Niin siinä kävi, että menkat alkoi normaalisti pillerilaatan jälkeen ja perjantaina oli kiertopäivä 3 ja aika pistää ensimmäinen gonal- f pistos! Vaikka piikki näytti silloin klinikalla todella pieneltä, niin pistos hetkellä kun se kynä on omassa kädessä, niin piikki oli mielestäni kasvanut pari senttiä sitten klinikka käynnin :D Käsi alkoi tärisemään ja piikki tuntui todella suurelta. Mieheni kysyi, että laittaisiko hän piikin mahaani. En kuitenkaan suostunut. Minun tulee selviytyä tästä itsenäisesti. Laitoin silmät kiinni, vedin syvään henkeä ja ajattelin hetken minkä vuoksi tätä tehdään. Zen- tilan saavutettuani tuikkasin piikin mahaani ja sehän livahti niin sujakasti iho läpi, etten tuntenut edes pienintä nipistystä. Se ei tuntunut miltään! Ensimmäisen pistoksen jälkeen palkitsin itseni palalla suklaata :) Seuraavat pistokset menivät jo ilman mitään piikki- pelkoja. Se piikki on niin pieni, ettei se tunnu missään! Ei voi kun todeta kuinka helppokäyttöisiä nämä lääkkeet nykyään ovat. Akupunktiohoitajani kertoi, että kun hänellä oli parikymmentä vuotta sitten pistohoidot käynnissä, niin ne oli sellaisia kunnon piikkejä, joita itse ei voinut laittaa. Piti tilata joka päivä hoitaja kotiin laittamaan piikki.
Mutta kyllä nämä lääkkeet saavat myöskin erinäisiä järjestelyjä aikaan. Nyt viikonloppuna minulla oli ystävän polttarit, joita juhlittiin koko viikonloppu. No, enhän minä voinut lähteä sinne vielä perjantai-iltana, koska gonal-f piti ottaa jääkaapista vasta juuri ennen pistämistä. Enkä halunnut ensimmäisen pistoksen olevan missään räkäisessä raflan vessassa. Halusin olla kotona siltä varalta, että olisin tarvinnut mieheni apua pistoksen laittamiseen. Joten lapsettomuuden nimissä jo niin tuttuun tyylin valehtelin jotakin polttariporukalle, että voisin tulla vasta lauantaina mukaan polttareihin ja että minun pitäisi taas lähteä lauantai-iltana työkuvioideni vuoksi. Tarkoitus oli mennä tanssimaan, mutten halunnut taaskaan laittaa pistosta missään hikisessä, pimeässä baarin vessassa. No, minä olin muutenkin porukan vanhin, joten poissaoloani kuittailtiin vaan vanhemmuuteni piikkiin ;) Lisäksi en olisi kestänyt sitä "nuorten tyttöjen" pohdintaa enään sekuntiakaan kauempaa siitä, tuleeko tämä tuleva morsian heti ensimmäisellä vai toisella yritys kerralla raskaaksi heidän häämatkan jälkeen. Tämä keskustelu viilsi sydämeni auki moneen kertaan päivän aikana. Miten kukaan voi olla niin ajattelematon, että ajatukset ovat tätä luokkaa!? Pahinta minulla teki se, että tämä ystäväni varmasti tulee raskaaksi heti heidän häämatkansa jälkeen. Tämä on taas sellainen niin "classic- case"- nuori nainen, joka ei tiedosta todellisuutta millään tasolla. Hän on syntynyt niin kirkas kultalusikka suussa, ettei hänen tarvitsekaan tiedostaa tätä karua todellisuutta, jossa niin monet naiset voisivat vetää häntä turpaan tällaisten kommenttien jälkeen. Voi apua kuinka ajattelemattomia ihmiset osaavat olla!
Tänään kävin myöskin akupunktiossa. Hoidoissa pistetään neuloja nyt niin, että se follien kehitys edistyisi ja että kohdun limakalvo kasvaisi paksuksi. Menen vielä toisen kerran tällä viikolla. Ihana, että aku- hoitani elää tätä meidän ivf:ää nyt ihan tosissaan kanssamme. Hän on kyllä niin paras tyyppi! Häntä kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin meitäkin, että selviääkö tästä jotakin syytä tälle meidän tilanteelle.
Nyt sitten vain jatketaan pistämistä ja odotellaan keskiviikon ensimmäistä ultraa. Jännää! Tämä viikko omistetaan kyllä niin satasella meidän hoidoille: joka päivä on joko meno klinikalle ultraan tai sitten akupunktioon.
Minua kiinnostaisi tietää, että missä vaiheessa voi alkaa odottamaan kaikkea sivuvaikutuksia, kuten mahan turpoamista, munasarja kipuja ja sitä kaikkea mitä ivf keskutelupalstat ovat täynnä? Kokemuksia otetaan vastaan? On tämä vaan niin hirveän uutta ja jännää :D
Tsemppiä hoitoon! Kuulostaa, että kaikki on alkanut oikein mainiosti. Itse olen siitä outo, että olen tykännyt molempien IVF/ICSI-hoitojen punktiokierrosta, koska koko ajan tapahtuu ja on paljon jänniteltävää, sekä toivo on aina suurimmillaan :)
VastaaPoistaMinulla on olleet kipujen ja turpoamisen suhteen kaksi täysin eri hoitokertaa. Ensimmäisellä kerralla, kun munarakkuloita oli todella paljon (+30) oli kipuja jo n. 2-3 päivää ennen punktiota. Punktiopäivän aamuna oli sellainen tunne, että odotin toimenpidettä kuin kuuta nousevaa, että pääsisin eroon munasarjoja painavista möykyistä. Myöskin punktiosta palautuminen kesti ainakin viikon vatsa turvonneena. Toisella kertaa, kun munarakkuloita oli hiukan vähemmän (+20) koin ihan lieviä tuntemuksia vasta punktiopäivän aamuna, eikä turvotusta ollut nimeksikään. Tästä opin, että kivut ja turpoamiset voivat vaihdella todella paljon ja oikeanlaisella lääkityksellä on merkitystä myös.
Kiitos Lia <3
PoistaJotenkin minustakin tuntuu, että tämä punktiokierto on se kaikista kivoin, kun joka päivä on jotakin mitä odottaa (piikin laitto, ultrat, punktio, alkionsiirto..) Kuten sanoit, koko ajan jotakin jännitettävää. Varmasti tulen hulluksi, jos tämä ei onnistu ja pitää alkaa pitämään ensin taukokiertoja ja sitten vielä odottaa alkiosiirtoa. No, en ajattele vielä niin pitkälle!
Sinulla on ollut paljon rakkuloita molemmilla kerroilla! Millä annostuksilla teillä mentiin molemmat hoidot? Lääkärin kanssa oli ensikäynnillä puhetta, että he yrittävät annostuksilla aina tähdätä about 10 rakkulaan. Tietysti eka kerta on aina vähän mysteerinen, kun ei tiedä yhtään miten kroppa reagoi lääkkeeseen. Mielenkiinnolla jään odottamaan millaisia tuntemuksia tulee punktion lähestyessä!
Kyllä, minulla on ollut aina hyvä vaste lääkkeisiin, niin hyvässä kuin pahassa. 30 rakkulaa oli hyvä määrä, mutta laatu oli huonoa, sillä ne olivat erivaiheisia ja -kokoisia. Tämä tarkoitti sitä, että lopulta vain yksi oli siirtokelpoinen. Tässä hoidossa oli bemfola 150 IU/0,25ml.
PoistaToinen hoito menikin sitten paljon paremmin; vähemmän rakkuloita, mutta laadukkaampi kokonaisuus. 20 rakkulasta noin puolessa oli munasolu ja joita pystyi alkaa viljelemään eteenpäin. Käytössä oli Gonal-F kynä, josta 125 yksikköä päivässä.
Jarruna molemmissa hoidoissa oli orgalutran.
Hurjasti tsemppiä tähän kiertoon, nyt se todenteolla alkaa. Kyllä se on nyt teidän vuoro <3
VastaaPoistaHitsi tuollaiset jutut tuntuu niin pahalta, kun osalla ei käy mielessäkään, että kaikki eivät voi ihan naps vaan suunnitella, että voisinkin tulla ensi viikolla raskaaksi. Huoh! Onneksi sait livahdettua tilanteesta pois ja pistoksetkin meni sitten mallikkaasti. :)
Kiitos Emma <3 Toivotaan, että nyt olisi meidän vuoro..ja myöskin teidän vuoro!!!
PoistaÄlä muuta sano. Kyllä taas kärsivällisyyttä koeteltiin siinä niiden raskaus puheiden aikana. En jaksanut alkaa avautumaan omasta mielipiteestäni asian tiimoilta, sillä varmasti joku heistä olisi arvannut että me yritetään ja alkanut kyselemään enemmänkin. Onneksi minulla oli hyvä syy livahtaa kotiin siitä tilanteesta ;)
Hei, toivon koko sydämestäni, että hoidot onnistuvat ja saatte syliinne oman pikkuisen.
VastaaPoistaOlen itse raskaana, ja vaikka oma tarinani raskautumiseen ei olekaan yhtä kivinen kuin teillä, en siltikään pidä raskauttani itsestäänselvyytenä. Raskaudessani elän myös erilaisten pelkojen ja huolien kanssa. Ei ole minun vikani, että tulin raskaaksi. Yhtä lailla ei ole sinun vikasi, ettet tule raskaaksi. Se ettet tule raskaaksi, ei ole myöskään minun vikani. Ei kukaan täällä omaa polkuaan valitse.
Olen käynyt elämässäni niin paljon muita ongelmia läpi, että tiedän kyllä että esimerkiksi terveys ei ole itsestäänselvyys. Siltikin osaan olla onnellinen ja iloinen muiden puolesta, enkä katkeroidu ajatusteni kanssa. En jaksa uskoa, että kukaan on tänä päivänä niin sinisilmäinen ja ajattelee, että raskaaksi tullaan silloin kun halutaan, etenkin kun lapsettomuudesta puhutaan paljon.
Etkö osaa olla onnellinen ystäväsi puolesta, jos hän tuleekin raskaaksi? Tunnetko vahingoniloa, jos joku muukin kärsii lapsettomuudesta?
Kaikesta huolimatta, toivon että toiveisiinne vastataan ja tulet pian raskaaksi. Mukavaa kevättä.
moikka, kiitos kommentistasi. Anteeksi jos nämä minun postaukset loukkaavat joitakin. Se ei ole missään nimessä tarkoitukseni. Tämä on vain minulle se paikka, jossa voin kirjoittaa vapaasti omia tuntemuksia, joita en voi kaikille ystävilleni puhua. Tiedän, että monet "ongelmitta" raskautuvat naiset osaavat arvostaa raskauttaan! Mutta valitettavasti joukossa on vielä monia naisia, joilla ei ole pienintäkään hajua kuinka yleistä lapsettomuus ja vaikeus raskautua ovat. Esimerkiksi tämä kyseinen ystäväni..olen kerran jutellut hänen kanssaan kahden kesken vauvoista ja raskaaksi tulemisesta. Kerroin avoimesti omista peloistani, etten välttämättä tule helposti raskaaksi. Hän totesi, että jos en raskaudu, se on oma syyni, koska mietin ja stressaan asiaa ihan liikaa. Minusta tämä oli todella satuttava kommentti, kun meillä oli silloin yritystä jo useampi kuukausi takana.
PoistaTottakai osaan olla onnellinen ystävieni puolesta, mutta kuinka julmalta asia kuulostaakin, niin pienimuotoinen katkeruus, kateus ja sydäntä riistävä suru ovat osa tätä lapsettomuushoitojen tuomaa tunteiden vuoristorataa. En kuitenkaan toivo tätä kenellekkään. Tehkööt nämä tuntemukseni minusta julman ihmisen joidenkin silmissä, mutta uskon, että monet kanssasisaret osaavat samaistua näihin fiiliksiin. Kuten sanoit, tämä ei ole kenenkään syy. Sen takia se onkin niin perseestä. Jos vain voisin syyttää itseäni tästä kaikesta, minulla olisi helpompi olla. Nallekarkkeja ei jaeta tasan tässä elämässä. Olen kuitenkin erittäin tietoinen, että elämän muilla saroilla olen erittäin onnekas ja siitä olen kiitollinen joka ikinen päivä. Jopa niin onnekas, että ympärilläni olevat ihmiset saattavat tuntea niitä samaisia katkeruuden ja kateuden tunteita, joita minulla joskus herää lapsettomuuden osalta. Kaikilla meistä on omat ongelmamme elämässä.
Paljon tsemppiä raskauteen ja hyvää alkavaa kevättä myös sinulle!