Luovutus voitto?

Olen nyt viimeisen puolen vuoden aikana huomannut aina menkkojen alettua, että olen henkisesti joka kerta ihan poikki. Kierron viimeiset päivät ovat käyneet ihan hirveän raskaiksi. Mieliala vaihtelee tunneittain toivon ja epätoivon välillä. Jokainen vessakäynti on kuin matka tuntemattomaan, kun pelottaa, että joko on verta paperissa. Yöt ovat levottomia ja pelon siivittämiä, kun pelkään, että herään hiestä märkänä ja menkat alkavat. Kehoni tärisee iltaisin. Pellottaa jo etukäteen, että miten selviän henkisesti taas menkoista. Viime kierrossa nämä tuntemukset olivat voimakkaammin läsnä, kun koskaan aikaisemmin. Odotukseni olivat taivaissa kaiken menneen niin nappiin. En kuitenkaan voi elää näin. Tämä on pidemmän päälle ihan hirveän raskasta keholleni ja mielelleni. Mietin itsekseni, että olisiko luovutuksen tuska helpompi kestää, kuin se joka kuukautinen hermoromahdus menkkojen alettua? Mitä jos vain luovuttaisin? En yrittäisi enään. Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta en pysty enään jatkamaan elämääni näin. Tottakai "yrittäminen" jatkuu ja mielessäni olenkin jo IVF- hoidoissa. En usko, että inseminaatio tulee meitä auttamaan. Vika on melkein pakko olla joko itse hedelmöittymisessä, tai sitten kiinnittymisessä.
Olen tullut pisteeseen, että en vain jaksa tätä enään. Kehoni on varmasti han lukossa. Ei ihme, ettei sinne kukaan viitsi kiinnittyä.

Varasin ajan taas kontrolliultraan ja verikokeisiin kiertopäivälle 12. Se on ensi viikon perjantaina. Se tuntuu olevan ikuisuuden päässä. Sitä odotetaan taas kuin kuuta nousevaa ja sit kierron lopussa menkkojen alettua ihmetellään, että mihin se tammikuukin on taas hujahtanut. Sama rumba jatkuu 12 kertaa ja huomataan, että vuosi lähenee loppuaan ja me ei olla vieläkään raskaana...Näen tämän jo sieluni silmin. Rehellisesti sanoen minua ei huvittaisi yhtään mennä sinne lääkäriin. Ei se kuitenkaan mitään auta. Olen myöskin varma, ettei lääkäri tule lämpiämään hormoonilääkitykselle kohdallani. "Omat hormonit ovat aina niin paljon parempi vaihtoehto kuin lääkkeelliset". Tämä lausahdus lääkärin suusta on tullut vähän liiankin tutuksi viime kuukausina. No minkäs teet, kun ei ne omat täydelliset hormonini pysty saamaan lasta aikaiseksi! Taitavat olla jotenkin viallisia täydellisiä hormoneja.

Tämä huonoakin huonompi oloni sai minut etsimään tietoa akupunktiosta. Varasinkin ajan itselleni huomisillalle hedelmällisyyttä edistävään akupunktioon. He tekevät yhteistyötä lapsettomuushoidoissa olevien naisten kanssa. IUI, IVF ja ICSI potilaat tukevat hoitoansa akupunktiolla. Luin netistä naisten kokemuksia, missä he kertovat, että akupunktion suorittaja löytää kehosta epätasapainoja hoidon aikana ja hän pystyy esimerkiksi kertomaan, että onko ongelma hedelmöittymisessä vai esimerkiksi kiinnittymisessä. Odotan innolla, että mitä omasta kehostani paljastuu. Varmasti ainakin todella paljon huonoa energiaa ja jännitteitä. Aionkin nyt ottaa tähän kiertoon inseminaation tueksi tämän akupunktion. Olin lueskelevinani, että hoitoja pitäisi tehdä kerran tai kaksi ennen ovulaatiota ja vielä kai yksi tukemaan mahdollista kiinnittymistä. Nämä hoidot eivät tietysti ole ilmaisia, mutta mihinkä muuhunkaan minä tällä hetkellä rahani laittaisin. En ainakaan lastenhuoneen sisustamiseen!
Inseminaatio ei motivoi minua yhtään tässä kierrossa. Ihan sama minulle meneekö ajoitus nappiin vai ei, eihän sillä kuitenkaan ole kohdallani mitään merkistystä. Saimme postissa laskun ensimmäisestä inseminaatiosta ja olin yllättynyt kuinka "halpa" lysti se yksi kerta on. Kaikkine ultrineen ja verikokeineen maksoin 59 euroa koko kuukauden rumbasta. Odotin itse jotain 500 euron laskua😀 Maassa, jossa asun on kylläkin todella hyvä sosiaaliturva systeemi. Paikallinen "kela" maksaa inseminaatio kuluista yli 60%. Verojakin tietysti maksan paljon enemmän, mitä Suomessa maksetaan, että saavat kyllä korvatakin ison osan!

Mitenhän tämänkin sekavan kirjoitukseni voisi taas tiivistää...pääni on ihan sekaisin enkä jaksa enään. Luovutan, mutta en kuitenkaan luovuta. Inseminaatio ei innosta eikä motivoi minua enään. En usko sen mahdollisuuksiin.
Aikuisten oikeasti: yritän ottaa tähän kiertoon vähän rennomman asenteen ja yrittää ajatella, että tähän projektiin voi vielä mennä aikaa. Jokainen kierto vie meidät kuitenkin lähemmäksi sitä lopullista palkintoa. Tutustun kiinalaiseen lääketieteeseen ja yritän saada mieleni ja kehoni sitä kautta rennomaksi, jotta inseminaatiolla olisi paremmat mahdollisuudet onnistua. Kaikkea uutta on aina kiva kokeilla. Ja jos ei muuta apua ole, niin se ainakin varmasti auttaa minua rentoutumaan.
Anteeksi minun negatiivinen asenteeni, mutta kiertopäivä 2 se on vielä sallittua! Ja sitähän varten tämän blogin aloitinkin, että tästä tulisi se paikka, missä saa aidosti olla oma itsensä ja jakaa ajatukset. Tällä ei tarvitse vetää sitä tuttua tekohymyä kaapin hyllyltä ja todeta, että minulla on kaikki hyvin. Totuus kuitenkin on, että tällä hetkellä minulla on ihan hirveän paha olo, mutten voi kertoa siitä kenellekkään, paitsi miehelleni. Ja teille ihan parhaille lukijoille! Tulen varmasti päivittelemään lähipäivinä kokemukseni akupunktioon liittyen. Jos täällä joukossa sattuu olemaan joku, jolla on kokemusta akupunktiosta liittyen hedelmöityshoitoihin, niin kaikki kertomukset ovat tervetulleita!? :)