Korvakierteen alku?

Noin kuukausi sitten meidän vauvalle nousi ensimmäistä kertaa kuume noin 6 tuntia annettujen rokotusten jälkeen. Laitettiin kuume ihan niiden piikkiin ja noin 24 tunnin ja parin paracetamol- annoksen jälkeen kuume alkoi laskemaan ja neiti oli taas oma itsensä. Siitä parin päivän päästä hoitopaikan ohjaaja sanoi minulle, ettei neitimme ollut syönyt normaalisti sinä iltapäivänä ja oli herännyt tosi kärttyisenä päiväunilta, joka ei kuulu neidin tapoihin ollenkaan. Näin vauvasta heti, että hän ei ollut oma iloinen itsensä. Lämpöä tai kuumetta ei ollut päivän aikana ollut. Kotiin tultuamme seurasimme vauvaa vielä iltapäivän ja illan ja päätettiin lähteä lääkäriin, sillä vauva oli itkuinen ja apean oloinen. Lääkäri tutki vauvan ja siinä vaiheessa kuume oli noussut jo 38° ja korviin katsoessa hän näki, että toinen korva oli kunnolla tulehtunut ja toisessa korvassa oli alkava tulehdus. Ei muuta kun apteekin kautta hakemaan antibioottikuuri, joka aloitettin heti illalla ennen nukkumaan menoa. Heti antibiootin ja kipulääkkeen annettuamme neiti alkoi juttelemaan ja sepustelemaan ihan hulluna, oikeen koko päivän edestä. Hän oli taas niin energinen ja olisi halunnut leikkiä.

Korvatulehdus helpotti todella nopeasti ja neiti sai luvan mennä taas hoitoon. Minua alkoi heti pelottamaan hänen puolesta, sillä minulla on ollut kamala korvakierre pienenä vauvana. Sairastelin tosi monet korvatumehdukset 5kk- 1 vuotiaana. Ihan niin monet, että sain siihen estolääkityksen jossakin kohtaa 1 vuotiaaksi saakka, jolloin minulta poistettiin kitarisat. Siihen leikkaukseen sitten loppui minun tulehdukseni. Myöhemmin ollessani joku 20 vuotias, minulle tehtiin nenästä poskionteloihin johtavien aukkojen suurennus leikkaus, sillä tänne Belgiaan muutettuani kärsin tosi usein poskiontelontulehduksista Suomea kosteamman ilmaston vuoksi. Nyt olenkin jo todella vakuuttunut, että meidän vauva on perinyt minun ahtaat korva- ja nenätiehyt, jotka tulevat aiheuttamaan hänelle ongelmia.

Sain pelkoni joksikin aikaa kuriin, kunnes kolme viikkoa ensimmäisen korvatulehduksen jälkeen viime perjantaina huomasin, kun vauva hiplaili toista korvaansa vähän väliä koko päivän ajan. Olin suhteellisen varma, että taas pukkaa tulehdusta. Vauva oli kuitenkin hyväntuulinen, ei ollut edes lämpöä, niinpä seurattiin tilannetta päivän ajan. No, illalla vauva alkoi taas itselleen epätyypilliseen tapaan itkemään. Hän ei itke lähes koskaan. Katsottiin vielä lämpö, muttei se ollut edelleenkään noussut. Laitettiin vauva normaalisti nukkumaan, mutta noin 1,5 tunnin jälkeen hän heräsi kovin itkuisena ja kipeän oloisena. Taaskaan kuumetta ei ollut, mutta äidinvaistoni sanoi, että nyt on tulehdus taas päällä ja lähdettiin viemään neitiä päivystykseen. Lääkäri varmisti epäilyni oikeaksi ja molemmissa korvissa oli alkava tulehdus. Saatiin taas antibiootti sen vuoksi, että meillä on lähtö tällä viikolla Suomeen ja toivotaan, että korvat olisivat kunnossa lentämistä varten. Lääkäri kuitenkin sanoi, että vauvan kanssa voi huoletta matkustaa, sillä tulehdus paranee sen verran nopeasti. Nyt olen taas ollut todella masentunut viime päivinä neitimme puolesta oman historiani vuoksi.

Keskiviikkona meidän olisi tarkoitus lähteä kesälomalle suomeen. Minua mietityttää lentämisen vaikutus kovasti pieneen vauvaan ja hänen korviinsa liittyen. Niinpä päätettiin vielä mieheni kanssa varata aika meidän oma lääkärille huomiseksi, että tutkitaan vielä ne korvat ja kysytään, voidaanko lähteä reissuun. Vaikka on kurja nähdä neiti kipeänä, niin kovin nopeasti nämä tuntuvat menemään ohi pienellä vauvalla. Ja kuinka toinen jaksaa leikkiä ja hymyillä, vaikka olisi pipi olo! Itse on aina ihan kuoleman partaalla ihan tavallisen nuha-flunssa aikana :D Tottakai minua pelottaa nyt, että me olemme ajautumassa korvakierteeseen. Niinpä päätinkin varata ajan kesäksi korva- nenäspesialistille, vaikkei lääkäri tätä vielä kahden tulehduksen jälkeen pitänyt tarvittavana. Silti takaraivossani kummittelee minun historia. Ja meidän neidillä on niin saletisti minulta perityt pienet ja ahtaat korva- ja nenäaukot..Sen näkee ihan päällepäin hänen siroista korvistaan ja nenästä.

Olemme olleet taas positiivisesti yllättyneitä neitimme käytöksestä sairastettaessa. Hänestä näkee, että kaikki ei ole hyvin, muttei hän silti mitenkään itke kurkku suorana, vaikka kuumetta olisikin ja korvat ovat kipeät. Hän on itkuisempi, mutta rauhottuu heti syliin ottamisella ja jos aletaan puheleen hänelle kaikkea. Yöt aiheuttavat enemmän heräämsiä, kuin ollaan totuttu, mutta silti se on usein esim. kerran yössä. Neiti nukkuu kipeänäkin todella hyvin yöunet. Siitä olemme taas todella kiitollisia. Lisäksi ruoka eli vihannessoseet maistuvat ihan normaalisti ja maitoa hän juo myöskin normaalin määrän.
Toivottavasti tästä ei kehittyisi kunnon kierrettä, vaikka henkisesti olenkin siihen jo varautunut. Tiedän, että korvatulehdukset ovat yleisiä vauvoilla ja taaperoilla, eikä kahden tulehduksen takia vielä pitäisi vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Toivottavasti päästään lähtemään reissuun normaalisti ja kesäloma menisi sairastamatta!

Onko täällä kenelläkään kokemuksia usein toistuvista korvatulehduksista vauvalla?

Arki on aika ihanaa just nyt!

Arki on alkanut todellakin taas pyörimään ja se on aivan tavattoman ihanaa vauvan kanssa! Itse koin lyhyen äitiysloman jotenkin juhlana ja nyt on vasta tullut sellainen olo, että vauva-arki on alkanut. Minä käyn taas normaalisti töissä, vaikka vähän lyhyempää päivää olenkin tehnyt. Vauva on hoidossa, jossa kaikki on mennyt ihan yli odotusteni. Olin kuvitellut, että vauva tottuu hoitoon ja siihen ympäristöön hitaammin, mutta päinvastoin, meillä on mieheni kanssa tunne, että neiti todellakin nauttii hoidosta sillä hän on joka päivä yhtä hymyä, kun hän tulee kotiin. On niin sydäntä lämmittävää nähdä hänen hymyilevän minulle tai miehelleni, kun me häntä hoidosta kotiin haemme <3

Meidän neidillä tulee ensi viikolla täyteen jo 5kk! Me olemma aloittaneet pikkuhiljaa kiinteiden maistelun, joka on myöskin lähtenyt rullaamaan vallan mainiosti. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien hän on osannut avata suun hienosti lusikan lähestyessä. Ensimmäisinä kertoina se meni vielä enemmän lusikan pureskeluksi, kuin syömiseksi, mutta nyt tuntuu, että itse syöminenkin alkaa pelittämään. Tähän saakka ollaan menty kiinteiden osalta vihannespainotteisesti: sekoitetaan aina jotakin vihannesta perunan kanssa. Nyt ollaan maisteltu peruna-porkkana, - bataatti, - kiinankaali, - punajuuri, ja - parsakaalisosetta. Kaikki on maistunut. Yhtä lajia ollaan annettu aina kolmisen päivää peräkkäin, että vauva tottuisi vähän siihen makuun. Ollaan annettu nyt kerran päivässä sosetta, joka määrältään ensimmäisillä kerroilla oli lusikka- pari. Nyt olemme kuitenkin jo viimeisen viikon ajan korvanneet yhden maitoaterian kokonaisella soseaterialla, sillä se neidille maistuu niin hyvin. Meille sanottiin, että 150g sosetta korvaa yhden maitoaterian.  Hän saa hoidossa päivittäin vihannessosetta, joten arkipäivinä ei kotona illalla anneta enempää. Viikonloppuisin tehdään sitten kotona lounas- sose neidille. Tällä 1x päivä meiningillä aiotaan mennä 6kk ikään saakka ja sitten lisätään kiinteiden määrää pikkuhiljaa. Kokonaisuudessaan vauvalla on tällä hetkellä noin 6 ruokailukertaa päivässä: 5 x 150-180 ml maitoa ja 1x vihannesosetta. Hedelmäsoseita aletaan kanssa pikkuhiljaa testaamaan. Haluttiin kuitenkin monilta tahoilta saatujen vinkkien takia aloittaa vihanneksilla, sillä hedelmissä oleva sokeri on kuulemma vauvoille koukuttavaa ja jotkut vauvat saattavatkin alkaa hylkimään vihanneksia, jos ovat saaneet ensin makeita hedelmiä. Ostettiin vauvoille tarkoitettu Philips Aventin vihanneshöyrystin, joka oli ihan kympin ostos! Sillä saa nopsaa höyrystettyä vihannekset pehmeiksi ja murskattua ne samantien soseeksi ja ai että kun siitä soseesta tulee niin hyvää koostumukseltaan. Lisäksi laitteella voi sulattaa ja lämmittää aterioita ja siinä tuli mukana pakasteastia, jolla saa ylimääräisen soseen pakastimeen ja sitten taas sulatettua siinä samassa kipossa seuraavana päivänä. Ihan paras ostos!

Yöt neiti nukkuu edelleenkin todella hyvin. Nukkumaan mennään klo 20:30 paikkeilla ja hän heräilee aamulla klo 7:30, jotta saadaan hänet valmiiksi hoitoon viemistä varten. Yöheräilyjä ei ole enään ollut muutamaa yötä lukuunottamatta viime viikolla, kun vauvalle nousi ensimmäistä kertaa kuume saamien rokotusten jälkeen. Kuumeilua kesti 1,5 päivää joka sitten laantui nopeasti ja neiti oli taas oma itsensä. Parina-kolmena yönä vauva heräili tosiaan muutamaan kertaan yön aikana huonon olon takia, mutta nukahti sitten taas heti tutin antamisen jälkeen uudestaan. Naurettiin mieheni kanssa sitä, kuinka hyvään me olemme tottuneet, sillä olimme viikonlopun ihan silmät ristissä näiden satunnaisten yöheräilyjen vuoksi :D Nyt rokotukset ovat kuitenkin pulkassa tuleville kuukausille ja seuraavat piikittelyt ovat tiedossa muistaakseni joskus 1v ikäisenä. Ollaan huomattu, että imetyksen loputtua vauva on paljon alttiimpi sairastelulle, sillä rintamaidon suoja-aineita ei enään tule. Se harmittaa kyllä itseä jonkin verran, mutta tilanne on mikä se on töiden osalta. 

Vauva on oppinut ihan todella paljon uusia taitoja viime viikkoina. Tasan 4kk ikäisenä hän kääntyi ensimmäisen kerran selältä vatsalleen ja nykyään ei muuta enään tehdäkkään. Heti jos neidin kääntää takaisin selälleen, vierähtää hän takaisin vatsalleen. Hän on selvästi alkanut kiinnostumaan kirjoista ja nauttii hirveästi, jos hänelle lukee ääneen. Hän naurahtelee ihanasti äänen vivahteiden saattamana. Pururenkaat ovat ihan IN tällä hetkellä ja pehmolelut ovat alkaneet naurattamaan neitiä. Hän painii pehmolelujen kanssa selättäen heidät leikkimatollaan. Halu olisi vauvalla kova päästä liikkumaan eteenpäin, sillä hän selvästi on alkanut työntämään jaloillaan lattiaa vasten ja nostamaan lantioo irti lattiasta päästäkseen liikkumaan hieman eteenpäin. Vauva on todella tarkkaavainen, tämä huomattiinkin jo hyvin alussa syntymän jälkeen. Hän katsoo ihmisiä niin syvälle silmiin ja tutkii heidän kasvojaan, että välillä oikeen alkaa naurattamaan. Hoidossa hän kuulemma myös tarkkailee muita vauvoja jo hyvin tarkasti ja etsii kontaktia. Istuminen taitaa olla meillä seuraava etappi. Tukea vasten vauva istuu jo hienosti ja jaksaa kannatella niskojaan hyvin, mutta vielä tulee menemään hetki, ennen kuin hänet voidaan laittaa esim. syöttötuoliin istumaan.

Viikonloput on meille ihan kulta-aikaa, kun saadaan olla päivät kokonaisuudessaan vauvan kanssa. Käymme vähintään kerran pitkällä kärrylenkillä ja muutenkin vain ollaan ja leikitään neidin kanssa. Nyt on kiva, kun ravintolat ja kahvilat on alkanut taas aukeamaan, niin voi käydä kaupungilla kahvittelemassa. Viime viikonloppuna olimme ensimmäistä kertaa lounastamassa vauvan kanssa ravintolassa ja sekin meni hyvin. Söimme mieheni kanssa kylläkin vuorotellen, sillä toinen piteli vauvaa sylissä, mutta sekään ei haitannut ollenkaan. 

En voi uskoa, että nyt on jo juhannus! Vuosi sitten voin juhannuksena niin pahoin, että kaikki oksetti. Vuosi sitten mahanpohjassa kutkutti kaikki tuleva ja raskausuuutisten kertominen kaikille tutuille jännitti. Viime kesä oli odotuksen täyteinen ja taianomainen, kaikki tuleva oli niin uutta ja vähän pelottavaa. Tämä kesä on vieläkin parempi! Meillä on maailman ihanin pieni tytön tyllerö, joka on tehnyt elämästämme niin paljon värikkäämpää. Hän on murskannut niin monet myytit ja ennakkoluulot vanhemmuudesta ja ainaisesta väsymyksestä, sillä hän on niin helppohoitoinen, että emme voi edes käsittää, että vauva voi olla niin helppo. Kaikista paras tunne on se, kun mieheni pitää vauvaa sylissä ja hän alkaa yhtäkkiä vuodattamaan onnen kyyneliä ja sanoo, ettei voisi enään kuvitellakaan elämää ilman häntä. Voi kuinka hän on niiden kaikkien kyynelten, tuskan ja vaivan arvoinen ja vielä paljon enemmän. Elämä on niin ihanaa juuri nyt! Hyvää ja ikimuistoista keskikesän juhlaa kaikille <3

Vauvan kanssa lentokoneeseen

Tässä olen ollut jonkin aikaa taas kirjoittamatta, sillä sain viime postaukseeni liittyen vauvan laittamisesta päivähoitoon aika syvällisen kommentin eräältä kanssabloggaajalta, joka veti minut hetkeksi hiljaiseksi. Tuntui tosi oudolta, että ihan tuntematon ihminen saa pahan mielen aikaiseksi, vaikkei hän kommentillaan tietysti mitään pahaa tarkoittanutkaan, vaan ilmaisi vaan oman mielipiteensä asiaan liittyen. No, olen nyt sulatellut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että jos joku pitää minua huonona äitinä sen perusteella, että en halua menettää työpaikkaani, niin olkoon asia sitten niin. Tiedostan, että suomalaisten on vaikea ymmärtää vauvan laittamista hoitoon hyvin pienenä, sillä siellä tilanne on niin toinen pitkän äitiysloman ja mahdollisen hoitovapaan suhteen. Suomi kuitenkin on yksi harvoista maista, joissa äideillä on mahdollisuus olla pitkään kotona lasten kanssa, tottakai minäkin olisin ollut pidempään, jos Suomessa asuisin ja kävisin töissä. Minusta oli kuitenkin mielenkiintoinen idea kertoa täällä blogissa, miten asiat ovat muualla maailmalla, sen vuoksi postaukseni ja oma kokemukseni vauvojen päivähoitoon liittyen. Minäkin ajattelin ihan eri tavalla aikaisemmin, mutta elämä täällä on avartanut näkemystäni asioihin ja sen myötä en ajattele aikaisin hoitoon laittamista enään ollenkaa huonona asiana, vaan olen varma, että se on monellakin eri tapaa positiivinen asia meidän neidin kehitykselle. Pyydän anteeksi jos kirjoitukseni loukkasi jotakuta, se ei ollut tarkoitukseni. Belgiassa 3kk vauvan hoitoon vieminen on itsestäänselvyys, eikä se tee kenestäkään huonoa äitiä. Eikä se tarkoita sitä, etteikö vanhemmat täällä kasvattaisi itse lapsiaan. 

Mutta nyt itse asiaan :D

Meidän oli tarkoitus mennä jo maalis-huhtikuun vaihteessa vierailemaan Suomeen ensimmäistä kertaa meidän vauvan kanssa, mutta koronan vuoksi se matka sitten tietysti peruuntui. Nyt kun lentoliikenne alkaa pikkuhiljaa taas heräämään henkiin, varattiin me heti lennot Suomeen heinäkuuksi. Matkustaminen saa tietysti ihan uuden ulottuvuuden, kun vauva otetaan matkaan mukaan. Kaikki lentokentälle menemisestä alkaen muuttuu vaikeammaksi, sillä matkaan tulee oman matkalaukun lisäksi kaikki vauvan kamat ja varusteet. On ihan pitänyt pysähtyä ja miettiä, että mites sen ja sen asian kanssa toimitaan.

Alle 2v lapsenhan saa ottaa pelkällä lentokenttäverolla mukaan koneeseen, niin että hänellä on paikka meidän sylissä. Nyt koronan vuoksi lentokoneet saa bookata vain puolilleen, eli me saamme oman rivin koneessa vain meidän perheelle, joka antaa kyllä kivasti lisätilaa ja on helpompi käsitellä vauvaa lennon aikana. 

Vauvaa pitää pystyä kuljettamaan lentokentällä jollakin tavoin. Itse näen tässä kaksi vaihtoehtoa: joko laitetaan turvakaukalo kiinni rattaiden runkoon tai sitten kannetaan vauvaa kantorepussa. Otamme turvakaukalon joka tapauksessa mukaan, joten veikkaan, että päädytään siihen vaihtoehtoon. Finnairin lennoille saa ottaa sen turvakaukalon ilmaiseksi mukaan ja samoin sen rattaiden rungon. Ja ne saa antaa vasta portilla henkilökunnalle, josta ne sitten pakataan ruumaan mukaan. Portilta koneeseen kannetaan vauvaa sylissä istuinpaikalle saakka. Meidän neiti alkaa kyllä olemaan pikkuhiljaa liian suuri turvakaukaloon, joten saattaa olla, että hän kuukauden päästä ei enään siihen mahdu mukavasti. Siinä tapauksessa otetaan kantoreppu mukaan, joka myöskin pitää riisua koneeseen sisään mentäessä, sillä koneen sisäpuolella ei turvallisuussyistä saa vauvaa pitää kantorepussa. Tai sitten otetaan rattaisiin se seuraava istuin kantokopan jälkeen.

Seuraava miettimistä vaativa järjestely on sitten Suomen päässä lentokentältä meneminen majapaikkaan. Ollaan yleensä käytetty julkisia ja menty niillä veljelleni, josta ollaan saatu lainattua auto loman ajaksi. Vauvan kanssa asia on taas vähän monimutkaisempi, sillä vauvaa pitää pystyä myöskin kuljettamaan vaivattomasti mukana, joten auto on ihan välttämätön. Niinpä tulimme siihen tulokseen, että helpointa on vuokrata auto lentokentältä kaikkine varusteineen, että saadaan se vauvan turvakaukalo siihen kiinnitettyä tai sitten auto, jossa on lastenistuin. Katsotaan vähän meneekö hän tosiaan sillon kuukauden päästä vielä siinä turvakaukaukalossa. Lisäksi auton tulee olla tarpeeksi suuri, että saadaan sinnen rattaiden runko matkaan mukaan. Eiköhän tämäkin järjesty!

Majapaikan suhteen muutoksia normaaliin ei sen suuremmin ole, saadaan veljeltäni lainaan matkasänky, joka sitten laitetaan meidän vuokraamaan mökkiin. Mökin löytäminen tällä kertaa oli työläämpää, sillä kaikki mökit tuntuivat olevan buukattuja. Kotimaan matkailu varmasti on se juttu tänä outona vuonna, jonka vuoksi kaikki lomamökit ovat varattuja. Onneksi löysin meille vielä oikeen hyvän majapaikan todella hyvältä paikalta, joka on lähellä perhettäni.

Matkatavaroiden suhteen olen paljon miettinyt etukäteen, että mitä tehdään: otetaanko kotoa varastosta vaippoja mukaan vai ostetaanko vain paikan päältä kaupasta vaippoja. Mitä tehdään maidon kanssa? Korvike maito on meillä pulveri muodossa, johon sekoitetaan vettä ja nestettähän ei saa turvatarkastuksista läpi enään kuin max sen 100ml. Kuinka paljon otetaan vauvalle vaatteita mukaan? Kuinka paljon harsoja ja muita hoitotarvikkeita? Onneksi kaikkea saa myös Suomesta, että hätää ei minkään suhteen pääse tulemaan. Tämäkin varmasti on sellainen asia, että harjoitus tekee mestarin. Ihan varmasti jotakin tulee unohtumaan ja jälkikäteen huomataan, että oltaisiin toimittu sen kanssa paremmin toisin. Sitten otetaan opiksi ja tiedetään ensi kerralla paremmin!

Jos jollakin on hyviä vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen, niin shoot me!

Vauvanvaatteista

Ajattelin vähän kirjoitella vauvanvaatteista: mitä ja kuinka paljon niitä ollaan tarvittu ja mitkä ovat olleet niitä eniten käytettyjä kappaleita. Ennen vauvan syntymää on tosi vaikea ensikertalaisen arvioida, että mitä tarvitaan ja kuinka paljon. Nyt muutaman kuukauden kokemuksen jälkeen on helpompi pohtia, että olivatko kaikki etukäteen ostetut vaatteet tarpeellisia, vai oliko siellä myös turhia juttuja seassa.

Jo ensimmäisien viikkojen aikana meille ilmeni, että me ei todellakaan oltu ostettu liikaa vaatteita etukäteen, päinvastoin. Bodeja kului joinakin päivänä 3kpl: yksi pissattiin märäksi hoitopöydällä, yksi kakattiin ruskeaksi imetyksen aikana ja yhden päälle puklattiin mahalaukun sisältö vähintään kerran päivässä. Me jouduttiin itseasiassa hakemaan hätäpäissään lisää pieniä bodeja, ettei meidän tarvinnut pestä pyykkiä joka päivä. Meidän lemppari bodeiksi ilmenivät lindexin kietaisubodyt mallinsa puolesta. Niiden malli sopii parhaiten meidän vauvan rakenteelle. Lindexin bodeissa on tosi kätevät ne tupla nepparit alapäässä. Meidän vauvalla on jotenkin pitkä vartalo verrattuna raajoihin, jonka vuoksi pidempi malliset bodyt sopii parhaiten. Lindexejä on meidän äiti lähettänyt useaan otteeseen meille tänne Belgiaan!

Newbien bodyt taas ei ole sopinut malliltaan ollenkaan niin hyvin, kuin nuo Lindexin. Niissä on jotenkin tosi lyhyt toi vaipan yli laitettava alaosa, joka on kaikissa koissa ollut aina tosi kihtana meidän vauvan päällä. Tykkään newbien eri kuoseista tosi paljon, jonka vuoksi harmittelin heti alkuun, että ne eivät mallin puolesta sovi hyvin päälle. Martinexin muumibodyt on ollut minusta tosi kivoja, mutta niissä on harmi, ettei niitä saa kietasumallina. Koot Martinexissa taas on tosi pientä, 62 koko meni meidän vauvalle 3-4 viikkosena, kun käyttöön oltiin just otettu muista vaatteista 56. Pahin pettymys kaikista ostamistani vaatteista on ollut nuo suomalaisen Blaa!:n bodyt! Ne ei ole sopineet sitten ollenkaan meidän vauvan päälle. Kaula-aukko roikkuu navassa, hihat ovat aivan liian löysät, kun taas bodia ei saa kunnolla kiinni, kun se on niin lyhyt mallinen. Meillä on nyt ollut about 10 bodya/koko ja se on ollut minusta ihan hyvä määrä. Ei tarvitse pestä joka päivä ja aina on varalla puhtaana pari kappaletta!

Meillä ihan todella suosikkeja ovat olleet haalaripuvut, joita ollaan käytetty tosi paljon! Talvella ja alkukeväästä vedettiin sisällä collegejumppari bodyn päälle, joka oli mielestäni juuri sopiva asuyhdistelmä pitämään vauva lämpimänä. Pelkällä bodylla tuntui olevan liian viileä. Kuvassa on POPin jumppari, joka on ihan mielettömän hyvänlaatusta kangasta. Mainion puvuista ja kuoseista tykkää myöskin tosi paljon ja ne on saanut ihan hirveästi kehuja täällä Belgiassa! Olen todella tyytyväinen, että meillä on ollut 3kpl/koko näitä jumppiksia, niin ei ole tarvinnut pitää joka päivä samaa.

Legginsejä ja kollegehousuja ollaan myöskin käytetty tosi paljon. Ne on musta jokapäiväiseen käyttöön parhaimmat, mutta vielä vähän aika sitten ongelmana oli se yläosa, kun pelkkä body päällä vauva tuntui hieman viileältä ja kollegepaidat on musta olleet tosi vaikeakäyttöisiä pienillä vauvoilla. Ne nousee aina kainaloihin vauvaa käsiteltäessä. Olen käyttänyt collarien ja bodyn kanssa vielä villatakkia päällä, mutta siinä on vähän samaa ongelmaa, kuin collegepaidassa. Juuri tämän vuoksi olen tykännyt käyttään enemmän kokohaalareita, ne pysyy hyvin päällä ja lämittää koko kehoa. Nyt lämpimien ilmojen tullen sisälläkin on lämpimämpää ja ollaan menty paljon collari/leggins-body yhdistelmällä kotona. Housuja/legginsejä meillä on ollut 5-6/koko, joka on riittänyt oikeen mainiosti. Housut likaantuvat harvemmin, kuin paidat!

Olen ihan hullaantunut tyttöjen mekkoihin ja hameisiin ja niitä olinkin ostanut aika paljon etukäteen. Nopeasti kuitenkin tuli huomattua, että ne ovat tosi epäkäytännöllisiä, sillä mekko nousee vauvaa käsiteltäessä ja vauvan leikkiessä kainaloihin. Lisäksi vauvamme laittaa tällä hetkellä kaiken suuhun. Niinpä myöskin se mekko menee suuhun, kun se siinä edessä roikkuu. Oli aika näky viime viikonloppuna kun puin hellemekon neidin päälle kun oltiin mummulavierailulla. Mekko oli kuin joessa uitettu päivän jälkeen :D Mekkoja olen pukenut vauvalle oikeastaan ainoastaan kun jonnekkin ollaan menty ja sekin on jäänyt niin vähälle koronan takia...Olen kuitenkin jokaikisestä mekosta  tallentanut kuvan muistoksi, sillä ne ovat vaan niin suloisia vauvan päällä <3 

Yökkäreitä olen tilannut useaan otteeseen äidiltäni suomesta. Ihan super suosikeiksi meillä nousi Lindexin yökkärit niiden kätevän edessä olevan vetoketjun vuoksi. Ne osottautui alussa parhaiksi, sillä niiden kanssa on kätevä vaihtaa vaippaa yöllä. Täältä Belgiasta saa pääosin sellaisia ihmeellisiä yökkäreitä, joissa on takana nepparit. Ala siinä sitten keskellä yötä avaamaan niitä neppareita takaapäin, jos vauvalla on vaikka sattunut juuri kakkavahinko. Lisäksi täällä on kaikki yöpuvut sellaisilla jalkaterillä, jossa varpaat ovat aina haudutettuna siellä yökkärissä...me tykätään nukuttaa vauvaa paljain jaloin, ettei jalat hikoaisi niin paljon. Nyt kun yösyötöt ja vaipan vaihdot öisin ovat historiaa, ei mallilla ole enään niin paljon väliä, mutta silti ollaan edelleenkin käytetty suurimmaksi osaksi Lindexin yökkäreitä. Meillä on ollut niitä noin 5kpl/koko. Täytyy vielä todeta, että kuvasta näkyy nyt se totuus: en ole silittänyt vauvan vaatteita ensimmäisen pesukerran jälkeen :D Siihen ei ole riittänyt aika eikä jaksaminen...naurattaa, kun ne esimmäiset vaatepostaukset ovat niin sieviä, siliteltyjä vaatteita. Todellisuudessa puetaan ryppyiset vaatteet päälle, eikä eroa enään vartin päästä huomaa...

Täällä on ollut jo pidempään tosi kesäisiä ilmoja ja huomasin pahimpaan korona-aikaan, ettei minulla ollut tarpeeksi kesävaatteita meidän neidille. Heti kun kauppaan taas pääsi, menin maski päällä ostamaan lyhyitä bodeja vauvalle. Halusin kuitenkin päästä kauppaan, sillä täällä koot ovat pienempiä ja huomasin, että jouduin ottamaan bodeista hänelle jo 74/80 koon! Apua! Ja ne ovat ihan sopivia...nyt on kuitenkin lyhyitä bodeja, joita ollaankin käytetty päivittäin. Nyt pitäisi vielä etsiä kivoja shortseja kesäksi!

Vauvan vaatteet ovat aivan ihania ja vaikka minä niihin pienen omaisuuden olenkin kuluttanut, niin päivääkään en ole katunut edes niitä kalliimpia ostoksia, jotka jäivät 2 käyttökerran jälkeen pieniksi. Olen saanut niin mielettömästi iloa vauvan pukemisesta ja kivat vaatteet ovat tuoneet ikimuistoisia ja suloisia kuvia, joita on kiva näyttää lapselle, kun hän on isompi. Täytyy kuitenkin myöntää, että panostaminen on jäänyt vauvan kasvettua, sillä olen huomannut, että useimmiten käytetään kuitenkin niitä samoja lemppari kappaleita, jos ne vain ovat puhtaina. Kesällä me pestään muutenkin useammin pyykkiä, kun saadaan kaikki ulos kuivumaan. Nyt kun vauvan kasvu (toivottavasti) vähän alkaa hidastumaan, aion panostaa taas muutamaan hienompaan ja laadukkaampaan kappaleeseen ja ne ihan jokapäiväiset arkivaatteet hoitoon ostan Lindexiltä ja täältä vastaavasta kaupasta, jossa hinta-laatusuhde on kohdillaan! Täytyy kuitenkin mainostaa täälläkin, että meidän neiti on saanut ihan hirveästi kehuja hänen kivoista vaatteista täällä, sillä meillä on melki kaikki vaatteet ostettu suomesta. Suomesta saa niin erilaisia ja värikkäitä kuoseja verrattuna tänne. Siitä on tullut itsellekkin hyvä mieli, kun vauvan pukeutumista on kehuttu!

Äiti palasi sorvin ääreen, vauva lähti tarhaan

Viime viikon maanantai oli elämäni pisin ja piinaavin päivä. Vietiin nimittäin meidän 4kk vauva päivähoitoon. Minä palasin toimistolle töihin täysipäiväisesti. Olen aina pitänyt itseäni enemmän urakeskeisenä naisena, kuin kotiäitinä. Olen ammatiltani arkkitehti ja minulle työura on tärkeä ja haluan kehittyä ammatissani koko ajan. Vaikka minusta tuli äiti, yritän antaa sen olla määrittämättä koko elämääni. Henkisen hyvinvoinnin kannalta on todella tärkeä pitää kiinni omasta identiteetistä, eikä antaa äitiyden määrittää koko elämää. Minun on ollut aina vaikea ymmärtää niitä naisia, jotka ovat 2 vuotta kotona lapsen kanssa ja sitten parin kuukauden päästä jäädään uudelle äitiyslomalle baby #2 kanssa ja ollaan taas 2 vuotta kotona. Tai ymmärrän hyvinkin, että jotkut naiset tekevät sen päätöksen ja kunnioitan heidän päätöstään, onhan minunkin äitini aikoinaan hylännyt uransa ollakseen meidän kanssa kotona! Se ei vain sopisi itselleni! Itse en voisi kuvitellakaan olla rahallisesti riippuvainen miehestäni. Lisäksi menettäisin ammattiosaamiseni ihan totaalisesti sinä aikana ja saisin varmaan 10 kertaa potkut. Minusta naisten on väärin valittaa epätasa-arvosta palkkojen suhteen jos he ovat 4 vuotta miltei yhtä putkeen kotona. Fakta tietysti on, että naisten ne vauvat tänne maailmaan on puskettava ja heidät ruokittava ensimmäisten kuukausien aikana, mutta ei siihen 4 vuotta tarvitse varata, jos ei sitä itse halua.

Mutta täytyy todeta, että on se 4kk ikäinen vauva ihan hirveän pieni laittaa hoitoon, itkiessä tietokoneen takana meni ensimmäinen työpäiväni. Mietin meidän neitiä ihan koko ajan. Olin käynyt hänen kanssaan tutustumassa tarhaan edellisellä vikolla ja hän oli siellä puoli päivää itsekseen perjantaina, ennen virallista aloitusta. Vauvamme oli itkenyt hoidossa ensimmäisenä päivänä aika paljon, joka särki sydämeni ihan totaalisesti tullessani kotiin. Meille kirjoitetaan vihkoseen raportti joka päivältä: miten nukkunut, kuinka paljon juonut maitoa, mitä puuhaillut ja onko ollut itkuinen.
Maanantaina tuntui, kuin sydän olisi noussut kurkkuun. Onneksi olin sopinut pomoni kanssa, että aloitan pikkuhiljaa ja teen ehkä koko kesän vielä lyhyempää päivää, että voidaan hakea neiti vähän aikaisemmin kotiin. Ensimmäinen päivä oli mennyt vähän itkuisissa merkeissä. Toinen päivä taas oli sujunut jo hyvin, vauvamme oli ollut iloinen ja naureskellut hoitajille. Hän ei ollut enään itkenyt. Taakka putosi harteiltani ja sain edes vähän keskityttyä töihin. Keskiviikkona vauvamme oli ollut niin hyvällä tuulella hoidossa, että hän oli vain naureskellut ja leikkinyt koko päivän! Hän oli jopa vähän itkenyt, kun mieheni oli hakenut hänet kotiin ja hänen piti lopettaa leikki muiden tyttövauvojen kanssa :D Vitsi kunka hyvä mieli siitä tuli itselle ja sen jälkeen olen voinut jo rentoutua töissä ja saan asioita tehtyä! Tällä viikolla hoito on taas alkanut hyvin ja neiti on ollut ihan super hyväntuulinen niin hoidossa, kuin kotonakin sen jälkeen.

Olen paljon pohtinut tämän hoidon aloituksen jälkeen sen vaikutusta vauvan kehitykseen ja olen tullut siihen tulokseen, että hoidon aloitus varhaisessa ( ei nyt ehkä vielä ihan näin varhaisessa) vaiheessa auttaa vauvaa monessa eri suhteessa, kuten sosiaalisessa kanssakäymisessä, vierastamisessa, päivärytmin luomisessa... Vaikka vauvallamme on ollut suhteellisen hyvä päivärytmi jo ennen hoidon aloittamista, on se rytmi jämäköitynyt entisestään hoidon aloituksen jälkeen. Hän on selvästi väsyneempi iltaisin päivän aktiviteeteistä ja nukahtaa helpommin ja syvemmin yöunille. Lisäksi aamuherääminen on löytänyt luonnollisen rytmin klo 7:30. Hänen päivänukkuminen on myöskin parantunut hoidon myötä ja hän nukkuu rytmikkäämmin päiväunia hoidossa, kuin kotona. Hoitaja minulle puhuikin, että tämä on hyvin tuttu ilmiö heille uusien vauvojen kanssa. Muiden vauvojen kanssa puuhailu väsyttää heitä, jonka vuoksi he nukahtavat helpommin päiväunille.

Täällä on ollut nyt koronan vuoksi paljon kirjoittelua perheistä ja perherituaaleista, kun perheet ovat joutuneet yhtäkkiä tilanteeseen, että kaikki viettää päivät yhdessä kotona saman katon alla. Se on monissa perheissä johtanut kriisiin, koska vanhemmat eivät saa töitä tehtyä ja lapset mellakoivat ilman kavereita kotona. Luin todella mielenkiintoisen artikkelin eräältä professorilta, joka oli tutkinut hoidon vaikutusta vauvan ja taaperon kehitykseen. Tutimustulokset olivat ihan selvät: aikaisin hoitoon laitetut vauvat olivat myöhemmin elämässään sosiaalisempia ja heillä oli parempia kaverisuhteita. Lisäksi he menestyivät myöhemmin elämässään paremmin koulussa ja ammateissaan ja heillä oli parempi suhde vanhempiinsa kotoa pois muttamisen jälkeen. Tutkimuksen ydin oli siinä, että perheitä, lapsia ja vanhempia ei ole tarkoitettu elämään kaiken aikaa yhdessä, vaan lapsi tarvitsee kehityksen kannalta hoitoa ja vierasta ympäristöä kun taas vanhemmat tarvitsevat työympäristöä ja työkavereita hyvän mielenterveyden kannalta. Kuulostaa ihan loogiselta. Mikä sitten on se oikea ja paras ikä aloittaa hoito vauvalle? Itse olen tullut siihen tulokseen, että se on jotakin Suomen luksuspitkän äitiysloman ja meidän naurettavan lyhyen loman väliltä. Sanoisin, että itse olisin voinut olla vielä kuukauden- pari kotona, että olisin voinut jatkaa imetystä hieman pidempään.

Hyvin ollaan kuitenkin selvitty ja pahin on nyt takanapäin. Pikkuhiljaa vauvan vieminen tarhaan aamulla on muodostunut rituaaliksi. Odotan ihan mielettömästi joka päivä neidin näkemistä iltapäivällä ja voi sitä onnen riemua kun pääsen häntä halaamaan työpäivän jälkeen! Viikonlopusta nautitaan ihan eri tavalla ja huomaan, että olen ihan 100% henkisesti läsnä kun sitä aikaa vauvan kanssa on. Puhelin laitetaan hyllylle ja keskitytään ihan vain vauvaan <3 Olen rakastunut häneen taas niiiin paljon enemmän hoidon aloituksen jälkeen!

Mitä mieltä te olette vauvan hoitoon laittamisesta? Kuinka kauan te aiotte/olette olleet vauvan kanssa kotona? Kärsiikö teidän ammattiosaaminen äitiyslomasta?

Vauvan kylvetysvinkkejä?

Meidän neiti on kaikinpuolin ihan hirveän helppo vauva. Hän ei turhista kitise eikä itke. Hän on nauravainen ja hyväntuulinen ja viihtyy myös yksikseen leikkien. Hän itkee oikeastaan ainoastaan nälkää (itku kiihtyy nollasta sataan sekunnissa) ja yliväsymystä. Jos väsymys syystä tai toisesta yltyy liian kovaksi, alkaa hän itkemään tietyllä tavalla, joka poikkeaa hänen nälkäitkustaan.

Sanoisin, että hän on pieni enkeli. Meillä on kuitenkin yksi itkuongelma, jota me ei vaan saada ratkaistua. Nimittäin vauvan kylvettäminen. Kun häntä kylvetetään, hän itkee täyttä kurkkua siihen saakka, kunnes hänet otetaan vedestä pois. Ihan alussa, muutaman viikon ikäisenä vauvamme nautti kylvetyksestä. Hän rauhottui vedessä ja sai hymyn kasvoille vedessä polskuttelusta. Jossakin puolentoistakuukauden iässä asia muuttui yhtäkkiä ja hän alkoi itkemään vedessä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Viimeiset 2kk hän on itkuhuutanut joka ikisessä kylvyssä, mikä hänelle ollaan annettu. Meillä on tapana kylvettää vauva 2-3 kertaa viikossa, nyt näiden kylpyitkujen takia ollaan menty 2x/viikko meiningillä.

Tässä vähän meidän kylpytottumuksistamme:

käytämme Stokken Flexibath kylpyammetta XL koossa. Vedenlämpötilaa pidetään keskimäärin 37 asteessa, mutta ollaan kokeiltu viime viikkoina kaikkea 36 ja 38 asteen väliltä. Kaikki itkettää. Pidämme kylpyhuoneen lämpötilaa 24 asteessa, jotta vauvalla olisi mukava olo huoneenlämmössä. Laitamme kylpyveteen hieman vauvoille tarkoitettua kylpyöljyä, mutta ollaan kokeiltu myöskin ilman. Annamme vauvan potkia ammeen seiniä vasten, josta hän alussa tuntui nauttivan kovastikin. Kaikki itkettää! Kyselimme viimeksi lääkäriltä vinkkiä asiaan ja hän sanoi lämpötilan muuttamisen ja toisena vinkkinä antoi vauvan kietomisen harsoon kylvyn ajaksi, joka saattaisi myöskin rauhoittaa ja antaa hänelle turvallisemman tunteen vedessä. Kokeiltiin, mutta hän tuntui itkevän kahta kauheammin. Ollana myöskin kokeiltu antaa vauvan istua vauvoille tarkoitetuissa kylpytuolissa, jonka voi laittaa kylpyammeeseen. Ollaan kokeiltu myöskin laittaa ammeeseen enemmän vettä ja vähemmän vettä...

Teemmeköhän me jotakin väärin vai vierastaako vauvamme vain syystä tai toisesta vettä? Vitsi meillä on ikävä niitä ensi viikkojen kylpyhetkiä, joissa vauva rauhottui veteen ja nautti polskimisesta! Meillä ei ole sattunut mitään vahinkoa, että vettä olisi roiskunut vauvan päälle tai että hän olisi vahingossa nielaissut vettä ja pelästynyt sitä kautta.

Onko kenelläkään antaa vielä jotakin vinkkiä, mitä voitaisiin kokeilla asian helpottamiseksi?
Oletteko te käyneet vauvojen kanssa suihkussa? Me ei jotenkaan uskalleta kokeilla sitä suihkua, kun meitä molempia pelottaa, että vauva tippuu märkänä sylistä...

Synnytyksen jälkeisiä vaivoja, joista kukaan ei varoittanut etukäteen

Synnytyksestä on nyt kulunut kolme ja puoli kuukautta ja vasta nyt kroppani alkaa tuntua pikkuhiljaa siltä omalta entiseltään. En olisi ikinä uskonut, että raskaus ja synnytys on naisen kropalle niin kova koettelemus, että vielä kuukausienkin jälkeen on vaivaa. Tai kyllähän kaikki aina sanoo, että kroppa muuttuu raskauden ja synnytyksen myötä, mutta olin itse jotenkin ajatellut, että hyväkuntoinen ja urheilullinen kroppani palautuu nopeasti. Jutellessa hyvän ystäväni kanssa synnytyksen jälkifiiliksistä sain idean tehdä niistä postauksen ja kertoa niistä noloimmistakin vaivoista, joista joko kärsin yksin tai sitten niistä ei vaan kehdata puhua :D

1. Alapää on viikko kaupalla niin kipeä, että niin istuminen, seisominen kuin makaaminenkin sattuu. Veikkaan, että tähän vaikutti se, että se ponnistusvaihe oli niin kamalan vaikea itselle. Tie oli ahdas ja vauva ei meinannut mahtua tulemaan häpyalueen läpi, jonka vuoksi alapää oli synnytyksen jälkeen kuin "taistelukenttä sodan jälkeen" gynekologin sanoin. Leikelty ja liimattu! Ei ehkä koskaan enään se vanha entisensä :D

2. Pissaaminen oli inhottavaa ties kuinka pitkään synnytyksen jälkeen. Pissa lenteli ympäri ämpäri ties mihin suuntaan, kuvittelen sen olevan miehillä juuri sellaista. Synnytyksen jälkeen oli pakollista antaa virtsanäyte, jota en myöskään meinannut saada osumaan muovikuppiin. Taisi olla kolmas kerta, kun sain pissaa sen verran varastoon, että siitä sai otettua tarvittavat näytteet. En saanut rakkoa tyhjenemään kokonaan, kunnes fysioterapeutti neuvoi minua kumartumaan pissaamisen jälkeen pytyllä etukenoon ja rentouttamaan kehon. Sillä niksillä sieltä rakosta valui vielä saman verran jo pissattua virtsaa.

3. Luulen, että liittyen hormooneihin, vatsa veti niin kovalle, etten pystynyt varmaan viikkoon käymään suurella hädällä vessassa. Sain rautakuurin romahtaneen hemoglobiniin ja rautavarastojen vuoksi joka varmasti pahensi tilannetta, mutta tilanne muuttui niin pahaksi, että minun piti mennä lääkäriin ruiskulle, jotta sain suolistoni tyhjennettyä. Ummetus jatkui minulla 2kk synnytyksen jälkeen!

4. Järjetön hikoilu öisin. Hikoilin öisin niin paljon, että jouduin useamman viikon ajan päivittäin vaihtamaan lakanat ja yövaatteet. Veikkaan, että liittyi osaksi imetykseen ja osaksi hormoonitasojen muuttumiseen.

5. Yhdyntä sattuu niin h*** paljon! Asia on hirveän yksilöllinen, kuka milloinkin synnytyksen jälkeen on valmis harrastamaan seksiä puolison kanssa. Siihen vaikuttaa niin paljon oma jaksaminen ja valvotut yöt vauvan kanssa ei todellakaan buustaa sitä halua! Meillä oli päätetty odottaa asian kanssa vähintään jälkitarkastukseen saakka, joka minulla oli 8vk synnytyksen jälkeen. Sieltä kun puhtaat paperit tuli, päätettiin kokeilla ja itkemiseksi kivustahan se homma meni. En ollut ikäpäivänä edes osannut kuvitella, että se voi sattua niin paljon. Ei muuta kun uusi tauko hommaan! En voi edes ymmärtää miten joku voi saada toisen vauvan vuoden ikäerolla ensimmäiseen! Onneksi kipu on alkanut helpottamaan ja alapää alkaa tuntua taas normaalilta. Lääkäri sanoi minulle, että pahojen repeämien vuoksi minulla on kertynyt sen verran arpikudosta emättimeen, joka saa ensimmäisillä kerroilla venyessään aikaan kipua. Kun kudos tottuu siihen, kipu alkaa lakkaamaan. Kivaa, not!

6. Virtsankarkailu urheillessa. Minulla ei ole ikinä ollut elämäni aikana virtsankarkailua. Itse aloitin kevyen liikkumisen (juoksun ja lihaskunnon omalla kehonpainolla) jälkitarkastuksen jälkeen. Juostessa huomasin, että minullahan on virtsan karkailua! Ei muuta kun juoksu hetkeksi vielä tauolle ja keskityin päivittäiseen lantiopohjan lihasten harjoittamiseen. Sen myötä olen saanut virtsankarkailun loppumaan myös juostessa, enkä tunne itseäni enään vanhaksi naiseksi :D

7. Mieliteot liittyen ruokaan. Minulla ei ollut raskauden aikana minkäänlaisia mielitekoja. Synnytyksen jälkeen taas asia on ollut ihan toisin. Voisin syödä asioita, joita en aikaisemmin olisi voinut edes kuvitella. Voisin syödä ihan mitä vain ja milloin vain. Syön kuin hevonen. Mutta en ole lihonnut yhtään. Varmasti imetyksen aiheuttamaa.

Tällaisten nolojen juttujen kanssa olen kamppaillut synnytyksen jälkeen, mistä en ollut ikinä kuullut ennen koko raskautta. Ärsyttäviä vaivoja, mutta kun katson vauvaamme, tekisin sen kaiken samantien uudestaan hänen puolestaan!
Millaisia "vaivoja" teillä on ollut synnytyksen jälkeen ja kuinka kauan ne kestivät?