Kemiallinen raskaus?

Menkat on nyt lusittu tältä kierrolta ja olen onnistunut taistelemaan tieni ylös itsesäälin syvimmästä kuopasta. Elämä jatkuu taas pikkuhiljaa. Olen yrittänyt ajatella asioita, joista olen tällä hetkellä todella kiitollinen elämässäni: mieheni, meidän ihana talo, hyvä työ ja turvallinen taloudellinen tilanne. Asiat on meillä kaikinpuolin tosi hyvin. Vaikka kuinka yritän sysätä vauvakuumeen taka-alalle, en silti saa sitä mielestäni. Muutama vuosi takaperin kaupungilla täyttä kurkkua huutava vauva oli ehkä maailman paras ehkäisykeino, mutta tällä hetkellä se samainen huutava vauva saa herätettyä minussa hirveän kaipuun tunteen. Haluan kokea sen myös itse. En olisi voinut ikinä uskoa, että vauvakuumeeni kasvaa näin isoksi. Olen aina ollut todella ura-suuntautunut nainen, mutta nyt huomaan, ettei kunnianhimoiset projektit työpaikalla saa minua syttymään. Haluan olla äiti. Haluan hetken olla ihan tavallinen nuori nainen, joka hoitaa kotona vauvaa, enkä se taivaita tavoitteleva täydellinen tyttö työpaikalla. Kyllä minä vielä ehdin saada sen projektin, palkankorotuksen ja hienon tittelin myöhemminkin. Nyt olisi täydellinen aika saada oma lapsi. Harmi vain, ettei asiat elämässä aina mene oman käsikirjoituksen mukaan.

Mutta itse otsikon asiaan...soiteltuani klinikalle uutta aikaa hoitaja alkoi puhumaan, että minulla on luultavasti ollut kemiallinen raskaus viime kierrossa. Nyt olenkin viime päivät etsinyt tietoa kemiallisesta raskaudesta ja täytyy todeta, että ainakin kaikki tosiaan viittaisi siihen. Minulla on aina ollut todella kellon tarkka kierto. Olen aina pystynyt sanomaan puolen päivän tarkkuudella, milloin menkat alkaa. Kuten kirjoittelinkin viimeksi, olivat kuukautiset tällä kertaa kaksi päivää myöhässä, joka viittaisi vahvasti kemialliseen raskauteen eli. ns. kiinnittymisyritykseen. Loppukierron pahoinvointi oli sellaista, että olen ihan varma, ettei kyseessä ollut mahatauti eikä toiveajattelu. Luinkin paljon naisten kokemuksia, jossa he kertoivat kemiallisten ja kesken menneiden raskauksien aiheuttaneen voimakkaampia pahan olon tunteita, kuin loppuun mennyt raskaus.
Lisäksi vuoto oli niin runsasta verrattuna normaaliin, että ihan pelästyin yhdessä vaiheessa. Hyytymiä oli myöskin mukana, joita minulla ei yleensä pahemmin ole. En ole vielä koskaan elämäni aikana ottanut särkylääkettä menkkakipuihin, mutta nyt piti ottaa jopa kahtena päivänä panadolia kaapista. Ei voi muuta kuin hattua nostaa naisille, joilla on joka ikinen kierto hirveät menkkakivut! Mutta yhdessä nämä kaikki tekijät saavat minut uskomaan vahvasti, että minulla kemiallinen raskaus olisi ollut. Vaikka se hirveästi surettaa, niin yritän ajatella, että ehkä tämä oli askel oikeaan suuntaan ja tie vei meidät inseminaation ansiosta pidemmälle, kuin tähän mennessä ollaan kertaakaan päästy.

Täällä elellään nyt sitä kierron tylsää vaihetta: menkat ovat takana päin, mutta tärppipäiviä pitäisi jaksaa odottaa vielä melkein viikko. Vähän jo jännittää ensi viikon follikkeli ultra ja estrogeeni- ja LH verikokeet, että päästäänkö inseminaatio vielä tekemään tähän kiertoon. Viimeksi lääkäri kertoi meille, että inseminaatioita tehdään myös viikonloppuisin. Jos näin on, niin se voitaisiin vielä juuri ehtiä tekemään ensi viikon sunnuntaina. Hoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että vain kiireisimmät tapaukset hoidettaisiin enään joulun alus viikonloppuna. No, kyllä lääkäri sitten itse kertoo keskiviikkona, että miten tässä käy. Ei tässä nyt ainakaan mistään kiireisestä tapauksesta ole kysymys. (Vaikka itse olenkin sitä mieltä, että joka ikinen lapsettomuusklinikan asiakas on kiireellinen tapaus!)
Yritän nyt tulevan viikonlopun je ensi viikon alun nauttia niistä asioista, joita raskaana olevat naiset eivät voi tehdä: syödä sushia, juoda lasin viiniä jos siltä tuntuu ja käydä nostamassa raskaita painoja kuntosalilla :)

Onko täällä kenelläkään kokemusta kemiallisesta raskaudesta? Harmittaa vähän, etten ehtinyt tehdä raskaustestiä, siitähän sen olisi saanut varmistettua.