Niin siinä kävi, että vuoden vaihde toi mukanaan ihan hirveän tunteiden purkauksen. Olimme viettämässä uutta vuotta kaveriporukalla, jossa porukan yksi pariskunnista sai pari kuukautta sitten esikoisensa. Vauva oli tietysti bileissä mukana ja itsekin häntä useaan kertaan illan aikana pitelin sylissä. Hän oli niin levollinen ja sulonen tapaus. Sain pidettyä tunteeni kurissa illana ajan, mutta päästyämme kotiin vuosi kaikki ulos: koko vuoden tuska. Ne mukana kulkeneet toivon rippeet, lukuisat pettymykset ja moninkertaiset itsensä keräämiset valuivat kyynelinä poskia pitkin tyynyliinaani. Vuosi oli paska. Siitä ei pääse mihinkään. Vaikka mukaan tietenkin mahtui myös paljon hyviä muistoja, paljon matkustelua ja uusia kokemuksia...syli on edelleen tyhjä. Se on ammottanut tyhjyyttään koko vuoden, vuoden jona niin monet pääsivät kokemaan positiivisen raskaustestin ja saivat pienokaisen syliin.
Mieltäni on varjostanut jo pari päivää todella neutraali olotila. Nyt eletään 10 dpo ja en tunne kehossani mitään, aristavia rintoja lukuun ottamatta. Aamulämmötkin on pysynyt niin olemattomalla tasolla, että en usko raskauden mahdollisuuteen tässä kierrossa. Kaikki meni niin hyvin: inseminaatio meni ajoituksen puolesta juuri nappiin, siittiöitä oli paljon ja en ollut kipeänä toimenpiteen aikaan. Lähtökohdat olivat mitä mainioimmat. Ja silti tuntuu, ettei mitään tapahdu. Tai oikeestaan turhautumiseni johtuu lähinnä siitä, etten ollenkaan tiedä miltä sen pitäisi tuntua. Viime kierrossa olin dpo 10 päivästä lähtien melko varma, että raskaana ollaan. Mutta ei sekään sitten johtanut mihinkään. Nyt vertailenkin vaan niitä viime kierron oireita tähän kiertoon. Tiedän, ettei niin saisi tehdä. Kertokaa nyt hyvät kanssasisaret jotka raskauden olette kokeneet, että miltä se sit oikeesti tuntuu piinapäivinä, kun raskaus on saanut alkunsa??
Ääh, ärsyttää niin sikana, kun mulla on jo tässä vaiheessa 95% olo, ettei tästä taaskaan tullut mitään. Ei tämän vuoden näin pitänyt alkaa! Miten tämä voi olla näin vaikeaa? Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että kaikki muut raskautuu paitsi minä, jolla lääkärin mukaan on kadehdittavan täydellinen kierto?? Mikä ihme mussa on vikana??
Kaikkien näiden negatiivisten ajatusten keskeltä toivotan kaikille sieluni pohjasta oikeen positiivista ja plussatuulista vuotta 2019!
Me vietettiin myös hyvin lapsipainotteinen uusi vuosi, mutta selvisin yllättävän hyvin tilanteesta, vaikka vastaavat tilaisuudet ovat päättyneet kyyneliin. Uutta vuotta en ottanut kyllä kovin toiveikkaana vastaan, kun taas viime vuonna otin vuoden vastaan ajatuksella että nyt on meidän vuosi, no eipä ollut :( jotenkin ei pysty enää luottamaan siihen, että tästä vuodesta tulisi parempi. Toivottavasti tämä vuosi kuitenkin olisi vihdoin se meidän vuosi.
VastaaPoistaItselläni on se yksi km takana ja silloin oireena oli ainoastaan rintojen kipeys ja senkin huomasi oikeastaan vain suihkussa. Pidetään siis peukut vielä pystyssä :)
Plussatuulista uutta vuotta 2019 myös sinne :)
Ihana kuulla, että sinä selvisit uudesta vuodesta hyvin! Kyllä ne vaan on rankkoja tilanteita loppujen lopuks, vaikka kuinka on iloinen kaverien puolesta, että heille suotiin helpolla kaavalla vauva. Eihän tätä tuskaa kenellekkään toivo! Minä pidän peukut viimeseen asti pystyssä, että tämä olisi teidän vuosi! Itse toivon tietenkin samaa, mutta en päästänyt toivetta tietoisesti valloittamaan mieltäni.
PoistaKiitos kun kerroit omasta km kokemuksestasi. Se antaa itsellekkin vielä pienen toivon kipinän näille viimeisille piinapäiville. Inhoan näitä viimesiä päiviä ylitse kaiken��
Hei! Löysin blogisi ja en voinut nyt olla kommentoimatta. Ymmärrän hyvin, miltä sinusta tuntuu, sillä meilläkin on samat hoidot takana. Muistan elävästi varsinkin viimeisten yrityskiertojen piinapäivien tuskan. Ehdottomasti elämäni raastavimpia epävarmuuden, epäonnistumisen, itseni tarkkailemisen ja ärsyttävän pienen toivon päiviä. Olin _täysin_ heittänyt toivoni viimeisimmässä yrityskierrossa oireettomuuden takia (juuri samoihin aikoihin kuin mitä te nyt elätte). Ei siis mitään oireita, vaikka aiemmissa kierroissa oli milloin mitäkin. Ja niin vain tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin muutama päivä myöhemmin! (Nyt jo raskauden viimeinen kolmannes menossa, vaikka identiteettini on edelleen vahvasti lapsettoman puolella.)
VastaaPoistaYritän vain sanoa, että yritä antaa toivollekin sijaa. Tai ainakaan älä mene vastakkaiselle puolelle eli epätoivoon ja katkeruuteen. Et voi oireiden perusteella tietää, tuleeko raskaus vai ei. Tiedän, että on sula mahdottomuus olla tarkailematta itseään ja itsekin käytin varmasti montakymmentä tuntia roikkuen keskustelupalstoilla eri dpo-oirepäiväkirjoista... Mutta silti. Et kertakaikkiaan voi tietää. Itselläni ei ainakaan lopulta ollut mitään logiikkaa siinä, milloin ja millaisia oireita tuli yrityskierrolla vs plussakierrolla.
Onneksi kaikki todennäköisyydet on teidän puolella. Ihan tosi paljon tsemppiä! Tiedän, että joskus tällaiset toivontäyteiset viestit saattavat vain ärsyttää (että helppohan toisen on sanoa kun sillä jo kävi tuuri), mutta kuvailit vaan niin tarkasti omat tuntemukseni juuri sillä kierrolla, kun lopulta nappasi. Teidän vuoro tulee vielä :)
Voi kiitos ihanasta ja tsemppaavasta kommentistasi Anna! Ei ärsytä yhtään lukea onnistumistarinoita, päinvastoin! Se antaa aina niin paljon lisä tsemppiä ja uskoa, että ehkä meilläkin vielä onnistuu. Isot onnittelut raskaudestasi. Onnistuko teillä raskaus inseminaation avulla? Tehtiinkö se luomukiertoon vai lääkkeelliseen?
PoistaTiedän, etten saisi alkaa tekemään johtopäätöksiä oireiden ja oireettomuuden perusteella, mutta sitä jotenkin valmistelee itseään jo tulevaan pettymykseen. Yritän pitää lipun korkealla vielä pari päivää:)!
Huh kun taas jännittää sun puolesta :) oletko päässyt tekemään elämäsi ensimmäisen r-testin? :) pidän täällä kaikki peukut pystyssä :)
VastaaPoistaVoi kiitos Emma! Ihana kun joku jännittää puolestani. Niin siinä vaan taas kävi, että vaistoni oli oikeassa ja oireettomuus ei ollut merkki mistään. Ehdin jo ostaa raskaustestin, mutten taaskaan päässyt kokeilemaan sitä :(
PoistaMulla ei ollut melkein mitään kunnolla havaittavia alkuraskauden oireita vielä edes dpo 20, jolloin tein positiivisen raskaustestin. Ainoastaan aristavat rinnat ja se, että kahvi ei enää maistunut.
VastaaPoistaTäälläkin oli paska vuosi 2018, joka sai arvoisensa lopun; keskenmeno 1 päivä ennen joulua.
Paljon onnea ja tsemppiä sinne, ja toivotaan, että 2019 alkaisi niillä parhaimmilla uutisilla.
Kiitos Lia! Ei ollut oireettomuus täällä merkki mistään muusta, kuin saapuvista menkoista. Vuosi 2019 alkoi myös paskasti :D Kohti uusia pettymyksiä!
Poista