Hän ❤️

Meidän täydellinen, kaunis ja valloittava tyttäremme syntyi eilen rv 41+0 klo 14:50 mullistamaan ja valaisemaan maailmaamme. Hänen painonsa oli 3,300 kg ja pituus 50cm. Synnytys käynnistyi lopulta spontaanisti, mutta erittäin hitaasti. Synnytys oli minulle erittäin pitkä ja rankka kokemus, josta kirjoitan vielä yksityiskohtaisemmin, kunhan tästä päästään takasin elävien kirjoihin. Synnytin loppujen lopuksi alakautta imukupin avustukselle. Olen ylpeä itsestäni, että sain vauvan puskettua alateitse. Pitkittyneen ponnistusvaiheen takia leikkaussali laitettiin jo valmiiksi, mutta onnistuin löytämään jostakin ihmeellisen lisävoiman, jolla sain ponnistettua tyttäremme ulos. Ilmeisesti lantioni onkin todella kapea, joka vaikeutti ja pitkistyrti ponnistamista. Pitkittymisen takia minulle ja vauvalle nousi kuume, jonka vuoksi hän pysyy ainakin tämän päivän vielä tarkkailussa. Toivottavasti saisimme huomenna viimeistään hänet meidän luoksemme äitiysvuodeosastolle.

Eilinen oli elämäni kaunein ja antoisin päivä tähän astisessa elämässäni. Synnyttäminen on niin raskas, mutta toisaalta niin voimauttava kokemus. Ajan ja paikan taju menee ja millään muulla ei ole mitään väliä, kunhan vauvan saa turvallisesti tähän maailmaan. Pahinta on se ettei päästä heti tutustumaan meidän aarteeseen, kun häntä tosiaan pidetään siellä tarkkailussa. Eilen yritettiin ensimmäisen kerran antaa rintaa, mutta ei saatu imemistä vielä onnistumaan. Tänään uusi yritys. Olen pumpannut kuitenkin maitoa vauvalle, jotta saataisiin maidontuotanto lähtemään käyntiin. Itse olen vielä sen verran heikossa hapessa, että ehkä kuitenkin kaikkien kannalta parempi ratkaisu oli nukkua vielä erillään hänestä.

Kirjoittelen tosiaan synnytyksen kulusta vielä tarkemmin jossakin vaiheessa. Ihanaa viikonloppua kaikille❤️

Käyrillä: mitä ihmeen supistuksia?

Laskettu aikani on tänään. Aluksi täytyy todeta, että tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei me tosiaan saada tätä vauvaa koskaan syliin. Mieli veti tänään taas käyrillä matalaksi, kun kohdunsuu on niin kiinni ja suppurassa, ettei gyne edes löydä tai tunne kalvojani ja 40 minuutin käyräilyn aikana minulla oli ilmeisesti 2 supistusta, joita en olisi itse edes erottanut supistuksiksi, jos kätilö ei olisi rynnännyt huoneeseen kysymään, että sattuuko!? Ööö....tapahtuuko nyt jotain? En siis osannut tunnistaa näitä käyrän selviä supistuspiikkejä vatsassani. Kätilö kokeili vatsaani ja kovahan se oli supistuksen aikana. En vain itse sitä tunne mitenkään. Eli eipä ne tosiaankan voi olla mitään kohdunsuuta kypsyttäviä, jos en itse edes ymmärrä niitä supistuksiksi. Tuntuu, että suurin osa naisista alkaa supistella joskus 34 viikolla ja kohdunsuukin aukeaa pari viikkoa myöhemmin jo sormella auki. Mutta ei, ei minun kohdallani. Alkaa taas tuntua, että eikö kehoni osaa taaskaan tehdä sen tehtävää, vaan pettää minut jälleen kerran.

Toinen pettymykseni tänään oli se, että viime kerralla lääkäri sanoi, että käynnistys aloitetaan yleensä 7-10 päivää lasketun ajan jälkeen ja tänään hän sanoi minulle, että minun kohdallani hän haluaa odottaa sen 10 päivää, koska raskauteni on mennyt niin vaivattomasti ja koska vontini on vielä hyvä. Olin jo henkisesti ehtinyt valmistautumaan, että viimestään ensi viikolla synnytys olisi edessä, mutta tänään lyötiinkin tieto päin kasvoja, että ei se ole siis ensi viikollakaan vielä edessä, vaan vasta sitten viikonlopun jälkeen. Vaikka oloni on vielä kaikinpuolin hyvä, alkaa kärsivällisyyteni toden teolla loppumaan ja minusta tuntuu, että kaikki vain synnyttävät paitsi minä. 

Täytyy nyt vain sitten muuttaa oma asenne, että tässä kärvistellään vielä se 10 päivää ennen käynnistystä. En edes jaksa enään etsiä mitään vippaskonsteja käynnistystä ajatellen, koska ei niistä kuitenkaan ole mitään apua. Olen ollut saunassa, siivonnut, eilen olin vetämässä porrastreeniä siinä toivossa, että saisin yhden tunnistettavan supistuksen aikaan. Ei mitään. Tunnen kyllä, että vauva painaa alemmas, mutta jos ei kerran supista, niin eipä siitäkään taida olla mitään apua. Vähän tänään mietiskelin, että jos soittaisin akupunktiohoitajalleni aikaa, jos hän vielä vähän kokeilisi taikojaan...eihän sitä koskaan tiedä😂 

Tämä raskauden viimeinen viikko on tuntunut pidemmältä, kuin edeltäneet 39 viikkoa yhteensä. Ihmisten viestittelyt ja kyselyt saavat v-käyrän nousemaan vielä entisestään, kun heidän pettymyksensä tapahtomattomuudesta on käsin kosketeltavaa...”täällä odottelen viestiä joka päivä....” Tekisi mieli vastata, että ai sori, vauva syntyi tosiaan jo pari viikkoa sitten, mutta unohdin ilmoittaa siitä vain kaikille ystäville ja läheisille! Ja nyt pääsen lukemaam näitä viestejä vielä reilun viikon, voi jestas sentään! Miten te muut pysyitte selväjärkisinä yliajalla? 

Ps. Anteeksi masentava postaukseni! Yritän kääntää asenteeni positiiviseksi ja ajatella, että puolentoista viikon päästä meillä on kallein ja parhain palkinto sylissä. 

Hyvää viikonloppua!

39+0: piinaavaa odottelua

Piinapäivät/piinaviikot saavat näköjään ihan uuden ulottuvuuden raskauden lopussa. Kuvittelin piinapäivien olevan minulle historiaa tässä vaiheessa, mutta tuntuu, että taas on piinapäivät menossa, kun odotetaan synnytystä ja mitään ei tapahdu.. Nämä viimeiset päivät tuntuvat matelevan ja pahinta on se, ettei yhtään tiedä koska alkaa tapahtumaan. Ihmisten utelut eivät auta tilannetta.

Olo on edelleen kaikin puolin todella siedettävä. Istuminen on tukalaa, kun vauvan peppu painaa ylävatsaa, jalat oikean puoleista kylkeä ja pää painaa tuolla alhaalla rakkoa, lantiota ja jotakin mitä en osaa paikantaa. Seisomaan noustessa ja kävellessä on pistävää kipua alapäässä, olisiko ne niitä ihmisten mainitsemia "sukkapuikko viiltoja", jotka löystyttävät lantiopohjan liitoskohtaa? Ne tekee todella kipeää ja se onkin saanut pientä pelkoa aikaan synnytykseen, että tuntuuko synnytys vielä x10000 niin viiltävältä kivulta ja koko ajan? Mitään vatsan kovettumisia ei vieläkään ole ollut..Tai tuntuu enemmänkin, että koko vatsa on yksi kova pallo koko ajan. Vauvalla ei ole enään tilaa liikkua ja hänen potkut ja muljahduskset ovat alkaneet myöskin tuntumaan kipeämmiltä. Minusta tuntuu, että kohtuni ei pysty venymään enään millimetriäkään. Neiti on kuitenkin vielä tosi aktiivinen ja hän jumppaileekin päivän läpeensä kunnon peppu-jalka muljahdusten kera :D
Eilen illalla sain jonkin ihmeellisen nenäverenvuoto kohtauksen. Nenä tuntui menevän tukkoon ja niistäessä se oli täynnä verta..taitaa olla limakalvot aika kuivat näin loppuraskaudesta. Yöt saan nukuttua hyvin, mutta huomaan, että kyljellään nukkuminen yhdessä asennossa saa yön aikana pienen jumin aikaan selkä- pakara seudulle. Viikko sitten minulla oli parina päivänä ensimmäistä kertaa elämässäni pientä närästystä, mutta sekin loppui kahden päivän jälkeen eikä ole vaivannut sen koomin. Kevyitä menkkajomotuksia tulee ja menee..jonakin päivänä niitä on ja sitten saattaa olla taas päivä tai pari, ettei ole mitään.

Vanha kansa sanoo, että täydenkuun aikaan vauvoja syntyy tilastollisesti enemmän. Olen saanut monilta veikkauksia, että meidän vauva syntyisi huomenna täyden kuun aikana. Voi kuinka toivoisinkaan, että näin kävisi jollakin ihmeen kaupalla, mutta en toisaalta jaksa uskoa, että huomenna tapahtuisi vielä mitään. Huomenna on tiedossa vielä ultra gynekologin luona. Tosi kiva päästä katsomaan kohdunkaulan ja kohdunsuun tilannetta. Ja minkä kokoinen tyyppi siellä tällä hetkellä potkii! Jospa se gynen ropelointi saisi vähän liikettä aikaan tuolla alapäässä :D Varoiksi saadaan varmasti aika yliaikaiskontrolliin viikolle 40+, jossa sovitaan sitten tarvittaessa käynnistämisestä. Jännää! Synnytystä tulee jonkin verran mietittyä, mutta mitään suurempaa pelkoa/paniikkia en ole vieläkään saanut itselleni aikaan. Ainoastaan ne sukkapuikko- liitoskivut vähän mietityttävät, että onko se synnytyskipu sellaista.. Maha ja vauva on oman tuntuman mukaan selvästi laskeutunut viimeisen viikon aikana. Potkut tuntuvat paljon alempana kyljissä ja maha roikkuu enemmän alhaalla ja painaa reisiä istuessa. Kuvassa taas jotenkin näyttää, että vatsa olisi vielä tosi ylhäällä! Viikko laskettuun aikaan ja se tuntuu jotenkin ikuisuudelta tässä vaiheessa.. No, jospa me yritettäisiin viettää vielä hauska (toivottavasti viimeinen) viikonloppu kahdestaan. Who knows!

rv 39+0

viimeisiä hankintoja ja valmistautumista uuteen tulokkaaseen

Moikka! Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena: 38+4. Ajattelin vähän kirjoitella vielä viimeisimmistä hankinnoista, joita vauvaa varten ollaan tehty. Joulunaika ja väipäivät laitettiin myöskin kotia kuntoon uutta tulokasta varten. Nyt pitäisi kaiken olla suht valmista, enään tietysti puuttuu itse vauva. Voi että kuinka meitä jo jännittää hänen saapuminen!

Ostettiin tuttipulloille mikroaaltouunissa käytettävä sterilisaattori- rasia. Sterilisaattoriin mahtuu kerralla 5 tuttipulloa ja niiden kaikki tarvittavat osat. Saatiin paljon vinkkiä muilta, että sterilisaattori tulee tarpeeseen, sillä vauvan kanssa ei jaksa alkaa keittämään pulloja. Tämä ei muutenkaan mikään kallis hankinta ollut, hintaa tuli vain pari kymppiä. Sain mieheni veljen vaimolta lainaan elektronisen rintapumppusetin Medelalta, joka näkyy ylemmässä kuvassa. Ostettiin settiin uudet johdot, koska hänen käyttämät olivat jo vähän huonossa jamassa. Hän myöskin opetti minulle jouluna kyseisen pumpun käytön, ettei mene ihan heti kättelyssa sormet suuhun. Ja kuulemma kotiin tuleva kätilö auttaa sitten vielä lisää. Pumpusta on vaikea tässä vaiheessa sanoa, kuinka tarpellinen se tulee olemaan, mutta kun se kerran saatiin ilmaiseksi lainaan, niin miksi ei! Sen lisäksi saimme tuollaisen maidon lämmittimen, mutta meille sanottiin sen olevan suht tarpeeton, koska se lämpeneminen kestää vartin verran. 

Näiden lisäksi ostettiin lomalla vaunut. Stokke Trailz yhdistelmävaunut tässä harmaan värissä. Tuo kantokoppa me saatiin taaskin miehen veljeltä, joten me ostettin vain runko ja siihen kuuluva ratasosa. Ollaan tosi tyytyväisiä vaunuvalintaan, sillä tässä mallissa on ihan mielettömän tilava tavarakoppa ja vaunut ovat hieman korkeammat, kuin muilla merkeillä, jonka vuoksi miehen on helpompi työntää. Ostettiin myöskin Stokkelta tripp trap tuoli puuterin pinkin värissä ja flexi bath, jonka saa kätevästi kasattua käytön jälkeen pieneen tilaan. Nämä kaikki kamat toimitetaan meille tällä viikolla, jonka vuoksi niistä ei vielä kuvia ole.

Vauvan sänky on myöskin laitettu kuntoon. Me otettiin mieheni vanhemmilta vielä tuollainen pieni kehtosänky matkaan, jossa mieheni on nukkunut pienenä. Vaikka tarkoitus on opettaa vauva nukkuman heti omassa sängyssä, niin tämä kehto laitettiin nyt kuitenkin meidän makuuhuoneeseen ensimmäisiksi päiviksi tai viikoiksi sen vuoksi, että äitini tulee suomesta heti vauvan synnyttyä meille muutamaksi päiväksi, ja hän nukkuu yläkerrassa vauvan huoneen vieressä. Niinpä otetaan vauva ainakin siksi aikaa meidän makkariin alakertaan. Ostettiin nuo sängyn sivupehmusteet House of Jamien sample salesta muutama viikko sitten. Saatiin tosi monelta vinkiksi laittaa ne ensimmäisten viikkojen ajaksi sängyn ulkopuolelle, jonka ansiosta vauva kuulemma pysyy lämpimäpänä ja kun hän ei vielä kuitenkaan ole vaarassa kääntyä itsenäisesti seiniä päin..tiedä häntä. No me tyhminä noudatettiin kokeneempien vinkkejä. Nyt kun olen seurannut vasta synnyttäneiden blogeja, niin tämä nukkuma-asia ei varmasti tule olemaan niin simppeli, kuin sen nyt mielessäni ajattelen, joten sen suhteen pidetään avoin mieli? Missä ja miten: mennään vauvan ehdoilla! :) 

Alakertaan olkkariin koottiin täällä keski-Euroopassa hyvinkin suosittu ja käytetty "vauvan parkki" aitaus säädettävällä rungolla. Se on vähän niinkuin sänky, mutta vähän isompi ja enemmän leikkimistä ja oleilua varten tarkoitettu. Tai alussa kai vauva sielläkin vain makoilee ja nukkuu. Mutta tämä parkki on nyt olkkarissamme sohvan lähettyvillä, jonne saadaan vauva sitten aina parkkin meidän silmien alle. Parkkiin ostettiin alennuksista kivat sivu pehmusteet ja pohjalle pehmeä leikkimatto House of Jamie- merkiltä. 

Täällä ilmasto ei ole talvisin niin kylmä kuin Suomessa, mutta päädyttiin nyt kuitenkin hommaamaan vielä talvea varten lämmin makuupussi vaunuihin ja kantokoppaan. Makuupussit tulevat myöskin ranskalaiselta merkiltä House of Jamie. Saa nähdä mikä tulee olemaan paras vaihtoehto kun lähdetään vaunulenkeille: vauva toppahaalarissa peiton alle vai sitten kevyemmällä puvulla tänne talvimakuupussiin...Näitä on niin vaikea arvioida etukäteen..

Täällä äitiysloma on alkanut tosi mukavasti! Paljon ollaan laitettu kotona paikkoja kuntoon ja valmisteltu kaikkea vauvaa varten, mutta olen myöskin saanut jonkun ihmeen kutomisvimman ja olenkin kutonut vaikka mitä kaikkea pientä vauvalle loman aikana. Kudoin merinovillasta villasukat ja tumput vauvalle, katsotaan miten ne tulee pysymään jaloissa ja käsissä. Tuo myssy oli myöskin kiva projekti, mutta luulen, että siitä tuli ehkä vähän liian pieni. Sairaalakassit ovat valmiina odottamassa lähtöä. Voi kunpa pian päästäisiin tositoimiin! Nyt ei ole taas muutamana päivänä ollut mitään tuntemuksia. Ehdin jo turhaan iloitsemaan menkkajomotuksista..veikkaan oman tuntemuksen perusteella, että tällä viikolla ei vielä tapahdu yhtikäs mitään. 

38+0: hyvää uutta vuotta 2020!

Ensi alkuun toivotan kaikille hyvää ja onnellista uutta vuotta 2020! Hävettää vähän, että ei ole yhtään ehtinyt kirjottelemaan kuulumisia vaikka tässä kotona ollaankin äitiyslomalla...syynä varmasti on se, että myös miehelläni on ollut kahden viikon loma, jonka vuoksi ollaan tehty paljon yhdessä kotona kaikkea ja aikaa kirjottamiseen ei ole riittänyt. Koti on nyt laitettu viimesen päälle baby proof kuntoon, kaikki on valmiina meidän neitiä varten! Vaunutkin saatiin tilattua, ne toimitetaan ensi viikolla.

Täällä ollaan edelleen hyvin raskaana. Tunnelma on odottavainen, sillä montaakaan viikkoa synnytykseen ei tule olemaan. Itse toivoisin kovasti, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti ensi viikolla tai viimestään sitä seuraavalla viikolla. Viikon päästä minulla on viimeinen ultra gynen luona (39+0) jossa sovitaan sitten jatkosta ja mahdollisesta yliaikaiskontrolleista. Paljon viikkoa yli lasketun ajan ei täällä raskauksia anneta mennä. Pari viikkoa sitten ultrassa neidillämme oli painoa 2,85kg ja painoarvioksi syntymään annettiin sen laskelman perusteella 3,5kg, eli tosi keskikäyräinen vauva olisi sen mukaan tulossa. Mutta eihän sitä todellisuutta ikinä tiedä.

Mitään ihmeellistä synnytykseen liittyvää merkkiä ei ole ollut. Kolotuksia alapäässä on ja nyt on parina päivänä ollut tosi menkkakipumaisia tuntemuksia alavatsalla, josta minulla jo vähän heräsi pieni toivon kipinä synnytyksen alkamisesti tulevina päivinä/viikkona. Tänään olo on taas ollut ihan normaali ja mitään tuntemuksia ei ole ollut. Kaippa ne kramppailut sitten jotenkin valmistavat kohdunsuuta tulevaan koitokseen, tiedä häntä.

Muuten olo on vielä ihan todella hyvä. Lääkärin tarkastuksessa pari päivää sitten kaikki oli muutenkin hyvin: pissa puhdas, verenpaineet ja vauvan sydänäänet hyvät ja paino on nyt noussut +8kg aloituspainosta. Nyt vain sitten odotellaan, että koska alkaa tapahtua.
Mitä mieltä muuten olette te jo synnytyksen kokeneet: onko hyödyllistä lukea synnytykseen liittyen kirjallisuutta etukäteen vai onko se ihan turhaa itse tosi tilanteessa? Suosittelisitteko valmistautumaan tulevaan koitokseen jollakin tapaa vai vaan kylmän rauhallisesti odotellen? :D

Ps. Lupaan kirjottaa tulevina päivinä vähän aktiivisemmin oloja ja kuulumisia tänne ylös muistiin.

Sairaalakassin pakkailua

36+0 kellossa!! Sain vihdoinkin (vähän vasten tahtoani) laitettua edes jotakin kamoja kasaan sairaalakassiin. Inhoan pakkaamista ylitse kaiken, jonka vuoksi viivyttelin kassin pakkaamisen kanssa mahdollisimman kauan.
Me saimme gyneltä jo kauan sitten sairaalan laatiman kirjasen, jossa oli tietoa synnytyksestä ja johon oli koottu lista äideille siitä, mitä mukaan tulisi varata. Lista oli tosi kätevä ja siitä pystyy helposti lunttaamaan, että mitäs siellä nyt sitten mukana tarvitaan. Lista on vielä eroteltu itse synnytysosastolle ja sen jälkeiselle vuodeosastolle. Listassa on myöskin eritelty äidille tarpeelliset jutut sekä vauvalle mukaan otettavat vaatteet.

Minulla ei ole kovin montaa matkalaukkua, jonka vuoksi laitoin itselleni yhteen laukkuun sekä synnytysosastolle tulevat kamat, että vuodeosasto kamat. Samoin vauvalle yksi laukku, jossa on hänen tavarat synnärille ja tavarat vuodeosastolle.

Omaan synnärilaukkuun varasin listan mukaisesti seuraavat jutut:

- kylpytakki (helppo pitää avautumisen ajan päällä. Lisäksi helppo vetää ammeesta tai suihkusta tultaessa päälle)

- lämpimät sukat 

- sisäkengät (en oikeen vielä tiedä mitkä otan)

- löysä T-paita mekko itse synnytykseen (tämäkin pitää vielä hankkia)

- vakuutuspaperit ja veriryhmäkortti

- raskauskirjanen

- sokeripitoista juotavaa ( ei ehkä ihan vielä kannata laittaa kassiin)

Omaan äitiysvuodeosastolaukkun:

- listassa oli 6 pyjamaa ( siis kuka omistaa 6 pyjamaa?) Itsellä ei siis ollut yhden yhtä pyjamaa, sillä nukun normaalisti miehen boksereissa ja T-paidassa :D En ehkä kuitenkaan sairaalassa voi olla miehen boksereissa, joten kävin ostamassa pyjaman H&M:ltä. Sen lisäksi minulla oli kaapin pohjalla kahdet flanellihousut johon otan T-paidat mukaan. Anoppi oli kuulemma ostanut minulle yhden pyjamasetin eli minulla on nyt 4 pyjamaa varattuna sairaalaan. Saa luvan riittää!

- imetysliivejä. Olen nyt monelta saanut vinkkiä, ettei kannata ostaa liian aikaisin liian paljon liivejä, koska rinnat saattavat turvota vielä hirveästi maidon noustua. Niinpä ostin kahdet liivit etukäteen sairaalaan ja loput ostan sitten vasta synnytyksen jälkeen, jos niille on tarvetta. 

- imetystoppeja. Setti H&M:ältä! 

- lämpimät sukat ja sisäkengät

- omat hygieniatarvikkeet ( pakataan myöhemmin)

Sairaalan listan lisäksi otan mukaan niskatyynyn, koska olen todella vaikea ihminen mitä tulee tyynyihin. Saan niskajumit ja päänsäryt aikaan melki kaikista tyynyistä, jotka eivät ole omani. 

- Kännykän laturit ym. muut viihteet täytyy vielä miettiä. Ja niitä voi sitten mies hakea kotoa lisäksi, sillä lähellä sairaalaa kuitenkin asutaan.

Vauvan kassiin pyydettin pakkaamaan seuraavat asiat:

Synnärille:

- body

-housut

-sukat

-pipo

-hanskat

Vuodeosastolle:

- 8 bodya ( 4 koossa 50 ja 4 koossa 56)

- 2-4 housut/legginsit

- 4-6 pyjamaa ja potkupukua

- pehmolelu tai unirätti vauvalle

- kotiutumisvaatteet (valitsen tätä varten jotakin jo mukaan varatuista vaatteista tai sitten laitan kotona vielä setin valmiiksi, jonka mies saa hakea sitten, kun tiedetään vähän minkä kokonen neiti on)

-peitto

En nyt tarkkaan tiedä mikä käytäntö Suomessa on, mutta täällä vauva puetaan heti syntymän ja pesun jälkeen omiin vaatteisiin. Sen vuoksi synnärille tulee ottaa yksi setti mukaan, jossa on body+housut+pipo ja hanskat. Vuodeosastolla vauva puetaan joka päivä myöskin omiin vaatteisiin, jonka vuoksi vaatteita pitää ottaa reilusti mukaan. Sairaalassa ollaan 3 päivää, tai oikeastaan 4 päivää, sillä synnytys on päivä 0 ja päivä 3 ollaan vielä kokonaan sairaalassa. 

Itse pakkasin ohjeiden mukaan 8 bodyä matkaan, joista 4 on koossa 50 ja 4 koossa 56. Yöpukuja otin kaksi: yksi koossa 50 ja yksi koossa 56. Ohuempia puuvillaisia potkupukuja otin myöskin kaksi: yksi koossa 50 ja yksi koossa 56. Paksumpia potkupukuja pakkasin kaksi, jotka voi ihan vetää bodyn ja leggarien päälle, jos sattuu olemaan tosi kylmä. Ohjeen mukaan otin myöskin peiton vauvalle; yhden puuvillaisen ja yhden ihan kunnon villaisen. Pakkasin myöskin reilusti villasukkia ja puuvillasukkia matkaan, että pienet varpaat pysyvät lämpiminä. Pipoja pakkasin myöskin aivan liian monta: jokaiselle asulle pitää tietysti olla siihen sopiva pipo ;) Tuo punertavasta langasta kudottu rusettipipo on muuten oma tekeleeni viime viikolta. Sain ihan hirveän kutomisvimman yhtäkkiä :D Siitä tuli minusta ihan kiva! Mietin muuten noita hupullisia potkupukuja..onko kenelläkään kokemusta, että se huppu jotenkin painaisi vauvan niskaa? Olisiko järkevämpi varat pukuja ilman huppua alkuun? Voihan sen hupun vetää päähän myssyn päälle, niin pysyy pää lämpimänä!

Täällä ei edelleenkän ole mitään muutosta olotilassa. Oloni on edelleen hyvä iltaista väsymystä lukuunottamatta. Huomenna on ultra gynen luona. Kiva nähdä, mikä kohdussa on tilanne ja kuinka suuri meidän neitokainen jo on! Pikkuhiljaa alkaa kyllä jännittämään, vaikka tässä vielä muutama viikko onkin :D

35+0 kuulumisia

36. raskausviikko alkakoon! En olekaan toviin ehtinyt kirjottelemaan kuulumisia. Minulla on äitiysloma alkamassa, jonka vuoksi työt ovat pitäneet ihan hirveän kiireisenä. Enään viikko töitä jäljellä, jonka jälkeen on tarkoitus jäädä kotiin odottelemaan pikkuisen saapumista. Hui kuinka jännittävää!

Vointi on ollut mitä mainioin viime viikoina. Väsymyksestä ei ole tietoakaan ja minulla tuntuu olevan 6. vaihde päällä koko ajan: töissä, kotona, salilla, jouluvalmisteluissa...! Energiaa riittäisi vaikka muille jakaa. Tuntuu, että minua kehotetaan monelta taholta lepäämään näin viimeisten viikkojen ollessa päällä, mutta en koe siihen mitään tarvetta. Käyn edelleenkin 3-4 kertaa viikossa salilla, jossa teen hikikävelyä juoksumatolla, kahvakuula treenejä taikka ihan lihasvoimaa pienillä painoilla. Katseet ovat alkaneet kääntymään naurettavan paljon salilla minuun ja minun vatsaani heilutellessa kahvakuulaa. Kaippa se näyttää muiden silmään koomiselta :D Saan kuitenkin ihan hirveän paljon lisäenergiaa salilta, jonka vuoksi olen pitänyt sen ohjelmassa. Ainoa "vaiva" tai valittamisen aihe mikä minulla tulee mieleen, on paineen tunne kylkiluissa. Vauvan peppu ja jalat työntävät kohtua vasten rintoja ja kylkiluita, joka saa varsinkin istuessa vähän tukalan olon aikaan. Sen seurauksena jonnekkin tonne lapaluiden kohdalle oikealle puolelle on tullut jonkin sortin pistävä kipu. Kipuun auttaa kuitenkin säännöllinen seisomaan nouseminen ja käsien heiluttelu, jonka vuoksi en vaivaa niin inhottavaksi koe. Töissä se vähän ärsyttää, kun aina ei pääse nousemaan ylös jos siihen on tarvetta. Eli tosi pienillä vaivoilla ollaan päästy. Vihlomista on ollut alapäässä, oisikohan kyse niistä kaikkien puhumista liitoskivuista? Nukkuminen sujuu vielä erittäin hyvin ja saan yöt pääasiassa nukuttua sikeästi läpi, lukuunottamatta niitä pakollisia vessareissuja kun rakko ei vaan kestä.

Viime viikolla minulla oli lääkärintarkastus, jossa kaikki oli hyvin. Pissa oli puhdas, verenpaineet normaalit ja vauvan sydänäänet hyvät. Painoa on minulle tässä vaiheessa tullut n. 8kg lisää, eli aika maltillisesti ainakin lääkärin mukaan. Lääkäri myöskin totesi, ettei vauva ole ainakaan ihan heti vielä tulossa, niin ylhäällä hän vielä asustelee ja kohdunkaula on vielä tosi kova ja pitkä. Hän sanoi minulle, että mitä todennäköisemmin tulee menemään lasketun ajan ylitse...Eihän sitä koskaan voi ennustaa, mutta silti se jotenkin veti mielen vähän matalaksi. Minun puolestani vauva olisi tervetullut heti tammikuun vaihtuessa, niin kovasti häntä me jo odotamme! Jotenkin itse veikkaan lääkärin tavoin hänen syntyvän vasta lasketun ajan jälkeen. Vielä ei ole minkäänlaisia tuntemuksia sinne päinkään, että hän sieltä ulos haluaisi. Minua on monelta taholta kehotettu pakkailemaan sairaalakassia valmiiksi, mutta viimeisetkin motivaatiot pakkaamiseen hälpenivät tuon lääkärin veikkauksen jälkeen, että synnytys menee vasta viikolle 40 +. Mutta kaippa se pitää tässä pikkuhiljaa alkaa laittamaan kamoja kassiin. Ensi viikolla on ultra gynen luona, jossa otetaan mm. B-streptokokki näyte synnytystä varten. Ultrasta saadaan myöskin jo jonkin asteista koko arvioita vauvalle syntyessä. Belgiassa raskaudet annetaan mennä maksimissaan 7-8 päivää lasketun ajan ylitse ennen käynnistystä, joten eipä sitä sitten kovin kauaa tarvitse enään odotella.

Nyt olisi vielä viikon verran kiirettä töiden kanssa, jonka jälkeen rauhotutaan joulun viettoon ja lepäilyyn. Meillä on tiedossa viimeinen joulu kahdestaan, joten otetaan siitä kaikki irti: ollaan kotona, katsotaan joululeffoja netflixistä, otetaan iisisti ja syödään paljon. Ei sillä, etteikö tuota listaa voisi vauvan kanssa toteuttaa, mutta meillä varmasti tulevina vuosina tulee joulut vietettyä pääasiassa Suomessa, jossa meno tunnetusti on aina kaikkea muuta kuin rauhallinen ja kiireetön. Tulevana viikonloppuna aion pakata sairaalakassit: yksi synnärille ja yksi äitiysvuodeosastolle+ vauvan kamat vuodeosasto kassiin. Lisäksi mennään vielä tekemään muutama viimeinen hankinta vauvalle. Siitä täytyykin sitten kirjotella ensi viikolla vähän enemmän.
Kovin odottavaiset ovat tunnelmat täällä jo kaikin puolin. Ilmassa on joulun taikaa: en malta odottaa, että päästään avaamaan tämä kaikista arvokkain ja mieluisin paketti. Kovasti mietin, että tuleekohan tätä vauvamahaa ikävä heti synnytyksen jälkeen!? ;)

rv 35+0