tiistai 19. helmikuuta 2019

Ristiriitaisia ajatuksia

Ivf- hoitojen suunnittelukäynnin lähestyessä olen miettinyt paljon tätä meidän lapsettomuutta. Miten näin pitkälle on tultu, että me olemma aloittamassa koeputkihedelmöityshoidot? Olenko kuitenkin antamassa liian helpolla periksi? Pitäisikö meidän vielä yrittää luomuna, kun eihän meistä mitään vikaakaan ole löytynyt? Minulla on edelleen takaraivossani se tunne reilu viikko sitten lääkärikäynniltä, kun lääkäri sanoi että ivf voidaan aloittaa vaikka ensi kierrossa. Se helpotus ja kevyt olo minkä se sai minussa aikaan oli niin voimakas, että uskon minun tekevän oikean päätöksen aloittamalla hoidot. Nyt kuitenkin olen saanut päähäni, että luovutanko liian helpolla ja että tekeekö voimakkaat hormoonihoidot minulle vain hallaa, kun oma hormoonitoimintani näyttää olevan ihan hyvällä tasolla. Pitäisikö minun etsiä vastausta lapsettomuuteen luonnollisemmin keinoin? Voisiko kyse kuitenkin olla vain jostakin kehoni pienestä epätasapainotilasta, jonka takia en raskaudu?

Olen taas ahminut kirjallisuutta lapsettomuuden ihmeellisen maailman ympäriltä. Luin kirjan: "Infreakingfertility" jonka on kirjoittanut Melanie Dale. Hän kertoo oman tarinansa kuinka hän kamppaili monta vuotta lapsettomuuden kanssa ennen kuin lähti lääkäriin. Hän kertoo kirjassaan, kuinka lääkäriin menon kanssa ei pitäisi koskaan viivytellä. Hänelle toitoteltiin joka taholta, ettei hänellä ole kiire ja koska hän on niin nuori, hän kyllä raskautuu vielä. Eipä raskautunut. Lääkäri sanoi hänelle, että jos nuori nainen ei raskaudu vuoden aikana, jotakin on vialla ja silloin ei pitäisi viivytellä lapsettomuushpitojen kanssa. Olin tyyliin että: "kiitos, kun joku muukin ajattelee samalla logiikalla kuin minä!" Olen ihan hyvässä vauvanteko iässä, olen terve, normaali painoinen, hyvät elämäntavat omaava nuori nainen josta ei olla löydetty mitään poikkeavaa. Jossakin on pakko vaan olla vikaa ja pahasti, muuten olisin jo vuosi sitten raskautunut! Tämän kirjan luettua olin vakuuttunut, että on oikea päätös lähteä ivf-hoitoihin mahdollisimman nopeasti.

Sen jälkeen luin kirjan: "The infertility cure: the ancient chinese wellness program for getting pregnant" kirjoittanut Randline Lewis. Kirjassa Randline kertoo oman kokemuksensa lapsettomuudesta ja kuinka hän löysi vastauksen lapsettomuuteen kiinalaisen lääketieteen avulla. Hän on hoitanut tuhansia naisia, jotka ovat kärsineet lapsettomuudesta ja saanut heidät puolen vuoden sisällä raskautumaan. Hän lähestyy lapsettomuutta kehon epätasapainotilana, joka on mahdollista korjata kiinalaisen lääketieteen avulla. Hänen mukaan naiset lähtevät liian helposti hedelmättömyyshoitoihin ja varsinkin naiset, jotka ovat selittämättömiä tapauksia, hoidot saavat enemmän hallaa kuin mitään muuta aikaan. Pala nousi kurkkuun. Olen selittämättömästi lapseton ja kaikki pelaa kehossani kuten pitää. Pitäisikö minun vain jatkaa akupunktioo ja uskoa luonnon voimaan, että sitten kun kehoni saavuttaa täydellisen tasapainotilan, niin raskaus saa alkunsa?
Miksi en jaksa uskoa, että ne tuhannet naiset jotka raskautuvat vain vilkaisemalla puolisoaan, ovat täydellisessä tasapainotilassa elimistönsä kanssa!? En jaksa uskoa, että kehossani olisi jokin niin viallinen epätasapainotila, että raskaus ei voi alkaa. Kehon tapahan viestiä näistä epätasapainoista on juurikin erilaiset oireet. Minulla ei ole mitään oireita!

Miksi tämä asia vaivaa minua? Sydämeni sanoo, että oikea päätös on aloittaa ivf-hoidot ihan vaan jo senkin takia, että se on se seuraava tutkimusmuoto: onko syy hedelmöittymisessä, huonoissa munasoluissa, epänormaalissa jakautumisessa vai kenties kiinnittymisessä kohtuun? Ivf antaisi meille ihan hirveän paljon lisätietoa, että mikä menee pieleen. Toisaalta jossakin takaraivoni perimmässä nurkassa uskon vahvasti, että minä voisin tulla luonnollisesti raskaaksi. Minulla on niin säännöllinen kierto, tunnettava ovulaatio ja tarpeeksi pitkä luteaalivaihe. Eritän hedelmällistä valkovuotoa, kuukautisvuotoni kertoo kohdun limakalvon olevan tarpeeksi paksu. Miksi en tule raskaaksi??
Jos olisin vielä 2-3 vuotta nuorempi, yrittäisin vielä rauhassa vuoden lunnollisesti, mutta en tästä enään nuoremmaksikaan muutu. Lisäksi pääni ei enään kestä tätä epätietoisuutta ja joka kuukautista pettymystä.

Mitä mieltä te olette asiasta? Kiirehtivätkö naiset hätähousuina (kuten minä) hoitoihin, vaikka he voisivat hyvin onnistua luonnollisesti? Minua kiinnostaisi hirveästi selittämättömästi lapsettomien tarinat, te joista ei ole löytynyt pienintäkään vikaa tutkimuksissa ja silti ei lasta kuulu! Saitteko ivf-hoitojen avulla selville mistä loppujen lopuksi oli kysymys?





6 kommenttia:

  1. Ajattelin ite kans aikoinani, että viimeseen asti viivyttelen ennen "kunnon hoitoja". Mutta näin kahden IVF-kerran jälkeen taasen ajattelen/pohdin, että mikä ero on luomulla ja esim. IVF-hoidon hyvällä lopputuloksella? Molemmissa tapauksissa pelataan omalla kropalla, niillä hormoneilla mitä keho tarvitsee (tuli ne sitten pillerin/piikin ym. kautta tai luomusti oman kropan toimittamana) ja lopputulemana onnistuneissa tapauksissa on terve vauva ihan niistä omista soluista. Otin vuosia kaiken maailman hormoneita mitä lääkärit antoi ja menin IVF-hoidotkin läpi suurilla annostuksilla. Oliko niistä hukkakerroista vaikutusta ja mihin, niin kukapa sen tietää. Pointti tässä sepustuksessa on tuo kysymys onko sillä väliä onko luomu vai hoito - itelleni ei enää. Kaikki mitä teet ja syöt vaikuttaa myös raskauden alkamisen jälkeen, ei pelkästään ennen. Ehkä alku on se mihin apuja tarvii, sen jälkeen kroppa osaa hoitaa itsensä.

    En tässä yritä puhua hoitojen puolesta. Ainahan täydellistä on kun asiat menee ns. luonnonmukaisesti. Sitä vaan ei saisi itselleen tehdä turhia esteitä ja harmitella miten sitä ei itse/kroppa toimi kuten pitäisi/haluaisi. Sitä ei kukaan tarvitse, etenkään kun aina siihen ei voi vaikuttaa millään tekemisillä. Eikä kaikki syyt aina selviä tutkimallakaan. Tsemppiä jatkoon, tykkään kovasti siun ajatuksista ja luenkin säännöllisesti tätä blogia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Ei se minuakaan enään haittaa, että tuleeko se lapsi luomuna vai ivf:än avustuksella. Sillä ei ole minulle pienintäkään merkitystä. Kuten sanoit, loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä samasta lopputuloksesta: omasta vauvasta omilla sukusoluilla. Ja siihen minulla riittää vielä vahvasti uskoa, että me tullaan onnistumaan. Itseäni mietityttää ainoastaan se, että kiirehdimmekö me ivf:än kanssa. Aina tulee luettua tilastoista, joissa terveillä pareilla on vielä toisenkin yritysvuoden aikana hyvät mahdollisuudet onnistua luomuna...

      Pointtisi on hyvä, että ei saisi luoda itselle hirveää kynnystä oman kropan toimimisen kannalta. Vaikka kaikki pelittääkin kuten pitääkin, niin silti jokin on pielessä kun se raskaus ei ala. Itselle on jotenkin suuri askel myöntää se, että kroppani ei toimi kuten pitäisi. Sehän voi hyvinkin olla, että me onnistutaan raskautumaan ivf hoitojen avulla, mutta syytä ei löydy miksi se ei luonnollisesti onnistu. Ja eipä sillä sitten loppupeleissä olekaan mitään merkitystä :)

      Kiitos kun luet blogiani, piristää mieltä kuulla jos nämä sepusteluni kiinnostavat ihmisiä ja niistä saa vertaistukea <3
      Sinulle myös paljon tsemppiä!

      Poista
  2. Mielestäni kun se vuosi on mennyt, niin on aivan hyvä lähteä kokeilemaan hoitoja eteenpäin jos se vain itsestä tuntuu hyvältä. Samanlainen vauvahan sieltä tulee, oli sitten luomu tai ivf vauva :). Ymmärrän kyllä, että mietityttää siihen siirtyminen, mutta jos ajatus tuntuu hyvältä, niin silloin on oikea hetki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silleen minäkin aina ajattelin, että vuosi on itselle se ihan takaraja. Tiedä sitten miksi olen nyt viime päivinä alkanut hirveästi vatvomaan asiaa. Varmasti lähenevä hoitojen aloitus luo jo pientä rimakauhua :D Inssikierrot ovat olleet henkisesti jo niin kamalan raskaita, mutta nyt siihen tulee vielä se fyysinen kuormitus mukaan kaikkine lääkkeineen ja punktioineen. No, eiköhän me selvitä!

      Mitä sinulle kuuluu?

      Poista
    2. Varmasti selviätte <3 eiköhän se palkinto sieltä tule sitten piakkoin ja loppuu pettymyskierrot, todella toivon sitä teillä <3


      Kiva kun kysyit. Mitään ihme raskautumista ei tietysti taas tapahtunut ja olen taas keräillyt itseäni pettymyksen jäljiltä. Hassua että sitä jaksaa pettyä, vaikka tietää ettei mahdollisuuksia juurikaan edes ollut. :( kohti uusia pettymyksiä

      Poista
    3. No voi hitsi :( Voi tiedän tunteen, kun pettyy vaikka ei periaatteessa olisi ollut mitään mahdollisuuksia ajoitusten kanssa. Sure pettymys rauhassa pois ja sit taas täysillä uuteen koitokseen uuden irrotuspiikin kanssa! On tää touhu kyllä niin epäreilua :(

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Odotus on päättynyt- kiitos

Moikka! Niinkuin olettekin huomanneet, niin hiljaiseloa on ollut ilmassa viime aikoina..ei ole aika eikä rahkeet riittänyt blogin päivittämi...