kierto nyt tässä? Illan aikana tuhrua ei tullut lisää, mutta tänään aamulla valui taas vaaleanpunaista lugesteronia ulos. En ollut jotenkin yhtään varautunut tähän, sillä luulin, että lääkkeet pitäisivät vuodon poissa. Eivät näköjään siis pidä. Olo on sellainen, että ne lääkkeet tällä hetkellä vain estävät tulvan avautumista ja vuoto pukkaa tuhruna läpi. Rinnat ovat muuttuneet lähes aristamattomiksi ja tunnen, kuinka kehon lämpötila on laskenut, koska minulla on öisin kuuma eikä kylmä. Juurikin nämä tutu merkit, jotka alkavat ennen joka ikisiä menkkoja. Nyt en vain käsitä, miten vuoto voi alkaa näistä lääkkeistä huolimatta. Ja kyllä, minua varoiteltiin kiinnittymisvuodoista ja alkuraskauden vuodoista...mutta mun mielestä pp 8 on jo vähän liian myöhäinen ajankohta millekään kiinnittymisvuodoille.
Itkin aamulla epäonnistunutta siirtoa miehelleni. Hän tietysti lohduttaa, mutta yrittää pysyä positiivisena ja muistutti monesti hoitajan kommentista siirron yhteydessä liittyen vuotoon, jonka vuoksi ei sais heittää kirvestä kaivoon. Kirves on nyt omalta osaltani heitetty kaivoon. Minua ei huvittaisi yhtään jatkaa niitä lääkkeitä. Tuntuu niin hölmöltä laittaa se lugesteron, joka sitten valuu veren sekaisena mömmönä ulos. Ja pahinta tässä on se, että minun pitäisi jatkaa lääkkeitä vielä maanantaihin asti, sillä vasta silloin minulla on aika veritestiin klinikalle. Olen pähkäillyt koko aamupäivän, että pitäisikö soittaa klinikalle ja kysyä, että voisinko tulla jo huomenna verikokeeseen, jotta pääsisin lopettamaan ne hemmetin lääkkeet. Huomenna olisi vasta pp 10.
Mitä mieltä olette? Onko vielä liian aikaista testata ja lopettaa lääkkeet? Pitääkö minun nyt oikeasti kärvistellä tämä hemmetin tuhrun kanssa aina maanantaihin saakka?
Minun osalta tämä kierto oli tässä...inhoan kroppaani tällä hetkellä. Kaikki muut onnistuu, paitsi me. Mikä minussa on vikana? Eikö kehoni vain tajua, miten alkion kanssa pitää toimia? En varmasti tule koskaan raskaaksi. Siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu. Kaikki on aina niin täydellisesti ultrissa ja verikokeissa ja alkiot ovat huippu luokkaa...muut naiset tulevat ohuilla limakalvoilla ja puutteellisilla alkioilla raskaaksi. Minä en tule täydellisestä limakalvosta ja alkiosta huolimatta. Tällä hetkellä haluaisin vain kuihtua pois, ettei tarvitsisi kestää tätä pahaa oloa. Loppuuko tämä paska koskaan?
torstai 9. toukokuuta 2019
maanantai 6. toukokuuta 2019
Piinan puoliväli
Puolivälissä mennään. Tänään on pp 6 siirron jälkeen. Tämä on ihan kauheaa. Olen nyt kuuden päivän aikana muuttanut mieltäni about 15 kertaa onnistumisen ja negatiivisen lopputuloksen välillä. Eli mieli vaihtelee keskimäärin 2,5 kertaa päivän aikana...mietin, että miten voisin olla niin onnekas, että ekalla kerralla jo onnistuisi? Eihän meillä ole onnistunut mikään ensimmäisellä kerralla tämän asian tiimoilta...
Tuntemuksia tulee ja menee hyvin vaihdellen. Yhtenä päivänä ei tunnu missään mitään, kun taas toisena päivänä on tuntemuksia alavatsalla ja rinnoissa. Tuntemukset laitan tässä vaiheessa kuitenkin vielä lugesteronien piikkiin. Toisaalta, miksi niitä tuntemuksia ei ollut sillon ennen siirtoa sen 5 päivän lugesteron käytön aikana? Vai enkö vain kiinnittänyt niihin silloin huomiota? Omasta mielestä ne tuntemukset ovat alkaneet vasta siirron jälkeen. Mieli tekee varmasti tepposiaan. Tuntuu, että panokset ovat nyt paljon korkeammalla ja negatiivinen tulos pelottaa. Vitsi, että olen myöskin kateellinen niille naisille, jotka jollakin ihmeen kaupalla vain "tietävät", että nyt onnistui tai epäonnistui. Miten sen voi muka tietää tai tuntea?? Sisäinen ääni ei sano itsellä mitään..
Tässä vähän listaa tähän mennessä olleista tuntemuksista ja "oireista":
PP 0 (siirto): häkeltynyt olo sisälläni majailevasta alkiosta. Ei tuntemuksia.
PP 1: pari kertaa päivän aikana tuli ihan tosi lieviä menkkamaisia tuntemuksia alavatsalle. Katosivat myöskin nopeasti.
PP 2: ei oikeen mitään mainittavaa.
PP 3: jonkin aikaa ovulaatiomaista kipua alavatsalla toisella puolella. Nukkumaan mennessä tuntui jännää nipistystä kohdun seudulla: ihan kuin joku olisi raaputtanut tai kaivertanut ihoani hellästi jossakin vatsan uumenissa. Rinnat ovat myöskin alkaneet aristamaan.
PP 4: ei oikeen mitää mainittavaa. Rinnat aristavat, varsinkin yöllä ja aamulla. Päivällä vähemmän.
PP 5: kerran tuntui ihan lievää menkkoja edeltävää jomotusta alavatsalla. Pelästyin jo kerran, että menkat alkoi, mutta ei ollut valunut muuta kuin lugesteronia ulos.. Illalla tuntui sohvalta noustessa siltä, kuin vatsalihakseni olisi jotenkin jumissa. Meni yön aikana ohi. Rinnat aristavat.
PP 6: ihmeellinen kohtaus keskellä yötä: heräsin sellaisessa alkavassa kylmän hiessä hirveään vatsan vääntöön. Ihan kuin vatsataudissa ollessa. Sain uudestaan unen päästä kiinni ja vatsan vääntö loppui. Näin aamuyön sellaisia lääke-kuume-höyry unia. Heräsin aamulla ihan pöllöisenä ja vähän kylmissäni. Rinnat ei tuntuneet aroilta aamulla= hermoromahdus ja varma tunne negatiivisesta testistä. Rinnat ovat tässä aamupäivän aikana taas tuntuneet enemmän aroilta.
Pelästyin myöskin hikoilua yöllä, sillä se on minulla aina merkki keltarauhastasojen laskusta je menkkojen alkamisesta. Järkeilin kuitenkin unen pöpperössä, että ei ne keltrauhastasot voi laskea yhtäkkiä lugesteronien takia. Hormoonit pitäisi olla vielä hyvällä tasolla lääkkeiden ansiosta.
Jos en tarkkailisi kehoani kuin kuuta nousevaa, niin en varmasti pitäisi näitä tuntemuksia minään. Yleisesti voisin sanoa oloni olevan todella oireeton. Nämä ovat kaikki ihan sellaisia yksittäisiä tuntemuksia, ei todellakaan mitään pitkäkestoisia. Näiden perusteella ei voi sanoa mitään.
Kunpa osaisin vain olla kyttäilemättä näitä tuntemuksia ja voisin nauttia näistä piinapäivistä, sillä pian ne ovat taas jo ohi ja saatan löytää itseni taas kerran takaisin lähtöruudusta. En tiedä kuinka kestän jos tämä kierto epäonnistuu. Miten jaksan taas kerran kerätä itseni ja aloittaa toivomisen uudestaan?
Tuntemuksia tulee ja menee hyvin vaihdellen. Yhtenä päivänä ei tunnu missään mitään, kun taas toisena päivänä on tuntemuksia alavatsalla ja rinnoissa. Tuntemukset laitan tässä vaiheessa kuitenkin vielä lugesteronien piikkiin. Toisaalta, miksi niitä tuntemuksia ei ollut sillon ennen siirtoa sen 5 päivän lugesteron käytön aikana? Vai enkö vain kiinnittänyt niihin silloin huomiota? Omasta mielestä ne tuntemukset ovat alkaneet vasta siirron jälkeen. Mieli tekee varmasti tepposiaan. Tuntuu, että panokset ovat nyt paljon korkeammalla ja negatiivinen tulos pelottaa. Vitsi, että olen myöskin kateellinen niille naisille, jotka jollakin ihmeen kaupalla vain "tietävät", että nyt onnistui tai epäonnistui. Miten sen voi muka tietää tai tuntea?? Sisäinen ääni ei sano itsellä mitään..
Tässä vähän listaa tähän mennessä olleista tuntemuksista ja "oireista":
PP 0 (siirto): häkeltynyt olo sisälläni majailevasta alkiosta. Ei tuntemuksia.
PP 1: pari kertaa päivän aikana tuli ihan tosi lieviä menkkamaisia tuntemuksia alavatsalle. Katosivat myöskin nopeasti.
PP 2: ei oikeen mitään mainittavaa.
PP 3: jonkin aikaa ovulaatiomaista kipua alavatsalla toisella puolella. Nukkumaan mennessä tuntui jännää nipistystä kohdun seudulla: ihan kuin joku olisi raaputtanut tai kaivertanut ihoani hellästi jossakin vatsan uumenissa. Rinnat ovat myöskin alkaneet aristamaan.
PP 4: ei oikeen mitää mainittavaa. Rinnat aristavat, varsinkin yöllä ja aamulla. Päivällä vähemmän.
PP 5: kerran tuntui ihan lievää menkkoja edeltävää jomotusta alavatsalla. Pelästyin jo kerran, että menkat alkoi, mutta ei ollut valunut muuta kuin lugesteronia ulos.. Illalla tuntui sohvalta noustessa siltä, kuin vatsalihakseni olisi jotenkin jumissa. Meni yön aikana ohi. Rinnat aristavat.
PP 6: ihmeellinen kohtaus keskellä yötä: heräsin sellaisessa alkavassa kylmän hiessä hirveään vatsan vääntöön. Ihan kuin vatsataudissa ollessa. Sain uudestaan unen päästä kiinni ja vatsan vääntö loppui. Näin aamuyön sellaisia lääke-kuume-höyry unia. Heräsin aamulla ihan pöllöisenä ja vähän kylmissäni. Rinnat ei tuntuneet aroilta aamulla= hermoromahdus ja varma tunne negatiivisesta testistä. Rinnat ovat tässä aamupäivän aikana taas tuntuneet enemmän aroilta.
Pelästyin myöskin hikoilua yöllä, sillä se on minulla aina merkki keltarauhastasojen laskusta je menkkojen alkamisesta. Järkeilin kuitenkin unen pöpperössä, että ei ne keltrauhastasot voi laskea yhtäkkiä lugesteronien takia. Hormoonit pitäisi olla vielä hyvällä tasolla lääkkeiden ansiosta.
Jos en tarkkailisi kehoani kuin kuuta nousevaa, niin en varmasti pitäisi näitä tuntemuksia minään. Yleisesti voisin sanoa oloni olevan todella oireeton. Nämä ovat kaikki ihan sellaisia yksittäisiä tuntemuksia, ei todellakaan mitään pitkäkestoisia. Näiden perusteella ei voi sanoa mitään.
Kunpa osaisin vain olla kyttäilemättä näitä tuntemuksia ja voisin nauttia näistä piinapäivistä, sillä pian ne ovat taas jo ohi ja saatan löytää itseni taas kerran takaisin lähtöruudusta. En tiedä kuinka kestän jos tämä kierto epäonnistuu. Miten jaksan taas kerran kerätä itseni ja aloittaa toivomisen uudestaan?
torstai 2. toukokuuta 2019
Alkion siirto ja ensimmäiset piinapäivät
Tiistaista asti kohdussani on möllöttänyt mikroskooppisen pieni ihmisen alku. Pupo- termiin olen törmännyt monta kertaa englanninkielisissä lapsettomuusblogeissa ja ivf-palstoilla. PUPO= pregnant until proven otherwise. Näin amerikassa nimitetään alkion siirron saaneita naisia raskaustestiin saakka. Tästä alkaa ne todelliset "mindfuck" päivät. Sellaiselta tämä ainakin tuntuu. Pahinta tässä on se, että ei voi yhtään tietää miten alkio pärjää siellä kohdussa. Labrassa pystyttiin valvomaan kasvua, mutta nyt pieni on ihan oman onnensa nojassa. Nyt pitää vaan odotella ja uskoa.
Siirto toimenpiteenä meni todella näppärästi. Ensi alkuun solubiologi kutsui meidät huoneeseensa, jossa käytiin vielä kaikkien pakastettujen alkioiden lukumäärä läpi ja hän antoi raportin siirrettävän alkion tilanteesta. Alkio oli selvinnyt sulatuksesta ihan täydellisesti ja laatu oli biologin mukaan todella hyvä. Mitään arvosanoja ei anneta meidän klinikalla, mutta hän sanoi alkion olevan top-luokkainen. Alkio oli kuulemma jakautunut hienosti parillisilla solumäärillä: 2-4-8-16..., joka on aina se paras lähtötilanne. Lisäksi jakautuminen oli tapahtunut oikeassa aikataulussa aina tietyn tuntimäärän sisällä. Juuri tällaisilla alkioilla on parhaat mahdollisuudet kiinnittyä. Sitten mentiin pukemaan sairaalan kamat siirron ajaksi ylle ja minut kärrytettiin samaan huoneeseen, missä punktio tehtiin kuukausi sitten. Lääkäri tuli huoneeseen ja katsoi ensi alkuun alkion kuvaa ja päivitystä ja hymyili meihin päin sanoen, että juuri tällaisista alkioista ne vauvat kasvavat :D Top-alkioksi kehui lääkärikin. No...he varmasti sanovat kaikille näin antaakseen parhaimman toivon kipinän odotteluun! Sitten hoitaja tilasi yhden alkion minun nimellä seinän toisella puolella olevasta labrasta ja sieltä jonkun ihmeellisen seinässä olevan salaluukun takaa annettiin meidän pieni hippu pehmeässä katetrissa lääkärille. Itse siirtoa seurasimme ruudulta ja sinne lääkärin näyttämään paikkaan jäi alkiomme majailemaan. Eihän sitä maallikkona oikeen nähnyt ruudulta, mutta lääkäri näytti tarkkaan mihin piti katsoa ja sitten näin itsekin sen nesteen siellä kohdun limakalvolla, mihin se alkio törkättiin. Aina muuten luen blogeista, että rakko pitää olla täynnä alkion siirrossa, ei tarvinnut olla täällä meillä! Sai käydä ihan normaalisti vessassa vielä ennen siirtoa.
Lopuksi meille toivotettiin usealta taholta ihan hirveän paljon tsemppiä ja määrättiin aika raskaustestiin 12 päivän päähän...minua kuvottaa jo nyt ajatus tuosta tulevasta testistä. Onneksi se on veritesti kinikalla, että saavat sitten ilmottaa joko hyvät tai huonot uutiset minulle puhelimitse. En inhoa mitään niin paljoa, kuin raskaustestin tekemistä. En varmasti kotona pystyisi tekemään testiä :D Ihailen aina niitä naisia, jotka aloittavat jo joskus pp 9 testaamaan päivä päivältä! Itse en pysty vielä siinä vaiheessa kohtaamaan totuutta. Kuulostaa kamalalta...äääh, en mieti sitä vielä :D
Nyt on menossa pp 2 siirron jälkeen ja vielä ei ole mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Eikä tiestysti vielä pidäkkään olla! Olen päättänyt olla kyttäilemättä oireita tulevina päivinä. Ei se raskaus kaiken järjen mukaan aiheuta näin aikaisin vielä mitään muuta, kuin kuvitteluoireita. Siirron yhteydessä minua myöskin varoiteltiin mahdollisista vuodoista liittyen alkuraskauteen. Ei pidä heittää kirvestä kaivoon jos tässä nyt jotakin pientä vuotoa tulee. Se voi olla kinnittymisestä tai alkuraskaudesta johtuvaa ja ei saa missään nimessä lopettaa lääkitystä ennen veritestin tulosta. Lääkkeellinen kierto kuulemma vielä altistaa juuri näille alkuraskauden vuodoille.
Muuten siirto on aiheuttanut tietysti ensikertalaisena pientä onnellisuuden ja käsittamättömyyden tunnetta. Ihan käsittämätöntä, että sisälläni on pieni alkio kyydissä. Nyt ollaan varmasti pidemmällä, kuin mitä ikinä ollaan oltu yrityksen aikana. Toisaalta välillä unohtuu koko alkio ja saatan havahtua siihen, kuinka mietin että montakos päivää tässä nyt pitää siirtoa vielä odotella :D Odotus on saanut pääni ihan sekaisin ja en meinaa ymmärtää todellisuutta. Oli myöskin ihana saada tsemppaavia viestejä meidän parhailta ystäviltä, jotka tästä meidän tilanteesta tietävät. Meidän puolesta sytytettiin jopa kynttilä tiistai-iltana pikkuisen kunniaksi ja selviämiseksi. Yritän itsekin parhaani mukaan jaksaa uskoa ja toivoa, että tästä kasvaisi meidän oma vauva <3
ps. kertokaahan teidän oireitanne alkion siirron jälkeen? Onko ollut tuntemuksia? Onko teillä tullut rinnat kipeiksi lääkkeellisissä kierroissa? Tuntuuko se kiinnittyminen joltakin?
Siirto toimenpiteenä meni todella näppärästi. Ensi alkuun solubiologi kutsui meidät huoneeseensa, jossa käytiin vielä kaikkien pakastettujen alkioiden lukumäärä läpi ja hän antoi raportin siirrettävän alkion tilanteesta. Alkio oli selvinnyt sulatuksesta ihan täydellisesti ja laatu oli biologin mukaan todella hyvä. Mitään arvosanoja ei anneta meidän klinikalla, mutta hän sanoi alkion olevan top-luokkainen. Alkio oli kuulemma jakautunut hienosti parillisilla solumäärillä: 2-4-8-16..., joka on aina se paras lähtötilanne. Lisäksi jakautuminen oli tapahtunut oikeassa aikataulussa aina tietyn tuntimäärän sisällä. Juuri tällaisilla alkioilla on parhaat mahdollisuudet kiinnittyä. Sitten mentiin pukemaan sairaalan kamat siirron ajaksi ylle ja minut kärrytettiin samaan huoneeseen, missä punktio tehtiin kuukausi sitten. Lääkäri tuli huoneeseen ja katsoi ensi alkuun alkion kuvaa ja päivitystä ja hymyili meihin päin sanoen, että juuri tällaisista alkioista ne vauvat kasvavat :D Top-alkioksi kehui lääkärikin. No...he varmasti sanovat kaikille näin antaakseen parhaimman toivon kipinän odotteluun! Sitten hoitaja tilasi yhden alkion minun nimellä seinän toisella puolella olevasta labrasta ja sieltä jonkun ihmeellisen seinässä olevan salaluukun takaa annettiin meidän pieni hippu pehmeässä katetrissa lääkärille. Itse siirtoa seurasimme ruudulta ja sinne lääkärin näyttämään paikkaan jäi alkiomme majailemaan. Eihän sitä maallikkona oikeen nähnyt ruudulta, mutta lääkäri näytti tarkkaan mihin piti katsoa ja sitten näin itsekin sen nesteen siellä kohdun limakalvolla, mihin se alkio törkättiin. Aina muuten luen blogeista, että rakko pitää olla täynnä alkion siirrossa, ei tarvinnut olla täällä meillä! Sai käydä ihan normaalisti vessassa vielä ennen siirtoa.
Lopuksi meille toivotettiin usealta taholta ihan hirveän paljon tsemppiä ja määrättiin aika raskaustestiin 12 päivän päähän...minua kuvottaa jo nyt ajatus tuosta tulevasta testistä. Onneksi se on veritesti kinikalla, että saavat sitten ilmottaa joko hyvät tai huonot uutiset minulle puhelimitse. En inhoa mitään niin paljoa, kuin raskaustestin tekemistä. En varmasti kotona pystyisi tekemään testiä :D Ihailen aina niitä naisia, jotka aloittavat jo joskus pp 9 testaamaan päivä päivältä! Itse en pysty vielä siinä vaiheessa kohtaamaan totuutta. Kuulostaa kamalalta...äääh, en mieti sitä vielä :D
Nyt on menossa pp 2 siirron jälkeen ja vielä ei ole mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Eikä tiestysti vielä pidäkkään olla! Olen päättänyt olla kyttäilemättä oireita tulevina päivinä. Ei se raskaus kaiken järjen mukaan aiheuta näin aikaisin vielä mitään muuta, kuin kuvitteluoireita. Siirron yhteydessä minua myöskin varoiteltiin mahdollisista vuodoista liittyen alkuraskauteen. Ei pidä heittää kirvestä kaivoon jos tässä nyt jotakin pientä vuotoa tulee. Se voi olla kinnittymisestä tai alkuraskaudesta johtuvaa ja ei saa missään nimessä lopettaa lääkitystä ennen veritestin tulosta. Lääkkeellinen kierto kuulemma vielä altistaa juuri näille alkuraskauden vuodoille.
Muuten siirto on aiheuttanut tietysti ensikertalaisena pientä onnellisuuden ja käsittamättömyyden tunnetta. Ihan käsittämätöntä, että sisälläni on pieni alkio kyydissä. Nyt ollaan varmasti pidemmällä, kuin mitä ikinä ollaan oltu yrityksen aikana. Toisaalta välillä unohtuu koko alkio ja saatan havahtua siihen, kuinka mietin että montakos päivää tässä nyt pitää siirtoa vielä odotella :D Odotus on saanut pääni ihan sekaisin ja en meinaa ymmärtää todellisuutta. Oli myöskin ihana saada tsemppaavia viestejä meidän parhailta ystäviltä, jotka tästä meidän tilanteesta tietävät. Meidän puolesta sytytettiin jopa kynttilä tiistai-iltana pikkuisen kunniaksi ja selviämiseksi. Yritän itsekin parhaani mukaan jaksaa uskoa ja toivoa, että tästä kasvaisi meidän oma vauva <3
ps. kertokaahan teidän oireitanne alkion siirron jälkeen? Onko ollut tuntemuksia? Onko teillä tullut rinnat kipeiksi lääkkeellisissä kierroissa? Tuntuuko se kiinnittyminen joltakin?
keskiviikko 24. huhtikuuta 2019
Vappupullamme
Tänään koitti vihdoin ultra, jonka perusteella meille määrättiin alkionsiirto! Siirto tehdään ensi viikon tiistaina, eli huhtikuun viimeisenä päivänä. Vappua vietetäänkin siis tänä vuonna pikkuriikkisen pieni blastokysti kohdussani, eli pulla uunissa! (huomaa ironia rivien välistä, inhoan kyseistä sanontaa :D) Ylihuomenna eli perjantaina alkaa sitten se lugesteron- progesteroni lääkitys. Kohdun limakalvo oli kasvanut hyvin progynova lääkkeen ansiosta, paksuus oli noin 9mm. Munasarjat ovat saaneet nyt ansaitun leponsa rankan stimulaatio kierron jäljiltä. Siellä ei ollut havaittavissa minkäänlaista elämää :D Kaikki oli siis kunnossa siirtoa varten. Progynovaa jatketaan samalla annostuksella aina raskaustestin tekemiseen asti. Mielenkiinnolla odotan nyt sitä lugesteronia. Se on minulle ihan uusi tuttavuus. Pikkuhousunsuojat olen jo varannut niitä varten. Olen lukenut, että se on vähän sotkuista se niiden käyttö.
Mulla on jotenkin todella outo olo: tuntuu, että viime päivät ovat madelleet ja että tämä asia ei etene suuntaan eikä toiseen. Tai onhan tämä asia edennyt ihan hirveästi viime viikkoina, mutta nyt ollaan taas rullattu paikallaan. Tuntuu, että viimeisimmistä piinapäivistä on ikuisuus! Ja niinhän se on, viimeisin mahdollisuus raskauteen on ollut helmikuussa. Toisaalta nämä viikot ovat olleet hirveän vapauttavia. Ei ole tarvinnut kyttäillä omaa oloa ja mahdollisia raskausoireita. Olen löytänyt ihan uudenlaisen ilon seksin harrastamiseen. Vaikka kuinka olin vakuuttunut, ettei lapsen yritys ole vaikuttanut meidän yhdessä oloon, niin kyllä se vaan tuolla jossakin alitajunnassa on tehnyt tepposensa. On ollut niin ihanaa olla yhdessä ilman aikatauluja, ovulaatiotestejä ja lämpökäyriä! Olen oikeasti nauttinut seksistä. Nyt vasta ymmärrän, että se oli jollakin tasolla vähän sellaista pakkopullaa viime vuoden loppupuolella. Ja eihän se tietysti mikään ihme ole, kun yritystä on niin kauan takana. Ei ole tarvinnut miettiä mitään asentoja, jalkojen ylösnostoja ja liian aikaista suihkuun menemistä seksin jälkeen. On vaan voinut olla miettimättä ja tehdä juuri niin, kuin hyvältä tuntuu! Ja tiedän, että näin sen pitäisi olla yrityksenkin aikana, mutta tosiasia vaan on se, että kun yrityskierrot ovat kaksilukuisia, niin mukaan tulee väistämättä kaikki mahdolliset vippaskonstit jalkojen ylösnostamisineen, päälläseisomisineen ja kirveksen sängyn päähän laittamisineen...
Näiden odotusviikkojen aikana olen myöskin saanut sysättyä vauvakuumetta hieman takavasemmalle ja olen jopa pystynyt olemaan parina päivänä miettimättä koko raskautta ja vauvaa. Se on tehnyt mielelle todella hyvää. Yhtenä päivänä kävelin töistä kotiin ja huomasin, että koivut ovat vihreänä ja kukat kukkii! Luonto on heräämässä talviunilta ja olen päässyt sivuttamaan sen kokonaan näiden ivf- aikataulujen ja lääkkeiden vuoksi. Tuntuu, että kohta ollaan taas jo puolivälissä tätä vuotta. Toisaalta aika on madellut, mutta toisaalta en voi ymmärtää kuinka toukokuu on jo alkamassa! Ajan käsitys on jotenkin ihan kieroutunut näiden hoitojen ansiosta :D
Takaraivossa myöskin kummittelee ajatus siitä, että entä jos tämä siirto ei onnistukaan? Entä jos taas tulee tyylipuhdas nega? Mikäs sitten on vialla? Tiedän, etten saisi ajatella tätä vielä. Ja tiedostan myöskin, että harvoin se onnistuu ensimmäisellä siirrolla. Täytyy nyt yrittää parhaan mukaan pitää mieli positiivisena ja ajatella, että meillä on monta mahdollisuutta pakkasessa odottamassa.
Hoidot ja tuleva siirto ovat nostaneet viime viikkoina ihan hirveästi erilaisia tunteita pintaan. Tämä on yhtäaikaa niin jännää, ihmeellistä, paskaa, ihanaa, kohtalon ivaa, huonoa karmaa, ihmisenä kasvamista, uuden oppimista ja ennen kaikkea toivon ylläpitämistä. Aina opetettiin, että uskosta, toivosta ja rakkaudesta suurin on se rakkaus. Sori yläasteen uskonnon ope, olit väärässä! Suurin niistä on toivo. Ainakin meille lapsettomille!
Mulla on jotenkin todella outo olo: tuntuu, että viime päivät ovat madelleet ja että tämä asia ei etene suuntaan eikä toiseen. Tai onhan tämä asia edennyt ihan hirveästi viime viikkoina, mutta nyt ollaan taas rullattu paikallaan. Tuntuu, että viimeisimmistä piinapäivistä on ikuisuus! Ja niinhän se on, viimeisin mahdollisuus raskauteen on ollut helmikuussa. Toisaalta nämä viikot ovat olleet hirveän vapauttavia. Ei ole tarvinnut kyttäillä omaa oloa ja mahdollisia raskausoireita. Olen löytänyt ihan uudenlaisen ilon seksin harrastamiseen. Vaikka kuinka olin vakuuttunut, ettei lapsen yritys ole vaikuttanut meidän yhdessä oloon, niin kyllä se vaan tuolla jossakin alitajunnassa on tehnyt tepposensa. On ollut niin ihanaa olla yhdessä ilman aikatauluja, ovulaatiotestejä ja lämpökäyriä! Olen oikeasti nauttinut seksistä. Nyt vasta ymmärrän, että se oli jollakin tasolla vähän sellaista pakkopullaa viime vuoden loppupuolella. Ja eihän se tietysti mikään ihme ole, kun yritystä on niin kauan takana. Ei ole tarvinnut miettiä mitään asentoja, jalkojen ylösnostoja ja liian aikaista suihkuun menemistä seksin jälkeen. On vaan voinut olla miettimättä ja tehdä juuri niin, kuin hyvältä tuntuu! Ja tiedän, että näin sen pitäisi olla yrityksenkin aikana, mutta tosiasia vaan on se, että kun yrityskierrot ovat kaksilukuisia, niin mukaan tulee väistämättä kaikki mahdolliset vippaskonstit jalkojen ylösnostamisineen, päälläseisomisineen ja kirveksen sängyn päähän laittamisineen...
Näiden odotusviikkojen aikana olen myöskin saanut sysättyä vauvakuumetta hieman takavasemmalle ja olen jopa pystynyt olemaan parina päivänä miettimättä koko raskautta ja vauvaa. Se on tehnyt mielelle todella hyvää. Yhtenä päivänä kävelin töistä kotiin ja huomasin, että koivut ovat vihreänä ja kukat kukkii! Luonto on heräämässä talviunilta ja olen päässyt sivuttamaan sen kokonaan näiden ivf- aikataulujen ja lääkkeiden vuoksi. Tuntuu, että kohta ollaan taas jo puolivälissä tätä vuotta. Toisaalta aika on madellut, mutta toisaalta en voi ymmärtää kuinka toukokuu on jo alkamassa! Ajan käsitys on jotenkin ihan kieroutunut näiden hoitojen ansiosta :D
Takaraivossa myöskin kummittelee ajatus siitä, että entä jos tämä siirto ei onnistukaan? Entä jos taas tulee tyylipuhdas nega? Mikäs sitten on vialla? Tiedän, etten saisi ajatella tätä vielä. Ja tiedostan myöskin, että harvoin se onnistuu ensimmäisellä siirrolla. Täytyy nyt yrittää parhaan mukaan pitää mieli positiivisena ja ajatella, että meillä on monta mahdollisuutta pakkasessa odottamassa.
Hoidot ja tuleva siirto ovat nostaneet viime viikkoina ihan hirveästi erilaisia tunteita pintaan. Tämä on yhtäaikaa niin jännää, ihmeellistä, paskaa, ihanaa, kohtalon ivaa, huonoa karmaa, ihmisenä kasvamista, uuden oppimista ja ennen kaikkea toivon ylläpitämistä. Aina opetettiin, että uskosta, toivosta ja rakkaudesta suurin on se rakkaus. Sori yläasteen uskonnon ope, olit väärässä! Suurin niistä on toivo. Ainakin meille lapsettomille!
tiistai 16. huhtikuuta 2019
PAS preppailua
Olen viime päivinä etsinyt jonkin verran tietoa pakastetun alkion siirtoon liittyen ja yrittänyt selvittää, että mikä loppujen lopuksi vaikuttaa siihen, että kiinnittyykö alkio kohdun seinämään vai ei. Olen myöskin yrittänyt etsiä (vippas)konsteja siihen, mitä voin itse tehdä maksimoidakseni onnistumisen mahdollisuuden. Suurin onnistumiseen vaikuttava tekijä on kaikkien lähteiden mukaan alkion laatu. Laadultaan hyvillä alkioilla on aina paremmat mahdollisuudet kiinnittymiseen. Tuntuu loogiselta. En ole saanut vielä mitään laatu päivitystä meidän pakastetuista alkioista. Mutta kaipa ne on jotenkin ränkätty paremmuusjärjestykseen laadun perusteella. Solubiologi ei ainakaan maininnut mitään huonosta laadusta joten oletan, että meillä ainakin pari laadultaan oikeen hyvää alkiota on odottamassa. Paljon puhutaan nykyään myöskin alkion "iästä". Blastokystejähän ylistetään siinä mielessä, että niillä olisi paljon paremmat mahdollisuudet kiinnittymiseen, kuin esimerkiksi 2-3 päivän ikäisellä alkiolla. Itsestä tuntuu myöskin siltä, että se 5. päivä ovulaation jälkeen olisi jotenkin se luonnollisin siirtopäivä, kun niillä päivillähän se alkio saapuu luomu raskaudessakin munajotimesta kohtuun. Toisaalta taas se kohtuhan on paras ympäristö alkioille kasvaa, että kai ne nuoremmatkin alkiot voivat hyvin selvitä siellä kohdun lämmössä. Itse katselin meidän klinikan onnistumistilastoja ja siellä oli verrattu viime vuodelta alkaneita raskauksia niin 2., 3. kuin 5. päivän siirroissa ja olihan ne prosentit parhaat niissä 5. päivän siirroissa. Eli onneksi meillä nyt on niitä blastoja siellä pakkasessa!
Toinen onnistumiseen vaikuttava tekijä tuntui olevan kohdun vastaanottavuus. Oletan tämä liittyvät kohdun limakalvon laatuun ja paksuuteen. Sitä paksuuttahan seurataan ultralla ennen siirtoa, mutta sitä laatua ei kai voi seurata millään muulla kuin koepalalla. Koepaloja aletaan tietysti vasta ottamaan, kun on useita epäonnistuneita alkion siirtoja takana. Laatuun voi itse vaikuttaa perus terveillä elämäntavoilla: ruokavaliolla, tietyillä vitamiineilla ja tietysti tupakoimattomuudella. Nämä asiat ovat kaikki kunnossa omalla kohdallani. Olen ottanut nyt kolmen kuukauden ajan monivitamiinia, extra paljon foolihappoa, lisä E-vitamiinia ja koentsyymi Q10ppiä. Näiden kahden asian (alkion laatu ja kohdun vastaanottavuus) lisäksi netti on täynnä sivustoja, mistä saa erilaisia vinkkejä alkionsiirtoon ja sen jälkeisiin piinapäiviin:
1) Stressaamattomuus
Hmm. Meidän lapsettomien pahin vihollinen. Itsehän olen niin stressaavaa tyyppiä, että saan aiheutettua stressin ihan pienimmästäkin asiasta. Puhumattakaan sitten tästä meidän elämän tärkeimmästä asiasta.. Juttelin stressistä akupunktio hoitajani kanssa. Kysyin, että onko hänellä mitään stressin lievitykseen liittyviä vinkkejä. Hän sanoi, että sitä stressiä ei voi koskaan kokonaan sulkea pois. Sitä voi lievittää tietyillä asioilla, kuten katsomalla elokuvia/sarjoja, menemällä kävelylle, nukkumalla pitkiä yöunia, syömällä hyvää ruokaa...ihan tällaisia perusasioita, joilla saa mielen pois siirretystä alkiosta. Tärkein tämä olisi ensimmäisten kahden- kolmen päivän aikana siirron jälkeen. Eli tällöin ideaalitilanne olisi ottaa vapaata töistä ja laittaa verkkarit jalkaan ja katsoa netflixiä koko päivä. Kuulostaa hyvältä. En vain tiedä uskallanko pyytää kahta päivää lomaa siirron yhteyteen...
2) Akupunktio
Akupunktiota ylistetään ihan hirveästi englanninkielisillä sivuilla alkionsiirron tukena. Akupunktioon tulisi mennä juuri ennen siirtoa ja sitten taas parin tunnin päästä siirron jälkeen. Tällöin onnistumisen mahdollisuudet ovat tutkimusten mukaan nousseet 40:stä 60 prosenttiin! Oma hoitajani suosittelee myöskin tätä protokolaa, mutta jos nämä hoidot aiheuttavat enemmän stressiä kuin jotain muuta, niin sitten ei kannata alkaa toteuttamaan. Silloin riittää yksikin kerta sinä päivänä. Itse yritän järjestää vapaapäivän ja mennä sekä ennen siirtoa että siirron jälkeen hoitoon.
3) Treenilepo
Olen nyt monista lähteistä lukenut, että muutaman päivän alkionsiirron jälkeen kannataa ottaa todella rennosti urheilu saralla. Meidän klinikan papereissa taitaa lukea, että kevyttä liikuntaa voi harrastaa 3- 4 päivän jälkeen siirron jälkeen, mutta ei mitään tärisevää eikä raskasta nostamista. Yritän itsekin parhaani mukaan olla menemättä salille. Tämä tulee olemaan hirveän vaikeaa. Mutta haluan tehdä kaikkeni nyt onnistumisen eteen. Olemme kulkeneet nyt jo niin pitkän tien ja olemme vihdoin saavuttaneet sen valon pilkahduksen tunnelin päässä. Kävelylenkit saavat riittää raskaustestiin asti!
4) Alkoholi ja kahvi
Tämä on paljon eri mielipiteitä herättävä asia. Monet ovat sitä mieltä, että sen odottelu ajan pitäisi pitää nolla toleranssia ja elää kuin olisi raskaana. Toiset taas ovat sitä mieltä, että lasillinen viiniä tässä vaiheessa on ihan sallittavaa. Itse en oikeen tiedä mitä ajatella tästä. Toisaalta uskon, että jos lasillinen punaviiniä saa rentoutumaan, niin sen voi ihan hyvin ottaa raskaustestiin asti. Niinhän monet luonnollisesti raskautuvatkin ottavat ennen kuin ovat edes tietoisia mahdollisesta raskaudesta. Toisaalta taas saatan alkaa syyttämään jälkikäteen itseäni siitä lasillisesta jos testi on negatiivinen. Itse olen juonut hirveän vähän alkoholia viime aikoina käyttämieni hormonien takia. Alkoholiahan ei suositella käytettäväksi IVF-lääkkeiden kanssa, koska se saattaa vaikuttaa lääkkeiden tehoon. Niinpä olen ollut nolla toleranssilla näiden hormooni lääkkeiden aikana. Tuoresiirron peruuntumisen jälkeen otin parina päivänä oikeen kunnon morkkis-viinit! Nyt on taas menty kuivalla linjalla, koska lääkÄri varoitteli alkoholin vaikutuksesta Progynovan tehoon. Elikkä jatketaan tällä kuivalla linjalla myöskin siirron jälkeen. Kahvi on toinen kiistanalainen tuote: siitä ei ole mitään tutkimusnäyttöä, että se olisi haitallinen raskautumisen kannalta. Toisaalta jotakin tutkimusta on ollut, että kofeiini huonontaisi nimenomaan kiinnittymismahdollisuuksia. Itse en ole mikään himo juoja, mutta kupillisen saatan ottaa työpäivän aikana. Aion jättää kahvin kokonaan pois siirron jälkeen. Otan tilalle vihreän, kofeiinittoman teen jos lämmintä tekee mieli.
5) Kiinnittymistä edistävät ruoat
Tähän en usko itse missään määrin. Ananas, tietyt juurekset, punaviini...ja ties mitä kaikkea netti on täynnä. En usko, että syömälläni ananaksella voi olla vaikutusta onnistumiseen. Monet vannovat nettipalstoilla, että heti ekasta ananas- kierrosta tulin raskaaksi. Ja heti ekasta greippi-kierrosta tulin raskaaksi. Paskat sanon minä! Minulla on jäänyt niin paljon hampaan koloon näistä greipeistä ja ananaksista ja royal geleistä ja vaikka mistä. Minä en ole ikinä päässyt kertomaan, että ekasta "siitä ja siitä" kierrosta tärppäsi. Ja kyllä, olen kokeillut kaikki konstit! Aion syödä ihan perus terveellisesti kuten aina, paljon lämpimiä ruokia jotka pitävät sisukset lämpimänä.
Onhan se asia niin, että joko se alkio kiinnittyy tai se ei kiinnity! Eihän siihen itse kovin paljoa voi vaikuttaa. Minusta on vaan niin kiva nyt etsiä tietoa asiaan liittyen ja spekuloida, että mitä kaikkea voin tehdä asian eteen. Luin jostain, että jos näillä omilla tekemisillään voi vaikka vaan prosentikin parantaa mahdollisuutta, niin miksi ei näkisi sitä vaivaa tämän asian eteen. Juurikin näin!
Nyt on jo viikko mennyt progynova lääkityksen kanssa. Enään toinen viikko ja sitten aletaan olemaan jo tosi lähellä siirtoa!
Onko teillä heittää mitään extra vinkkejä/vippaskonsteja, joilla voisi parantaa kiinnittymisen mahdollisuuksia? Jotakin, mitä olette itse kokeneet hyödylliseksi alkion siirron jälkeen? Tai ihan vaan luomu raskautumisessa?
Toinen onnistumiseen vaikuttava tekijä tuntui olevan kohdun vastaanottavuus. Oletan tämä liittyvät kohdun limakalvon laatuun ja paksuuteen. Sitä paksuuttahan seurataan ultralla ennen siirtoa, mutta sitä laatua ei kai voi seurata millään muulla kuin koepalalla. Koepaloja aletaan tietysti vasta ottamaan, kun on useita epäonnistuneita alkion siirtoja takana. Laatuun voi itse vaikuttaa perus terveillä elämäntavoilla: ruokavaliolla, tietyillä vitamiineilla ja tietysti tupakoimattomuudella. Nämä asiat ovat kaikki kunnossa omalla kohdallani. Olen ottanut nyt kolmen kuukauden ajan monivitamiinia, extra paljon foolihappoa, lisä E-vitamiinia ja koentsyymi Q10ppiä. Näiden kahden asian (alkion laatu ja kohdun vastaanottavuus) lisäksi netti on täynnä sivustoja, mistä saa erilaisia vinkkejä alkionsiirtoon ja sen jälkeisiin piinapäiviin:
1) Stressaamattomuus
Hmm. Meidän lapsettomien pahin vihollinen. Itsehän olen niin stressaavaa tyyppiä, että saan aiheutettua stressin ihan pienimmästäkin asiasta. Puhumattakaan sitten tästä meidän elämän tärkeimmästä asiasta.. Juttelin stressistä akupunktio hoitajani kanssa. Kysyin, että onko hänellä mitään stressin lievitykseen liittyviä vinkkejä. Hän sanoi, että sitä stressiä ei voi koskaan kokonaan sulkea pois. Sitä voi lievittää tietyillä asioilla, kuten katsomalla elokuvia/sarjoja, menemällä kävelylle, nukkumalla pitkiä yöunia, syömällä hyvää ruokaa...ihan tällaisia perusasioita, joilla saa mielen pois siirretystä alkiosta. Tärkein tämä olisi ensimmäisten kahden- kolmen päivän aikana siirron jälkeen. Eli tällöin ideaalitilanne olisi ottaa vapaata töistä ja laittaa verkkarit jalkaan ja katsoa netflixiä koko päivä. Kuulostaa hyvältä. En vain tiedä uskallanko pyytää kahta päivää lomaa siirron yhteyteen...
2) Akupunktio
Akupunktiota ylistetään ihan hirveästi englanninkielisillä sivuilla alkionsiirron tukena. Akupunktioon tulisi mennä juuri ennen siirtoa ja sitten taas parin tunnin päästä siirron jälkeen. Tällöin onnistumisen mahdollisuudet ovat tutkimusten mukaan nousseet 40:stä 60 prosenttiin! Oma hoitajani suosittelee myöskin tätä protokolaa, mutta jos nämä hoidot aiheuttavat enemmän stressiä kuin jotain muuta, niin sitten ei kannata alkaa toteuttamaan. Silloin riittää yksikin kerta sinä päivänä. Itse yritän järjestää vapaapäivän ja mennä sekä ennen siirtoa että siirron jälkeen hoitoon.
3) Treenilepo
Olen nyt monista lähteistä lukenut, että muutaman päivän alkionsiirron jälkeen kannataa ottaa todella rennosti urheilu saralla. Meidän klinikan papereissa taitaa lukea, että kevyttä liikuntaa voi harrastaa 3- 4 päivän jälkeen siirron jälkeen, mutta ei mitään tärisevää eikä raskasta nostamista. Yritän itsekin parhaani mukaan olla menemättä salille. Tämä tulee olemaan hirveän vaikeaa. Mutta haluan tehdä kaikkeni nyt onnistumisen eteen. Olemme kulkeneet nyt jo niin pitkän tien ja olemme vihdoin saavuttaneet sen valon pilkahduksen tunnelin päässä. Kävelylenkit saavat riittää raskaustestiin asti!
4) Alkoholi ja kahvi
Tämä on paljon eri mielipiteitä herättävä asia. Monet ovat sitä mieltä, että sen odottelu ajan pitäisi pitää nolla toleranssia ja elää kuin olisi raskaana. Toiset taas ovat sitä mieltä, että lasillinen viiniä tässä vaiheessa on ihan sallittavaa. Itse en oikeen tiedä mitä ajatella tästä. Toisaalta uskon, että jos lasillinen punaviiniä saa rentoutumaan, niin sen voi ihan hyvin ottaa raskaustestiin asti. Niinhän monet luonnollisesti raskautuvatkin ottavat ennen kuin ovat edes tietoisia mahdollisesta raskaudesta. Toisaalta taas saatan alkaa syyttämään jälkikäteen itseäni siitä lasillisesta jos testi on negatiivinen. Itse olen juonut hirveän vähän alkoholia viime aikoina käyttämieni hormonien takia. Alkoholiahan ei suositella käytettäväksi IVF-lääkkeiden kanssa, koska se saattaa vaikuttaa lääkkeiden tehoon. Niinpä olen ollut nolla toleranssilla näiden hormooni lääkkeiden aikana. Tuoresiirron peruuntumisen jälkeen otin parina päivänä oikeen kunnon morkkis-viinit! Nyt on taas menty kuivalla linjalla, koska lääkÄri varoitteli alkoholin vaikutuksesta Progynovan tehoon. Elikkä jatketaan tällä kuivalla linjalla myöskin siirron jälkeen. Kahvi on toinen kiistanalainen tuote: siitä ei ole mitään tutkimusnäyttöä, että se olisi haitallinen raskautumisen kannalta. Toisaalta jotakin tutkimusta on ollut, että kofeiini huonontaisi nimenomaan kiinnittymismahdollisuuksia. Itse en ole mikään himo juoja, mutta kupillisen saatan ottaa työpäivän aikana. Aion jättää kahvin kokonaan pois siirron jälkeen. Otan tilalle vihreän, kofeiinittoman teen jos lämmintä tekee mieli.
5) Kiinnittymistä edistävät ruoat
Tähän en usko itse missään määrin. Ananas, tietyt juurekset, punaviini...ja ties mitä kaikkea netti on täynnä. En usko, että syömälläni ananaksella voi olla vaikutusta onnistumiseen. Monet vannovat nettipalstoilla, että heti ekasta ananas- kierrosta tulin raskaaksi. Ja heti ekasta greippi-kierrosta tulin raskaaksi. Paskat sanon minä! Minulla on jäänyt niin paljon hampaan koloon näistä greipeistä ja ananaksista ja royal geleistä ja vaikka mistä. Minä en ole ikinä päässyt kertomaan, että ekasta "siitä ja siitä" kierrosta tärppäsi. Ja kyllä, olen kokeillut kaikki konstit! Aion syödä ihan perus terveellisesti kuten aina, paljon lämpimiä ruokia jotka pitävät sisukset lämpimänä.
Onhan se asia niin, että joko se alkio kiinnittyy tai se ei kiinnity! Eihän siihen itse kovin paljoa voi vaikuttaa. Minusta on vaan niin kiva nyt etsiä tietoa asiaan liittyen ja spekuloida, että mitä kaikkea voin tehdä asian eteen. Luin jostain, että jos näillä omilla tekemisillään voi vaikka vaan prosentikin parantaa mahdollisuutta, niin miksi ei näkisi sitä vaivaa tämän asian eteen. Juurikin näin!
Nyt on jo viikko mennyt progynova lääkityksen kanssa. Enään toinen viikko ja sitten aletaan olemaan jo tosi lähellä siirtoa!
Onko teillä heittää mitään extra vinkkejä/vippaskonsteja, joilla voisi parantaa kiinnittymisen mahdollisuuksia? Jotakin, mitä olette itse kokeneet hyödylliseksi alkion siirron jälkeen? Tai ihan vaan luomu raskautumisessa?
tiistai 9. huhtikuuta 2019
Alkioidemme kohtalo
Siis arvatkaapa mitä!? Mulla alkoi tänään menkat! En edes muista, koska olen viimeksi tullut näin iloiseksi kuukautisista. Juoksin aamulla mieheni luokse kiljuen, että menkat alkoi!! Varmasti "normi pareilla" tämä on se reaktio, kun raskaustesti näyttää plussaa. Näin meillä :D Tuntuu, että ihan hirveän aikaisin, eihän punktiosta ole kulunut vasta kun viikko. Mutta toisaalta, eihän siellä kai ole edes mitään keltarauhasta punktion jäljiltä..Muistan lukeneeni paljon, että jos tuoresiirtoa ei tehdä, niin menkat saattaa tulla jo jopa 4-5 päivän jälkeen. Et kai tää voi olla ihan normaalia. No oli tai ei, niin iloitsen nyt tästä, sillä huomenna alkaa sitten siirtoon valmistava tukilääkitys Progynova- nimisellä lääkkeellä. Se on lääke, joka lamauttaa munasarjojen toiminnan, mutta kasvattaa limakalvoa suotuisaksi siirtoa varten. Eli normaalia ovulaatiota ei ole tiedossa. Ultra on sitten kahden viikon päästä, jossa määrätään siirtopäivä! Vitsi tämä meneekin nyt paljon nopeammin kuin olin ajatellut. Olin jotenkin valmistautunut siihen, että menkat alkaa vasta joskus viikon päästä.
Mutta otsikon asiaan. Tänään on paljon muutakin iloittavaa, kuin alkaneet menkat. Meille ilmoitettiin labrasta meidän alkioiden lopullinen kohtalo. Odottelin puhelua kuin kuuta nousevaa. Päivääkään ei ole kulunut, ettenkö olisi ajatellut meidän kasvavia alkioita labrassa. Mieltäni varjosti kuitenkin pieni pelko viikonlopun aikana: entä jos yksikään ei halua kasvaa blastokystiksi. Entä jos kaikki lopettavat kasvunsa ennen aikojaan. Entä jos se onkin syy siihen, miksi emme ole onnistuneet?
Näin klinkan numeron välkkyvän puhelimeni ruudussa tänään aamulla ja sydämeni taisi skipata pari lyöntiä ja tunsin kehon lamautuvan hetkeksi jännityksestä. Taas tämä kaikki pelko oli ihan turhaa, sillä heillä oli vain ja ainoastaan hyviä uutisia. Kaksi 8-soluista alkiota laitettiin 3. päivänä pakkaseen. Tämä oli ns. varatoimenpide, koska tämä oli meidän ensimmäinen ivf. Jos kasvussa olisikin ollut häikkää, niin olisi sitten edes nämä kaksi kolmen päivän ikäistä, joille annettaisiin vielä kohdussa mahdollisuus kasvaa. Sen lisäksi meille kerrottiin, että 7 alkioita kasvoi normaalisti blastokysteiksi ja ne ovat nyt myös pakastettu. Siis 7! En olisi ikinä uskaltanut uskoa näin hyvää saalista.
Meillä on nyt yhteensä 9 pienen pientä ihmisen alkua odottamassa pakkasessa <3 Päiväni ei tästä nyt kyllä enään paremmaksi voi muuttua!
Tähän mennessä kaikki on siis mennyt paremmin kuin hyvin. Ei ole löytynyt vieläkään mitään syytä sille, miksi me ei olla onnistuttu luonnollisesti. Ainoa asia, missä nyt sitten voi vielä mennä pieleen, on se alkion kiinnittyminen kohtuun. Tai voihan tietysti hyvätkin alkiot lopettaa kasvun heti ensi alkuun kohdussa. En tiedä teistä muista, mutta minä olen jotenkin hirveän teoreettisesti suuntautunut ihminen. Etsin kaikkeen aina syy-seuraus suhdetta ja janoan vastauksia selittämättömiin asioihin. Jotenkin minun on ihan hirveän vaikea päästää irti tästä meidän lapsettomuus mysteeristä. Miksi se ei ole onnistunut meillä luonnollisesti? Kai tämä on vaan yksi niistä asioista, joihin en välttämättä ikinä tule saamaan selitystä. It's just one of those things...No, en murehdi sitä tänään. Tänään iloitsen kuukautisista ja meidän hyvästä pakastin saaliista!
Iloista ja toiveikasta viikkoa kaikille!
Mutta otsikon asiaan. Tänään on paljon muutakin iloittavaa, kuin alkaneet menkat. Meille ilmoitettiin labrasta meidän alkioiden lopullinen kohtalo. Odottelin puhelua kuin kuuta nousevaa. Päivääkään ei ole kulunut, ettenkö olisi ajatellut meidän kasvavia alkioita labrassa. Mieltäni varjosti kuitenkin pieni pelko viikonlopun aikana: entä jos yksikään ei halua kasvaa blastokystiksi. Entä jos kaikki lopettavat kasvunsa ennen aikojaan. Entä jos se onkin syy siihen, miksi emme ole onnistuneet?
Näin klinkan numeron välkkyvän puhelimeni ruudussa tänään aamulla ja sydämeni taisi skipata pari lyöntiä ja tunsin kehon lamautuvan hetkeksi jännityksestä. Taas tämä kaikki pelko oli ihan turhaa, sillä heillä oli vain ja ainoastaan hyviä uutisia. Kaksi 8-soluista alkiota laitettiin 3. päivänä pakkaseen. Tämä oli ns. varatoimenpide, koska tämä oli meidän ensimmäinen ivf. Jos kasvussa olisikin ollut häikkää, niin olisi sitten edes nämä kaksi kolmen päivän ikäistä, joille annettaisiin vielä kohdussa mahdollisuus kasvaa. Sen lisäksi meille kerrottiin, että 7 alkioita kasvoi normaalisti blastokysteiksi ja ne ovat nyt myös pakastettu. Siis 7! En olisi ikinä uskaltanut uskoa näin hyvää saalista.
Meillä on nyt yhteensä 9 pienen pientä ihmisen alkua odottamassa pakkasessa <3 Päiväni ei tästä nyt kyllä enään paremmaksi voi muuttua!
Tähän mennessä kaikki on siis mennyt paremmin kuin hyvin. Ei ole löytynyt vieläkään mitään syytä sille, miksi me ei olla onnistuttu luonnollisesti. Ainoa asia, missä nyt sitten voi vielä mennä pieleen, on se alkion kiinnittyminen kohtuun. Tai voihan tietysti hyvätkin alkiot lopettaa kasvun heti ensi alkuun kohdussa. En tiedä teistä muista, mutta minä olen jotenkin hirveän teoreettisesti suuntautunut ihminen. Etsin kaikkeen aina syy-seuraus suhdetta ja janoan vastauksia selittämättömiin asioihin. Jotenkin minun on ihan hirveän vaikea päästää irti tästä meidän lapsettomuus mysteeristä. Miksi se ei ole onnistunut meillä luonnollisesti? Kai tämä on vaan yksi niistä asioista, joihin en välttämättä ikinä tule saamaan selitystä. It's just one of those things...No, en murehdi sitä tänään. Tänään iloitsen kuukautisista ja meidän hyvästä pakastin saaliista!
Iloista ja toiveikasta viikkoa kaikille!
torstai 4. huhtikuuta 2019
Punktio, hedelmöittyminen ja tuoresiirron peruuntuminen
Ennen kuin aloitan jännittävääkin jännittävämmän kertomukseni punktiosta, totean heti alkuun ärsytykseni ja turhautumiseni siihen, että tuoresiirtoa ei tulla meille tekemään tähän kiertoon liian suuren hyperstimulaatio riskin vuoksi. Lääkäreitä kuurasi eilen kai kolme toimenpide huoneeseen punktion aikana antamaan oman mielipiteensä ultran perusteella ja kaikilta kolmelta herui vahva EI. Voihan paskan paska sanon minä! Verestä mitatut hormooni arvot ovat taivaissa ja munasarjat olivat ylikierroksilla. Jos raskaus vaikka alkaisikin, niin he veikkasivat että päätyisin päivystykseen hyperin takia. Kaikki alkiot pakastetaan lääkärin määräyksestä ja siirto tehdään vasta ensi kiertoon. No, mikäs kiire meillä tässä nyt oikeen olikaan!? Nyt sitten taas vaan odotellaan...
Itse punktio meni todella näppärästi, kivuttomasti ja nopeasti ohitse. Koska asumme todella lähellä sairaalaa, mieheni teki oman osuutensa kotona ja lähdimme siitä heti yhdessä sairaalalle punktioon. Miheni oli myös todella kiinnostunut itse toimenpiteestä, joten hän oli koko aamupäivän kanssani ja tuli mukaan toimenpide saliin, jossa hän sai seurata rakkuloiden puhkomista näytöltä. Kauaa ei tarvinnut sairaalalla odottaa, ennen kuin pääsin vaihtamaan sairaalan vermeet päälleni ja menin makoilemaan sänkyyn. About 15 minuutin päästä minut vietiin jo toimenpide huoneeseen, jossa anestesia lääkäri laittoi minulle kanyylin ja huumasi minut pois tästä maailmasta. Tai humalsi minut tilaan, jossa en ymmärtänyt olemassa oloani :D Muistan kuulleeni lääkärin äänen ja hänen sanoneen, että nyt alamme piikittämään, mutta en tuntenut minkäänlaista kipua. Siinä vaiheessa olin jo ihan liian päissäni, että olisin voinut itse seurata näytöltä mitään tapahtumia. Jossakin vaiheessa kipu alkoi yltyä ja sanoin siitä heti anestesistille, joka laittoi samantien lisää lääkettä suoneeni. Kipu kaikkosi siihen. Ennen kuin tajusin, kärrättiin minua jo takaisin lepohuoneeseen. Pikkuhiljaa tajuntani palasi ja mieheni osasi heti kertoa, että kaikki oli mennyt hyvin ja rakkuloita oli paljon.
Laboratorio oli ihan toimenpide huoneen vieressä, jonne munarakkuloista imetyt nesteet kuljetettiin saman tien. Noin vartin päästä solubiologi tuli labran puolelta kertomaan, että 22 rakkulasta löytyi 19 munasolua ja 19:sta munasolusta 17 oli kypsiä. He tekevät 10:lle solulle ivf-hedelmöityksen ja 7:lle solulle ICSI- hedelmöityksen eli mikroinjektion. Oltiin miehemme kanssa molemmat tyytyväisiä saaliiseen. Tässä vaiheessa todettiin myöskin, että spermanäyte oli ollut priimaa kamaa! Minulle juuri soiteltiin labrasta, että 17 munasolusta 14 on hedelmöittynyt normaalisti! Biologi kertoi eilen, että he pakastavat noin kaksi alkiota 3. päivän ikäisenä ja loppuja viljellään 5-6 päivää blastokysteiksi. Ja jos vain blastoja saadaan pakkaseen, niin se ensi kierron PAS tehdään sitten 5-6 päivän ikaisellä blastokystillä.
Nyt kun olen nukkunut yön yli, olen päässyt tuorresiirron peruuntumisen jälkeisestä pettymyksestä jo yli. Jotenkin olen turtunut tähän odotteluun viime viikkojen aikana, joten ei kai tässä nyt yksi kierto enään missään paina. En alottanut nyt keltrauhas- tukilääkitystäkään, koska siirtoa ei tehdä. Minä sain klinikalta heti mukaani ohjelman seuraavaan kiertoon, josta tehdään myöskin lääkkeellinen, mutta ei millään piikeillä. En ole vielä ehtinyt tutkimaan reseptejä tarkasti, mutta ainakin estrogeeni-tabuja vedellään ovulaatioon asti ja siitä sitten se progesteronilisä. Soittelen klinikalle kun kuukautiset alkavat ja varataan ultra jonnekin kp 13-14 paikkeille, jonka perusteella määrätään siirtopäivä. Eli alkais nyt ne hemmetin menkat sit vaan nopeasti! Lääkäri sanoi, että ne voi alkaa kaikkea 10-14 päivän välillä. Elämäni muuttui taas yhdessä yössä niin tylsäksi ja toivottomaksi. Vaikka tottakai tässä nyt jännitellään niitä alkioita vielä ensi viikon tiistaihin asti. Eihän sitä siirtoa edes päästä tekemään, jos alkioita ei ole. Toivotaan parasta. No, kuhan ne menkat alkais nopeesti, niin sitten pääsee taas jännäilemään. Nämä tulevat kaksi viikkoa tulevat olemaan ne kaikista tylsimmät.
Sen verran punktion jälkeisistä kivuista, että niitä on ollut todella vähän. Suurin syy siihen lienee se, että viimeisen kontrolliultran jälkeen lääkäri oli jo todella huolissaan hyperstimulaatiosta, jonka vuoksi en saanut pregnyliä ollenkaan ennen punktiota. Sen sijaan laitoin 36 tuntia ennen punktiota 2x Gonapeptyl piikin joka ajaa samaa asiaa, mutta on paljon munasarja ystävällisempi irrtous tapa. Se pregnyl on yksi pahimmista hyperin laukaisijoista. Pregnylin vein mukanani punktioon siltä varalta, että se olisi laitettu siellä alkionsiirtoa varten. Mutta sitten sen ultrakuvan perusteella kaikki lääkärit olivat sitä mieltä, että siirtoa ei pidä tehdä näin isoon riskiin, joten sitä pregnyliäkään ei laitettu. Juurikin tämän takia vatsani on ollut todella rauhallinen punktion jälkeen. Eilen otin 3x vahvan panadolin ja pidin loppupäivän lämmintä kauratyynyä vatsallani, joka piti kivut oikeen hyvin poissa. Turvotustakaan ei ole. Eli sen puolesta kaikki oikeen hyvin! Ei se punktio ole ollenkaan ikävä kokemus. Vaikka veikkaan, että jos minua ei olisi tarkkailtu niin hyvin ja pregnyl olisi pistetty, niin olisin ihan poissa pelistä tässä kohtaa. Muistan insseistä, kuinka minulla oli jo yhden munarakkulan kanssa hirveät kivut pregnyl piikin jälkeen. Ehkä ihan hyvä näin.
Itse punktio meni todella näppärästi, kivuttomasti ja nopeasti ohitse. Koska asumme todella lähellä sairaalaa, mieheni teki oman osuutensa kotona ja lähdimme siitä heti yhdessä sairaalalle punktioon. Miheni oli myös todella kiinnostunut itse toimenpiteestä, joten hän oli koko aamupäivän kanssani ja tuli mukaan toimenpide saliin, jossa hän sai seurata rakkuloiden puhkomista näytöltä. Kauaa ei tarvinnut sairaalalla odottaa, ennen kuin pääsin vaihtamaan sairaalan vermeet päälleni ja menin makoilemaan sänkyyn. About 15 minuutin päästä minut vietiin jo toimenpide huoneeseen, jossa anestesia lääkäri laittoi minulle kanyylin ja huumasi minut pois tästä maailmasta. Tai humalsi minut tilaan, jossa en ymmärtänyt olemassa oloani :D Muistan kuulleeni lääkärin äänen ja hänen sanoneen, että nyt alamme piikittämään, mutta en tuntenut minkäänlaista kipua. Siinä vaiheessa olin jo ihan liian päissäni, että olisin voinut itse seurata näytöltä mitään tapahtumia. Jossakin vaiheessa kipu alkoi yltyä ja sanoin siitä heti anestesistille, joka laittoi samantien lisää lääkettä suoneeni. Kipu kaikkosi siihen. Ennen kuin tajusin, kärrättiin minua jo takaisin lepohuoneeseen. Pikkuhiljaa tajuntani palasi ja mieheni osasi heti kertoa, että kaikki oli mennyt hyvin ja rakkuloita oli paljon.
Laboratorio oli ihan toimenpide huoneen vieressä, jonne munarakkuloista imetyt nesteet kuljetettiin saman tien. Noin vartin päästä solubiologi tuli labran puolelta kertomaan, että 22 rakkulasta löytyi 19 munasolua ja 19:sta munasolusta 17 oli kypsiä. He tekevät 10:lle solulle ivf-hedelmöityksen ja 7:lle solulle ICSI- hedelmöityksen eli mikroinjektion. Oltiin miehemme kanssa molemmat tyytyväisiä saaliiseen. Tässä vaiheessa todettiin myöskin, että spermanäyte oli ollut priimaa kamaa! Minulle juuri soiteltiin labrasta, että 17 munasolusta 14 on hedelmöittynyt normaalisti! Biologi kertoi eilen, että he pakastavat noin kaksi alkiota 3. päivän ikäisenä ja loppuja viljellään 5-6 päivää blastokysteiksi. Ja jos vain blastoja saadaan pakkaseen, niin se ensi kierron PAS tehdään sitten 5-6 päivän ikaisellä blastokystillä.
Nyt kun olen nukkunut yön yli, olen päässyt tuorresiirron peruuntumisen jälkeisestä pettymyksestä jo yli. Jotenkin olen turtunut tähän odotteluun viime viikkojen aikana, joten ei kai tässä nyt yksi kierto enään missään paina. En alottanut nyt keltrauhas- tukilääkitystäkään, koska siirtoa ei tehdä. Minä sain klinikalta heti mukaani ohjelman seuraavaan kiertoon, josta tehdään myöskin lääkkeellinen, mutta ei millään piikeillä. En ole vielä ehtinyt tutkimaan reseptejä tarkasti, mutta ainakin estrogeeni-tabuja vedellään ovulaatioon asti ja siitä sitten se progesteronilisä. Soittelen klinikalle kun kuukautiset alkavat ja varataan ultra jonnekin kp 13-14 paikkeille, jonka perusteella määrätään siirtopäivä. Eli alkais nyt ne hemmetin menkat sit vaan nopeasti! Lääkäri sanoi, että ne voi alkaa kaikkea 10-14 päivän välillä. Elämäni muuttui taas yhdessä yössä niin tylsäksi ja toivottomaksi. Vaikka tottakai tässä nyt jännitellään niitä alkioita vielä ensi viikon tiistaihin asti. Eihän sitä siirtoa edes päästä tekemään, jos alkioita ei ole. Toivotaan parasta. No, kuhan ne menkat alkais nopeesti, niin sitten pääsee taas jännäilemään. Nämä tulevat kaksi viikkoa tulevat olemaan ne kaikista tylsimmät.
Sen verran punktion jälkeisistä kivuista, että niitä on ollut todella vähän. Suurin syy siihen lienee se, että viimeisen kontrolliultran jälkeen lääkäri oli jo todella huolissaan hyperstimulaatiosta, jonka vuoksi en saanut pregnyliä ollenkaan ennen punktiota. Sen sijaan laitoin 36 tuntia ennen punktiota 2x Gonapeptyl piikin joka ajaa samaa asiaa, mutta on paljon munasarja ystävällisempi irrtous tapa. Se pregnyl on yksi pahimmista hyperin laukaisijoista. Pregnylin vein mukanani punktioon siltä varalta, että se olisi laitettu siellä alkionsiirtoa varten. Mutta sitten sen ultrakuvan perusteella kaikki lääkärit olivat sitä mieltä, että siirtoa ei pidä tehdä näin isoon riskiin, joten sitä pregnyliäkään ei laitettu. Juurikin tämän takia vatsani on ollut todella rauhallinen punktion jälkeen. Eilen otin 3x vahvan panadolin ja pidin loppupäivän lämmintä kauratyynyä vatsallani, joka piti kivut oikeen hyvin poissa. Turvotustakaan ei ole. Eli sen puolesta kaikki oikeen hyvin! Ei se punktio ole ollenkaan ikävä kokemus. Vaikka veikkaan, että jos minua ei olisi tarkkailtu niin hyvin ja pregnyl olisi pistetty, niin olisin ihan poissa pelistä tässä kohtaa. Muistan insseistä, kuinka minulla oli jo yhden munarakkulan kanssa hirveät kivut pregnyl piikin jälkeen. Ehkä ihan hyvä näin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)