Ihana vai kamala clomifen?

Ensimmäinen clomifen kuurini alkaa olemaan naputeltu. Minusta tuntuu jotenkin absurdilta, että minun pitää ottaa lääkkeitä ovulaation aikaansaamiseksi, sillä minä ovuloin ihan selkeästi jokaisessa kierrossa. Olenkin nyt viime päivinä etsinyt vähän tietoa kyseisestä lääkkeestä ja siitä, että mitä se oikeen nyt sitten tekee kehossani. Lääkkeen vaikuttava aine on klomifeeni ja se toimii eri lähteiden mukaan lisäämällä aivolisäkehormonien eritystä vaikuttamalla päinvastaisesti estrogeenin kanssa. Tämä kaikki saa aikaan sen, että munarakkulan kehitys ja kasvu edistyy ja itse munasolun irtoaminen paranee. Monet lähteet puhuvat myöskin siitä, että lääkettä käytetään tilanteissa, joissa aivolisäkehormonien pitoisuudet ovat normaalit, mutta nainen ei tule raskaaksi. Itseni luokittelen juurikin tähän ryhmään. Lääkkeen tehoavuus pitäisi olla hyvä naisilla, jotka ovuloivat itsestään. Joissakin tapauksissa lääke voi saada aikaan useamman munarakkulan kypsymisen, joka tietysti taas lisää raskauden mahdollisuutta.

Jos nettiin ja ihmisten tarinoihin on uskomista, niin clomifen tuntuu olevan jostakin korkeammalta taholta tänne maapallolle lähetetty ihme-hedelmällisyyslääke, joka saa tosta noin vaan naisen kuin naisen raskaaksi. Hmmm....toisaalta netti on myöskin täynnä päinvastaisia tarinoita, joissa clomifen ei tuota ollenkaan tulosta. Omasta mielestäni ne lukemani epäonnistumistarinat olivat yksi toisensa jälkeen naisia, jotka kärsivät PCOS:ästä ja ovuloivat muutenkin epäsäännöllisesti tai eivät ollenkaan. Voisinkin nyt tehdä tosi varovaisen johtopäätöksen, että omalla kohdallani mahdollisuus saavuttaa lääkkeen positiivinen vaikutus on kohtalaisen hyvä! Muiden blogeja lueskellessani olen huomannut, että suurin osa naisista saa ainakin suomessa nykyään Letrozole- nimistä valmistetta, joka ajaa samaa asiaa kuin klomifen. Kysäisinkin tätä lääkäriltäni ja hän sanoi, että clomifen on saanut parempia tuloksia aikaan naisilla, jotka ovuloivat itse normaalisti. Clomifen on myöskin ainakin täällä meillä päin paljon halvempaa kuin letrozole. Maksoin 1,7 euroa kahden kuukauden satsista. Lisäksi clomifen saa helpommin aikaan (varsinkin naisilla jotka jo ovuloivat) kaksi munarakkulaa/kierto.  Mutta kumpi nyt sitten loppujen lopuksi olisi parempi vaihtoehto: clomifen vai letrozole? Varmasti vain naiset, joilla on kokemusta molempien lääkkeiden käytöstä osaavat tähän vastata.

Ainakin yksi useasti esille tuleva clomifenin haittapuoli tuntuu olevan limakalvojen kuivuus. Kohdun limakalvo ei kasva riittävän paksuksi ja hedelmällisen valkovuodon eritys vähenee. Itse en ole tällä hetkellä ollenkaan huolissani tästä, sillä kohtuni limakalvo on aina ollut todella paksu ja limaakin erittyy suht runsaasti oviksen aikaan. Ja tämä kuivuus taitaakin olla enemmän seurausta lääkkeen pitkäaikaisesta käytöstä. Itselläni ovulaation induktio yhdistetään inseminaatioon, jonka takia hedelmällisen valkovuodon merkitys pienenee huomattavasti. Elikkä ei paniikkia vielä sen osalta. Ideaali tilanne olisi kai se, että munasarjoissani olisikin nyt kaksi johtofollikkelia kasvamassa. Kyllä vähän jo jännittää ensi viikon ultra, en yhtään osaa odottaa mitä sieltä paljastuu :D Pidänkin siis kädet ristissä, että siellä olisi edes yksi hyvä rakkula kasvamassa.

Olen lukenut paljon, että clomit ovat saaneet aikaan vaikka minkälaisia oireita naisilla. Itselläni oireet ovat pysyneet kurissa: pientä vääntöä ja nipistelyä olen tuntenut munasarjoissa vaihtelevasti oikealla ja vasemmalla puolella. Lisäksi aamulämpöni näytti nousevan hieman korkeammalle. Öisin oli ehkä havaittavissa lieviä kuumia aaltoja...mutta ei siis mitään sen kummempaa tai häiritsevämpää. En muuntunut miksikään hormoonihirviöksi, joka olisi vain huutanut kaikille :D Ehkä yksi huomattava asia on ollut kuukautisten jälkeisen tiputtelun loppuminen. Yleensä minulla menkkojen jälkeen tulee pari päivää vähäistä tiputteluvuotoa, mutta nyt vuoto jotenkin loppui kuin seinään. Tiedä sitten, että onko lääkkeellä tekemistä asian kanssa. Omat fiilikset ovat jotenkin taas niin ristiriitaiset: toisaalta lääkkeen huono vaste pelottaa takaraivossa, mutta toisaalta haluan uskoa, että minun kohdallani lääke tehoaa hyvin oman hyvän hormoonitoimintani ansiosta. Sitten taas mietin, että älä nyt nainen innostu turhasta, ei se raskaus tähänkään mennessä ole alkanut. Miksi siis nyt alkaisi!? Olen jotenkin loppu tämän ainaisen innostumisen kanssa. En vain jaksa enään innostua uudesta. Ei se kuitenkaan auta. Mutta entä jos tämä vaikka auttaisikin? Niin paljon kysymyksiä pieni pääni on tällä hetkellä täynnä ja se tuntuu ihan kauhean raskaalta. Yritänkin olla ajattelematta liikaa ja pidän innostukseni tällä hetkellä kaapissa jemmassa järeemmille hoidoille!

Tänään olin taas akupunktiossa. Otan sen vielä toistaiseksi mukaan tukemaan tätä kiertoa. Hoitaja tunnusteli pulssiani ja sanoi, etten ole nyt niin kireän oloinen kuin viime kierrossa. Sanoinkin hänelle, että toivo on taas hiipunut viime kierron jälkeen ja mieli on maassa ja jotenkin sellainen: what ever- olo!Olen hirveän väsynyt tähän ainaiseen kuukautiskierto rumbaan. Onneksi hoitaja taas jaksoi tsempata minua ja sanoi, että kerätään taas yhdessä kaikki voimat kasaan ja uskotaan hyvään lopputulokseen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kehoni on selvästi rennomman oloinen. Se kertoo, että akupunktiosta on ollut apua!

Hyvää viikonloppua kaikille!