Pohdintaa tästä kierrosta

Nyt kun kierto on saapunut taas viimeiselle neljännekselle niin ajattelin tehdä pienen yhteenvedon tämän kierron tapahtumista ja fiiliksistä. Kiertohan alkoi ihan hirveän korkealla pudotuksella pilvilinnoista takaisin maanpinnalle. Kuukautiset ottivat ihan tosi koville ja kärvistelin useamman päivän itsesäälin ja surun pyörteissä: en voinut käsittää miksi me ei onnistuta tulemaan raskaaksi. Me olemme kaksi todella tervettä nuorehkoa ihmistä, joista ei löydy mitään vikaa ja silti tunnen itseni ja kehoni ihan kamalan vialliseksi.  Ehkä se oli kohtalon ivaa, mutta niinä päivinä törmäsin kaupungilla yksi toisensa jälkeen raskaana oleviin naisiin. Mietin pienessä mielessäni, että hekin kaikki ovat onnistuneet. Hänkin näyttää jo ihan todella vanhalta vauvantekoon ja silti hän on onnistunut. Miten pirussa hänkin on voinut jo onnistua, hänen ihosta ja hampaista näkee kilometrien päähän, että hän polttaa monta askia päivässä ja juo litratolkulla alkoholia. Se tuntui siltä, kuin puukkoa olisi käännetty sydämmessä: bitch you're not pregnant, deal with it!  En halua edes puhua tapauksista, jossa raskaana oleva kävelee nilkat paljaana, takki auki ja rööki kädessä keskellä talven kylmintä viikkoa...En halua uhrata enään yhtäkään ajatusta sille vihalle, jota ne raskausmahan kanssa röökittelevät naiset minussa herättävät.
Päätin, että on aika päästää irti tästä vihasta. Halusin kokeilla jotakin uutta ja varasin itselleni ajan akupunktioon.

Akupunktiosta nousi tässä kierrossa minun henkinen tuki ja turva. Sain sieltä paljon uutta tietoa ja mahdollista syytä sille, miksi me ei olla vielä onnistuttu. Minulle tehtiin oma hoito-ohjelma avittamaan inseminaatiota, jonka ansiosta minulle tuli olo, että minua todellakin halutaan auttaa. Kävin ennen inssiä kaksi kertaa hoidossa stimuloimassa munarakkulaa ja kohtua. Ennen ovista he työstävät sitä niin sanottua "Yin"- energiaa, joka auttaa kohtua kasvattamaan hyvän alustan uudelle elämälle. Inssin jälkeen piti mennä samana päivänä hoitoon, jolla buustattaisiin ovulaatiota. Sen jälkeen oli tiedossa vielä  kaksi hoitokertaa, joilla yritettiin saada minun aamulämpöäni hieman korkeammalle luteaalivaiheessa ja tuettaisiin mahdollista alkion kiinnittymistä. Näillä kerroilla työstettiin "Yang"- energiaa, elikkä sitä lämpöä, joka auttaa uuden elämän kasvussa.
Kaikin puolin minulla jäi ihan hirveän hyvä fiilis akupunktiosta. En todellakaan odota mitään ihmettä tapahtuvaksi sen ansiosta, mutta voin käsi sydämellä todeta, että uskon sen vaikutukseen. Tulokset kertovat puolestaan: aamulämpöni nousi tässä kierrossa heti ovulaation jälkeen 0,2 astetta korkeammalle kuin viime kierrossa ja minulla ei ollut tuttua lämpödippiä dpo 4. Alin lämpöni luteaalivaiheessa on ollut 0,3 astetta korkeammalla, kuin viime kierrossa! Uskon vahvasti, että akulla ja ottamillani yrteillä on vaikutusta tähän asiaan. Luulenkin, että pidän akupunktion ohjelmassani myöskin ensi kierrossa. Aamulämpöjen seuraamisen saatan jättää, sillä lääkkeellisiin kiertoihin ei sitä kai hirveästi suositella. Ne hormonit saattavat heittää lämmöt ihan sekaisin.

Toinen uusi tuttavuus tässä kierrossa on ollut pregnyl-piikki varmistamaan munasolun irtoamista. Kirjoittelin ensialkuun, ettei piikistä tullut mitään oireita, mutta taisin hihkaista liian aikaisin. Päivä- pari ovulaation jälkeen olon veti todella vetämättömäksi. Mahani oli pari päivää sekavan oloinen ja mielialani vaihtelivat kauheasti. Lisäksi minulla on ollut inhottavaa vatsan turvotusta iltaisin. Nämä ovat kai sit niitä tunnettuja raskaushormonin aiheuttamia tuntemuksia. Oloni on parantunut parina viime päivänä huomattavasti. Jäljelle on jäänyt vain ihan jäätävä mahan turvotus, joka ei meinaa ollenkaan loppua. Eilen taisin näyttää siltä, että olen neljännellä kuulla raskaana😂  No, parin päivän sisällä se pregnylin vaikutus pitäisi olla kokonaan poissa kehostani. Mitään raskaus epäilyjä minulla ei ole tässä kierrossa. Yhtään ei tunnu siltä, että nyt olisi tärpännyt. Minä odotan jo ihan kauheasti seuraavaa kiertoa, sillä kaapissa on jo odottamassa resepti clomid- lääkkeelle! Alan ottamaan clomeja 3. kiertopäivä ja niitä otetaan viiden päivän ajan. Odotan mielenkiinnolla, että mitä se kyseinen lääke saa minussa aikaan! Saisinko kasvatettua kaksi hyvää johtofollia inseminaatiota varten ja sitten meille tulisi kaksoset?? No okei, nyt lentää mielikuvitus jo vähän liian kirkkaana ja liian pitkälle...

Olen yrittänyt parhaani mukaan olla positiivisempi tässä kierrossa. Minulla on ollut kiertoja, joissa en ole uskaltanut uhrata ajatustakaan elämälle vauvan kanssa, sillä pelkään, että jinksaan mahdollisuuteni onnistua entistä kovemmin. Tässä kierrossa olen antanut itselleni luvan hyvällä omallatunnolla ajetella elämää lapsen kanssa. Olen miettinyt paljon millainen äiti haluaisin olla ja olen tullut siihen tulokseen, että minusta tulisi ihan kauhean hyvä äiti 😃 Mietin tilanteita, joissa lohduttaisin lastamme tai jossa loisin uskoa häneen, että mikä vain on mahdollista jos hän tekee parhaansa. Hänestä tulisi ihan kauhean rakastettu. Kertoisin hänelle usein, kuinka haluttu hän oli ja mitä kaikkea me olimme valmiita tekemään hänen aikaansaamiseksi. Pitäisin huolen siitä että hän tietää, ettei hän ole mikään itsestäänselvyys, vaan ihme, jonka eteen me olimme valmiita uhraamaan kaikkemme! Tiedän, että puolisostani tulee jonakin päivänä maailman paras isä, isä jollaista toivoo joka ikiselle lapselle tässä maailmassa . Näillä positiivisilla ajatuksilla on hyvä jatkaa tätä tämän kierron viimeistä viikkoa, sillä jokainen päivä, viikko ja kierto vie meidät lähemmäksi meidän vielä täysin olemassa olematonta, mutta jo tässä vaiheessa niin kamalasti rakastettua aarrettamme <3